(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Tietosanakirja"

Lahjoit! 
Charles Shields Lainastoon 
Rikhard Vuorimäen 
Muisto 




''V ••-•,.. 



Digitized by the Internet Archive 

in 2011 with funding from 

University of Toronto 



http://www.archive.org/details/tietosanakirja08bons 



TIETOSANAKIRJA 



VIII 



TIETOSANAKIRJA 



JALMAR CASTREN 

INSINÖÖRI, TEKNILLISEN 
KORKEAKOULUN PROFESSORI 



TOIMITUSKUNTA 

JAAKKO FORSMAN 

FIL. TOHTORI, LEHTORI 



KUSTAVI GROTENFELT 

PROFESSORI 



LAURI HENDELL 

FIL. KAND., ENSIMÄINEN 
TOIMITUSSIHTEERI 



EDVARD HJELT 

YLIOPISTON SIJAIS- 
KANSLERI 



UNO SAXEN 

FIL. TOHTORI, LEHTORI 



E. N. SETALA 

PROFESSORI 

YRJÖ WICHMANN 

PROFESSORI, 
TOIMITUSKUNNAN PUHEENJOHTAJA 



ILMARI VÄLIKANGAS 

MAISTERI, TOIMITUSSIHTEERI 



KAHDEKSAS OSA 

Ribot — Stambul 




HELSINKI 
TIETOSANAKIRJA- OSAKEYHTIÖ 



^eRÄfl? 



JUNH1999 o, 



KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVAN 
KIRJAPAINO, HELSINGISSÄ, 1916 



Tähän osaan kirjoittaneiden luettelo. 



Aaltonen, J ., insinööri (J. A.). 

Aarne, Antti, lehtori, dosentti (A. A.). 

Airila, M., fil. tohtori, seminaarinlehtori (M. A.). 

Alexejeff, Th., postiekspeditööri (Th. A.). 

Alho, E., lääket. tohtori (E. A.). 

Andersson, Otto, fil. kand., soittotaiteilija. 

Autere, 0., maisteri, tilastokonttorin esimies 
(0. A-e.J. 

Axelson, V ., maisteri, agronomi (V. A.). 

Bonsdorff, Hj. v., professori (Hj. v. B.J. 

Bonsdorff, Wäinö, fil. tohtori, kauppakorkeakou- 
lun opettaja. 

Brander, U., ylitarkastaja maanviljelyshallituk- 
sessa (V. B.J. 

Brofeldt, Pekka, maisteri, kalastuskoulunjohtaja 
(P. B.J. 

Böök, E., lakit, kandidaatti (E. Bk.J. 

Castren, Jalmar, insinööri, tekn. korkeakoulun 
professori (J. C-en.J. 

Castren, Zach., dosentti (2,. G.J. 

Donner, K. R., maisteri (K. B.J. 

Donner, S. E., lääket. kand. (S. E. D.J. 

Erich, Rafael, professori (R. E.J. 

Eskola, Pentti, dosentti (P. E.J. 

Europceus, Aarne, maisteri (A. Es.). 

Fagerlund, L. W., lääkintäneuvos. 

Federley, Harry, dosentti (H. F-ey.J. 

Forsman, Jaakko, fil. tohtori, lehtori (J. F.J. 

Grotenfelt, Arvi, professori f A. Gr.J. 

Grotenfelt, Kustavi, professori (K. G.J. 

Gummerus, Jaakko, professori (J. G.J. 

Gylling, Edv., dosentti (E. G-ng.J. 

Haataja, Kyösti, lakit, kandidaatti (K. H-a.J. 

Hannikainen, Lauri, maisteri (L. H-nen.J. 

Heikel, A. 0., fil. tohtori, Kansallismuseon inten- 
dentti (A. 0. H.J. 

Heikel, B. W., pomologi (B. W. H.J. 

Heinonen, V.. insinööri (V. H.J. 

Hellevaara, Einari, fil. kand., Suonien kalastus- 
yhdistyksen assistentti (E. Il-a.). 

Helminen, Heimo, lakit, tohtori, yliopiston apu- 
lainen (H. H.J. 

Hendell, Lauri, fil. kand. 

Hertzen, M. v., everstiluutnantti (M. v. H.J. 

Hiden, K. J '., dosentti (K. J. H.J. 

Hirn, Taavi, tekn. korkeakoulun professori 
(T. IL). 

Hjelt, Arthur, professori (Ar. II.). 

Hjelt, Edv., yliopiston sijaiskansleri (Edv. II ].). 

Holma, Harri, dosentti (II. H-a.). 

Holmberg, Uno, dosentti (U. Hbg.J. 

Ilomen, Olaf, fil. tohtori, yliopiston kirjaston 
amanuenssi (0. IL). 

Homen, Th., professori (Th. IL). 

Hytönen, Viljo. fil. tohtori (V-0 II :nen.J. 



Härkönen, Iivo, kirjailija (I. H-nen.J. 
Idman, G. R., lääkintäneuvos (G. R. I.J. 
Ignatius, G., maisteri, puutarhaopiston johtaja 

(G. I-s.J. 
Ilvessalo, Lauri, metsänhoitaja (L. I-o.J. 
Ivalo, Santeri, fil. tohtori, kirjailija (S. I.J. 
Jaakkola, Jalmari, maisteri, koulunjohtaja 

(J :ri J :la.J. 
Juvelius, E. W., maisteri (E. W. J.J. 
Jägerroos, B. H., lääket. tohtori, dosentti 

(B. H. J.s.J. 
Järvi, T. IL, fil. tohtori, kalastustentarkastajan 

vanhempi apulainen (T. H. J-i.J. 
Kaila, E. E., fil. kand., kauppaopiston opettaja 

(E. E. K.J. 
Kaila, El., lakit, kandidaatti (El. K.J. 
Kaila, Erkki, kirkkoherra, dosentti (E. Ka.). 
Kaila, Kustavi, lakit, kandidaatti (K. K-a.J. 
Kajava, Yrjö, lääket. tohtori, dosentti (Y. K.). 
Kallio, K. *S'., arkkitehti (K. S. K.). 
Kallio, 0. A., fil. tohtori, lehtori (0. A. K.). 
Kallio, V. J., maisteri (V. J. K.J. 
Kankaanpää, Väinö, fil. tohtori, eläinlääkäri (Kp.). 
Kannisto, Artturi, maisteri (A. K.J. 
Karjalainen, K. F., dosentti (K. F. K.J. 
Karttunen, Uno, fil. tohtori, lehtori (U. K.J. 
Karvonen, J. J '., professori ( J. J. K.J. 
Kekomäki, E., lehtori (E. K-mäki.J. 
Kilpi, Sulo, fil. tohtori (S. K-i.J. 
Kilpi, Volter, fil. kand., yliopiston kirjaston 

amanuenssi (V. K-i.J. 
Klemetti, Heikki, maisteri, säveltaiteilija (H. K.). 
Konoiv, Evert c, maamiesopiston johtaja (E. r. K.). 
Korvenkontio, V. A., maisteri (V. A. K-io.). 
Koskenjaakko, A., fil. tohtori (A. K-jaakko.). 
Krohn, Helmi, kirjailija (H. Er-n.J. 
Kroltn, Ilmari, dosentti, säveltäjä (I. K.J. 
Krohn, Kaarle, professori (K. K.J. 
Kyander, S. \V., insinööri (S. IV. K-der.J. 
Lagerborg, Rolf, dosentti (R. L.J. 
Laine, F. ^Y., merikapteeni (F. W. L.). 
Laurinen, V., insinööri ( V. L.J. 
Leiviskä, Iivari, dosentti (I. L.J. 
Levander, K. M., professori ( K. M. L.J. 
Lindeqvist, K. 0., fil. tohtori, lehtori (A'. O. L.). 
Linkola, K., fil. kand. (K. L.J. 
Liro J. L, fil. tohtori, vliopiston apulainen 

(J. 1. L.J. 
Louhivuori. 0. II'., fil. tohtori, toimitusjohtaja 

(0. W. L.). 
Lydecken, Arvid, kirjailija. 
Lydccken, J. L., lääket. lisensiaatti (J. L. L.). 
Lönnroth, (>.. metsähallituksen aktuaari (<>. Uh.'. 
Manninen, Olio. yliopiston lehtori; kirjailija. 
Mannio, Milo. lakit, kandidaatti I X. .l/J. 



VI 



Mansikka, V. •/.. dosentti (V. .1 . M-kka.). 
Meinander, A. A.. Eil. tohtori, Kansallismuseon 

intendentl i ( A . A . 1/. /. 
Merikallio, Einari, maisteri (E. M-o.). 
Meurmam, Y.. lääket. lisensiaatti i Y. 1/.'. 
Mikkola, J. •/.. professori (J. .1. M.). 
Muoniovaara, .1/.. insinööri / .)/. .1/./. 
Uuhiin n. Eero, Eil. lisensiaatti (E. M-nen.). 
Si< mi, A. K., dosentti (A. A .). 
Nylander, Ellen, sairaanhoitajatar (E. \.i. 
Sfyslröm, Usko. arkkitehti, tekn. korkeakoulun 

lehtori tl-,, N.). 
Ojansuu, Heikki, Eil. tohtori, yliopiston apulainen 

(H. 0.). 
Oker-Blom, Mu u . professori (M. 0-B.). 
Palmin, •/. 1.. professori '•/. A. /'.,/. 
Paunu, I .. teol. tohtori, kirkkoherra (U. l'.i. 
Peltonen, l. F., teol. tohtori, yliopiston apulai- 
nen (A. F. I'.i. 
Pero, Paavo, insinööri, tekn. opiston opettaja 

(P-o P-o.). 
Petrelius, A., arkkitehti / A. F-s.J. 
Pietilä, A. ./.. teol. tohtori, yliopiston apulainen 
(A. .1. r 

Piponius, F. A., tekn korkeakoulun professori 
(E. A. Pj. 

Puukko, A. I '.. dosentti (A. F. P-o.), 

Quist, Johannes, Eil. tohtori i -I . ().). 

Rauanheimo, Akseli, maisteri, toimittaja. 

Kaukola, A. \\ ".. dosentti (K. W. R.i. 

Rauhamaa, Onni. kansakoulujen tarkastaja (Boa.). 

Hiin. Edvard, dosentti (E. R-n.). 

Rein, Gabriel, dosentti (G. R.J. 

Relander, /.. Kr., Eil. tohtori, maan vii jelystalou- 
dellisen koelaitoksen assistentti il.. Kr. R.J. 

Renqvist, Henrik, maisteri ( II. R.). 

Reuter, Enzio, professori (E. R.). 

Richter, F., maisteri (E. !!->■.). 

Rinne, Juhani, maisteri. Kansallismuseon inten- 
dentti i.l. Ke.;. 

Räsänen, Ilmari, maisteri '/. /.'./. 

Suulas. I .. maisteri ' . g ... . 

Salminen, Väinö, maisteri (S-n V-ö.). 

Saraoja. /.'.. insinööri, tekn. korkeakoulun lehtori 
/.. 8-a.). 

taseen, Ralf, Eil. tohtori, yliopettaja / A'. S.). 

>nn'n, Uno, fil. tohtori, lehtori IV. S:n). 

Schroeder-Eallakorpi, I. A., maanviljelysinsinööri 
II. A. S- II.;. 

Scliihi. F. N., proi'.--. n i (E. N. S.). 



St /ala. \ . S., ylioppilas | V. s. S.). 

Sievers, Richard, Lääket. tohtori, ent. ylitirehtööri. 

Siintola, s., maisten (S. iS.j. 

Simola, F. •/.. insinööri, tekn. opiston opettaja 

/ . ■/. S. . 
Sipilä, Kyösti, pastori, sokeainkoulun johtaja 

A. S. la. f. 

Sirelius, l . 7'.. dosentti (U. T. s./. 

Soininen, !. M., professori .1/. S. . 

Solitander, Axel, insinööri, tekn. opiston opet- 
taja i.l. S-r.J. 

Söveri, II. F., fil. tohtori, lehtori //. /. S.). 

Streng, Osv., professori (O. S-y.). 

Slahloerg, K. ./.. professori (K. J. S.). 

Suninen, •/. /■'.. maisteri, maamiesopiston opet- 
taja (J. F. s.). 

Suolahti, Eino, lääket. lisensiaatti (E. S-ti.). 

Suolahti, Hugo, professori i il. S-hti.). 

Suomalainen, F. W., lehtori (E. W. S.). 

Suomela, i\l. ' .. yliopiston voimistelunopettaja 
(El. I . 8.J. 

Tallgren, A. M., fil. tohtori (A. M. T.). 

Tallgren, O. ./.. dosentti (0. •/. T.i. 

Tallqvist, Knut. professori (Ä. T-t 

Tarkiainen. V., dosentti (V. T.). 

Taskinen, K., lääket. tohtori i K. 'i.i. 

'iin riiiaii. Ernst. lääket. tohtori. ylilääkäri 
f E. Th-n.). 

Toikka, /'.. yliopettaja (P. T.J. 

Tudeer, F. Ö., dosentti (L. T.i. 

Tudeer, O. F., professori (0. F. T.i. 

Tulenheimo, A n Iti. lakit, tohtori. 

Tunkelo, F. A., dosentti (E. A. T./. 

Wainio, Wiljo, insinööri (W. W-o.). 

Wartiovaara, Arvi, lääket. lisensiaatti ( A. H :ra.). 

Wecksell, •/. l.. maisteri, puutarhaopiston opet- 
taja (J. A. W .i. 

Wendt, G. v., professori (G. r. W.J. 

IVichmann, Yrjö, professori (Y. W.). 

Viljanen, V., insinööri ; V. V.j. 

\Vilskman, I.. maisteri, yliopiston rekistraattori 
(-Iskm-.). 

Wnolle, Jii mli., insinööri, sähkölaitoksen joh- 
taja /;. H . . 

Välikangas, Finn. maisteri (E. W-s.). 

Välikangas, Ilmari, maisteri (I. V-s.J. 

Ylöstalo, Viljo, insinööri, tekn. opiston opet- 
taja (V. ) .!. 

lima, Frans, dosentti (Fr. $..). 

171. österbladh, Kaarlo, maisteri, kamreeri | A. ö. . 



Ääntämisen merkintä: 



Pitkä vokaali merkitään kirjaimen yläpuo- 
lella olevalla viivalla: ~, esim. ä (suom. aa). 

Korko merkitään pilkulla: ' korollisen tavun 
vokaalin jäljessä, siis: Acacia [-kä'-J. Jos korko 
od ensi tavulla, ei sitä merkitä. 

9 kirjaimella merkitään epämääräinen vokaali, 
joka äännetään kuin hyvin lyhyesti ja epäsel- 
västi lausuttu e, esim. englannin feddr&sn. 

Nasaalivokaalit 1. nenässä äännetyt vokaalit 
merkitään ' merkillä, esim. ä, ransk. en (= ne- 
nässä äännetty a). 

ö kirjaimella merkitään esim. englannin the 
sanan alkukonsonantti. 

P kirjaimella merkitään esim. englannin 
thing sanan alkukonsonantti. 

z kirjaimella merkitään esim. saks. singen, 
engl. zeal, ransk. rose, ven. 03epo sanoissa 2:llä, 
s:llä ja 3:llä kirjoitetut äänteet. 

z kirjaimella merkitään esim. ransk. je, ven. 
«tajiij sanoissa ;' jaa? kirjaimilla merkityt äänteet. 

s on = saks. sek, engl. sh, ven. ui, esim. sanoissa 
schule, shirting, myint. 



ts on = saks. tsch, ven. m, esim. sanoissa tscher- 
kesse, HejiOBtKi.. 

Ylläolevat z, z, s ja ts merkit ovat Tietosana- 
kirjassa myös otetut tavalliseen suomalaiseen 
kirjaimistoomme käytäntöön merkittäessä sellais- 
ten kielten äänteitä, joissa ei käytetä eurooppa- 
laista kirjaimistoa, ja joskus muulloinkin, esim. 
Tseljuskin, Puskin, Niznij-Novgorod, Kovaja 
Zemlja, af Ui. 

f] kirjaimella merkitään engr-äänne (= sama 
äänne, joka esiintyy k:n edessä suomen sanassa 
sanka), esim. englannin meeting [mltir]]. 

' konsonantin jäljessä, sen ylälaidassa merkit- 
see muljeerausta (ks. Muljeerattu konso- 
nantti). 

< merkillä ilmaistaan sitä, että sen vasem- 
malla puolen oleva sana johtuu sen oikealla puo- 
len mainitusta sanasta, esim. Auskultantti (< 
lat. auscultä're - kuunnella) . 

Hakasissa on ääntämisenmukaisesti merkitty 
asianomainen sana tai joku sen osa vain silloin. 
kun sen ääntäminen lukijalle voi olla epätietoinen. 



Lyhennyksiä : 



a = aari 

aas. — aasialainen 

abi. ■=■ ablatiivi 

adj. = adjektiivi 

afr. = afrikkalainen 

akk. ■=■ akkusatiivi 

alban. = albanilainen 

alankom. = alankomaalainen 

alk. = alkuaan 

amer. = ameriikkalainen 

anat. = anatomiassa, anatomi- 
nen 

angls. == anglosaksilainen 

arab. = arabialainen 

arkeol. = arkeologiassa, arkeo- 
loginen 

armeen. = armeenialainen 

arl. = artikkeli 

as. = asukasta 

aset. = asetus 

ask. = alkuskandinaavilainen 

ass. — assyrialainen 

astrol. = astrologinen 

astron. = astronomiassa, astro- 
nominen 

at.-p. = atomipaino 

austr. =■ austraalialainen 

bab. = babylonialainen 
belg. = belgialainen 
biol. = biologiassa, biologinen 
liöäm. = böömiläinen 

= Celsius 
cg = sentigramma 
cl = sentilitra 
cm = sentimetri 



dat. = datiivi 

dep. ja depart. == departementti 

dg = desigramma 

dl = desilitra 

dm = desimetri 

egypt. = egyptiläinen 

e. Kr. = ennen Kristusta 

elektrot. = elektrotekniikassa, 

elektrotek n illinen 
eläinl. = eläinlääketieteessä 
eläint. = eläintieteellinen, 

eläintieteessä 
engl. = englantilainen 
ent. = entinen 
esim. = esimerkiksi 
esp. = espanjalainen 
etc. = et cetera 
etel. = etelä, eteläinen 
euroopp. = eurooppalainen 
ev.-lut. = evankelis-luterilainen 

farm. = farmakologia 
fem. = feminiini 
fil. kand. = filosofian kandi- 
daatti 
fil. Us. = filosofian lisensiaatti 
filos. = filosofia, filosofiassa 
fil. toht. = filosofian tohtori 
flaam. = flaamilainen 
fonet. = fonetiikassa 
fr. == frangi 
fys. = fysiikassa 
fysiol. = fysiologiassa, fysiolo- 
ginen 

g = gramma 

gen. = genetiivi 

geol. = geologiassa, geologinen 



geom. = geometriassa, geomet- 
rinen 
gcrm. = germaanilainen 
goot. — goottilainen 

ha = hehtaari 

hali. = hallinnollinen 

hepr. = heprealainen 

hevosv. = hevosvoima 

hiippak. = hiippakunta 

hist. = historiassa 

hl = hehtolitra 

holl. = hollantilainen 

hydrograf. = hydrografias^i 

ibld. = ibidem, samassa paikassa 
ilmat. = ilmatieteellinen, ilma- 
tieteessä 
int. = intialainen 
irl. = irlantilainen 
isl. = islantilainen 
it. =z italialainen 
it. pit. = itäistä pituutta 
itäv. = itävaltalainen 

jap. — japanilainen 
/. Kr. = jälkeen Kristuksen 
j. n. e. = ja niin edespäin 
juul. = juutalainen 

k. = kuollut 
kand. = kandidaatti 
ka7tsat. = kansatieteellinen 
kansantul. = kansantaloustie- 
teessä 
kasvatusop. = kasvatusopilli- 
nen, kasvatusopissa 
kasvit. = kasvitieteellinen. 
kasvitieteessä 



VIII 



käup. = kauppasana; kaupunki 
kcis. = keisarillinen 
keis. k. = keisarillinen kirje 
kem. = kemiallinen, kemiassa 
kesk. lat. = keskiajan latina 
ky = kilogramma 
khlak. = kihlakunta 
kiira == kirkkoherra 
khrak. = kirkkoherrakunta 
kiehumap. = kiehumapiste 
fciciif. = kielitieteellinen, kieli- 
tieteessä 
kiinal. == kiinalainen 
kirjap. = kirjapainotaitoa kos- 
keva 
A;m = kilometri 
konet. = koneteollisuudessa 
fcpi. = kappale, kappaletta 
kreik. = kreikkalainen 
fcs. — katso 

kunink. = kuninkaallinen 
kuvann. = kuvannollisesti 
kuvem. = kuvernementissa, ku- 
vernementti 

; = litra 
/. = eli ; lääni 

lakit. = lakitieteellinen, laki- 
tieteessä 
Zapp. = lappalainen 
Zof. = latinalainen 
lev. = leveys 
log. = logiikassa 
luonnoni. = luonnontieteellinen 
/i//i. = lyhennettynä 
Zo?tt. = läntinen 
lääkct. = lääketieteellinen, 
lääketieteessä 

m = metri 

maant. = maantieteessä 

maanv. = maanviljelyksessä 

main. = mainittu 

masaks. = muinaisalasaksalai- 
nen 

mask. = maskuliini 

malitn. = matemaattinen, mate- 
matiikassa 

rfiefc. = mekaniikassa 

mengl. = muinaisenglantilainen 

merenk. = merenkulku 

merenp. — merenpinnan, meren- 
pinnasta 

Dictcor. = meteorologiassa 

metsänh. = metsänhoidollisesti 

?ng = milligramma 

mtZy. = miljoona 

min. = minuutti 

miner. = mineralogiassa 

mittausop. = mittausopissa 

mfc. — markka 

m /a f. = myöhäislatinainen 

mm ■= millimetri 

m. m. = muun muassa 

mon. = monikko 

mongol. = mongolilainen 

nj. p. = mainitussa paikassa 

mpers. = muinaispersialainen 

mruots = muinaisruotsalainen 



mskand. = muinaisskandinaavi- 

laineu 
muin. = muinainen 
muinaist. = muinaistiede, mui- 

naistutkimus 
fnafc. = mukailtu 
muod. = muodostettu 
»n<s. = musiikissa 
tnysaks. = muinaisyläsaksalai- 

nen 
mt/f. = mytologinen, myto- 
logiassa 

n. = noin ; näitä, 
rnd. = nidos 

nimismiesp. = nimismiespiirissä 
rafc. = niinkuin 
riom. = nominatiivi 
nor/. = norjalainen 
». s. = niin sanottu; näitä sa- 
noja 
nuor. = nuorempi 
mi/A;. = nykyään, nykyinen 

oftaimol. = oftalmologiassa 
oik. = oikealta; oikeastaan 
omist. = omistaja 
om.-p. = ominaispaino 
os. = osa, osaa; osoite 
o.-i/. = osakeyhtiö 

p. = päivä; penniä 
pain. = painos, painettu 
paleont. = paleontologiassa 
patol. = patologiassa 
penink. = peninkulma 
per. = perustettu 
per s. = persialainen 
ptf. = pituus 
po/i;'. = pohjoinen 
pohjoism. = pohjoismainen 
por?. = portugalilainen 
prof. = professori 
pros. = prosentti 
pwoL = puolalainen 
put.-kurk. = putouskorkeus 

r«fc. = rakennettu 

rakennust. = rakennustaiteessa 

ransk. = ranskalainen 

rautat. = rautatie; rautatielai- 

tos 
rek.-ton. = rekisteritonui 
roomal. = roomalainen 
rovastik. = rovastikunta 
rom. = romaanialainen 
rwo£s. = ruotsalainen 
ruotsink. = ruotsinkielisiä 

8. = syntynyt; samana 

safcs. = saksalainen 

sam. r. = samana vuonna 

sanskr. = sanskriitissa 

sc/^. = sekunti 

sen. pää*. = senaatin päätös 

scur. = seuraava, seuraavana 

sielut. = sielutieteessä 

sir. = sivu 

skand. = skandinaavilainen 

skntl. = skotlantilainen 

slaav. = slaavilainen 



sZof. = sloveenilainen 
s. o. = se on 
subst. = substantiivi 
sulamisp. = sulamispiste 
suom. = suomalainen 
suomenkiel. = suomenkielisiä 
s«wr. = suuruutta 
s. f. = samana vuonna 
8 veit s. = sveitsiläinen 
si/nr. = syntynyt 
syrj. = syrjääniliiinen 
syyr. =■ syyrialainen 
sähköt. = sähkötekniikassa 
siiästöp. = säästöpankki 

^. = tahi : tätä 

taideteoll. = taideteollisuudessa 
taloust. =■ taloustieteessä 
tansk. = tanskalainen 
<af. = tataarilainen 
ra?;. = tavallisesti 
<e&n. = teknillinen 
feoZ. = teologiassa, teologinen 
teoll. = teollisuudessa 
teoll.-lait. = teollisuuslaitoksia 
//e- ;'a vesir. = (ie- ja vesi- 
rakennustaito 
tilastot. = tilastotieteessä 
fotm. = toimittanut 
f on. = tonni 
fsefc. == tsekkiläinen 
fsav. = tsuvassilainen 
<«7). = tuhat, tuhatta 
turk. = turkkilainen 
tähtit. = tähtitieteellinen, tähti- 
tieteessä 

u. I. = uutta lukua 
unk. = unkarilainen 
U. T. = Uusi testamentti 
uuslat. = uuslatinainen 

t>. =z vuonna, vuotta 

vak. = vakinainen 

vanh. = vanhemjii 

vapaah. = vapaaherra 

vas. = vasen, vasemmalta 

uen. = venäläinen 

ix //( &. = venekunta 

vhk. = vihko 

intm. = viimeinen, viimeksi 

viimein. = viimemainittu 

r/r. = virolainen 

v. I. = vanhaa lukua 

voi. = volymi 

votj. = votjaakkilainen 

w<. = vertaa 

y. T. =■ Vanha testamentti 

vuorit. = vuoritoimellinen 

vuosik. = vuosikerta 

vuosis. '=■ vuosisata, vuosisadalla 

vv. = vuosina 

ygerm. = yhteisgermaanilainen 
i//i/. = yhteensä 
t/Ä-s. ::= yksikkö 

ylim. = ylimääräinen 

yi. merenp. = ylempänä meren- 
pintaa 
yläp. = yläpuolella 
y. m. = ynnä muuta 




Bibot [ribö'], Alexandre (s. 1842), ransk. 
politikko; asettui ensin asianajajaksi Pariisiin, 
valittiin 1878 edustajakamariin, 1909 senaattiin 
ollen kumpaisessakin vanhoillisten tasavaltalais- 
ten (progressistien) joktomiehiä; tuli 1890 ulko- 
asiainministeriksi toimien Ranskan ja Venäjän 
välisen liiton aikaansaamiseksi; oli 1892-93 pää- 
ministerinä, 1895 uudelleen pää- ja raha-asiain- 
ministerinä ; muodosti kesäk. 1914 ministeristön, 
joka kuitenkin heti edustajakamarin ensimäisessä 
äänestyksessä joutui tappiolle ja oli pakotettu luo- 
pumaan; tuli elok. 1914 finanssiministeriksi sodan 
johdosta muodostettuun kokoomushallitukseen; 
v:sta 1906 Ranskan akatemian jäsen. J. F. 

Bibot [ribö'], T h & o d u 1 e A r m a n d (s. 1839), 
ransk. sielutieteilijä, oli ensin filosofian opet- 
tajana parissa Pariisin lyseossa, tuli 1885 yli- 
määr. professoriksi Sorbonneen, 1888 kokeellisen 
ja vertailevan sielutieteen professoriksi College 
de Franceen. Perusti 1876 aikakauskirjan ,,Revue 
philosophique", jota on aina siitä asti yhtä mit- 
taa johtanut. On julkaissut lukuisia mielenkiiti- 
toisia sielutieteellisiä teoksia, m. m.: ,,La psycho- 
logie anglaise contemporaine" (1870), ,,L'h6re- 
ditö, ötude psychologique'' (1873), „La psycho- 
logie allemande contemporaine" (1879), ,,Les 
maladies de la memoire" (1881), ,,Les maladies 
de la volonte" (1883), „Les maladies de la per- 
sonnalite" (1885), ,,Psychologie de 1'attention" 
(1889), ,,La psychologie des sentiments" (1896), 
,,La logique des sentiments" (1905), ,,Essai sur 
les passions" (1907). A. Gr. 

Bicambio (it.) 1. recambio [-a'-], vekselin 
takautuminen ; paluu- 1. epuuvekseli ks. Vekseli. 

Bicardo [riku'dou], David (1772-1823), engl. 
taloustieteilijä; toimi ensin juutalaissyntyisen 
isänsä pankkiiriliikkeessä, mutta menetti tämän 
kannatuksen käännyttyään kristinuskoon. Ete- 
vällä liikemieskyvyllään R. lyhyessä ajassa keräsi 
monen miljoonan omaisuuden ; vetäydyttyään 1814 
pois liike-elämästä hän 1819 valittiin parlament- 
tiin. R. harjoitti liiketointensa ohella alkuansa 
matemaattisia ja luonnontieteellisiä opintoja, 
mutta tutustuttuaan Adam Smithin teokseen 
,.Wealth of nations" hän antautui yksinomaan 
taloustieteellisiin tutkimuksiin. Hän on Smithin 
etevin oppilas ja engl. vapaamielisen koulukun- 
nan huomattavimpia edustajia; samaten kuin 
Smith, niin hänkin — olematta yksipuolinen 
,,manchestermies" — kannatti taloudellista va- 
1. VIII. Piiinettu 15 / 10 15. 



pautta. ja vastusti valtion sekaantumista talous- 
elämään. Teoreettisena taloustieteilijänä hän 
kulki omia itsenäisiä teitänsä syventyen etu- 
päässä sellaisiin taloustieteen teoreettisiin kysy- 
myksiin, jotka olivat Adam Smithiltä jääneet 
syrjään. R. selvitteli varsinkin peruskäsitteitä: 
arvo, hinta, korko, työpalkka, liikevoitto, maa- 
korko (vrt. M a a k o r k o) . Hänen suurin saa- 
vutuksensa oli se, että hän puki jyrkkään ja 
täsmälliseen muotoon eräät kansantaloudellisen 
jakautumisen päälait tutkien tätä varten työ- 
palkan, liikevoiton ja maakoron kehitystendens- 
sejä ja keskinäistä riippuvaisuutta. R:n pyrki- 
myksenä oli johtaa taloustieteen totuudet muuta- 
mista harvoista aksiomeista, mutta lähtiessään 
täten yksipuolisista premisseistä hän myöskin 
joutui yksipuolisiin johtopäätöksiin. Hänen esitys- 
tapansa on abstraktista ja osittain vaikeatajuista, 
mutta hänen todistelunsa on terävää ja ma te 
maattisesti sitovaa, niin että häntä syystä pide- 
tään yhtenä taloustieteellisen ajattelun klassi- 
koista. R. on ollut 19:nnen vuosis. taloustietei- 
lijöistä ehkä vaikutusvaltaisin; hänen varastos- 
tansa ovat sosialistitkin noutaneet aseita. Marx 
on omalla tavallaan kehittänyt R:n arvo-oppia, 
ja Lassalle on saanut rautaisen palkkalakinsa 
hänen työpalkkateoriastaan. Teoksia : ,,High price 
of bullion, a proof of the depreciation of bank 
notes" (1810), „An essay on the influence of 
a low price of corn on the profits of stock, etc." 
(1815), ,,Proposals for an economical and secure 
currency, etc." (1816), ,,On the principles of poli- 
tical economy and taxation" (1817, pääteos), 
,, Essay on the funding system" (1820), ..Pian 
for the establishment of a national bank" (1824). 
R:n kootut teokset ilmestyivät ensi kerran 1846 
Mac Cullochin julkaisemina; vrt. myös hänen 
myöhemmin julkaistuja kirjeitään. [Patteu, 
,.Malthus and Ricardo"; Oppenheimer, ,,D. Ricar- 
dos Grundrententheorie".] ./. F. 

Bicci [ritsij, Matteo (1552-1610). Kiinassa 
toiminut jesuiittalähetyssaarnaaja, jonka onnis- 
tui päästä vaikutusvaltaisten kiinalaisten, jopa 
itse keisarin suosioon ja lopulta korkeaan valtion- 
virkaan. Jesuiittain pintapuolista lähetysmenet- 
telytapaa noudattaen hän meni mukautumisessaan 
niin pitkälle, ettei hän ainoastaan omaksunut kii 
nalaisten vaatetusta, tapoja j. n. e., vaan vieläpä 
salli osi-isäin ja Konfutsen palveluksen. Hänen 
kiinankielisiä teologiaa, matematiikkaa ja astro- 



3 



Riccia— Richelieu 



nomiaa koskevia teoksiaan on uusimpaan aikaan 
asti levinnyt yhä uusina painoksina. [Ch. Sainte- 
Foi, „Matteo R." (1859), Werfer, „Matteo Ricci" 
(1870).] A. J. P-ä. 

Riccia, pieniä, usein tähtimäisiä, kostealla 
maalla (varsinkin savella) kasvavia t. vedessä 
kelluvia maksasammalia, joilla sukuelimet ovat 
sekovarren selkäpinnassa. Meillä harvinaisia. 

K. L. 

Riccio [ritso] 1. R i z z i o, D av id e (k. 1566), 
Skotlannin Maria Stuartin uskottu, synt. Pie- 
montissa, seurasi 1561 eriiän lähetystön mukana 
Skotlantiin, herätti soitannollisilla lahjoillaan 
kuningattaren huomion ja tuli 1564 hänen kir- 
jurikseen ransk. kirjeenvaihtoa varten. Tässä toi- 
messa hän pääsi Marian suureen suosioon. Ku- 
ningattaren mies, Henrik Darnley, alkoi syyttä 
epäillä puolisonsa uskollisuutta ja kadehti muu- 
tenkin R:n vaikutusvaltaa. Hän teki salaliiton 
eräiden ylimysten kanssa R:n henkeä vastaan, ja 
1566 R. murhattiin kuningattaren silmäin edessä. 

G. R. 

Ricercar [ritserhä'r] (it.), rnus., polyfoninen 
soitinsävellyslaji 16:nnella ja 17:nnellä vuosis., 
syntyi kuorotyylin jäljittelystä. R:sta kehittyi 
fuuga (ks. t.). 18:nnella vuosis. nimitettiin eri- 
tyisen taitorikkaasti rakennettuja fuugia r :ksi. 

/. K. 

Richardson [ritsadssn], James (1809-51), 
engl. Afrikan tutkija, matkusteli 1845 Marokosta 
käsin Saharassa, tunkeutui toisella matkalla Tri- 
poliksesta Ghadameksen yli ensimäisenä euroop- 
palaisena Ghatiin. Kuoli retkellä, jonka halli- 
tuksen toimesta teki 1850 Barthin ja Overwegin 
keralla Keski-Af rikkaan. Teoksia: ..Travels in 
the great desert of the Sahara" (1848), ..Narra- 
tive of a mission to- Central-Af rica" (1853) ,, .Tra- 
vels in Morocco" (1859). (E. E. K.) 

Richardson [ritsodsan], Samuel (1689-1761), 
engl. romaaninkirjoittaja. R. opiskeli aluksi 
kirjanpainamista, ja erään kirjakauppiaan kehoi- 
tettua häntä sommittelemaan mallikirjeitä taval- 
lista elämää varten, heräsi hänessä, ajatus liittää 
nämät kirjeet yhdeksi kertomukseksi ja siroi- 
tella niihin moraalisia opetuksia. Siten syntyi 
1740 hänen moralisoiva romaaninsa „ Pamela", 
joka, saavutti suurta suosiota ja laski perustuk- 
sen uudenaikaiselle perheoloja kuvaavalle romaa- 
nille. Etevin hänen romaaneistaan on ,,Clarissa 
Harlo\ve" (8 nid., 1748), sommittelultaan hei- 
kompi ,,Sir Charles Grandison" (6 nid.. 1754). 
R:n teokset ovat liian laajoja ja sentimentaa- 
lisia; mutta niissä ilmenee syvää ihmistunte- 
musta, varsinkin mitä naisluonteen erittelyyn 
tulee. Hänen teoksensa ilmestyivät 20 nid. 1783. 

//. Kr-n. 

Richardson /ritsodsov]. Sir John (1787- 
1865), engl. pohjoisnapaseutujen tutkija, seurasi 
1819-22 ja 1825-27 Franklinin luoteisväyliin et- 
sintäretkeä, teki 1848-49 Raen keralla matkan 
Mackenzie- jokea myöten Pohjois-Jäämeren ranni- 
kolle hakien tietoja hävinneestä viimeisestä Frank- 
linin retkikunnasta. ■ — Julkaissut: ..Fauna bo 
reali-americana" (1829-37), ..Arctic searching ex- 
pedition" (1851 1, ..The Polar re^ions" (1861). 

(E. /•:. k.) 

Richardt, Christian Ernst (1831-92). 
tansk. pappi ja runoilija, nuorin ja lyyrikkona 
etevin siinä ylioppilaskolmikossa, jonka hän 




Kardinaali Richelieu. 



yhdessä Plougin ja Hostrupin kanssa muodosti. 
Hänen runokokoelmansa ,,Smaadigte" (1861) si- 
sältää hänen parhaat ja suosituimmat isänmaalli- 
set runonsa. Myöhemmin hän valitsi uskonnolli- 
sia, aiheita runoihinsa esineiksi. R:n runoudelle 
kuvaavaa on sen herttaisuus, lempeä vakavuus 
ja terve huumori. Kootut runot julkaistiin (3 os.) 
1895. //. AV-h. 

Richelieu [rilaljö'], 1. A r m a n d J e a n d u 
Plessis de K. (1585-1642), herttua, kardinaali, 
ransk. valtiomies. R., joka 
alkuaan oli valmistautunut 
sotilasuraa varten, nimi 
tettiin 21-vuotiaana Lu- 
ponin piispaksi ja antautui 
pian senjälkeen innolla hoi- 
tamaan hiippakuntaansa. 
Mutta hänen harras uskon 
nollisuutensa ei voinut tu- 
kahuttaa nousevaa valtiol- 
lista kunnianhimoa, joka 
pakotti hänet pyrkimään 
laajemmalle toimialalle. 

Näyteltyään huomattavaa 
osaa v:n 1614 säätyko- 
kouksessa hän 1616 pääsi 
ministeriksi leskikuninga- 
tar Maria dei MedicFn suo- 
sikin Concini'n johtamaan 

hallitukseen. Mutta jo seur. v. ConcinFn tultua 
murhatuksi ja leskikuningattaren tultua syrjäy- 
tetyksi R. menetti asemansa. Tämän jälkeen R. 
oli jonkun aikaa karkoitettuna Avignoivissa, 
mutta saatuaan aikaan sovinnon Ludvik XIII:n 
ja hänen äitinsä välillä hän tuli 1622 kardinaa- 
liksi ja 1624 uudelleen ministeriksi saavuttaen 
heti johtavan aseman. Kuningas, joka näyttää 
tunteneen vastenmielisyyttä R :tä kohtaan, mu- 
kaantui siitii huolimatta luinen voimakkaaseen 
tahtoonsa ja hyväksyi täydellisesti hänen poli- 
tiikkansa, jonka päämääränä oli kuningasvallan 
tekeminen rajattomaksi ja Ranskan kohottaminen 
eurooppalaiseksi suurvallaksi. Viimemainitun tar- 
koituksen saavuttamiseksi R. ryhtyi menestyk- 
sellä heikontamaan Habsburgien hallitsemia Es- 
panjaa ja Itävaltaa ja kannatti tästä syystä ka- 
tolisuudestaan huolimatta kolmikymmenvuotisessa 
sodassa tehokkaasti protestanttisia valtioita, eri- 
tyisesti Ruotsia, ensin raha-avulla ja diplomaat- 
tisilla keinoilla, sittemmin, v:sta 1635. asevoi- 
malla. R:n kuollessa oli Ranskan alue laajentu- 
nut Elsassin, Artois'n ja Roussillon'in maakun- 
nilla ja sitä pidettiin Euroopan mahtavimpana 
valtiona. Yhtä suurella taidolla, tarmolla ja me- 
nestyksellä R. toteutti sisäpolitiikkansa päämää- 
riin kukistamalla kaikki ne vallat, jotka ehkäi 
sivät kuningasvallan nousua. Hugenoteilta hiin 
riisti heidän linnoitct ui turvapaikkansa ja teki 
lopun heidän valtiolle vaarallisesta erikoisase- 
mastaan, mutta antoi heidän pitää uskonvapau- 
den ja täydet kansalaisoikeudet. Yhtä tarmok 
kaasti 1;. esiintyi aatelistoa vastaan, joka osoitti 
uppiniskaisuutta ja tahtoi edelleen ylläpitää it- 
senäistä asemaa valtiossa. Sen keskuudessa teh- 
tiin useita salaliittoja hänen kukistainisekseen, 
mutta R. masensi säälimättä vastustajansa mes- 
tauttaen tai karkoittaen maasta useita ylimyksiä 
Kiistä nimitys ..verinen kardinaali"): aatelisten 
linnat purettiin maahan ja maakuntain aatelis- 



Richepin — Richmond 



ten maaherrain rinnalle asetettiin hallituksesta 
kokonaan riippuvaisia porvarillisia virkamiehiä, 
n. s. intendenttejä, joille todellinen valta siir- 
rettiin. Parlamenttien sekaantuminen lainsää- 
däntöön ehkäistiin ja valtiosäädyt jätettiin ko- 
koonkutsumatta. R. loi myöskin suuren sota- 
joukon ja vahvan laivaston ja perusti ranskan 
kielen ja kirjallisuuden edistämiseksi Ranskan 
akatemian, mutta muuten sisäinen reformityö jäi 
häneltä syrjään ja valtion raha-asioita hoidet- 
tiin huonosti. Nerossa, oveluudessa ja häikäile- 
mättömässä tarmossa R :llä ei ollut vertaistansa 
tämän aikakauden valtiomiesten joukossa. — R:n 
kirjoituksista mainittakoon hänen muistelmansa 
„M6moires", ,,Testament politique", ,,Lettres" ja 
„Maximes politiques" (molemmat viimemainitut 
kokoelmassa ,,Collection des documents inedits"). 
[d'Avenel, ,,R. et la monarchie absolue"; Hano- 
taux, „Histoire du cardinal de R."; Fagniez, ,,Le 
pere Joseph et R."] 

2. A r m a n d E m m a n u e 1 d u P 1 e s s i s d e 
R. (1766-1822), herttua, valtiomies-, poistui val- 
lankumouksen aikana Ranskasta, otti 1790 osaa 
Venäjän sotaan Turkkia vastaan, yleni Venäjän 
palveluksessa kenraaliluutnantiksi ja oli Venä- 
jällä tärkeissä hallinnollisissa toimissa, m. m. 
Odessan kuvernöörinä v:sta 1803 toimien menes- 
tyksellä tämän kaupungin olojen kehittämiseksi; 
palasi Napoleonin kukistuttua Ranskaan 1814 ja 
oli 1815-18 ja 1820-21 Ranskan pääministerinä. 
[Crousaz-Crötet, ,,Le duc de R. en Russie et en 
France".] J. F. 

Richepin [rispä'] Jean (s. 1849), ransk. 
kirjailija, joka herätti huomiota sovinnaisia val- 
heita vastaan suunnatuilla räikeän naturalisti- 
silla runoillaan, ja sai näiden tähden istua van- 
kilassa. Kuuluisimmat ovat kokoelmat: ,, La chan- 
son des gueux" (1876), ,,Les caresses" (1877), 
,,Les blasphömes" (1884). Hänen lukuisista ro- 
maaneistaan, joissa hän niinikään naturalistisella 
häikäilemättömyydellä kuvailee sielullisia eris- 
kummaisuuksia ja sairaalloisia olentoja, mainit- 
takoon: „Madame Andrö" (1874), ,,La Glu" 
(1881; näytelmäksi sommiteltu 1883), musta- 
laiskertomus ,,Miarka" (1883), ,,Braves gens" 
(1888), „Le cadet" (1890), „Lagibasse" (1900). 
Näytelmänkirjoittajanakin R. on saanut mainetta. 
Parhaat ovat runomuotoinen, intialaisaiheinen 
,,Nana Sahib" (1883), tunnelmallinen kalastaja- 
draama ,,Le Flibustier" (1888), sekä runodraamat 
„Ver la joie" (1894) ja „Chemineau" (1897). R. 
on Ranskan akatemian jäsen. //. Kr-n. 

Richer [-se'], Jean (k. 1696), ransk. tähti- 
tieteilijä, joka Pariisin tiedeakatemian lähettä- 
mänä tarkkasi Cayennessa Marsia 1671-73 aurin- 
gon parallaksin määräämistä varten (R:n ja Pa- 
riisissa yhtaikaa tehtyjen havaintojen nojalla 
Cassini laski tälle parallaksille arvon 9, s") ja 
siellä ollessaan huomasi Pariisissa oikein käyneen 
pendelikellonsa jättäytyvän jäljelle n. 2 min. 
vuorokaudessa. Viimemainittu havainto oli en- 
simäinen laatuaan, osoittaen painovoiman olevan 
pienemmän alhaisella lal il tulilla kuin korkealla. 

II. R. 

Richert [rihhert], J o li a n Gabriel (1784- 
1864), ruots. lainoppinut ja politikko, tuli 1814 
lakikomitean jäseneksi, jona sitten oli suurim- 
man osan elämästään. R:llä on hyvin suuri mer- 
kitys ruots. lainopin alalla. Valtiollisiin kysy- 



myksiin hän myöskin hartaasti otti osaa ja oli 
vapaamielisen puolueen tukipylväitä. V. 1830 
hän kreivi Anekarsvärdin kanssa julkaisi ehdo- 
tuksen eduskuntamuutokseksi Norjan valtiomuo- 
don henkeen: ,,Förslag tili national-representa- 
tion". A. G. 

Richet [risr'l, Charles (s. 1850) , ransk. lää- 
käri ja fysiologi, on suuresti edistänyt fysiologi- 
sia tietojamme mahalaukunnesteen erittymisestä 
ja ruumiin lämpötaloudesta ynnä ruumiissa ta- 
pahtuvasta palamisilmiöstä sekä keskushermoston 
fysiologiasta. Suuret ovat R:n ansiot myös see- 
rumhoidon alalla; ensimäisenä hän näytti toteen, 
että ruiskuttamalla jonkin eläimen vereen verta 
toisesta immuunista (ks. t.) voitiin lisätä edel- 
lisen eläimen tartunnan vastustuskykyä, seikka, 
joka myöhemmin johti tuohon merkitykseltään 
niin tärkeään seerumterapiaan (ks. t.). Enim- 
män tunnetuksi on R. kuitenkin tullut anafy- 
laksiaa (ruumiin vähentynyttä myrkynvastustus- 
voimaa) koskevista tutkimuksistaan, joista hän 
sai v:n 1913 Nobelin lääketieteellisen palkinnon. 

— R. on myöskin esiintynyt kaunokirjailijana 
salanimellä Charles Epheyse. M. O-B. 

Richmond fritsmondj. 1. Kaupunki Koillis-Eng- 
lannissa, Yorkin kreivikunnan pohjoisosassa, kau- 
niissa laaksossa Swale-joen vas. rannalla ; 3,837 
as. (1901). — Suurenmoiset linnanrauniot 30 m 
korkealla äkkijyrkällä kalliolla (linna rak. 1071), 
St Mary'n kirkko; wesleyläisten jumaluusopilli- 
nen seminaari. Piispanistuin. — Läheisyydessä 
Hipsvvellin kylä, jota sanotaan Wiclifin syntymä- 
paikaksi. — 2. Kaupunki Etelä-Englannissa, Sur- 
rey^ kreivikunnassa, muutama km Lontoosta län- 
teen Thamesin oik. rannalla; 31,672 as. (1901). 
■ — Kaarle I:n 1637 perustama iso puisto, St Mary 
Magdalenen kirkko (Thomsonin ja Edmund Kea- 
nin haudat), teatteri, tähtit. observatori, kaunis 
silta Thamesin yli. Wesleyläisten jumaluusopilli- 
nen seminaari. — Harjoitetaan puutarhanhoitoa. 

— R. on tunnettu kauneudestaan (sen nimi 
v:een 1497 olikin Sheen - kaunis) ; ihana varsin- 
kin on näköala R. Hill-kukkulan penkereeltä. Pal- 
jon lontoolaisia asuu R:ssa. — 3. Virginian val- 
tion pääkaupunki Yhdysvalloissa, 7 kunnaalla 
siihen asti kuljettavan James-joen vas. rannalla, 
juuri James-joen koskien alapuolella (käyttö- 
voimaa teollisuuslaitoksiin), ratojen risteyksessä; 
127,628 as. (1910; 1900 85,050, joista 32*230 nee- 
keriä, 2,865 ulkomailla syntynyttä). — Huomat- 
tavia rakennuksia: St John's church-kirkko 
(1740), kapitoli (1785-92), kaupungintalo, kir- 
jastorakennus y. m. Washingtonin, Henry Clay'n. 
Stone\vall Jacksonin, Leen muistopatsaat, muuta- 
mia mahtavia sotilasmuistomerkkejä. Hollywood 
cemetery'n y. m. hautausmailla on haudattuna 
40,000 etelä- ja pohjoisvaltioiden sotilasta. — 
Useita college- y. m. oppilaitoksia, m. in. Virginia 
union university neekereitä varten ; kirjasto(80,000 
nid.), Confederate memorial library-seuran mu- 
seo. — Teollisuus huomattava, etenkin tupakka-, 
rauta- ja terästeollisuus. Valmistusarvo 146,1 
milj. mk. (19% koko valtion teollisuuden tuotan- 
nosta). Satama syvennetty 5. s m:iin. Rannikko- 
liikenne vilkasta. Ulkomaankauppa vähäinen. - 
Per. 1737. Virginian pääkaupunki 177!». eteläval 
tioiden pääkaupunki 1861-65, jolloin pohjoisval- 
tioiden sotajoukot sen valloittivat. 4. Kauntin 
pääkaupunki Yhdysvalloissa Indianan valtiossa 



Richmond — Richter 



Whitewater-joen rannalla ratojen risteyksessä; 
19,602 as. (1906; paljon kveekareita).' Useita 
oppi- ja sivistyslaitoksia, m. m. kveekarien Earl- 
ham college, kirjasto (39,000 nid.). Teollisuuden 
(maanviljelyskoneita ja -aseita) valmistusarvo 
34,8 milj. mk. (1905). Kauppa huomattava. — 
R:n perustivat kveekarit 1806. — 5. New Yorkin 
piiri, borough (ks. New York, palsta 1137). 

E. E. K. 
Richmond [ritsmond], engl. jaarlin, sittem- 
min herttuan arvonimi. Myöhemmin eläneitten 
R:n herttuain kantaisä oli Kaarle II: n avioton 
poika Charles (1672-1723), R:n ja Lennoxin 
herttua. 

1. Charles R. (1735-1806), R:n ja Lennoxin 
herttua, edellisen pojanpoika, oli 1766 jäsenenä 
Rockinghamin ministeristössä, puolusti Pohjois- 
Ameriikan siirtomaiden kanssa syntyneen riidan 
aikana siirtomaalaisten oikeuksia, teki 1780 pit- 
källe menevän vaalireformiehdotuksen, jonka pää- 
ponsina oli yleinen äänioikeus, jokavuotiset vaalit 
ja yhtä laajat vaalipiirit, rupesi 1782 jäseneksi 
Rockinghamin toiseen ministeristöön ja 1784 Pit- 
tin ministeristöön. 

2. Charles Gordon R. (1791-1860). R:n 
ja Lennoxin herttua ; otti osaa Napoleonin so- 
tiin Espanjassa ja YVaterloon taisteluun, vastusti 
katolisten vapauttamista ja Peelin vapaakauppa- 
politiikkaa: oli 1830-34 jäsenenä Greyn ministe- 
ristössä. 

3. Charles Henry R. (1818-1903). R:n ja 
Gordonin herttua, oli Derbyn, Disraelin ja Salis- 
buryn konservatiivisten ministeristöjen jäsenenä. 

J. F. 

Richter [rihtar], Adrian Ludwig 
(1803-84), saks. taidemaalari, piirustaja ja radee- 
raaja; isänsä vaskenpiirtäjä Karl August 
R:n (k. 1848) oppilas, jatkoi opintojaan Italiassa 
1823-26. työskenteli Dresdenissä. jonka akatemian 
professorina hän oli 1836-73. Ensi aikoinaan R. 
maalasi J. A. Kochin ja J. Schnorrin tapaan 
tyyliteltyjä italialais-aiheisia maisemia, kunnes 
v:n 1840 vaiheilla alkoi esittää romanttisen idyl- 
limäisiä kotoisia aiheita, kuten esim. Dresdenin 
galleriassa olevat öljyvärimaalaukset ..Ylimeno 
Schreckensteinin luona" (1837) ja ,. Hääkulkue 
kevätmaisemassa" il847). Mutta piirustaessaan 
lukemattomia kuviansa puupiirroksia varten ja 
julkaistessaan monia kuvasarjojansa, esim. „Er- 
bauliches und Beschauliches". ,,Christenfreude", 
,,Das Yaterunser", „Der Sonntag" ja ,,Fiirs 
Ilaus". hän vasta tapasi varsinaisen alansa, hert- 
taisen naiivin kansanelämän, tarujen, runojen 
sekä varsinkin kodin ja lapsimaailman kuvauk- 
sen, jonka vuoksi hiin yhä vieläkin on maansa 
suosituimpia taiteilijoita. Olematta taiteelliselta 
esitystavallaan Hiissään suhteessa erikoisen huo- 
mattava R. on kuitenkin hyvin tyypillinen Bie- 
dermaierin ajan pikkuporvarillisuuden roman- 
tikko, aitosaksalainen uskonnollis-tunteellinen ja 
gemyyttinen luonne, oikea lastenkamaritaiteilija. 
R. kirjoitti itse elämänmuistelmansa ,,Lebens- 
erinnerungen eines deutschen Malers", jonka jul- 
kaisi 1885 hänen poikansa Heinrich R. [Elämä- 
kert. kirj. Erler (1897), D. Koch (1903) ja P. 
Mohn iKnackfuss' Kiinstler Monographien N :o 
14).] E. R-r. 

Richter [rihtar], Carl Fredrik (1782- 
1858). virkamies: yliopp. 1796; tuli virkamie- 



heksi Turun hovioikeuteen 1803; kutsuttiin se- 
naatin oikeusosaston jäseneksi 1820; oli kanslia- 
toimituskunnan päällikkönä 1822-31 ja 1834-40, 
oikeusosaston jäsenenä 1831-34; tuli Turun hovi- 
oikeuden presidentiksi 1840. R., joka oli taitava 
virkamies, lienee 1830-luvun loppupuolella ollut 
senaatin vaikutusvaltaisin jäsen. J. F. 

Richter [rihtar], Ernst Friedrich (1808- 
79). saks. niusiikkiteoreetikko ja säveltäjä, toimi 
Leipzigin konservatorin opettajana sen perusta- 
misesta alkaen (1843), sitäpaitsi myös urkurina 
(v:sta 1851) ja vihdoin (v:sta 1868) Thomas- 
kirkon kanttorina ja kaupungin kirkkomusiikin 
ohjaajana. Sävelsi kirkko- ja kamarimusiikkia, 
pianosonaatteja y. m. .Julkaisi musiikin teorian 
oppijakson, joka levisi laajalti käytäntöön (I : 
Harmoni aoppi, 1853, 22:nen pain. 1900. käännetty 
useille kielille; II. Kontrapunkti. 1872. 11 :s 
pain. 1904. III. Fuuga, 1859, 6:s pain. 1896). 

I. K. 

Richter [rihtar], Eugen (1838-1906), saks. 
politikko ; meni 1859 valtion palvelukseen, josta 
erosi jo 1864; antautui senjälkeen politiikkaan 
ja sanomalehtimiesuralle; julkaisi v:sta 1885 leh- 
teä ..Freisinnige Zeitung" (sittemmin nimellä 
..Freie deutsche Presse") ; valittiin 1867 Pohjois- 
Saksan liiton valtiopäiville. 1869 Preussin edus- 
tajahuoneeseen, 1S71 Saksan valtiopäiville. R. he- 
rätti pian huomiota oivallisena puhujana ja aina 
taisteluvalmiina väittelijänä, kun hän vapaamie- 
liseltä kannaltaan arvosteli Bismarekin politiik- 
kaa, varsinkin tämän kauppa- ja tullipolitiikkaa, 
jonka jyrkimpiin vastustajiin hän kuului. Hä- 
nestä tuli aikaa myöten vapaamielisen puolueen 
vaikutusvaltaisin johtaja, mutta hänen yksi- 
puolisesti kielteinen vastustuspolitiikkansa ja 
vallanhimonsa herätti lopulta tyytymättömyyttä 
osassa vapaamielistä puoluetta ja sai aikaan sen 
hajaantumisen ja heikontumisen. Hänen valtiol- 
lis-yhteiskunnallisista kirjoituksistansa mainitta- 
koon sosiaalidemokratiaa vastaan suunnatut „Die 
Irrlehren der Sozialdemokratie" (1890) ja ,.Sozial- 
demokratische Zukunftsbilder" (1891; suom.). 

Richter frih tarj, Jean Paul Friedrich 
(1763-1825), saks. kirjailija, tunnettu nimellä 
Jean Paul [zä pölj. Hänen teoksensa uh- 
kuvat herkkää tunteellisuutta, tulvehtivaa aja- 
tusrikkautta ja rakastettavaa huumoria, mutta 
hänen esitystapansa on kovin epätasaista ja 
koukertelevaa. ja hänen kuvauksensa täynnä 
kirjoista kokoonhaalittuja tietoja, mikä tekee ne 
raskaasti luettaviksi. R:n esikoisteos, humoris- 
tinen ..Grönländische Prozessen" (1783), yhtä vä- 
hän kuin lähinnä sitä seuraavatkaan, ei kuiten- 
kaan herättänyt suurempaa huomiota; vasta suu- 
rella romaanillaan ..Hesperus" (1795) hän voitti 
aikalaistensa suosion. Hänen parhaat romaaninsa 
ovat: ..Leben des Quintus Fixlein" (1796), ,,Der 
Armenadvokat Siebenkäs" (1796). ,, Titan" (1800- 
03) ja „Die Flegeljahre" (1804-05). Hänen tie- 
teellisistä teoksistaan mainittakoon : ..Vorschule 
der Ästhetik" (1804i ja ..Levana oder Erziehungs- 
lehre" (1805-06). Hänen omakirjoittamansa elämä- 
kerta ,,Wahrheit aus Jean Pauls Leben" ilmestvi 
1826. 77. Kr-n.' 

Richter [rihtar], Jeremias Benjamin 
(1762-1807), saks. kemisti, vuoriasessori Berlii- 
nissä, on stökiometrian perustaja, s. o. hän oli 
ensi mii inen, joka sai selville, että aineet yhty- 



Richter— Riedl 



10 



vät toisiinsa määrätyissä painosuhteissa. R:n 
tutkimuksilla happojen ja emäksien kvantitatiivi- 
sista yhtymissuhteista oli suuri merkitys ke- 
mialle, vaikka ne eivät hänen aikanansa saavut- 
taneet ymmärrystä ja tunnustusta. Edv. Hj. 

Richter [rihiarj, Gustav Carl Ludwig 
(1823-84), saks. taidemaalari; opiskellut Berliinin 
taideakatemiassa ja Cogniefn johdolla Parii- 
sissa. Värityksellisen suunnan edustajana Ber- 
liinissä R. on valinnut aiheitaan Raamatusta 
(esim. ,,Jairuksen tytär", 1856, Berliinin kan- 
sallisgalleriassa) ja historiasta („Pyramidien 
rakentaminen", 1873, Miinchenin Maximilianeu- 
missa) sekä oli aikansa muotimaalari laatu- 
kuvausten ja etenkin muotokuvien („Kuningatar 
Luise", Kölnin museossa) alalla. E. R-r. 

Richter [rihtar], Ole Jorgensen (1829- 
88), norj. politikko ; toimi aluksi virkamiehenä, 
sanomalehtimiehenä ja asianajajana; oli v:sta 
1862 suurkäräjien jäsenenä kuuluen vasemmis- 
toon; 1871-76 odelstingin, 1877-78 lagtingin pre- 
sidenttinä ; otti tehokkaasti osaa m. m. rikoslain 
tarkastukseen; 1878-84 Ruotsin ja Norjan pää- 
konsulina Lontoossa; rupesi 1884 jäseneksi Joh. 
Sverdrupin ministeristöön ja tuli valtioministe- 
riksi Tukholmaan; kun Sverdrupin ja R:n kesken 
oli syntynyt erimielisyyttä, otti viimemainittu 
eron ministeritoimestaan ja lopetti itse itsensä 
Norjan ministerihotellissa Tukholmassa kesäk. 
1888 ; R :n kuolema herätti Norjan yleisössä suurta 
mieltenkuohua, ja yleinen mielipide pani sen mil- 
loin Sverdrupin, milloin Björnstjerne Björnsonin 
syyksi; viimemainittu, joka vv. 1888-90 käsitteli 
asiaa useissa sanomalehtikirjoituksissa, on siitä 
saanut aiheen näytelmäänsä ,,Paul Lange og Tora 
Parsberg" (1898). J. F. 

Richthofen [rihthöfanj, Ferdinand von 
(1833-1905), saks. geologi ja maantieteilijä, seu- 
rasi 1860 preussilaista diplomaattista retki- 
kuntaa Itä-Aasiaan käyden Ceylonissa, Japa- 
nissa, Formosalla, Filippiineillä, Jaavalla, Taka- 
ja Etu-Tntiassa, lähti sieltä Pohjois-Ameriikkaan, 
jossa tutki Kaliforniaa. Sieltä hän 1868 palasi 
Itä-Aasiaan, tehden §anghaista käsin 7 retkeä 
Kiinan valtakunnan melkein joka osaan ja Ja- 
paniin. Palasi 1872 Eurooppaan; tuli 1875 Bon- 
nin, 1883 Leipzigin ja 1886 Berliinin yliopiston 
maantieteen professoriksi; perusti 1887 Berlii- 
nin maant. opiston ja 1901-05 merentutkimuslai- 
toksen. — R:n tutkimuksista tärkeimmät koske- 
vat Kiinaa (jonka kivihiilikerroksiin hän ensi- 
mäisenä kiinnitti huomion). Julkaissut: ,, China, 
Ergebnisse eigner Reisen und darauf gegriindeter 
Studien" (1877-85; kartasto). ..Aufgaben und 
Methoden der heutigen Geographie" (1883), ,,Fuh- 
rer fiir Forschungsreisende" (1886), ..Geomorpho- 
logische Studien aus Ostasien" (1900-04). ,,Trieb- 
kräfte und Richtungen der Erdkunde im neun- 
zehnten Jahrhundert" (1903), ,,Vorlesungen iiber 
allgemeine Siedlungs- und Verkehrsgeograplre" 
(1908) y. m. E. E. K. 

Ricimer ks. R i k i m e r. 

Ricinodendron, Euphorbiaceoe-heimoTa suku, 
tropiikeissa kasvavia paksuoksaisia puita, joilla 
on 5-7-sormiset, pitkä ruotiset lehdet. R. Rnuta- 
nenii (saanut nimensä lähetyssaarnaaja M. R a u- 
t a s e n mukaan) on yleinen m. m. Saksan Lou- 
nais-Afrikassa, sen n. 3,6 cm pitkien pyöreähkö- 
jen luumarjojen siemenet sisältävät n. 32% vaa- 



leankeltaista öljyä, jota toivotaan voitavan käyt- 
tää eri tarkoituksiin. (/. Y-s.) 

Ricinus ks. Risiinikasvi. 

Rickert [-ikk-J, Heinrich (1833-1902) , saks. 
politikko, oli 1858-66 sanomalehdentoimittajana 
Danzigissa, v:sta 1870 jäsenenä Preussin edus- 
tajahuoneessa, v:sta 1874 Saksan valtiopäivillä; 
erosi 1879 kansallisvapaamielisestä puolueesta ja 
liittyi 1884 saksalais-vapaamieliseen, mutta erosi 
siitäkin 1893, koska kannatti Caprivi'n sotilas- 
lakiehdotusta ja myöhemmin hallituksen siirto- 
maapolitiikkaa; oli viime vuosinaan vapaamieli- 
sen yhdistyksen johtajana. J. F. 

Ricord frikö'r], Philippe (1800-89), ransk. 
lääkäri, joka 1831-60 toimi Hospital du Midi- 
sairashuoneen ylikirurgina Pariisissa. R. on etu- 
päässä tunnettu veneerisiä tauteja koskevista 
teoksistaan : „Traite" des maladies veneriennes" 
(1838), „Lettres sur la syphilis" (3 :s pain. 1863), 
„Lecons sur la chancre" (2:nen pain. 1860). 

M. OB. 

Ricordi [-ko'-J, Giovanni (1785-1853), it. 
musiikkikustantaja, jonka Milanossa perustama 
liike yhä on maailman suurimpia. /. K. 

Riddarholm ks. Tukholma. 

Riddarla ks. Ritala. 

Ridderstad, Karl Fredrik (1807-86), 
ruots. kirjailija, joka varsinkin historiallisten 
romaanien kirjoittajana on tullut tunnetuksi. 
Näistä romaaneista, jotka ajankuvauksina ovat 
varsin huomattavia ja esitystavaltaan vilkkaita, 
mainittakoon: ,,Svarta handen" (1848). ..Draban- 
ten" (1850), „Fursten" (1852), ,,Drottning Lovisa 
Ulrikas hof" (1855-56). R. on julkaissut niin- 
ikään yhteiskuntaromaaneja, näytelmiä ja ru- 
noja. Myöskin historiallisena kokoilijana hän 
esiintyi teoksissansa : ,,Gömdt är icke glömdt" 
(1846-53) ja ,,Minnen frän äldre och nyare tider" 
(1854-56). H. Kr-n. 

Ridderstolpe, Karl Johan (1719-85), 
vapaaherra, ruots. politikko; tuli 1757 hovi- 
oikeudenneuvokseksi Svean hovioikeuteen: esiintyi 
vv. 1755-56 valtiopäivillä kuningasvallan puolusta- 
jana hattupuoluetta vastaan ja oli vv:n 1760-62 
valtiopäiviltä lähtien myssyjen etevimpiä johta- 
jia; toukok. 1772 voitolle päässyt myssypuolue 
asetti hänet valtaneuvoskuntaan, josta hän kui- 
tenkin Kustaa III:n vallankumouksen johdosta 
joutui pois jo elok. sam. v. J. F. 

Rideau j-dC/J (ransk.). väliverho, esirippu 
(teatterissa) ; sotavoimia suojeleva kunnas rin- 
teineen. 

Ridicule f-ky% < lat. riäi'culus], naurettava. 
— vrt. Redikyli. 

Riedl fridl]. i. Szende (Anselm M a n 8- 
vet) B. (1831-73), unk. filologi, nimitettiin 1850- 
luvulla Praagin yliopistoon perustetun unkarin 
kielen lehtorinviran ensimäiseksi haltiaksi: siir- 
tyi kuitenkin pian lyseonopettajaksi Budapestiin, 
jonka yliopistoon hän sitten kiinnitettiin aluksi 
(v:sta 1863) vertailevan kielitieteen dosenttina 
ja myöhemmin (v:sta 1866) saksan kielen ja kir- 
jallisuuden professorina. R. käänsi saksaksi unk. 
lyyrikoita. julkaisi ..Kritische Blätter" ja myö- 
hemmin ..Kritikai lapok" nimisiä kirjallisuushis- 
toriallisia aikakauskirjoja sekä kirjoitti varsin 
ansiokkaan unkarin kieliopin »Magyarische Gram- 
matik" (1858, unk. laitos 1864). 

2. Frigyes (Friedrich) R. (s. 1856). es- 



11 



Rieger — Riemann 



12 



teetikko ja kirjallisuushistorian tutkija, edellisen 
poika, v:sta 1905 unk. kirjallisuushistorian pro- 
fessorina Budapestin yliopistossa, julkaissut m. m. 
„Arany Janos" (1887, uusi pain. 1893), „A ma 
gyar irodalom fö .ifänyai" (,,Unk. kirjallisuuden 
pääsuunnat", 1897). „Magyarok Römäban" (,, Un- 
karilaisia Roomassa", 1900). Y. W. 

Rieger [vigsr], F r a n t i s e k Ladislav 
(1818-1903), vapaaherra, tsekk. politikko : toimi 
nuoruudestaan lähtien tsekkiläisen kansallistun- 
non herättämiseksi ja oli Palacky'n työtoveri ja 
ja vävy; laati ensimäisen tsekinkielisen kansan- 
taloudellisen kirjoituksen ja johti tsekki- 
läisen tietosanakirjan julkaisemista (1859-74) ; 
valittiin 1S4S Itävallan maapäiville ja 1861 Böö- 
min maapäiville ja sieltä valtakunnanneuvoston 
edustajahuoneeseen, mutta poistui jo 1863 sieltä 
yhdessä muiden tsekkiläisten edustajain kanssa 
saaden sitten tsekkiläiset pysymään poissa sekä 
valtakunnanneuvostosta että maapäiviltä v:een 
1879 asti. Hän oli näihin aikoihin tsekkiläisten 
yleisesti tunnustettu johtaja, mutta menetti vai- 
kutusvaltansa 1880-luvun lopulta lähtien, kun 
nuortsekkiläiset pääsivät valtaan; nimitettiin 
1896 herrainhuoneen jäseneksi. J. F. 

Riego /-e'-/, Rafael del (1784-1823) , esp. 
sotilas ja vapaudenmarttyyri; meni 1808 sota- 
palvelukseen, mutta vietiin sam. v. sotavankina 
Ranskaan, missä omaksui Ranskan vallankumouk- 
sen periaatteet; aloitti 1820 sotilaskapinan Anda- 
lusiassa, ja julisti v:ii 1812 perustuslain, valit- 
tiin 1822 cortesiin ja tuli sen puheenjohtajaksi, 
mutta ranskalaisen sotajoukon palautettua yksin 
vallan R. vangittiin ja hirtettiin. R. -hymni, hä- 
nen taistelutoverinsa S. Miguelin sepittämä, on 
Espanjan vapaudenlaulu. J. F. 

Riehl [rilj, AI oy s (s. 1844), saks. filosofi, 
v:sta 1905 professorina Berliinissä; edustaa kan- 
tilaista kritisismiä; teoksia: ,,Der philosophische 
Kritizismus und seine Bedeutung fiir die positive 
Wissenschait" (1876-87), ,,t)ber vvissenschaftliche 
und niclitwissenschaftliche Philosophie" (1883), 
..Friedrich Nietzsche" (1897), ,,Zur Einfiihrung 
in die Philosophie der Gegemvart" (1903). 

(J. F.) 

Riehl /rt//. Wilhelm Heinrich (1823- 
97) , saks. sivistyshistorioitsija ; toimi monella 
alalla, vrsta 1854 professorina Miinchenissä, v:sta 
1885 Baierin kansallismuseon johtajana; teok- 
sia : ..Die Naturgeschichte des Volkes als Grund- 
lape einer deutschen Snzialpolitik" (1857-69; oik. 
4 eri teosta yhdistettyinä), ..Kulturgeschichtliehe 
Novellen" (1856), ..Kulturstudien aus drei Jahr- 
hunderten" (1859), ..Die deutsche Arbeit" (1861), 
y. m. J. F. 

Riehm frimj. Eduard Karl August 
(1830-88), saks. evankelinen teologi, professorina 
ensin Heidelbergissa, sitten v:sta 1862 Haliessa. 
Välitysteologian edustajana R. oli V:n T:n kri- 
tiikissä varovaisen maltillinen. Hänen teoksis- 
taan mainittakoon : ,,lland\vörterbuch des bib- 
lischen Altertums" (1874), ,,Die messianisrhe 
Weissagung" (1875), ,,Einleitung in das AJte 
Testament" i18S9). „Alttestamentliche Theologie" 
(1889). Ar. 11. 

Riekkalansaari, n. 12 km pitkä ja lähes 7 
km leveimmältä paikalta leveä, tiheäänasuttu 
saari Laatokassa, Sortavalan kohdalla mantereen 
äärellä, kapeahkojen salmivesien erottamana mau 



tereesta. R:n eteläosassa on luonnonkauneudes- 
taan kuulu K e k r i n 1 a h t i (ks. t.). — Kansa- 
koulu. L. H-nen. 

Riekko ks. Metsäkanan suku. 

Riekkometso (Tetrao urogallus X Lagopus al- 
bus) on metson ja metsäkanan, riekkopyy 
(Tetrastes bonasia X Lagopus albus) metsäpyyn 
ja metsäkanan, sekä riekkoteiri (Tetrao tcl- 
rix X Lagopus albus) teeren ja metsäkanan seka- 
sikiö. Samoinkuin korpimetsän (ks. t.) synty- 
miseen on näidenkin muodostumiseen syynä se, 
että jommankumman kantamuodon joko koirak- 
sia tahi naaraksia on jollakin paikkakunnalla 
niukasti, minkä vuoksi toinen laji soitimen ai- 
kaan menee toisen lajin soitimelle. Eri muodot 
tunnetaan verrattain helposti vertailemalla kanta- 
muotojen ominaisuuksia niihin. Yleensä on kaik- 
kien muotojen ominaisuutena huomattava val- 
keankirjavuus ja varpaiden runsas höyhenik- 
kyys. R:ja on tavattu vain Pohjois-Euroo- 
passa; kerran Norjassa, samoin Ruotsissa, Suo- 
messa useamminkin, nim. Kittilässä (3 kpl.), Uts- 
joella ja Nurmeksessa. Riekkopyy on saatu ker- 
ran Rantasalmella. Riekkoteiriä tunnetaan Nor- 
jasta, Ruotsista, Venäjältä ja Suomesta; niinpä 
niitä on saatu Kuolajärvellä, Kuusamossa, Jyväs- 
kylässä, Joroisissa, Helsingissä (?) ja ehkä Hei- 
nolassakin. E. W. S. 

Riekkopyy ks. Riekkometso. 

Riekkoteiri ks. Riekkometso. 

Riemann [rl-], Georg Friedrich Bern- 
hard (1826-66), saks. matemaatikko, tuli Göt- 
tingenin yliopiston matematiikan professoriksi 
Dirichlefn jälkeen 1859. R. luetaan 19:nnenvuo- 
sis. suurien matemaattisten nerojen joukkoon. 
Sangen merkitykselliset ovat hänen tutkimuk- 
sensa muuttuvaisen kompleksisuureen funktsio- 
neista. Hän on osoittanut, että tällaisia moni- 
käsitteisiä funktsioneja voidaan määrätä koko- 
naisuudessaan yksikäsitteisinä (eikä vain osit- 
tain, kuten sitä ennen, määrätyllä tavalla rajoi- 
tetuissa alueissa) käyttämällä n. s. R:n pin- 
toja, jotka riippuvat toisissaan kiinni n. s. haa- 
rautumispisteissä. Menetelmäänsä hän on so- 
veltanut Abelin funktsionien, minimipintojen ja 
hypergeometristen sarjojen käsittelyyn. Näiden 
tutkimustensa nojalla hänet luetaan uudenaikai- 
sen funktsioniteorian luojien riviin. R. on myös 
tutkinut alkulukujen teoriaa ja geometrian ko 
kemusperäisiä lauselmia. Teoksia : ..Grundlagen 
fiir eine allgemeine Theorie der Funktionen einer 
veränderlichen complexen Grösse" (1851), ,,tjber 
die Anzahl der Primzahlen unter einer gegebenen 
Grösse" (Berliinin akatemian ,.Monatsberichte"ssä. 
1859), ..fher die Hypothesen, \velche der Geo- 
metrie zu Grunde liegen" (Göttingenin akatemian 
„Abhandlungen"issa, 1867). R:n kootut teokset on 
julkaissut H. Weber (1876). V. S :n. 

Riemann /rt-/, Hugo (s. 1849), saks. mu- 
siikkitieteilijä, aikamme kuuluisin, tuotteliain ja 
monipuolisin. Nerokkaana ja rohkeana hän on 
avannut uudet urat monella musiikkiin kuulu- 
valla alalla. Eniten tunnustusta on saavuttanut 
R:n menetelmä sointuopin käsittelyssä. Toimi 
dosenttina Leipzigin yliopistossa 1878-80, jonne 
palasi 1895, oleskeltuaan musiikinopettajana eri 
paikkakunnilla (Hampurissa 1881-90). Nimitet- 
tiin professoriksi 1901 ja akateemisen musiikki- 
tieteellisen seminaarin johtajaksi (Collegium mu- 



13 



Riemenschneider — Riess 



1 t 



sicum) 1905. R:n teoreettiset teokset ovat enim- 
mäkseen käännetyt monelle kielelle; samoin hä- 
nen julkaisemansa musiikkisanakirja. Julkaisi 
klassillisia pianoteoksia (Beethovenin y. m.) va- 
rustettuina jäsentelyä ilmaisevilla merkeillä sekä 
perinpohjaisiin tutkimuksiin perustuvia, joskin 
myös joskus ylen rohkeita olettamuksia sisältä- 
viä musiikinhistorian esityksiä: ,, Musiikinteo- 
rian historia" (1898), ,, Musiikinhistorian aika- 
kaudet ja sankarit" (1900), ,, Beethovenin jälkei- 
sen aikakauden musiikinhistoria" (1901), „Mu- 
siikinhistorian käsikirja" (I, 1901-05; II. 1907; 
III. 1913). Julkaisi myös useita kokoelmia en- 
tisten aikakausien musiikkiteoksia sekä etenkin 
opetusvälineiksi tarkoitettuja omia sävellyksiänsä. 

/. A'. 

Riemenschneider [rimonsnäiddrj, T i 1 m a n n 
t. Di 11 (n. 1460-1531), saks. kuvanveistäjä; 
työskenteli etupäässä Wiirzburgissa. jossa m. m. 
oli pormestarina. K. on alafrankkilaisen kuvan- 
veistäjäkoulun päämestari, jonka myöhäisgootti- 
laiset, teknillisesti taidokkaat teokset ilmaisevat 
milloin naiivin suorasukaista, usein äärimmäi- 
sen tarkkaa realismia, milloin hentoa muodon- 
siroutta naiskuvissa, joiden haaveellisen harras 
esittäminen häneltä onnistuu parhaiten, samoin- 
kuin hän yleensä yksityishenkilöissään suoriu- 
tuu suuremmalla menestyksellä kuin enimmäk- 
seen liian rauhattomissa ryhmäsommitteluissaan. 
R:n työt ovat sekä kivi- että puuveistoksia. Edel- 
lisistä mainittakoon lukuisat hautamerkit, joista 
pääteos on tehty keisari Henrik II :lle ja tämän 
puolisolle Kunigundelle (Bambergin tuomiokir- 
kossa, 1513). Puuveistoksista ovat Creglingenin, 
Bothenburgin ja Dett\vangenin kirkkojen altta- 
rit huomattavimpia. Eri museoissa on useita R:n 
madonna- ja pyhimyskuvia. [Hänen teoksistaan 
on K. Streit julk. 93 valopainosta käsittävän 
kokoelman (1888) ; elämäkert. kirj. A. Weber 
(1888) ja E. Tönnies (1900).] E. R-r. 

Riemumaisteri ks. Promotsioni. 

Riemusaatto ks. Triumfi. 

Riemutohtori ks. Promotsioni. 

Riemuvuosi, juutalaisilla 7X7 vuoden kulut- 
tua, siis joka 50 :s vuosi vietettävä suuri juhla- 
vuosi, jolloin pellot oli jätettävä kesannoksi, vel- 
kautumisen kautta menetetyt maat palautettava 
entisille omistajilleen tai niiden perillisille ja is- 
raelilaiset velkaorjat vapautettava (vrt. 3 Moos. 
25 8 seur.). R:n hepr. nimitys jobel (vrt. Jubi- 
leumi) merkitsee oikeastaan oinaansarvesta teh- 
tyä pasuunaa, jonka puhalluksella r. oli alettava. 
R. on tavallaan vain joka 7 :s vuosi vietettävän 
sapattivuoden (3 Moos. 25i- 7 ) toinen potenssi ja 
sellaisena teoreettista laatua. Siten on myös ym- 
märrettävää, että sitä koskevat yhteiskunnallisesti 
niin tärkeät säännöt ovat jääneet pelkäksi ihan- 
teeksi, ja Talmudissa kerrotaan nimenomaan, et- 
teivät juutalaiset ole koskaan r:ta viettäneet. — 
R :ta vastaa katolisen kirkon viettämä anevuosi, 
jolloin määrättyjen ,, hyvien töiden" suorituk- 
sesta annetaan ,,riemuane". Sellaiseksi r:ksi mää- 
räsi paavi Bonifacius VIII (ks. t.) ensi kerran 
vuoden 1300, mutta myöhemmin ei sen viettä- 
minen ole ollut säännöllistä. Klemens VI mää- 
räsi sen vietettäväksi joka 50 :s vuosi, Urbanus 
VI 1389 joka 33 :s vuosi, Paavali II 1470 joka 
25 :s vuosi. A. F. Po. 

Rienzi [rie'ntsij 1. Rienzo, Cola di, oik. 



Nicola di Lorenzo Gabrini (1313-54), 
it. valtiollinen haaveilija. Lukiessaan klassillis- 
ten kirjailijain teoksia R. jo nuorena ihastui 
kotikaupunkinsa Rooman suuriin muistoihin ; sa- 
malla hänessä heräsi ajatus saattaa entiset olot 
siellä jälleen voimaan. Sen johdosta, että paavit 
asuivat tähän aikaan Avignon'issa, oli Rooma 
joutunut sortoa harjoittavien aatelissukujen val- 
taan. Toukok. 20 p:nä 1347 R. sai kansan nouse- 
maan niitä vastaan kapinaan, julisti Kapito- 
liumissa tasavallan, otti muutamia päiviä myö- 
hemmin ,, kansantribuunin'' arvonimen ja pakotti 
aateliset joko pakenemaan tai alistumaan. Mutta 
R. ei kauan kestänyt suurta menestystään : hän 
tuli ylpeäksi ja alkoi esiintyä narrimaisesti, me- 
nipä suuruudenhulluudessaan vihdoin niin pit- 
källe, että vaati itselleen oikeutta saada määrätä 
itse keisarinarvosta. Tämän johdosta hän me- 
netti paavin kannatuksen, ja kansakin luopui hä- 
nestä, kun hän komeiluhalunsa tyydyttämiseksi ja 
sotajoukon ylläpitämiseksi alkoi rasittaa sitä ve- 
roilla; jouluk. sam. v. hänen täytyi paeta Roo- 
masta. V. 1354 R. palasi paavin lähettämänä 
takaisin Roomaan ja. sai uudelleen vallan kä- 
siinsä, mutta herätti nytkin tyrannillisuudellaan 
tyytymättömyyttä ja sai kapinan puhjettua sur- 
mansa. R:ii kohtalosta on Buhver saanut romaa- 
nin, Jul. Mosen y. m. murhenäytelmän ja Wagner 
oopperan aiheen. Hänen kirjeensä julkaisi Gabrielli 
6:nnessa nidoksessa teosta ,,Fonti per la storia 
d'Italia". [Auriac, „l5tude historique sur Nic.R.": 
Gabrielli, ,,C. di R."; Gregorovius, „Geschiehte 
der Stadt Rom im Mittelalter".] J. F. 

Riesengebirge [rizon-], Sudeetteihin kuuluva 
vuoristo Saksan ja Itävallan (Sleesian ja Böö- 




Riesengebirgp talvella. 

min) rajalla, Sudeettien korkein kohta; 37 km 
pitkä, 25 km leveä. Korkein huippu Schneekoppe 
1,603 m yi. merenp. R. viettiiä jyrkästi gleesiaan, 
loivemmasti Böömiin, ks. S u d e e t i t. 

Rieska, tuore, happamaton (maito, leipä) ; 
ohuita, kaalinlehdillä (kesällä) tai paistinpan- 
nuissa paistettuja kakkuja piimitetystä koko- 
maidosta, ohraryyneistä (tai karkeista ohrajau- 
hoista) ja suoloista (Pohjois-Karjala). TJ.T.S. 

Riess frisj, Peter Theophil (1805-83), 
juut. sukuperää oleva saks. fyysikko, eli Berlii- 
nissä yksityisenä tiedemiehenä, tuli 1842 Berlii- 
nin akatemian jäseneksi. R. on tehnyt kokeita 
kitkasähköstä ja julkaissut joukon tutkimuksia 
tältä alalta, m. m. sähköpurkauksista ja niiden 



15 



Rietsch— Rigorismi 



16 



lämpövaikutuksista. Teoksista mainittakoon ,,Die 
Lehre von der Reibungselektrizität" »1853; lis. 
pain. 1867 ja 1878). U. 8:n. 

Rietsch [rits], Heinrich (s. 1860), itäv. mu- 
siikkitieteilijä. Tuli 1895 Wienin yliopiston do- 
sentiksi ja 1900 professoriksi Praagiin. Pääteok- 
set: „Die deutsche Liedweise" (1904), ,,DieGrund- 
lagen der Tonkunst" (1907). ,,Die Tonkunst in 
der 2. Hälfte des 19. Jahrhunderts" (1900, 1906). 
Sävelsi oopperan, orkesteri- ja kamarimusiikki- 
teoksia v. m. /. Ä. 

Rietschel [Htssl], 1. Ernst R. (1804-61). 
saks. kuvanveistäjä; työskennellyt etupäässä 
Dresdenissä, jossa hän oli taideakatemian profes- 
sorina v:sta 1S32 ja sai lukuisien oppilaidensa 
kautta suuren vaikutusvallan Saksan taiteeseen. 
R. oli opiskellut m. m. Berliinissä Chr. Ranchin 
johdolla ja oppinut häneltä sekä ihannoivan 
klassillis-voittoisen taidesuunnan että realistisen 
esitystavan, jonka hän kehitti vieläkin selvemmin 
ja voimakkaammin kuin hänen opettajansa. Hänen 
pääteoksiaan ovat ,.Pietä"-kuva (1845, Pots- 
damissa). Lessingin kuvapatsas (1853, Braun- 
sclnveigissa) , Goethen ja Schillerin ryhmäkuva- 
patsas (1854, YVeimarissa) ja Lutherin muisto- 
merkki (Wormsissa, taiteilijan oppilaiden lopulli- 
sesti valmistama IS(iS). Tämän lisäksi hän on 
tehnyt, rinta-, koho- ja päätykolmiokuvia y. m. 
Hänen teostensa jäljennöksistä on muodostettu 
erityinen R. -museo Dresdeniin. [Oppermann, 
..Ernst R." (1873) ja Eggers, ,,Brief\vechsel 
/.uixhen Ranch und R." (1891).] 

E. R-r. 

2. Siegfried JuliusErnstE. (s. 1871) , 
oikeusoppinut, edellisen pojanpoika, v :sta 1899 
professorina Tubingenissä; julkaissut huomat- 
tavia, tutkimuksia oikeushistorian alalta, esim. 
,.Die Civitas auf deutschein Boden bis zum Aus- 
gange der Karolingerzeit" (1894), ,,Markt und 
Stadt in ihrem rechtlichen Verhältniss" (1897), 
,,Das Recht am eigenen Bilde" (1903), ,,Unter- 
suchungen zur Geschichte der deutschen Stadt- 
verfassung" I. (1905), ,,Untersuchungen zur Ge- 
scliichte der germanischen Hundertschaft. I. Die 
skandinavische und angelsächsische Hundert- 
schaft" (1907). J. F. 

Rietz [rits]. Johan Ernst (1815-68), ruots. 
filologi, v:sta 1840 filosofian dosenttina Lundin 
yliopistossa, vihittiin papiksi 1851; huomattavin 
julkaisu tärkeä ..Svenskt dialektlexikon eller Ord- 
bok öfver svenska allmogespräket" (1862-67). 

Riga ks. Riika. 

Rigas, K o n s t a n t i n o s ks. R h i g a s. K. 

Rigaud f-gö'], Hyacinthe il 659 1 743 1 . 
ransk. taidemaalari: opiskellut pääasiallisesti 
Pariisissa ja saanut vaikutusta van Dvckin tai- 
teista. R. on Ranskan huomatuimpia muotokuva - 
maalareita, joka aikansa hengen mukaisissa, 
juhlallisen ylhäisissä ja teatterimaisen mahtipon- 
tisissa sommitteluissaan on luonut raiisk. hovi- 
barokin tyypillisimpiä näytteitä esittäessään 
hyvällä luonteenkuvauksella ja maalauksellisella 
taidolla lukuisia eurooppalaisia ylimyksiä ja suur- 
miehiä. Hänen kuuluisimpia maalauksiaan oval 
esim. Pariisin Louvre-museossa Ludvik XIV:n 
iso loistomuotokuva (1701), piispa Bossuet (1694) 
ja Espanjan kuningas Filip V (1704). R. on 
myöskin maalannut paljon historiallisia tauluja. 
Elänet aateloitiin 1709, nimitettiin Pariisin taide 



akatemian professoriksi 1710 ja sen rehtoriksi 
1733. E. R-r. 

Rigel (ji O r i o n i s) . ensimaiseen suuruusluok- 
kaan kuuluva spektroskooppinen kaksoistähti (pe- 
riodi 21,9 päivää) Orionin tähtikuviossa. Fyysilli- 
sesti se kuuluu kiintotähtien ensimäisen luokan 
heliumryhmään. Parallaksia ei ole voitu mää- 
rätä. Etenee auringosta poispäin 19 km sekun- 
nissa, näennäinen vuotuinen itseliikunta on 
0",02. E. R. 

Righi [Hgi], Augusto (s. 1850), it. fyy- 
sikko, tuli 1873 syntymäkaupunkinsa Bolognan 
polyteknillisen opiston fysiikan professoriksi, 
1880 Palermon ja 1889 Bolognan yliopiston pro- 
fessoriksi. R. on julkaissut m. m. joukon mag- 
netismia ja sähköaaltoja koskevia tutkimuksia: 
„La telegrafia senza filo" (1902; 2:nen pain. 
(1904), .,11 moto dei ioni nelle scariche elettriche" 
(2:nen pain. 1905). ,.11 radio" (1904). „La mo- 
derna teoria dei fenomeni fisici" (1904). 

U. S:n. 

Righi'n ilmiö [Hgin], se vismutin ominaisuus, 
että sen vastustus sähkönjohtajana, kasvaa, kun 
se sijoitetaan magneettikenttään. Vastustuksen 
lisäys on suurempi sähkövirran kulkiessa kohti- 
suoraan magneetin voimaviivoja vastaan, kuin jos 
virta on näiden suuntainen. R. i:tä on käytetty 
magneettikentän voimakkuuden mää riiä mi seksi. 

U. 8:n. 

Righrn oskillaattori [Hgin], dat. oscillä'tio - 
heilahteleminen) synnyttää langattomassa sähkö- 
lennättimessä käytettäviksi so- -j s: ^ <. 

veltuvia hyvin lyhyitä sähkö- -0 f > \f • ) 0- 
aaltoja. Kuva esittää siitä N=^_°^=^ 

läpileikkauksen. A, B, C, D Righi'n oskillaattori. 
ovat metallipalloja, joista 

kaksi ensimäistä on suljettu paloöljyä sisältä- 
vään eboniittilaatikkoon G ja kaksi jälkimäistä 
on yhdistetty induktsionikoneen sekundääri joh- 
don napoihin. Samaan aikaan hypähtää kipinöitä 
C:stä A :han ja />:stä B:hen sekä A:sta 7J:hen. 
Viimemainittu herättää tehokkaan sähköaaltoliik- 
keen, jonka aallonpituus ilmassa on suhteelli- 
sesti hyvin pieni. V. S :n. 

Rigi [rl-], vuori Sveitsissä. Viervvaldstätter- 
järven ja Zugin-järven välisellä kannaksella, 
vastapäätä Pilatusta Luzernista itään; huipuista 
korkein Rigikulm (1.800 m yi. merenp.) , jolle vie 
pari rautatietä. R:n rinteillä on metsää ja re- 
heviä alppiniittyjä. — R. on Sveitsin tunnetuim- 
pia matkailupaikkoja: siellä vuosittain käyvien 
matkailijani lukumäärä arvioidaan 150.000 hen- 
geksi. 

Rigorismi (uuslat. rigör&sus = ankara, < 
lat. rigor = kankeus ; ankaruus), ylen ankara, 
järkähtämätön ajatustapa, joka varsinkin esiin 
i\\ siveellisissä kysymyksissä vaatien siveyslain 
laikkaa noudattamista pikkuasioissakin kaikista 
seurauksista välittämättä. Tavallisesti liittyy sa- 
naan paheksiva sivumerkitys, nmt ta Kant. joka 
on rigoristisen siveysopin tyypillinen edustaja, 
katsoo nimitykseen sisältyvän kiitosta. Kantin 
mukaan siveysoppi menettää vakavuutensa, jollei 
niin paljon kuin suinkin olla myöntämättä, että 
elämässä on muka hyvästä ja pahasta riippu- 
matta olevia tekoja ladiaforai tai luonteita; jo- 
kainen teko tai luonne on siveellisesti arvostel- 
tava hyväksi tahi pahaksi eikä myönnettävä sitä 
siltä väliltä olevaksi. \{ :n vastustajat Kantin 



17 



Rigveda— Riihimäen lasitehdas 



18 



mielestä joko indifferentisteinä pitävät 
määrättyä asiaa siveellisen arvostelun kannalta 
puolueettomana, sellaisena ettei se ole hyvä eikä 
paha. taikka synkretis teinä koettavat yh- 
distää hyvän ja pahan ks. Indifferen- 
t i s m i ja S y n k r e t i s m i) . Z. C. 

Rigveda, int. hymnikokoelma. ks. Intian 
kielet ja kirjallisuus, III, palsta 1021. 
Rihkamakauppa (ruots. kramhandcl) . 1734 
v:n lain kauppakaaren 4 luvussa asetettiin r. 
tukkukaupan vastakohdaksi. Voimassaolevassa 
elinkeinolaissa ei r:aa erikseen mainita, vaan on 
se kaikenlaisen pikkutavaran kauppana, jollei 
sitä harjoiteta kiinteästä myyntipaikasta, kulku- 
kaup a n (ks. t.) sääntöjen alainen. Viimemai- 
nitusta 1900 annettu asetus on, yleistä lakia vas- 
taan sotivana ja valtiopäiväin myötävaikutuk- 
setta syntyneenä, katsottava olevan laillista voi- 
maa vailla. R. ruokatavarakaupan vastakohtana 
on pyhäpäivinä kielletty (Rikoslaki 41:7). 

El. K. 
Rihla, määrätynmuotoinen uurros, joita ta- 
vallisesti on useampia samansuuntaisia, esim. 
ampuma-aseiden piipussa, rihlavalssissa, rihlapoh- 
jaisessa höylässä. — Suusta ladattavan rihlatun 
luotipyssyn tavallinen nimitys meillä. Po Po. 

Rihlakolonna uurre- 1. kannelivarsinen pyl- 
väs (ks. t.). 

Rihlaus. 1. Puun-r. ks. Kanneli. — 2. Am- 
puma-aseiden piipunaukossa olevien rihlojen 
muoto, luku ja kierto. Itse rihlat (uurrokset) ovat 
tavallisesti tasapohjaisia, mutta niitten väliset 
korokkeet (kedot) teräväkulmaisia, pyöreäkulmai- 
sia jopa aivan pyöreäselkäisiä. Kiväärien rihla- 
luku on 3-7, tavallisesti 4, tykkien useampia kym- 
meniä. Kierto riippuu piipun pituudesta ja suu- 
ruudesta ollen jopa 2 1 / 2 -3 kierrosta pituudelle. 

Po P-o. 
Rihma ks. Lanka ja L a n k a n u m e r o. 
Rihmalevät ks. Vihreät levät. 
Rihmapyydykset ovat joko kokonaan (ansat, 
verkot, nuotat) tai vain seinäosiltaan (rihma- 
merta, rysä) rihmasta valmistetut. U. T. S. 

Rihtniemi (ruots. Verknäs), luoteis-kaak- 
koissuuntainen niemi Rauman eteläpuolella, Pyhä- 
maan saariston pohjoispuolella Pohjanlahdessa. 

Rihveli (ruots. griffel), kivikynä, valmiste- 
taan etupäässä Saksassa, ainekseltaan savilius- 
ketta samoinkuin kivitaulukin. 

Riianlahti (ven. Rizskij zaliv, saks. Rigascher 
Mecrbusen) on Itämeren itärannikolla. Sen suussa 
ovat Saarenmaa ja Moon, edellisen eteläpuolella 
Domesnesin-salmi. jälkimäisen itäpuolella Moonin- 
salmi vievät R:sta Itämereen. — R. on pohjoi- 
sesta etelään n. 180 km, idästä länteen n. 100 
km. Suurin syvyys keskiosissa 40 m. Keskellä 
selkää on Puno niminen saari ja R :sta koilliseen 
pistävän Pärnunlahden edustalla on Kynö 1. 
Kihnu-saar. R:een laskevista joista suurimmat: 
Väinäjoki, Liiviläinen Aa, Pärnunjoki. — Jäätyy 
talvella. — Liikenne R:lla hyvin vilkasta; sen 
etelärannalla, Väinäjoen suussa on Venäjän suu- 
rin kauppakaupunki Riika. — R:n rannikot kuu- 
luvat Kuurinmaahan, Liivinmaahan ja Viroon. 

E. E. K. 
Riianpalsami, bnlsnmum, rigense, lääke, joka 
sisältää eetterisiä öljyjä, kuten timjami- ja laven- 
teliöljyä sekä kurkkumaa ja aloeta mietoon alko- 
holiin liuotettuina. Käytettiin ennen hyvin pal- 



jon ulkonaisia vammoja, haavoja y. m. vastaan 
sekä sisällisesti. S. S. 

Riidenlieko ks. Lycopodium. 

Riihi, jyväviljan kuivatukseen käytettävä 
kansanomainen talousrakennus. Vanhin r. -muo- 
tomme on neliseinäinen, tiivis hirsirakennus, jossa 
on oviaukko päätyseinässä. Sisustuksena on useim- 
miten miehen korkeudella olevat, vaakasuorassa 
asennossa siirreltävät parret (pyöreät orret, 
n. 8-10 cm läpimitaten), joille viljalyhteet ahde- 
taan (ladotaan) pystyyn; tyvet alaspäin. Oven 
läheisyydessä oleva kivinen kiuas (savutorve- 
ton uuni) levittää lämmön ja savun ylös viljan 
sekaan, savustaen ja kuivattaen sen parin vuoro- 
kauden kuluessa, minkä jälkeen vilja vars- 
toilla (riusoilla, mutkilla j. n. e.) puidaan 
r:n joko puisella tahi monesti savesta eli muusta 
maasta juntatulla tai myös luontaisella kallio- 
permannolla. R:n viereen liittyi myöhemmin 
yksi tai useampi viistokattoinen kylkiäinen 
(korsu) ruumenien säilytystä tai olkien tila- 
päistä talteenpanoa ja silppujen hakkuuta var- 
ten. Tällainen r. -muoto on vieläkin yleisimpänä 
Suomessa, erittäinkin maan itä- ja pohjoisosissa. 
Lännessä ja etelässä r. on kehittynyt ja laajen- 
tunut. Viereen on rakennettu tilava puimahuone 
(luuva) tai olkilato, tai 2 riihtä (paririihet) ja 
niiden väliin luuva, jota voidaan siten yhtä- 
mittaisemmin käyttää puintiin ja r.-työt syksyllä 
valmiiksi jouduttaa. Puimakoneiden käytäntöön 
tultua on parsien asemesta järjestetty tiiviitä 
lautalavoja, joilla koneesta tuodut jyvät kuiva- 
taan (Hihitetään). Viime aikoina on, erittäinkin 
suurviljelyksessä, ruvettu käyttämään erilaisia 
nopeammin toimivia, koneellisia riihiä ja v i 1- 
jankuivau s laitoksia (ks. t.) . Paitsi 
Suomessa on r. hyvin vanhoista ajoista ollut käy- 
tännössä muuallakin suomensukuisten kansain 
keskuudessa (r. sanan samanmerkityksellinen vas- 
tine tavataan aina syrjäänin kielessä asti), 
Itämeren-maakuntain suomensukuisilla kansoilla 
useimmiten, kuten varsinkin uutisasutuksilla ai- 
emmin Suomessakin, samalla saunana jopa asu- 
muksenakin. Skandinaaviassa ja Venäjällä (suo- 
mensukuisia kansoja lukuunottamatta) ei r:tä 
käytetä. Riihitetty vilja on varsin kestävää sekä 
siemenenä että syömäviljana ja on riihitetty 
suomalainen ruis ollut hyvässä maineessa m. m. 
Ruotsissa. [G. Grotenfelt, „Det primitiva jord- 
brukets metoder i Finland", U. T. Sirelius. ..tfber 
die primitiven "VVohnungen der finnischen und ob- 
ugrischen Völkern".] U. B. 

Riihimäen-Kesijärven rata ks. R i i li i m ä e n- 
Lopen rata. 

Riihimäen lasitehdas (omistaja O s a k e- 
yhtiö Riihi m ä k i. perustuspääoma 100,000 
mk. korotettu 300.000 mk:aan) on Hausjärven 
pitäjässä Riiliimäen-Lopen rautatien varrella 
n. 2 l /s km päässä Riihimäen asemalta omalla 
Tehtaala nimisellä palstatilalla. R. 1. per. 1910; 
sitä on sittemmin vuosittain laajennettu niin, 
että se nykyisin on alallaan maamme suurimpia. 
Tehtaissa on 2 lasinsulatusuunia. joista toinen 
s u 1 a 1 1 n u u n i toimii 10 sulatt imellä (jokai- 
nen vetää n. 450 kg lasia) ja toinen n. s. amme- 
uuni, toimii myös 10 työaukolla ; tässä uunissa 
sulatetaan n. 5.000 kg lasia vuorokaudessa. 
Lasi- ja k r i s t a 1 1 i h i o m o on Suomen suu- 
rin. Tehtaissa valmistetaan vuosittain pulloja 



19 



Riihimäen-Lopen rata — Riihimäki 



20 



n. 3 milj., lampunlaseja 1 1 / 4 milj. ja talous- 
laseja 1 3 /4 milj. kpl. Muista tehtaan alaan kuu- 
luvista valmisteista mainittakoon sen kristalli- 
tuotteet, jotka saivat Viipurin ammatti- ja teol- 
lisuusnäyttelyssä 1914 1 :sen palkinnon. Tuot- 
teista, joiden valmistusarvo 1910 oli 400,000, 
1914 n. 600.000 mk., viedään melko paljon Venä- 
jälle, mutta suurin osa kuitenkin myödään koti- 
maassa. — Työväestössä on 250 henkilöä, joita 
varten tehtaan läheisyyteen on rakennettu 10 
asuinrakennusta (120 tulisijaa). Työväkeä var- 
ten on sitäpaitsi kirjasto, sairasapukassa ja 
vasta perustettu eläke- eli vanhuusrahasto, johon 
yhtiö on lahjoittanut 5,000 mk. Työväestöllä on 
vielä torvisoittokunta, lauluseura ja voimistelu- 
seura. — O.-y. Riihimäen johtokuntaan ovat kuu- 
luneet alusta lähtien sen perustajat maanviljelys- 
neuvos 11. G. Paloheimo, johtaja M. A. Kolehmai- 
nen ja toht. W. Bonsdorff sekä toimitusjohtajana 
v:sta 1911 insinööri A. P. Kolehmainen. 

(E. E. K.) 

Riihimäen-Lopen rata, 14 km pitkä, yksityi- 
nen, kapearaiteinen (0,eo m) rautatie Riihimäen 
asemalta Kesijärven sahalle Lopen pitäjässä; 
avattu yleiselle liikenteelle kesäkuussa 1911. Omis- 
taja IL G. Paloheimo. — R.-L. r. rakennettiin 
1907 hevosraitiotieksi, mutta jo 1910 varustet- 
tiin uusilla kiskoilla ja liikettä välittämään han- 
kittiin 3 höyryveturia. Radan keskipaikoilta 
lähtee 7 km pitkä haararata puutavaran kulje- 
tusta varten. — Ratian varrella on lukuisia teol- 
lisuuslaitoksia, ks. Riihimäki 2. 

Riihimäen-Pietarin rata. Pääraiteen koko 
pituus Riihimäen aseman lähtövaihteesta Pieta- 
rin Suomen-asemapihan loppupäähän 370, 27 km ; 
tienpinnan korkein kohta 119,578 m yi. merenp. 
on Nastolan pysäkin ja Uudenkylän aseman vä- 
lillä 77:nnellä km:llä Riihimäeltä. Kaksiraitei- 
nen Viipurin ja Pietarin välillä, sekä Lahden ase- 
malta Lahden varikolle, muualla penger on yhtä 
raidetta varten. ■ — Pääradalla on (1913) 43 ase- 
maa ja 17 pysäkkiä. — Haararadat: Lahdesta 
Vesijärven satama-asemalle 2,s>oo km; Simolasta 
Lappeenrantaan 19 km (Lappeenrannan sata- 
maan 20.390 km) ; Hovinmaalta Hovinmaan pa- 
peritehtaalle 0.680 km; Viipurin asemalta Viipu- 
rin satamaan 2, 100 km; Raivolan asemalta Rai- 
volan tehtaalle 2. 170 km; Uspenskin hautaus- 
maalle 3,oso km. Rataan yhtyy Kouvolasta S a- 
von rata (ks. t.) ja sen jatkona Kotkan rata; 
Karjalan rata (ks. t.) yhtyy Viipurissa. 
— Radan eri asemilla (Riihimäki lukuunotettuna) 
1912 saapuvien matkustajien luku 7,702.532. läh- 
tevien 7.707.987; saapuvaa tavaraa 1,432.826 ton., 
lähtevää 973,593 ton. — V:n 1863 valtiopäivillä 
käsiteltiin ensi kerran kysymystä Riihimäeltä 
Pietariin päin rakennettavasta radasta, nimittäin 
Riihimäen-Lähden rataosasta; säädyt olivatkin 
valmiit myöntämään tarkoitukseen varoja, mutta 
hanke raukesi kuitenkin, kun hallituksella ei sillä 
kertaa ollut säätyjen määräämiä varoja käytettä- 
vänään. V. 1867 valtiopäivät päättivät R.-P. r:n 
rakentamisen ja hallitsija omasta aloitteestaan 
myönsi Venäjän valt iovaroista sitä varten 10 
milj. mk:n korottoman lainan ehdolla, ettii rata 
tulee leveäraiteinen 1 1.524 ml ja et;ä kolmasosa 
vastaisesta voitosta joka vuosi luovutetaan Venä- 
jälle; säätyjen takauksella otettiin vielä 18 milj. 
mk:n valtiolaina ja radan rakentamiseen ryhdyt- 



tiin 1868. Rataosa Riihimäki-Lahti avattiin 
fäännölliselle liikenteelle 1 p. marrask. 1869, 
rataosa Viipuri-Pietari 13 p. helmik. 1870 ja 
rata kokonaisuudessaan 11 p. syysk. 1870, haara- 
rata Simola-Lappeenranta 1 p. elok. 1885; haara- 
rata Rajajoen kivääritehtaalle avattiin yleiselle 
liikenteelle 14 p. marrask. 1871. siirtyi yksityi- 
selle yhtiölle 1875. — Valmistuessaan (1870) rata 
oli vaatinut kustannuksia 27,525.280 mk., joka te- 
kee n. 74.000 mk. 1 :tä rata-km:iä kohti; alku- 
peräinen kustannusarvio oli laskettu 30 mii'. 
mk:ksi. — Rautatiehallinnollisesti R.-P. r. kuu- 
luu osana H e 1 s i n g i n-H ä m e e n 1 i n n a n- 
Pietarin rataan, jonka pääradan pit. 
477,82 km, haararatain 49,58 km, yht. 527.40 km 
(1912); pääoma-arvo v:n 1912 lopulla 133.925.000 
mk. (=253,000 mk. 1 :tä rata-km:iä kohti); tulot 
1912 25.409,000 mk., menot 17,878,000 mk., netto- 
voitto 7,531,000 mk. (tuottaen siis 5, es % korkoa 
lisääntyneelle perustuspää-omalle. s. o. pääoma- 
arvolle). L. H-nen. 

Riihimäen saha (omistaja Riihimäen 
sähkö- ja sahalaito s-o.-y., osakepääoma 
1.000,000 mk.) sijaitsee Riihimäen aseman vie- 
ressä Riihimäen-Lopen rautatien varrella. Sahan 
perusti 1904 maanviljelysneuvos H. G. Palohemo. 
joka 1914 luovutti R. s:n (sahaus vuosittain 
4,500 standerttia) , Riihimäen sähkölaitoksen 
(kehittää 2,500.000 kilovattituntia v:ssa) ja 
Lopella olevan Kesijärven sahan (sahaus 2.500 
standerttia) yllämainitulle yhtiölle. Sahojen 
käyttövoima saadaan sähkölaitoksesta. — Työ- 
väestö Riihimäellä u. 125, Kesijärvellä n. 60 hen- 
keä. E. E. K. 

Riihimäen sähkö- ja sahalaitos-o.-y. ks. 
Riihimäen saha. 

Riihimäki. 1. Rautatieasema (II 1.) 
Helsingin-Hämeenlinnan rataosalla. Hyvinkään 
ja Ryttylän asemien välillä. 71 km Helsingistä; 
Pietarin radan (ks. R i i h i m ä e n-P i e t a r i n 
rata) haarautumiskohta (370 km Pietariin). 
Veturitalli 24:lle veturille; sivu- ja syrjäraitei- 
den pituus asemalla 12.ea6 km. — V. 1912 ase- 
malla oli paikkakunnalle saapuvien matkusta- 
jani luku 89.500. lähtevien 91.166. Tavaraa saa- 
pui 1912 88.650 ton.. josta huomattavimmat mää- 
rät olivat : hirsiä ja propsia 35.522 ton.. tiilejä 
21.752 ton., lankkuja ja lautoja 5.554 ton.. kiviä. 
kalkkia ja sementtiä 2.790 ton., jauhoja ja ryy- 
nejä 1.557 ton.. metalliteollisuudentuotteita 1.347 
ton.; tavaraa lähetettiin sam. v. 51,940 ton.. josta 
huomattavimmat määrät olivat: lankkuja ja lau- 
toja 21,710 ton.. halkoja 21,669 ton., muuta puu- 
tavaraa 2.087 ton., lasitavaroita 1.571 ton. - 
2. Rautatieaseman ympärille muodostunut asu- 
tti s, Hausjärven pitäjässä, käsitti 1914 lähes 
700 taloa ja n. 6.000 as. (lukuunottamatta R:lle 
sijoitettua venäläistä sotaväkeä). — Kansakouluja 
4 ylempää (yli 400 oppilasta, 9 opettajaa) ja 2 
alempaa in. 180 oppilasta. 2 opettajaa), yhteis- 
koulu [8-luokkainen, yli 200 oppilasta), talous- 
koulu, lastentarha (1914). Hausjärven kunnan 
lääkärin asuinpaikka. Apteekki. Kansallis-osake- 
pankin haarakonttori. — Vesijohtolaitos. — Teol- 
lisuuslaitoksia : R:n s ä h k ö- ja sahalaitos 
(ks. t.) ; teknokemiallinen tehdas ..Helios": 
höyryleipomo (O.-y. R:n Elantola) ; 3 virvoitus- 
juoma tehdasta : kaljatehdas : levyseppäverst :is ; 
Suomen turvepehkutehtaan haaraosasto. Edellä- 



2L 



Riihimäki — Riika 



•22 



mainittujen lisäksi on lähellä R:eä, R:n-Lopen 
r a d a n (ks. t.) varrella seuraavat teollisuus- 
laitokset: R:n lasitehdas (ks. t.) , tervateh- 
das, turvepulveritehdas (O.-y. Polttoturve), turve- 
pehkutehdas (Lopen turvepehku o.-y.), tiilitehdas, 
sekä radan päässä Kesijärven saha. — R. on ny- 
kyjään laajan ja tiheäänasutun seudun tärkeä 
liikekeskus. Asutus ja olot siellä ovat kehitty- 
neet suunnattoman nopeasti. Ennen Helsingin- 
Hämeenlinnan radan valmistumista oli nykyinen 
R. vielä Hausjärven takamailla sijaitsevaa erä- 
maata, josta ei edes ajotietä johtanut liikepai- 
koille. V. 1900 R:llä oli jo 60-70 taloa ja 500- 
600 as.; 1912 oli talojen lukumäärä noussut n. 
500 :aan ja asukasluku n. 4.000 :een (asukasluku 
nykyään nopeasti lisääntymässä). Näin huomat- 
tavaksi muodostunut asutus ja uudet muuttuneet 
olosuhteet ovat parhaillaan lähemmän järjeste- 
lyn alaisina; 1908 puuhattiin R:n muodostamilta 
kauppalaksi ja asetettiin pysyvä toimikunta asiaa 
eteenpäin viemään. Kauppalahanke raukesi kui- 
tenkin kohta alkuunsa, mutta senjälkeen on 
toimikunta työskennellyt R:n muodostamiseksi 
suorastaan kaupungiksi ; tätä koskeva anomus 
hyljättiin 1915. Kaupungiksi muodostumisen 
viipyessä on olosuhteiden pakosta nykyjään 
(1915) ryhdytty suunnittelemaan R:n ja sen lä- 
himmän ympäristöseudun erottamista Hausjär- 
vestä eri kunnaksi. — R:n aiotun kaupungin 
alan, 348 ha: n, lunastamiseksi on laskettu tar- 
vittavan 4,5 milj. mk. — 3. Hausjärveen kuu- 
luva rukoushuonekunta, muodostettu 
Hausjärven, Janakkalan ja Lopen rajakylistä sen. 
päät. 21 p:ltä marrask. 1899, keskuspaikkana 
R:n aseman seudut. Hausjärven papisto pitää 
R:n kirkossa jumalanpalveluksia kahdesti kuu- 
kaudessa. — Kirkko puusta, rak. 1905. 

L. H-nen. 

Riihimäki, Juho (1835-1903), valtiopäivä- 
mies, suom. talonpoika Keuruulta, otti erinäisissä 
luottamustoimissa ahkerasti osaa kuntansa edis- 
tyspyrintöihin. Tuomiokuntansa edustajana talon- 
poikaissäädyssä useimmilla valtiopäivillä 1867-99. 

Riika (saks. ja ven. Riga, lätink. Rihga), kau- 
punki Länsi-Venäjällä, Liivinmaan pääkaupunki, 
hiekkaisella tasangolla Väinäjoen varrella 15 km 
sen laskusta Riianlahteen, usean Sisä-Venä- 
jälle vievän tärkeän radan päässä; 517,522 as. 
(1913; 1850: 61,000 as.; 1897: 281,884 as.), joista 
lättiläisiä 42, s%, venäläisiä 19. s%, saksalaisia 
13,4%, puolalaisia 9,»%, liettualaisia 6,8%, juu- 
talaisia 6,»%; uskonnoltaan 2 / 3 on luterilaisia 
(suurin osa saksalaisista, lättiläisistä ja virolai- 
sista). — R:n pääosa on Väinäjoen oik. ran- 
nalla oleva, 1856 hävitettyjen vallitusten paikalle 
laitettujen istutusten ja vanhan vallihaudan ym- 
päröimä vanhakaupunki A 1 1 s t a d t. liike-elämän 
keskus ja virastojen asuinpaikka. Se on säilyt- 
tänyt vanhanaikaisen leiman, kadut (pääkadut 
Kalkstrasse, Kaufstrasse ja Scheunenstrasse) ovat 
yleensä kapeat, mutkikkaat. Vanhaankaupunkiin 
istutusten toisella puolen liittyy pohjoisessa Pie- 
tarin esikaupunki (Petersburger Vorstadt; hienos- 
ton asuma), idässä Moskovan esikaupunki (Mos- 
kauer Vorstadt; venäläisten ja työväestön asuma) ; 
lännessä, Väinäjoen vastaisella puolella (jonne 
vie kolme siltaa) on Mitaun esikaupunki (Mitauer 
Vorstadt; työväkeä). — Huomattavat, raken- 
nukset ovat enimmäkseen vanhassakaupun- 



gissa: Dcmplatzin torin eteläpuolella on myöhäis- 
romaanilaiseen tyyliin 1215-26 rakennettu, 1400- 
luvulla basilikaksi muutettu tuomiokirkko, jonka 
yhteydessä olevassa ent. luostarissa on tuomio- 
kirkkomuseo (kaupunginarkisto, hist. museo, 
luonnont. kokoelmat). Domplatzin itäpäässä on 
vielä pörssi; pohjoiseen on Schlossplatz-torin ää- 
ressä ent. ritarikunnan komtuurin, nyk. kuver- 
nöörin asuma linna (1330), roomal. -katolinen ja 
anglikaaninen kirkko, valtakunnan pankin talo. 
Samoilla seuduin on vielä ritarikunnantalo 
(1864-66; kirjasto), lättiläinen teatteri, ven. 
teatteri, osa polyteknillisen opiston rakennuk- 
sista, Pietari-Paavalin tuomiokirkko y. m. Itään 
ja etelään Domplatzista on: Pulverturm-torni 
(1650; ainoa jäännös vanhoista linnoituksista), 
ison ja pienen kiitän rakennukset, Rathausplatz- 
tori, jonka äärellä ent. raatihuone (1750-65; kau- 
punginkirjasto) ja Sclnvarzhäupter-seuran talo 
(1330), P. Pietarin kirkko (1409-1692), kau- 
punginteatteri y. m. Pietari Suuren ja Herderin 
muistopatsaat, 1812-14 sodan muistoksi pysty- 
tetty voitonpatsas. — Istutusten ulkopuolella, 
jossa suuret Vvöhrmannsche Park. Schiitzengar- 
ten, Kaiserliehe Garten nimiset puistot: kaupun- 
gin taidemuseo, kreik. -katolinen tuomiokirkko, 
lättiläisen yhdistyksen talo, goottilainen Gertrud- 
kirkko (1867), kaupungin sairaala, polyteknilli- 
sen opiston laboratori y. m. laitoksia, useiden 
oppilaitosten talot. — Mitaun esikaupungissa on 
Venäjän ensimäisen merimieskodin rakennus 
(1SS4). — Oppi- ja sivistyslaitoksia: 
polyteknillinen opisto (6 tiedekuntaa, 1,810 yli- 
oppilasta 1912), 3 lukioa, 2 reaalikoulua, 2 kor- 
keampaa tyttökoulua, 2 kauppakoulua, useita 
yksityisiä saks. kouluja y. m., kaupunginkirjasto 
(98,000 nid.), taidemuseo (500, osaksi vanhain 
mestarien tauluja). Useita saks. tiet. y. m. 
seuroja, lättiläinen kirjallinen seura, lättiläi- 
nen seura; 3 teatteria. — R. on evankelisen 
maakonsistorin, kreik. -katolisen arkkipiispan ja 
roomal. -katolisen piispan sekä XX :n armeiakun- 
nan päähallinnon asunto. — Elinkeinot. R. 
on Venäjän huomattavimpia teollisuuskaupunkeja : 
vaunu-, sähkö-, metalli-, tupakka-, kemiallisia 
tehtaita m. m. Provodnik-yhtiön (osakepääoma 
66 milj. mk.) kumitehdas, konepajoja, sahoja. 
panimoita y. m. Erinomaisten, kauas sisämaa- 
han ulottuvien liikenneväylien (Väinäjoki, rau- 
tatiet) avulla R:n kauppa on kasvanut nopeasti 
viime vuosisadan keskivaiheilta alkaen, ollen nyt 
suurempi kuin minkään muun Venäjän kaupun- 
gin; 1912 tuonti oli arvoltaan 264.8 milj. mk., 
vienti 572 milj. mk. (kaksi kertaa suurempi kuin 
arvossa seuraavan, Pietarin, vienti). Tuodaan 
puuvillaa, silliä, kautsukkia, kivihiiltä, metal- 
leja; viedään viljaa, munia, pellavaa, pellavansie- 
meniä, hamppua, puutavaroita, voita, vuotia v. m. 
Satamaan, joka talvella jäätyy, eivät suuremmat 
alukset pääse, vaan pysähtyvät Diinamiinde 1. 
Ustj-Dvinsk nimiseen ulkosatamaan Väinäjoen 
suussa. Siellä ja R:ssa 1912 selvitettiin 4.i milj. 
rek.-ton. (Pietarin laivaliikenne suurempi), josta 
ulkomaisen laivaliikenteen osalle tuli 3.5 milj. 
rek.-ton. Säännöllinen laivaliikenne Väinäjoen 
satamiin, useaan Itämeren ja pariin Englannin 
satamaan (Lontooseen ja Hulliin). — R:n-lahdon 
rannalla, Väinäjoen suun vas. puolella, ranni- 
kon suuntaan kulkevan Kuurilaisen Aan ja me- 



23 



Riikinkukko— Riimäkronikka 



24 



ren välisellä kapealla niemekkeellä (Rigascher 
Strand) on useita merikylpylöitä (Bilderlingshof, 
Edinburg, Majorenhof. Alt Dubbeln, Neu-Dub- 
beln, Karlsbad, Assern) , joissa vuosittain käy 
80,000 kylpy vierasta. — Historia. R :n perusti 
piispa Albert 1201, joka sinne kutsui saksalai- 
sia porvareita ja seur. v. perusti kalpaveljesten 
ritarikunnan. li. sai hampurilaisen oikeuden 
1200-luvun lopulla, liittyi 1282 hansaan ja kas- 
voi pian mahtavaksi kauppakaupungiksi. Piis- 
pan (v:sta 1253 arkkipiispan) ja ritarikunnan 
keskeisiin taisteluihin R:n porvarit ottivat osaa 
tav. piispan liittolaisina. R. otti vastaan uskon- 
puhdistuksen 1522 (arkkihiippakunta lakkautet- 
tiin vasta 156Öt. yhtyi Schmalkaldenin liittoon 
1541, tunnusti 1581 Puolan kuninkaan yliherruu- 
den, säilyttäen kuitenkin kaikki oikeutensa. Kus- 
taa Aadolf valloitti R:n 1621, 1656 tsaari Alek- 
sej Mihajlovits sitä turhaan piiritti ja 1700 se 
Dahlbergin johdolla piti puoliaan saksilaisia vas- 
taan, mutta 1710 kreivi geremetev sen valloitti 
sitkeän vastarinnan jälkeen ja Uudenkaupungin 
rauhassa 1721 se Liivinmaan keralla joutui Ve- 
näjälle. R. kärsi jonkun verran vihollisen piiri- 
tyksestä 1812 ja saarroksesta 1856. Ven. kau- 
punkihallinto pantiin käytäntöön 1878 ja ven. 
kieli 1889. ks. liitekuvaa Rein-joki-Riika, 
VII, palsta 1680. E. E. K. 

Riikinkukko (Pavo eristät xx) on kanalintu, 
kotoisin Itä-Intiasta ja Ceylonista. Pää, kaula ja 
eturinta komeasti purp- 
puransiniset, kultaisin 
ja keltaisin hohtein, pääs- 
sä on „kruunu" : ryhmä 
pitempiä, pystyynnostet- 
tavia, ponsipäisiä höyhe- 
niä, selkä vihreä, alapuoli 
musta, siipi- ja pyrstö- 
sulat vaalean pähkinän- 
ruskeat. Omituisinta r:n 
(koiraan) puvussa ovat 
pyrstön yläpeitinhöyhe- 
nct. jotka ovat hyvin pi- 
dentyneet (120-130 cm 
pitkiä, samalla kuin muu 
ruumis on 110-125 cm.), 
muodostaen taajan ryh- 
män. Näiden höyhenten 
kärjissä on suuret, kau- 
niit silmätäplät ; soiti- 
men aikaan koiras tätä 
koristustaan levittelee 

suureksi viuhkaksi. Naa- 
ras on vaatimattomampi 
väreiltään, yläperän höy- 
henet eivät ole pidenty- 
neet. R :a pidetään koko 
maa pallmi lämpimissä ja 
lauhkeissa seuduissa puu- 
tarhojen koristuslintuna; 
taloudellinen merkitys 

muuten vähäinen. ..silinä- 

/•;. w. 8. 

Riikintaaleri = riikintalari ks. Riksi. 

Riikintalari ks. Riksi. 

Riilahti (ruots. Rilax), maatila Bromarvin 
pitäjässä luonnonkauniilla paikalla 4 km kir- 
kolta eteläkaakkoon, käsittää R:n allodisäterin 
sekä kolme piiritaloa. yhteensä 6 1 / 2 manttaalia. 




Riikinkukko, koiras. 




Riikinkukko, naaras. 



sulat" kauppatavaraa. 




Riilahden kartano. 

1,530 ha. On v:sta 1856 kreivillisen Aminoff-su- 
vun sääntöperintötila. — Laivaliike Hangon- 
kylästä. R. mainitaan jo 1437, jolloin sen omisti 
lautamies Jösse Pietarinpoika. Arvid Eerikin- 
poika Stälarmilla oli 1600-luvun alussa m. m. R :ssa 
tiluksia, jotka hän kuitenkin menetti ja jotka 
joutuivat häneltä kansleri Aksel Oxenstjernalle. 
Viimemainitulta nämä tilat osittain oston, osittain 
vaihdon kautta siirtyivät 1643 Karl Körningin les- 
kelle, Anna Hästeskolle, jonka ensimäisellä mie- 
hellä Aksel Matinpoika Kruusilla oli myös ollut 
maaomaisuutta R :ssa. R. tuli näin Körning-suvulle, 
jonka hallussa se oli n. v:een 1726. Luutnantti 
Berndt Johan Aminoffin (k. 1779) avioliiton 
kautta Kristiina Katariina Körningin kanssa tila 
joutui Aminoff-suvulle, jonka hallussa se yhä on. 
Sen Aminoff-sukuisista omistajista mainittakoon 
,, kustavilainen" ja valtiomies J. F. Aminoff. 
Nyk. omistaja (1915) kreivi J. F. Aminoff. — 
Päärakennus valmistui 1804 luutnantti P. Gran- 
stedtin piirustusten mukaan. Sisustus on her- 
raskartanojemme huomattavimpia. Paitsi etu- 
päässä empiretyylistä huonekalustoa on karta- 
nossa iso kirjasto ja runsas taulukokoelma. joka si- 
sältää m. m. Aminoff-suvun jäsenien muotokuvia 
sekä useita vanhojen mestarien teoksia (m. m. 
Lucas Cranachin sekä tosin ei aivan varmoja van 
Dyckin, Claude Lorrainin, Jordaensin jo Wou- 
vvermanin maalauksia y. m.). Muista esineistä 
mainittakoon Kustaa TII:n kuolinnaamio. 
— R:n selällä voitti itse Pietari Suuren joh- 
tama venäläinen kaleeri-laivasto, päästyään tyy- 
nessä ja sumussa sivuuttamaan Hankoniemen 
kärjen, missä ruotsalaisen laivaston päävoimat 
olivat. 27 p. heinäk. 1714 uskomattoman urhool- 
linen puolustuksen jälkeen Niilo Ehrenskiöldin 
johtaman vähäisen laivasto-osaston. Ehrenskiöl 
dillä oli tulessa 900 miestä ja 112 tykkiä venä- 
läisten 20,000 miestä ja 300 tykkiä vastaan. Ve- 
näläisten mieshukka oli 3,001) henkeä ja heidän 
laivansa olivat useimmat ammutut käyttökelvot- 
tomiksi. R:n kartanon maalla on taistelussa, 
jota nimitetään myös Hankoniemen taisteluksi, 
kaatuneiden ruotsalaisten ja venäläisten muis- 
toksi pystytetty musta graniittiristi. .1. Ea. 

Riimi k s. L o p p u s o i n t u. 

Riimikronikka, keskiajalla varsin tavallinen 
runomuotoon puettu esitys jostain historiallisesta 
a ja ii jaksosta. Meidänkin historiantutkimukselle 
tärkeitä ovat Ruotsin keskiaikaiset r:t: Eerikin- 
kronikka. Kaarlenkronikka ja Pieni riimikro- 
nikka (ks. n.). Itämeren-maakuntain, myös vi- 
rolaisten ja liiviläisten, vanhinta historiaa va- 
laisee 13:nnen vuosisadan lopussa sepitetty ,,Liv- 



25 



Riitnisauva — Riimusauva 



26 



ländische Reimchronik" (uusin painos Leo Mey- 
erin toimittama 1876). K. G. 

Riimisauva ks. Riimusauva. 

Riimukalenteri ks. Riimusauva. 

Riimukirjoitus (ruots. runskrift ; goot. runa, 
isl. riiii - salaisuus). Vanha germ. riimukirjai- 
misto oli käytännössä sekä länsi- että itägermaa- 
neilla. Riimukirjaimistoja 1. futharkkeja (ks. 
Futhark) on kaksi : vanhempi 1. ger- 
maanilainen ja nuorempi 1. pohjois- 
mainen. Edellinen tavataan esineissä, jotka 
ovat peräisin vv:n 200-800 j. Kr. väliseltä ajalta. 
Jälkimäinen taas oli käytännössä n. v :sta 800 
v:een 1100. Vanhimmat r:t ovat tavattavissa 
itägermaanien asumapaikoilta, Itä-Saksasta, Länsi- 
Venäjältä ja Romaaniasta. Jo 100-luvulla j. Kr. 
syntyy Mustanmeren pohjoisrannikolla germ. 
kulttuuri, joka osoittaa selvää klassillisten kan- 
sojen, kreikkalaisten ja roomalaisten, vaikutusta. 
Näistä seuduista käy sitten mahtava kulttuuri- 
virtaus pohjoiseen päin Itämeren rannikoille ja 
sieltä pohjoismaihin, jonne se on saapunut jo 
200-luvulla, tuoden mukanansa vanhimman riimu- 
kirjaimiston. Kun Mustanmeren rannoilla asu- 
vien goottien kulttuurissa on huomattavissa niin 
selviä kreikkalaisen sivistyksen jälkiä, on otaksut- 
tavaa, että kirjaimistokin on samasta lähteestä 
kotoisin. Tutkimus onkin osoittanut, että van- 
hemman futharkin 24 kirjaimesta 15 on kehitty- 
nyt kreik. kirjoitusmerkeistä ja vain 4 roomal., 
5 kirjainta voi palautua joko kreik. tai roomal. 
kirjaimistoon. Kreik. kauppiaat ovat nähtävästi 
olleet goottien ensimäisiä opettajia, ja riimu- 
kirjainten vastineet ovat sentähden etsittävät 
kreikkalaisten (ja roomalaisten) jokapäiväisestä 
1. kursiivikirjoituksesta. Germ. maailman kau- 
kaisemmissa osissa kirjaimet piirrettiin puuhun, 
kiveen tai metalliin. Tämä seikka aiheutti r:n 
kehityksen siihen suuntaan, että vältettiin kaik- 
kia vaakasuoria ja kaariviivoja, minkä johdosta 
riimukirjaimet eroavat kaikista muista Euroo- 
passa tunnetuista kirjaimista. Verrattakoon toi- 
siinsa esim. ..... „. 

riimukirjaimet r ft < H £ 
ja vastaavat roomal. kirjaimet F R C H S. 

Muitakin muutoksia on tapahtunut riimukirjain- 
ten kehityksessä. Järjestys on toinen kuin 
kreik. -roomal. kirjaimistoissa ja kirjaimille on 
annettu omat erityiset nimensä, jotka alkavat 
sillä äänteellä, minkä merkki kirjain oli. Niin 
oli f-kirjaimen nimi fe (- ruots. fä) tai freyr 
(= ruots. Fröj), u-kirjaimen nimi oli urr {= ruots. 
uroxe) , a-kirjaimen är (= ruots. dr). — Saksassa 
ja Ranskassa r. ei näytä olleen pitkäikäinen eikä 
näy päässeen suurempaan kukoistukseen. Englan- 
nissa se eli kauemmin ja tuli, muutamissa koh- 
din kehittyneenä ja muuttuneena, käytäntöön 
suuremmissakin muistomerkeissä. Skandinaa- 
viassa r. kuitenkin on saavuttanut laajimman 
käytäntönsä. Vanhimmat pohjoismaiset piirrok- 
set tavataan Tanskassa löydetyissä metallisissa 
esineissä, aseissa, koristeissa ja työkaluissa, 
mutta pian alettiin Ruotsissa ja Norjassa piirtää 
kirjoituksia kiveen, ja tämä tapa levisi sitten 
jo ennen viikinkiajan alkua Tanskaan. Erit- 
täinkin Ruotsi (Uplanti, Södermanlanti ja Gott- 
lnnti) on rikas riimukivistä (yhteensä n. 2,000). 
Vanhalta Tanskan alueelta (siilien siis luettuna 
Skäne, Halland ja Sonderjylland) on löydetty 



n. 300; Norja on verrattain köyhä kiveen piirre- 
tyistä muistomerkeistä. — Tuntuu omituiselta, 
että vanhempi, 24 kirjainta sisältävä riimukir- 
jaimisto muuttui (n. 800) nuoremmaksi, vain 
16 kirjainta sisältäväksi. Tämä saa selityksensä 
historiallisista tosiseikoista. V:n 600 jälkeen 
voidaan huomata yleistä kulttuurin alenemista. 
Kansainvaellusajan vilkas kosketus naapurihan 
sojen kanssa taukosi ; kirjoitustaitoa ei enää 
kannattanut mikään käytännöllinen tarve kuten 
gooteilla. E. kävi harvinaiseksi ja sai jonkin- 
laisen taikakeinon merkityksen. Ei voitu kehit- 
tää kirjaimistoa kielen kehityksen mukaan. Tosin 
muutamat kirjaimet kielen kehityksen mukaisesti 
muuttivat merkitystä (niin esim. j:tä merkitsevä 
kirjain rupesi merkitsemään o: ta, kun j sanan 
alusta katosi), mutta toiselta puolen unehtuivat 
useat kirjaimet, joilla vielä kielessä oli äänteel- 
liset vastineensa, ja yleensä tyydyttiin kirjai- 
mistoon, joka hyvin vähän vastasi kielen äänne- 
asun vaatimuksia. — R. ovat yleensä lyhyitä. 
Niillä on kielitieteellisessä suhteessa hyvin suuri 
merkitys, mutta on joukossa sellaisiakin, jotka 
antavat tärkeitä kulttuurihistoriallisia ja histo- 
riallisiakin tietoja. Esineisiin piirretyt r. ilmoit- 
tavat usein tekijänsä nimen ; riimukivet pysty- 
tettiin tavallisesti kuolleiden muistomerkeiksi. 
Vanhimmista r:sta mainittakoon Gallehusin lähei- 
syydessä Pohjois-Slesvigissä löydetyn kultasarven 
piirros (300-luvulta) : ek hlevagastir holtingar, 
horna tavido (ruots. jag Hlevagast frän Hiili 
gjorde hornet). Tärkein ja mieltäkiinnittävin kai- 
kista riimukivistä on I(ä-Göötanmaan Rokin pitä- 
jässä löydetty kivi, joka sisältää vanhan ruots. 
sankari runoelman katkelmia. Siinä on n. 750 kir- 
jainta, ja kirjaimia on 7 eri lajia. Sen piir- 
täjän nimi oli Biari. R. oli yleisessä käytän- 
nössä kristillisen ajan alkuun asti, mutta vielä 
kauan senkin jälkeen on riimukirjaimia tun- 
nettu ja käytetty. Ruotsissa ne olivat tunnettuja 
vielä 1500-luvulla, Gottlannissa vielä 1600-luvulla 
(ehkä myöhemminkin) ja Taalainmaasta tunne- 
taan 26 piirrosta 1600- ja 1700-luvuilta. Nuorim- 
massa on vuosiluku 1795. Vielä v. 1885 oli 
Lillhärdalissa (viimemainitussa maakunnassa) 
ukko, joka tunsi riimukirjaimet, ja Elfdalin 
pitäjässä sanotaan vieläkin olevan henkilöitä 
jotka pystyvät lukemaan esi-isiensä kirjoituksia. 
[L. F. A. YVimmer, ,,Runeskriftens oprindelse 
og udvikling i Norden" (1874). sama, „Die 
Runenschrift" (1887), sama, ,,De tyske rune- 
mindesmserker" (1894), sama, ,J)e danske rune- 
mindesmajrker", I-IV (1895-1908), G. Stephens. 
..The old northern runic moiiuinents". I-IV 
(1866-1901), S. Bugge, „Norges indskrifter mcl 
de seldre runer". I (1891-1903; II keskeneräi- 
nen), O. von Friesen, ,,Om runskriftens här- 
komst" (1904), sama, „Upplands runslenar" 
(1907), E. Älund, ..Runoina i Norden" (1904).] 

R. 8. 

Riimukivet k s. K i imiiki r joit u s. 

Riimusauva, puuhun piirretty kalenteri, ta- 
vallisesti särmikkään sauvan, harvemmin rasian 
tai lautalehtisen kirjan muotoinen. Oli muinoin 



Kalenterisauva kummaltakin lavealta puolelta aahtynn. 



Riippa— Riisi 



28 



käytännössä paitsi Länsi-Euroopassa myös Suo- 
messa, Venäjän Karjalassa, syrjääneillä, samo- 
jedeilla y. m. Oli Skandinaaviassa täysin ke- 
hittynyt jo 1500-luvulla. Ruots. ja suom. r:ssa 
on kolmenlaisia sarakkeita: yksissä päivämerkit 
(kullakin viikonpäivällä sama merkki) kaikille 
vuoden päiville, toisissa merkkipäivien, juhlien 
ja uudenkuun merkit, kolmansissa n. s. kulta- 
luvut; tuntemalla jonkun vuoden kultaluku voi- 
daan sauvasta selvittää saman vuoden kalenteri 
täydelleen. U. T. S. 

Riippa, ankkurikivi kiinnitysnuorineen, jolla 
kalastaja etenkin syvältä onkiessaan kiinnittää 
veneensä. U. T. S. 

Riippaluoti, mittaluoti syvyysmittauksia var- 
ten, ks. Luot a a m i n e n. 

Riippuansas ks. A n s a s. 

Riippumatto ks. K e i n u v e r k k o. 

Riippurata • (saks. Schtvebebahn), rautatie, 
jossa raide on rakennettu niin korkeiden tukien 




Riippurata. Loschwitz. 

varaan, että vaununkoppa liikkuu sen alapuolella, 
riippuen rai.eella kulkevista pienistä juoksupyö- 
ristä samaan tapaan kuin köysiradoissa (ks. t.). 
Raide on tav. yksikiskoinen ja sitä kannattavat 
tuet rautapiikkejä, jotka sovitetaan pitkähkön 
maikan päähän toisistaan, joten kisko on teh- 
tävä jykeväksi palkiksi taikka ristikoksi, jonka 
yläsyrjään itse ratakisko on kiinnitetty. 
Juoksupyörät ovat laipallisia, niin etteivät luista 
syrjään kiskolta, taikka käytetään erityisiä kis- 
koo:: sivultapäin tukevia johtopyöriä, jotka suo- 
rittavat saman asian. Vaununkoppa ripustetaan 
juoksupyöristä koukunmuotoisilla ripustusrau- 
doilla, jotka sivultapäin kiertävät kannatinkis- 
kon ja ovat niin muodostetut, että vaunun suo- 
rassa ollessa sen painopiste tulee suoraan kiskon 
alle (vrt. kopan ripustusta köysiradoissa). R:jen 
liikevoimana käytetään tavallisesti sähkövoimaa. 
Niitä rakennettiin ensin hiilen, maan ja malmia 




Riippurata Elberfeld-Barmen 



kuljetusta varten köysiradan tapaisiksi, mutta 
uudempana aikana niitä on tehty myös henkilölii- 
kettä varten siellä, missä vilkkaan katuliikenteen 
takia rataa ei ole voitu sijoittaa kadun pintaan, 
tai missä maan luonne olisi vaatinut kovin suuria 
tasoitustöitä, tai missä maan "lunastus olisi tul- 
lut kovin kalliiksi, tai kun on tahdottu käyttää 
suurta liikenopeutta. Tunnetuimpia r:oja ovat 
Elberfeld-Barmenin r. Saksassa, jossa rata osit- 
tain kulkee katujen osittain kaupungin läpi vir- 
taavan Wupper-joen päällitse (ks. Rauta- 
konstruktsioni, liitekuva) ja r. Losch- 
\vitzissa lähellä Dresdeniä, jossa rata nousee jyrk- 
kää mäenrinnettä huvilakaupungin keskitse kor- 
kealle ylätasangolle. J. C-en. 

Riippusilta ks. Silta. 

Riippuvatsa, raskauden tahi suurien kasvan- 
naisten aiheutuksesta laajentunut vatsa. 

Riipuskala (ven. Rypuskaljskaja), kunta 
Aunuksessa, Aunuksen piirikunnassa Alavoisen- 
joen ja Yllösenjoen ympärillä, käsittää pää- 
asiallisesti tiheäänasutut jokivarret Aunuksen 
kaupungin ylä- ja alapuolella. 6.218 as. (1905). 
Kansakouluja 9 (1905). — Huomattavia paikkoja: 
Ondrusovan luostari, Laatokan rannalla, 
Alavoisenjoen suun eteläpuolella; Lapinin takoma- 
tehdas Kuittisen kylässä; Holopaisen takoma- 
tehdas Ylä-Agjan kylässä. — Kunnanhuone R:n 
kylässä. L. H-nen. 

Riisi 1. riissi (Oryza sativa), n. 1-1. o m 
korkea 1-vuotinen heinäkasvi, jolla on runsas- 
tähkyläinen, lopulta yksipuolinen röyhy. Kukat 
heinäkasvien tavallista tyyppiä, mutta 6-heteiset. 
Heilimöi kuten ruis. Kussakin tähkylässä syntyy 
1 jyvä, joka tavallisesti on valkea, mutta monilla 
muodoilla myös vihertävä, ruskea, musta j. n. e. 
R. kasvaa suoperäisillä paikoilla ja on kotoisin 
vanhan maailman kuumista osista, ollen kenties 
alkuperäinen sekä Austraaliassa, Aasiassa että 
Afrikassa. R. on maailman tärkeimpiä viljakas- 
veja. Runsaasti puolet maapallon asukkaista elää 
suuremmassa t. pienemmässä määrässä sen 
varassa. Itä-Intiassa. Kiinassa ja Japanissa r. 
on rahvaan pääravintona. Viljelys on luultavasti 
vanhin Kiinassa ja Taka-Intiassa. Euroopassa 
opittiin r. tuntemaan vasta Aleksanteri Suuren 
sotaretkien aikana. Viljelys alkoi Euroopassa, 
samoinkuin Afrikassakin, vasta keskiajalla, aina- 
kin Euroopassa, jossa sitä nykyisin viljellään 
Espanjassa, Portugalissa, Italiassa (etupäässä 
Pon tasangolla) ja Kreikassa, arabialaisten alka- 
mana. Ameriikassa varsinainen viljelys alkoi 
vasta 18:nnen vuosis. alussa. R. viihtyy vain 
troopillisissa ja subtroopillisissa seuduissa ia 
ainoastaan hyvin hedelmällisillä ja vesiperäisillä 
mailla. Luonnostaan kuivilla maa-aloilla tehdään 
r. -pellot rinteille ruutuina, jotka aika-ajoin 
voidaan laskea veden peittoon alkaen ylhäältä ja 
johtaen vettä yhä alemmas. R. istutetaan taval- 
lisesti vasta taimina vetisille pelloille (kuva ks. 
liitettä Japani, 11). KLehitysaika on 5-6 kk. 
Suurin on r :n-vil ielys Kiinassa. Japanissa. Itä- 
Intiassa ja Pohj.-Ameriikan eteläosissa, varsinkin 
Carolinassa. Työskentely vesiperäisillä r. -vainioilla 
on hyvin epäterveellistä. Etelä-Euroopassa r:n- 
viljelys on kielletty asuttujen seutujen läheisyy- 
dessä. Tunnettu on neekeriorjien suuri kuolevai- 
suus Pohj.-Ameriikan r. -viljelyksillä. R:iä on 
lukematon joukko eri muotoja. Erästä väheni- 



29 



Riisi — Riistavesi 



30 



män märkyyttä ja ravintoa vaativaa, mutta myös 
vähemmän tuottavaa muotoa, vuori-r:iä, jota 
muutamat tutkijat pitävät eri lajinakin, 0. mon- 
tana, viljellään eräissä Aasian kuivemmissa vuori- 
seuduissa, joissa tavallinen r. ei menesty. Kypsy- 
neenä ja kuivattuna r. puidaan, ja kuorelliset, 
p a d d y nimellä tunnetut jyvät kuoritaan, kaup- 
paa varten useinkin vasta Euroopassa, kiilloite- 
taan ja vieläpä usein valkaistaankin. Näin saa- 
tujen r. -ryynien paras laatu on Carolina-r. 
R. sisältää keskimäärin 75 % hiilihydraatteja ja 
vain 8 % valkuaisaineita, vähiten kaikista vilja- 
lajeista. Paitsi erilaisia ruokia ja etupäässä 
apretuurina käytettävää r. -tärkkelystä, valmiste- 
taan r:stä myös alkoholinpitoisia juomia, kuten 
paloviinaa, arakkia y. m. Kuorimisj litteitä käy- 
tetään karjanrehuksi. Vuotuinen r.-sato voita- 
neen arvioida 120 miljardiksi kg:ksi. Euroop- 
paan tuodaan r. etupäässä Etu- ja Taka-Intiasta, 
Japanista ja Javalta. Euroopan maista r :n käyttö 
on suurin Italiassa ja Portugalissa. Yleensä se 
on Euroopassa kasvamassa. Suomeen tuotiin 
1910 r:iä eri muodossa n. 12,4 milj. kg. K. L. 

Riisi (ruots. ris; saks. Ries; it. risma; arab. 
rizma - tukku), paperimitta - 20 kirjaa, vrt. 
Kirja, 3 ; Paali. 

Riisi ks. Riisitauti. 

Riisilinnut 1. amandiinit (Spermestes) 
kuuluvat kutojalintuihin. Enimmäkseen pieniä 
lintuja, nokka lyhyt ja paksu, väri tavallisesti 
kirjava mutta vähemmän kuin useimpain mui- 
den kutojalintusukujen. N. 70 lajia, levinneet 
Afrikkaan, troopilliseen Aasiaan ja Austraaliaan. 
Intialaisista on tunnetuin ja erittäinkin häkki- 
lintuna suosittu r i i s i 1 i n t u (Sp. oryzivora), 
hieman varpustamme pienempi laji. Elää Mala- 
kalla ja Sunda-saarilla, tekee paljon vahinkoa 
riisiviljelyksille. Kiinasta on kotoisin kiina- 
lainen nunna (Sp. Sivinhoei), josta Japa- 
nissa on kehitetty väriltään hyvin vaihtelevia, 
kaupassa japanilaisen lokin nimellä tun- 
nettuja häkkilintumuotoja. Yleisiä häkkilintuja 
ovat vielä intialainen ja kiinalainen ruskea- 
pukuinen m u s t a p ä ä n u n n a (Sp. sinensis), 
afrikkalainen pieni harakkariisilintu 
(Sp. cucullata) ja (kaikkein suosituimpia) hyvin 
kirjava, Austraaliassa tavattava s e e b r a- 
peippo (Sp. castanotis). E. W. S. 

Riisitauti (rachitis), on pitkällinen aikaisen 
lapsuusiän tauti, joka vaikuttaa vahingollisesti 
koko elimistöön, mutta erityisestikin luuston ke- 
hittymiseen. Luut eivät kalkkiudu eivätkä siten 
saa tarpeellista kovuutta. R:n huomattavimmat 
oireet esiintyvät näin ollen luustossa. Raajojen 
pitkissä luissa esiintyy paksunnoksia päissä ni- 
velien lähellä. Erityisen silmiinpistäviä ovat 
nämä paksunnokset kyynärvarren ja pohkeen 
luiden alapäässä, ranne- ja nilkkanivelen yläpuo- 
lella. Jos riisitautisen lapsen annetaan seisoa 
tai kävellä, niin vaillinaisesti kalkkiutuneet luut 
taipuvat joko ulospäin, jolloin syntyy länkisää- 
ret (O-jalat), tai sisäänpäin, jolloin syntyy pihti- 
jalat (X-jalat). Usein sääret taipuvat myöskin 
eteenpäin; silloin syntyy n. s. sapeli jalat. — 
Kylkiluissa muodostuu paksunnos siihen kohtaan 
rintakehän etuosassa, missä luu yhtyy kylkiluu- 
rustoon. Nämä kylkiluiden kyhmyt ovat usein 
ensimäinen huomattava merkki riisitaudista. Kun 
tauti kehittyy pitemmälle, nähdään kyhmyistä 



muodostuva pisteviiva, joka kulkee kaarevasti yl- 
häältä alas ja taaksepäin. Rintakehä kokonaisuu- 
dessaan saa tavallisuudesta poikkeavan muodon. 
Riisitautisen lapsen vatsa on iso (suolissa ilmaa) 
ja vatsaelimet työntävät rintakehän alaosaa ulos- 
päin. Rintakehän yläosa painuu taasen ulkoil- 
man paineen vaikutuksesta sivuilta sisäänpäin, 
joten siis rintakehä kokonaisuudessaan saa kel- 
lon muodon. Jos rintakehän yläosa litistyy si- 
vuilta suuressa määrin, työntyy rintalasta sa- 
massa suhteessa eteenpäin ja siten syntyy ,, riisi- 
tautinen linnunrinta" (pcctvs carinatum). — 
Selkäranka voi myöskin taipua joko taaksepäin, 
jolloin syntyy kyttyrä (kyphosis), tai sivulle: 
kieroselkä (skoliosis). — Päässä on tavallisin oire 
se, että aukileet (fontanellit) pysyvät suurina 
ja niiden luureunat ovat pehmeät. Usein tunne- 
taan myöskin takaraivossa pehmeitä kohtia, 
joissa luu sormella painaessa taipuu. Otsa- ja 
lakikyhmyt (tuhera frontalia ja parietalia) ovat 
tavallista suuremmat ja silmiinpistävät. Ham- 
paiden tulo myöhästyy ja tulevat ne usein taval- 
lisuudesta poikkeavassa järjestyksessä. Hampai- 
den myöhästyminen on melkein aina r:n merkki. 

R:n yleisoireista mainittakoon rauhattomuus, 
ärtyisyys, ajoittaiset ruuansulatushäiriöt ja mo- 
nissa tapauksissa silmiinpistävä kalpeus, huoli- 
matta siitä, että lapsi usein on lihava. Liiallinen 
pään hikoileminen on myöskin huomattava. Nämä 
yleisoireet esiintyvät usein aikaisemmin kuin 
mitään oireita luissa voi havaita. 

R. esiintyy tavallisesti 1 /o ja 3 ikävuoden vä- 
lillä, mutta voi tulla aikaisemminkin. Aikuisilla 
on samantapainen tariti, n. s. luiden pehmenemi- 
nen (osieomalacia). Jotkut sanovat, että tämä ja 
r. ovat sama. toiset sen kieltävät, 

R:n syntyä ei varmuudella tiedetä. Se vain on 
varma, että tauti ei johdu kalkkisuolojen puut- 
teesta ruuassa, kuten joskus on väitetty, vaan eli- 
mistön kyvyttömyydestä käyttää hyväksensä 
ruuan mukana tulleita kalkkisuoloja. — Tun- 
nettu asia on, että tauti esiintyy useimmin kau- 
pungeissa ja köyhemmän kansaluokan keskuudessa, 
jossa asunto-olot, ruoka ja hoito ovat puutteelli- 
set. Kuitenkaan eivät hyvissä olosuhteissakaan 
elävät lapset ole turvattuja taudilta, vaikka se 
niissä esiintyy harvemmin. — Hyvin vaikutta- 
vana syynä on keinotekoinen ravinto. Harvat 
rintalapset sairastavat r:ia, kun taasen keino- 
tekoisesti ruokituista suurimmalla osalla on mil- 
loin lievempiä milloin vakavampia oireita. Huo- 
mioonotettavana syynä on myöskin perinnölli- 
nen taipumus. — Taudin ehkäisemiseen vaadi- 
taan luonnollista ravintoa, huolellista lapsen- 
hoitoa, raitista ilmaa ja valoa. Taudin hoidossa 
käytetään hyvällä menestyksellä fosforikalan- 
maksaöljyä, Suolakylvyt edistävät paranemista. 
Kalkkisuolat taasen, joita myöskin käytetään, 
eivät sellaisenaan vaikuta mitään — R:ia on 
myös nimitettv e n e e 1 s k a n taudiksi. 

/•:. A. 

Riisitunturi, 402 m yi. merenp. (235 m yli 
Kitkajärvien) kohoava tunturi Kuusamossa, Yli- 
Kitkajärven keskikohdan luoteispuolella. 

Riistavesi, n. 10 km pitkä, saarien ja niemien 
pirstoma järvi Kuopion ja Tuusniemen kuntien 
rajalla (osa ulottuu myös Vehmersalmeen). Aikoi- 
naan R. on ollul vesiyhteydessä ainoastaan ete- 
lään päin Suvasveteen, mutta 1700-luvun lopulla 



31 



Riita— Rikard 



32 



mursi R:n vesi lisäksi toisen laskut ien kapean 
kannaksen poikki pohjoista kohti Pielaveteen (ja 
sitä tietä Kallaveden vesiin). — Riisi a veden seu- 
tujen muodostamisesta eri seurakunnaksi on 
tehty aloite 1914. L. E-nen. 

Riita (saks. Rechtsstreit) , lakit., oikeuden- 
käynti yksityisoikeudenluontoisissa asioissa 1. 
riita-asiainoikeudenkäynti. Vastakohta rikos- 
asiainoikeudenkäynti. ks. Oikeudenkäynti 
ja i k e u d e n k ä v n t i 1 a i t o k s e n uudis- 
t u s. El. K. 

Riitamaa (..Rithania"). useampia kyliä käsit- 
tävä alue Kivennavan pitäjässä Rajajoen ja Sade- 
joen yläjuoksujen länsipuolella; venäläiset, väit- 
täen erästä Rajajokeen lännestä tulevaa sivu- 
jokea joen yläjuoksuksi, vaativat 1500-luvun 
keskivaiheilla sitä itselleen. Mainittu sivujoki 
lienee Ronnunjoki, joka on Siesjärven kautta yh- 
teydessä Rajajoen kanssa. R. oli aiheena useam- 
piin molemminpuolisiin ryöstöretkiin, jotka joh- 
tivat vuosien 1555-57 sotaan. [Edgar Sillman. 
..Mikä oli Riitamaa" (Suomen Museo 1914).] 

Riitasointu ks. Dissonanssi. 

Riitasävel, m us., dissoneeraava 1. riitasoin- 
tua aiheuttava sävel. 

Riittävän perusteen laki ks. Perusteen 
laki. 

Riivattu, perkeleen tai yleensä jonkun pahan 
hengen vaivaama. Myöhemmän juutalaisen ja 
alkukristillisen katsantokannan mukaan riivau- 
tuminen esiintyy varsinkin mielipuolisuutena 
(vrt. Joh. 10 20 ), mutta myös sokeutena ja myk- 
kyytenä (vrt. Matt. 12 2 2) , kaatuvana tautina 
(vrt. Luuk. 9 39 ), kaikenlaisina kouristuksina 
y. m. ruumiin ja sielun häiriöinä. R:ja koe- 
tettiin parantaa loitsuilla ja manauksilla (vrt. 
Ap. t. 19i 3 seur.), mutta Jeesus ajoi ulos sairaista 
riivaa jäiset ,, Jumalan Hengellä'' (Matt. 12 28 ). 

A. F. Po. 

Riivinrauta, raastin, läkkipellistä tehty ta- 
louskalu, johon kärkipäisellä teräspuikolla on 
lyöty piikkireunaisia reikiä; käytetään juuri- 
mukuloiden, hedelmien, juuston, leivän y. m. raa- 
vintaan. Riivinkoneessa on levystä tehty, samoin 
piikkireunaisilla reijillä varustettu pyörivä rumpu. 

P-o Po. 

Rijswijk fraisvaik], kauppala Alankomaissa 
Etelä-Hollannin maakunnassa, Haagin ja Delftin 
välissä, tunnettu siitä, että siellä 1697 Ruotsin 
välityksellä tehtiin rauha toiselta puolen Rans- 
kan, toiselta puolen Englannin, Alankomaiden 
tasavallan ja Espanjan välillä. Ludvik XIV luo- 
pui valloituksistaan Kataloniassa ja Espanjan 
Alankomaissa ja anastuksistaan Saksassa (Strass- 
burgia lukuunottamatta). J. F. 

Rijswijk [raisvaikj, Jan Theodor van 
(1811-49), flaam. runoilija, joka julkaisi sekä 
uskonnollisia että valtiollisia runoja. Suosituim- 
mat ovat hänen ..Volksliedjes" (1846). //. Kr-n. 

Rikala, kylä Halikon pitäjässä Halikon joen 
rannalla kirkon alapuolella. Muinainen kauppa 
ja markkinapaikka pakanuuden ajan lopulta 
alkaen. Muinaislöytöjä myöhäisemmältä rauta 
kaudelta. Lähellä kylää on R:n Linnavuori. 
[Juhani Rinne, ,, Halikon lahden seudun muinai- 
sesta kaupasta" (Hist aikak. 1906. siv. 54-72).] 

Rikard (1209-72), Cornwallin ja Poitoun 
kreivi, saks.-room. kuningas. Englannin kunin- 
kaan Juhana Maattoman poika, lähti 1240 risti 



retkelle, josta hän kuitenkin pian palasi. Ta- 
voitti Hollannin Vilhelmin kuoltua Saksan kruu- 
nua, ja 1257 hänet Kölnin arkkipiispa y. m. lah- 
jotut ruhtinaat valitsivat kuninkaaksi. i\lin 
kävi neljä kertaa Saksassa, mutta hiilien valtansa 
ei koskaan ollut suuri tässä maassa. V. 1264 hän 
Leuesin tappelussa joutui Simon de Montfort in 
vangiksi mutta vapautettiin seur. v. Oli Corn- 
\vallin lyijy- ja tinakaivosten omistajana aikansa 
rikkain ruhtinas. 

Rikard, Englannin kuninkaita. 1. R. I 
Leijonamieli (1157-99), hali. v:sta 1189, 
Henrik II :n poika, seurasi isäänsä, jota vastaan 
hiin usein oli kapinoinut. V. 1190 hän yhdessä 
Ranskan Filip II :n kanssa lähti kolmannelle 
ristiretkelle. Jo Sisiliassa R. joutui riitaan Fi- 
lipin kanssa, valloitti Kyproksen ja saapui Ak- 
konin edustalle, joka valloitettiin 1191. Uusien 
riitojen jälkeen Filip palasi kotiin, mutta R. 
jäi Palestiinaan jatkamaan taistelua Saladinia 
vastaan ; uhkarohkeasta urhoollisuudestaan huo- 
limatta hän ei kuitenkaan kyennyt valloitta- 
maan takaisin Jerusalemia. Tehtyään kolmivuo- 
tisen aselevon Saladinin kanssa R. 1192 palasi 
Eurooppaan. Myrsky ajoi hänet Adrianmeren 
rannikolle, ja kun hän valepuvussa jatkoi maitse 
matkaansa, joutui hän vihollisensa. Itävallan hert- 
tuan Leopoldin käsiin, jota hiin oli Akkonin val- 
loituksessa loukannut. Leopold jätti hänet toiselle 
R:n viholliselle, keisari Henrik VI : lie, joka piti 
häntä vangittuna, eräässä linnassa; vasta tunnus- 
tettuaan keisarin ylilääniherruuden sekä suori- 
tettuaan lunnaat R. 1194 pääsi vapaaksi ja pa- 
lasi Englantiin. Täällä hänen veljensä Juhana 
Maaton, ollen liitossa Ranskan Filipin kanssa, 
oli aikonut anastaa kruunun, mutta R. pakotti 
veljensä alistumaan; sota Filipiä vastaan jat- 
kui v:een 1199. Sam. v. R. kuoli Ranskassa 
haavasta, jonka hän oli saanut piirittäessään 
erään vasallinsa linnaa. R. tuli urhoollisuu- 
destaan trubaduurien lempisankariksi. mutta hä- 
neltä puuttui hallitsijan ominaisuuksia ja lisäksi 
hän oli väkivaltainen ja saaliinhimoinen. Englan- 
nille luinen hallituksensa oli onneton. — 2. R. II 
(1367-1400), hali. 1377-99; Edvard III:n pojan 
Edvardin, n. s. Mustan prinssin poika, seurasi 
isoisäänsä valtaistuimella. Oli ensin setiensä 
Yorkin, Gloucesterin ja Lancasterin herttua in 
johdon alaisena. Verorasituksen johdosta syttyi 
1381 Wat Tylerin johdolla kapina, joka saatiin 
kukistetuksi. R. oli muuten kykenemätön hallit- 
semaan sekä tuhlaava ja kävi menestyksettä so- 
taa Ranskaa ja Skotlantia vastaan. Tyytymättö- 
mät ylimykset ja parlamentti asettivat hallitus- 
neuvoston hänen valtaansa rajoittamaan 1386-89. 
V. 1397 R. kukisti ylimykset, joiden johtaja Glou- 
cesterin herttua murhattiin. Parlamentti alis- 
tui ja asetti valiokunnan, jonka tarkoituksena 
oli toimittaa R :lle miltei rajaton valta. Mutta 
1399 Herefordin maanpakoon karkoitettu hert- 
tua, Lancasterin herttuan poika, nosti kapinan 
ja vangitsi R:n. Tiima luopui kruunusta, ja Here- 
fordin herttua nousi valtaistuimelle Henrik IV :n 
nimellä. R. kuoli vankeudessa. — 3. R. III 
(1452 85), hali. v:sta 1483, Rikardin. Yorkin hert- 
tuan poika, sai veljeltään Edvard IV :ltä, joka oli 
anastanut kruunun. Gloucesterin herttuan arvon. 
R.. jonka ruumis oli ruma ja viallinen, osoitti 
taistelussa Lancaster-sukua vastaan urhoolli- 



33 



Riki- Rikki 



34 



suutta ja taitoa, mutta myös julmuutta; hän lie- 
net' m. m. ollut osallisena Henrik VI:n murhaan 
1471. Edvardin kuoltua R. otti alaikäisen vel- 
jenpoikansa Edvard V:n puolesta hallinnon oh- 
jat valtakunnan protektorina, mutta ollen hyvin 
kunnianhimoinen R. pian anasti käsiinsä nuoren 
kuninkaan -ekä hänen veljensä, Yorkin herttuan 
ja j ulistut ti parlamentilla itsensä kuninkaaksi 
148;'». Vähän senjälkeen veljekset murhattiin To- 
werissa ; vaaralliset ylimykset R. niinikään rai- 
vasi tieltä. R. hoiti hallitusta taidolla. Hänen 
vihollisensa kuitenkin sillävälin puuhasivat hä- 
nen kukistamistaan, ja Henrik Tudor, Richmon- 
din kreivi, joka äitinsä puolelta polveutui Lan- 
caster-suvusta ja oli elänyt maanpakolaisena 
Ranskassa, astui 1485 maihin Englannissa ja 
voitti Bos\vorthin tappelussa R:n, joka kaatui. 
Häneen sammui Plantagenet-suku, ja Ruusujen 
sota päättyi tähän. R. on päähenkilönä Shake- 
spearen murhenäytelmässä R. III. G. R. 

Riki (engl. rig), takila, yleismerkityksessä 
kaikki, mitä aluksen takilaan kuuluu, kuten 
mastot ja muut pyöröpuut, kettingit, köysistöt, 
väkipyörät y. m.; erikoismerkityksessä r:iin ei 
kuitenkaan lueta mastoja ja muita pyöröpuita. 

F. W. L. 

Rikimer (k. 472). Länsi-Rooman sotajoukko- 
jen päällikkö, sveeviläistä kuningassukua, oli voi- 
tollisesti taistellut vandaaleja vastaan. V:sta456 
alkaen hän oli valtakunnan oikea valtias, joka 
keisari-istuimelle nosti toisen toisensa jälkeen 
mieleisiänsä miehiä. K. G. 

Rikkapuut 1. rikka p a r r e t. riihessä lä- 
hinnä ovea olevat parret. 

Rikkaruohot, kaikki sellaiset kasvit, jotka 
vasten ihmisen tahtoa, taloudellista vahinkoa 
t. muuta haittaa tuottaen kasvavat viljellyillä 
t. yleensä erityisen hoidon alaisina olevilla maa- 
aloilla, pelloilla, nurmilla, puutarhoissa, kaduilla 
y. m., myös hoidetuissa metsissä (m e t s ä- 
rikkaruohot, ks. t.). Ensi sijassa tar- 
koitetaan r :11a aina pelloilla ja puutarhoissa 
kasvavia. R. tuottavat vahinkoa käyttäessään 
maaperän ravintoaineita, vettä, valoa, osaksi 
myös lämpöä, jotka ovat aiotut hoidettaville 
kasveille, samaten lisätessään maanmuokkaus- 
kustannuksia, määrälleen vähentäessään ja laa- 
dulleen huonontaessaan eatoa, pilaamalla myr- 
kyllisyydellään rehua t. myrkyllisillä siemenil- 
lään (aurankukka, Bromus secalinus, y. m.) 
viljaa, toimimalla viljelyskasvien tuhosienten 
isäntäkasveina j. n. e. R:n suuri leveneminen 
ja valta riippuu niiden yleensä vähäisistä vaati- 
muksista maaperään, lämpötilaan y. m. olosuhtei- 
siin nähden, nopeasta kehityksestä, usein tavat- 
toman runsaasta siemenmäärästä. siementen pit- 
kästä itämiskyvystä y. m. Monet niistä, oltuaan 
aluksi osaksi hyvinkin harvinaisia, ovat levin- 
neet viljelyksen mukana ympäri maapallon ja il- 
mestyvät usein hyvinkin nopeaan uudisviljelyk- 
sille. Osa meikäläisistä r:sta on alkuperäisiä, 
etenkin kallioisten rinteiden ja rantojen kasveja, 
suuri osa on etelämpää tullut. Lisääntymistä van 
mukaan erotetaan siemen- ja juuri-r. Eri 
lajien esiintyminen riippuu suuresti maaperästä, 
viljelyskasvien laadusta ja siitä riippuvista maan- 
muokkaustavoista. Kevätviljapellossa viihtyvät 
varsinkin 1-vuotiset r., syysviljan seassa etu- 
päässä ne, jotka talvehtivat taimina; toiset ra- 
2. VIII. Painettu *>/ n 15. 



kastavat kosteaa maata, toiset viihtyvät puutar- 
hoissa paraiten j. n. e. Tavallisimmat meikäläi- 
set peltojen siemen-r. ovat: peltoluoho (Apera 
apica ventij, lutukka, ruiskaunokki, jauhosavikka. 
peltoukonnauris, pillikelajit, linnunkaali, pelto- 
lemmikki, kierto- ja ukontatar, peltoretikka, pelto- 
hatikka, pihatähtimö, yleinen taskuheinä ja keto- 
orvokki ; yleisimmät ja haitallisimmat juuri-r.: 
pelto-ohdake, peltokorte. valvattilajit. juolavehnä 
ja leskenlehti. Lueteltujen lisäksi on vielä 
suuri joukko tavallisia ja vielä enemmän harvi- 
naisia, varsinkin satunnaisia, joita etenkin vuo- 
sina, jolloin ulkolaisen siemenviljan käyttö on 
erikoisen suuri, ilmestyy pelloillemme ja jotka 
onneksi yleensä vähitellen, osa piankin, häviä- 
vät. Useat Keski-Euroopassa suurta tuhoa aiheut- 
taneet lajit, kuten Chrysanthemum segetum y. m., 
eivät ole meillä kyenneet laajemmalta leviämään. 
Järkiperäinen maanviljelys pyrkii kaikkialla pon- 
tevasti taistelemaan r:ja vastaan. Vastustuskei- 
noista on tärkein r:n siemenistä vapaan kylvö- 
siemenen (siemenentarkastus ja viljanpuhdistus) 
ja mikäli mahdollista r:n siemenistä vapaan lan- 
nan (karjalle älköön syötettäkö puhdistama- 
tonta viljaa jauhamattomana t. keittämättömänä, 
t. olkoon lanta hyvin palanutta) käyttö. Hävitys- 
keinoja ovat tarkoituksenmukainen maanmuok- 
kaus, sopiva kasvijärjestys (nurmenapito määrä- 
aikoina), ahkera kyntäminen ja haraaminen ke- 
santovuonna, nuoren oraan pintaäestys, juuri- 
kasviviljelys (sen aikana ahkera pellon puhdis- 
tus r:sta) ja suoranainen kitkeminen, myös eräät 
kemialliset keinot (ruiskutus 10-15^, rautaviht- 
rilliliuoksella. kainiitin y. m. käyttö), r:n niit- 
täminen ennen niiden siemennystä ojien ja tei- 
den varsilta, seinvieriltä. rikka- ja kantalajilta 
j. n. e., eräissä tapauksissa sopiva ojitus (veti- 
syyden ja happamuuden poistajana) y. m. Juuri- 
rikkaruohoja voi lisäksi heikontaa ja tappaakkiu 
alituisella maanpäällisten osien taittamisella. 
Hävitys- ja vastustuskeinot ovat useinkin eri la- 
jeille erilaiset. Muutamissa maissa on, osaksi 
hyvällä menestyksellä, lakimääräyksillä velvoi- 
tettu maanviljelijöitä taistelemaan r:ja vastaan. 
R. -kysymyksen tärkeys käy rinnan viljelyksen 
voimaperäisyyden kanssa, eikä meillä ole vielä 
saavuttanut samaa, tavattoman suurta merki- 
tystä kuin kehittyneemmissä maissa. A". L. 

Rikkavesi, 18 km pitkä järvi Kaavin ja Tuus- 
niemen pitäjissä. R:een laskevat Kaavinjärven 
vedet Kaavinkosken kautta ; R:n yhdistää Ohtaan- 
salmi lounasta kohti Juoja rveen. 

Rikki (lat. sulphur), tulikivi, kem. alku- 
aine, metalloidi. Vapaana, sitä on etenkin tuli- 
vuoriperäisillä seuduilla Sisiliassa. Transkaukaa- 
siassa, Transkaspian aroilla, Japanissa, Chilessä, 
Perussa, Yhdysvalloissa y. m. Se on maassa tav. 
sekoittuneena multaan, kiviin ja saveen, joista 
se eristetään eri tavoin. Yksinkertaisin eristämis- 
täpä on sulattaminen; tislaamista ja liuottamista 
käytetään vähemmin. Sisiliassa kootaan raaka, kai- 
voksista tai maanpäällisistä kerroksista saatu r. 
miiluihin (calcaroni), jotka peitetään savella y.m. 
ja poltetaan tavallisen miilun tapaan, jolloin 
sula r. juoksee miilun pohjalta. Nämä ovat hy- 
vin suuria, ja yksi miilu voi antaa 200 tonnia 
r:iä palaen noin 2 kuukautta. Tässä palaa suuri 
osa r:iä hukkaan rikkidioksidiksi, joka ilmaan 
haihtuen hävittää kasvullisuuden ympäristöstä. 



35 



Rikkialkoholi — Rikkidioksidi 



36 




Rikin harmistuminen. 



Nykyään on alettu käyttää järkiperäisempiä 
sulatustapoja; sulattaminen tapahtuu suurissa 
tiili- t. rautauuneissa. Louisianassa saadaan r. 
päivänvaloon syvistä kerroksista maan alta po- 
raamalla sinne ensin reikiä ja johtamalla putkia 
myöten ylikuumennuttua n. 165°-:sta vettä, joka 
sulattaa r:n. Sees sulaa r:iä ja vettä pumpu- 
taan tai painetaan puserretun ilman avulla ylös. 
R:iä saadaan vielä r. -yhdistyksistä, pääasialli- 
sesti pyriitistä. kuumentamalla sitä retorteissa. 
Soodateollisuuden jätteistä, jotka sisältävät suu- 
rimmaksi osaksi kalsiumsulfidia, eristetään myös 
vähän r:iä. 

Eri tavoin saatu raaka r. puhdistetaan sitten 
uudestaan sulattamalla ja härmistämällä (ks. ku- 
vaa) tai tislaamalla. 
K: ia kuumennetaan 
retorteissa, ja haih- 
tuvat höyryt johde- 
taan kylmäseinäi- 
siin kammioihin, joi- 
hin ne laskeutuvat 
hienona keltaisena 
jauhona, r.-li ä r- 

m e e n ä, t u 1 i k u k- 
k a n a (florcs sul- 
phuris). Kanki- 
r :i ä saadaan, kun 
tislattu juokseva r. 
valetaan puumuottei- 
hin. Hyvin hieno- 
jakoista r:iä saadaan saostamalla r. -yhdistyksistä, 
jolloin muodostuu n. s. r.-m aitoa (lac sulpltu- 
ris), niin esim. kuumentamalla pitemmän aikaa 
tulikukkaa kalkin ja veden kanssa ja suodettuun 
liuokseen lisäämällä suolahappoa. — Paitsi va- 
paana on r:iä luonnossa laajalti eri tavoin sidot- 
tuna yhdistyksissä, sulfideina, esim. useissa 
malmeissa sellaisissa kuin rikkikiisu, vaskikiisu, 
lyi jykiille, sinkkivälke. sinooperi, y. m., s u 1- 
f aatteina kuten kipsissä, baryytissa ja kise- 
riitissä y. m. Sitä on vielä tulivuorikaasuissa 
ja kivennäisvesissä r.-d i o k s i d i n ja r.-v e d y n 
muodossa. Useat orgaaniset aineet kuten munan- 
valkuaisaine, villa, hiukset, muutamat eetteriset 
öljyt sisältävät r:iä. 

R:n kem. merkki on S. At.-p. 32, 07. R. on 
vaaleankeltaista, haurasta, mautonta ainetta, joka 
johtaa huonosti lämpöä ja sähköä. Tulee hanga- 
tessa negatiivisesti sähköiseksi. Ei liukene veteen, 
mutta hieman alkoholiin, eetteriin, runsaammin 
bentsoliin ja tärpättiöljyyn sekä helposti rikki- 
hiileen. R. kiteytyy useissa eri muodoissa. Taval- 
linen on rombinen r., joka sulaa 114. r,° ja 
jonka om.-p. 2,06 ; monokliinisen sula- 
mispiste on 120° ja om.-p. 1.96. Edellinen muut 
luu jälkimäiseksi kuumennettaessa yli 95°. 
Monokliininen muuttuu vähitellen itsestään taval- 
lisessa lämmössä rombiseksi. Sula r. on keltaista 
ja helposti juoksevaa nestettä, joka kuumennet- 
taessa yli 200° :n tummenee ja tulee sitkeäksi. 
Vielä enemmän kuumennettaessa se tulee taasen 
helposti juoksevaksi ja alkaa, kiehua 448.4° höy- 
ryten punakeltaisena. Kun n. 400° : st a sulaa r:iä 
kaadetaan veteen, muuttuu se joustavaksi amor- 
fiseksi r:ksi, kadottaen kuitenkin joustavuutensa 
jotenkin pian. — R. yhtyy helposti useimpien 
alkuaineiden kanssa. Ilmassa se palaa rikki- 
dioksidiksi, syttyen n. 200° :n tienoilla. Typpi- 



happo hapettaa sen helposti rikkihapoksi. Metal- 
lien kanssa se muodostaa sulfideja. Yhtyy kloo- 
riin, bromiin, jodiin ja fosforiin tavallisessa 
lämmössä ja kuumennettaessa hiileen y. m. Yhdis- 
tyksissään se on 2-, 4-, ja 6-arvoinen. Muodostaa 
useita oksideja ja happoja. 

Paitsi tavallisia oksideja, r. -dioksidia ja -tri- 
oksidia, muodostaa r. vielä r.-seskvioksidin, S 2 3 
ja r.-heptoksidin S2O7. Eapoista tärkeimmät ovat 
r.-happo ja r.-hapoke; sitäpaitsi on vielä ali- 
rikkihapoke, H0S0O4, ylirikkihappo H 2 S 2 8 . tio- 
rikkihappo, I1 2 S 2 3 ja useat tio-hapot. Vedyn 
kanssa r. yhtyy r. -vedyksi. R:iä käytetään 
r. -hapon, r. -hiilen y. m. r. -yhdistysten valmista- 
miseen, kautsukin ja guttaperkan vulkanisoimi- 
seen, tulitikkujen ja ruudin valmistamiseen, 
desinfisioimiseen. lääkkeeksi, etenkin ulkonaisesti 
ihotauteihin, valkaisemiseen y. m. Sisilian 
r.-tuotanto oli 1906 471.190 tonnia. Tuotanto on 
vähentymässä ja se oli vv. 1910-11-12. 397,808, 
376.171 ja 357.547 tonnia. Suuri osa siitä vie- 
tiin ennen Ameriikkaan, esim. 1904 100.000 ton- 
nia; nyt on vienti sinne miltei kokonaan laannut. 
Tämä johtuu Ameriikan oman tuotannon suure- 
nemisesta. Union sulphur co:n tuotanto oli 1911 
200,000 tonnia ja 1912 800,000 ton. Suomeen 
tuotiin r:iä vv. 1910, 1911 ja 1912, vastaavat 
8.693, 7.089 ja 9,923 tonnia, arvoltaan keskimää- 
rin vuosittain noin 1 1 / 2 milj. mk:n edestä. 

S. 8. 

Rikkialkoholi ks. R i k k i h i i 1 i. 

Rikkiammoniumi ks. A m m o n i u m s u 1 f- 
h y d r a a t t i. 

Rikkiantimoni ks. A 11 1 imonisulfidi t. 

Rikkibakteerit ovat bakteereja, jotka hapet- 
tavat mätäneviä aineita sisältävien vesien ja 
rikkilähteiden rikkivedyn (H 2 S + = H 2 + S) , 
kasaten soluihinsa vapaata rikkiä, jonka ne pian 
edelleen hapettavat rikkihapoksi. Näistä hapet- 
tumistapahtumista r. saavat energian, jonka 
eliöille yleensä hengitys tuottaa. Yleisimpiä r:eja 
ovat rihmamaiset Beggiatoa ja Thiolhrix. Eri- 
tyisen ryhmän r:n joukossa muodostavat punai- 
set r., samoin ne, jotka hapettavat tiorikkihappoa. 

K. L. 

Rikkidioksidi, rikin ja hapen kem. yhdistys, 
S0 2 , rikkihapokeanhydridi. Sitä muodostuu rikin 
palaessa tai rikinpitoisia aineita kuten kiisuja 
kuumennettaessa. Esiintyy myös tulivuorien kaa- 
suissa. R:ia valmistetaan laboratoreissa pelkis- 
tämällä rikkihappoa kuumentamalla sitä vasken, 
raudan, hiilen y. m. kanssa. Se on väritön, tuka- 
huttava, pistävänhajuinen kaasu, jonka om.-p. 
on 2.26 ilmayksiköksi otettuna. Se voidaan hel- 
posti nesteyttää jäähdyttämällä, koska sen kie- 
lniniapiste tavallisessa paineessa on vain — 10° C. 
Nestemäisen om.-p. on I.40. Sitä säilytetään 
nestemäisenä vahvaseinäisissä pommiastioissa ja 
käytetään teollisuudessa esim. jääkoneissa, koska 
se tavallisessa lämmössä ja paineessa haihtuu 
hyvin nopeasti ja riistää lämpöä ympäristöstään 
alentaen liiman jopa — 60° :eenkin. Muuttuu jään 
aäköiseksi — 76° :ssa. R. liukenee helposti veteen, 
n. 80 volymia yhteen volymiin 0° :ista vettä. 
Vesiliuos reageeraa happamoita ja on kem. omi- 
naisuuksiltaan rikkihapokkeen tapainen, muodos- 
taen emäksien kanssa tiiman suoloja, sulfiit- 
t e j a. Näitä on normaalisia ja happamia. Edel- 
lisiä on m. m. natriumsulfiitti. Na 2 S0 3 . ja kai- 



37 



Rikkihapoke — Rikkihappo 



38 



siumsulfiitti CaS0 3 . Jälkimäisistä ovat tärkeim- 
mät hapan natriumsulfiitti, NaHS0 3 , jota käy- 
tetään kem. teollisuudessa moneen tarkoitukseen, 
ja kalsiumbisulfiitti Ca(HS0 3 ) 2 , jota käytetään 
suuret määrät selluloosateollisuudessa. Sulfiitit 
kellittävät r:ia hapoilla käsiteltäessä ja hapettu- 
vat helposti sulfaateiksi. 

R. ja sulfiitit ovat voimakkaita pelkistimiä. 
Niitä käytetään paljon väriteollisuudessa, valkai- 
semaan silkkiä, villaa, olkiteoksia, korkkia, 
paperiteollisuudessa, desinfisioimiseen, säilyttä- 
mään viiniä, hedelmiä, y. m., käymisteollisuudessa 
bakteereja tappavan vaikutuksensa takia, y. m. 
Suurin käytäntö sillä kuitenkin on rikkihappo- 
teollisuudessa. 8. S. 

Rikkihapoke, H 2 S0 3 (acidutn sulphurosiim), ei 
ole vapaassa muodossa pysyväinen yhdistys, vaan 
hajoaa vedeksi ja rikkidioksidiksi, jota myös 
usein sanotaan r :ksi. R:n suoloja sanotaan 
sulfiiteiksi (ks. Rikkidioksidi). S. 8. 

Rikkihapokeanhydridi ks. Rikkidiok- 
sidi. 

Rikkihapokesuolat = sulfiitit, ks. R i k k i d i 
oksidi. 

Rikkihappo (acidum sulphuricum) 1. v i h t- 
r i 1 1 i ö 1 j y, H2SO4, veden ja rikkitrioksidin 
kem. yhdistys. Vapaana sitä esiintyy luonnossa 
ainoastaan vähän, esim. muutamissa Etelä- 
Ameriikan tuliperäisten seutujen läpi juoksevissa 
vesissä ja kaivoslähteissä. Sidottuna suoloissaan, 
sulfaateissa, sitä on suunnattomat määrät, esim. 
kipsissä, anhydnitissä, kiseriitissä, kainiitissa, 
raskassälvässä y. m. Alkuaan sitä valmistettiin 
tislaamalla alunaa, rautavihtrilliä y. m. sulfaat- 
teja. Basilius Valentinus 15 :nnen vuosis. lopulla 
valmisti sitä polttamalla rikkiä ja salpietaria. 
Sittemmin havaittiin, että ilma ja vesihöyry oli- 
vat tärkeitä reaktsionissa, ja näin kehittyi vähi- 
tellen n. s. lyijykammiomenetelmä val- 
mistaa r :oa. Paitsi tätä on vielä n, s. kontakti- 
mene t e 1 m ä. Molemmat tavat perustuvat sii- 
hen seikkaan, että rikkidioksidi ha.pettuu määrä- 
tyissä olosuhteissa rikkitrioksidiksi, joka veden 
kanssa yhtyy r :ksi. 

Lyijykammiomenetelmä voidaan tek- 
nillisesti jakaa kolmeen eri osaan: 1. rikki- 
dioksidin valmistus, 2. rikkidioksidin hapettami- 
nen typpioksidien avulla veden läsnäollessa rikki- 
hapoksi ja 3. rikkihapon väkevöiminen ja puh- 
distaminen. 

Ennen valmistettiin rikkidioksidi polttamalla 
rikkiä, mutta nykyään sitä saadaan pääasialli- 
sesti pasuttamalla pyriittiä, rikkikiisua, jota 
tapaa ensin käytettiin Englannissa 1818. 
Reaktsioni tapahtuu seur. yhtälön mukaan : 
4FeS 2 +110 2 = 2Fe 2 3 + 8S0 2 . Suurin osa pyriit- 
tiä saadaan Espan- 
jasta, jonka vienti 
1912 oli 2,300,000 
tonnia, sekä Por- 
tugalista ja Nor- 
jasta. Pyriitti pa- 
sutetaan erityisissä 
kiisu-uuneissa (F), 
joista muodostu- 
nut n. 18 volymi-% 
rikkidioksidia si- 

r,:, .,.,,, „ , . . , •■ sältävä kuuma 

Kikkihnpon valmistus. Lvijv- 

kammioita. kaasu johdetaan 




tyhjään kammioon B, johon m. m. rauta-, sinkki-, 
ja arsenikkioksideja sisältävä n. s. kärpästomu 
laskeutuu. Sitten johdetaan kaasu, 1859 ensi 
kerran käytäntöön otettuun, n. s. Glover-torniin C, 
sekoitettuna ilman ja typpihappohöyryjen kanssa, 
joita viimemainittuja saadaan kuumentamalla 
chile-salpietariu ja r:n seosta. N. 10 m korkea 
lyijylaatoilla sisältä verhottu Glover-torni on 
täytetty haponkestävillä huokoisilla aineilla, kok- 
silla y. m., joiden välitse ylhäältä juoksee väke- 
vähköä, typpioksideja sisältävää r:oa. Se väke- 
vöityy tässä muodostuneesta r:sta ja jäljellejää- 
neet kaasut johdetaan sitten lyijykammioihin 
A, A', A" ynnä tarvittava määrä typpihappoa ja 
vesihöyryä (v). Täällä tapahtuu pääasiallisesti r : n 
muodostuminen. Lyijykammiot ovat n. 4,000 m 3 :n 
vetoisia, lyijylevyillä sisältä tarkasti verhottuja 
huoneita, tav. korkealle vapaalle jalustalle asetet- 
tuja, jotta mahdollinen vuoto helpommin havaittai- 
siin. Viimeisestä kammiosta A" johdetaan kaasut, 
jotka nyt sisältävät typpeä ja typpioksideja, put- 
ken E ja säiliön I) kautta koksilla täytettyyn kor- 
keaan Gay-Lussac-torniin K, johon ylhäältä juok- 
see Glover-tornin pohjalta saatua väkevää r-.oa. 
Tämä r. ottaa itseensä typpioksidit ja juoksee 
sitten putkea b myöten säiliöön /, josta se „nit- 
roosi"-happona painetaan ylös Glover-torniin jat- 
kamaan kiertokulkuaan. Glover-tornista juoksee 
sitten typpioksideista vapautunut ja tornin kor- 
kean lämpötilan vuoksi väkevöitynyt n. 75-80 %- 
nen r. paineen avulla takaisin Gay-Lussac-tov- 
niin. — Lyijykammioissa tapahtuva kem. reakt- 
sioni ei ole aivan yksityiskohtaisesti selvitetty. 
Ylimalkaisesti se voidaan osoittaa yhtälöllä 
S0 2 -fH 2 0-f O = H 2 S0 4 . Kuitenkaan ei prosessi 
ole näin yksinkertainen, sillä on huomattu useita 
välituloksia, esim. nitrosylirikkihappo H(NO)SOj. 
Hapettumisessa on päätekijänä typpioksidi NO, 
joka helposti ottaa happea muuttuen typpidiok- 
sidiksi N0 2 , joka taas luovuttaa, puolet hapes- 
taan rikkidioksidille muuttuen uudelleen typpi- 
oksidiksi, joka siis on hapen välittäjänä reaktsio- 
nissa. 

Lyijykammioihin muodostuva kammio- L 
k a m a r i h a p p o sisältää n. 60-65 % r :oa. 
Om.-p. n. 1,55. Muutamiin tarkoituksiin, esim. 
soodan, superfosfaattien. keinotekoisten lannoitus- 
aineiden valmistukseen r. kelpaa sinänsä. Haih- 
duttamalla kuumentaen lyijypaunuissa saadaan 
n. 80-% :ta p a n n u h a p p o a. Koska lyijyastia 
ei kestä tätä väkevämpää r:oa, täytyy sitä edel- 
leen kuumentaa n. 325° :een platina-, lasi- tai 
neutraalirauta-astioissa (piinpitoista rautaa) ja 
näin saadaan tavallista raakaa engl. r:oa, jonka 
väkevyys on 91-92 %, om.-p. 1.83. Se on usein 
tummaa siihen joutuneitlen orgaanisten aineitten, 
puun y. m. s. hiiltymisen vuoksi. Tämä sisältää 
lyijyä, arsenikkia ja typpioksideja ja se voidaan 
puhdistaa eri tavoin. Vedellä laimennettaessa 
saostuu lyijysulfaatti, bariumsulfidia lisättäessä 
saostuu arsenikki y. m. Väkevöiden ja tislaten 
saadaan sitten puhdasta r:oa. Nykyään on myös 
yritetty korvata lvi jykammioita useilla peräk- 
käisillä Gloverin mallisilla torneilla, joissa kaa- 
sut, y. m. saavat keskenään reageerata. 

Kontaktimenetelmä perustuu siihen, 
että puhdas kuiva rikkidioksidi ja happi (tai. 
ilma) yhtyvät eräiden aineiden n. s. kontakti- 
aineiden, kuten kuumennetun platinasienen 



39 



Rikkihappoanhydridi — Rikkihiili 



40 



_^t5 



rauta-, kromi- t. mangaanioksidien läsnäollessa, 

n. s. kontaktivaikutuksen takia rikkitrioksidiksi, 
joka taas veteen sekoitettuna antaa väkevää tai 
mietoa r :oa. Tämä menettelytapa on osaksi syr- 
jäyttänyt edellisen. Useasti käytetään samassa 
tehtaassa molempia lapoja. Kontaktireaktsionin 
keksi J. W. Döbereiner jo 1820-luvulla, mutta 
vasta viime vuosikymmeninä se saatiin teknilli- 
sesti tuottavaksi YVinklerin ja Kuietsehin y. m. 
tutkimusten perustalla. 

Putket R, jotka tav. 
ovat platinoitua as- 
bestia täynnä, oval 
yhdistetyt yhteiseen 
suojukseen siten että 
kuumat pasutuskaa- 
sut, jotka tulevat 
venttiilien V Vi kaut- 
ta, ensinnä kiertäväl 
putkien ulkopuolella 
pitäen ne lämpiminä 
ja sitten vasta mene- 
vät putkien sisään. 
Näissä muodostunut 
rikkitrioksidi tulee 
kaasuna pois ja joh- 
detaan väkevään rik- 
kihappoon tav. siksi, 
kunnes tämä sisältää 
n. 27% r.-anhydridiä, 
koska tällainen liuos 




Rikkitrioksidi a valmistus. 
Kontaktiiiparaatti 



ei vaikuta haitallisesti rauta-astioihin. 

Käytettyjen kaasujen tulee olla mitä puhtaim- 
pia, ja kontaktiaineita ei saa kuumentaa liiaksi, 
koska ne pian tulevat kelpaamattomiksi. Kun 
muodostunut rikkitrioksidi johdetaan väkevään 
r:oon, saadaan savuavaa r:oa ja tästä vedellä 
laimentaen tavallista r :oa. Savuavaa r :oa (acidum 
sulphuricum fumans) eli n. s. Nordhausenin 
vihtrilliöljyä valmistettiin ennen paljon Nord- 
hausenissa tislaamalla kalsinoitua rautavihtrilliä 
(ks. P y rorikkih a p p o). 

Pyriittiä kuumennettaessa saadut jätteet, n. s. 
r i kk i k i i s u j ä t.tee t, sisältävä! paitsi rau- 
taa usein vielä arvokkaita aineita esim. kultaa, 
hopeaa ja vaskea, jotka välistä eristetään. Niitä 
voidaan myös käyttää kontaktiaineena, valokaa- 
sun puhdistukseen y. m. 

Puhdas r. on väritön ja hajuton, öljymäinen 
neste. Om.-p. 1,8384 15° :ssa C. Se kiehuu 338° :ssa 
ja dissosioituu n. 400° :ssa rikkitrioksidiksi ja 
vedeksi. Se jähmettyy jäähdytettäessä värittö- 
mäksi kidemassaksi, joka sulaa 10,5°:ssaC. Se on 
hyvin hygroskooppista, imee ilmasta kosteutta. 
Sitä käytetään kaasuja kuivattaessa. Liukenee 
veteen joka suhteessa. Tällöin vapautuu suuri 
mi tri lampea Sekoitettaessa tulee aina r:oa \ i 
hitellen kaataa veteen eikä päinvastoin. Puhtaan 
eriväkevyisen r:n ominaispainon suhdetta väke- 
vyysprosenttiin määrättynä 15° :ssa G osoittaa 
seuraavalla palstalla oleva taulu. 

R. on vahva happo, joka korkean kiehuma- 
pisteensä vuoksi vapauttaa useat hapot suo 
loistaan. Pelkistävien aineiden, kuten vasken 
kera kuumennettaessa saadaan siitä rikki- 
dioksidia. Se muodostaa kahdenlaajtuisia suoloja, 
sulfaatteja (ks. t.) . Ollen kaksiemäksinen happo 
r. muodostaa sekä normaalisia että happamia sul- 
faatteja riippuen siitä, onko molekylissä kaikki 



1 111). p 


«/o 

H,.so 4 


Ora.-p. 


% 

H.,S(t 4 


Om.-p. 


°/o 
H,.S0 4 


1,010 


1,57 


1,400 


50,ii 


1,800 


86,90 


1,050 


7.S7 


1,450 


OO,03 


1.K20 


90,os 


1,100 


14.35 


1,500 


59,70 


1,830 


92.io 


1,150 


20,91 


1,550 


64.26 


1.R10 


95,60 


1,200 


27.33 


1,600 


68,ia 


1,841 


97,oo 


1,250 


33,48 


1,650 


72,82 


1.K415 


97,70 


1,800 


39js 


1,-00 


l /.17 


1,841 


!IS,,,, 


1,350 


44,82 


1,760 


81,5« 


1,K40 
. 1,839 

1,K3X5 


99,20 
99,70 

99,95 



vety tai ainoastaan puolet siitä korvattu metal- 
lilla tai radikaalilla. Näitä saadaan m. m. liuot- 
tamalla metalleja r :ssa, sulfideja tai sulfiitteja 
hapettamalla y. m. tavoin. Useimmat niistä ovat 
veteen liukenevia. Liukenemattomia tai vaikeasti 
liukenevia ovat barium-, strontium-, lyijy- ja kal- 
siumsulfaatit. Eappamia sulfaatteja muodostuu 
kun normaalisiin lisätään r :oa ja nämä taasen 
muuttuvat kuumennettaessa ensin pyrosulfaa 
teiksi, jotka enemmän kuumennettaessa hajaan- 
tuva! normaalisiksi sulfaateiksi ja rikkitrioksi- 
diksi. 

R. on teollisuudelle tärkein kemiallisista ai- 
neista. Ei ole juuri yhtään kem. teollisuuden- 
haaraa, joka ei joko suoranaisesti tai epäsuorasti 
olisi riippuvainen r:sta. Sitä käytetään useimpia 
happoja, esim. suola-, typpi- ja fosforihappoja 
valmistettaessa, fosforin, bromin ja jodin, keino- 
tekoisten lannoitusaineiden, alunan y. m. sulfaat- 
tien valmistukseen, raudan tinaamiseen, kultaa 
misessa, hopeoimisessa, sähköelementteihin, eet- 
teriä, estereitä y. m. kem. aineita valmistettaessa. 
väriaineteollisuudessa, vuoriöljyn, paraffiinin y. m. 
öljy^jen puhdistamiseen laboratoreissa, perga- 
menttipaperin, räjähdysaineiden, kuten pumpuli- 
ruudin, dynamiitin ja pikriinihapon, valmistuk- 
seen, sulfohappoja valmistettaessa, akkumulaat- 
toreissa, vedyn valmistukseen y. m. Sitäpaitsi 
r :oa käytetään lääkkeenä kuume- ja ihotaudeissa. 
Suomen Farmakopeaan on otettu r., acidum sulphu- 
ricum, om.-p. 1.836-1.840, jonka pitää sisältää vä- 
hintään 95% vedetöntä r:oa ja laimea r., acidum 
sulphuricum ddlutum, 9, 9-10, i % sisiiltiivä. R:oa 
valmistetaan pääasiallisesti Englannissa, Sak- 
sassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa, sitäpaitsi 
vielä Italiassa. Itävallassa, Belgiassa, Venäjällä 
ja Japanissa. V. 1905 arvosteltiin koko maailman 
r. -tuotanto n. 4 miij. tonniksi. Nykyään se on 
n. 6 mii), tonnia. Vv. 1892, 1905' ja 1911 Sak- 
san r.-tuotanto oli 496,400, 900,000 ja 1,699,300 
tonnia. V. 1905 valmistettiin Englannissa 1,1 
milj.. Yhdysvalloissa 850,000, Ranskassa 500,000 
ja Venäjällä 125,000 tonnia r :oa. Suomeen tuo- 
tiin 1910 431,755 kg, arvo 47.493 mk. ja 1912 
472,303 kg, arvo 51.954 mk. S. S. 

Rikkihappoanhydridi ks. Rikkitriok- 
sidi. 

Rikkihappoinen ammoniakki ks. A m m o- 
n i u m s u 1 f a a t t i. 

Rikkihappomyrkytys ks. M y r k y t y k s e t. 

Rikkihiili, hiilisulfidi, rikkialkoholi, carbo- 
neum sulphuratum, CS», hiilen ja rikin kem. yhdis- 
tys, jota muodostuu hehkuvien hiilien vaikut- 
taessa rikkihövrvihin. Väritön, vahvasti valoa 
taittava neste, jonka om.-p. <>n n. 1,27. Puhtaana 
sen haju on klon formia muistuttava, raakana se 



41 



Rikkihopea— Rikkivety 



42 



on hyvin ilkeänhaj uinen. R. on antiseptinen ja 
myrkyllinen aine. Se kiehuu 46° :ssa ja haihtuu 
hyvin nopeasti. Syttyy hyvin helposti ja räjähtää 
ilmaan haihtuneena, palaen silloin hiili- ja rikki- 
dioksidiksi. R. liukenee ainoastaan hyvin vähän 
veteen, eetteriin ja alkoholiin helposti. Se on par- 
haimpia liuottimia eri aineille; fosfori, jodi, 
rikki, kamferi, hartsit, rasvat, kautsukki, väri- 
aineet y. m. liukenevat siihen helposti ja sitä käy- 
tetään erilaatuisia rasvaöljyjä eristettäessä he- 
delmistä, siemenistä, villasta, luista y. m. s., muu- 
tamien kem. yhdistysten valmistamiseen, desinfi- 
sioimistarkoituksiin y. m. 8. 8. 

Rikkihopea, hopeasulfidi, Ag 2 S, esiintyy luon- 
nossa hopeahohteena sekä kivennäisiin sekoittu- 
neena vähissä erin. Sitä muodostuu johdettaessa 
rikkivetyä hopealiuoksiin. Mustaa, happoihin vai- 
keasti liukenevaa ainetta. N. s. galvanoidun 
hopean pinta on peittynyt hienolla r. -kerroksella. 

8. 8. 

Rikkinänne ks. Rikki. 

Rikkijoduuri, rikkiä jodin kanssa sulatta- 
malla saatu tummanharmaa kiteinen aine, sulphur 
jodafrum, jota käytetään ihotauteihin. S. 8. 

Rikkikiisu 1. pyriitti, messinginkeltainen, 
joskus vaaleampi, metallikiiltoinen kivennäinen. 
Kiteytyy regulaarisessa järjestelmässä. Tavalli- 
sin kidemuoto on kuutio sekä sen yhteydessä 
usein pentagonidodekaedri ja oktaedri. Kovuus 
6-6,5, om.-p. 4,9-5,2. R. on rautasulfidia FeS2, si- 
sältäen 46, e'% rautaa ja 53,4% rikkiä. Liukenee 
typpihappoon, mutta ei suolahappoon. R. muis- 
tuttaa vaskikiisua ja sekoitetaan useasti siihen; 
ne erottaa kuitenkin helposti toisistaan kovuuden 
perusteella: r. lyö tulta terästä vasten, jotavas- 
toin vaskikiisua (kovuus 3,5-4) voi helposti naar- 
muttaa teräsesineellä. R:ua käytetään rikkiha- 
pon (ks. t.) valmistuksessa, jolloin siitä pasutta- 
malla saadaan rikkidioksidia. Rautamalmina ei 
r :ua ensinkään käytetä. Sitävastoin r :11a on 
suuri merkitys kulta- ja vaskimalmina, koska 
siinä tai sen yhteydessä usein esiintyy kultaa tai 
vaskikiisua. R. on kaikista yleisin metallikiiltoi- 
nen kivennäinen. Sitä esiintyy sekä pienen pie- 
ninä rakeina että suurina massoina niinhyvin se- 
dimenttivuorilajeissa, esim. liuskeissa ja kalkki- 
kivissä, kuin tuliperäisissäkin, varsinkin kokoo- 
mukseltaan emäksisissä vuorilajeissa. Edellisessä 
tapauksessa se on useimmiten syntynyt rautasuo- 
loista elimellisten aineiden aiheuttamien pelkis- 
tysprosessien kautta, muuten se on saostunut 
liuoksista tai suorastaan tuliperäinen synnyltään. 

E. M-nen. 

Rikkikiisujätteet ks. R i k k i h a p p o. 

Rikkikloridit, rikin ja kloorin kem. yhdis- 
tykset. R i k k i k 1 o r u u r i a. r i k k i m o n o- 
kloridia S 2 C1 2 , saadaan johtamalla kloori- 
kaasua sulan rikin yhteyteen. Punakeltaista nes- 
tettä, om.-p. 1,-, kiehumapiste 138°C. Haju pis- 
tävä, silmiä tulehduttava. Hajoaa vedessä suola- 
hapoksi, rikkidioksidiksi ja rikiksi. Liuottaa rik- 
kiä. Käytetään kautsukin vulkanisoimiseen. Vä- 
hemmin tärkeitä ovat r i k k i k 1 o r i d i, SC1 2 , 
ja, rikkitetrakloridi, SC1 4 . 8. 8. 

Rikkikloruuri ks. Rikkikloridit. 

Rikkikukka, tulikukka, ks. Rikki. 

Rikkikylpy ks. K i k k i 1 ä h t e e t. 

Rikkilähteet, luonnollisia kivennäisvesilähteitä, 
joiden vesi sisältää rikkivetyä. Käytetään terveys- 



vesinä (iho- ja muita tauteja vastaan) sekä si- 
sällisesti että kylpyihin. Niitä on useissa pai- 
koissa Saksassa (Aachen, Burtscheid) , Ranskassa, 
Italiassa ja Kaukaasiassa (Tiflis). Edv. II j. 

Rikkimaito ks. R i k ki. 

Rikkimaksa, sekoitus kem. yhdistyksiä, joita 
syntyy, kun alkalimetallien tai kalsiumin hiili- 
happoisia suoloja sulatetaan rikin kanssa. R. eli 
rikkisu late (hepar sulpluiris) on farmaseut- 
tinen valmiste, jota saadaan potaskaa ja rikkiä 
yhteen sulattamalla. Se on kiinteä, ilmassa vetis- 
tyvä, maksanruskea, rikkivedyn hajuinen aine. 
Liukenee miltei kokonaan veteen. Sisältää pää- 
asiallisesti kaliumtrisulfidia K 2 S 3 . Käytetään 
rikkikylpyihin. S. 8. 

Rikkimetallit ks. S u 1 f i d i t. 

Rikkioksidit ks. Rikki. 

Rikkirauta, rikin ja raudan kem. yhdistys, 
valmistetaan yhteensulattamalla rikkiä ja rau- 
taa. Luonnollinen r. on rikkikiisu (ks. t.). 

8. 8. 

Rikkiryhmä, alkuaineryhmä, johon kuuluvat 
rikki ja sen sukulaiset, seleeni ja telluuri. 

Rikkisade, sade, jonka jälkeen vedenpinta on 
peittynyt keltaisella rikin näköisellä tomulla, 
minkä samoihin aikoihin runsaasti kukkivien pui- 
den, kuten koivun, männyn t. kuusen y. m. il- 
masta sateen mukana pudonnut siitepöly t. hyvin 
runsaasti (esim. kuusessa) esiintyvien ruoste- 
sienten itiöt muodostavat, ks. Veden kukka. 

K. L. 

Rikkisyaani ks. Syaani. 

Rikkitikku ks. Tulitikku. 

Rikkitrioksidi, rikin ja hapen kem. yhdistys. 
S0 3 . rikkihapon anhydridi. Muodostuu sulfaat- 
teja, etenkin pyrosulfaatteja kuumennettaessa, 
hiukan myös rikkiä poltettaessa rikkidioksidin 
ohella ja savuavaa rikkihappoa kuumennettaessa. 
R :ia valmistetaan johtamalla sekoitus rikkidiok- 
sidia ja happea tai ilmaa putkien läpi, joissa 
on n. 450° :een kuumennettua platinasientä, tai 
muita kontaktiaineita, esim. rautaoksideja. Se 
011 väritöntä jään näköistä ainetta. Imee kiivaasti 
vettä ilmasta muuttuen rikkihapoksi. Sen yhty- 
essä veteen kehittyy paljon lämpöä. Nykyään 
käytetään sitä suuret määrät väkevän rikki- 
hapon asemesta esim. tervaväriaineita. rikkihap- 
poa y. m. valmistettaessa (vrt. Rikkihappo). 

S. 8. 

Rikkivesi ks. Rikkilähteet. 

Rikkivety, vetysulfidi, rikin ja vedyn kem. 
yhdistys, H 2 S, esiintyy muutamissa paikoin tuli- 
vuorten läheisyydessä, virraten kaasuna maasta, 
tai liuenneena veteen n. s. rikkilähteissä. Sitä 
muodostuu orgaanisten rikinpitoisten aineiden 
mädätessä, niinpä esim. pilaantuneiden kanan- 
munien paha haju johtuu juuri r:stä. Valokaa- 
sussa on sitä myös vähän. Parhaiten valmiste- 
taan sitä hajoittamalla rikkirautaa suola- tai 
rikkihapolla. Väritön, pahanhajuinen, myrkylli- 
nen kaasu; om.-p. l.is; syttyy helposti palaen 
rikkidioksidiksi ja vedeksi. Veteen sila liuke- 
nee huonelämmössä n. 3 volymia. Vesiliuos, 
rikkivetyvesi, hajaantuu helposti erottaen 
rikkiä; sitä käytetään kem. teollisuudessa ja ana- 
lyysissä saostamaan metalleja liuoksista. R. vai- 
kuttaa vesiliuoksessa heikkona happona muodos- 
taen suoloja, sulfideja. Sen reagenssina käyte- 
tään kirkasta hopeata ja lvi jyasetaattipaperia, 



43 



Rikkivety vesi— Rikoksentekijän luovuttaminen 



44 



jotka molemmat mustuvat r:n niihin vaakut- 
taessa. S. S. 

Rikkivetyvesi ks. Rikkivet y. 

Rikko, kivirikko, ks. S a x i f r a g a. 

Rikkomus, vähäinen rikos. R:illa tarkoite- 
taan milloin yleisen rikosoikeudellisen luonteensa 
puolesta muista rikoksista eroavaa rikosten ryh- 
mää (politiarikokset) , milloin taas sellaisia rikok- 
sia, joista rangaistus ei voi nousta määrättyä 
rangaistusta suuremmaksi. Suomen rikosoikeu- 
dessa rikoslain neljässä viimeisessä luvussa, mai- 
nitut rikokset ynnä ne rikokset, joista sitä van- 
hempi laki säätää ainoastaan sakkoa taikka van- 
keutta korkeintaan kuusi kuukautta, muodostavat 
erityisen r:ien ryhmiin, joka eräissä suhteissa 
on muihin rikoksiin nähden poikkeusasemassa, 
vrt. 1\ i k o s. A*. Ku. 

Rikoksellisuus 1. k r i m i n ai i t e ett i, kan- 
san tai kansanryhmän suhtautuminen rikoslakiin, 
vrt. R i k o st il a s t o. 

Rikoksen suosiminen, valtion oikeudenhoi- 
toon kohdistuva lainvastainen teko, jonka tar- 
koituksena on pelastaa rikoksen tekijä hänelle 
tulevasta rangaistuksesta (henkilökohtai- 
nen 1. varsinainen suosimi n e n) 
tai saattaa hänet tilaisuuteen käyttää hyväkseen 
rikoksen hänelle tuottamia etuja (asiallinen 
1. e ]) ii v a r s i n a i n e n suosiminen). R. 
S:sta, joka yleisesti ■ milloin laajemmalti, 
milloin ahtaammalti — katsotaan rikokseksi, 
pidettiin aikaisemmin, esim. 1734 v:n laissa, eri- 
tyisenä, lähinnä avunantoon verrattavana rikok- 
sen (ks. t.) osallisuusmuotona, sittemmin käsitel- 
tiin sitä osallisuusopista erillään rikosoikeuden 
yleiseen osaan kuuluvana rikollisena menettelynä, 
joka, saattaen liittyä mihin rikokseen taliansa, 
oli määrätyssä suhteessa päärikokseen, ja nykyään 
vallalla olevan käsityksen mukaan r. s. on eri- 
tyinen rikos. Niinpä rangaistaan rikoslakimme 
16 luvun 20 §:n mukaan sitä, joka, saatuaan 
tietää rikoksen tapahtuneeksi, on kätkenyt rikok- 
sen tekijän tai ollut hänen kätkemistään autta- 
massa tahi edistänyt rikoksen tekijän pakoa 
taikka ollut hänelle apuna rikoksen salaamisessa 
tai sitä koskevain todisteiden hävittämisessä. 
enintään viidensadan markan sakolla tai van- 
keudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka, jos 
teko on lähtenyt omanvoitonpyynnöstä, vankeu- 
della enintään kahdeksi vuodeksi tai sakolla, ei 
kuitenkaan koskaan suuremmalla rangaistuksella 
kuin mikä olisi voitu tuomita avunannosta 
samaan rikokseen: jos taas suosija on päärikok- 
sen tekijään laissa tarkemmin mainitussa suku- 
laisuussuhteessa tai ios päärikos on n. s. rikko- 
mus (ks. t.1. jätetään suosiminen rankaisematta. 
Usein pidetään r. s:na myöskin varastetun tava- 
ran kätkemistä ja siilien liittyvää muuta luva- 
tonta ryhtymistä rikoksella saatuun tavaraan. 

K. K-a. 

Rikoksentekijä. rikoksen tehnyt henkilö. 
R:issä ovat kriminaaliantropologisen koulu- 
kunnan kannattajat (vrt. Rangaistus) selit- 
täneet olevan erilaisia tyyppejä, joiden mukaan 
ne voidaan jakaa eri ryhmiin. Tunnetuimmat 
tässä suhteessa tehdyistä lukuisista ryhmitte- 
lyistä ovat jaot synnynnäisiin, tavanomaisiin. 
tilapäisiin ja intohimoisiin r :hin ynnä rikolli- 
siin mielisa.iraihin sekä yleisemmin parantumat- 
tomiin ja parannettavissa oleviin r :hin. Taikka 



rajaiseksi tarkoitettua luokittelua pidetään mui- 
den rikosoikeudellisten oppisuuntien taholla mah- 
dottomana ja erittäinkin suhtaudutaan kieltei- 
sesti oppiin synnynnäisestä r:stä. joka olisi mää- 
rättyjen ruumiillisten ja sielullisien tunnusmerk- 
kien nojalla muista ihmisistä tarkalleen erotetta- 
vissa, mutta toisaalta myönnetään kyllä, että 
r:in ryhmittelyllä kriminaalipoliittisessa suh- 
teessa on ollut ja varsinkin tulevaisuudessa tullee 
olemaan hyvinkin suuri merkitys. — Ahtaam- 
massa merkityksessä tarkoitetaan r :llä yllyttäjän 
(ks. Y 1 1 y t y s) ja avunantajan (ks. A v u n- 
a n t o) vastakohtana henkilöä, jonka rikollinen 
toiminta ei rajoitu toisen kehottamiseen teke- 
mään rikosta tai auttamiseen sen teossa, vaan 
joka suorittaa rikokseen kuuluvan päätoiminnan. 
Sellaisissa tapauksissa, joissa rikoksen muodol- 
lisena toteuttajana on henkilö, joka itse asiassa 
toimii toisen henkilön välikappaleena ja jolta 
puuttuu jokin rangaistavaisuuden edellytys (esim. 
on syyntakeeton tai tekoon pakotettu), pidetään 
kuitenkin todellisena r:uä sitä henkilöä, jonka 
toimesta rikos tehdään (n. s. välillinen 
tekijä 1. intellektuaalinen a 1 k u.u n- 
p a n i j a) . A'. K-a. 

Rikoksentekijän luovuttaminen (ransk. 
e.r tradition, saks. Auslicferung), menettely, jolla 
valtio, missä rikoksen tehnyt tai rikoksesta 
epäilty henkilö oleskelee, luovuttaa hänet toi- 
selle valtiolle (useimmiten sille, jonka alamainen 
hän on) syytteeseen pantavaksi ja rangaistavaksi 
tai rangaistustaan kärsimään. R. 1. on kansain- 
välisen oikeudenhoidon ja oikeusavun tärkein 
muoto. Kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan vielä 
ole luonut yleisiä sitä järjesteleviä periaatteita, 
vaan se riippuu etupäässä yksityissopimuksissa 
olevista määräyksistä, osaksi myöskin eri mai- 
den lainsäädännöstä. Joissakin valtioissa on kui- 
tenkin olemassa yleinen laki r. l:stä, ja mää- 
räävinä ovat silloin vain asianomaiset sopimukset. 
Luovuttamisvelvollisuus käsittää vain ne rikok- 
set, joiden johdosta valtio on sitoutunut luovutta- 
maan rikoksentekijän. Toiset sopimukset sisältävät 
luettelon niistä rikoksista, jotka aiheuttavat r. 1 :n, 
toiset taas luettelevat poikkeuksina ne tapaukset, 
jolloin ei luovuteta. Mikään ei estä valtiota luo- 
vuttamasta rikoksentekijää toiselle valtiolle, 
jonka kanssa sillä ei ole mitään luovuttamis- 
sopimusta, taikka sellaisessa tapauksessa, jolloin 
sopimuksenmukaista luovuttamisvelvollisuutta ei 
ole; rikoksentekijällä ei ole mitään itsenäistä 
oikeutta vaatia turvapaikkaa 1. asylia siinä val- 
tiossa, johon hän on paennut. — Yleensä r. 1. 
tapahtuu ainoastaan sillä ehdolla, että teko on 
rangaistuksenalainen sekä luovutusta pyytävän 
että sen valtion rikoslain mukaan, jolta luovu- 
tusta pyydetään; voidaanpa r. l:sta kieltäytyä- 
kin. silloin, kun jälkimäisen valtion lain mu- 
kaan rikos on vanhentunut. 

Valtiot eivät luovuta omia alamaisiaan ; engl.- 
amer. oikeuskäsit vksen mukaan valtion ei olisi 
siitäkään kieltäydyttävä, mutta käytännössä ei 
sellainen r. 1. tule kysymykseen. — N. s. val- 
tiollisia 1. poliittisia rikoksentekijöitä ei luovu- 
teta. ,, Poliittisen rikoksen" määrittelemisestä on 
kuitenkin paljon erimielisyyttä. Vaikeuksia tuot 
tavat n. s. suhteellisesti poliittiset rikokset, joi- 
hin samalla sisältyy yleistä laatua oleva rikos. 
Varsinkin on paljon käsitelty kysymystä hallit- 



45 



Rikoksen uusiminen — Rikoksenyritys 



46 



sijanmurhasta (ja yrityksestä siihen), joka usei- 
den sopimusten mukaan aiheuttaakin r. l:n. 

Luovutuspyyntö esitetään vieraan valtion 
viranomaisille diplomaattista tietä, ellei erityi- 
sesti ole sovittu suoranaisemmasta menettelystä. 
Siitä, ovatko r. 1 : ii edellytykset olemassa, päät- 
tävät toisissa maissa tuomioistuimet, toisissa ylin 
hallintovirasto tuomioistuinten myötävaikutuk- 
sella. Sääntönä on, että luovutettua voidaan 
syyttää ja rangaista ainoastaan siitä teosta, 
joka aiheutti r. l:n; toimenpiteiden ulottaminen 
muihin tekoihin edellyttää luovuttajan suostu- 
musta. 

Suomessa ei ole voimassa mitään lakia 
r. l:sta (Venäjällä on sellainen, jouluk. 15 p:nä 
1911 säädetty iaki voimassa), luovuttamisen mää- 
räävät Venäjän tekemät ja Suomen asetuskokoel- 
massa julkaistut kansainväliset sopimuskirjat. 
Kun Suomessa ei tästä ole lakia, täytyy katsoa, 
että r. 1. Suomesta voi tapahtua muissakin kuin 
näissä sopimuksissa edellytetyissä tapauksissa. 
Kuitenkin on selvää, ettei mikään r. 1. Venäjän 
ja vieraau valtion välisen sopimuksen nojalla 
taikka muulla perusteella voi tapahtua, jos r. 1. 
joutuisi ristiriitaan Suomessa voimassa olevien 
lakien (lähinnä rikoslain 1 luvun) kanssa (vrt. 
erästä kesäk. 2 p. 1S26 annettua asetusta sekä 
senaatin käskykirjettä kuvernööreille 17 p:ltä 
marrask. 1906). — Luovuttamismenettelystä mää- 
rätään eräässä senaatin maalisk. 3 p:nä 1909 
tekemässä päätöksessä. - — [Lammasch, ,,Ausliefe- 
rungsplicht und Asylrecht" (1887), v. Martitz, 
„Internationale Reehtshilfe in Strafsachen" 
(1888-97), v. Bar, „Lehrbuch des internationalen 
Privat- und Strafrechts" (1892), Bernard, ,,Trait6 
theorique et pratique de 1'extradition" (1890), 
Laire. ,,L'extradition et les delits politiques'' 
(1911), Schildmacher, ,,Das Auslieferuugsver- 
fahren und die Auslieferungsverträge" (1911), 
K. G. Idman, „Rikoksentekijäin luovuttaminen 
Suomessa voimassa olevien säännösten mukaan" 
(Lakimies. 1912).] R. E. 

Rikoksen uusiminen 1. i t e r a t s i o n i on ky- 
symyksessä silloin, kun rangaisiukseen aikaisem- 
min tuomittu henkilö tekee uuden rikoksen. Se 
seikka, että rikollinen henkilö ei ensi kertaa tee 
itseään syypääksi rikokseen, on omansa vaikut- 
tamaan tuomariin rangaistusta uudesta rikok- 
sesta määrättäessä rangaistuksen nostamisperus- 
teena, mutta r. u:ta pidetään myöskin yleisesti 
tärkeimpänä rangaistuksen enentämisperusteena 
(vrt. Rangaistus), joskin tarkempi järjes- 
tely tässä suhteessa on eri maissa hyvinkin eri- 
lainen. Milloin vaaditaan — jotta uusimisella 
olisi rangaistusta enentävä vaikutus — että 
aikaisemmasta rikoksesta tuomittu rangaistus on 
joko osaksi tai kokonaan kärsitty, milloin riit- 
tää, että rikollinen ennen on rangaistukseen tuo- 
mittu; useimmiten uusimisen mainittu vaikutus 
on rajoitettu määrättyihin rikoksiin, mutta jos- 
kus se on ulotettu rikoksiin yleensä; aina taas 
ei tavata edes sitä tavallisesti esiintyvää vaati- 
musta, että uuden rikoksen tulee olla laadultaan 
sama tai ainakin samankaltainen kuin aikaisem- 
min tehty. Suomen rikoslain mukaan r. u. vai- 
kuttaa enentävästä ainoastaan muutamien rikos- 
ten rangaistukseen, joista varkaus, näpistämi- 
nen, murto, ryöstö, kiristäminen, varastetun ta- 
varan kätkeminen ia haaskaus ovat tärkeimmät. 



ja lisäksi vaaditaan, että uusi rikos on ainakin 
aikaisemman kaltainen sekä että suom. tuomio- 
istuimen viimeksimainitusta tuomitsema kuritus- 
huone-, vankeus- tai sakkorangaistus on täydelleen 
kärsitty; mutta näissäkään tapauksissa uusi- 
mista ei pidetä rangaistuksen enentämisperus- 
teena, jos ennen uuden rikoksen tekemistä kyni 
menen vuotta on kulunut siitä päivästä, jolloin 
rikollinen aikaisemmasta teostaan on täydelleen 
kärsinyt yleistä lajia olevan rangaistuksen, tai 
jos aikaisempi teko on tapahtunut, ennenkuin 
r : kollinen vielä oli täyttänyt kahdeksantoista 
vuotia (rikoslain 6:s luku). — Kun viime aikoina 
rikospolitiikka (ks. t.) on saanut entistä suu- 
remman merkityksen, ovat rikoksen uusi- 
jat 1. residivistit joutuneet erikoisen huo- 
mion esineeksi, koska yhteiskuntaa heidän puo- 
leltaan uhkaa paljoa suurempi vaara kuin mui- 
den rikoksentekijäin taholta. K. K-a. 

Rikoksenyritys on olemassa, kun rikollista 
tahtoa on alettu toteuttaa, mutta tarkoitettua 
tulosta ei ole saavutettu. F>. rajoittuu toisaalta 
täytettyyn rikokseen, johon vaaditaan, että on 
aikaansaatu kaikki se, mikä lain mukaan kuuluu 
rikokseen, ja toisaalta ilman mitään tark- 
kaa rajaa pelkkään rikoksen (vrt. t.) valmis- 
teluun ; se on p ä ä 1 1 y m ä t ö n, jos tekijän toi- 
minta on keskeytynyt, mutta päätetty, kun 
tekijä on lopettanut toimintansa tarkoitettua 
tulosta saavuttamatta. Sellaisessa rikoslainsäädän- 
nössä, jossa — kuten aikaisemmassa ruots. -suo- 
malaisessa — huomio etupäässä kiinnitetään 
rikoksella aikaansaatuun oikeudenloukkaukseen, 
jätetään r.. varsinkin kun siihen ei sisälly tuol- 
laista loukkausta, yleensä rankaisematta, mutta 
kun. niinkuin nykyaikaisessa rikosoikeudessa on 
laita, tarkataan myöskin tekijän teollaan osoitta- 
maa mielenlaatua, tulee r:stäkin periaatteelli- 
sesti rangaistava rikosmuoto, koska se, paitsi sitä 
että se saattaa lain suojaaman oikeushyödyk- 
keen vaaranalaiseksi. use ; n yhtä selvästi kuin täy- 
tetty rikos paljastaa tekijän paluin tahdon. Kui- 
tenkin rangaistaan yritys, josta ei edes läheskään 
aina seuraa rangaistusta, tavallisesti lievemmin 
kuin täytetty rikos, ja, jotta rikoksentekijä maa- 
tettaisiin peräytymään teostaan, ennenkuin rikos 
on täytetty, jätetään yritys yleensä rankaise- 
matta, kun tekijä vapaaehtoisesti jättää kes- 
ken vielä päättymättömän yrityksen (y r i t y k- 
sestä luopuminen) taikka, yrityksen ol- 
lessa päättynyt, positiivisella toiminnalla ehkäi- 
see rikoksen täyttymisen (n. s. tehokas ka- 
tuminen), jotapaitsi n. s. k e 1 v o t o n y r i- 
t y s 1. sellainen r., josta alun pitäen käy pää; 
täminen, ettei se voi johtaa tarkoitettuun tulok- 
seen, ja jonka rangaistavaisuudesta tieteisopissa 
on esitetty eriäviä mielipiteitä, varsin yleisen kä- 
sityksen mukaan on jääpä rankaisematta. — Suo- 
men rikoslain mukaan r. rangaistaan ainoastaan 
erittäin mainituissa tapauksissa, jotka kuitenkin 
ovat varsin lukuisat ja jotka on määrätty pitä- 
mällä silmällä varsinkin rikoksen törkeyttä ji 
yrityksen tavallisiini ta. Rangaistus määrätään 
— paitsi milloin yritys poikkeustapauksissa ran- 
uaislaan yhtä ankarasti kuin täytetty rikos — 
sovelluttamalla täytettyä rikosta koskevaa lain- 
kohtaa sillä tavoin, että kuolemanrangaistuksen 
ja elinkautisen kuritushuonerangaistuksen si- 
jasta tuomitaan kuritushuonetta vähintään kah- 



47 



Rikos 



48 



deksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi ja 
immta yleistä lajia olevaa rangaistusta enintään 
3 li täytetystä rikoksesta säädetystä rangaistuk- 
sesta ja vähintään kunkin rangaistuslajin sal- 
littu pienin määrä, jotapaitsi kurit ushuoneran- 
gaistus voidaan eräässä tapauksessa muuttaa van- 
keusrangaistukseksi, mutta muita seuraamuksia 
määrätään kuten täytetystä rikoksesta muuten. 
paitsi että kansalaisluottamuksen menettämiseen 
tuomitaan ainoastaan kuritushuonerangaistuksen 
yhteydessä (rikoslain 4 luvun 1 §). Yritys jäte- 
tään kuitenkin rankaisematta, jos tekijä omasta 
tahdostaan, eikä ulkonaisten esteiden tähden, on 
luopunut rikoksen täyttämisestä laikka ehkäissyt 
sen vaikutuksen, joka tekee rikoksen täytetyksi, 
mutta, jos sellainen yritys käsittää teon, joka 
semmoisenaan on eri rikos, tuomitaan kuitenkin 
viimeksimainitusta rikoksesta rangaistus (rikos- 
lain 4 luvun 2 §). K. K-a. 

Rikos, teko. josta on säädetty rangaistus. Suo- 
jellakseen vallitsevaa oikeustilaa häiriöiltä yh- 
teiskunta julistaa ne oikeudenloukkauksen sisäl- 
tävät teot. joita ei muuten katsota voitavan kyl- 
lin tehokkaasti torjua, rangaistaviksi. Näiden 
tekojen tulee nykyaikaisen oikeuskäsityksen mu- 
kaan olla laissa tarkoin määriteltyjä (niillum eri- 
ini» sine lege), ja niitä pidetään r :ina ainoastaan 
silloin, kun ne todella ovat oikeudenvastaisia ■ — 
eivätkä esim. hätävarjeluksena (ks. t.) tai pakko- 
tilassa (ks. t.) tehtyjä — sekä tekijälle syyksi 
luettavia 1. syyntakeisen henkilön tahallisesti tai 
tuottamuksellisesi tekemiä. Mitään n. s. luo ii- 
ii ollista rikosta 1. tekoa, joka välttämättä 
olisi r :n-luontoinen. ei ole, r. kun ei luonteeltaan 
eroa muusta väärinteosta, vaan yksistään käytän- 
nöllinen tarve määrää, mitkä väärinteot 
milloinkin ja missäkin selitetään rangaistaviksi. 
Senvuoksi r:ina pidetäänkin eri aikoina ja eri 
yhteiskunnissa hyvinkin erilaisia tekoja, joskin 
toisaalta nykyisissä sivistysvaltioissa niissä val- 
litsevien olojen yhtäläisyyden vuoksi tärkeimmät 
r:t ovat jotakuinkin samat. — E:t ovat teko- 
tavan puolesta ja muutenkin yleiseltä luonteel- 
taan erilaisia. E. voi olla positiivisella toimin- 
nalla tapahtuvaa kiellon rikkomista 1. t o i- 
mintarikos (delictum commissionis), käskyn 
noudattamatta jättämistä 1. v a r s i n a i n e n 
1 a i m i n 1 y ö n t i r i k o s (delictum omissionis) 
tai n. s. e p ä v a r s i n a i n e n 1 a i m i n- 
1 y ö n t i r i k o s (delictum per omissionem com- 
missum), josta puhutaan silloin, kun laimin- 
lyömällä positiivinen toiminta rikotaan laissa 
oleva kielto. Toisia r:ia voi tehdä kuka hy- 
vänsä (delicta communia), toisia vain määrä- 
tyssä asemas a oleva henkilö (delicta propria). 
Usein tavataan r :ta koskevan yleisen säännök- 
sen oliella erityisiä tapauksia varten erikoisia 
määräyksiä, jotka ovat joko yleistä säännöstä 
ankarammat f r a s k a a m m a n 1 a a t u i n e n 1. 
kvalifiseerattu r.) tai sitä lievemmät 
(1 i e v e m m ä n 1 a a t u i n e n 1. privilegi- 
eerattu r.). E. on tavallisesti tahalli- 
nen 1. d o 1 u s r i k o s, mutta toisinaan sääde- 
tään myöskin tuottamuksesta tehdystä teosta 
rangaistus, joka kuitenkin on lievempi kuin sa- 
manlaisesta tahallisesta teosta määrätty, ja r. 
on silloin t u ott am u k s e 1 1 i n e 6 1. cul p a- 
rikos. Myöskin tehdään ero t ä y t e t y n ja 
yritykseen (ks. E i k o k s e n v r i t y s) jää- 



neen r:n välillä: kun taas teko vasta on r:ii v a 1 
mi s tel u a, eikä siis vielä ole ehtinyt edes yri 
tyksen asteelle, jätetään se yleensä rankaise 
matta, mutta rangaistaan joskus, kuten esim. 
valtiopetoksen ja raliarikosten valmistelu, erityi- 
senä r:na. Edelleen r. voi olla yhden tai useani 
man henkilön tekemä; jos jälkimäisessä tapauk- 
sessa eri henkilöt eivät toimi toisistaan riippu- 
matta, vaan toiminta perustuu yhteiseen syylli- 
syyteen, puhutaan osallisuudesta, jolloin 
r:een myötävaikuttavain henkilöiden toiminta 
on joko r ikoskump panuutta (ks. t.). 
yllytystä (ks. t.) tai avunantoa (ks. t.). 
E. on yhdistetty, kun kahdesta eri r:sta on 
yhdistämällä muodostettu uusi r. ; jatkuva, 
jos r. on luonteeltaan sellainen, että siilien kuulu- 
van rikollisen tahdon toteuttaminen jatkuu vielä 
sen jälkeen, kun r. jo on lain mukaan täytetty: 
pitkitetty, kun uudestaan tehdyt rikolli- 
set teot tuomarin harkinnan mukaan ovat saman 
r:n jatkamista: ja k o 1 1 e k t i i v i-r.. jollaisena 
tav. pidetään ammattimaista, pysyvän 
tulolähteen tavoittamista osoittavaa r :ta ja ta- 
vanomaista 1. tavaksi tullutta r:ta, silloin, 
kun useat rikolliset teot lain säännöksen nojalla 
ovat katsottavat yhdeksi r :ksi. Sellaista tekoa 
taas, jota tekijä luulee r:ksi. vaikkei se sitä 
ole, sanotaan harha- 1. p u tat i i vi-r :ksi; jos 
erehdys on oikeudellista eikä tosiasiallista laa- 
tua, puhutaan myös luulotellusta 1. i m a- 
g i n a a r i-r :sta. 

Eri r:t voidaan ryhmitellä joko ylimalkaisem- 
min, niiden yleisen rikosoikeudellisen merkityk- 
sen mukaan, taikka yksityiskohtaisemmin, pitä- 
mällä silmällä niitä oikeushyödykkeitä. joihin ne 
kohdistuvat. — Edellistä menettelytapaa käyt- 
täen r :t jaetaan useimmiten. Eanskasta saatua 
esikuvaa seuraten, kolmeen luokkaan niistä tule- 
van rangaistuksen mukaan, nim. suurempiin 
r:iin iransk. crimcs, saks. Verbrechen), pie- 
nempiin r :i i n (ransk. delits, saks. Vergeht n I 
ja rikkomuksiin (ransk. contra/oentions, 
saks. (bertretungen), mutta uudemmissa rikos- 
laeissa ensiksimainitut kaksi ryhmää on usein 
yhdistetty ja siten on tultu kaksijakoon. johon 
läheisesti liittyy jako varsinaisiin r : i i n 
ja p o 1 i t i a-r :i i n (r i k k o m u k s i i n). Vii- 
meksimainitun jaon perusteesta on esitetty useita 
eri mielipiteitä, mutta tavallisimmin katsotaan 
eron olevan siinä, ettii varsinaisella r:lla todella 
loukataan jotakin oikeushyödykettä tai että se 
ainakin joutuu konkreettisen vaaran alaiseksi. 
jotavastoin politia-r:t ovat yleisen vaarallisuu- 
tensa vuoksi varsinaisten r:ten ehkäisemistar- 
koituksessa kiellettyjä tekoja. Suomen rikos 
oikeudessa ei tavata näitä jakoja, joilla on mer- 
kitystä varsinkin prosessuaalisessa suhteessa. 
mutta jossakin määrin on kuitenkin rikoslakia 
laadittaessa viimeksimainittua jakoa pidetty sil- 
mällä, koskapa sen neljässä viimeisessä luvussa 
mainitut ja niihin verrattavat r:t. jotka pää 
asiallisesti ovat luonteeltaan politia-r :ia, eräissä 
siiliteissä muodostavat erityisen r :ten-rvhmän. — 
l hattujen oikeushyödykkeiden mukaan tehty 
r:ten jako on se. jota oikeustieteessä käytetään 
eri r:ia järjestelmällisesti esiteltäessä ja jonka 
pohjalle myöskin nykyiset rikoslait pääasiallisesti 
on laadittu. Tältä näkökannalta katsottuna r :t 
ovat ensi uniikin joko yksilöön tai koko ylitei- 



49 



Rikosantropologia — Rikosoikeus 



50 



söön kohdistuvia; jälkimäiset jaetaan joskus 
vielä yhteiskuntaan yleensä suunnattuihin ja eri- 
tyisesti valtioon kohdistettuihin r:iin. Yksityis- 
kohtaisemmin jaettuina r:t ovat joko henkeen, 
ruumiilliseen koskemattomuuteen, vapauteen, 
kunniaan, varallisuuteen, tekijäoikeuksiin, us- 
kontoon, siveellisyyteen tai perheoikeuksiin koh- 
distuvia r:ia, yleisvaarallisia, r :ia, rauhan-, raha- 
tai väärennysrikoksia, valtioon kohdistettuja r :ia 
ahtaammassa merkityksessä (n. s. valtiolli- 
sia 1. poliittisia r:ia) taikka valtiovaltaan 
(valtion auktoriteettiin) tai valtiohallintoon koh- 
distuvia r:ia. — Edellämainittujen ryhmittelyjen 
rinnalla on mainittava jako yleisiin 1. ylei- 
sessä rikoslaissa ja muissa yleisissä laeissa mai- 
nittuihin r:iin ja s o t i 1 a s-r :i i n, joista sää- 
detään erityisessä sotilasrikoslaissa. vrt. R a n- 
g a i s t u s. K. K-a. 

Rikosantropologia ks. Kriminaali- 
antropologia. 

Rikosasia, oikeusasia (ks. t.), jossa rikoksen- 
tekijälle vaaditaan rangaistusta. Meillä pidetään 
r:na myöskin sellaista oikeusasiaa, jossa rikok- 
sen perusteella esitetään jokin muu (esim. vahin- 
gonkorvaus-) vaatimus. R. käytellään erityisessä 
r:in oikeudenkäyntijärjestyksessä, vrt. Rikos- 
prosessi. A'. K-a. 

Rikosasiain kamari, monessa maassa tuomio- 
istuin, joka käsittelee rikosasioita. 

Rikosasiain notarius. Suurempien kaupun- 
kien raastuvanoikeuksissa on yksi tai useampia 
r. n. -nimisiä virkamiehiä, joiden tehtävänä on 
pöytäkirjan laatiminen rikosasioita käsiteltäessä. 
R. ei ole oikeuden jäsen. 

Rikosasiain senaatti, useissa maissa se kor- 
keimman tuomioistuimen osasto, joka käsittelee 
rikosasioita. 

Rikosetti (ransk. ricochet), ammutun kuulan 
ponnahtaminen jälleen ylös satuttuaan maahan 
tai iohonkin esineeseen 

Rikosjoukkue (ruots. hand), kahden tai useam- 
man henkilön yhtyminen useiden, tarkemmin 
määräämättä olevien rikosten tekemistä varten. 
R:ta pidettiin vanhemmassa rikosoikeustieteessä 
erityisenä rikoksen osallisuusmuotona. mutta ny- 
kyään sillä ei enää ole tällaista merkitystä. Suo- 
men rikoslaissa r. mainitaan varkaudesta ja ryös- 
töstä puhuttaessa : nämä ovat sellaisen tekeminä 
törkeitä rikoksia, vrt. Salahanke. 

K. K-a. 
Rikoskaari, lainkaari 1734 v:n laissa. Ku- 
mottu nykyisen rikoslain voimaanpanoasetuk- 
sella 19 p. jouluk. 1889. 

Rikoskumppanuus, sellainen rikoksen osalli- 
suusmuoto, että rikoksen tekee varsinaisina ri- 
koksentekijöinä yhteisesti 1. toisistaan tietäen 
kaksi tai useampaa henkilöä. Rikoskump- 
p a n e i t a rangaistaan kutakin rikoksentekijänä 
(Rikoslaki 5:1). vrt. Rikoksentekijä, Ri- 
kos. K. K-a. 
Rikoslainoppi ks. Lakitiede. 
Rikoslaki, yleisemmässä merkityksessä laki 
(ks. t.) , jossa säädetään rikoksesta ja rangaistuk- 
sesta. Tavallisesti tarkoitetaan r:lla erityistä 
lakia, johon on koottu tärkeimmät tämänluontoi- 
set säännökset, jaettuina yleiseen osaan, joka 
sisältää valtion rankaisuvaltaa käytettäessä nou- 
datettavat yleiset oikeusperiaatteet, ja erityiseen 
osaan, jossa luetellaan yleistä luonnetta olevat 



rikokset ynnä niistä seuraavat rangaistukset, 
jotavastoin erikoisasetusten rangaistavat rikkomi- 
set ylipäätään mainitaan asetusten muiden sään- 
nösten yhteydessä. Suomessa on voimassa 19 p. 
jouluk. 1889 annettu r., jonka 44 luvusta yhdek- 
sän ensimäistä sisältää yleiset säännökset ja 
muissa luetellaan erityiset rikokset — neljässä 
viimeisessä luvussa n. s. rikkomukset (ks. t.) — 
ja johon liittyy varsinkin rikosprosessuaalisessa 
suhteessa tärkeä, samana päivänä annettu ase- 
tus uuden yleisen r:n voimaanpanemisesta ja 
siitä, mitä sen johdosta on vaarinotettava. Lain 
valmistustyöt alkoivat heti valtiollisen elämän 
elpyessä maassamme 1860-luvulla. Kun silloinen, 
pääasiallisesti vielä 1734 v.n lain rikos- ja ran- 
gaistuskaarien muodostama, aivan vanhentunut 
rikoslainsäädäntö oli perinpohjin ja pikimmiten 
saatava uudistetuksi, annettiin jo vv:n 1863-64 
valtiopäiville arm. esitys niistä periaatteista, joi- 
den mukaan uusi r. oli laadittava, ja valtiosääty- 
jen hyväksyttyä esityksen asetettiin 1865 komitea 
sen nojalla valmistamaan uutta r:ia. Komitea 
julkaisi ehdotuksensa 1875, ja 1881 asetettiin 
uusi komitea, jonka tuli tarkastaa tätä ehdo- 
tusta ja, jos tarpeelliseksi havaittaisiin, laatia 
uusi r:n-ehdotus. Tämän komitean 1884 antaman 
ehdotuksen mukaan valmistettiin sitten asiasta 
arm. esitys, jonka käsittely v:n 1885 valtiopäi- 
villä jäi kesken, mutta joka v:n 1888 valtiopäi- 
villä hyväksyttiin muutamin muutoksin; minkä 
jälkeen uuden r:n, saatuaan hallitsijan vahvis- 
tuksen, oli määrä astua voimaan 1 p. tammik. 
1891. Sitä ennen määrättiin kuitenkin 13 p. jou- 
luk. 1890 Keis. julistuskirjalla, että uuden lain 
käytäntöön ottaminen oli siirrettävä siksi, kun- 
nes lakiin oli saatu tehdyksi erinäisiä muutok- 
sia, jotka venäläiseltä taholta katsottiin Suo- 
men valtio-oikeudellisen aseman vuoksi tarpeel- 
l : siksi. Muutosehdotusten oltua 1891 ja 1894 val- 
tiosäätyjen käsiteltävinä ja tultua viimeksimai- 
nittuna v. hyväksytyiksi annettiin vihdoin 21 
p. liuhtik. 1894 Keis. asetus erinäisistä muutok- 
sista r:iin ja saman kuun 14 p. Keis. julistus- 
kirja, jossa määrättiin, että r. siten muutet- 
tuna oli heti astuva voimaan. Jo tätä ennen, 16 
p. heinäk. 1886, oli annettu erityinen r. Suo- 
men sotaväkeä varten. — Muiden mai- 
den reistä mainittakoon Ranskan vanha, useilla 
myöhemmillä asetuksilla muutettu code penal 
v:lta 1810, Suomen r:n esikuvina olleet Ruotsin r. 
v:lta 1864 ja Saksan r. v:lta 1871 sekä Italian 
eräissä suhteissa huomattava r. v:lta 1889. Nor- 
jan uudenaikainen r. v :lta 1902 ja Venäjän uusi 
r. v:lta 1903. Monessa maassa — kuten Itäval- 
lassa, Sveitsissä ja Saksassa — on viime ai- 
k( ina laadittu uusia r. -ehdotuksia, joiden ympä- 
rille on versonut sangen runsas rikosoikeudelli- 
nen kirjallisuus. A- K-a. 

Rikosoikeus 1. k r i m i n a a 1 i o i k e u s. 1. Se 
oikeusjärjestyksen osa. joka käsittää valtion ran- 
kaisuoikeuden asiallisia edellytyksiä ja rajoja 
määräävät oikeussäännökset. R.. joka luetaan jul- 
kiseen oikeuteen (ks. t.) kuuluvaksi, on miltei yk- 
sinomaan säätönäista 1. kirjoitetun lain varassa 
olevaa oikeutta. Joskus käytetään r:sta tässä* 
merkityksessä nimitystä asiallinen un a t e- 
r i a a i i n e n) r. erotukseksi m u o d o 1 1 i- 
sesta (formaalisesta) r:sta 1. rikospro- 
sessioikeudesta (ks. U. - 2. Tätä oikeusjärjes. 



51 



Rikosoppi— Rikosprosessi 



52 



tyksen osaa tutkiva ja esittävä oikeustieteen 
haara. ks. Lakitiede. K. K-a. 

Rikosoppi ks. Lakitiede. 

Rikospolitia, erityinen politian (ks. t.) haara, 
jonka tehtävänä on toisaalta rikosten ehkäise- 
minen toisaalta rikoslainkäytön tukeminen (ri- 
kosten selville saaminen, rikoksentekijäin talteen- 
otto y. m.). 

Rikospolitiikka 1. kriminaalipol i- 
t iikka (ks. P o 1 it ii kk ai. se rikosopin 
haara, joka selvittää, millä tavoin valtion 
rankaisutoiminta on järjestettävä, jotta se 
parhaiten vastaisi tarkoitustaan. R:n voidaan 
katsoa saaneen alkunsa lS.nnen vuosis. lopulla, 
jolloin silloisiin julmiin ja tehottomiksi osoittau- 
tuneisiin rangaistuksiin kohdistettiin ankara ja 
tuloksellinen arvostelu, mutta varsinaisena tie- 
teenä r., joka erikoisesti kiinnittää huomiota 
rangaistuksen erityis-es! ävään puoleen (vrt. Ri- 
kosteoria), (erittäinkin kansainvälisen krimi- 
ii. ilist iylidistyksen toimesta) on voinut esiintyä 
vasta viime vuosikymmeninä, senjälkeen kuin 
on alettu tieteellisesti tutkia rikollisuuden syitä 
(k r i m i n a a 1 i a n t r o p o 1 o g i a ja krimi- 
naalisosiologia) ja erilaisten rangaistus- 
ten vaikutusta (p ce n oi o g i a). Kun nämä r:n 
perusteena olevat tutkimukset vasta ovat alul- 
laan, ovat myöskin r:n saavutukset toistaiseksi 
verrattain vähäiset, rajoittuen etupäässä nykyään 
käytetyn rangaistusjärjestelmän puutteiden totea- 
miseen. Erittäinkin on arvostelu kohdistunut 
nykyisten lievien lyhytaikaisten vapausrangais- 
tusten ylen runsaaseen käyttämiseen, vaikka 
nämä. kuten kokemus näyttää, usein suorastaan 
johtavat rangaistua rikollisuuteen, sakkorangais- 
tuksen nykyiseen järjestelyyn, se kun kohtaa 
köyhää paljoa ankarammin kuin rikasta ja edel- 
liselle tuomittuna usein on muunnettava toiseksi 
rangaistukseksi, ja siihen, ettei rankaisumenet- 
tely ole tarkistunut riittäviin yksityiskohtaiseksi 
niin että. kiinnittämällä tarpeeksi huomiota rikok- 
sen uusi jäin taholta yhteiskuntaa uhkaavaan vaa- 
raan, tehtäisiin ero varsinaisten rikollisten ja 
vain tilapäisten rikoksentekijäin välillä ja että 
toisaalta nuoret rikoksentekijät, sellaiset, joiden 
syyntakeisuus on vähennetty, ja alkoholistit y. m. 
erikoislaatuiset rikolliset saatettaisiin erityisen, 
kullekin ryhmälle soveltuvan käsittelyn alaisiksi. 
R:n positiivisista ehdotuksista, jotka vielä, ovat 
jotakuinkin ylimalkaisia ja häilyviä, mainitta- 
koon, että lyhytaikainen vapausrangaistus, joka 
ainakin olisi saatava todella kärsimystä tuotta- 
vaksi, ehdotetaan, mikäli mahdollista, korvatta- 
vaksi muilla rangaistuksilla, kuten ehdollisella 
tuomiolla (ks. t.), rauhan vakuudella (ks. t.j. laa- 
jennetulla ja parannetulla (erittäinkin rangaista- 
vaan varallisuusolojeu mukaan sovitetulla) sakko 
rangaistuksella j. n. e. sekä että rangaistus tah- 
dotaan rikoksentekijäin erikoislaatua silmällä- 
pitäen, ottamalla käytäntöön osaksi epämääräisel 
rangaistustuomiot (ks. E p ä m ä ä r ä i n e n r a n- 
g a i s t u s t u o m i o), saada järjestetyksi niin. 
että se tilapäiselle rikoksentekijälle olisi etupäässä' 
pelottava ja varsinaiselle rikolliselle, riippuen 
siitä voidaanko rikollista todennäköisesti vielä 
parantaa, joko parantava tai vaarattomaksi 
tekevä, jotapaitsi nuorten henkilöiden käsittelyn 
tulisi mahdollisimman kauan tapahtua kasvatuk- 
sellisia näkökohtia silmälläpitäen ja henkisesti 



vajamittaisille ja alkoholisteille ehdotetaan jär- 
jestettäväksi erityisiä rangaistushoitoloita. — 
R:lla ymmärretään myöskin valtion tosiasiallista, 
varmoihin periaatteihin nojautuvaa toimintaa 
rikollisuuden vastustamiseksi. K. K-a. 

Rikosprosessi 1. k r i m i n a a 1 i p r o s e s s i 
(ks. Prosessi) 1. rikosasiain o i k e u- 
denkäynt i, laissa järjestetty meuet.ely, jonka 
tarkoituksena on valtion rankaisuoikeuden toden- 
taminen ja rangaistuksen määrääminen; laa 
jemmassa merkityksessä r. käsittää myös val- 
tion rankaisuoikeuden lopullisen toteuttamisen 
(ks. Rangaistusten t ä y t li n t ö ö n- 
p a n o) ja toisaalta myöskin julkisoikeudellisen 
kurinpitovallan (ks. t.) käyttämisjärjestyksen 1. 
kurinpitoprosessin. Varsinaisella 
r:lla, jota joskus (kuten meillä) käytetään myös- 
kin rikokseen perustuvaa siviilioikeudellista vaa- 
timusta oikeudessa käsiteltäessä, on näin ollen 
aivan toinen tehtävä kuin riita-asiain oikeuden 
käynnillä 1. siviiliprosessilla (ks. t.), ja se eroaa- 
kin senvuoksi tuntuvasti viimemainitusta: sitä 
koskevat säännökset on tavallisesti koottu erityi- 
seen r. -lakiin, erityisiä rikostuomioistuimia on 
sitä varten olemassa, ja itse menettelykin on oleel- 
lisilta kohdin siviiliprosessijärjestyksestä poik- 
keava. Pääperiaatteena on nykyaikaisessa r:ssa. 
että valtion asianomaiset orgaanit' toimivat viran 
puolesta (ex officio) prosessin tarkoituksen saa- 
vuttamiseksi (virallisuus- 1. offisiaali- 
periaate). Tämä tietää prosessin aloittamisen 
suhteen, että syytteenteko kuuluu virkatehtävänä 
jollekin valtion viranomaiselle (virallisuus 
syyte- 1. valtiosyyteperiaate) joko niin. 
että syyte aina on tehtävä, milloin riittävä selvi- 
tys rikoksesta on olemassa (legaliteetti- 
periaate), tai sillä tavoin, että rikoksen voi 
sellaisessakin tapauksessa sopivaisuussyistä jättää 
syytteeseen panematta (opportuniteetti- 
p e r i a a t e) ; kuitenkaan ei viranomaisella aina 
ole tässä suhteessa yksinoikeutta (s y y t e m o n o- 
p o 1 i), vaan usein on myös yksityisellä henkilöllä. 
nim. asianomistajalla (ks. t.) (joskus kansalai- 
silla yleensä, n. s. aetio popularis), joko itsenäi- 
nen tai liitännäinen syyteoikeus, jopa toisinaan 
jonkunlainen yksinoikeuskin syytteentekoon (vrt. 
Asianomistajarikos). Prosessimenette- 
lyyn sovellettuna taas virallisuusperiaate merkit- 
see, ettei yksityinen asianosainen voi välillisesti tai 
välittömästi määrätä prosessin menosta li m mu 
tabiliteettiperiaate), ja tästä johtuu, 
että r:ssa pyritään saamaan n. s. asialli- 
nen (eikä, kuten siviiliprosessissa, vain n. s. 
muodollinen) totuus ilmi. Näihin periaattei- 
hin nojautuen r. voi olla joko (kuten varhai- 
sempina aikoina ja nykyään yhä yleisemmin) 
akkus at o r i n e n 1. sellainen, että aloitteen- 
teko ja prosessiaineiston kerääminen on eritvi 
sen virallisen syyttäjän (ks. t.i tai 
yksityisten asianosaisten tehtävä ja tuomioistui- 
men toiminta rajoittuu prosessin muodolliseen 
johtoon ynnä asian päättämiseen tehtyjen vaati 

inusten ja esitetyn todistamisaineiston (ks. To- 
distus) perusteella, taikka myös (niinkuin 
keskiajan lopulta alkaen kauan on ollut ja 
osaksi vieläkin on laita) i n k v i s i t o r i n e n, 
jolloin tuomari, jolle kuuluu prosessin aloitta- 
minen, itse. pitäen syytettyä jonkinlaisena tut- 
kimusesineenä, huolehtii prosessiaineiston kokoo- 



53 



Rikosprosessioikeus — Rikosten yhtyminen 



54 



misesta ja itsenäisesti, tehtyjen vaatimusten 
häntä sitomatta, ratkaisee asian ; itse käsittelyn 
puolesta r. on salainen ja kirjallinen 
1. sellainen, että tuomio voidaan perustaa vain 
siihen, mikä kirjallisesti on esitetty, taikka 
(niinkuin nykyään yleisesti vaaditaan) julki- 
nen ja' suullinen, jolloin tuomion perus- 
teena on suullisesti esitetty prosessiaineisto. 
Edelleen r:lle on erikoista se, että tuomioistui- 
missa usein on ammattituomarein ohella maal- 
likkojäseniä (ks. Valamiehistö) ja että 
ennen varsinaista oikeudenkäyntiä toimitetaan, 
varsinkin suuremmissa rikosasioissa, erityinen 
valmistava tutkinta (ks. t.). — Suo- 
men r. ei, varsinkaan ulkonaisesti, eroa siviili- 
prosessista niin selvästi kuin muualla yleensä on 
laita. Lain säännökset (ks. Rikosprosessi- 
oikeus) ovat suureksi osaksi molemmille yhtei- 
set, yleiset tuomioistuimet (ks. t.) ovat samat 
ja yleensä samalla tavalla kokoonpannut, ja toi- 
sissa näistä käsitellään rikos- ja siviiliasioita 
samoissa istunnoissa. E. on kuitenkin pääkohdil- 
taan itsenäinen ja perustuu, joskaan ei poik- 
keuksitta, virallisuusperiaatteeseen. Mitä erittäin- 
kin tulee aloitteentekoon, on r. järjestetty siten, 
että valtion viranomainen, pääasiallisesti noudat- 
taen legaliteettiperiaatetta, tekee syytteen n. s. 
virallisen syytteen alaisista rikoksista viran puo- 
lesta, mutta asianomistajarikoksista ainoastaan, 
jos asianomistaja on ilmoittanut rikoksen syyt- 
teeseen pantavaksi; sitäpaitsi voi asianomistaja 
itsenäisesti tehdä syytteen sekä asianomistaja- 
rikoksista että muista rikoksista (viimeksimaini- 
tussa tapauksessa varataan kuitenkin syyttäjä- 
viranomaiselle tilaisuus esittää mahdolliset vaati- 
muksensa). Muuten r. on, mitä käsittelyn muo- 
toon tulee, alioikeuksissa n. s. suullis-pöytäkirjal- 
linen ja julkinen (päätöksen teko aina salainen), 
ylioikeuksissa tavallisesti kirjallinen ja salainen 
sekä yleiseltä luonteeltaan ylipäätään akkusato- 
rinen, mutta, kun on kysymyksessä törkeä rikos, 
vielä jokseenkin selvästi ja muidenkin rikosten 
suhteen, jotka eivät ole vähäisiä 1. sakolla sovi- 
tettavia, melkoisessa määrässä inkvisitorinen. 
Pääpiirteittäin katsottuna rikosasian käsittely 
tapahtuu alioikeudessa siten, että, sittenkuin 
(suuremmissa rikosasioissa) valmistava tutkinta 
on toimitettu ja juttu, usein jonkun ilmiannosta 
(ks. Ilmiantaja), pantu vireille haasteella 
(ks. t.) tai syytetyn vangitsemisella sekä viral- 
linen syyttäjä tai asianomistaja ovat esittäneet 
syytteen, oikeus, tutkittuaan että tarpeelliset 
prosessiedellytykset. erittäinkin oikeuspaikan 
(ks. t.) suhteen, ovat olemassa, kuulustaa syy- 
tettyä ja ottaa vastaan niin puolelta kuin toi- 
selta esitetyn todistamisaineiston sekä, ryhdyt- 
tyään (törkeissä rikosasioissa) itsekin toimiin 
saatavissa olevan selvityksen hankkimiseksi, siten 
saadun aineiston nojalla antaa jutussa päätöksen, 
joka on joko langettava, kokonaan vapauttava 
taikka vain negatiivisesti vapauttava (vaikka on 
ilmennyt syytetyn syyllisyyteen viittaavia seik- 
koja, ei häntä kuitenkaan ole täysien näytösten 
puuttuessa voitu tuomita syypääksi), jossa tapauk- 
sessa juttu sitäpaitsi, jos rikos on törkeä ja 
enemmän kuin puoli näytöstä on olemassa, on 
jätettävä vastaiseksi, jolloin siihen voidaan saada 
selvitystä. Alioikeuden päätös on suuremmien 
rikosasioissa yleensä alistettava (ks. Alista- 



iii i n e n) hovioikeuden tarkastettavaksi, ja sitä- 
paitsi voidaan alemman oikeuden päätökseen 
saada muutosta käyttämällä tarjona olevia muu- 
toksenhakukeinoja (ks. t.). Suomen r:n uudista- 
miselta ks. O i k e u d e n k ä y n t i 1 a i t o k s e n 
u u d i s t u s. K. K-a. 

Rikosprosessioikeus 1. kriminaalipa o- 
s e s s i o i k e u s. 1. Se oikeusjärjestyksen osa, 
joka käsittää rikosprosessia (ks. t.) järjestävät 
säännökset. Nämä tavataan etupäässä 1734 v:n 
lain oikeudenkäymiskaaressa (ks. t.), jota rikos- 
prosessin suhteen on muutettu varsinkin 20 p. 
tammik. 1779. 27 p. huhtik. 1868, 14 p. elok. 
1901 ja 7 p. syysk. 1901 annetuilla asetuksilla, 
sekä sen ohessa eräissä muissa laeissa ja asetuk 
sissa, joista mainittakoon rikoslaki 19 p:ltä 
jouluk. 1889, samana päivänä rikoslain voimaan- 
panemisesta annettu asetus, ohjesääntö Suomen 
senaatille 13 p:ltä syysk. 1892 ja erinäisiä mää- 
räyksiä muutoksen hakemisesta alioikeuksien tuo- 
mioihin sisältävä asetus 14 p:ltä elok. 1901. 
R:ta, joka kuuluu julkiseen oikeuteen (ks. t.) # . 
sanotaan joskus muodolliseksi (formaa- 
liseksi) rikosoikeudeksi erotukseksi 
asiallisesta (materiaalisesta) ri- 
kosoikeudesta. — 2. Se oikeustieteen haara, 
joka käsittelee tätä oikeusjärjestyksen osaa. 

K. Ka. 

Rikossosiologia ks. K r i m i n a a 1 i s o s i o- 
1 ogi a. 

Rikosten yhtyminen 1. rikoskonkur- 
renssi on olemassa silloin, kun tuomioistuimen 
käsiteltävänä on kaksi tai useampia saman hen- 
kilön tekemiä rikoksia, jotka kaikki on tehty, 
ennenkuin mistään niistä on annettu tuomio, 
sekä muutamien rikoslakien (m. m. Suomen) mu- 
kaan myöskin silloin, kun joku näistä rikoksista 
tehdään vasta sen jälkeen, kun tuomio toisesta 
tai toisista jo on annettu, mutta ennenkuin ran- 
gaistus vielä on täydelleen kärsitty. R. y. on yk- 
si t e k o i n e n 1. ideaalinen, kun rikokset 
on tehty yhdellä teolla, mutta monitekoi- 
n e n 1. reaalinen, jos tekoja on useampia, ja 
rikosten laadun kannalta katsottuna joko yhtä- 
läinen tai erilainen sen mukaan, ovatko 
rikokset samanlaisia vai erilaisia. Nykyajan 
rikoslainsäädännössä r. y:llä on suuri merkitys 
siinä suhteessa, että rikoksentekijä tuomitaan 
sellaisessa tapauksessa yhteen ainoaan rangais- 
tukseen, eikä eri rikoksista eri rangaistuksiin, 
koska rikollista kohtaavan rangaistusseuraamuk- 
sen yleisesti omaksutun periaatteen mukaan tu- 
lee olla yhtenäinen. Yhteinen rangaistus saa- 
daan joko siten, että eri rikoksista määrätään 
eri rangaistukset ja nämä yhdistetä ä n. tar- 
vittaessa samanlaisiksi m u u n n e t t u i n a (vrt. 
Rangaistus), joko niistä mitään vähentä- 
mättä (ehdoton kumulatsioniperi- 
aate) tai vähennettyä kaikista tai joistakin jo- 
kin osa (lievennetty k u m ulatsion i- 
periaate), taikka sillä tavoin, että suurim- 
masta rikoksesta määrättävään rangaistukseen 
sisällytetään rangaistus pienemmistä rikoksista 
(a b s o r p t s i o n i p e r i a a t e). Tavallisesti 

käytetään, tekemällä jyrkkä ero yksitekoisen ja 
monitekoisen r. y:n välillä, eri menettelytapoja 
siten, että edellisessä tapauksessa sovelletaan ab- 
sorptsioniperiaatetta ja jälkimäisessä useimmiten, 
1. kun eri teoista seuraa määräaikainen va- 



55 



Rikosteoi ia 



56 



pausrangaistus taikka toisista sellainen ja toi- 
sista sakkorangaistus, lievennettyä kumulatsioni- 
periaatetta, koska toisaalta absorptsioniperiaat- 
teen käyttäminen johtaisi liian lievään rangais- 
tukseen, mutta toisaalta taas katsotaan, ettei 
vapausrangaistuksen kovuus lisäänny suhteelli- 
sesti rangaistusajan mukaan, vaan nopeammin, 
eikä myöskään syyllisyys aina enene samassa 
mää rässä kuin rikosten luku. Tieteisopissa al- 
kaa kuitenkin jo päästä valtaan se, osaksi jo 
lainsäädännössäkin toteutettu käsitys, että täl- 
laisen jyrkän eron tekeminen erilaisten r. y:is- 
tapausten välillä ei ole oikeudenmukainen. — 
Suomen rikoslaissa säädetään r. y:stä 7 luvussa. 
Kun r. y. on yksitekoinen, on. käyttämällä anka- 
rinta lainpaikkaa — kuitenkin niin, että siinä 
yksinomaan tai sakon ohella säädetty vankeusran- 
gaistus eräissä tapauksissa on muunnettava vas- 
taavaksi (ks. Rangaistus) kuritushuoneran- 
gaistukseksi ■ — tuomittava ainoastaan yksi ylei- 
nen päärangaistus, mutta sitä seikkaa, että ri- 
koksia on useampia, pidettävä raskauttavana. 
jotavastoin muiden seuraamusten suhteen muut- 
kin rikoksiin soveltuvat lainkohdat otetaan huo- 
mioon. Jos taas r. y. on monitekoinen, tulee 
jostakin rikoksesta tuomittava kuolemanrangais- 
tus tai elinkautinen kuritushuonerangaistus käsit- 
tämään kaikki niitä pienemmät yleiset pää- 
rangaistukset; yksinomaan määräaikaisiin vapaus- 
rangaistuksiin tai niihin ja sakkoihin vikapäälle 
tuomitaan yhdistetty rangaistus, joka muodoste- 
ta;! n siten, että ankarimpaan näistä rangaistuk- 
sista lisätään, sittenkuin kaikki rangaistukset on 
muunnettu vastaavaksi kovimmanlajiseksi rangais- 
tukseksi, enintään 3 / 4 muista rangaistuksista, jossa 
tapauksessa kuritushuonerangaistuksen pisin aika 
voidaan ylittää kolmella ja vankeusrangaistuksen 
koi kein määrä kahdella vuodella, ja kaikkien 
rangaistusten ollessa sakkorangaistuksia yhdis- 
tetään nämä niistä mitään vähentämättä ja 
siten saatu rangaistus muunnetaan, siltä varalta 
että tuomitulta puuttuu varoja sakkojen mak- 
samiseen, vastaavaksi vankeusrangaistukseksi, 
mutta kaikissa näissä tapauksissa tuomitaan 
rikolliselle sitäpaitsi tekoihin soveltuvissa lain- 
kohdissa mainitut muut seuraamukset. Edellä- 
mainittuja periaatteita noudatetaan silloinkin, 
kun vasta senjälkeen, kun joku on jostakin 
rikoksesta tuomittu rangaistukseen, havaitaan, 
että hän ennen tuomion antamista on tehnyt toi- 
sen rikoksen, ja syyllinen on tällöin (katsomatta 
siilien, onko hän mainittua rangaistusta ensin- 
kään kärsinyt taikka sen kärsinyt osaksi tai 
kokonaan) tuomittava niinkuin hänet olisi 
yhdellä kertaa vedetty kaikista rikoksista oikeu- 
teen, ja uudesta rangaistuksesta vähennetään, 
mitä edellisestä jo on pantu täytäntöön. Jos 
taas joku vasta senjälkeen, kun hänet on rikok- 
sesta tuomittu rangaistukseen, mutta ennenkuin 
rangaistus on täydelleen kärsitty, on tehnyt uuden 
rikoksen, on tästä tuleva rangaistus noudatta- 
malla mainittuja rangaistusten yhdistämissään 
töjä yhdistettävä edelliseen rangaistukseen tai, 
jos se uuden rikoksen tapahtuessa oli osaksi kär- 
sitty, jäljelläolevaan osaan siitä ja yhdistetystä 
rangaistuksesta vähennettävä, mitä edellisestä 
rangaistuksesta on pantu täytäntöön senjälkeen, 
kun uusi rikos tehtiin. Tässä tapauksessa voi- 
daan myöskin joka kerta, kun uusi syyte teh- 



dään, yhdistettäessä sallittuun kuritushuoneran- 
gaistuksen edellämainittuun korkeimpaan mää- 
rään vielä lisätä viisi vuotta ja yhdistetyn van- 
keusrangaistuksen suurimpaan määrään kaksi 
vuotta. 

R. y:stä on erotettava yksitekoiseen yhtymi- 
seen läheisesti liittyvä n. s. 1 ai nk o n kur- 
ren s s i, jolla tarkoitetaan sitä, että tekoon, 
jolla itse asiassa tehdään vain yksi rikos, voi- 
daan näennäisesti soveltaa eri lainkohtia; tämä 
voi johtua joko siitä, että yleisemmän säännök- 
sen ohella on olemassa yksityiskohtaisempi tai 
ensi sijassa käytettävän rinnalla (siltä varalta 
ettei tätä voida sovelluttaa) toissijainen säännös, 
taikka siitä, että eri rikoksista on yhdistämällä 
tehty uusi rikos, mitä menettelyä käyttämällä 
sellaisista tapauksista, joissa muuten olisi ole- 
massa yksitekoinen r. y.. voidaan mielin määrin 
muodostaa Lainkonkurrenssitapauksia. Monitekoi- 
sesta r. y:stä on taas erotettava ne tapaukset, 
jolloin useita rikollisia tekoja pidetään yhtenä 
rikoksena joko lain nimenomaisen säännöksen 
nojalla (k o 1 1 e k t i i v i r i k o s) tai senvuoksi, 
että ne tuomarin harkinnan mukaan ovat saman 
rikoksen jatkamista (pitkitetty rikos), 
vrt. Rangaistus, Rikos. K. Ka. 

Rikosteoria 1. rangaistu s teoria (ruots. 
straffrättsteori, straffteori), tieteellinen teoria 
rangaistuksen oikeusperusteesta ja tarkoituk- 
sesta. Tätä kysymystä on oikeusfilosofiassa käsi- 
telty jo klassillisessa muinaisuudessa, mutta eri- 
tyisemmin kiinnitettiin siihen huomiota 1700- 
luvun lopulla, kun yleisten ihmis- ja kansalais- 
oikeuksien tunnustamisen yhteydessä kaivattiin 
sen tosiasian selvittämistä, että yhteiskunta, 
yksilön oikeuspiirin suojelija, saattoi rankaise- 
malla yksilöä loukata hänen tärkeimpiä oikeuk- 
siaan, sekä seuraavalla vuosisadalla rikosoikeus- 
tieteen kehittyessä n. s. klassillisen koulukunnan 
(vrt. Rangaistus) edustamaan suuntaan. 
Tässä suhteessa esitetyt lukuisat teoriat on jaettu 
absoluuttisiin 1. sellaisiin, jotka perus- 
tavat rangaistuksen oikeutuksen siihen, että se 
on jonkun korkeamman järjestyksen vaatima 
välttämätön rikoksen seuraamus (rangaistaan 
qiua peccatum cst). ja. relatiivisiin, jotka 
pitävät rangaistusta keinona, jolla yhteiskunta 
suojelee itseään häiriöiltä, ja sen oikeudellisena 
perusteena siis sen tuottamaa hyötyä (rangais 
taan ne peccetur). Edellisistä mainittakoon juma- 
lalliseen lakiin nojautuva teoria. Kantin iks. t.) 
käsitys, että rangaistus on kategorinen impera- 
tiivi 1. ehdoton siveellinen vaatimus, ja Hegelin 
(ks. t.) aikoinaan laajalti levinnyt oppi. jonka 
mukaan rikos on oikeuden kieltämistä ja rangais- 
tus oikeusjärjestyksessä ilmenevän järjellisen 
tahdon vaatimaa tämän kieltämisen kieltämistä 
1. oikeuden vahvistamista. Jälkimäisistä taas ovat 
huomattavimmat pelotusteoria. joka pitää rangais- 
tuksen tarkoituksena sekit rikoksentekijän että 
muiden pelottamista rikoksia tekemästä, joko 
rangaistuksen toimeenpanolla (varsinainen pelotus- 
teoria) tai laissa lausutulla rangaistusuhalla 
(n. s. uhkateoria 1. sielullisen pakotuksen teoria), 
parannusteoria, joka käsittää rangaistuksen tar- 
koitukseksi rikoksentekijän parantamisen, n. s. 
ehkäisemis- 1. preventsioniteoria. jonka mukaan 
valtio täyttääkseen kansalaisilta saamansa tehtä- 
vän koettaa rankaisemalla estää rikollista teke- 



57 



Rikostilasto — Rimbert 



58 



musta uutta rikosta, sekä se teoria, että yhteis- 
kunta rangaistessaan käyttää sille kuuluvaa hätä- 
varjelusoikeutta. Sitäpaitsi 011 esitetty lukuisia, 
absoluuttista ja relatiivista käsityskantaa yhdis- 
täviä 11. s. välity steorio ja. Viime vuosikymme- 
ninä on näiden eri suuntain välinen kiivas kiista 
muuttunut väittelyksi siitä, onko rangaistus 
käsitettävä h y v i t y s r a n g a i s t u k s e k s i 
(saks. Vergeltiuigsslrafc) 1. tehdyn loukkauksen 
hyvittämiseksi vai tarkoitus rangaistuk- 
seksi (saks. Ztveckstrafe) 1. määrättyjä yhteis- 
kunnallisia tarkoitusperiä tavoittelevaksi rikok- 
sen seuraamukseksi, mutta tämäkin etupäässä 
oikeusoppineiden välinen kiista on jo laantu- 
massa. Jotakuinkin yksimielisesti pidetään 
nykyään rangaistusta välttämättömänä oikeus- 
järjestyksen voiiiiassapitämiskeinona 1. jonkin- 
laisena yhteiskunnan itsesäilytysvietin ilmauk- 
sena, jonka oikeutuksen syvempi tieteellinen pe- 
rustelu ei ole tarpeellinen eikä edes mahdollinen. 
Ja mitä tulee rangaistuksen tarkoitukseen, on 
se käsitys verrattain yleinen, että hyvitysrangais- 
tusta ei voida asettaa tarkoitusrangaistuksen 
vastakohdaksi, koska sekin itse asiassa on tar- 
koitusrangaistus. Rangaistuksella, jonka lähim- 
pänä tarkoituksena on rikokseen kohdistuvan jul- 
kisen paheksumislausunnon antamisen ohella mil- 
loin etupäässä pelottaminen (rangaistusuhalla tai 
rangaistuksen toimeenpanolla), milloin paranta- 
minen tai vaarattomaksi tekeminen, tahdotaan 
aina ehkäistä rikoksen tehnyttä enempää rikko- 
masta 1. siis vaikuttaa e r i t y i s-e s t ä v ä s t i 
(saks. Spezialprävcntion), mutta se suuntautuu 
myöskin muihin henkilöihin 1. vaikuttaa yleis- 
estäväst i (saks. Generalprävention) pidättä- 
mällä näitä rikoksia tekemästä joko välittömästi 
tai vahvistamalla heidän oikeudentuntoaan ja 
viimeksimainittu erimielisyys koskee itse asiassa 
sitä, kummalleko näistä kahdesta eri tarkoituk- 
sesta on pantava pääpaino. K. K-a. 

Rikostilasto 1. krimi naali s ta ti s- 
t i i k k a, se tilaston haara, joka selvittää rikos- 
lainkäyttöä ja rikollisuutta jossakin maassa mää- 
rättynä aikana. Ensiksimainitussa suhteessa 1. 
varsinaisen oikeustilaston osana 
r. tekee selkoa tuomioistuinten käsiteltäviksi tul- 
leiden rikosten lukumäärästä, syytettyjen luvusta, 
annettujen tuomioiden sisällyksestä, rangais- 
tusten laadusta ja määrästä y. m. Jälkimäi- 
nen tehtävä kuuluu r:lle sanan varsinai- 
sessa merkityksessä. Voidakseen sel- 
västi ja monipuolisesti valaista rikollisuutta 
tärkeänä ja monimuotoisena yhteiskunnallisena 
ilmiönä r. kiinnittää huomiota erityisesti rikok- 
sentekijöihin ja heidän tekoihinsa, selvitellen 
erittäinkin rikollisuuden eri muotoja, rikollisten 
aikaisempia elämänvaiheita, henkilökohtaisia olo- 
suhteita ja yhteiskunnallista asemaa, rikollisuu- 
den ja erilaisten sivistys- ja yhteiskuntaolojen 
välistä yhteyttä ja yhteiskunnan vastatoimen- 
piteiden tehokkuutta (rikoksen uusimista). R:n 
on tosin pakko rajoittua vain niihin rikostapauk- 
siin, jotka joutuvat oikeusviranomaisten käsitel- 
täviksi, ja sen rikollisuudesta antama kuva on 
niin ollen puolinainen, mutta se on kuitenkin 
kriminaalisosiologian (ks. t.) tärkein lähde, johon 
niinmuodoin myöskin rikospolitiikka (ks. t.) suu- 
reksi osaksi nojautuu, ja sellaisena sen tieteelli- 
nen ja sosiaalinen merkitys on varsin suuri. 



Tämän tilaston perusteena olevat tiedot kootaan 
nykyään — senjälkeen kuin on päästy selvyy- 
teen siitä, että ainoastaan yksityiskohtaiset 
tiedonannot kustakin rikostapauksesta voivat 
antaa r:lle varman pohjan — useimmissa maissa 
(Ranskassa jo v :sta 1850) siten, että jokaisesta 
r:ssa huomioonotettavasta tapauksesta lähete- 
tään kaavakkeelle kirjoitettu, tarvittavat tiedot 
sisältävä ilmoitus erityiseen, koko maalle tai 
muuten laajemmalle alueelle yhteiseen arkistoon, 
jossa nämä tiedot, järjestettyinä erittäin kunkin 
henkilön osalta, säilytetään ja josta myöskin tar- 
vittaessa annetaan tietoja jonkun henkilön aikai- 
semmista rangaistuksista (n. s. rangaistus- 
rekister i-järjestelmä). — Suomessa r. on jär- 
jestetty siten, että senaatin oikeustoimituskun- 
nassa valmistetaan joka vuodelta, maan tuomio- 
istuimista tulleiden, määrättyjen kaavakkeiden 
mukaan laadittujen työtilien ja kuolemanrangais- 
tukseen, kuritushuoneeseen tai viraltapanoon tuo- 
mituista annettujen, erinäisiä henkilökohtaisia 
tiedonantoja sisältäväin n. s. henki-ilmoitusten 
nojalla, maan oikeustoimesta kertomus, jonka 
edellinen osa sisältää r:n, mikäli se on varsi- 
naista oikeustilastoa, ja jälkimäinen osa käsit- 
tää varsinaisen r:n. Viimeksimainittu, joka ei 
ole tyydyttävästi järjestetty, tulee melkoisesti 
parannetuksi, jos erään, oikeustilaston uudista- 
mista varten asetetun komitean jo 1900 valmis- 
taman ehdotuksen mukaan meilläkin saadaan toi- 
meen rangaistusrekisterilaitos. K. K-a. 

Rikosvalokuvaus, valokuvaus, jota menestyk- 
sellä käytetään osaksi rikoksen tutkinnossa, 
osaksi rikoksentekijän identtisyyden todistami- 
seksi. 

Riksi 1. riikintalari (ruots. riksdaler) , 
ruots. raha. Saksalaisten taalerien (ks. t.) mal- 
lin mukaan Kustaa Vaasa 1534 alkoi lyöttää 
r:ejä. R:n arvo määrättiin 1600 6 rahamar- 
kaksi. Riksi ja talari (ks. t.), jotka alkuaan oli- 
vat olleet sama, erosivat arvonsa puolesta yhä 
enemmän. V. 1664 säädettiin, että r:n tuli olla 
l4-luotista hopeata ja että hopeamarkasta oli 
sitä lyötävä 7 1 / 5 kpl. (painoltaan n. 29.25 g). 
V. 1776 määrättiin, että r. oli oleva 48 killinkiä. 
18; unen vuosis. lopulla ja 19:nnen alkupuoliskolla 
tehtiin ero kovan 1. hopeariksin (rdr. specie), 
pankkiriksin (rdr. banco), s. o. valtiopankin sete- 
lien ja valtiovelkariksin (rdr. riksgälds), s. o. 
valtiovelkakonttorin setelien välillä: näiden suhde 
oli 1 hopea-r. = 2 3 / 4 pankki-r :iä = 4 valtiovelka- 
r:iä. V. 1855 otettiin käytäntöön r.-valtiorahaa 
(rdr. riksmynt) ä 100 äyriä; 1 kova r. = 4 r:iä 
valtiorahaa. V. 1873 r. lakkasi olemasta viralli- 
nen rahannimitys Ruotsissa; sen sijalle tuli 
kruunu. Hopea-r .-n arvo vastasi nykyisessä ra- 
hassa Smk. 5:76. L. T. 

Rikwa (Ilikioa, Lilani, myös Leopold- järvi), 
järvi Saksan Itä-Afrikass;i. 90 km Tanganjikan 
eteläpäästä itään, vielä puoli vuosis. sitten 150 
km pitkä, 25-50 km leveä, nyk. kuivunut n. 100 
km- suuruiseksi; alkaa uusimpien mittausten mu- 
kaan uudelleen laajeta. 

Rilax ks. 1? i i 1 a li ti. 

Rilli (amer. suom., < engl. drill = jousi- vin- 
tilii) , kivenhakkuupora. 

Rima ks. P u u t a v a r a laji'. 

Rimbert (Rembert; lat. Rimbertus). 1. Poh- 
joismaiden toinen arkkipiispa, oli mukana Ansga- 



59 



Rimborso — Rink 



60 



riu retkillä (ei kuitenkaan Birkassa), tuli 
Ansgarin kuoltua Bremenin (oikeastaan Ham- 
purin) arkkipiispaksi, k. 888. R. korotettiin sit- 
temmin pyhimykseksi. R :iä pidetään pohjois- 
maiden historiantutkimukselle tärkeän Ansgarin 
elämäkerran (,,Vita Anscharii") tekijänä. 
2. Tansk. lähetyssaarnaaja, jonka Ansgar n. 859 
lähetti Ruotsiin Birkan seurakunnan johtajaksi. 

Rimborso [-ho'-] (it.) ks. Remburssi. 

Rimini, kaupunki Pohjois-Italiassa, Emilian 
maakunnassa Forli'n provinssissa, kahden pienen 
joen välissä i km:n päässä Adrian-merestä rauta- 
teiden risteyksessä; 50,852 as. (1911; kuntana). 
Muurien ympäröimä. San Francescon tuomio- 
kirkko (1446-55), San Giulianon kirkko (1552; 
Paolo Veronesen alttaritaulu), San Girolamon 
kirkko (Guercinon maalaus), kastelli (ny k. van- 
kila). Palazzo del Comune, 72 m pitkä marmori- 
silta Marecchia-joen yli, Augustuksen riemuportti 
(v:lta 27 e. Kr.), amfiteatterin jätteet ; paavi Paa- 
vali V:n muistopatsas, Caesarin Rubiconin ylime- 
non muistoksi pystytetty patsas. — Piispanistuin. 
Lukio, muutamia ammattioppilaitoksia, kirjasto 
(23.000 nid., 4.800 käsikirjoitusta). — Rautatien- 
konepajoja, rikki-, lasi- y. m. tehtaita. - — R. on 
umbrialaisten perustama Ariminum; 269 e. Kr. 
siitä tuli roomal. kolonia, roomal. Adrianmeren 
laivaston pääasemapaikka. R :ssa yhtyivät Via 
Flaminia ja Via ^Emilia. Keskiajalla R. joutui 
Malatesta-suvulle, 1509 Kirkkovaltiolle, johon se 
kuului (lukuunottamatta 1797-1815) v:een 1860. 

(E. E. K.) 

Rimini, Francesca da ks. Francesca 
da Rimini. 

Rimito ks. R y m ä 1 1 y 1 ii. 

Rimpau, Theodor ' Herman (1822-88), 
saks. maanviljelijä, jonka nimen mukaan on tul- 
lut laajemmalti tunnetuksi eräs suoviljelystäpä, 
jonka mukaan käyttäen isonpuoleisia ojia ja 
leveitä sarkoja (n. 20 m) tasoitettu suo peite- 
tään paksulla (n. 12 cm:n) hiekkakerroksella, 
jota ei sekoiteta alla olevaan suonpintaan, ks. 
Suoviljelys. U. B. 

Rimpi ks. S u o. 

Rimpi, sarjarimpi. ks. Butomus umbel- 
lat u s. 

Rimskij-Korsakov, Nikolaj (1844-1908). 
ven. säveltäjä. Jo meriupseerina palvellessaan hän 
sävelsi ensimäisen ven. sinfonian. Toimi 1873-84 
laivaston sotilassoittokuntien tarkastajana; v :sta 
1871 soitinnus- ja sävellysopettajana Pietarin 
konservatorissa, 1883-94 hovikuoron apujohta- 
jana, 1879-81 ..vapaan musiikkiopiston" joh- 
tajana, 1886-90 ven. sinfoniakonserttien kapelli- 
mestarina. Sävelsi ensimäisen ven. sinfonisen ru- 
noelman (,,Sadko"), useita tyyliltään suuresti 
vaihtelevia oopperoita, orkesteri- ja kamari- 
musiikkiteoksia, kuorolauluja, etenkin orkesterin 
säestämiä, kansansävelmäsovitelmia, y. m. R.-K:n 
sävellykset ovat väririkkaita ja sisältävät run- 
saasti kansallisia sävelaiheita. Oopperatekst insä 
hiin enimmiten itse runoili. /. K. 

Rinck, Christian (1 770-1846) , saks. urku- 
säveltäjä ja -taituri, jonka ,,urkukoulua" käyte- 
tään laajalti opetusvälineenä. Toimi urkurina ja 
musiikinopettajana Darmstadtissa v:sta 1805. Ni- 
mitettiin kunniatohtoriksi Giessenin yliopistoon 
1840. 7. K. 

Rindell [-e'-], Arthur (s. 1852), maanvilje- 



lyt. -niisti, yliopp. 1869, fil. kand. 1874, fil. lis. 
1881. Toimi ensin yliopiston kem. laboratorio 
laboraattorina, nimitettiin 1878 kemian lehtoriksi 
Mustialan maanviljelysopistoon, jossa virassa hiin 
pysyi v:een 1900, jolloin tuli maanviljelyskemian 
ja fysiikan professoriksi yliopiston vastaperus- 
tettuun maanvil jelystaloudellisc.Mi osastoon. Ti. 
on saattanut nykyaikaisen maanviljelyskemian 
opetus- ja tutkimusalaksi maassamme. Hän on 
järjestänyt ja johtanut Mustialan ja myöhemmin 
II. 'I ingin (Änäsin) koeaseman kem. osastoa sekä 
ollut suoviljelysyhdistyksen koetöiden johtajana. 
Tiimiin kautta ja ottamalla osaa maanviljelysseu- 
rojen toimintaan sekä kirjailijana R. on suuresti 
vaikuttanut järkiperäisen maanviljelyksen kehit- 
tymiseen Suomessa. — Hänen professorin väitös- 
kirjansa „TJntersuchungen iiber die Löslichkeil 
einiger Kalkphosphate" koski kasvien kivennäis- 
raviutoaineideu liukenevaisuutta maahan ja siitä 
riippuvaa assimilatsionia sekä maa-analyysin 
muodostamista liukenevaisuusmääräyksiksi, s. o. 
sitä maanviljelyskemian alaa. johonka hän tutki- 
muksissaan on erityisesti huomiotaan kääntänyt. 
R. on myös julkaissut yleistajuisia teoksia tut- 
kimusalaltaan: näitä on „Maanviljelyskemia" 
(2:nen pain. 1903). 

Rindfleisch. [rintfläis], Eduard von 
(1836-1908), saks. lääkäri; tuli patologian profes- 
soriksi Ziirichiin 1861, Bonniin 1865 ja Wurz- 
burgiin 1874. R. on tunnettu n. s. neovitalismin 
(vrt. V i t a 1 i s m i) perustajana. Hänen julkai- 
suistaan mainittakoon: ,,Lehrbuch der patho- 
logischen Gewebelehre" (6:s pain. 1886) ja ,.Ele- 
mente der Pathologie" (3:s pain. 1896). 

.1/. OB. 

Rinfranco [-<>'-] (it.), toisen puolesta suoritet- 
tujen maksujen korvaus. 

Ring, tarunomainen Ruotsin kuningas, myös 
sanottu ..Sigurd Bing"iksi, voitti kuuluisassa 
Brävallan taistelussa Itii-Göötanmaalla Tanskan 
kuninkaan Harald Hildetandin, joka siinä kaa- 
tui. Hän näyttää eläneen 9:nnen vuosisadan 
alussa. K. G. 

Ringerike /->'-/. viljelysseutu Etelä-Norjassa, 
Kristiaaniasta luoteeseen, Tyrifjordin järven ja 
Begnajoen (eteläosan) laaksossa; 1.700 km 2 , 
18,900 as. (1910). Metsää 1,122 km 2 . Paljon 
paperimassa-, selluloosa- y. m. tehtaita. 

Ringkobing [-ko-J, amti Tanskassa, keskellä 
Jyllannin länsirannikkoa, Lim-vuonosta etelään; 
4,623 km 2 (Tanskan suurin amti), 130.859 as. 
(1911). Itäosa matalamäkistä, länsiosa tasaista; 
hiekkakinokset erottavat Pohjanmerestä R. fjord 
(30 km pitkä. 10-15 km leveä) ja Nisuin fjord 
nimiset rannikko i arvet. N. 1 /* maasta on nummea 
ja dyynejä. — Pääkaupunki R. (3,528 as. 1911) 
(it H. f ioniin pohjoisrannalla. Harjoitetaan maa- 
taloustuotteiden kauppaa. 

Ringsted, kaupunki Tanskassa, Soron amtissa 
keskellä Sjaellandia; 4.045 as. (1911). — Kaunis 
ent. benediktiiniluostarin kirkko 1100-luvulta 
(uusittu 1909). ■ — Sja?llandin maapäivien kokoon- 
tumispaikka. — R. sai 1000-luvulla benediktiini- 
luostarin, joka tuli rikkaaksi ja mahtavaksi. 

Riniitti ks. R li i n i t i s. 

Rink, Hinrich Johannes (1819-93), 
tansk. Grönlannin tutkija, otti 1845-47 osaa 
mineralogina ..• lalathea" fregatin maapallon 
ympäri purjehdukseen, matkusteli 1848-51 Pohjois- 



61 



Rintnannin vihreä — Rinoplastiikka 



62 



Grönlannissa tehden käänteentekeviä tutkimuksia 
Grönlannin sisämaan jäästä, toimi sitten ansiok- 
kaasti 1853-68 valtion virkamiehenä Grönlannissa, 
oli 1871-82 kunink. grönlantilaisen kaupan johta- 
jana Kööpenhaminassa. — Vertailevan kieli- ja 
satututkimuksen perusteella R. päätteli eskimoiden 
alkuaan asuneen Alaskassa, josta sitten levisivät 
Grönlantiin asti. — Pääteokset: ,,Om isens 
udbredning og beva?gelse over Nordgrnnland's 
fastland" (1853), ,,Gronland, geografisk og sta- 
tistisk beskrevet" (1852-57), ,.Eskimoiske eventyr 
og sagn" (1866, lisäys 1871). (E. E. K.) 

Rinmannin vihreä, luultavasti kobolttisin- 
kaattia CoZn0 2 , vihreä väriaine, jota saadaan 
esim. sekoittamalla 1 osa kobolttikarbonaattia 
ja 9 osaa sinkkioksidia ja sitten hehkuttamalla. 
Käytetään vesi- ja öljyväreissä. Ei ole myrkyl- 
linen. S. S. 

Rinnakkaiskulut (parallelit), mus., johtuvat 
siitä, että kaksi ääntä kulkee samaan suuntaan, 
pysyen saman (tahi samanlaisen) intervallin väli- 
matkalla toisistaan. Jatkuvat terssi- ja seksti-r. 
soivat miellyttäviltä, mutta niiden vaikutus on 
pintapuolinen ja vakavaan tyyliin sopimaton. 
Kvintti- ja oktaavi-r :ssa äänet sulavat yhteen, 
kadottaen itsenäisyytensä. Senvuoksi kuuluvat 
oppikirjain kieltämät rinnakkaiskvintit ja -ok- 
taavit aloittelevien pahimpiin kompastuksiin (n. 
s. kvintti- ja oktaavivirheet). I. K. 

Rinnakkaiskurssit, niin järjestetyt oppikurs- 
sit, että kaksi tai useampia vuosiosastoja lukee 
oppikirjasta samaa kohtaa, nuorin osasto ainoas- 
taan (tavallisesti oppikirjaan erityisesti merki- 
tyt) pääasiat ja vanhemmat niiden lisäksi jossain 
määrin laajempaa esitystä. Tämmöistä kurssin- 
järjestelyä pidetään jo monella taholla vanhentu- 
neena ja sitä käytetään pääasiallisesti maalais- 
kansakouluissa, joissa useampia vuosiosastoja on 
vhden opettajan samanaikaisesti opetettavana. 

M. S. 

Rinnakkaissävellajit, mus., muodostavat sä- 
velten melodisen ja harmonisen rakenteen perus- 
tuksen. R:ksi sanotaan duuri- ja mollisävellajia, 
joilla on yhteinen sävelala (ja siis yhteinen etu- 
merkintö), esim. C-duuri ja a-molli. Sävelalaan 
kuuluvista kantasävelistä johtuvat toiset lähinnä 
duurin, toiset rinnakkaisen mollin perussävelestä. 
Kumpi sävellaji on kysymyksessä, riippuu siitä, 
kumpaisetko sävelet esiintyvät melodisesti ja ryt- 
millisesi i huomattavammilla kohdilla. /. A". 

Rinnakkaisyhdistys ks. Galvaaninen 
paristo. 

Rinnanahdistus ks. Hengenahdistus, 
Ahdashenkisyys ja Angina p e c t o- 
r i s. 

Rinnankorkeus, metsänh., välimatka maasta 
(jalkapohjasta) keskikokoisen henkilön rinnan- 
kohdalle; sovinnaisesti l,s m:n mittaväli puun- 
runkoa myö imi maasta lukien, jolta korkeudelta 
seisovien puiden rungon läpimitta usein otetaan. 

O. L/h. 

Rinnankorvennus, mahalaukun katarrissa 
esiintyvä rintaan säteilevä polton- ja kivuntunne. 
vrt. M a h a k a t a r r i. 

Rinnankouristus ks. Astma. 

Rinnanpistos ks. Pistos ja Keuhko- 
pussi n t u 1 e h d u s. 

Rinnan vesipöhö ks. Hydrotoraksi ja 
Keuhkopussintulehdue. 



Rinnastaa, asettaa rinnakkain. Rinnas- 
tettuja lauseita ovat ne kieliopillisesti 
toisiinsa liitetyt yksinäislauseet, jotka yhdistyk- 
sessä ovat saman- 1. tasa-arvoisia. ollen siis joko 
molemmat (kaikki) päälauseita tai molemmat 
(kaikki) samassa alistussuhteessa olevia sivulau- 
seita. Myös lauseenosia rinnastetaan (ks. Lau- 
seen osa). Rinnastetut lauseet (ja lauseenosat) 
liitetään toisiinsa joko rinnastavilla konjunktsio- 
neilla (ks. K o n j u n k t s i o n i) tai asyndeetti- 
sesti (ks. Asyndeton). rxinnastussuhteen 
vastakohta on alistussuhde (ks. Lause). 

A. K. 

Rinnat 1. nisät (mummce), maitorauhaset 
ympäröivine runsaine rasvakudoksineen ynnä 
niitä peittävä iho, ihmisen ja muutamien mui- 
denkin imettäväisten rinnanseinämän etusyrjissä. 
Rauhasten vientitiehyet — 15-24 luvultaan - 
päättyvät nänniin (mamilla), joka ulkonee kes- 
keltä nänninkehää (areola matnmce) r:n kummun 
keskustasta. Nänni kellineen on erään väriaineen 
vaikutuksesta ruskea, verisuonista ja hermoista 
rikas. R. ovat neitosella tavallisesti kiinteät ja 
pyöreät. Kun maitorauhaset imettämisen aikana 
täyttyvät, käyvät r. riippuvammiksi vaikkakin 
täyteläämmiksi, samalla kuin verisuonet laajene 
vat. Imettämisen jälkeen eivät r. tavallisesti saa- 
vuta entistä pyöreyttään, vaan ovat litteämmät, 
iho on sitäpaitsi usein runsaiden arpien peit- 
tämä. Siitinelimien kanssa r:lla on likeinen 
hermojen välittämä yhteys, niin että esim. imet- 
täminen voi aikaansaada helposti havaittavia 
emänsupistumisia (polttoja). Miehelläkin on r. 
kaikkine niihin kuuluvine elimineen, vaikka tav. 
aivan surkastuneessa tilassa. Verrattain tavalli- 
nen on imettämisen aikana maitorauhasessa syn- 
tyvä tulehtuminen (ks. Nisätulehdus), joka 
sopivalla hoidolla voi väistyä, mutta usein myös 
johtaa rintapaiseeseen. Tämä on ajoissa avattava, 
koska se muuten voi johtaa maitorauhasten laa- 
jaan tuhoutumiseen. Toinen verraten yleinen 
r:n tauti on syöpä, joka mahdollisimman aikai- 
sin on leikkaamalla poistettava, se kun helposti 
kylvääntyy alkuperäisestä pesäkkeestä etäisiinkin 
elimiin, mistä se ei enää ole poistettavissa. — 
Nisiä voi välistä esiintyä useampiakin pareja 
(polymastia) ; ilmiö käsitetään tav. atavistiseksi. 

B. 77. J:s. 

Rinnenkaln, kivikautinen asuinpaikka Liivin- 
maalla, ks. 1 1 ä m e r e n-ni a a k u n n a t. esihis- 
toria. 

Rinnustin ks. Valjaat. 

Rinolalia (kreik. rhis, genet. rhino's = nenä, 
ja hilia' = puhelu, < lale'in = puhella) , nenään pu- 
huminen, johtuu joko siitä, että nenä jostain 
syystä tukkeutuu (r. clausa), tahi siitä, että nenä- 
ontelo syystä tai toisesta ei täydellisesti voi sul- 
keutua suuonteloon päin (r. apertaj. E. 8-ti. 

Rinoliitti (kreik. rhis, genet. rhino's = nenä, 
ja li1hos = k\v\), nenäkivi. R:t ovat kovia, kivi- 
mäisiä muodostumia, jotka useimmissa tapauk- 
sissa syntyvät siten, että jonkun nenään jääneen 
esineen ympärille kiinnittyy kerroksittain kuivu- 
nutta limaa ja kalkkisuoloja. E. 8-ti. 

Rinoplastiikka (kreik. rhis, genet. r/u?io's, = 
nenä, ja plastike' [tekhnej = muodostamistaito, < 
plassein = muodostaa), osittain tahi kokonaan 
puuttuvan nenän korvaaminen plastillisten leik- 
kausten avulla. E. 8-ti. 



63 



Rinoskleromi — Rintaontelo 



64 



Rinoskleromi (kreik. rliis. genet. rhino's = 
nenä, ja skle'röma = kovettuma) , erityisen baktee- 
rin (Bacillus scleromatis) aiheuttama kroonillinen 

tulehdus nenän ihossa ja nenä- sekä nieluonte- 
lon limakalvossa. Aluksi ilmaantuu sairaaseen 
kohtaan pehmeitä herneen kokoisia nystyröitä, 
jotka sittemmin vähitellen kovettuvat ja suure- 
nevat muodostaen hyvin kiinteitä kasvannaisen 
tapaisia kyhmyjä. — Hoito on toistaiseksi ollut 
miltei toivotonta: röntgeu-säteillä lienee viime 
aikoina kuitenkin saatu jonkinlaisia tuloksia. 

E. S-ti. 

Rinoskopia (kreik. r/iis, genet. rhlno's = nenä, 
ja shope'in = katsoa) , nenä- ja nieluontelon tutki- 
minen, joko suoranaisesti sieraimien kautta (r. 
anterior) taikka peilin avulla suun kautta (r. 
posterior). E. S-ti. 

Rinta (thorax), selkärankaisten (erityisesti 
korkeampien) vartalon etuosa, jonka keskuksena 
on r. -ontelo elimineen ja tukena r.-kehä. Ah- 
taammassa merkityksessä r :11a tarkoitetaan ai- 
noastaan r. -ontelon etu- ja sivuseinänäni. R:n 
lihaksista ovat tärkeimmät toisella päällään etu- 
raajaan liittyvä i s o r.-l i h a s, tämän alainen 
pieni r.-l i h a s (ks. Rintalihakse t) ja 
molempien alla oleva, toisella reunallaan kylki- 
luiden pintaan, toisella taas lapaluuhun liittyvä 
etumainen s a h a 1 i h a s (musculus serra- 
tus anterior). Kylkiluiden välissä on kaksi ker- 
rosta kylkiluiden välilihaksia (m us- 
culi intercostales). Kädellisillä ja siipijalkai- 
silla sekä useilla muillakin nisäkkäillä sijait- 
seva! r : ii pinnassa maitorauhaset (ks. t., vrt. 
myös Rinnat). ■ — R:ksi nimitetään joskus 
myöskin niveljalkaisten (ks. t.) keski ruumista. 

/. V-s. 

Rintahaarniska ks. Haarniska ja Ri- 
t a r i n v a r u s t u s. 

Rintakatarri ks. Bronkiitti. 

Rintakehä, korkeampien selkärankaisten rinta 
onteloa ympäröivä luu- (ja rusto-) suojus, jonka 
muodostavat rintanikamista lähtevät kylkiluut 
ja näitä etupuolella yhdistävä rintalasta. Täl- 
lainen täydellinen r. on vain nisäkkäillä 
ja linnuilla sekä osalla matelijoita (vrt. Kylki- 
luut ja Rintalasta). — Ihmisen r. kape- 
nee alhaalta ylöspäin, poikkileikkauksessa se on 
munuamainen, riippuen siitä, että selkäranka 
kulkee sen takaseinässä kauas esiinpistävänä 
harjuna, leveys on suurempi kuin paksuus, päin- 
vastoin kuin nelin jaloin liikkuvilla nisäkkäillä, 
joiden r. on vahvasti sivuilta litistynyt. Ihmi- 
sen r:n muoto on muuten jonkun verran erilai- 
nen eri sukupuolilla ja eri yksilöillä. Hengit- 
täessä se laajenee .ylös-, sivuille- ja eteenpäin, ks. 
Hengitys, Kylkiluut ja L u Il st o kuvi- 
neen. /. V-s. 

Rintakuva (ransk. buste: ruots. byst, port 
rättbyst ja brösibilä) ks. Kuvapatsas ja 
Muotokuva. 

Rintalasta (sternum), kaloilta, eräiltä sam- 
makkoeläimiltä sekä käärmeiltä ja kilpikonnilta 
puuttu\a, mutta useimmilla selkärankaisilla hyvin 
kehittynyt luu (t. rusto), jonka etupäähän liittyvät 
suorastaan t. episternumin (ks. t.) välityksellä 
solis- ja korppiluut (mikäli kuminatkin ovat ke- 
hittyneet), reunoihin taas tav. joukko kylkiluita. 
Matelijoilla, linnuilla ja nisäkkäillä r. on nähtä- 
västi alkuaan syntynyt kylkiluiden vapaiden päi- 



den laajennuksista, jotka ensin ovat kummalla- 
kin puolen yhtyneet pitkittäiseksi kapeaksi le- 
vyksi, ja nämä sitten keskiviivassa keskenään yh- 
tenäiseksi r:ksi. Joskus voi yhteenkasvettumi- 
nen ihmiselläkin pysähtyä ennen aikojaan, joten 
r:aan jää keskinen halkeama (fissurq sterni). — 
Erityisen iso ja voimakas on lintujen r. Si- 
leälastaisilla (Rntit(v) se on litteä levy, harjalas- 
taisten (Carinulrr / r:ssa taas on lentolihaksien 
kiinnityspaikkana keskinen harja (carina 1. 
orista sterni). N i s ä k k ä i d e n r :ssa erote- 
taan kolme osaa: et limaisin on kädensija 
(manubrium), sitä seuraa runko (corpus) .ja 
tämä jatkuu m i e k k a 1 i s ä k k e e k s i (pro- 
cessus xiphoideus). Ihmisellä niiniä kaikki ovat 
litteitä ; ensimaiseen niveltyvät solisluut sekä 
kylkirustojen välityksellä ensimäinen ja osaksi 
toinen kylkiluupari, rungon reunoihin taas toi- 
sen ja 5:n seuraavan kylkiluuparin rustot. Kuva 
ks. art. L u us t o. /. V-s. 

Rintalihakset finiisc/ili pcctorales). toisella 
p .'.dl im olkavarteen ja olkapäähän, toisella rinta- 
kehään liittyviä lihaksia (vrt. Rinta). Ihmi- 
sen iso rintalihas (musculus pectoralis 
major) on heti ihon alla ja ulottuu epäsäännöl- 
lisesti neliskulma sena solisluun, rintalastan ]a 
ylimmän kylki ruston pinnasta olkaluuhun. 
Sen tehtävänä on vetää olkavartta ruumiin sei- 
nää kohti ja eteenpäin sekä kiertää sitä sisään- 
päin. Sitäpaitsi se olkavarren ollessa paikoil- 
laan voi to ; mia rintakehää kohottavana sisään- 
hengityslihaksena (kuva ks. Lihakset). Sen 
alla on kolmikulmainen pieni rintalihas 
(musculus pectoralis minor), joka kiinnittyy 
korppilisäkkeeseen ja vetää kohotettua olkapäätä 
alas ja eteenpäin. Muiden lihasten ohella se voi 
lisäksi kohottaa kylkiluita. — R. ovat jo sam- 
makkoeläimillä hyvin kehittyneet, liittyen edessä 
osaksi rintalastaan, osaksi vatsan pintaan. Suh- 
teellisesti voimakkaimmat ne ovat hyvälentoisilla 
linnuilla (..lentolihakset", vrt. Rintalasta). 

/. V-s. 

Rintama, asennossa olevan sotajoukon etu- 
sivu. -- R.-l i n j a. sotajoukon ensimäinen rivi. 
Jos joukko muuttaa kulkusuuntaansa, puhutaan 
r :n-m uutokses t a. R :aa vastaan tehty 
hyökkäys on r.-h y ö k k äy s. Linnoituk- 
sen r. on sen päälinja linnakkeenkärjestä toi- 
seen. - It.-h a r j o i t . u k s e t. asentojen vaihto- 
harjoitukset, käännökset, r:n katkaiseminen sekä 
asennossa ollessa että marssiessa. M. v. E. 

Rintamayksikkö, taktillinen yksikkö: komp- 
pania, eskadroona, patteri. .1/. v. II. 

Rintanikamat ks. Luusto ja Selkä- 
r a n k a. 

Rintanoja ks. K a i d e p u u. 

Rintaontelo (cavum thorads), selkärankaisten 
alkuperäisestä yditenäisestä ruumiinontelosta poi- 
kittainen väliseinän erottama etuosa. Jo kaloilla 
on ruumiinontelossa ohut. kaivomainen väliseinä, 
mutta vasta nisäkkäillä, joilla oikea lihaksikas 
väliseinä, pallea (ks. t.) on kehittynyt, puhu- 
taan varsinaisesta r:sta. Ni ikk i ;1e i rintakehiä 
ja pallean rajoittaman r:n täyttävä! suurimmaksi 
osaksi keuhkot ja sydän verisuonilleen. Alku- 
peräinen ruumiinontelokalvo (ks. Ruumiin- 
o n t e 1 o) muodostaa näiden ympärille suljetut 
kalvopussit : molemmat k e uh k O p u s S i t, joi- 
den sisempi lehti (pleura visceralis) päällystää 



65 



Rintaperillinen — Rio de Janeiro 



66 



keuhkon ulkopintaa ja ulompi lehti (pleura parie- 
talis) r:n sisäseinämää, ja keuhkopussien välisessä 
ontelossa, v äl i k a r s i n a s s a (cavum mediasti- 
nalcj olevan, sydänpussi n, jossa niinikään 
on kaksi lehteä, sydämen ulkopintaan kasvettu- 
nut pericardium viscerale (epicardium) ja ulompi 
pericardiinn parieUile (ks. Sydän). Välikarsi- 
na.-sa ovat myös henki- ja ruokatorvi sekä 
kateenkorvarauhanen. Kuva r:sta elimineen ks. 
S i s ii 1 m y k s e t. I. V-S. 

Rintaperillinen. R:iä ovat, lain käyttämän 
sanamuodon mukaan, ,,ne, jotka syntyvät etene- 
vässä suvussa, niinkuin poika ja tytär ja niiden 
lapset", ks. Perillinen. 

Rintapulveri, yleinen nimitys erilaatuisille 
jauhomaisille sekoituksille, joita käytetään yskää 
lieventämään. Ne sisältävät lakritsijuurta, lak- 
ritsia, sennanlehtiä, fenkolia, anista, rikkiä, soke- 
ria, salmiakkia y. m. s. eri määrissä. 

Rintasivu, geol., se puoli muinaisen maa jään 
tai jäävirran kuluttamaa kalliota, joka on ollut 
jään kulkusuuntaa vasten ja hioutunut pyö- 
reäksi. Vastakkainen suoja- 1. a 1 u s s i v u on 
jäänyt särmikkääksi ja jää on irroitellut siitä 
lohkareita mukaansa. Näennäisiä rinta- ja 
suojasi v u ja voi syntyä satunnaisiin suun- 
tiin kallioiden halkeilemisen kautta. Niiden 
suuntaus ei ole yhtäpitävä jään piirtämien uur- 
teiden kanssa. E. M-nen. 

Rintasuoja 1. rintamus, mullasta, lumesta, 
puusta, kivestä tai betonista tehty kiinteä suoja- 
laite tai valli. Linnoituksissa ja kenttävarustuk- 
sissa r :t ovat tav. mullasta ja hiedasta luotuja. 
Uusimmissa linnoituksissa on myös panssaroi- 
tuja betoni-r:ia. M. v. 77. 

Rintasyöpä, rintarauhasessa esiintyvä syöpä, 
ks. Syöpä. 

Rintatauti ks. Keuhkotauti. 

Rintatee, speeies pectorales, sekoitus muser- 
rettuja kasvinosia, pääasiallisesti lakritsi- ja 
alteejuurta sekä timjamin- ja malvankukkia ja 
aniksen ja fenkolin hedelmiä. Käytetään yskän- 
lääkkeenä. S. 8. 

Rintatiehyt (duvlus thoracicus), ohutseinäinen 
käytävä, johon imu- 1. kudosneste, lymfa, vatsa- 
ontelon sisälmyksistä, takaraajoista ja eturuu- 
miin vasemmasta puoliskosta kokoontuu ja jota 
myöten se joutuu laskimosysteemiin (vrt. Imu- 
suonet). Ihmisen r. alkaa toisen lannenika- 
man kohdalta, kulkee sitten aortan oikeata puolta 
rintaonteloon ja laskee lopuksi kaulassa vasem- 
man solislaskimon loppupäähän. Lintujen r. on 
eturuumiissa parillinen. Alemmilla selkärankai- 
silla r. ei vielä varsinaisesti esiinny. 7. V-s. 

Rintaääni ks. Ääni ja Ääniala. 

Rintelen, Viktor (1826-1908), saks. laki- 
mies ja valtiopäivämies (kuului keskustaan). Tär- 
keimmät teokset: ,,Systematische Darstellung des 
gesamten neuern Prozessrechts" (1879-83), „Ge- 
richtsverfassung uud Justizvenvaltung" (2:nen 
pain. 1889). „Das Konkursrecht" (1890), „Der 
Zivilprozess" (1891), ..Der Strafprozess" (1891). 
..Die kirchenpolitischen Gesetze Preussens und des 
Deutschen Reichs" (2 :nen pain. 1903). El. K. 

Rinuccini [-util'-]. O t t a v i o (k. 1623), it. 
runoilija, joka sepitti tekstit ensimäisille it. oop- 
peransäveltäjille, Perri'lle, Monteverdi'lle y. m. 

7. K. 

Rio ks. K o b a n. 
.'?. VIII. Painettu 22/n 15. 



Rio /esp. no, port. rlu]. 1. Esp. ja port. maant. 
nimissä, = joki. — 2. ks. Rio de Janeiro. 

Riobamba [-a' m-] {Roiiahumba, myös Caja- 
bamba), Chimborazon provinssin pääkaupunki 
Ecuadorin valtiossa Etelä-Ameriikassa, Andes- 
vuoriston ylänkölaaksossa 2,890 m yi. merenp. 
Chimborazon, Carihuairazon, Tunguraguan ja 
Altarin juurella, rautatien varrella; n. 12,000 as. 
— Sijaitsi ennen 20 km lännempänä, nyk. Caja- 
bamban kylän paikalla, jossa maanjäristys 1797 
sen tuhosi, surmaten 30,000 henkeä. 

Rio Bermejo [-e'ho] (Rio Vermejo, ..punainen 
joki"), Paraguay'ii lisä joki oik., lähtee Boliviasta, 
virtaa kaakkoista pääsuuntaa, jakaantuen mo- 
neen haaraan; 1,224 km. Kuljettava matalapoh- 
jaisilla höyryaluksilla. 

Rio de Janeiro [riu de zane'iruj. 1. Valtio 
Etelä-Brasiliassa, Atlantin valtameren ranni- 
kolla; 68,982 km 2 , 1,250,000 as. (1913), 18 km 2 :llä 
(Brasilian taajimmiu asuttu valtio). — Rannikko 
alavaa, paikoitellen rämeistä, paikoitellen hyvin 
viljavaa, laguuneja pitkin rantaa. Sisempänä 
korkeita, metsäisiä vuoristoja (Serra do Man- 
tiqueira 1,712 m, Serra dos Orgäos 1,750 m), laa- 
joja aarniometsiä. Ilmasto kuuma, rannikolla kos- 
tea, epäterveellinen, sisämaassa terveellinen. Pää- 
joki Parahyba do Sul. Viljellään kahvia, sokeria, 
maissia, maniokkia, puuvillaa, etelänhedelmiä 
y. m. Metsistä saadaan arvokkaita puulajeja- 
Karjanhoito tärkeä. Teollisuus, joka käyttää vuo- 
ristojokien erinomaisia koskia, on melkoinen : 
puuvilla-, villa-, sokeri-, rommi-, olut- y. m. teh- 
taita. — Taaja rautatieverkko. — Pääkaupunki 
Nictheroy. — 2. Brasilian liittotasavallan pää- 
kaupunki (täydellinen nimi Säo Sebastiäo do R. 
d. J., tav. lyhenn. Rio), sijaitsee tavattoman kau- 
niilla paikalla 22 km leveän, saaririkkaan R. d. 
J:n-lahden länsirannalla, vastapäätä Nictheroyta ; 
1,128,637 as. (1911), niistä paljon ulkomaalai- 
sia. Lähempine ympäristöineen (kaikkiaan 1,116 
km 2 ) R. d. J. muodostaa Brasilian liittoalueen 
(Districto Federal). — R. d. J. on rakennettu pai- 
koitellen mereen asti ulottuvien vuorien ja kuk- 
kuloiden (m. m. keilanmuotoinen Päo de Assu- 
car = ,, sokeritoppa", 387 m korkea, satamaan vie- 
vän salmen suussa) juurella oleville suoperäisille 
tasangoille (vain i / 2 -l m yi. merenp.; siitä osaksi 
johtuu kaupungin epäterveellisyys: keltakuume, 
y. m. taudit), ollen siten asemakaavaltaan hyvin 
hajanainen; se ulottuu 16 km pitkin rantaa ja 




Rio de Janeiron lahti. 



67 



Rio de Ia Plata — Rio Grande do Norte 



68 



10 km sisämaahan. Liike-elämän keskustana on 
suora- mutta kapeakat uinen vanhakaupunki, jo- 
hon lännessä liittyy uusikaupunki Cidade Nova 
(päärautatieasema) sekä kauempana sisämaassa 
ja pitkin rannikkoa lukuisat esikaupungit, Glo- 
ria, Cattete, Botafogo (mielisairaala). Säo Chris 
toväo (ent. keis. linna Boa Vista) y. m. Monta 
puistoa: kasvit, puutarha, Passeio Pubiko. Praga 
da Republica, Praga Tiradentes (Dom Pedro I:n 
ratsupatsas) y. m. — Vanhan kaupungin raken- 
nukset enimmäkseen koruttomia, graniitista ra- 
kennettuja. 1-2 kerroksisia. Huomattavia r a- 
kennuksia: ent. kaupungintalo (rak. 1743, 
Juhana VI: n asunto), nyk. sähkölennätinvirasto, 
Cattete-palatsi (nyk. presidentin asunto), Itama- 
räty-palatsi (ulkoasiain ministeriö), oikeus- 
palatsi, kauppapörssi. Kirkkoja: Candelaria 
(alettu 1775), Säo Francisco de Paula, y. m. — 
Oppi- ja sivistyslaitoksia verraten vä- 
hän, huonosti varustettuja: lääket. opisto, poly- 
teknillinen opisto, kansallislukio (perust. 1735), 
Lyceo de artes e officios-opisto, Benjamin Cons- 
tant-opisto, piispallinen seminaari (perust. 1739), 
taidekoulu, musiikkikonservatori, kansalliskir- 
jasto (260,000 md.), kansallismuseo Boa Vistan 
linnassa, tälitit. observatori, eläint. ja kasvit, 
puutarha. — Useita sairaaloita ja hyväntekeväi- 
syyslaitoksia: .Santa Casa, Säo Sebastiäo (sairaa- 
loita), Hospicio Nacional-mielisairaala (maailman 
parhaiten varustettuja) y. m. — Valtakunnan 
keskusvirastojen, eduskunnan, arkkipiispan is- 
tuin. — Hyvä vesi- ja viemärijohtojärjestelmä. 
Sähköraitiotieverkko. — Elinkeinot. Teolli- 
suutta edustavat puuvilla-, villa-, vaatetus-, jal- 
kine-, tupakka-, säilyke-, sokeri- y. m. tehtaat, 
kone- ja korjauspajat, myllyt, panimot. Pääelin- 
keinona kuitenkin kauppa, jota edistää erinomai- 
nen, linnoitettu satama ' (telakoita, veistämöitä, 
varastoja; säännöllinen laivaliikenne useaan Eu- 
roopan, Pohjois-Ameriikan ja Etelä-Ameriikan 
satamaan), jossa 1912 selvitettiin 14,4 milj. rek.- 
ton. (1900 4 milj. ton.). Sisämaahan lähtee useita 
rautateitä. Vientinsä puolesta (kahvia, sokeria, 
vuotia, arvokkaita puulajeja, tupakkaa, tapiokaa 
y. m.) R. d. J. ei voi kilpailla Santoksen kanssa 
"(jonka kahvinvienti kasvaa R. d. J:n vähitellen 
taantuessa), ollen 1905 177,2 milj. mk. (n. 1 / a 
Brasilian viennistä). Tuonti (viljaa, lihaa, juoma- 
tavaroita, voita, juustoa, kivihiiltä, puuvillaa, ko 
neita y. m.) oli sam. v. arvoltaan 294 milj. mk. 
(n. 2 / 5 Brasilian tuonnista). — Historia. R. d. 
j :n lahdessa lienee ensimäisenä käynyt port. 
Gongalves tammikuussa 1502, luullen sila joen 
suuksi (nimi = ,, tammikuun joki"). Ransk. huge- 
notit perustivat 1555 sinne ensimäisen uutisasu- 
tuksen La France Antarctique, jonka portugali 
laiset 1560 hävittivät, perustaen sen sijalle 1566 
R. d. J:n. Ranskalaiset valloittivat sen 1711. läh- 
tien sieltä vasta saatuaan suuren sotaveron. Bra- 
silian pääkaupunki 1702. Portugalin hovi asui 
R. d. J:ssa 1808-21, 1822 siellä Brasilia julistet- 
tiin keisarikunnaksi ja 1889 tasavallaksi. Ka- 
pina- ja vallankumousyrityksiä R. d. J :ssa teh- 
tiin 1891, 1893-94, 191*0. ' E. E. K. 

Rio de la Plata ks. La Plata. 

Rio de Oro lesp.. = ..kultajoki") . 1. Lahti Af- 
rikan länsirannikolla, Kanarian-saarista etelään, 
35 km pitkä, S km leveä. — 2. Espanjalle kuu- 
luva alue Afrikan länsirannikolla. R. d. O. -lah- 



den ympärillä, etelärajana on Kap Blanco, poh- 
joisrajana pidetään Kap Bojadoria, idässä Rans- 
kan Saharaa vastaan raja kulkee (sopimus 1900) 
osaksi 12° länt. pit. myöten; n. 190,000 km 2 , 
12,000-130,000 as., paimentolaisia arabialaisia ja 
berberejä. R. d. O. on n. 300 m yi. merenp. ole- 
vaa ylätasankoerämaata, jossa on harvassa kei- 
taita. Sisämaassa Adrar niminen alue on vilje- 
lyskelpoisempaa, tuottaa viljaa, taateleita, melo- 
neja y. m. Pääelinkeinona on karjanhoito, jonka 
tuotteita etupäässä maasta viedään. Vienti ar- 
voltaan 0.4 milj.. tuonti 0,i milj. mk. (1911). Pää- 
paikka Villa Cisneros ed-Dajla-niemellä. — Hal- 
linnollisesti R. d. O. kuuluu Kanarian-saariin. — 
Portugalilaiset löysivät R. d. O.-lahden 1400- 
luvulla luullen sitä joensuuksi •. he vaihtoivat 
siellä alkuasukkailta vähän kultahiekkaa (josta 
nimi). Espanjalaiset perustivat sinne kauppa- 
paikan 1476, ottivat alueen suojelukseensa 1885. 

E. E. K. 

Rio Grande (esp. ja port., = „iso virta") . 1. Joki 
Länsi-Afrikassa, suurimmaksi osaksi Portugalin 
Guineassa, lähtee Ranskan Guineasta, virtaa län- 
tistä pääsuuntaa, laskee 55 km pitkän, kulku- 
kelpoisen suulahden (jota myös nimitetään siilien 
lisäksi laskevan Rio Geban mukaan) kautta 
Atlantin valtamereen. — 2. Joki (myös Motagua) 
Keski- Amer iikassa, Guatemalan valtiossa, laskee 
Honduraksen-lahteen; 550 km, josta veneillä kul- 
jettavaa 200 km. — 3. Lagoa dos Patos nimisen 
rannikkojärven mereen yhdistävä salmi Etelä- 
Ameriikassa, Etelä-Brasiliassa. — 4. Kaupunki 
(Suo Pedro do R. G. do Sul) Etelä-Brasiliassa, 
Rio Grande do Sulin valtiossa, Lagoa dos Patos- 
järvestä mereen johtavan R. G:n länsirannalla 
sisämaahan vievän rautatien päässä; n. 22,000 as. 
(1900), joukossa paljon saksalaisia. Suuria villa-, 
puuvilla-, tupakka- y. m. tehtaita, panimoita, myl- 
lyjä. Viedään lihaa, vuotia, sarvia, matte-teetä, 
villakankaita, papuja y. m. Satama on 65 milj. 
mk:n kustannuksilla syvennetty 9 m: iin. Sään- 
nöllinen höyrylaivayhteys Eurooppaan. Perust. 
1737. E. E. K. 

Rio Grande del Norte (esp., = „Pohjolan iso 
virta"), joki Pohjois-Ameriikassa, lähtee San 
Juan-vuorilta (3,600 m yi. merenp.) Kalliovuoris- 
tossa, kulkee eteläistä pääsuuntaa Meksikon ra- 
jalle El Pasoon, jossa kääntyy kaakkoon, muo- 
dostaen siitä alkaen rajan Meksikkoa vastaan, 
virtaa 450 km matkan syvissä (300 m) kallio- 
rotkoissa, laskee siirtyvän suusärkän poikki 
Meksikon-lähteen; 2.800 km, vesialue 580.000 km 2 . 
Vesimäärä tavattoman vaihteleva; tulvakautena 
toukok.-kesäk. sen vesi leviää rannikkotasangolle, 
kuivana aikana se on pitkät matkat aivan vede- 
tön. Liikenteelle merkityksetön ; vettä käytetään 
suuressa määrässä kastelutarkoituksiin. -- Suu- 
rimmat lisäjoet: Bio Pecos vas.. Rio de los 
Conchos ja Salado oik. 

Rio Grande de Santiago [-ja'-] (Tololotlan), 
joki Meksikossa, alkaa Guanajuatou valtiossa 
Lerma ja Lajas uimisista lähdejoista, virtaa hin- 
tistä pääsuuntaa, kulkee Chapala- järven kautta 
sekä sitten luoteista suuntaa, muodostaen useita 
voimakkaita vesiputouksia (Juanacatla-putous 
21 m korkea), ja laskee 30 km San Blas'n poh- 
joispuolella Isoon valtamereen; 816 km. Laiva- 
liikenteelle arvoton. 

Rio Grande do Norte. 1. Joki Pohjois-Brasi- 



69 



Rio Grande do Sul— Riouw 



70 



liassa, R. G.* d. N:n valtiossa; suun poikki kul- 
kevalla särkällä on vain 2,6 m vettä. — 2. Valtio 
Pohjois-Brasiliassa, Atlantin valtameren ranni- 
kolla; 57,485 km 2 , 480,000 as. (1913), intiaaneja, 
portugalilaisten jälkeläisiä, neekereitä ja seka- 
rotuisia. Rannikko tasaista, viljelyskelpoista, 
taajemmin asuttua, sisäosat kumpuista, kuivaa 
maata, karvaan asuttuja. Ilmasto kuuma, ter- 
veellinen. Harjoitetaan maanviljelystä (sokeria, 
kahvia), karjanhoitoa. Viedään etupäässä sokeria. 
— Pääkaupunki Natal, josta rautatie eteläänpäin. 

Rio Grande do Sul (..Etelän iso virta"), 
Brasilian eteläisin valtio, Uruguay-joen itä- ja 
eteläpuolella, Atlantin valtameren rannikolla; 
236,553 km 2 , 1,750.000 as. (1913), joista n. 21% 
saks.. 12 %. it. juurta. — Valtion pohjois- ja 
koillisosa on enimmäkseen metsäistä, alavaa 
vuoristomaata (1,000-1,100 m yi. merenp. ; Serra 
do Mar, Serra Geral), jonka etelä- ja länsipuo- 
lella leviää aaltoinen, heinää kasvava tasanko. 
Rannikko on hiekkaista; kaksi isoa rannikko- 
järveä: Lagoa Mirim ja Lagoa dos Patos (280 km 
pitkä, 55 km leveä) . Joet laskevat rannikko- 
järviin (Jacuhy, Camaquam) ja länteen Uruguay- 
jokeen (Ijuhyguassu, Ibicuhy). Ilmasto terveel- 
linen, sadeaika kesäk.-syysk. — Pääelinkeinona 
on karjanhoito, jota harjoitetaan suuressa mitta- 
kaavassa etelän ja lännen aroilla. Maanviljelystä 
harjoittavat etenkin v:sta 1824 maahan asettu- 
neet saks. uutisasukkaat Jacuhy-joen pohjoisten 
lisäjokien varsilla ja samoille seuduille 1870- 
luvulta alkaen saapuneet italialaiset; tuotteet: 
vehnää, maissia, riisiä, maniokkia, tupakkaa, 
papuja, hedelmiä, viinirypäleitä y. m. Metsistä 
saadaan matte-teetä, arvokkaita puulajeja. Teol- 
lisuus (villa-, puuvilla-, nahka-, tupakka- y. m. 
tehtaita) melkoinen. Tärkeimmät teollisuus- ja 
kauppakaupungit Porto Alegre ja Rio Grande. 
Pari rautatietä kulkee maan halki. Pääkaupunki 
Porto Alegre. — Valtion länsiosassa, Uruguay- 
joen varrella on 1906 per. suom. uutisasutus 
n. 100 km:n päässä Argentiinan Misiones-valtiossa 
olevasta suom. siirtolasta. Uutisasukkaat tulivat 
aluksi Pohjois-Ruotsista, sitten Pohjois-Suomesta. 
Suomalaisia on siirtolassa muutama sata. — 
R. G. d. S :n alueelle perustivat jesuiitat ensi- 
mäiset asutukset 1600-luvun alkupuoliskolla. 

E. E. K. 

Hioja [rio'ha]. 1. Provinssi Argentiinan länsi- 
osassa, Andes-vuoriston juurella; 89,498 km 2 ; 
89.264 as. (arv. 1910). — Länsiosan täyttävät 
Andes-vuoriston 4,000 m:iin nousevat haarakkeet, 
itäosa on suola-aroa. Ilmasto kuiva (vuotuinen 
sademäärä 225 mm). Maanviljelystä voidaan har- 
joittaa kastelun avulla. Karjanhoito tuottavaa. 
Vuoret ovat mineraalirikkaita: vaskea, kultaa, 
rautaa, hopeaa, kivihiiltä y. m. — 2. Edellä- 
mainitun provinssin pääkaupunki, keskellä 
maata, Andes-vuoriston haaranteiden itäjuurella: 
n. 6,000 as. Rautatie. Tunnettu hyvistä viineis- 
tään. — Per. 1591, maanjäristys hävitti sen 1894. 

Bio Muni (Espanjan Guinea), Espan- 
jalle kuuluva pieni siirtomaa Länsi-Afrikassa, 
Guinean-lähden rannikolla, Rio Muni ja Rio 
Campo nimisten jokien välissä, Saksan Kame- 
runin ympäröimä maanpuolelta; n. 30,000 km 2 , 
140.000-200,000 as., joista pari sataa eurooppa- 
laista, pääväestö neekereitä. Rannikkoalue mata- 
laa, rämeistä, vailla satamia. Laajoja aarnio- 



metsiä, joista neekerit kokoavat kaut sukkia, 
punapuuta, palmuöljyä y. m. — Espanja otti 
R. M:n haltuunsa 1843, rajat määrättiin 1900. 

Rion (Rhion, vanhan ajan Phasis), joki Kau- 
kaasiassa, Kiitäisin kuvernementissa, lähtee Kau- 
kasus-vuoriston etelärinteeltä 2,132 m yi. merenp., 
virtaa metsäisten seutujen läpi mutkitellen ete- 
lään, länteen, etelään, länteen ja laskee epäter- 
veellisen, rämeisen suiston kautta Poti'n koh- 
dalla Mustaanmereen; 314 km, josta 84 km kul- 
jettavaa. Vesialue 9,174 t km 2 . 

Rio Napö ks. N a p 6. 

Rio Negro („musta virta"). 1. Joki Etelä- Ame- 
riikassa, Amazonas-joen lisäjoki (suurin) vas., 
lähtee Kolumbian itäosasta, virtaa Venezuelan 
rajalle asti koilliseen, sitten etelään, saa vas. 
Casiquiare nimisen lisäjoen Orinokosta (ks. B i- 
furkatsion i), siirtyy Cucuhy'n sotilasaseman 
kohdalla Brasilian alueelle, kääntyy itäkaakkoon, 
virtaa leveänä, monihaaraisena aarniometsäalueeo 
halki ja laskee Manäos kaupungin kohdalla Ama- 
zonas-virtaan; 2,150 km pitkä, kuljettava. Suu- 
rin lisäjoki Rio Branco vas. — 2. Joki Etelä- 
Ameriikassa, Argentiinassa, syntyy Kordilliee- 
rien itärinteiltä tulevien Limay ja Neuquön ni- 
misten jokien yhtymisestä, virtaa pampas-seiitu- 
jen halki kaakkoista suuntaa, muodostaen matkal- 
laan Choele Choel nimisen saaren, laskee Viedman 
alapuolella Atlantin valtamereen ; 900 km pitkä. 
Kuljettava 3,5 m syvässä kulkevilla aluksilla 
30 km ylöspäin Viedmaan asti, pienemmillä aluk- 
silla Limay'n lähteillä olevaan Nahuel Huapi-jär- 
veen asti. — 3. Territori Etelä-Argentiinassa, At- 
lantin valtameren ja Kordillieerien välissä R. N.- 
joen ympärillä; 206,700 km 2 , 40,200 as. (1912). 
Tasaista pampas-aroa. Soveltuu erinomaisesti kar- 
janhoidolle, osittain myös maanviljelykselle. Pää- 
kaupunki Viedma R. N. -joen varrella. E. E. K. 

Rio Tinto (esp., = „musta joki" ; myös Minas 
de R. T.), kaivoskaupunki samannimisen joen läh- 
teillä Lounais-Espanjassa, Huelvan provinss ; ssa; 
11,603 as. (1900). — R. T:n luona olevat, jo 
roomalaisaikana tunnetut vaskikaivokset ovat 
maailman rikkaimpia; vuotuinen tuotanto on 
n. 1 milj. ton. malmia. Kaivokset ovat v:sta 1872 
Riotinto company'n hallussa, joka osti ne 100 
milj. mk :11a. Vaski viedään Huelvan sataman 
kautta Englantiin. 

Riouw (Rion, Rhiouio, Bintang), Alankomaiden 
Itä-Intiaan kuuluva saaristo Malakan-niemen 
eteläpäässä (jonka jatkoa se geologisesti on), Singa- 
poren salmen eteläpuolella; muodostaa Lingga-, 
Karimon-, Tambelan-, Anambas- ja Nahina 
(Natoena-) saaristojen sekä Sumatran itäranni- 
kolla olevan Indragiri'n ruhtinaskunnan keralla 
R. nimisen residenttikunnan; 42.429 km 2 , 112,216 
as. (1905), joista yli 25% kiinalaisia. 221 euroop- 
palaista. — R. on yleensä metsäistä, laajalti rä- 
meistä. Tuottaa arvokkaita puulajeja, pippuria, 
gambiiria, vähän tinaa. — R:ia hallitsee muha- 
mettilainen alkuasukasruhtinas, jonka toimia val- 
voo Tandjong Pinangissa Bintangin (R:n) saa- 
rella asuva alank. residentti. — R. on Marco Po- 
lon mainitsema Pentam. Kuului malaijilaiseeu 
Malakan kuningaskuntaan, joutui sitten portuga- 
lilaisille, näiltä Bintangin sulttaanille. Saarilta 
käsin harjoitetun merirosvouksen takia alanko- 
maalaiset 1818 julistautuivat sulttaanin yliher- 
roiksi. E. E. K. 



71 



Ripa— Rippiraha 



72 



Ripa. 1. Oveuripa 1. kiiäkä = kahva. 2. Valu- 
kappaleissa esiintyvä ohuehko, tasapaksu vahvike. 
jota käytetään jäykistämään tasapintaisia kap- 
paleita, nurkkauksia y. m., jolloin kappale tulee 
kevyt, mutta silti luja. Myöskin käytetään r:oja 
edistämään lämmönsäteilyä. esim. ripaputket ja 
-uunit. Po P-o. 

Ripalämpöpatteri ks. L ä m m i t y s 1 a i t o k- 
s e t, palsta 1346, kuva: palstal 1347-1348. 

Ripauuni, valurautainen uuni, jonka ulkopin- 
taa peittäviil tavallisesti pituussuuntaiset rivat, 
esim. kirkonuunit 1. kamiinat. Po P-o. 

Ripillelaskeminen ks. K o n f i r m a t s i o n i. 

Ripon [ripan], George Frederick Sa- 
muel Robinson. R:n markiisi (1827-1909), 
engl. valtiomies; isä oli Frederick John 
Robinson, R:n jaarli (1782-1859), joka aika- 
naan oli useiden ministeristöjen jäsenenä ja 
v. 1827 pääministerinä. K. nuor. valittiin parla- 
menttiin 1852 ja liittyi vapaamieliseen puoluee- 
seen; oli moneen kertaan vapaamielisten minis- 
teristöjen jäsenenä, viimeksi 1905-08; ollessaan 
18S0-84 Intian varakuninkaana R. koetti oikeu- 
denhoidon alalla saattaa alkuasukkaat englanti- 
laisten vertaisiksi ja saavutti tämän johdosta 
alkuasukasväestön suosion, mutta englantilaisen 
väestön vihan. J. F. 

Riposo f-pö'-J (it.), lepo, rauha. Kuvaama- 
taiteissa r. tai r.-kuva tarkoittaa pyhän perheen 
esitystä, jossa Joosef, Neitsyt Maria ja Jeesus- 
lapsi ovat kuvatut levähtämässä pakomatkallaan 
Egyptiin; r. merkitsee myös samaa kuin 
Natur e morte ja Stilleben (ks. n.). 

E. R-r. 

Riposti (ransk. riposte), vastapisto t. -isku. 
joka miekkailussa, nyrkkeilyssä t. m. s. nopeasti 
annetaan, niinpian kuin vastustajan hyökkäys 
on saatu torjutuksi ja ennenkuin hän on ehtinyt 
palata puolustusasentoonsa. Kl. U. S. 

Rippi (ruots. skrift), synnintunnustus. Jo van- 
hassa kirkossa vaadittiin julkista synnintunnus- 
tusta julkisesti tehdyistä ja pahennusta herät- 
täneistä rikoksista. Tällainen tunnustus oli suo- 
ritettava joko seurakunnan tahi seurakunnan- 
kaitsijan edessä. Yleensä vallitsi r:iin nähden 
jommoinenkin vapaus neljänteen lateraanikokouk- 
seen asti (1215), jossa määrättiin, että jokaisen 
täysi-ikäisen kristityn tuli vähintään kerran vuo- 
dessa, mieluimmin paaston aikana, pannakirouk- 
sen uhalla, tunnustaa papille kaikki syntinsä. 
R. oli suoritettava henkilökohtaisesti ja suulli- 
sesti papin korvaan (siitä nimitys korva 
rippi). Ripitettävän tuli luetella kaikki syn- 
tinsä; salatuista ei ollut anteeksiantoa. Papilla 
oli myös oikeus tehdä yksityiskohtaisia kysymyk- 
siä r. -kaavojen mukaan. Kuu sovitus Jumalan 
kanssa täten tuli kokonaan papista riippuvaksi, 
joutuivat maallikot täydellisesti papiston vallan- 
alaisuuteen. R:n kautta katolinen pappi saattaa 
johtaa seurakuntalaisiansa myöskin maallisissa 
ja valtiollisissa asioissa. Säännökset r:stä mää 
rättiin tarkoin Tridentin kokouksessa 1545-63. 
Katolisessa kirkossa r. on yksi kirkon seitsemästä 
sakramentista. Et:iä seuraa kirkon puolelta syn- 
ninpäästö (ks. t.). 

Protestanttisessa kirkossa katsotaan pääasiaksi 
syntien tunnustamista Jumalalle. Kuitenkin pi- 
detään hyvänä synnin tunnustamista kristivel- 
jelle tai papille. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa 



annetaan yksityiselle r:lle suuri merkitys; siitä 
huolimatta se on suuressa määrässä hävinnyt käy- 
tännöstä. Evankelisessa kirkossa vallitsee 1:11 
suhteen vapaus: ai tunnustettaviin synteihin näh- 
den : ainoastaan ne synnit, jotka vaivaavat omaa- 
tuntoa; b) r.-isään nähden: pappi tai muu us- 
kottu henkilö; c) aikaan nähden: niin usein kuin 
sisällinen tarve vaatii. 

Suomen kirkko-oikeudessa erotetaan a) ylei- 
nen r., jolloin ehtoolliselle aikovat yhdessä tun- 
nustavat syntinsä kirkossa; bi yksityinen r., kun 
joku yksityisesti tekee sielunpaimenelle yleisen 
synnintunnustuksen ja saa synninpäästön; e) eri- 
tyinen r., kun ihminen sielunpaimenelle tunnus- 
taa jonkun erikoisen synnin, joka hänen omaa- 
tuntoansa vaivaa. Kirkkolaissa on vielä säädetty, 
että ne, jotka ovat tuomitut törkeistä rikoksista, 
ovat ripitettävät eritviselh. käsikirjassa mi ui 
tyllä tavalla, kun he pyytävät r:iä. Kirkkolain 
54-57 §§. Sala-r:stä erityisesti 58 §. E. Ka. 

Rippi-isä. Se käsitys, että ripitettävä on ver- 
lattava lapseen ja ripittäjä isään, liittyy raama- 
tulliseen sanontatapaan (1 Kor. 4 15 ; Gal. 4 19 ). 
Alkuaan ripin kuuleminen oli seurakunnan- 
kaitsijan (= piispan) etuoikeus, mutta muuttui 
myöhemmin tavallisten pappien ja munkkien 
oikeudeksi. Evankelisessa kirkossa voi ken usko- 
vainen tahansa ripittää ja antaa synninpäästön. 

E. K-a. 

Rippikirja, hartaus- ja rukouskirja niitä var- 
ten, jotka valmistautuvat ripille ja Herran ehtool- 
liselle. Suomessa paljon käytetty rippikirja on 
ollut J. F. Freseniuksen ,, Rippi ja H. Ehtool- 
lisen kirja" (suom. 1763). Myöskin virsi- ja 
evankeliumikirjaan liitetyssä rukouskirjassa on 
erityinen osasto niitä varten, jotka aikovat käydä 
ripillä. E. K-a. 

Rippikirkko, jumalanpalvelus, jossa Herran 
ehtoollista vietetään. 

Rippikoulu, ensimaiseen ehtoollisellakäyntiin 
valmistava nuorison kristillisyyden opetus. R. on 
kirkossa verrattain nuori laitos. V. 1686 kirkko- 
laki puhuu ainoastaan ehtoolliselle laskettavien 
kuulustelusta, mutta ei tiedä opettamisesta mi- 
tään. Vasta 1740 Turun tuomiokapituli velvoitti 
kiertokirjees.-a hiippakunnan papistoa pitämään 
3 t. 4 kuukautta vuodessa r:ua niille, jotka aiko- 
vat ensi kerran käydä Herran ehtoollisella. 
V. 1774 Porvoon hiippakunnan pappeinkokous 
päätti. i'\i\\ rippikoulukyselyjä oli toimeenpantava 
muutama päivä vuodessa jokaisessa seurakun- 
nassa. Nykyinen kirkkolaki velvoittaa papistoa 
joka vuosi pitämään r:ua niin pitkän ajan kuin 
tuomiokapituli määrää, kuulusteltuaan papiston 
ja seurakuntain ajatusta asiassa (48 §) . Nykyään 
seuraavat sisäänpääsyvaatimukset f:uun oval 
voimassa: a) selvä sisäluku. b) tutustuminen 
raamatunhistorian tärkeimpiin kertomuksiin, 
e) Lutherin vähän katekismuksen ulkoa osaa- 
niinen. — Jos vanhemmat ja edusmiehet haluavat 
saada lapsensa jonkun erityisen, oman tahi vie 
raan seurakunnan papin yksityisesti opetetta- 
viksi, ja tämä pappi siihen suostuu, on sellainen 
yksityinen r. luvallinen (Kirkkolaki 46 §). vrt. 
K o n f i r m a t s i o n i. /". K-a. 

Rippiraha, rippi-isälle annettava uhri eli 
lahja. Kun ripittäminen oli yleinen pääsiäis- 
juhlan aikana, sai tämä maksu pääsiäisrahan 
nimen. Meillä ovat pääsiii israhat papiston uuden 



73 



Rippisaarna— Risatauti 



74 



palkkausjärjestyksen kautta poistetut; Saksassa 
ne ovat vielä paikoin käytännössä. E. K-a. 

Rippisaarna, yleisen ripin yhteydessä seura- 
kunnalle pidettävä kehoituspuhe. Kokoelmia: 
A. F. Granfelt, „Rippipuheita" (1908) ; J. C. Bring, 
„Rippipuheita" (1901). E. K-a. 

Rippisalaisuus ks. Rippisinetti. 

Rippisinetti (lat. sigillum confessionis), papin 
velvollisuus pitää salassa, mitä ripissä tunnuste- 
taan. Jos pappi ilmaisee sen, mitä hänelle ripin 
turvissa on uskottu, menettää hän virkansa. Jos 
pappi salaripissä saa tietoonsa sellaisia hankkeita, 
jotka koskevat isänmaan rauhaa tai turvalli- 
suutta, taikka yksityisten henkeä ja onnea, tulee 
hänen tarkkaan tiedusteltuaan kaikki asianhaarat, 
kehoittaa ripitettävää antamaan teko julkisesti 
ilmi. Jos tämä ei siihen taivu, ilmoittakoon pappi 
asian hyvissä ajoin ja varovaisesti viranomaisille 
ja antakoon heille tietoa asianhaaroista sen ver- 
ran, kuin harkitsee mahdolliseksi, ripitetyn suo- 
rastaan tai välillisesti siitä ilmi tulematta 
(Kirkkolain 58 §). E. Ka. 

Rippituoli, rippiä varten kirkkoon rakennettu 
koppi. Siinä on kaksi osastoa, toinen rippi-isää, 
toinen ripitettävää varten. Osastot ovat erotetut 
väliseinällä, jossa on ristikko, joten rippi-isä voi 
kuulla ripitettävän puheen. Rippituolit ovat luul- 
tavasti tulleet käytäntöön vasta Tridentin ko- 
kouksen jälkeen. E. Ka. 

Ripple-marks [rijplmäks] (engl.) ks. Aallon- 
j ä 1 j e t. 

Ripsi, yleinen nimitys kaikille vakopintaisille 
kankaille tai sidoksille, joissa joko loimi tai kude 
on toistaan paksumpaa tai joissa muuten lanko- 
jen keskinäisestä punoutumisesta aiheutuu, että 
toisen lankajärjestelmän langat jäävät melkein 
suoriksi, kun taas ohuemmat langat taipuen mut- 
kistuvat toisten ympäri. Täten lcimi-r:ssä kude 
on vahvempaa ja jää suoraksi, kun loimi mut- 
kailee ja muodostaa loimipinnan kankaalle. 
R.-vaot kulkevat niissä poikittain kankaan syr- 
jästä toiseen. Kude-r:ssä taas loimet ovat pak- 
sumpia kuin kudelangat ja vaot kulkevat loimen 
suuntaan pitkin kangasta ja kude muodostaa 
kankaan pinnan. E. J. S. 

Ripsi, väre- 1. väryskarva (ks. Ripsi- 
e p i t e 1 i) ; myös varsinaisista karvoista käy- 
tetty nimitys (esim. silmäripset). 

Ripsiepiteli, v ä r y s- 1. värekarvaepi- 
teli on epiteli (ks. t.), jonka solujen vapaassa 
päässä on yksi t. useampia (joskus 100 :kin) alku- 
liman muodostamia hienoja ripsiä 1. värekarvoja. 
Kun r. on eläimen ulkopinnassa kuten ripsima- 
doilla, rataseläimillä, lukuisien muiden vedessä 
elävien selkärangattomien toukilla y. m., vie rip- 
sien luonteenomainen, aaltomaisesti edentyvä liike 
eläintä eteenpäin, tuo ravintoa suuhun, pitää liuolta 
hengitysveden vaihdoksesta j. n. e. Fysiologisesti 
samantapainen on yksisoluisten eliöiden (esim. 
ripsilikoeläinten) ripsipeite. E. esiintyy moni- 
soluisilla eläimillä myöskin sisäisten ontelojen 
t. tiehyiden sisäseinänä. Niinpä useiden selkä- 
rangattomien suuontelo ja yleensä ruuansulatus- 
kanava on r:n verhoama, ripsien liike käy täl- 
löin ulkoa sisäänpäin, ravintoa sisään johtaen. 
Korkeimmillakin selkärankaisilla tavataan r:iä 
monessa paikassa, m. m. aivo- ja selkäydin- 
ontelojen sisä.seinämässä sekä hengitysteiden, 
munajohtimien y. m. limakalvossa, jossa ripsien 




Dendrocoelum lac- 
teura; g Ptupään 
hermosolmut (nii- 
den edessä sil- 
mät), d suolen 
haarakkeita, n pi- 
tuushermo, p nie- 
lupussi (suuauk- 
ko siitä taapäin). 



liike käy sisältä ulospäin (ks. lähemmin Lima- 
kalvot). /. V-s. 
Ripsilikoeläimet ks. C i 1 i a t a. 
Ripsimadot, v ä r y s m a d o t 1. pyörre- 
madot (Turbellaria), useimmiten vapaina 
vedessä eläviä, soikeita t. pitku- 
laisia laakamatoja, joiden lit- 
teätä ruumista peittää ripsi- 
epiteli. Ihossa on pieniä neulasia. 
rhabdiitteja, jotka voivat 
työntyä ulos ja toiminevat ruu- 
miin erittämän liman ohella saa- 
liinpyydystyseliminä (ravintona 
ovat kaikenlaiset pikkueliöt). 
Muodoltaan monenlainen suoli on 
yleensä hyvin kehittynyt, mutta 
takapäässään umpinainen. Suu- 
aukko on vatsapuolella, tav. jo- 
tenkin keskipaikoilla ruumista; 
siitä lähtevä nielu vahvaseinäi- 
nen, venyvä, nielupussin ympä- 
röimä. Ruumiin etupäässä on 
yleensä 2 silmää, joskus suurempi 
joukko pitkin etureunaa. Her- 
mostosta, erityselimistä y. m. ra- 
kenteesta ks. L a a k a m a d o t. 
Useimmat r. ovat kaksineuvoisia. 
Suvullisen lisääntymisen ohella 
tavataan muutamilla myös suvu- 
ton, jolloin eläin voi suotuisissa 
olosuhteissa jakautua (kurou- 
tua) poikittaisiin osiin niin no- 
peasti, että syntyy väliaikaisesti 
16:kin yksilöä käsittävä ketju. Samoilla muo- 
doilla on myös hyvin voimakas regeneratsioni- 
kyky. Eräillä meri-r :11a on muodonvaihdos, 
munista kehittyy nim. ensin täysikasvuisesta 
hyvin poikkeava toukka (protrochula). Pääryh- 
mät Rhabdoccela ja Dendroccela. Edellinen käsit- 
tää etupäässä mikroskooppisia muotoja, joilla on 
yksinkertainen, suora suoli; makeassa vedessä 
yleinen m. m. suku Microstomum. Dendroccela- 
ryhmän muodot ovat suurempia, useimmat 1- 
useampia cm, suoli runsashaarainen. P o 1 y c 1 a- 
d e i 1 1 a (kaikki merimuotoja) useampia, T r i- 
cladeilla 3 runsasliuskaista päähaaraa (vrt. 
kuvaa). Viimemainittuihin kuuluvat m. m. 
makea nvedenplanariat (meillä esim. valkea 
Dcndroc(elu7)i lacteum, suku Planaria y. m.) ja. 
n. s. maaplanariat (useimmat tropiikeissa). 
Meillä on tavattu n. 80 lajia, useimmat Rliabdo- 
co?la ryhmästä. /. V-s. 

Ripsisolu ks. Ripsiepiteli. 

Ripuaarilainen laki, ripuaari-frankkien laki- 
kirja, sepitetty 500-lnvun alkupuolella, nykyisessä 
muodossaan kuningas Dagobert I:n ajalta 
(622-638). ST. <!. 

Ripuaarit (lat. iripa = ranta) , „ranta-asukkaat", 
olivat frankkien toinen, itäinen. Reinin varsilla 
elävä pää heimo. 

Ripuli ks. Suolitaudit. 

Ripulirutto ks. Suolitaudit. 

Risatauti (. scrophulosis) on pitkällinen, tuberk- 
kelibasillin aiheuttama rauhastulehdus, joka esiin- 
tyy lapsilla ja nuorilla henkilöillä. Erityisesti 
ovat käularauhasel turvonneet, ja kun useita täl- 
laisia rauhasia ryhmittyy yhteen, muodostavat 
ne joskus suuria pahkoja kaulalle. Toisinaan 
syntyy rauhasiin märkimisiä, ja jos märkäpesS 



75 



Risiini — Rissanen 



76 



puhkeaa iholle, niin muodostuu hitaasti parane- 
via aukomia (fisteleitä) ja suuria, rumentavia 
arpia. — Muista tulehduksellisista rauhasturvot- 
tumista eroavat risatautiset rauhaset siinä, että 
ne ovat kivuttomia. - — Risatauti ei ilmene 
ainoastaan rauhasissa. Useilla risatautisilla on 
rauhasturvottumain ja -märkimisten ohella iho- 
rohtumia, ja -märkimisiä (skrof uloderma) , lima- 
kalvotulehduksia. tuberkuloottisia luu- ja nivel- 
vammoja. Yleistila on tav. huono. Risatautiset 
lapset ovat laihoja ja kalpeita. 

Eoidossa on etupäässä kiinnitettävä huomiota 
yleishoitoon, sillä paikalliset oireet katoavat sitä 
myöten kuin yleistila kohoaa. Tässä tarkoituk- 
sessa parannetaan ruokahalua, annetaan helposti 
sulavaa, mutta voimakasta ruokaa. Kalanmaksa- 
öljy on erittäin suositeltavaa. Edellisten ohella 
on ilmastohoidolla suuri merkitys. Suositeltavia 
ovat liiekkaperäiset, havumetsäiset rannikkoseu- 
dut lämpimänä vuodenaikana, vuoristoseudut ja 
havumetsää kasvavat kangasmaat kaikkina, vuo- 
denaikoina. 

On mainittava eräs toinen tauti, jossa rauha- 
set myöskin pitkällisesti turpoavat ja jota aikai- 
semmin on pidetty risataudin ensimäisenä asteena. 
Se on n. s. lymfatismi. Se eroaa kuitenkin 
risataudista siinä, että sitä ei aiheuta tuberk- 
kelibasilli, vaan rauhasturvottumat johtuvat koko 
imunestejärj eston, usein perinnöllisellä pohjalla 
olevasta, sairaloisesta tilasta (lymfaattinen dia- 
teesi). Lymfatismissa on huomattavissa muiden- 
kin rauhaskudoksesta muodostuneiden elinten 
suurentuminen, ennen kaikkea kitarisain (ton- 
sillien) ja nielun takarisain (adenoidiset vegetat- 
sionit). Sitäpaitsi ovat lymfaattiset, kuten risa- 
tautisetkin lapset taipuvaisia saamaan limakalvo- 
katarreja, rohtumia kasvoihin ja etenkin korvien 
taakse sekä punoittumia ja hiertymiä taivepaik- 
koiliiu. Useat näistä lapsista — vaikka eivät ole 
laihoja, vaan joskus huomattavan lihaviakin, — 
ovat kalpeita, velttoja ja voimattomia. Heiltä 
näyttää puuttuvan joustavuus ja hermoston lu- 
juus. Toiset ovat hermostuneita, helposti kiihot- 
tuvia, luonteeltaan oikullisia. Usein on vaikea 
erottaa risatautia ja lymfatismia toisistaan. Sil- 
loin tulee tuberkuliinikoe määrääjäksi. E. A. 

Risiini, 1'icinus-kasvin siemenissä esiintyvi», 
amorfinen, fermentintapainen muna n valkuaisaine, 
toksn Huimiini. Sitä on niissä noin 3%. R. on 
myrkyllinen ; muuttaa veren tervamaiseksi ai- 
neeksi. 6 milligrammaa (= noin 10 siemenessä 
oleva määrä) on kuolettava annos ihmiselle, ks. 
R i s i i n i k a s v i. S. S. 

Risiinikasvi (Ri- 
cinus communis). 

suuri EuphorbiaceoB- 
heimon ruoho, joka 
kuumissa maissa voi 
tulla melkein puumai- 
seksi. Kukat yksikoti- 
set, pienet, haarai- 
si.->;i tertuissa. Leh- 
det suuret, kourasuo- 
niset, 5-8-liuskaiset. 
Hedelmä piikkinen 
kota, jossa on 3 n. 
1 cm:n pituista täpli- 
kästä siementä. Meillä 
on kasvi 1 -vuotinen. 




puutarhoissa jokseenkin usein viljelty koriste- 
kasvi, lämpimissä maissa se on monivuotinen, 
ja sitä viljellään paljon varsinkin Itä-Intiassa, 
myös Afrikassa ja Ameriikassa hyvin öljyn- 
pitoisten siemeniensä vuoksi. Niistä puristetaan 
öljyä, jota käytetään paljon polttoaineena ja 
saippua- y. m. teollisuudessa, Kiinassa myös 
ruokaöljynä ja sitäpaitsi ympäri maapallon ulos- 
tavana vatsalääkkeenä. Viljelys on hyvin vanha. 
Kasvin kotimaa on troopillinen Afrikka. 

E. L. 

Risiiniöljy, oleum ridni tai oJeum pahnce 
christi, castor <>il. risiinikasvin kuorituista sie- 
menistä puserrettu öljy. Sitä eristetään myös 
uuttamalla ja vedessä keittämällä. Lääkkeeksi 
kelpaavaa r:yä saadaan ainoastaan kylmänä hei- 
kosti puristamalla, lujemmin puristettaessa saa- 
daan Teknillisiin tarkoituksiin käytettävää. Sa- 
dasta kilosta siemeniä saadaan ensi puserruk- 
sessa 26-29 kg öljyä, joka kelpaa lääkkeeksi, toi- 
sessa puserruksessa 10 kg ja kolmannessa 8 kg. 
Kuumassa pusertaen tai rikkihiilellä uuttaen saa- 
daan jäännöksestä vielä 5-10 kg. Ensi puserruk- 
sessa saatu öljy keitetään moneen kertaan ve- 
dessä, kunnes kaikki munanvalkuaisaineet ovat 
saostuneet, ja kuivataan sitten sekä annetaan 
kirkastua. Näin saatu puhdas r. on kirkas, väri- 
tön tai hieman kellertävä, melkein hajuton ja 
mauton rasvaöljy. 0° :een jäähdytetystä r :stä 
eroaa valkoisia kiteisiä rakeita. Sen om.-p. 0,95- 
0,97. Saippuoitumisluku 180-184 ja jodiluku 82-86. 
Se liukenee kaikissa suhteissa jääetikkaan ja ab- 
soluuttiseen alkoholiin. Kuivuu ohuena kerrok- 
sena sitkeäksi massaksi. IL on pääasiallisesti, 
yli 80 %, risinolihapon glyseriiniesteriä ja sisäl- 
tää sitäpaitsi vähän tristeariinia ja hydroksy- 
steariinia. Sisältää 74 % hiiltä, 10,86 % vetyä 
ja 15,7i % happea. 

R:yä valmistetaan Pohjois-Ameriikassa, Meksi- 
kossa. Italiassa ja Intiassa, joko kotimaisista tai 
Itä-Intiasta, Jaavasta. Afrikasta y. m. tuotetuista 
siemenistä. Etelä- Venäjälläkin on öljyä alettu 
eristää. Paras laadultaan on italialainen. Se on 
Italiassa yleisenä kansan lääkkeenä. Sen ulostava 
vaikutus johtuu risinolihaposta. On myös hius- 
kasvua edistävää ulkonaisesti käytettynä. Suu- 
rimman osan r:n tuotannosta kuluttaa villa- 
ja puuvillateollisuus, turkinpunaöljy n valmistus. 
nahka-, saippua- ja koneöljyteollisuus. Intiassa 
käytetään sitä polttoöljynä ja valaistukseen. Vä- 
listä sitä väärennetään sesami- ja puuvilla- 
öljyillä y. m. 8. S. 

Risiko ks. Riski. 

Riski (ransk. risque, it. risico), vaara, vastuu, 
uhka. uhkayritys. Tätä sanaa käytetään varsin- 
kin ilmaisemaan sitä epävarmuutta, joka on ole- 
massa useimpain taloudellisten yritysten onnis- 
tumiseen nähden. Niiden yhteydessä oleva r. vai- 
kuttaa, ja joskus tuntuvasti, hintain muodostu- 
miseen, koska tappion mahdollisuus pakottaa 
korottamaan niitä. — Riskeerata (ransk. 
risquer), uskaltaa, panna alttiiksi. 

Riskilä ks. K i i s 1 a t. 

Risoluto /-»'-/• mus., päättävästi. 

Rissa, kolmivarpainen lokki. ks. Lokit. 

Rissanen, .Inho Vilho (s. 1873), taide- 
maalari, synt. Kuopion maaseurakunnassa. Työs- 
kenneltyään aluksi ammattimaalarina R. sai 
ensimäisen taideopetuksensa 1806-97 Helsingin ja 



77 



Riste — Risti 



78 




Juho Rissanen, „Povariakka 



Turun piirustuskouluissa ja 1897-98 (syys- ja 
kevätkauden) Pietarin taideakatemiassa, jatkoi 
senjälkeen opintojaan jälleen Suomen taide- 
yhdistyksen koulussa Helsingissä, oleskeli valtion 
matka-apurahalla 1900-01 Italiassa (varsinkin 
Firenzessä), jonne taas 1903 palasi Hovingin 
matkarahalla tutkiakseen pääasiallisesti fresko- 
maalausta. R:n ensimäiset maalaukset ovat vesi- 
värikuvia, joista mainittakoon 1899 maalatut 
..Sokea" ja ,,Povariakka" (Ateneumissa) sekä 
..Lapsuuden muisto" (1902, Unkarin valtion 
kokoelmissa Budapestissa). Kaksi koristeellista 
pannoo-kuvaa, ..Avannolla onkijoita" ja ,. Sampo 
jäitä murtamassa" (molemmat Ateneumissa), 
taiteilija maalasi 1900 Suomen paviljonkiin Parii- 
sin maailmannäyttelyssä, jossa hän sai pronssi- 
mitalin. Vv. 1904 ja 1909 hän teki Helsingin 
kaupungin pääkirjastotaloon freskomaalaukset 
„Työstä paluu" ja ..Tehtaanpaja", Kuopion kau- 
pungin museoon freskon , , Rakentajat" (1909) 
sekä Viipuriin kauppaneuvos J. Lallukan liike- 
huoneistoon ison öljyvärisen seinämaalauksen 
, , Satamassa" (1910) ja kauppaneuvos W. Hack- 
manin talon eteishalliin 3 koristeellista seinä- 
maalausta. Tämän lisäksi R. on maalannut Nil- 
siän kirkkoon alttaritaulun ,, Ristin tie" (1906) 
ja useita henkilö- ja laatukuvia (esim. ,,Seulo- 
jatar", Antellin kokoelmissa. ..Ruumiinpesiäiset", 
Turun museossa, ,, Nahkurit", Suomen valtion 
oma, ja „Nauhankutojatar". kaikki v :lta 1908). 
— R. kuuluu suorastaan kansan keskuudesta 
kohonneisiin taiteilijoihimme ja aloittaa uransa 
talonpoikaiselämän kuvaajana, jona hän osoittaa 
harvinaisen omaperäistä käsitystä ja erikoista 
psykologista havaintokykyä. Hänen esitystapansa 
on ensin naturalistisen suorasukaista, mutta alun- 
alkaen on sille ollut ominaista koristeellinen 
luonne, joka hänen oleskellessaan Italiassa ja 
viime aikoina Ranskassa on yhä enemmän paina- 
nut leimansa hänen suurpiirteisen yksinkertai- 
sesti ja leveästi tyylitielevään väri- ja viiva- 
käsittelyynsä. E. R-r. 

Riste, rautatiepysäkki Porin radalla Kyttälän 
ja Kokemäen asemien välillä, Kokemäen pitäjässä, 
90 km Tampereelta. 40 km Poriin. 

Risteilijä, sota-alus, jonka pääasiallisena teh- 
tävänä on tiedustelu- ja vartiopalvelus, vihollisen 




Uudenaikainen risteilijä. 

merikaupan häiritseminen, vihollisen rannikoi- 
den saartaminen ja omien kauppa alusten suoje- 
leminen. R:t ovat sentähden voimakkailla ko- 
neilla ja suurella hiilivarastolla varustettuja sekä 
nopeakulkuisia. — Panssar i-r., panssaroitu r., 
s. o. varustettu panssarikannella ja panssaroi- 
duilla kyljillä. P a n s s a r i k a n s i-r :llä on 
vain kansi panssaroitu, ei kyljet. ■ — R:n depla- 
sementti on suuruuden mukaan 2,000-30,000 ton. 
— Panssari-r:t jaetaan kahteen luokkaan, pans- 
sarikansi-r :t kolmeen. — Sitäpaitsi on myös 
aivan pieniä n. s. torpedo-r :itä, deplasementti 
vain n. 1.000 ton. vrt. Panssarialus. 

M. v. H. 

Risteyttää, panna toimeen risteytys 1. risti- 
siitos (esim. kasvien- ja kotieläinten jalostus- 
työssä. 

Risteytys ks. Ristisiitos. 

Risti. 1. Kidutus- ja teloitusvälikappale, uskon- 
nollinen tunnuskuva. Sanan lat. vastine crux 
merkitsee myöskin kidutusvälinettä {crucifi're = 
kiduttaa), kreik. stauro's, joka U:ssa T:ssa tar- 
koittaa r:iä, merkitsee vain ,. paalua". Rooma- 
laisten käyttämän teloitus-r:n mainitsevat kui- 
tenkin useat kirjai- £■? r-i 




lijat olleen T kir- 
jaimen muotoisen. 
Vanhimmassa säily- 
neessä ristiinnaulit- Kuva 1. Kuva 2. Kuva 3. 
tua Kristusta esit- 
tävässä kuvassa (pilakuva 3:nnelta vuosis.) on r. 
T:n muotoinen (kuva 2). Tätä r:n muotoa sano- 
taan usein egyptiläiseksi t. Anto- 
niuksen r :k s i (kuva 1) . Tavallisimmat 
kristillisessä kirkossa esiintyvät muodot ovat 
kuitenkin kreikkalainen ja 1 a t i n a 1 a i- 
n e n r. (käytäntö ei silti rajoittunut asian- 
omaisiin idän ja lännen kirkkoihin). — Kreik- 
kalainen r. (kuva 3), jonka kaikki neljä osaa 
ovat yhtä lyhyet, on kehittynyt siitä nelipuolai 
sesta pyörästä, joka jo kauan ennen kristin- 
uskon esiintymistä oli käy- 
tännössä ensin auringon ja 
auringonjumalan, sittemmin 
yleensä jumaluuden tunnus- 
kuvana. Usein nähdään puo- 
lien välissä säteitä (kuva 4). Kuva 4. 
Tätä auringonratasta kristityl 
samoinkuin heidän esi-isänsä käyttivät jumaluu- 
den tunnuskuvana. S t « maalattiin myös usein 
keskiajalla äskenvihityn kirkon seinälle (k o n- 
s e k r a t s i o n i- 1. v i h k i m ii- r.. kuva 5). Sama 
merkki (r.-s ä d e k e h ä) nähdään myös ristiin- 




79 



Risti— Ristijärvi 



80 




naulitun Kristuksen päiin takana, 
missä se on hänen jumaluutensa tun- 
nuskuvana (kuva 6). Vähitellen pyö- 
ränpuolät levenevät ja rengas kape- 
nee häviten lopulta kokonansa ja vain 
puolat jäävä! jäljelle (kuva 7). Mutta 
tämä sama kehitys on myös tapahtu- 
nut paljoa ennen ajanlaskumme alkua. 
Assyrian kuningaspalatseista on löy- 
detty auringon tunnuskuvia, joista rengas jo on 
hävinnyt ja vain puolat ovat jäljellä muodos- 
taen kreik. r:n. — Latinalai- 
sessa r:ssä rungon aliosa on 
paljoa pitempi kuin yläosa (kuva 9). 
Se on kehittynyt kreik. r:stä siten, 
että aliosaa pidennetään (ristiin- 
naulitun esittämiseksi), ynnä siten, 
että kreik. r. asetettuna sauvan 
pääluin on sulanut yhteen tämän 
issa. sekä myöskin siten, että 
T:n muotoinen r. saa poikkipuun 




Kuva (i a. 




Kuva 6 b. 
Kristuksen pää 
Naantalin kir- 
kosta. 





Kuva 



Kuva 8. Kolminai- 
suus, miniatyyri 
1300-luvulta. 



yläpuolelle ..päällekirjoitusta" varten jatkon, 
joka aluksi on kapeampi, mutta levenee sit- 
ten rungon mittaiseksi. Näin ei kreik. eikä 

lat. r. sinänsä esitä Golgatan r:iä eikä r. 

siis alkuperin ole Kristuksen alennuksen, 

hänen häpeällisen kuolemansa, vaan hänen 
Kuva 9. kirkkautensa ja jumaluutensa tunnuskuva. 

[O. Montelius, ..ITjulet som en religiös 
sinnebild i förkristen och kristen tid" („Nord. 
tidskr.", 1901), sama, „Solens hjul och det 
kiisi na korset" („Nord. tidskr.", 1904), sama, 
„Det latinska korset" („Nord. tidskr.", 1907).] 
Muita r : n muotoja ovat vino Andreaksen 
(ks. t.) r., Pietari n r., ylösalaisin käännetty, 



,-Jh- 



lat. r. Arvonmerkkinä käytetään 
<)* tavallista lat. r :iä piispan- 

r : n ä, arkkipiispa n- 1. 

p at r i a r k a n-r :n ä (kuva 10), 

paavin-r:nä (kuva 11) y. m. 

Useat heraldiset r :t ovat saaneet 
nimensä niistä ritarikunnista, joiden merkkinä 
ne ovat olleet, tai suvuista, joiden vaakunaan 



r T 

Kuva 10. Kuva 11 



Kuva 12. Kuva 13. 



ne kuuluvat. — P. Yrjön r, 
(kuva 12) on alkuaan kreik. r.. 
jonka haarat ovat laajenne- 
tut ; Johanniittain- 1. 
.Malta-r:n (kuva 13) muo 
dostaa neljä teräväkärkistä 
kolmiota, joiden kannassa on syvä pykälä. ■ — 
\ rt . myös II ^ k a r i s t i. 

2. Mus., merkki, #, joka asetetaan nuotin 
vasemmalle puolelle osoitukseksi siitä, että sen 
tarkoittaman sävelen tulee soida 1 / 2 sävelaskelta 
korkeammalla. /. K. 

Risti, tiihlit.. ks. Etelänristi. 
Ristic f-titsj. Jo van (1831-99). serb. valtio- 
mies; vaikutti kansalliskokouksen sihteerinä huo- 
mattavasti Obrenovirien takaisin kutsumiseen 
1858; ollessaan lähettiläänä Konstantinopolissa sai 



aikaan, että turk. sotajoukot lähtivät Belgradista 
ja muista Serbian linnoista; oli useampaan eri 
otteeseen pääministerinä, viimeksi 1887 ; holhooja- 
hallituksen jäsenenä 1868-72 ja 1889-93; 1878 
Serbian edustajana Berliinin kongressissa; jul- 
kaissut saksaksi : ..Kurze Charakteristik des gei- 
stigen und sittlichen Zustandes von Serbien" 
(1851), ,,Die neuere Litteratur der Serben" 
(1852) ja. serbiaksi teoksia Serbian uusimmasta 
historiasta. J. F. 

Ristiholvi, kahden toisiaan leikkaavan tyn- 
nyriholvin muodostama holvi (ks. t.) ; ks. myös 
G o o t tilainen, R o m a a n i 1 a i n e n ja 
R o m alainen 1 y yli; vrt. R a k e n n u s- 
taide ja Sisäkatto. 

Ristihuuli (labium leporinum), synnynnäinen 
epämuodostuma, jossa ylähuuli on vaillinainen ja 
halki, vika. joka samalla, saattaa kohdata myös- 
kin kitalakea. Vika on usein operatsionilla kor- 
jati avissa. 

Ristihämähäkki ks. TI ä m ä häkit. 

Ristiina ks. Kristiina. 

Ristiina (ruots. Kristina). 1. Kunta, 
Mikkelin 1., Mikkelin khlak., Ristiinan nimis- 
miesp. ; kirkolle Hietasen rautatieasemalta 18 km, 
Mikkelistä 24 km. Pinta-ala 544.4 km 2 , josta 
viljeltyä maata (1910) 8.436 ha (siinä luvussa 
luonnonniityt 3.435 ha, viljaakasvava kaskimaa 
98 ha. puutarha-ala 22.5 ha). Manttaalimäärä 
55 65 /72- talonsavuja 590, torpansavuja 113 ja 
muita savuja 148 (1907). 7.011 as. (1913); 
1,358 ruokakuntaa, niistä 1.113:11a maanviljelys 
pääelinkeinona (1901). 765 hevosta, 3,374 nautaa 
(1912). — Kansakouluja 10 (1914). Säästöpankki. 
Kunnanlääkäri yhteinen Mäntyharjun kanssa. 
Apteekki (haara-apt.). • — Teollisuuslaitoksia: 
Löydön höyrysaha o.-y. ; Ristiinan osuusmeijeri. 
Historiallisia muistoja : B r a h e 1 i n n a n 
(ks. t.) rauniot. — Vanhoja kartanoita: Brahe- 
linna. Kosoniemi, Kylälahti, Löytö. — 2. Seura- 
kunta, keisarillinen, Savonlinnan hiippak.. 
Mikkelin rovastik.; lohkaistu Mikkelin seurakun- 
nasta omaksi kbrak:ksi (Pietari Brahen käsky- 
kirj. 30 p:ltä tammik. 1649), sai nimensä Pie- 
tari Brahen puolison Kristina Stenbockin mu- 
kaan (myöhemmin nimitettiin seurakuntaa myös 
..Raahelinnan pitäjäksi"). ■ — Kirkko puusta, rak. 
1775. laajennettu 1S43. [..Ristiinan pitäjän nu- 
mero" (Mikkelin Sanomat 1911 N:o 74 B).] 

L. II -m n. 

Ristijärvi. 1. Kunta. Oulun 1., Kajaanin 
kihlak., Hyrynsalmen-Ristijärven nimismiesp. ; 
kirkolle Kajaanista 50 km (kesäisin käy liikenne 
pääasiallisesti Mieslahden sataman kautta, jonne 
1S km kirkolta). Pinta ala 854,< km 2 , josta vil- 
jeltyä maata (1910) 6.648 ha isiinä luvussa 
luonnonniityt 6.000 ha). Manttaalimäärä 20,o, 
talonsavuja 154, torpansavuja 18. muita savuja 
194 (1907). 2.468 as. (1913): 414 ruokakuntaa. 
joista 312:11a maanviljelys ja karjanhoito pää- 
elinkeinona (1901). 212 hevosta. 1.168 nau- 
taa (1912). — Kansakouluja 1 (1914). Alue- 
lääkäri ( Hyry n sai men- Risti järven - Suomussa Imen - 
Puolangan; asuntopaikkana Hyrynsalmi). Säästö- 
pankki. — Teollisuuslaitoksia: Ristijärven osuus- 
meijeri. — 2. Seurakunta. Kuopion hiippak.. 
Kajaanin rovastik.; perustettu 1804 Hyrynsal- 
meen kuuluvaksi kappeliksi, jollaisena on vielä- 
kin (1915) toistaiseksi, vaikkakin määrätty ero- 



81 



Ristikaaret — Ristikäytävä 



82 




Kuva 1. 



fcettavaksi omaksi khrakunuaksi sen. päät. 18 
p:ltä helmik. 1896. — Kirkko puusta, valmistui 
1807. [S. Pulkkinen, ,, "Ristijärven muistoja ja ku- 
vauksia" 1912).] L. H-nen. 

Ristikaaret, myöhemmän romaanisen ja goot- 
tilaisen ristiholvin särmiä vahvistavat lävistäjä- 
kaaret; edelliset useimmiten puoliympyränmuo- 
toisia, jälkimäiset mataloita huippukaaria. 

U-o N. 
Ristikappale, se kiertokankiliikkeessä tarvit- 
tava ja etenkin höyrykoneissa kysymykseen tu- 
leva koneosa, joka yhdistää kiertokangen (ks. t.) 
ja suoraviivaisesti edestakaisin liikkuvan männän- 
varren toisiinsa (ks. Höyrykone, kuva 2). R :n 
tappi ja männänvarsi ovat kohtisuorassa toisiaan 
vastaan, siitä nimi. Kiertokangen pää on sovitettu 
joko r:n sisään (etupäässä makaavissa koneissa) 
tai haarukanmuotoisena sen ulkopuolelle (pysty-, 
etenkin laivakoneissa). Yk- 
sinkertaisinta, maakoneissa 
käytettyä muotoa, valurau- 
taista r:ta terästappeineen, 
esittää kuva 1. Ennen käy- 
tettiin suoraa ohjauspintaa, 
nykyään koureaa, sorvaami- 
nen kun on yleensä yksinkertaisempi ja samalla 
tarkempi työ kuin höylääminen. R:n ohjauspin- 
noissa väliin käytetään valkometallia. Kuv. 1 :n 
esittämässä r:ssa on r:n runko ja „liukukengät" 
samaa kappaletta; enimmäkseen ne ovat eri kap- 
paleina ja joko molemmat tahi vain toinen 
kiiloilla tahi ruuveilla, joskus 
myöskin väliinpannulla ohuella 
rautalevyllä tahi paperilehdillä ase- 
teltavia. Männänvarsi on kiinnitetty 
r:een kiilalla; melkein yhtä usein 
käytetään ruuviliitosta. 

Kuva 2 esittää pystykoneen r:n, 
joka on männänvarren kanssa samaa 
kappaletta. R:n tappi tässä tapauk- 
sessa kiinnitetään kiertokangen haa- 
Kuva 2. rukanmuotoiseen päähän ja r. toi- 

mii tämän tapin laakerina. 
R:n liukupinnan suuruus lasketaan sallitun 
pintapaineen mukaan. Jos, kuten on tavallista, 
kiertokanki on 5 kertaa niin pitkä kuin kampi, 
tulee liukukenkään vaikuttava suurin paine ole- 
maan 1 / 5 mäntään vaikuttavasta voimasta. Sal- 
littu pintapaine on 2-3 kg cm 2 :iä kohti. 

Yksitoimisissa polttomoottoreissa ei tav. käy- 
tetä erityistä r:ta, vaan mäntä toimii samalla 
myöskin r :na. Jotta mäntä ei kuluisi liiaksi, on 
tällöin sallittu pintapaine vain 1,25-1,5 kg cm 8 :iä 
kohti. E. 8-a. 

Ristikeskus, pituus- ja poikkilaivain, tav. ne- 
liömäinen, kuorin ja laivan välinen leikkaus- 
kohta, risteys. R. useimmiten katetaan laivain 
holvia korkeammalle kohotetulla kupoli-, luostari- 
tai muulla rikkaalla holvimuodolla; ulkopuolisesti 
r:ssa usein kohoaa torni, risteystorni. U-o N. 

Ristikettu, tavallisen ketun muunnos, jolla 
etuselän ja lapojen yli kulkee mustahkot juovat 
ristissä. 

Ristikirkko, nimitys, jota käytetään meillä 
uudemmalla ajalla kehittyneestä, pohjapiirustuk- 
seltaan ristinmuotoisesta kirkkotyypistä. Tällai- 
sia, etenkin puukirkkoja meillä on 1700- ja 1800- 
luvuilta suuri määrä. Rakennustaiteessa erote- 
taan r:ja pohjamuodoiltaan joko k r e i k. r is- 




t i n mukaisia, jonka kaikki haarat ovat yhtä pit- 
kät (esim. Markus-kirkko Venetsiassa) tai lat. 
ristin mukaisia, jonka yksi haara on muita 
pitempi (esim. Pietarinkirkko Roomassa). 

K. S. K. 

Ristikko, rakennust., tav. metallista (rau- 
da.sta tai pronssista) tehty, läpinäkyvän suojuk- 
sen muodostava kehikko. R. tavataan, usein 
koristeellisesti käsiteltynä, ikkunain, varsinkin 
ponjakerroksissa olevien, suojana ja turvana; eri- 
koisina r. -ovina porttien ja ovien sijalla tai 
huonetiloja erottavina aitauksina, kuten keski- 
aikaisten kirkkojen (esim. Turun tuomiokirkossa) 
kappelien edessä. K. S. A'. 

Ristikkorakenne, pysty- ja vaakasuorista (sekä 
viisto-) piiruista kokoonpantu kehikko, joka joko 
päällystetään laudoituksella tai jonka aukot täy- 
tetään tiili- tai savitiilimuurauksella. ks. Puu- 
tyyli. Nykyaikaan r. tulenarkuutensa ja aine- 
erilaisuuksista koituvien haittojensa vuoksi alkaa 
väistyä. — Kiviruoteisia r:ita on tavattu m. m. 
Pompejissa, roomalaisten afrikkalaisissa alus- 
maissa (esim. Timgadissa) ja Englannissa anglo- 
saksilaiselta ajalta. Rautakehyksellistä r :tta 
usein ovat 1800-luvun näyttely- ja asemahallien 
seinät, rautainen on myöskin Ameriikan pilven- 
piirtäjien luusto. U-o N. c£- A. 8. K. 

Ristikontra, eräs tanssi, ks. Kansa n- 
tanssi. 

Ristikukka, goottilaiselle tyylille ominainen 
torneissa ja fiaaleissa (ks. t.) neljän, seinään no- 
jautuvissa päädyissä kahden vaakasuorasti kas- 
vavan lehden muodostama ristintapainen pääte- 
muoto. Lehtiheinä r:ssa joskus on kaksi, niistä 
ylempi pienilehtisempi. Suurin r. on Kölnin tuo- 
miokirkon 6,25 m korkea, 45,000 kg painava, ks. 
Ornamentiikka, kuva 28. U-o N. 

Ristikukkaiset (Crucifcrce), suuri kaksisirk- 
kaisheimo, johon kuuluu yli 1,200 lajia etupäässä 
pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä. Ovat enim- 
mäkseen karvaisia ruohoja, joilla on vuorottai- 
set lehdet ja kukat alkuaan huiskilomaisessa 
tertussa. Kukat ovat kaksineuvoisia, useimmiten 
säteittäisiä, eriteräisiä, 4-verhoisia ja -teräisiä. 
Heteistä 4 sisempää pitempiä, 2 ulompaa lyhem- 
mät (LinneA luokka Tetradynamia). Kukka- 
pohjuksella mesinystyröitä. Hedelmä tav. litu, 
harvoin lohkohedelmä t. pähkylä. Heimo jaetaan 
alaosastoihin hedelmän muodon ja siemenessä ole- 
van kasviaiheen erilaisen käyristymisen ja sen 
eri osien asentosuhteiden perustalla. Useissa su- 
vuissa on hyödyllisiä viljelyskasveja, kuten Isat is, 
kaali, lanttu, nauris, piparjuuri, rapsi ja retikka. 
Koristekasveja m. m. Cheirantluts ja Matthiola. 
Meillä runsaasti edustajia, useita r ; kkaruohoja. 
Yleisiä sukuja: Arabis, Barbarea, Capsella, Dmha, 
Erysimum, Lepidiiim, Nasturtium, Sinapis, Si- 
symbrium, Thlaspi, Turritis y. m. K. L. 

Ristikukkula (promontoriiu» pelvis), alim- 
man lannenikaman ja ristiluun yhl ymäkohdassa 
lantion sisäpuolella oleva kukkula, vrt. L a. n t i o. 

Ristikulmat, kaksi kulmaa, joiden sivut ovat 
toistensa jatkoina. R. ovat yhtäsuuret, sillä ne 
ovat saman kulman supplementtikulmia. 

Ristikuulustelu, vastaajani tai todistajain, 
ioiden kertomukset ovat keskenään ristiriitaiset, 
kuulusteleminen yhtaikaa, vastakkain. 

Ristikäytävä. neliömäistä luostaripihaa kier- 
tävä, kirkon eteläsivuun liittyvä, luostarin eri 



83 



Risti limitys — Ristiretket 



84 



osain yhteyttä välittävä, aikai emmin puukattoi- 
nen;, myöhemmin holvattu, munkkien jokapäi- 
väinen oleskelu- ja prosessionihalli. Istutetun ja 
usein hautausmaana käytetyn, atriumia muistut- 
tavan ,,ristipihan" keskel ä kokosi risti, lounais- 
kulmassa usein oli kaivo. Avoimien arkadien, 
pylväiden ja myöhemmin liolvie kin tyylikkää- 
seen ja rikkaaseen somisteluun keskiajalla pan- 
tiin paljon huolta, joten r:istä tulikin keski- 
aikaisen rakennustaidon viehättävimpiä ja tun- 
nelmarikkaimpia luomia, kodikkuutta edisti suh- 
teellisen pieni mittakaava. Tällaisia r:iä tapaa 
erittäinkin romaanisen ajan suuremmissa luos- 
tari rakennuksissa Saksassa, Englannissa ja Ita- 
liassa, hienoimmin ja rikkaimmin ne kehittyivät 
goottilaisella ja renesanssiajalla. Tunnetuimpia 
ovat S. Giovanni in Lateranon ja S. Paolo fuori le 
muran (1200-luv.) Roomassa, Monrealen Sisili- 
assa; Zurichin suurmynsterin ; Magdeburgin, I T ;i 1 
berstadtin, Mainzin, Hildesheimin, Trierin tuo- 
miokirkkojen; Hanskassa Arles'in S. Trophimen 
_\nnä lukuisia muita. — ks. Maulbronnin luos- 
tarinpohjaa art:ssa Rakennustaide, vrt. 
Luusi a r i. LI -o N. 

Ristilimitys ks. Limitys. 

Ristilippu, ristinmerkillä varustettu ristiret- 
keilijäin lippu. 

Ristiluu (os sncrum), yhteenkasvettuneista 
risl inikamista (sekundäärisesti muistakin) muo- 
dostunut luu lanne- ja häntänikamien välissä. 
Matelijoilla r:ssa on 2 t. 3 nikamaa, linnuilla 
samoin oikeastaan 2, mutta näihin yhtyvät lanne- 
ja etumaiset häntänikamat (ks. Linnut). Al- 
haisimmilla nisäkkäillä, nokkaeläimillä, sekä 
eräillä pussieläimillä r:ssa on niinikään vain 2 
nikamaa, useimmilla muilla nisäkkäillä sen si- 
jaan 4 t. enemmän, hampaattomilla (Eden tahi) 
kokonaista 9-10. Milloin nisäkkäiden r :ssa on 
enemmän kuin 2 nikamaa, on kysymyksessä 
häntänikamien yhtyminen r:hun. ■ — Ihmisen le- 
veä, kolmikulmainen, alaspäin suippeneva r. on 
syntynyt 5 nikamasta, joiden keskikappaleiden 
väliset rajaviivat vielä näkyvät. R:n kumman- 
kinpuoleisessa sivuosassa osoittavat eri segment- 
tien rajoja r:n reiät. R. muodostaa lantion taka- 
seinän, sen reunoihin, isoon nivelpintaan, liitty- 
vät lonkkaluut (suoliluuosat). ks. Lantio ja 
Luusto kuvineen. /. V-s. 

Ristiluun pakotus saattaa ilmetä ankarissa 
kuumetaudeissa ja hermo- ja munuaistautien ai- 
heuttamana, seuraa myöskin usein kuukautisia 
ja raskautta sekä esiintyy yleensä kovin kiusalli- 
sena synnytystä pah tumassa. 

Ristimäki, tärkeä rautakautinen polttokal- 
misto Kaarinan pitäjässä Aurajoen varrella R m 
kansakoulun mäellä Kuralan kylässä, tutkittu 
KM4 ja 1915. Löydöt, jotka ovat peräisin 600- 
900-luvuilta j. Kr., sisältävät erikoisen runsaasti 
skandinaaviseen tyyliin koristettuja esineitä. 
Etenkin mainittakoon useat eläinaineilla koris- 
tetut miekankahvat. R:n löytöjen avulla voi- 
daan tehdä melkoisia oikaisuja rautakautisten 
löytöjemme aikamääräyksiin. [A. M. Tallgren. 
..Ristimäki gravfält i S. Karins" (Finskl mu- 
seum. 1915, siv. 4(5-61).] 

1. Es. 

Ristimänimi, kasteessa annettu benkilönimi. 
ks. N imi. 

Ristiniemi (ruots. Krysserort), Suomen 



lahteen pistävä pitkähkö niemeke Viipurinlahden 
suulla. Säkkijärven pitäjässä 

Ristinikamat. ks. Ristiluu ja Selkä- 
r a n k a. 

Ristinkylä (ruots. Korsnäs), maatila Veh- 
maan pitäjässä Vehmaan lahden rannalla, käsit- 
tää R:n ratsuvelvollisen säterin ja 2 muuta ti- 
laa, yhteensä 3 manttaalia. — Laivaliike Tu- 
rusta. — R. kuului 1600-luvulla v:sta 1641 von 
Gertten-suvulle, seur. vuosis:lla sen omisti va 
paalierra G. R. Rehbinder (k. 1786). Sittemmin 
Et. oli uudelleen Rehbinder-suvulla v:een 1907. 
Nvk. omistaja (1915) maanvilj. J. A. Heikkilä. 

A. Es. 

Ristinokka, k ä p y lintujen kansanomai- 
nen nimitys monin paikoin Suomessa. 

Ristinummi, rautatiepysäkki Helsingin-Riihi- 
mäen rataosalla, Keravan ja Järvenpään ase- 
mien välillä, Tuusulan pitäjässä, 34 km Helsin- 
gistä, 37 km Riihimäelle. Läheisyydessä Tuusu- 
lan kansanopisto. 

Ristiompelu ks. Ompelukirjau s. 

Ristipölyytys ks. P ö 1 y y t y s. 

Ristiretket, länsimaiden kristittyjen kansojen 
ll:nnen vuosis. lopulta 13:nnen vuosis. loppuun 
saakka toimeenpanemat retket Palestiinan val- 
loittamiseksi ja säilyttämiseksi; saivat nimensä 
kankaasta valmistetusta rististä, jota retkien 
osanottajat pitivät oikeaan olkapäähän kiinni- 
ommeltuna. R :iin olivat vaikuttavana syynä jäl- 
leen elpynyt kirkollinen into, joka aiheutui var- 
sinkin Gregorius VII:n toimittamasta kirkon 
puhdistuksesta, lisäksi aatelissäädyssä valPtseva 
ritarillinen seikkailunhalu ja taloudelliset epäkoh- 
dat. Euroopan maissa, jotka saivat monen lähte- 
mään liikkeelle vain paetakseen niitä. 

Kristinopin vanhimmista ajoista saakka toivio- 
retket Pyhään maahan olivat tavallisia, ja ara- 
bialaisten kalifit suosivat näitä matkoja, jotka 
tuottivat rahaa ja vieraita tavaroita heidän maa- 
hansa. Mutta seldzukkien 1076 valloitettua Pales- 
tiinan joutuivat pyhiinvaeltajat julman sorron 
alaisiksi. Itä-Rooman keisari Aleksios I Kom- 
nenos pyysi samaan aikaan länsimailta apua 
seldzukkeja vastaan. Paavi Urbanus II ryhtyi 
asiaan ja Clermont'in kirkolliskokouksessa 1095 
hän kehoitti retkeen pyhän haudan valloittami- 
seksi sekä aikaansai valtavan innostuksen: tätä 
kiihdytti myös Amiens'istä oleva Pietari Erakko. 
Siten saatiin toimeen e n s i m ä i n e n risti 
retki (1096-99). Ensin lähti lukuisia joukkoja 
alhaissäätyistä ja huonosti varustettua kansaa 
liikkeelle ritari Valter Tyhjän y. m. johdolla; 
ne harjoittivat vallattomuutta ja hävitettiin jo 
matkalla; Pietari AmiensMlainen oli joukkoineen 
ehtinyt kauimmas, Vähään-Aasiaan. Hyvin varus- 
tettu pääarmeia seurasi (elok. 1096) Bouillon'in 
Gottfridin, Ala-Lothringenin herttuan, hänen vel- 
jensä r.alduinin y. m. johdolla. Konstantinopo- 
lissa siihen yhtyi muita joukkoja, päällikköinä 
Toulousen kreivi Raimund, Xormandien herttua 
Robert. Tarenton ruhtinas Bchemund ja hänen 
sukulaisensa Tankred y. m. Keisari Aleksios sai 
retkeilijät lupaamaan hänelle ent, roomalaiset 
alueet, jotka lie valloittaisivat, sekä vannomaan 
hänelle vasallivalan ; hän toimitti sitten sotajou 
kon Aasian puolelle. Ristiretkeilijät kulkivat 
voitollisesti Vähän-Aasian halki, valloittivat An- 
tiokia n ja puolustivat uskonnollisen innostuk- 



85 



Ristiriitaisuuden laki 



86 



sen rohkaisemina menestyksellä sitä Mosulin emi- 
riä Kerbogaa vastaan (1098). Antiokia jäi Bohe- 
mundille. Heinäkuussa 1099 valloitettiin Jeru- 
salem egyptiläisiltä. Gottfridille tarjottiin ku- 
ninkaana rvo, mutta hän kieltäytyi siitä ja omak- 
sui „Pyhän haudan suojelijan" nimen, häntä seu- 
rasivat kuninkaina Balduin I ja II (ks. n. ja 
Jerusalemin kuningaskunta). — 
Eräs 1101 toimeenpantu ristiretkiyritys meni 
täydellisesti hukkaan jo Vähässä-Aasiassa. 

Toinen ristiretki (1147-49) aiheutui 
siitä, että Edessä 1143 oli joutunut muhametti- 
laisille. Paavi Eugenius III ja vars. Clair- 
vaux'n apotti Bernhard puuhasivat uutta retkeä, 
jonka johtoon asettuivat Ranskan kuningas Lud- 
vik VII ja Saksan keisari Konrad III. Viime- 
mainittu menetti Vähässä-Aasiassa suuren osan 
sotajoukostaan, ja toinen osa palasi ; jäännök- 
sen hän yhdisti Ludvikin armeiaan, joka oli kul- 
kenut rannikkoa pitkin. Sittenkuin Edessan val- 
loituksesta oli luovuttu, hyökättiin Damaskosta 
vastaan, mutta yritys raukesi syyrialaisten kris- 
tittyjen kavalluksen tähden, ja kuninkaat palasi- 
vat kotiin. 

V. 1187 Egyptin sulttaani Saladin valloitti Je- 
rusalemin ja suurimman osan Palestiinaa. Sen 
johdosta lähtivät kolmannelle risti- 
retkelle (1189-92) Pyhää maata takaisin val- 
loittamaan Saksan keisari Fredrik I Barbarossa 
sekä Ranskan ja Englannin kuninkaat Filip II 
ja Bikard Leijonamieli. Fredrik, joka kulki maa- 
tietä, pakotti nurjamielisen keisari Isaak Ange- 
loksen myöntämään vapaan läpikulun, marssi 
onnellisesti Vähän-Aasian halki, mutta hukkui 
(kesäk. 1190) Kalykadnos- 1. Salef-virtaan. Hänen 
poikansa Fredrik, Sclnvabenin herttua, vei ar- 
meian edelleen Akkonin edustalle, missä se yhtyi 
toisiin joukkoihin; Filip ja Rikard olivat tulleet 
meritse. Akkon valloitettiin 1 191 ; pian sen jälkeen 
Filip riitaannuttuaan Rikardin kanssa palasi 
kotiin. Rikard jatkoi sotaa seur. v :een, jolloin 
hän teki Saladinin kanssa aselevon 3 v :ksi ja 
3 kuukaudeksi; Jerusalem jäi Saladinille ja 
kristityt saivat vain rannikkokaistaleen Tyrok- 
sesta Jaffaan sekä luvan käydä aseettomina py- 
hällä haudalla. 

N. s. neljäs ristiretki (1202-04) oli oi- 
keastaan suunnattu Egyptiin. Osanottajina oli- 
vat useat Ranskan suurvasallit, ja näille venet- 
sialaiset toimittivat laivoja. Mutta Kreikan 
prinssi Aleksios sai ristiretkeilijät avunpyynnöil- 
lään kääntymään Konstantinopoliin auttamaan 
hänen isäänsä, kukistettua Isaak Angelosta, ta- 
kaisin valtaistuimelle. Kaupunki valloitettiin ja 
Isaak pääsi keisariksi, mutta hän kuoli pian ; 
ristiretkeiliiät valloittivat silloin toistamiseen 
omaksi hyödykseen Konstantinopolin ja ryösti- 
vät sen, valitsivat keskuudestaan Flanderin krei- 
vin Balduinin keisariksi ja perustivat siten 1 a- 
tinalaisen keisarikunnan (1 204-6 1 ) . 
— Vielä tehtiin n. s. lasten ristiretki 
1212, jolloin tuhannet Banskan ja Saksan lapset 
kulkivat Etelä-Ranskaan lai Italiaan jatkaak- 
sensa matkaansa laivoilla; retki päättyi sur- 
keasti : toiset uupuivat tielle, toiset joutuivat 
ahneiden kauppiasten tai merirosvojen käsiin, 
jotka möivät heidät orjiksi. — Unkarin kuningas 
Andreas II teki 1217-18 retkiä Syyriaan, ja 
Egyptiä vastaan toimeenpantiin 1218-22 suuri yri- 



tys ; kaikki nämä retket jäivät kuitenkin tulok- 
settomiksi. 

Viidenneksi ristiretkeksi (1228-29) 
on tapana nimittää keisari Fredrik II :n toimeen- 
panemaa retkeä. Vaikka paavi olikin julistanut 
hänet kirkonkiroukseen, oli hänellä menestystä,: 
Egyptin sulttaani Malik-el-Kamel myönsi hänelle 
10-vuotisen välirauhan sekä Jerusalemin ja mel- 
koisen maa-alueen; Fredrik kruunasi omakätisesti 
itsensä Jerusalemin kuninkaaksi. — - V. 1244 pyhä 
kaupunki kuitenkin lopullisesti joutui uskotto- 
mille (kovaresmilaisille). 

Palestiinan takaisin valloittamiseksi Ranskan 
Ludvik Pyhä vielä teki kuudennen risti- 
retken (1248-54). Astuttuaan maihin Egyp- 
tissä hän pian joutui koko sotajoukkoineen 
vangiksi. Vasta suuret lunnaat suoritettuaan 
hän pääsi vapaaksi ja oleskeli sitten Palestii- 
nassa suojaamassa kristittyjen omistuksia, kun- 
nes hän palasi Ranskaan. Koska retki ei ollut 
onnistunut teki hän 1270 n. s. seitsemännen 
ristiretken Tunikseen valloittaakseen tämän 
maan veljelleen Kaarlelle, Sisilian kuninkaalle. 
Mutta hän itse ja suuri osa sotajoukkoa kuoli 
ruttoon. • — V. 1291 joutui Akka, viimeinen tär- 
keä kristittyjen hallussa ollut paikka Palestii- 
nassa, muhamettilaisten käsiin. 

R:n varsinainen tarkoitus jäi saavuttamatta, 
mutta niillä oli kuitenkin tärkeitä ja laajalle 
vaikuttavia seurauksia. Ne kohottivat aluksi 
varsinaisten aiheuttajiensa, paavien, mahtavuutta, 
mutta niiden johdosta elpynyt sivistysharrastus 
ja tutkimushalu kääntyi aikaa myöten kirkon 
ja sen päämiehen auktoriteettia vastaan. Pysy- 
vämmin ne edistivät ruhtinasten valtaa siten, 
että useat läänit, joiden omistajat kuolivat ret- 
killä, joutuivat ruhtinasten käsiin. Kaupunkikun- 
tain itsenäisiksi pääsemistä r. tehokkaasti avus- 
tivat, sillä niiden johdosta vilkastuneen kaupan 
avulla porvarit kokosivat rikkauksia ja ostivat 
itsensä vapaiksi riippuvaisuudestaan; lopuksi r. 
myös jouduttivat talonpoikain vapauttamista, 
koska useat maaorjat ottivat ristinmerkin pääs- 
täkseen sorrostaan. — Maantieteellinen käsitys 
ja yleensä koko henkinen näköpiiri laajeni näi- 
den retkien johdosta ; ne vaikuttivat myös elä- 
hyttävästi runouteen ja aikaansaivat varsinaisen 
ritarilaitoksen muodostumisen. 

R :ksi sanotaan myöskin niitä sotaretkiä, joita 
paavit tähän aikaan saarnauttivat kirkon vihol- 
lisia (esim. albigensseja) vastaan, ja myöskin 
niitä sotaretkiä, joita tehtiin pakanakansani 
käännyttämiseksi kristinuskoon (esim. Suomeen 
ja Itämeren-maakuntiin tehdyt r.). [,,Becueil des 
historiens des croisades" ; Miehaud. „Histoire des 
croisades" (1812-17) : Biant, ,,Exp(5ditions et pöle- 
rinages des Scandinaves en Terre-Sainte au 
temps des croisades": Böhricht, ,,Beiträge zur 
Geschichte der Kreuzziige" (1874, 1878), „Ge- 
schichte der Kreuzziige im Umriss" ; Ileyck, ,,Die 
Kreuzziige und das heilige Land"; Breliier, 
„L'eglise et 1'orient au moyen äge : les croisades" ; 
Stevenson, „The crusaders in the East" ; Heeren, 
,,Versuch einer Entvvicklung der Folgen der 
Kreuzziige" (1808), Prutz, ..Kulturgeschichte der 
Kreuzziige"; Henne am Rhyn, ,,Die Kreuzziige 
und dio Kultur ihrer Zeit", ,, Kulturgeschichte der 
Kreuzziige".] O- R- 

Ristiriitaisuuden laki (principium contra- 



87 



Ristiside— Ritari 



88 



dirl mu is), log., se yleinen, yhtä ajattelemisen 
perusominaisuutta ilmaiseva ajatuslaki, ettei saa 
omistaa millekään käsitteelle ristiriitaisia mää- 
räyksiä, vrt. Ajatus lait. A. Gr. 

Ristiside (saks. Streifband, ransk. sous-bcmde) , 
avonainen postilähetys, joko päällystetty sillä 
tavoin, että sisällyksen saattaa helposti tarkas- 
taa tahi ilman päällystä. Ristisiteissä lähe- 
tettävät asiakirjat, käsikirjoitukset, 
sano m a 1 e h d e t ja painotuotteet 
yleensä -aavat painaa korkeintaan 2 kg, tavara- 
näytteet korkeintaan ''."><> tr. kuljetetaan alen- 
netusta maksusta ja ovat ainakin osaksi frank- 
keerat tavat. Niitä saattaa merkitä kirjoihin, 
mutta ei vakuuttaa. — ks. myös Postilaitos 
palstat 917-919. 

Ristisiitos, h y b r i d i s a t s i o n i, b a s t a r- 
deeraus käsitetään yleensä siitokseksi kahden 
eri muunnokseen, rotuun, lajiin t. systemaatti- 
sesti vielä kaukaisempaan ryhmään kuuluvan 
kasvi- t. eläinyksilön välillä. Tämä määritelmä 
ei kuitenkaan sellaisenaan ole tyydyttävä, sillä 
systemaattiset käsitteet ovat kaikki enemmän t. 
vähemmän epämääräisiä. Niinpä on monen 
Linnen lajin piirissä voitu todeta lukuisia, 
puhdassiitoksessa pysyviä ,,pikkulajeja" (vrt. 
esim. Johannsenin tutkimuksista art. Perin- 
nöllisyys), ja ..muunnokset*' voivat olla sekä 
tilapäisiä että perinnöllisiä (vrt. Muuntelu), 
oikeammin lienee r. senvuoksi määriteltävä sii- 
tokseksi kahden perinnöllisiltä ominai- 
suuksiltaan olennaisesti erilaisen 
eliön viilillä. Koska ominaisuuksien perinnölli- 
syyttä on mahdoton ilman muuta joka tapauk- 
sessa ratkaista, on käytännössä vaikea päättää, 
milloin todellinen r. on kysymyksessä. — R:n 
mahdollisuus riippuu suurin piirtein katsoen 
sukulaisuusasteesta. Lähisukulaisten kesken se 
yleensä on mahdollinen, ja mahdollisuus vähenee, 
kuta kaukaisempaa sukua eliöt ovat. Saman 
Linnea lajin piirissä r. yleensä on aina mahdol- 
linen, eri lajien väliseen r :een nähden on asian- 
laita hyvin erilainen, eikä sukulaisuusaste joka 
tapauksessa ole ainoa määräävä tekijä. R:n mah- 
dollisuudesta sekä seikoista, jotka sen estävät 
ks. lähemmin Siitos. R:n tuloksina synty- 
neet yksilöt ovat sekasikiöitä (sekalajeja, 
sekamuotoja), hybridejä 1. b a s t a r d e j a. 
Näiden ominaisuuksista ks. Sekasikiö ja 
Perinnöllisyys. E. -tutkimukset ovat 

Gr. Mendelin kokeiden tultua tunnetuiksi saa- 
neet erinomaisen suuren merkityksen perinnölli- 
syyssääntöjen selville saamiseksi (vrt. Perin- 
nöllisyys). Käytännöllisessä kasvien ja 
eläinten jalostustyössä r. jo kauan on ollut tär- 
keimpiä tekijöitä, etenkin sen tarjoaman valinta- 
aineksen tavattoman runsauden vuoksi, seka 
sikiöissä ja niiden jälkeläisissä kun saattaa 
esiintyä mitä erilaisimpia ominaisuuksien yhdis- 
telmiä. Nykyaikaiset perinnöllisyystutkimuksel 
puolestaan ovat tässä suhteessa jo suuressa mää- 
rin ehtineet avustaa käytäntöäkin (ks. Kasvin- 
jalostus, Perinnöllis y y s ja Siitos- 
tavat). /. V-s. 

Ristisorsa (Vulpanser tadorna) kuuluu han- 
hien heimoon. R. on suurempi kuin sinisorsa, 
mutta hoikempi. Koiras hääpuvussa on omitui- 
sen koreankirjava: pää ja kaulan yläosa, muslan- 
vihreät. kaulan alaosa valkea, rinta ja etuselkä 



punaisenruskeat, takaselkä ja kupeet valkoiset, 
vatsan keskusta musta, siipipeili vihreä, punai- 
sen ja mustan rajoittama. Otsassa, leveän, punai- 
sen nokan tyvessä suuri heleänpunainen kyhmy. 
Naaras muuten samanvärinen, mutta haalakampi, 
nokka kyhmytön. Levinnyt suurimpaan osaan 
palearktista aluetta; Suomessa harvinainen, pesi- 
vänä tunnettu vain lounaisesta saaristostamme. 
Pesä maassa, rantatörmässä, kiven tahi puun- 
juurien alla y. m. "Munia 10-16. kellanvalkeita. 

E. IV. X. 

Ristisuuntimat ks. Purjehdus (VII, palsta 
1141). 

Ristitaipale ks. Korsnääsi. 

Ristituli, jonkun paikan tai alueen ampumi- 
nen kahdella tai useammalta taholta samalla 
keri a. i. M. v. 11. 

Ristiäiset, perhejuhla, mikä. pidetään lapsen- 
kasteen yhteydessä. Nimensä se on saanut kaste- 
liturgiaan kuuluvasta ristinmerkillä merkitsemi- 
sesi ä. A 1 . K-a 

Ristori f-ö'-J, A d e 1 a i d e (1822-1906), it. 
näyttelijätär. Nuoruudessa olivat koomilliset 
osat hänen loistoroolejaan, sittemmin hän siirtyi 
murhenäytelmän alalle. jolla hän saavutti 
maailmanmaineen esiintyen Euroopan ja Amerii- 
kan suurilla näyttämöillä. Hänen parhaita osiaan 
oli Lady Macbeth. //. Kr-n. 

Ristorno fo'r-J (it.). kaup., takaisinmaksu, 
väärin kirjaan pannun erän oikaisu (ristor- 
neerata); (vakuutuksen) peruutus. 

Ristretto f-i'l-1 (it.). lyhyt ote. tilin pää- 
si sällys. 

Ristseppälä, entinen lahjoitusmaan kantatila 
Heinjoen pitäjässä 25 km Kämärän rautatie- 
asemalta koilliseen. R:n lahjoitusmaa on osa 
siitä alueesta, joka 1726 lahjoitettiin kenraali- 
majuri Ivan Suvaloville, ja joka, Suvalov-suvulta 
1803 oston kautta siirtyi Olchineille. Yv. 1837-40 
tämä alue hajaantui ostojen kautta eri omista- 
jille. Kolleginasessori Reinhold Grotenfelt osti 
tällöin 8 tilaa R :ssä ja perusti R:n hovin. Hänen 
perillisiltään valtio lunasti 1890 R:n lahjoitus- 
maan, joka silloin käsitti 4 5 / 6 manttaalia, 
10.239 ha. 600,000 mk:n hinnasta. Se oli viimei- 
nen isompi valtion lunastama lahjoitusmaa. 
Lampuotitilat saataneen v:n 1915 kuluessa verolle 
myydyiksi. Kantatilan omistaa nyk. (1915) 
T. Hollming. A. Es. 

Risukarhi, eräs kansanomaisen äkeen laji, 
ks. Ä e s. 

Risunki ks. F a s i n i. 

Risuoja k s. Salaojit u s. 

Risuäes = risukarhi. 

Rita ks. Mrts ä s t y s. palsta 425. 

Ritala (R i d d a r 1 a), ratsutila Kiikan pitä- 
jässä Kokemäenjoen rannalla 2 km Kiikan rauta- 
tieasemalta itäkoilliseen, käsittää nyk. 1 2 / 3 mant- 
taalia. 863,s ha. Mylly. — R. oii ollut talon- 
poikaisissa käsis>ii v:sta 1S27. Sitä ennen se oli 
m. m. von Pfaler- ja Krook-suvuilla. A. Es. 

Ritardando [-da'n-J (it., = hidastuen), mtts.,lyh. 
ritard. t. r i t.. osoittaa aikamitan tilapäistä 
muuttumista suhteellisesti hitaammaksi. /. K. 

Ritari (ruots. riddare, saks. Bitter), ratsumies, 
ratsusotilas. — Ateenassa ja Roomassa syntyi 
ratsusotilaista erityinen r. -sääty. Ensinmaini- 
tussa valtiossa ratsupalveluksen suorittaminen oli 
toisen varallisuusluokan velvollisuutena. Roo- 



89 



Ritari hoi m a — Ritarilaitos 



90 



massa tätä palvelusta suorittivat alkuansa varak- 
kaimmat kansalaiset, ja room. ritaristo (cquites, 
ordo equester) muodosti sittemmin 18 centuriaa. 
Myöhemmin (Mariuksen aikana) tämä velvolli- 
suus tosin lakkautettiin ja r :t palvelivat tavalli- 
sesti upseereina, mutta vanhat r.-centuriat pysy- 
tettiin edelh en voimassa ja niihin ja r. -säätyyn 
kuuluviksi luettiin ne kansalaiset, joilla oli mää- 
rätty omaisuus (400,000 sestertiaa). R:t muo- 
dostivat näin ollen Roomassa rahaylimystön : lie 
olivat suuria liikkeenharjoittajia, verojen vuok- 
raajia, yleisten töiden urakoitsijoita y. m. Roo- 
malaisen r:n ulkonaisena merkkinä oli hänen 
viittansa purppurainen reuna ja kultasormus. 
R. -säädyn yläpuolella oli senaattorisääty, jonka 
jäsenet eivät saaneet harjoittaa liiketoimintaa. 
Näiden kahden säädyn kesken oli tasavallan 
loppuaikoina olemassa jonkinlainen etujen vas- 
takkaisuus, mutta ylimysvaltaisen tasavallan 
vaaraan joutuminen saattoi ne liittymään lähem- 
min toisiinsa. Keisarivallan aikana r. -sääty säi- 
lyi ; sen keskuudesta otettiin silloin upseerit ja 
virkamiehet. — Keskiajan r. -sääty ei ole mis- 
sään yhteydessä roomalaisen kanssa, vaan syntyi 
läänityslaitoksen yhteydessä ks. Ritarilai- 
tos. — Itävallassa ja Baierissa r. (Rilterj on 
aatelinen arvonimi (vapaaherran arvoa alempi), 
Englannissa arvonimi, joka ei mene perinnöksi, 
ks. Knight. R:ksi sanotaan myöskin r. -merkin 
saanutta henkilöä. J. F. 

Ritariholma ks. T u k h o 1 m a. 

Ritarihuone, Ruotsissa ja Suomessa se raken- 
nus, jossa aatelisto kokoontuu valtiopäivillä tai 
muissa tilaisuuksissa, joskus myöskin = aatelisto 
korporatsionina tai valtiosäätynä. Ruotsin aate- 
lin nykyinen, Tukholmassa sijaitseva r. valmis- 
tui n. 1674. V. 1816 annettiin Porvoon valtio- 
päivillä 1809 Suomen aatelin tekemästä esityk- 
sestä määräys Suomen r:n järjestämisestä, mutta 
vasta 1858 valmistui Suomen venetsialaistyylinen 
r.- rakennus, jonka piirustukset oli tehnyt arkki- 
tehti G. Th. Chie\vitz. Sen ritarisalia koristavat 
kaikkien suomalaisten kreivillisten, vapaaherrais- 
ten ja aatelisten sukujen vaakunakilvet, vrt. 
Ritarihuonej ärjesty s. J . F. 

Ritarihuonejärjestys, säädös, joka määrää 
aatelissäädyn kokoonpanon perusteet sekä sen 
järjestyksen, jota on noudatettava tämän säädyn 
kokouksissa. Ruotsin ensimäinen r. annettiin ke- 
säk. 6 p. 1626. Sen mukaan ritaristo ja aateli oli 
oleva jaettuna kolmeen luokkaan. Kukaan aatelis- 
säätyyn korotettu ei ollut oikeutettu olemaan 
säädyn jäsenenä säätykokouksissa, ellei hän ollut 
ritarihuoneeseen otettu. Kullakin suvulla oli luo- 
kassaan yksi ääni, jota päämies tai suvun val- 
tuutettu sai käyttää. Äänestys tapahtui luokit- 
tain; mielipide, jota kaksi luokkaa kannatti, tuli 
päätökseksi. Istunnot oli pidettävä kuninkaan 
määräämän ma a marsalkan johdolla. V. 1719 pois- 
tettiin luokkajako, mutta vasta elok. 10 p. 1762 
julkaistiin uusi r. Kustaa III asetti kuitenkin 
jälleen voimaan v:n 1626 r:n eräine siilien 1778 
tehtyine lisäyksineen. V:n 1809 jälkeen Ruot- 
sissa annetuista rristä viimeinen, 1866 julkaistu, 
sisältää vain säännökset aatelin kokoonpanosta 
ja järjestyksestä aateliskokouksissa, aatelin edus- 
tusoikeus valiopäivillä kun silloin lakkasi. Suo- 
messa noudatettiin v:n 1626 r:tä lisäyksineen 
Porvoon valtiopäivillä 1809 sekä vielä vv :n 1863-64 



ja 1867 valtiopäivilläkin. V. 1858 annetun mää- 
räyksen nojalla ritariston ja aatelin valitsema ko- 
mitea laati ehdotuksen uudeksi r:ksi. Tämä ehdo- 
tus, joka valmistui 1860, jätettiin vv :n 1863-64 
valtiopäivillä aatelille, joka hyväksyi uuden r:n, 
mutta se ei saanut hallituksen vahvistusta. 
Sittemmin tehtiin hallituksen toimesta ehdotuk- 
seen muutoksia, mitkä olivat välttämättömät sen 
saattamiseksi sopusointuun valtiopäiväjärjestys- 
ehdotuksen kanssa, ja kun aateli oli v:n 1867 
valtiopäivillä hyväksynyt tämän, uuteen muotoon 
laaditun r:n, antoi hallitsija sille vahvistuksen 
huhtik. 9/21 p. 1869. R. sisältää 43 pykälää. Se 
poisti lopullisesti aatelin luokkajaon. Muuten 
siinä määrätään, että vasta sitten, kun aatelis- 
säätyyn korotettu henkilö on otettu ritarihuo- 
neeseen, hän on oikeutettu kantamaan aatelis- 
arvoa ja nauttimaan säädyn etuoikeuksia. Kun- 
kin suvun edustusoikeutta valtiopäivillä käytti 
suvun päämies tai hänen valtuuttamansa henkilö. 
Vielä säädetään r:ssä, missä tapauksissa aatelis- 
mies ei ollut kelvollinen valtiopäiväedustajaksi, 
siinä määrätään järjestys, jota oli noudatettava 
aatelissäädyn toiminnassa valtiopäivillä, sekä tapa, 
miten ritarihuoneen johtokunnan valitseminen ja 
sen toimien tarkastaminen oli tapahtuva. Kun 
eduskuntamuutoksessa 1906 aateli kadotti edus- 
tusoikeutensa valtiosäätynä, menetti r:kin mer- 
kityksensä niiltä osilta, mitkä tätä edustusta kos- 
kivat, K. W. R. 

Ritarikunta (ritaristo), keskiajalla hen- 
gellisten tai maallikkojen muodostama yhdistys, 
jonka jäsenet yhteisen ritarillisen tarkoituksen 
saavuttamiseksi ottivat noudatettavaksensa mää- 
rättyjä sääntöjä (sääntö latinaksi ordo, siitä sak- 
san ja ruotsin ordcn = luostarikunta, ritarikunta, 
ritarimerkki). Luostarikuntain ja ristiretkien 
aikana syntyneitten hengellisten r:ien (ks. t.) 
mallin mukaan perustettiin sittemmin maallisia 
r:ia. Niistä ovat saaneet alkunsa nykyajan r:t 
eli tähdistöt, jotka ovat vain nimellisesti yhdis- 
tyksiä; pääasiana niissä ovat n. s. ritarimerkit, 
joita hallitsijat antavat kunnianosoituksiksi tai 
palkinnoiksi, ks. Ritarimerkki. J. F. 

Ritarilaitos. Tätä sanaa käytetään varsinkin 
kaikista niistä ilmiöistä, jotka ovat ominaisia 
keskiajan sotilasaatelille ja sen elämälle. Keski- 
ajan r. syntyi ja kehittyi läänityslaitoksen yh- 
teydessä. Vasallin tärkein velvollisuus lääniher- 
raa kohtaan oli sotapalvelus, jota jo aikaisin ru- 
vettiin suorittamaan ratsain. Alkuansa sanot- 
tiin kaikkia ratsumiehinä taistelevia vasalleja ja 
lääniherroja (aatelismiehiä) ritareiksi (joka sana 
merkitseekin juuri ratsumiestä). N. v:n 1100 
tienoilla sana ritari alkoi, varsinkin Ranskassa, 
saada ahtaamman merkityksen. Sillä tarkoitet- 
tiin siitä lähtien vain sellaisia henkilöä, joka 
oli erityisillä juhlamenoilla oiettu ritarisäätyyn, 
s. o. jonkinlaiseen sotilasaatelin kansainväliseen 
veljeskuntaan. R. kehittyi korkeimmilleen risti- 
retkien aikana, jotka antoivat ritarien pyrkimyk- 
sille uskonnollis-aatteellisen pää määrä n ja siten 
jalostuttavasti vaikuttivat ritarisuuden henkeen; 
niiden aikana syntyikin r :n ylevin muoto: hen- 
gelliset ritarikunnat (ks. t.). Ritariksi kas- 
vattaminen alkoi jo nuorella iällä; 7 -vuotiaasta 
ritarin poika sai harjaantua urheilemaan ja käyt- 
tämään aseita, sittemmin hän jonkun vihaisem- 
man herran linnassa sai hovi p o i k a n a oppia 



91 



Ritarilinna — Ritarimerkki 



92 



säädyllisiä ja sieviä käytöstapoja ; oltuaan sitten 
muutamia vuosia aseenkantajana (knaap- 
pina) hän saattoi 21-vuotiaana saada ritarinarvon. 
Useat aatelismiehet eivät koskaan saavuttaneet 
ritarinarvoa, vaan pysyivät aseenkantajina, jota 
nimitystä yleisesti käytettiin alemmasta aatelista. 
Ne juhlamenot, joilla ritarisäätyyn ottaminen 
tapahtui ja jotka ensin kehittyivät täydellisim- 
milleen Ranskassa, saivat aikaa, voittaen yhä 
enemmän kirkollisen leiman. Sittenkuin ritariksi 
lyötävä oli kylpenyt, rukoillut ja paastonnut, sai 
hän joltakin vanhemmalta ritarilta miekasta ke- 
peän iskun kaulaansa tai olkapäihinsä (ritari- 
lyönti), minkä jälkeen tapahtui hänen pukemi- 
sensa ritariasuun. Ritari sitoutui taistelemaan 
kristinuskon puolesta, suojelemaan leskiä ja isät- 
tömiä, olemaan herrallensa uskollinen. Kullakin 
ritarilla oli kilvessään tai kypärissään oma vaa- 
kunamerkkinsä ; viimemainituista ovat aatelis- 
sukujen vaakunakilvet saaneet alkunsa (ks. H e- 
raldiikka). — R:n mukana pääsivät aatelin 
seuraelämässä valtaan uudet, tapojen hienosta- 
mista tarkoittavat säännöt ja säädyllisyyden vaa- 
timukset. Ritariksi aikovan oli ennenkaikkea opit- 
tava kohteliaisuutta. ..höyliyttä" (saks. Höflich- 
keil < 0of = hovi); kohteliaisuutta oli erityisesti 
osoitettava naisille, ja tätä ritarielämän puolta 
tarkoittaa vielä nykyäänkin sana ritarilli- 
suus. Merkillisin r:n vaikutuksista olikin 
juuri se muutos, jonka se sai aikaan sukupuolien 
keskinäisessä suhteessa : ritarikulttuurin huip- 
puna oli nim. varhaisemmalle ajalle tuntematon 
naisen-ihailu, voisipa sanoa naisenpalvelus, joka 
tosin kohotti aatelisnaisen asemaa, mutta joka 
..vapaan rakkauden" vaatimuksineen pian joutui 
arveluttavaan ristiriitaan sovinnaisen moraalin 
kanssa. Lemmenleikin ohessa oli sotiminen rita- 
rien mieluisinta tointa. Sikäli kuin valtiovallan 
vahvistuessa, todelliset taistelut vähenivät, ne kor- 
vattiin aseleikeillä, n. s. turnajaisilla (ks. t.). 
R :n rappeutuminen alkoi 13:nnen vuosisadan 
keskivaiheilla; sen täytyi samaten kuin läänitys- 
laitoksen vähitellen väistyä uusien yhteiskunnnal- 
listen voimain: kaupunkien porvariston ja. nou- 
sevan kuningasvallan tieltä, samalla kun uudet 
ampuma-aseet tekivät lopun sen sotilaallisesta 
merkityksestä. Ruhtinasten hoveissa r:n ulko- 
naiset muodot kuitenkin vielä säilyivät, kunnes 
renesanssi ja itsevaltius loivat ylempien piirien 
seura- ja yhteiselämälle uudet muodot. Ritarien 
varustuksista ks. R i t a r i n v a r u s t u s, hei- 
dän asunnoistaan ks. Ritarilinna. Elävim- 
män kuvan r:sta antaa n. s. ritarirunous ks. 
Provencen kieli ja kirjallisuus, 
Ranskan ja Saksan kieli ja kirjal- 
lisuus. M i n n e-r u n o u s. [Roth v. Sohrecken- 
stein, ..Die Ritter\viirde und der Ritterstand" ; 
Schultz, ..Das höfische Leben zur Zeit der Minne 
singer", Eenne am Rhyn, „Geschichte des Ritter- 
tums" ; Hildeb-rand, „Sveriges medeltid" II; Gau- 
tier. ..La ehevalerie".] J. F- 

Ritarilinna on nimitys, joka alkuaan kai on 
tarkoittanut määrättyjä yksityisten ritarien tai 
ritarikuntain (ks. t.) asumia, kivestä muurattuja 
keskiaikaisia linnoja, mutta sittemmin yleistynyt. 
usein runollisessa mielessä, merkitsemään mitä 
asuttua keskiaikaista kivilinnaa tahansa. Koska 
liiman ajan linnojen omistajina yleensä saattoi- 
vat vaihdella yksityiset maalliset tai hengelliset 



ylimykset, läänitysten ottajat, kaupungit tai 
muut yhdyskunnat, valtiot j. n. e., näyttää tällä 
nimityksellä erikoisen linnamuodon merkinnössä 
olevan oikeutusta ainoastaan ritarikuntain lin- 
noihin nähden, jotka näiden järjestöjen toiselta 
puolen uskonnollisen toiselta sotilaallisen tar- 
koituksen mukaisesti kehittyivät määrättyihin 
muotoihin. Niinpä olivat Saksalaisen ritarikun- 
nan linnat Koillis-Saksassa ja Itämeren-maakun- 
nissa luostarien yleispiirteisiin sovellettuja ritari- 
kasarmeja, asemaltaan säännölliset, usein neliö- 
mäiset ja pääkerroksessaan sisältäen sellaisia huo- 
neita kuin kappelin, kapittelisalin, refektorin 
(Remter), ritarien makuuhuoneen, päällikön asun- 
non j. n. e. Nämä olivat toisinaan hyvin upeasti 
sisustettuja, ylväillä holveilla ja upeilla lasi- 
y. m. maalauksilla varustettuja. — Muissa lin- 
noissa oli n. s. palatsirakennus se, joka lähinnä 
vastaisi edellämainittujen pääkerrosta loistavan 
linnaelämäu keskuksena ja joka linnakappelin 
ohella oli parhaiten sisustettu ja taiteellisimmin 
koristeltu. Yksinkertaisemmissa linnoissa taas 
liittyvät ritariajan muistot lähinnä yhteen 
ainoaan ..ritarisaliin". Miten vaihtelevia muodol- 
taan keskiajan linnat olivatkin, keskittyi niissä 
loistavinkin ritarielämä kehämuurien sulkemiin 
rakennusryhmiin, joissa eri rakennuksia ylös 
muureille sijoitetut solakäytävät yhdistivät, 
ahtaiden muurinsisäisten kiertoportaiden ollessa 
yhdyssiteenä eri rakennuskerrosten välillä, ja 
joissa suuremmat tai pienemmät salit paksujen 
muurien lävitse murrettujen akkunain niukasti 
valaisemina ja avointen pellittömien kamiinieu 
lämmittäminä sekä pitkillä penkeillä ja pöydillä 
kalustettuina tyydyttivät sekä arki- että juhla- 
elämän tarpeita. [A. Schultz, ,,Das höfische 
Leben 7Aiv Zeit der Minnesinger" (2:nen pain. 
1889).] (J. Re.) 

Ritarimerkki. R:t ovat kunnianosoituksia tai 
palkintoja, joita hallitsijat antavat ja joiden saa- 
jat tulevat nimellisesti jonkun ritarikunnan eli 
tähdistön jäseniksi ; näillä merkeillä on tavalli- 
sesti ristin tai tähden muoto, usein ne myöskin 
on varustettu tunnuslauseella (deviisillä). Saman 
maan eri r:t ovat keskenään määrätyssä arvo- 
järjestyksessä. Suurimmassa arvossa pidettyjä 
tähdistöjä ovat esp. ja itäv. Kultainen talja, engl. 
Sukkanauhatähdistö, ruots. Serafiimitähdistö, 
tansk. Elefanttitähdistö, preussil. Mustan kotkan 
tähdistö, ven. Andreaksen ja itäv. Maria Tere- 
sian tähdistö. Eräät r:t tuottavat tuloja (elä- 
kettä), toiset (persoonallisen tai perinnöllisen) 
aatelisarvon. Kunniaton teko aiheuttaa r:n menet- 
tämisen. Ulkomaalaisen r:n saa ottaa vastaan 
ainoastaan hallitsijan luvalla; hallitsija on koti- 
maisten tähdistöjen suurmestari. Tähdis- 
töissä — paitsi kaikkein korkeimmissa — on ta- 
vallisesti useampia eri arvoasteita eli luokkia, 
esim. kolme, jolloin ensimäisen luokan jäsenet 
kantavat merkkiään teisen olkapään yli mene- 
vässä leveässä nauhassa ja sitäpaitsi rinnassa 
suurempaa tähteä, toisen luokan jäsenet kantavat 
r:iä kaulassa, kolmannen luokan jäsenet rinnassa. 
On olemassa myöskin erityisiä naisten tähdistöjä 
(esim. preussil. Loviisan tähdistö ja ven. Kata- 
riinan tähdistö). Eräissä valtioissa ei r :ejä ole 
koskaan ollut olemassa (esim. Sveitsissä), toisissa 
ne on poistettu, kun valtiomuoto on muutettu 
tasavaltaiseksi (esim. Meksikossa. Brasiliassa, 



93 



Ritari n varustus 



94 




Ritarimerkkejä. 



1 Elefantti (Tanska). 2 Sukkanauha (Englanti). 3 Andreas (Venäjä). 4 Kunnialegioona (Ranska). 
5 Dannebrogen (Tanska). 6 Vaasa (Ruotsi). 7 Pyhä Olavi (Norja). 



Portugalissa). [Trost, ,,Die Ritter- und Ver- 
dienstorden, Chronzeichen und Medaillen aller 
Souveräne und Staaten".] 

Luettelo muutamien maiden tunnetuimmista 
rilarimerkeistä. 

Alankomaat. Alankomaiden leijona- 
tähdistö, per. 1815. 

Baieri. P. Hubertuksen tähdistö 
(Sankt Ilubertusorden), vanhin ja arvokkain tä- 
män maan r:istä, per. 1444; 1 luokka ja siinä 
ainoastaan 12 ritaria ja 1 suurkomendööri. 

Belgia. Leopoldin tähdistö, per. 1832 ; 
5 luokkaa. 

Englanti. Sukkanauhatähdistö (Order 
of the garter), ks. S u k k a n a u h a r i t a r i- 
kunta. — Bath-r itaristo (ks. t.). 

Espanja. Kultainen talja ks. Kul- 
tainen oinaantalja. 

Italia. A n n u n z i a t a-t ä h d i s t ö (ks. t.). 
— Italian k r u u n u t ä h d i s t ö (Corona 
d'ltalia), per. 1868, 5 luokkaa. 

Itävalta. Kultainen talja ks. Kul- 
tainen oinaantalja. — Maria Tere- 
sian tähdistö (sotilaille), per. 1757; 
3 luokkaa. — Unkarin P. Tapanin täh- 
distö, per. 1764; 3 luokkaa. 

Japani. Nousevan auringon täh- 
distö; per. 1875, 8 luokkaa. 

J ohanniitiain ritarikunta ks. Jo h annilta t. 

Kiina. Kaksinkertaisen lohikäär- 
meen tähdistö, per. 1882; 5 luokkaa. -- 
Kukkivan riisitähkän tähdistö, 
per. 1912. 

Kreikka. Vapahtajan tähdistö, Krei- 
kan ainoa ritarikunta, per. 1829; 5 luokkaa. 

Montenegro. Danilo I:n tähdistö, per. 
1855; 5 luokkaa. 

Norja. Pyhän Olavin tähdistö, per. 
1847. — Norjan leijona (Den norske löve), 
per. 1904. 

Paavinistuin. Kristuksen tähdistö, 
per. 1318. 




Venäläisiä ritarimerkkejä. 1 Pyhä Anna. 2 Pyhä Vladi- 
mir. 3 Pyhä Yrjö. 4 Pyhä Stanislaus. 



Persia. Leijona- ja aurinkotähdistö. 
per. 1808; 3 osastoa. 

Pohjois- Ameriikan Yhdysvallat. Espanja- 

1 a i s-a meriikkalaisen sodan meri- 
ja sotilastähdistö, per. 1901. 

Preussi. Mustan kotkan tähdistö 
(Orden des schioarzen Adlers), per. 1701 ; 1 luokka; 
annetaan ainoastaan ruhtinaille ja ylhäisille 
virkamiehille; tuottaa perinnöllisen aateluuden. 
Punaisen kotkan tähdistö (Orden des 
rothen Adlers), per. 1705; 5 luokkaa. — Pour 
le merite (,, ansion palkaksi"), per. 1740 ja 
1S42; 2 luokkaa, toinen sotilaita, toinen siviili- 
henkilöitä: tieteen ja taiteen harjoittajia varten; 
siviilitähdistön jäsenten luku rajoitettu 30 saksa- 
laiseen ja korkeintaan yhtä moneen ulkomaalai- 
seen. — Rautaristi (ks. t.). 

Ranska. K u n n i a 1 e g i o n a (ks. t.) . 

Romaania. Kaarle I:n tähdistö, per. 
1906; 4 luokkaa. 

Ruotsi. Serafiimitähdistö (Scrafimer- 
orden), tarun mukaan jo Maunu Ladonlukon perus- 
tama, sai sääntönsä 1748; 1 luokka; annetaan 
ulkomaalaisille ruhtinaille ja ylhäisille virkamie- 
hille; jäsenten lukumäärä määrätty 32:ksi. — 
Pohjantähden ritaristo (Nordstjärne 
orden), per. 1748, 4 luokkaa. — Miekkatäh- 
distö (Svärdsorden), per. 1748, 5 luokkaa; 
annetaan sotilaille. — Vaasantähdistö 
(Vasaorden), per. 1772, 5 luokkaa. 

Serbia. Valkoisen kotkan tähdistö, 
per. 1883; 5 luokkaa 

Tanska. E 1 e f a n 1 1. i t ä h d i s t ö (ks. t.) , 
Dannebro g-r itarikunta (ks. t.) . 

Turkki. Medjidijetähdistö, per. 1 85 1 ; 
5 luokkaa. 

Venäjä. P. Andreaksen tähdistö ks. 
A n d r e a s t ä h d i s t ö. — P. Katariinan 
tähdistö (naisia varten), per. 1714; 2 luok- 
kaa. — P. Aleksanteri N e v s k i j n täh- 
distö, per. 1725; 1 luokka. — Valkoisen 
kotkan tähdistö, alkuansa puolalainen, 
per. ehkä jo 1326; 1 luokka. — P. Annan 
tähdistö, alkuansa holstein-gottorpil., per. 
1 735 ; 5 luokkaa. — P. Stanislain t ä h- 
distö, alk. puolalainen, per. 1765; 4 luokkaa. 
— P. Yrjön tähdistö (sotilaita varten), 
per. 1769 ; 5 luokkaa. — P. Vladimirin täh- 
distö, per. 1782; 4 luokkaa. -- Punaisen 
ristin tähdistö (naisia varten), per. 1878; 

2 luokkaa. J • F. 
Ritarinvarustus, nimitys, jota käytetään 

keskiajan (,,ritariajan") sotisovasta, vaikkapa 
samanlaista sotisopaa käyttivät muutkin kuin 
ritarit ja jo ennen ritariaikaa ja vielä sen jäi- 



95 



Ritariperhonen — Ritschl 



96 




Ritarinvamstus. Keskellä erilaisia panssarikudoksia. 

keen (1100-1400-luvuilla). Keskiajan sotisopaan, 
jolla on itämaiset esikuvat, kuului aiemmin 
(8-13 vuosisadalla) m. m. paksu nahkapaita, joka 
oli päällystetty rautarenkailla, kynsillä, levyillä 
y. m., sen kehittyneimmässä muodossa toisiinsa 
punotuista rautarenkaista valmistettu, kiinteästi 
ruumiinmukainen ja jonkun verran lanteiden 
alapuolelle ulottuva täydellinen panssari- 
paita. Useita tällaisia keskiaikaisia panssari- 
paitoja on tallessa meidänkin maastamme. 1300- 
luvulla tämän varustuksen sijalle vähitellen 
tuli 1 e v y v a r u s t u s, haarniska (ks. t.), joka 
täydellisimmässä muodossaan keskiajan lopulla 
peitti kaikki ruumiinosat ja jossa liikkeiden ja 
toiminnan helpottamiseksi oli useita nerokkaila 
laitteita (ks. kuvaa). Sen muodostivat pääasiassa 
rinta- ja selkäkappaleet, rengaskaulus, kypäri 
(ks. t.)j käsivarren varukset, olka- ja lantio- 
kappaleet, reidensuojukset, säärysvarukset, jalka- 
kappaleet, mitkä kaikki olivat kiinnitetyt hih- 
noilla, ja liitteet lisäksi suojatut käsivarren- 
levyillä, polvilevyillä j. n. e. Useat osat olivat 
nivelletyt kapeilla, päällekkäin käyvillä levyillä. 
K li \ itämällä poimulevyjä („Maksimilianin-soti- 
sopa", 1500-luvun alussa) ja mikäli mahdollista 
välttämällä sisäänpäin pistäviä kulmia annettiin 
sotisovalle suurempaa lujuutta. Tuliaseiden käy- 
täntöön tullessa raskas ja hankala r. vähitellen 
joutui käytännöstä; kauimmin säilyivät rinta- 
ja selkähaarniska sekä silmikoton kypäri. Soti- 
sopaan kuului olennaisesti myös kilpi (ks. t.). 
Ratsukin puettiin varsinkin keskiajan lopulla 
lujaan sotisopaan. Ritarin sotisopaan kuu- 
luivat erikoisesti kannukset i.. ansaita kannuk- 
sensa" = kohota ritariksi), ritarinvyö, 1350-1450 
vain irrallaan riippuva koristus, sekä varustuk- 
sen ja ennen kaikkea kilven ja kypärin korista 
minen vaakunoilla, joko maalatuilla tai kudo- 
tuilla (vaakunakilpi ja kypärinpeite : kypärin- 
koristus, ovat heraldisten vaakunain pääosia). 

K. K. M. 
Ritariperhonen (Papilio Machoon), suurimpia 
ja komeimpia päiväperhosiamme, jolla takasiipien 
takalaidassa on pitkä ulkoneva liuska, eli n. s. 
..kannus". Siivenkärkien väliä 58-80 mm. Siivet 
päältä rikinkeltaiset, etumaisissa tyvi. suonet. 
etureunan täplät sekä kaksi keltaisilla kuut-ä .piillä 



erotettua mustaa juovaa pitkin ulkoreunaa, taka 
siivissä pitkin ulkoreunaa leveä musta juova ja 
sen sisällä kuusi suurta keltaista kuutäplää ja 
leveä tummansininen juova; takasiipien sisänur- 
kussi on punaisenkeltainen silmätäplä. Toukka 
vihreä, mustajuovainen, kalju. Ahdistettaessa se 
työntää niskastaan esille kaksi pehmeää, sarvi- 
maista lisäkettä, joiden tarkoituksena nähtävästi 
on säikäyttää vihollista. Se elää putkikasveilla. 
— Etelämaissa, varsinkin tropiikeissa, tavataan 
hyvin suuri määrä lähisukuisia,, alaheimoon Papi- 
lionince kuuluvia, mitä loistavimpia lajeja, joista 
useat ovat suurimpia kaikista tunnetuista perho- 
sista. Näistä mainittakoon esim. Ornithoptera 
Priamus Amboinasta ja l'<i}>Hio Antimachus Afri- 
kasta. Niiden siivenkärkien väliä voi olla 180- 
225 mm. Kuva ks. Perhoset, liitekuva 

S u o m e n perhosi a I. I . 8-s. 

Ritaristo k s. Ritari, Ritarikunta. 
Ritarilaitos. 

Ritarisääty ks. Ritari, Ritarilaitos. 

Ritariyökkö (Catoeala), suuri, komea yöperho- 
nen, jolla on leveät, tavallisesti harmaat tai har- 
maanruskeat etusiivet ja kirkkaanpunaisen- tai 
-sinisen- ja mustankirjavat takasiivet. Suurin 
meikäläinen laji on sininauhainen r. (C. fraasini), 
jonka siivenkärkien väliä on 90-95 mm. — Suo- 
mesta tunnetaan yhteensä 5 lajia, kaikki hyvin 
harvinaisia, jotkut tavatut vain kerran tai kah- 
desti. V. S-s. 

Ritinärutto, eläinl., on äkillinen tarttuva 
tauti, jonka aiheuttaja on haavan kautta tunkeu- 
tunut r. -basilli. Eläimen kaulaan, ruhoon tai raa- 
jojen yläosiin ilmestyy arkoja ja kuumia iho- 
pöhöttymiä. jotka, myöhemmin muuttuvat kyl- 
miksi ja kivuttomiksi. Pöhöttymä, joka kädellä 
painaessa tai silittäessä antaa omituisen ritisevän 
äänen, sisältää pahanhajuista, vaahtomaista nes- 
tettä. — Tauti, jonka yleisoireet ovat kuume, 
raukeus, ruokahaluttomuus. liikunnan vaikeus, 
hengenahdistus, päättyy useimmiten kuolemaan. 

Kp. 

Ritoniemi, maatila (yksinäinen verotila) 
Ruoveden kirkonkylässä. Pinta ala 900 ha. Koti- 
tarvesaha, ja mylly. — - Tila, joka aikaisemmin 
oli Porin rykmentin sotamiestalcna. on perin- 
nöksi ostettu 1757. Sen omistajista mainittakoon 
kapteeni E. G. af Enehjelm ja hänen perillisensä 
(1825-33) sekä nyk. omistaja (1915) agronomi 
K. R. Häkkinen. — Kapteeni af Enehjelmin 
aikana 1825 J. L. Runeberg oleskeli R:n karta- 
nossa kotiopettajana. Täällä hän tutustui vän- 
rikki Pelanderiin (., vänrikki Stooliin") ja tänne 
sijoittuu ..Hirvenhiihtäjien" aihe. A. Es. 

Ritornelli (it. ritornello = paluu) , mus., 1) ker- 
taussäkeistö 14:unen vuosis. it, madrigaleissa, 
2) I7:nnen vuosis. monodisessa tyylissä laulu- 
säkeistöjen lomissa esiintyvä, säestävillä soitti- 
milla suoritettava välisoitto. /. K. 

Ritschl, A Ib r e e h t B e n j a m i n (1822-99), 
saks. jumaluusoppinut. R.. joka ylioppilaana 
tutki jumaluusoppia Haliessa ja Ttibingenissä, 
esiintyi ensimäisessä teoksessaan ..Das Evauge- 
lium Marcions" (1846) täydellisesti Baurin (ks. t.) 
oppilaana. Mutta tärkeässä monografiassa ,,Die 
Kntstehiing der alt kat holischen Kirche" (1850 ja 
1857) hän jo luopui Pamista, tunnustaen aposto- 
lien yksimielisyyden heidän suhteessaan Kristuk- 
seen .ja juutalaiskristillisen suunnan vähäpätöi- 



97 



RitschI— Ritter 



98 




A. RitschI. 



syyden. Vaikutettuaan Bonnissa v :sta 1852 yli- 
määräisenä ja v:sta 1859 varsinaisena professo- 
rina hän siirtyi 1864 Göt- 
tingeniin, jossa sitten opet- 
ti elämänsä loppuun asti. 
R:n pääteokset, paitsi edel- 
lämainittua monografiaa, 
ovat: „Die cliristliclie Lehre 
von der Rechtfertigung und 
J^ Versöhnung" IIII (1870- 
74; 4:s pain. (1895-1902) 
ja „Geschichte des Pietis- 
mus" IIII (1880-86). Sitä- 
paitsi ovat mainittavat fi- 
losofinen ..Theoloirie und 
Metaphysik" (1881; 3 :s 
pain. 1902) sekä yleistajui- 
nen esitys ..Unterricht in 
der christliclien Religion" 
(1875: 6:s pain. 1903). 
R:n päämerkitys on dogmatiikan alalla. Hänen 
työnsä on siinä ollut käänteentekevää laatua. 
Liittyen Schleiermacheriin (ks. t.) ja vielä enem- 
män Kantiin hän voimakkaasti teroitti uskon- 
non itsenäisyyttä, varsinkin tietoon ver- 
raten. Uskonto aiheutuu siitä ristiriidasta, mikä 
on ihmisen asemassa luonnon vähäisenä osana 
ja persoonallisuutena. ,, Tästä ristiriidasta keh- 
keytyy uskonto uskona yleviin henkisiin valtoi- 
hin, joiden avulla ihmisen oma voima täydentyy 
talii myös kohoaa sellaiseksi kokonaisuudeksi, 
että se kykenee luonnon painostusta vastusta- 
maan." Tässä uskonnon määritelmässä ilmenee 
selvästi siveellisen hengen nousu ajanhengen 
suosimaa materialismia vastaan. Mutta toiselta 
puolen R. oli myöskin idealistisen metafysiikan 
ja tunneperäisen mystiikan vastustaja. Näissä 
hän vainusi pakanuudesta polveutuvaa panteismiä, 
jota hänen siveellisen persoonallisuuden merki- 
tystä tehostava maailmankatsomuksensa anka- 
rasti vieroi. Panteistisen mystiikan vastustajana 
R. eroaa Schleiermacherista, mutta yhtyy hänee i 
uskonnollista vakaumusta koskevan käsitys- 
tapansa puolesta. Uskonnollinen tietämys perus- 
tuu nimittäin yksilön omiin kokemuksiin 1. elä- 
myksiin. Sitä ei voi ulkokohtaisesta toiselle tie- 
tona jakaa. Uskonnolliset lauselmat ovat 
arvioimisia (W crthurtheile) , joiden avulla 
ihminen ilmilausuu joko sen tuskallisen tunteen, 
että hän on erossa Jumalasta (synti y. m.) tahi 
Jumalan avulla saavuttamansa pelastuksen ja 
autuuden (sovitus y. m.). Täten R. pani pai- 
noa uskonnollisen ' tietämyksen käytännölli- 
selle luonnolle. 

Vastoin hegeliläisyyden korkealentoista meta- 
fysiikkaa R. teroitti Kantin perustamaa tieto- 
kritiikkiä. Hänen junialuusoppinsa asettuu 
sentähden arvostelevalle kannalle perittyjä dog- 
maattisia opinkappaleita vastaan. Ainoastaan se, 
niillä on uskonnollisen kokemuksen luja perustus, 
on säilytettävä. Opinkappaleita verrattomasti 
tärkeämpiä ovat uskonnolliset persoonallisuudet, 
ennenkaikkea Jeesus. Jeesuksen R. käsittää ensi 
sijassa Jumalan ilmestykseksi ja hänen valta- 
kuntansa (rakkaudenvaltakunnan) perustajaksi 
maailmaan. Jeesuksen tahdossa ilmenee täydelli- 
nen yhteys Jumalan kanssa, hänen työssään si- 
veellisen hengen voitto maailmasta. Ne, jotka 
liittyvät Jeesukseen, pääsevät sovintoon Juma- 
4. VIII. Painettu 24 / u 15. 



lan kanssa. — Täysin tietoisesti R. liittyy Luthe- 
riin. Vastustaen pietismin maailmaa vierovaa 
henkeä hän antoi erityisen arvon Lutherin iloi- 
selle, voitolliselle uskolle. Kristityn ei ole paet- 
tava maailmasta, vaan hänen on se voitettava. 
Tämä tapahtuu ottamalla osaa kulttuurityöhön 
Jumalan antaman kutsumuksen, s. o. yksi- 
tyisen asemasta ja lahjoista riippuvan elämän- 
tehtävän piirissä. Erittäin voimakkaasti ja sel- 
västi R. on osoittanut katolisen ja evankelisen 
e 1 ä m ä n i h a n t e e n eron. 

R:n väl ttömän vaikutuksen voi katsoa ulottu- 
van n. v:een 1900. Muutamat R:n aatteista ovat 
evankelisessa jumaluusopissa yleisesti hyväksytyt, 
kuten dogmatiikan kristosentrinen rakenne ja 
oppi evankelisesta elämänihanteesta. Toisissa koh- 
dissa R:n kanta on jotenkin yksimielisesti hy- 
lätty, esim. mitä mystiikkaan tulee. Mutta var- 
sinkin uskonnonhistoriallisen ainehiston ja tut- 
kimuksen paisuminen on aiheuttanut kysymyksiä, 
jotka olivat R:n näköpiirin ulkopuolella (ks. 
Uskon n on historiallinen koulu- 

kunta). Joka tapauksessa on myönnettävä, 
että R. edustaa Schleiermacherin jälkeen dog- 
maattisen tutkimuksen päähaaraa evankelisessa 
jumaluusopissa (vrt. Dogmatiikka). — 
[Otto RitschI, ,.A. R:s Leben" (2 nid., 1892-96), 
C. v. Kiigelgen, „Grundriss der R:schen Dogma- 
tik" (1903), G. Ecke, „Die theol. Schule A. R:s 
und die evang. Kirche der Gegemvart" (1897), 
F. Kattenbusch, ,,Von Schleiermacher zu Ritsehl" 
(1903), G. G. Rosenqvist, ,,Den filosofiska grund- 
valen för Albr. Ritschls teologi" (1902).] 

E. K-a. 

RitschI, Friedrich Wilhelm (1806-76), 
saks. filologi, 1834 vakin. prof. Breslaussa, 1838 
Bonnissa ja 1865 Leipzigissä. R., jonka vaikutus 
yliopistonopettajana oli erittäin huomattava, toi- 
mitti m. m. kriitillisen laitoksen Plauluksesta 
(184S-54, 3 osaa; 2:nen, melkein kokonaan uu- 
sittu R:n aloittama laitos julkaistiin 1881-94) 
sekä loistoteoksen „Priscse latinitatis monu- 
menta epigraphica" (1864). Hänen monet kreik. 
kirjallisuutta käsittelevät tutkielmansa ovat koot- 
tuina teokseen ,, Kleine philologische Schriften" 
(t. „Opuscula philologica") (1867-79; 5 osaa). 
[Muller, »Friedrich R." 2:nen painos 1878, Rib- 
beck, »Friedrich Wilhelm R." 1879-81, 2 osaa.] 

E. R-». 

Ritter, August Gottfried (1811-85), 
saks. urkusäveltäjä. Toimi Magdeburgin tuomio- 
kirkon urkurina v:sta 1847. Sävelsi urkuoppi- 
jakson, sonaatteja y. m. Julkaisi ,,Urkusoiton 
historian" (1884). /. A'. 

Ritter, Karl (1779-1859), saks. maantietei- 
lijä, A. von Humboldtin rinnalla tieteellisen 
maantieteen luoja, kävi koulua Salzmannin rous- 
seaulaisessa Schnepfenthalin laitoksessa, opiskeli 
1814-19 Göttingenissä, tuli viimem. v. historian 
professoriksi Frankfurt am Mainin lukioon, 1820 
Berliinin yliopiston maant. ylimääräiseksi pro- 
fessoriksi, sittemmin samalla sotaopiston opel lä- 
jäksi; Berliinin maant. seuran perustajia. R:n 
merkityksestä maantieteelle ks. M a a n t i e d e. 
R:n pääteos on „Die Erdkunde im Verliältnis zur 
Natur und zur Geschichte des Menschen" 
(1817-18; laajennettu painos 1822-59 käsittää vain 
Afrikan ja Aasian); muita julkaisuja: ,, Europa, 
ein geographisch-historisch-statistisches Gemälde" 



99 



Rituaali — Riutta 



100 



(1804-07), ..Die Yorhalle europäischer Völker- 
geschickte vor Herodot" (1820), ,,Einleitung zur 
allgemeinen vergleichenden Geographie und Ab- 
handlungen zur Begriindung einer mehr \vissen- 
schaftlichen Behandlung der Erdkunde" (1852), 
(lueunoista kcotut, kuoleman jälkeen julkaistut i 
„Geschichte der Erdkunde und der Entdeckungen" 
(1861), »Allgemeine Erdkunde" (1862), ..Europa" 
(1863). — Hänen muistokseen maantieteen edistä- 
miseksi perustettiin ..K. R. Stiftungen"it Berlii- 
nissä ja Leipzigissä. (E. E. K.) 

Rituaali liat. rltuä'lis = uskonnonmenoja Kos- 
keva, ks. Ri tus), järjestys, jonka mukaan ju- 
malanpalvelus on toimitettava. ..Rituale roma- 
niini" on 1614 ensi kerran julkaistu room. -kato- 
linen käsikirja sielunhoidollisia kulttitoimituk- 
sia varten. V. 1884 Leo XIII julkaisi siitä malli- 
painoksen (ks. Liturgia). E. K-a. 

Rituaalimurha (ks. Rituaali), juut. lain 
muka säätämä kristityn surmaaminen kultillisiin 
tarkoituksiin, jolloin murhatun verta muka useim- 
miten käytetään juutalaisten happamattomaan 
Leipään (hepr. muzza) tai pääsiäisviiniin. Nimi- 
tys rituaalinen johtuu siitä, että tuollaisen 
murhan luullaan tapahtuvan eräitä uskonnollisia 
menoja noudattamalla, tav. niin, että murhatta- 
vasta veri vähitellen juoksutetaan kuiviin (niin- 
kuin juutalaisessa teurastuksessa, sektauksessa, 
on tapana) ja otetaan huolellisesti talteen mai- 
nittuun pääsiäisleipään tai -viiniin käytettäväksi. 
Mutta juut. laissa ei ole mitään sensuuntaista 
määräystä. Päinvastoin V:ssa T:ssa on veren- 
syöminen ankarasti kielletty (vrt. 1 Moos. 9 4 , 
3 Moos. 17io seur., 5 Moos. 12 23 ), ja samalla 
kannalla on myös Talmud ja muu myöhempi juut. 
kirjallisuus. Ei ole myöskään juut. suullista eikä 
salaista traditsionia, joka tukisi r. -väitettä. Koko 
syytös näyttää perustuvan tietämättömyyteen 
juutalaisten laista ja tavoista. Se mainitaan 
ensi kerran v. 1236, jolloin keisari Fredrik TI 
antoi erään tapauksen johdosta tieteellisen komi- 
tean tutkia asiaa, tullen kielteiseen tulokseen. 
Useimmat r. -jutut ovat keskiajalta, vähäisempi 
osa uudelta ajalta, ja ovat yleensä (lukuun- 
ottamatta tapauksia, joissa juutalaiset kidutta- 
malla ovat pakotetut ..tunnustamaan") päättyneet 
syytettyjen eduksi. Tavatonta huomiota herättä- 
nyt kiovalainen r. -juttu, jossa M en del 1? e i 1 i s 
nimistä juutalaista syytettiin erään kristityn 
pojan rituaalisesta murhaamisesta, päättyi myös- 
kin (24 p. marrask. 1913) syytetyn vapauttami- 
seen. Erittäin huomattavana tekijällä r. -luulon 
syntyyn ja levenemiseen on mainittava muinais- 
ajasta keskiaikaan periytynyt usko ihmisveren 
taikavoimaan (esim. spitaali- ja sukupuolitau- 
deissa). Että juutalaisten luultiin tarvitsevan 
kristittyjen verta juuri pääsiäisleipäänsä ja 
-viiniinsä näyttää johtuvan siitä, että keskiajan 
juutalaiset valmistivat nuo leivät salaisin, kristi- 
tyille tuntemattomin juhlamenoin, ja että punai- 
nen pääsiäisviini helposti vei ajatuksen vereen. 
Pohjaltaan puheenalainen verisyytös on sama ja 
yhtä perusteeton kuin se kreikkalaisten ja rooma- 
laisten väite, että kristityt muka söivät ehtoolli- 
sessaan ihmislihaa ja harjoittivat kaikenlaista 
julmuutta. [G. Marx. ..Lie T/ötung Ungläubiger 
nach talmudisch-rabbinischem Recht" (1885), 
H. L. Strack, „Uas Blut im Glauben und Aber- 
glauben der Menschheit" (8:s pain. 1900), sama. 



,,Sind die Juden Verbrecher von Religionsuegen?" 
(1900), S. I. Brasul-Bruschkowski. ..Die Wahrheit 
iiber den Mord Jusehtsehinski und den Prozess 
Beilis" (1913), A. F. Puukko, .,Onko rituaali- 
murhia?" (Valvoja 1914).] A. F. Po. 

Ritualistit (ks. Rituaali), Englannin 
korkeakirkollisen suunnan äärimäinen oikeisto, 
joka harrastaa katolisten jumalanpalvelusmuotojen 
kiivitä niistä, ks. Anglikaaninen kirkko, 
Oxford-liike ja Pusey. E. K-a. 

Ritus /-(-/ (lat.). jumalanpalvelukseen kuuluva 
toiminta. 

Ritz [-IxJ, Jaakko (k. 1739), pappi, synty- 
perältään saks. llarjoitettuaan opintoja Witten- 
bergissä Et. vihittiin papiksi Viipurissa 1682 ja 
tuli 1686 Inkeriin Venjoen kirkkoherraksi. Kun 
Inkerinmaa joutui venäläisten haltuun, pakeni 
hän Suomeen ja sai 1706 Someron kirkkoherran 
viran. Venäläisten vallattua maan R. kielitaitoi- 
sena miehenä esitti valloittajille Suomen kirkon 
tarpeita ja valtuutettiin 1717 tuomiorovastin 
nimellä järjestämään kirkollisia oloja. Turun 
väliaikaisen tuomiokapitulin esimiehenä hän sit- 
ten vihki pappeja, piti pappeinkokouksia ja seura- 
kuntain tarkastuksia, suorittaen täten mitä arvok- 
kainta työtä säännöllisten uskonnollisten olojen 
vakiinnuttamiseksi sodan vuoksi syvästi kärsi- 
neessä maassa. A. J. P-ä. 

Ritzaun toimisto [ritsaan], uutistoimisto 
Kööpenhaminassa; sen perusti 1866 luutnantti 
Erik Ritzau. 

Riukiu-saaret [rjukjfl] (Liukiu >. Japanille kuu- 
luva n. 1,100 km pitkä saari jono Kiusiun saaren 
ja Formosan välissä. Itä-Kiinan-meren itärajana. 
Saaria on n. 65, lukuunottaen 7 pohjoispäässä 
olevaa L i n s c h o t e n-saarta (Kavabe-Sitsito), 
kaikkiaan 3.689 km'-. R. jakaantuvat pohjoisesta 
lukien seuraaviin ryhmiin: Hokubusoto 
(1.342 km 2 : suurin saari Amami-Osima), Tsubu- 
soto (1.531 km 2 ; Okinava), Nambusoto 
(816 km 2 ; Iriomoto ja Isigaki). — Saaret nou- 
sevat enimmäkseen jyrkästi merestä, jakaantuen 
geologisesti sisempään vulkaaniseen (tulivuoria) 
ja ulompaan, koralliriuttojen ympäröimään, 
gneissistä y. m. syntyneeseen vyöhykkeeseen. 
Maanjäristyksiä. Lauhkeasta kuumaan vaihteleva 
ilmasto terveellinen ; hirmumyrskyjä. — Maa 
enimmäkseen sangen hedelmällistä, tuottaen rii- 
siä, maissia, sokeriruokoa, vehnää, hedelmiä, pip- 
puria, puuvillaa y. m. Metsistä saadaan väri- 
puita. — - Asukkaat kansatieteellisesi i ja kielelli- 
sesti muistuttavat japanilaisia, alemmat kansan- 
luokat ovat kuitenkin kiinalaisia lähempänä. — 
Ukoillaan kauppa verraten vähäinen. Pääsalama 
Suri Oki navalla. — Hallinnollisesti R. kuuluu 
Kiusiuhun, pohjoiset saaret Kagosiman keniin, 
molemmat eteläisemmät ryhmät muodostaen oman 
Okinava nimisen kenin (502,309 as. 1908. 
208 km 2 :llä), pääkaupunki Naba Okinavalla. — 
Saariryhmä oli aikaisemmin itsenäisenä kuningas- 
kuntana, joka 1400-luvulta alkaen tunnusti Kii- 
nan yliherruutta: sen lopettivat 1874 jo 1699 
saarilla jalansijan saaneet japanilaiset, jotka 
1876 ottivat saaret kokonaan haltuunsa ja 1879 
veivät vangitun kuninkaan Tokioon. E. E. K. 

Riuku ks. Puut a v a r a 1 a j i t. 

Riukuoja ks. Salaojit u s. 

Riuna ks. G r i v n a. 

Riutta (hiekka-, kallio-, koralli-r.). vain vähän 



101 



Riuttaberberit — Rivoli 



102 



tai ei ollenkaan merenp. yläpuolelle ulottuva pit- 
kähkö, usein rannan suuntaa kulkeva kari. 

Riuttaberberit < saks. Riffberber, väännös 
sanasta Rif-bcrber = r i f-b e r b e ri t , s. o. Er- 
Rifissä asuvat berberit; ks. E r-R if. Berberit. 

Riuttakalkki, geol., muinaisista koralliriu- 
toista muodostunutta kalkkikiveä, joissa ei näy 
kerrosrakennetta, kuten muissa kalkkikivissä. 

Riuttakorallit, yhteinen nimitys niille lämpi- 
mien merien korallieläimille, jotka jatkuvasti 
suvuttomasti lisääntyen muodostavat koralliriut- 
toja (ks. t.). Varsinaiset r. kuuluvat kukkas- 




Riuttakoralleja. 

koralleihin (ks. K o r a 1 1 i e 1 ä i m e t). Tärkeim- 
mistä suvuista mainittakoon Madrepora, Mcean- 
drina, Poriies, Astrcea. Välistä suuret alat koralli- 
riuttoja ovat yhden ainoan t. muutaman harvan 
lajin muodostamia, toisen kerran taas voi pie- 
nellä alalla olla lukuisia lajeja edustettuina, jota- 
paitsi riuttojen rakentamiseen voi ottaa osaa 
myöskin hydrozooeihin (ks. t.) kuuluvia, hyvin 
koralleja muistuttavia Hydrocorallia ryhmän 
lajeja (esim. Millepora). I. V-s. 

Riva (saks. Keif), kaupunki Itävallassa, Etelä- 
Tirolissa, Garda-järven pohjoispäässä; 4,285 as. 
(1900), enimmäkseen italialaisia. — Pari kau- 
nista kirkkoa, ent. kastelli, linnanrauniot, raati- 
huone (v:lta 1471), teatteri; tunnettu järvikyl- 
pylä (4,581 hoitoparannusvierasta 1912). Kauniin 
asemansa ja ympäristönsä takia R. on suosittu 
matkailupaikka (46,017 matkailijaa. 1912). — 
Harjoitetaan viinin- ja öljypuunviljelystä, silk- 
kiäistoukan hoitoa, sekalaista teollisuutta ; sään- 
nöllinen laivahike pitkin Garda- järveä Desen- 
zanoon. Kapearaiteinen rata jylhän ja karun 
vuoriseudun halki Mori'n asemalta (Brenner- 
radalla). — R. on alkuaan roomal. asutus. Kuu- 
lui Trenton piispoille, 1441-1509 Venetsialle. 

E. E. K. 

Rivaali (lat. rlvä'lis), kilpailija, kilpakosija. 
— R i v ali teet t i, kilpailu, kateus, mustasuk- 
kaisuus. 

Rivas, A n g e 1 Perez de Saavedra 
(1791-1865), esp. runoilija, maalari ja valtiomies. 
Vallankumouksen aikana 1820 hänen oli vapaa- 
mielisten mielipiteidensä vuoksi pakko paeta Eng- 
lantiin, jossa hän sepitti Espanjan historiaa 
koskettelevan eepillisen runoelmansa ..Florindan". 
Sittemmin hiin liittyi vanhoilliseen puolueeseen, 
toimi lähettiläänä Italiassa ja Ranskassa sekä 
nimitettiin hallituksen jäseneksi. Kirjailijana R. 
aluksi ihaili klassikoita, mutta tutustuttuaan 
Englannin kirjallisuuteen ja oloihin, hän liittyi 



romantikkoihin ja tuli tämän suunnan innok- 
kaimmaksi puoltajaksi Espanjassa. Hänen teok- 
sistansa mainittakoon: „E1 Moro expösito" (1834. 
keskiaikainen saukarirunoelma), ,,Don Alvaro" 
(1835, kohtalonäytelmä) sekä historialliset ro- 
manssit (2 nid. 1841). //. Kr-n. 

Riverside [-vasaidj, kaupunki Etelä-Kalifor- 
niassa, Sauta Annan varrella San Bernardinon 
laaksossa, rautatien varrella Los Angeleksesta 
itään; 7,973 as. (1900). — R. on Kalifornian 
suurenmoisen appelsiini- ja viinirypäleviljelyksen 
tärkein paikka. 

Rivier [rivjc'], Alphonse (1835-98), sveits.- 
belg. oikeusoppinut. Syntyi Lausannessa; opiskel- 
tuaan siellä ja Berliinissä tuli 1861 Berliinin 
yliopiston dosentiksi, 1865 professoriksi Berniin, 
kutsuttiin 1867 Brysselin yliopistoon roomalaisen 
oikeuden professoriksi, tuli 1884 kansainvälisen 
oikeuden professoriksi samassa yliopistossa. R. oli 
Rolin-Jacquemynsin (ks. t.) avustajana Institut 
de droit iuternationalissa ja toimi sen yleis- 
sihteerinä. Julkaissut m. m. paljon käytetyn 
kansainvälisen oikeuden käsikirjan „Principes du 
droit des gens" (1896), ,,Introduction historique 
au droit romain" (1881), ,.Handbuch des Völker- 
rechts auf Grundlage europäischer Staatenpraxi.-" 
(1886). E. E. 

Riviera [-§-] (it., = ,, rannikko"), tavattoman 
luonnonihana. lauhkeailmastoinen (ks. Nizza) 
kapea rannikkokaistale Genovan-lähden ran- 
nalla, Merialppien ja Apenniinien eteläjuurella. 
Ranskassa ja Italiassa Nizzan ja Spezian 
välillä. Suosituimpia talvenvietto- ja huvit- 
telupaikkoja ovat Nizza, Monaco ja Menton 
Ranskassa, San Remo, Ospedaletti ja Bordighera 
Italiassa, La Corniche-tien varrella. Kasvillisuus 
subtrooppinen, esim. palmut menestyvät. — Rauta- 
tie kulkee pitkin rantaa Nizzasta Speziaan. loppu- 
matkalla Genovasta alkaen yli 80 tunnelin kautta. 
— Rannikko Nizzasta Genovaan on R. di Po- 
nente (,, laskevan auringon rannikko"), Geno- 
vasta Speziaan R. di L e v a n t e (., nousevan 
auringon rannikko"). Kuva ks. Nizza. 

E. E. K. 

Rivikylvö ks. Kylvö ja Kylvökone. 

Rivinus /-?'-/ (Bach m an n), August us 
Quirinus (1652-1723), saks. lääkäri ja kasvi- 
tieteilijä, toimi luonnontieteiden professorina 
Leipzigissä. Teoksessa ..Introductio generalis in 
rem herbariam" (1690-99) R. esittää kasvitieteen 
tehtäväksi kasvien tieteellisen tutkimuksen sel- 
laisenaan, aikaisemmin nim. kasvitieteen varsi- 
naiseksi sisällykseksi katsottiin yleensä kasvien 
lääketieteellisten y. m. s. ominaisuuksien selvit- 
täminen. R. suunnitteli myös jonkinlaista kaksi - 
nimi järjestelmää sekä kasvien ' ryhmitystä teriön 
perustalla. 

Rivit, cliiinl., ks. Y u o h i s r o h t u m a. 

Rivoli. 1. Kaupunki Pohjois-Ttaliassa. Tori- 
nosta jonkun matkaa länteen, lähellä Dora Ripa- 
rian oik. rantaa; 7,250 as. (1901; kuntana). 
Kunink. linna (1400-1600-luvuilta), jossa van 
gittu kuningas Victor Amadeus IT kuoli 1732: 
sekalaista teollisuutta. - -2. Kylä Pohjois-Tta 
liassa, Veronan provinssissa, Veronasta luotei- 
seen Monte Kahlon juurella Adigen laaksossa; 
siellä Bonaparte 1797 ja Massena 1807 voitti itä 
valtalaiset. Voittonsa johdosta Massena korotet- 
tiin R:n herttuaksi. 



103 



Rivularia — Robbia 



104 



Rivularia ks. Sinilevät. 

Rixdorf ks. N e u k ö 1 1 n. 

Rjazanj [-a'njj. 1. Kuvernementti (ven. Rja- 
zanjskaja gubernija) Keski-Venäjällä, Moskovan 
kuvernementin kaakkoispuolella Oka-joen ympä- 
rillä; 42,099 kni 2 , 2,694,800 as. (arv. 1913), 04 
km-':llä. — Okan eteläpuolella oleva K:n osa on 
metsätöntä, idässä aroluontoista (Stepnaja sto- 
rona) ylätasankoa. johon joet ovat uurtaneet sy- 
viä laaksoja; yleensä hyvin hedelmällistä, 71% 
mustaamultäa) . Okaa vas., pohjoispuolella (Me- 
serskaja storona). maa on alavampaa, vähemmän 
viljavaa, paikoitellen rämeitä ja soita (useat kui- 
vumassa, osa kuivattu), laajoja metsiä vielä säi- 
lynyt. Metsiä koko kuvernementin pinta-alasta 
oli 20,i% (1907). — Joet laskevat Volgaan (Oka 
ja sen lisäjoet Pronja, Para, Osetr) ja eteläosista 
Doniin. Vesiteitä 642 km. josta 526 km höyry- 
aluksilla kuljettavaa. - - ilmasto mantereinen; 
tammikin keskilämpö — 11°C, heinäkin -4-19°C, 
v:n -)-3,b C. V:n sademäärä 471 mm. — Asuk- 
kaat ovat isovenäläsiä (99,5% väestöstä) ; muu- 
tamia tuhansia tataarilaisia (0,s% väestöstä) asuu 
Kasimovin piirikunnassa. Lukutaitoisia 20,8%. — 
Maataloutta harjoittaa 78,8%, teollisuutta (eten- 
kin Meserskaja storonassa) ja vuorityötä (etelä- 
osissa) 10';. Maanviljelys tuottaa ruista 510.000 
ton., kauraa 383,800 ton., hirssiä 71,200 ton., pe- 
runoita 664.200 ton. (1913). Viljellään paljon 
tupakkaa (sato 7.8 milj. kg 1912; huonoja laa- 
tuja), hedelmäpuita, vihanneksia y. m. Karjan- 
hoito alhaisella kannalla; 1913 oli nautakarjaa 
469.600, hevosia 392.000. lampaita ja vuohia 
942.900, sikoja 141.100 kpl. Mehiläishoitoa har- 
joitetaan metsäseuduissa. — Maatalous ei anna 
tarpeeksi elantoa, joten laajoilla alueilla on tur- 
vauduttava kotiteollisuuteen ; viime vuosis. lo- 
pulla 240.000 henkeä harjoitti kotiteollisuutta. 
Valmistetaan nahka-, sepän-, puusepän-, huopa-, 
kangas- y. m. teoksia. Työnansiolla kuljetaan suu- 
rissa joukoin. — Tehdasteollisuudessa työsken- 
teli 1910 18.686 henkeä, joista aksiisin alaisissa 
tehtaissa 960 henkeä; aksiisista vapaan teollisuu- 
den (puuvillatehtaita Egorjevskissa, nahka- ja 
pellavatehtaita Kasimovissa, vahakynttilä- ja 
rautatehtaita R:n kaupungissa) tuotantoarvo oli 
66.5 milj. mk. — ■ Vuorityöntuotteista mainitta- 
koon kivihiili kuvernementin eteläosista (273,800 
ton. 1907). — Kantateitä 1.113 km (1912). — 
Kansakouluja 1,761 (oppilaita 139.191), keskikou- 
luja 27 (opp. 6,700), ammatillisia keski- ja alem- 
pia kouluja 26 (opp. 3,468) 1912; sairaaloita 94, 
lääkäreitä 167 (1911). — Hallinnollisesti R. ja- 
kaantuu 12 piirikuntaan. Pääkaupunki R. 2. - 
Historia. R:n alue vastaa osittain R:n suuri- 
ruhtinaskuntaa, joka syntyi 1127. V*:sta 1237 
ruhtinaskunta kärsi alinomaa tataarien hyök- 
käys- ja rvöstöretkistä. Oleg Ivanovitsin aikana 
(1351-1402) R:n valta oli laajimmillaan, mutia 
Olegin jälkeen jo ennen häntä tuntunut moskova- 
lainen vaikutus kasvoi kasvamistaan, kunnes 1520 
viimeinen suuriruhtinas vietiin Moskovaan ja 
vangittiin. — 2. Edellämainitun kuvernementin 
pääkaupunki, Trubezan oik. korkealla rannalla 2 
km Okasta. rautateiden risteyksessä; 41,433 as. 
(1910). — Parikymmentä kirkkoa; Ristinpys- 
tyttämiskirkossa R:n ruhtinasten hautoja. Pari 
luostaria, arkkipiispan palatsi, ent. kremljistä 
vähän jätteitä. — Opettajaseminaari, hengellinen 



seminaari, lukioita y. m. oppilaitoksia. Arkkipiis- 
panistuin. Historiallinen museo. Pari sairaalaa. 
— Vahakynttilä- ja maataloustyökalutehtaita. 
Kauppa melkoinen. — Vanha R. (Staraja R.) 
perustettiin n. 1060; sen paikalla nyk. on kylä 
n. 50 km R:sta alaspäin Okan varrella. R. pe- 
rustettiin 1095 Perejaslavlj rjazanskij nimisenä, 
oli 1300-luvun puolimaista alkaen R:n ruhtinas- 
kunnan pääkaupunkina. Vaikka R. oli linnoi- 
tettu, hävittivät tataarit sitä useasti. K. K. K. 

Rjukan (norj., = , .savuava"), putous Etelä-Nor- 
jassa, Telemarkenissa, Bratsbergin amtissa, Maan 
elven-joessa 10 km sen laskusta Masvandet- 
järvestä ; put.-kork. 104 m. H. oli ennen Norjan 
komeimpia putouksia, syöksyen äkkijyrkkänä 
vain pari m leveään kuiluun. V. 1911 Mnsvande- 
t in, R:n ja sen yläpuolella olevien koskien voima 
patojen ja 4 km pitkän tunnelin avulla keski- 
tettiin 10 rautatorven kautta (put. kork. 282 m) R. 
I:n voima-aseman 10 turbiiniin 135,000 hevos- 
voimaksi, jotka yli 4 km pitkää johtoa myöten 
siirretään Saaheimin (teollisuusasutus, 4,000 as. 
1912) salpietari- y. m. tehtaisiin. R. I:n turbii- 
nien läpi juossut vesi tulee johdettavaksi alem- 
pana olevaan R. II :n voima-asemaan (122,000 he- 
vosv.) ; senkin voima käytetään etupäässä nor- 
jan-salpietarin valmistukseen. Yhteenlaskettu 
vuotuinen valmistusmäärä arv. 150,000 ton. — 
R:n voimalaitteet ovat maailman suurimmat. 

E. E. K. 

Rjäzan ks. Rjazanj. 

r. L, rajoitettu lisämaksu, ks. Osuus- 
kunta, palsta 168S. 

Roanne [roa'n], kaupunki Itä-Ranskassa, Loi- 
ren departementissa Loiren vas. rannalla, R:n- 
Digoin'in kanavan varrella, ratojen risteyksessä, 
Lyon'ista luoteiseen; 36,697 as. (1911). — Uusi 
kaupungintalo, vanhan linnan rauniot, lukio 
(1600-luvulta), museo, kirjasto; huomattava puu- 
villateollisuus, lisäksi konepajoja, nahkatehtaita. 
Kauppa melkoinen. — R. on vanhan ajan Ro- 
duin un, oli segusiavien pääkaupunkina. Keski- 
ajalla Roannais'n herttuakunnan pääkaupunki. — 
R:sta 13 km luoteiseen St.-Albanin terveyslähteet. 

Roastbeef [roustbifj (engl.), paahtopaisti, 
selkäkuvepaisti. 

Robber ks. W li i s t. 

Robbia, della, Firenzessä työskennellyt it. 
kuvanveistäjäsuku, joka vuosisadan umpeensa 
1500-luvun alkupuoliskolle saakka säilytti salai- 
suutenaan maalattujen polttosavi- 1. terrakotta- 
veistosten lasittamistaidon, mikä suvun kuollessa 
joutui unohduksiin. Alkuaan he käyttivät tätä 
tinalasitustaan veistostensa (etupäässä koho- 
kuvien, myöskin rintakuvien, vaakunakilpien, 
voitonmerkkien y. m.) suojaamiseksi ilman vai- 
kutukselta, mutta pian sai lasitus kiiltävän si- 
leine pintoineen suorastaan koristeellisen tar- 
koituksen. — 1. Luca della R. (n. 1400-82), 
suvun päämestari, harjoitti mahdollisesti ensin 
kultasepänammattia, osasi itsenäisesti sulattaa 
yhteen Donatellon realismista ja Gkiberti'n pool 
tilaisen siroviivaisesta tyylistä saamansa vaiku- 
tuksen. Molempien viimemainittu ,en taiteilijain 
rinnalla R. on varhaisrenesanssin vaikutusval- 
taisimpia kuvanveistäjiä, jonka monipuolinen 
tuotanto terrakotta töiden ohella käsittää myös 
marmori- ja pronssiteoksia. Hänen pääteoksensa 
ia ensimäisiä tunnetuita töitään on Firenzen 



105 



Robe— Robert 



106 



tuomiokirkon marmorinen laululava (1431-n. 1437, 
nyk. kirkon museossa, ks. liitettä Kuvan- 
veistotaide III), jonka 10 korkokuvassa on 
psalmin 150 mukaan esitetty laulavia ja soitta- 
via poikia ja tyttöjä ja joka raikkaassa elämän- 
ilossaan ja täysin hallitussa kaunovaikutukses- 
saan menestyksellä kilpailee Donatellon samaan 
kirkkoon tekemiin toisen laululavan kanssa. Hä- 
nen marmoritöistään on lisäksi mainittava piispa 
Benozzo Federighi'n hautamerkki (1456, nyk. Fi- 
renzen S. Trinitä-kirkossa). R:n pronssitöistä 
tärkeimmät ovat Firenzen tuomiokirkon sakas- 
tin ovien korkokuvat (1467). Suurimman kuu- 
luisuutensa hän saavutti polttosavi veistoksillaan, 
jotka hän pääasiallisesti väritti valkoisella (itse 
kuvat) ja sinisellä (korkokuvien pohja), mutta 
myöskin useammilla väreillä (kulta, vihreä, vio- 
letti ja keltainen). Ne ovat sekä yksinäisiä har- 
tauskuvia että rakennustaiteellisia koristuksia, 
kuten esim. Firenzen S. Croee-kirkon evanke- 
lista- ja apostolikuvat Pazzi-kappelin katossa ja 
seinillä tai lynettikuvat tuomiokirkossa sekä Via 
d'Agnolo-kadun varrella. Terrakottakuvissaan R. 
osoittautuu yhdeksi neitsyt Marian etevimmistä 
kuvaajista 1400-luvulla ja juuri tällä alalla hän 
tuo selvimmin esiin oman, tuntuvasti seur. vuo- 
sis:n käsitystapaan vaikuttavan taideihanteensa: 
jumalaisten aiheiden inhimillistetyn esityksen ja 
sommittelun täydentämisen hilpeän sopusointui- 
seksi kauneudeksi. — 2. Andrea della R. 
(1437-1528), edellisen veljenpoika ja oppilas, mil- 
tei yksinomaan polttosavikuvien valmistaja, joka 
ei omista setänsä omaperäisen naiivia luonnon- 
tajua, vaan jatkaa hänen työtään kempeämieli- 
sempään tyyliin ja tuotantoalaa laajentaen tavat- 
toman lukuisissa, lopulta pintapuolisen taituri- 
maisissa kuvissaan, joista viehättävimpänä esi- 
merkkinä mainittakoon Firenzen löytölasten- 
kodin friisin kapalolapsia esittävät medaljongit. 
— Hänen pojistaan huomattavimmat ovat Gio- 
vanni della R. (k. 1529), jonka terrakotta- 
teokset ovat enimmäkseen vain muiden teosten 
käsityöläismäisiä. jäljittelyjä, ja Girolamo 
della R. (k. 1566), joka muutti Ranskan ku- 
ninkaan palvelukseen ja levitti R. -suvun taiteen 
Italian ulkopuolelle. [Cavallucci ja Molinier, 
,,Les della R., leur vie et leur oeuvre" (1884), 
M. Reymond, „Les della R. (1897), Maud Crut- 
well. ..Luca and Andrea della R. and their suc- 
cessors" (1902) ja P. Schubring, ,,Luca della R. 
und seine Familie" (Knackfussin Kunstler-Mo- 
nographien sarjassa).] E. R-r. 

Robe [rdb] (ransk.), pitkä, laahustava naisen- 
hame; se vaatemäärä, mikä menee yhteen naisen 
pukuun: ransk. tuomarien ja asianajajien käyt- 
tämä pitkä tavallisen puvun päällä kannettava 
ammattipuku. 

Robenhausenin paalukylä [-hauzanin] , Pfäffi- 
kerseen rannalla Ziiricliin kantonissa Sveitsissä,. 
Muinaisjäännöksen keksi J. Messikomer 1856 
turvesuosta, joka on järvestä muodostunut. Se 
oli ollut tavallinen paalukylä (ks. Esihisto- 
rialliset ajanjaksot, palsta 815), joka 
oli ollut käytännössä nuoremman kivikauden lo- 
pulla ja vielä, pronssikauden alussa. Löytöjen 
nojalla on voitu todeta, että jokaiseen paalu- 
asumukseen on kuulunut talli, varastohuone, työ- 
paja y. m. sekä huoneissa kangaspuut. Suuri 
joukko kankaan- ja verkonjätteitä, omenia y. m. 



on tavattu. ■ — Kylä on aikanaan kahdesti pala- 
nut ja kolmas kylä on hyljätty turvesuon kas- 
vamisen takia. A. M. T. 

Robert A n j o u 1 a i n e n (k. 1343), N a p o- 
1 i'n kuningas, tuli 1309 isänsä jälkeen vanhem- 
pien veljiensä edellä Napoli'n hallitsijaksi. Hän 
oli voimakas ruhtinas, joka Italian guelfien joh- 
tajana taisteli Saksan keisareja Henrik VII :ttä 
ja Ludvik Baierilaista vastaan. Sitävastoin hänen 
yrityksensä valloittaa Sisiliaa eivät onnistuneet. 
R. oli suuri filosofian ja runouden ystävä ja 
kirjoitti itsekin runoja. Häntä seurasi hänen poi- 
kansa tytär Johanna (ks. t.). K. G. 

Robert, Normandian herttuoita. 1. R. I 
(k. 932), alkuansa viikinkipäällikkö nimeltä 
Rolf 1. Roll o, tunnettu liikanimellä ..Gange- 
Rolf", joka oli viikinkijoukkoineen hävittänyt 
Pohjois-Ranskan rannikoita, kunnes Ranskan 
kuninkaalta Kaarle Yksinkertaiselta v. 911 sai 
Normandian herttuakunnan. ehdolla että vastaan- 
otti kasteen (jossa sai nimen Robert) ja rupesi 
rannikon vartiomieheksi. Paljon on väitelty 
siitä, oliko R. Norjasta vaiko, niinkuin viime- 
aikaiset tutkimukset näyttävät vahvistavan, 
Tanskasta kotoisin. R. järjesti herttuakuntansa 
hallinnon ja lainkäytön. — 2. R. II Loistava 
1. Paholainen (k. 1035), tuli 1028 herttuaksi 
vanhemman veljensä Rikhard III :n jälkeen, jonka 
hänen sanottiin myrkyttäneen, oli alinomaisissa 
sodissa, kunnes katuen entisiä rikoksiaan ja jul- 
muuksiaan lähti toivioretkelle Jerusalemiin ja 
paluumatkalla kuoli Nikeassa. Oli Vilhelm Val- 
loittajan isä. Hänen elämänsä on antanut aiheen 
useihin kaunokirjallisiin teoksiin. — 3. R. III 
(k. 1134), Vilhelm Valloittajan vanhin poika, 
syrjäytettiin Englannin valtaistuimelta ja tuli 
Normandian herttuaksi 1087, panttautti 1096 
herttuakuntansa ja lähti mukaan ensimäiselle 
ristiretkelle, jolla osoitti sotaista uljuutta, joutui 
siltä palattuaan taisteluun veljensä Henrikin, 
Englannin kuninkaan, kanssa, otettiin 1106 
vangiksi sekä kuoli 1134. K. G. 

Robert (k. 1031), Ranskan kuningas, liika- 
nimeltä Huiska s, oli Hugo Capefn poika, ja 
nousi 996 tämän jälkeen valtaistuimelle. Oli kir- 
kon ystävä, vietti munkintapaista elämää ja erosi 
paavin käskystä ensimäisestä puolisostaan Bur- 
gundin Bertasta liian likeisen sukulaisuuden ta- 
kia. On tunnettu virrensepittäjänä ja säveltäjänä. 

K. G. 
Robert, Skotlannin kuninkaita. ks. 
Bruce. 1. 2. 

Robert f-hä'r], Louis L e o p o 1 d (1794-1835), 
ransk. taidemaalari ja väskenpiirtäjä; synt. Sveit- 
sissä, opiskeli Pariisissa Ch. Girardetfn ja J. L. 
Davidin johdolla, jatkoi opintojaan v:sta 1818 
Roomassa, jossa tapasi uutuudellaan huomiota he- 
rättäneen aihealansa: it. kansan- ja rosvoelämäu 
kuvauksen. Nämä romanttiset laatukuvansa K. 
esittää Davidin uusklassilliseen tapaan ihannoi- 
vi-sa. säännönmukaisissa sommitteluissa ja an- 
tiikkisia kuvapatsaita muistuttavissa malliasen 
noissa. Pariisin Louvressa olevat, väriltään kui- 
van kovat taulut ,. Madonna dell' Aivon pyhiin- 
vaeltajien painu" (1827) ia ..Elonleikkaajien tulo 
pontilaisille nevoille" (1830) mainittakoon esi- 
merkkeinä hänen aikoinaan hyvinkin kuuluisista 
maalauksistaan. P. päätti itse päivänsä Venet- 
siassa. [Elämäkert. kirj. Detecluze (1838), Feuil- 



107 



Robert- Fleury — Robespierre 



108 



let de Conckes (1849, saks. 1863) ja Ch. Clement 
(1874).] E. R-r. 

Robert-Fleury [-bär-fiör'i'J. 1. Joseph Ni- 
colas K. -F. (1797-1890), ransk. taidemaalari; 
Gros'n. Girodet'n ja H. Vernefn oppilas, työs- 
kenteli Pariisissa akateemisena historiamaalaa- 
jana, jona hän esitti etupäässä keski- ja uskon- 
puhdistusajan tapauksia, mielellään draamallisia 
kauhukuvia (esim. „Pärttylinyön kohtaus", 1833), 
mutta myös tyynemp ä ja yksinkertaisempia koh- 
tauksia (esim. ..Uskontokeskustelu Poissyssä 
1561", Pariisin Luxembourg-museossa, 1840). 
Tehnyt myöskin muotokuvia. — 2. T o n y R.-F. 
(1837-1911), edellisen poika; Delaroclien ja Cog- 
niet'n oppilas, seurasi isäänsä historian- ja muoto- 
kuvamaalarina. Hänen kuuluisimpia taulujaan 
ovat „Toht. Pinel vapauttaa 1795 mielisairaat 
kahleista" (1876) ja ..Korintin viimeinen päivä" 
(1870, Luxembourg-museossa). R.-F. oli Bougue- 
riMifii jälkeen „Soci6tfi des artistes frangais" yh- 
distyksen presidentti ja toimi ansiokkaana pidet- 
tynä opettajana, jonka lukuisain oppilaiden jouk- 
koon ovat kuuluneet m. m. Akseli Gallen -Kallela 
ja Eero Järnefelt. E. R-r. 

Robert Guiscard [giskä'r], s. o. K. ..kavala" 
(n. 1015-85), Apulian ja Kalabrian herttua, tuli 
Normandiesta vanhempain veliiensä mukana 
Etelä-Italiaan, jossa sotamiehet korottivat hänet 
hänen urhoollisuutensa vuoksi 1057 Apulian 
kreiviksi. Paavi Nikolaus II suostui antamaan 
hänelle herttuanarvon ja Apulian sekä ne maat. 
jotka hän vastedes valloittaisi, vuotuista veroa ja 
sota-apua vastaan. K. tekikin lopun Itä-Rooman 
keisarin vallasta Etelä-Italiassa; joutui sitten rii- 
taan paavi Gregorius VII :n kanssa, joka julisti 
hänet pannaan 1074. Mutta kun paavi tarvitsi 
apua taistelussaan Saksan keisaria Henrik IV:tä 
vastaan, teki hän sovinnon R:n- kanssa ja vapautti 
hänet pannasta 1080; 1084 R. pelasti paavin, joka 
oli Henrik IV: n piirittämänä S:t Angelon lin- 
nassa ja vei hänet Salernoon. R. taisteli myös- 
kin Kreikassa Itä-Rooman keisaria vastaan ja 
kuoli Kephallenian saarella. [v. Heinemann, 
„Geschichte der Normannen in Unteritalien".] 

E. O. h. 

Roberts [-batsj, Frederick Sleigh (1832- 
1914). jaarli, engl. sotapäällikkö; aloitti sotilas- 
uransa 1S51 upseerina Bengaalin tykistössä, otti 
1857-58 osaa Intian kapinan kukistamiseen, tais- 
teli 1863 Intian luoteisr ajalla ja oli 1868 mukana 
Abessiiniaan ja 1871 : 72 Kaakkois-Bengaalin ja 
Birman välillä olevaan Lushaihin tehdyllä ret- 
kellä; otti 1878 kenraalimajurina osaa Afga- 
nistanin sotaan, jossa m. m. suoritti rohkean 
marssin Kabulista Kandahariin, joka vapautet- 
tiin : 1881 R. määrättiin Natalin kuvernööriksi ja 
Etelä-Afrikassa olevien sotajoukkojen ylipäälli- 
köksi, multa kun odotettua buurisotaa ei synty- 
nytkään, palasi R. pian Englantiin. Hän tuli nyt 
Madrasin armeian päälliköksi. 1883 kenraaliluut- 
nantiksi ja 1885 Intian sotajoukkojen ylipäälli- 
köksi, jossa toimessa ollessaan saattoi Birman 
sotaretken onnelliseen päätökseen; ylennettiin 
L890 kenraaliksi ja 1892 paariksi nimellä Lord R. 
of Kahdahar; palattuaan 1893 Englantiin tuli 
1895 sotamarsalkaksi ja Irlannin ylipäälliköksi. 
Jouluk. 1899 R. määrättiin ylipäälliköksi buuri- 
sodassa ja seur. v. 1900 hän saattoi tämän sodan 
pääasiallisesti loppuun (ks. Buurisota); luo- 



vutti marrask. 1900 ylipäällikkyyden esikunta- 
päällikölleen Kitchenerille siirtyjiksensä itse valta- 
kunnan koko armeian ylikomentajana Englantiin ; 
korotettiin jaarliksi ja sai 100,000 punnan kan- 
sallispalkinnon ansioistaan buurisodassa; julkais- 
sut teokset .,Rise of Wellington" (1895) ja 
..Forty-one years in India" (1897). J. F. 

Robertson [rolatsanj, William (1721-93), 
skotl. historiankirjoittaja: toimi ensin pappina. 
oli sittemmin Skotlannin ylimmän kirkollis- 
viraston jäsenenä, v:sta 1762 Edinburgh'n yli- 
opiston rehtorina ja v:sta 1763 Skotlannin liis- 
toi iografina. Ollen Gibbonin ja Uumen rinnalla 
yksi Ison-Britannian suuria historiankirjoittajia 
18: unella vuosis. R. saavutti aikanaan suuren 
maineen tyylinsä ja laajojen näköalojenpa puo- 
lesta kiitetyillä historiateoksillaan: ,,IIistory of 
Scotland" (1759), ..History of the reign of Char- 
les V" (1769), „Ilistorv'of America" (1777). 

J. F. 

Robertson Smith [rohjtsan smip], William 
(1846-94), brittiläinen teologi. R. S. tuli 1870 
skotl. vapaakirkon palvelukseen ja oli kymmen- 
kunnan vuotta heprean kielen opettajana Aber- 
deenin collegissa, mutta menetti 1881 virkansa 
kriitillisen suuntansa vuoksi. V. 1883 hän siirtyi 
Cambridgen yliopistoon ensin arabian kielen opet 
tajaksi, oli kirjastonhoitajana 1886-89 ja vihdoin 
v :stä 1889 arabian kielen professorina. R. S. on 
ensimäinen kriitillinen raamatuntutkija Isossa- 
Britanniassa, ja hänellä on sellaisena uraa 
aukaiseva merkitys. Israelin uskonnon tutkijana 
hän oli Wellhausenin (ks. t.) ja Kuenenin oppi- 
las. Hänen Vanhaa testamenttia koskevat tutki- 
muksensa sisältyvät teoksiin : ,,The Old Testa- 
ment in the jexvish cliureh" (1881) ja ,.The 
prophets of Israel" (1882). Arabialaisen ja yleis- 
seemiläisen uskonnon alalla R. S. myöskin suo- 
ritti perustavia tutkimuksia, jotka hän esitti 
teoksessa : ..Leetures on the religion of the semi- 
tes" (1889), saksaksi: ,.Hie Religion der Semiteu" 
(1899). E. Ka. 

Robesonin-salmi froubsonin-] erottaa Grönlan- 
nin luoteisosan Grantin-maasta ja yhdistää 
Smithin-salmen, Kanen-altaan ja Kennedyn-sal- 
men Pohjois- Jäämereen. — R:n löysi Hayes 1S61 
sen tutki tarkemmin Hall 1871. 

Robespierre [robspiä'rJj M ax im il i e n 
Francois Marie Isidore de (1758-94), 
ransk. vallankumousmies ; 
toimi v:sta 1781 asian- 
ajajana syntymäkaupun- 
gissaan Arras'ssa; valit- 
tiin 1789 säätykokoukseen. 
R. oli jo tähiin aikaan 
fanaatikko. joka tahtoi 
onnellistuttaa Ranskan ja 
i h in iskun nau Rousseau'n 
vapaus- ja yhdenvertai- 
suusaatteilla. Äärimäiseen 
vasemmistoon kuuluvana 
hän ei kuitenkaan perus- 
tuslakia säätävässä kan- 
salliskokouksensa saanut 
huomattavammassa mää- 
rässä ääntänsä kuuluville, 
mutta sitä suuremman 

vaikutusvallan hiin saavutti Pariisin Jakobiini- 
klubissa, jonka pikkuporvaristoon kuuluvat jäse- 




RobespiiTiv. 



109 



Robigo — Robinson 



110 



net jumaloivat häntä pitäen häntä hyveen ja 
rehellisyyden esikuvana. Toukok. 1791 R. sai 
kansalliskokouksen päättämään, ettei kukaan sen 
jäsenistä saisi tulla valituksi seuraavaan lakia- 
säätävään kokoukseen ; esiintyi kansalliskokouk- 
sen hajottua niitä vastaan, jotka vaativat sodan 
julistamista Itävaltaa vastaan. Vaikka hän ei 
ottanut osaa kommuunin miesten toimeenpane- 
miin kesäk. '20 p:n ja elokuun 10 p:n tapauksiin, 
joilla kuninkuus kukistettiin, valittiin hänet kui- 
tenkin kommuunin yleisneuvostoon. Hänellä ei 
myöskään ollut mitään osallisuutta syyskuun 
murhiin ; muutamia päiviä niiden jälkeen hänet 
valittiin Pariisin ensimäiseksi edustajaksi kon- 
venttiin, missä lian vaati kuninkaan kuolemaa 
ja heti joutui ankaraan taisteluun girondelaisteu 
kanssa; se päättyi viimemainittujen kukistumi- 
seen kesäk. 1793. Heinäk. 27 p. sam. v. R. 
valittiin yhteishyvän valiokuntaan; täällä hän ja 
hänen ystävänsä kuitenkin olivat vähemmistönä 
eikä hänen vaikutusvaltansa valiokunnassa kos- 
kaan ollut niin suuri kuin yleisesti luultiin; 
häntä ei ole pidettävä valiokunnan harjoittaman 
hirmuhallituksen alkuunpanijana, joskohta hän 
vallankumouksellista hallitusta ylistävillä puheil- 
laan teki hirmuvallan laajoissa piireissä suosi- 
tuksi ja nauttimallaan kansansuosiolla vahvisti 
yhteishyvän valiokunnan asemaa. Yksissä neu- 
voin valiokunnan enemmistön kanssa hän keväällä 
1794 saattoi mestauslavalle hebertistit ja danto- 
nistit: edelliset olivat hänelle vastenmieliset 
lujan keskusvallan vastustajina, ateisteina ja 
alimman kansanluokan raakuuksia jäljittelevinä 
„sanseulotteina"; Danton'ia hän vihasi ja kadehti 
hänen maltillisuutensa ja käytännöllisen valtio- 
mieskykynsä tähden. Danton'in mestauksen jäl- 
keen nousi R:n vaikutusvalta ylimmilleen. 
Nojautuen jakobiiniklubiin hän vallitsi kom- 
muunihallitusta ja konventtia ja koetti myöskin 
yhteishyvän valiokunnassa ajaa omaa politiik- 
kaansa. Hänen rousseaulaisuudelleen oli kuvaa- 
vaa, että hän toukok. 1794 sai kon ventin juh- 
lallisella päätöksellä tunnustamaan korkeimman 
olennon olemassaolon; kesilk. 10 p. hyväksyttiin 
hänen ystävänsä Couthoirin esittämä laki, joka 
laajensi vallankumoustribunaalin valtuuksia. 
R. kehitti nyt hirmuvallan huippuunsa: ke- 
säk. 12 p:stä heinäk. 28 p:ään surmattiin gil- 
jotiinilla 1.285 henkeä. Hänellä näytti olevan 
Ranskan kohtalo käsissään, mutta kun hän 26 p. 
heinäk. 1794 vaati konventissa, että eräitä edus- 
tajia oli rangaistava, asettuivat hänen salaiset 
vastustajansa jyrkästi »tyrannia" vastaan, ja 
seur. päivänä iltapäivällä R. ja muutamat hänen 
kannattajansa vangittiin; myöhemmin illalla 
vangitut tosin vapautettiin ja vietiin raatihuo- 
neelle, mutta siellä heidät uudelleen vangittiin, 
ja 28 p. heinäk. R. ja 21 hänen puoluelaistansa 
mestattiin. — R:lla ei ollut Mirabeau'n eikä 
Danton'in käytännöllistä valtiomiesälyä eikä hei- 
dän intohimoista voimaansa. Hänen lahjansa 
olivat keskinkertaiset ja hänen vallanhimonsa lie- 
nee ollut etupäässä pikkumaista turhamaisuutta, 
mutta hänessä asui fanaattinen usko niihin ihan- 
teihin, jotka hän oli omaksunut ja tiima usko 
ja hänen suuri kansansuosionsa tekivät hänet 
vaaralliseksi niissä poikkeusoloissa, jotka vallan- 
kumous oli tuonut mukanaan. Esiintyen aina 
huolellisesti puettuna ja hienosti puuteroituna. 



nauttien moitteettoman ja lahjomattoman mielien 
mainetta hän osasi imponeerata sekä Pariisin 
pikkuporvareihin että konventtiin hyvin valmis- 
tetuilla puheillaan, joiden sentimentaalinen sävy 
hurmasi varsinkin naiset. — R:n nuorempi veli, 
konventin jäsen Augustin Bon Joseph 
de R. (1763-94) oli vanhemman veljensä kan- 
nattaja ja sai surmansa hänen mukanaan. [Hamel, 
,.Histoire de R."; Erunnemann, ,,M. R." ; Aul.ird, 
,,Les orateurs de Passemblee constituante": 
Belloc, „R."; "VVarvvick, „R. and the freneh 
revolution".] J. l\ 

Robigo ks. R o b i g u s. 

Robigus [-V-], muin.-it. jumaluusolento, joka 
torjui viljaruosteen (lat. robigo) ; miespuolisen 
R:n rinnalla mainitaan naispuolinen Robigo. 
R:n kunniaksi vietettiin huhtikuun 25 p. robi- 
(/«Zia- juhla, jolloin uhrattiin koira. E. R-n. 

Robilant, Carlo Felice (1820-88), kreivi, 
it. diplomaatti; otti upseerina osaa vv:n 1848 49, 
1859 ja 1866 sotiin; tuli 1871 lähettilääksi 
Wieniin, missä toimi menestyksellä hyvien välien 
aikaansaamiseksi Italian ja Itävallan kesken: 
kutsuttiin 1885 ulkoasiainministeriksi ja solmi 
Itävallan ja Saksan kanssa varsinaisen liiton 
(kolmiliitto) 1887, mutta kukistui sam. v. Italian 
Abessiiniassa kärsimän tappion johdosta; tuli 
sam. v. lähettilääksi Lontooseen. J. F. 

Robinet [-ne'], Jean Baptiste Ren6 
(1735-1820), ransk. valistuskirjailija, julkaisi 
Hollannissa teoksensa ,,De la nature" (1761), 
joka henkevästi esittää naturalistista ja panteis- 
tistä maailmankatsomusta. Eli senjälkeen jon- 
kun aikaa epävakaata kuljeskelijaelämää, mutta 
asettui 1778 Pariisiin ja tuli kuninkaalliseksi 
painoasiamieheksi. Vallankumouksen puhjettua 
hän vetäytyi Bretagneen, syntymäkaupunkiinsa 
Rennes'iin, missä kuoli. On julkaissut useita 
filosofisia, kieliopillisia y. m. teoksia. A. Gr. 

Robinia f-bl'-J, hernekukkaissuku, puita t. 
pensaita, joilla on päätöpariset lehdet, piikki- 
maiset korvakkeet, valkeat, punervat t. punaiset 
kukat kauniissa tertuissa. Noin 6 lajia Pohj.- 
Amer iikassa ja Meksikossa. R. pseudacacia, 
v a 1 e-a k a a s i a, on hyvin kaunis, 15-25 m 
korkea puu, josta Etelä- ja Keski-Euroopassa 
yleisesti kasvatetaan useita muunnoksia puis- 
toissa, kujannepuuksi ja lentohiekan sitomiseen 
y. m. On monin paikoin täydellisesti kotiutunut. 
Sen puuaine on hyvää useihin tarkoituksiin. 

K. L. 

Robin Hood [lind], engl. tarusankari, jonka 
elämänvaiheet on yhdistetty Huntirigdonin krei- 
vin Robertin (k. 1247) nimeen. Jalomielisenä ryö- 
värinä (outlavv) R. H. seuralaisineen oleskeli 
Shenvoodin metsissä. Hän on 14:nnen ja I5:nnen 
vuosis. engl. balladien päähenkilö. Scott on uu- 
delleen käsitellyt hänen elämänvaiheitaan „Ivan- 
hoe" nimisessä romaanissaan. 

Robinson [robinsan], Edward (1794-1863). 
amer. Palestiinan tutkija, tuli 18:10 jumaluusopin 
professoriksi Andoveriin ja 1837 New Yorkiin, 
teki 1837 ja 1852 tutkimusmatkoja Palestii- 
naan. Julkaisuja: „Biblical researches in Pa- 
lestine, Mount Sinai. and Arabia IVIraca" 
(1841), „Later biblieal researches in Palestine 
and the adjacent countries" (1856); R:n kuole- 
man jälkeen ilmestyi „Physical geography of the 
IIolyLand" (1865). 



111 



Robinsonadit — Rochefort 



112 



2. T h e r e s e Albert i n e L u i s e R. 
(1797-1870), omaa sukua v o o J a k o b, tunnettu 
salanimellä Talvj, meni 1828 naimisiin amer. 
tutkijan Edvard R:n kanssa ja oli mukana 
tämän matkoilla. On kääntänyt saksaksi kokoel- 
man serbialaista kansanrunoutta („Volkslieder 
der Serben", 2 os., 1825-6) ja julkaisi „Versuch 
einer geschichtlichen Charakteristik der Volks- 
lieder germ. Nationen mit einer (Jbersicht der 
Lieder aussereurop. Völkerschaften" (1840), ,.Die 
Uneclitheit der Lieder Ossians" (1840) ja „His- 
torical view of the slavic languages" (1850). 

J. J. M. 

Robinsonadit, Refoe'n kuuluisan romaanin 
..Robinson Crusoen" (1710) jiil jentelyt. V. 1760 
oli niitä jo 40. myöhemmin niiden luku kasvoi 
suuressa määrin. Niinpä syntyi saks., ransk., 
irl., kreik., ruots.. grönl. Robinson, samoin 
papillinen, lääkeopillinen, juutalainen, moraalinen 
Robinson. Suurimman menestyksen saavutti 
Campen opettavilla vuoropuheluilla maustettu 
,, Robinson der jiingere" (1779), joka käännettiin 
useille Euroopan kielille ja on Saksassa saavut- 
tanut toista sataa painosta. Taiteellisin jäljen- 
telyistä on J. G. Schnabelin ,,lnsel Felsenburg" 
(1731). //. Kr-n. 

Robinson Crusoe [so?i kriTso], engl. Defoe'n 
(ks. t.) kuuluisa romaani, joka ilmestyi 1719-20. 
Aiheen pohjana on todellinen tapaus, engl. meri- 
miehen Alexander Selkirken seikkailut hänen 
joutuessaan 1704 autiolle Juan Fernandez-saarelle 
(lähellä Etelii-Ameriikan rannikkoa). Suosituim- 
pia nuorisonkirjoja. Suomeksi ilmestynyt useina 
eri painoksina (O. Tandefelt 1847; T. ja J. A. 
Hahnsson 1875; Aatto Suppanen 1894; Samuli 
Suomalainen 1905). H. Kr-n. 

Roborantia [röbora'-] (lat.), vahvistavat lääk- 
keet, esim. kiina- ja rautavalmisteet. 

Roburiitti, Rothin 1886 keksimä räjähdysaine, 
joka on pääasiallisesti ammoniumnitraattia 
(n. 90%), sekä nitreerattua bentsolia tai sen 
homologeja ja sisältiiä lisäksi vähän rikkiä tai 
kaliumpermanganaattia y. m. s. On jotenkin vaa- 
ratonta, kestää iskuja ja palaa ilmassa räjähtä- 
mättä. 8. S. 

Robusti (lat. rubu'stus), roteva, tanakka. 

Robusti, G i a e o m o ks. Tintoretto. 

Roca, Cabo da (= ..kallioniemi"; vanhan 
ajan Magnum promontorium) , 142 m korkea 
niemenkärki Portugalin länsirannikolla, Lissa- 
bonista luoteeseen, 9° 31' länt. pit., Pyreneitten 
niemimaan ja koko Euroopan mantereen läntisin 
kohta. 

Rocaille [roka'jJ (ransk.), simpukoista, koral- 
leista y. m. s. koristeeksi sommiteltu luolalaite. 

Roccella, vaalea, /'«»/«/i/m-lajeja muistuttava, 
10-30 cm korkea pensasjäkälä, jota kasvaa Väli- 
merenmaiden, Afrikan (etenkin Kanarian saarilla 
ja Azoreilla) ja Aust raalian merenrantakallioilla. 
Useita lajeja, varsinkin A*, tinctoriinx ja R. fucoi- 
r/<xta, kiistetään lakmuksen ja orseljin valmis 
tukseen. 7v'. L. 

Rochambeau [-sab<yj, Jean Baptiste 
Don at ien de Vimeur (1725-1807). kreivi, 
ransk. marsalkka; astui sotapalvelukseen 1742, 
otti kunniakkaasti osaa Itävallan perimyssotaan 
ja seitsenvuotiseen sotaan, minkä jälkeen hän 
toimi ansiokkaasti Ranskan sotajoukkoa järjes- 
tettäessä uudelle kannalle; vei 1780 kenraali- 



luutnanttina ransk. apujoukon Pohjois-Ameriikan 
Yhdysvaltoihin ja pakotti 1781 yhdessä 
VVashingtonin kanssa engl. kenraali Cormvallisin 
antautumaan Yorkto\vnissa. Vallankumouksen 
aikana R. nimitettiin marsalkaksi ja pohjois- 
armeian päälliköksi, mutta luopui päällikkvy- 
destä 1792. J. F. 

Rochdale [rotsdeil], kaupunki Englannissa, 
Lancaster in kreivikunnassa, Penniini -vuorten 
länsipuolella Roch-joen varrella 17 km koilliseen 
Manchesterista; 91,428 as. (1911). — St Chad- 
kirkko (1100-luvulta). John Brightin (s. R:ssa) 
muistopatsas, 1565 per. koulu. — Suurenmoinen 
puuvilla- ja villateollisuus. — R:n kankurit ensi 
maisina (1844) käytännössä' toteuttivat osuus- 
toiminta-aatteen (ks. Osuustoiminta). Nyk. 
.,Equitable pioneers society"llä on 11.000 jäsentä. 

Rochefort [rosfö'r], 1. Lujasti linnoitettu 
arrondissementin pääkaupunki Länsi-Ranskassa, 
Charente-Inferieuren departementissa, Charenten 
oik. rannalla 19 km sen suusta, ratojen risteyk- 
sessä; 35,019 as. (1911). — Uudenaikaisesti ra- 
kennettu, kadut säännölliset, keskittyen Place 
Colbert-torille. Muutamia virastojen rakennuksia, 
St.-Louis-kirkko. R:ssa harjoitetaan laivan- 
rakennusta, purjekankaan valmistusta, saha- ja 
myllyteollisuutta. Syvä satama jakaantuu kauppa- 
ja sotasatamaan ; viimemainitussa on laivaveis- 
tämö, 3 kuivaa telakkaa, arsenaali, korjauspajat 
(kaikissa laitoksissa yhteensä n. 3.000 työ- 
miestä), merikoulu, sairaala y. m. Kauppa- 
laivaliikenne 1911 0,s milj. rek.-ton. netto. Ul- 
komainen kauppa vähäinen. — Colbert valitsi 
1665 R:n sotalaivaston asemapaikaksi; Vanhan 
linnoitti sen lujasti, ja se torjui helposti hol- 
lantilaisten ja! englantilaisten hyökkäysyrityk- 
set. — 2. Kauppala Kaakkois-Belgiassa, Arden- 
neissa, LTlomme-joen varrella Namurin maa- 
kunnassa; 3,187 as. (1905). Vanhan linnanrau- 
niot. R. on tunnettu maanalaisista luolistaan, 
joista yksi kaupungissa. E. E. K. 

Rochefort [rosfö'r], Victor Henri (1830 
1913), R.-Lucay'n markiisi, ransk. sanomalehti- 
mies; alkoi jo aikaisin kirjoitella sanomalehtiin, 
m. m. taidearvosteluja; vv. 1856-66 R. sepitti 
myöskin joukon vaudeville-näytelmiä ; v. 1868 hän 
alkoi julkaista ,,Lanterne" nimistä viikko- 
lehteä, jossa hän teki purevaa pilaa keisari- 
vallasta ja joka levisi tavattomasli : valit- 
tiin 186!) lakiasäätävään kokoukseen ja pe- 
rusti lehden ,,Marseillaise" ; vangittiin kirjoitus- 
tensa johdosta alussa v :ta 1870. mutta piiasi 
vapaaksi keisarivallan kukistuessa 4 p. syysk. ja 
valittiin väliaikaiseen hallitukseen, josta kuiten- 
kin erosi jo 31 p. lokak. ; valittiin helmik. 1871 
kansalliskokoukseen, mutta luopui odusniiestoi- 
mestaan heti kun valmistava rauha oli hyväk- 
sytty. Kommuunin aikana hiin „Mot d'ordre" 
nimisessä lehdessiiiin ensin hyökkäsi Thiersin 
hallituksen kimppuun, mutta vitsoi sitten pa- 
hasti kommunardeja ; siitii huolimatta hän tou- 
kok. 1871 vangittiin ja tuomittiin karkotetta- 
vaksi, mutta vietiin vasta 1873 Uuteen Kaledo- 
niaan. mistä kuitenkin karkasi jo seur. v.. ja 
asettui Genöveen, ryhtyen siellä uudelleen julkai- 
semaan ..Lanterne" lehteä; sai armahduksen joh- 
dosta palata Ranskaan 1880; julkaisi tämän jäl- 
keen „Intransigeant" lehteä ollen edelleen oppo- 
sitsionikannalla ja ajaen radikaalisia aatteita; 



113 



Rochefoucauld— Rockhampton 



114 



oltuaan 1885-86 edustajana liittyi kenraali Bou- 
langer'hen ollen hänen lähimpiä neuvonanta- 
jiansa; 1889 hänen täytyi viimemainitun kanssa 
paeta ulkomaille, mistä käsin julkaisi kiukkui- 
sia häväistyskirjoituksia vallanpitäjiä vastaan; 
sai 1895 palata Pariisiin, missä pian pääsi aloit- 
tamaan uuden intohimoisen kiivaan ottelun Drey- 
fusin puolustajia vastaan. R. ei koskaan saavut- 
tanut sanottavaa valtiollista vaikutusvaltaa, 
mutta hän oli sanomalehtimiehenä verraton, 
sillä hän osasi harvinaisessa määrässä pitää ylei- 
sön mielenkiintoa vireillä ja hurmata sitä roh- 
keudellaan ja henkevyydellään; julkaisi myöskin 
sarjan romaaneja: „Les döpravös", ,,Les nau- 
frageurs", ,.L'aurore boreale", y. m. J. F. 

Rochefoucauld ks. Larochefoucauld. 

Rochelle, L a ks. La R o c h e 1 1 e. 

Roehellesuola [rose'l-], viinihapon kaliumi- 
natriumsuola. 

Rochester [rotsestoj. 1. Kaupunki Kaakkois- 
Englannissa, Thamesin suun oik. puolella, Med- 
way'n oik. rannalla (joen yli vie kaksi siltaa) 
vastapäätä Stroodia, parin radan risteyksessä; 
30,590 as. (1901). — Augustinuksen 604 perus- 
tama tuomiokirkko (uusittu 1100-1200-luvuilla ja 
1871-75), mahtava, Lontoon Toweria muistuttava 
linna (rak. piispa Gundulf 1000-luvun lopussa), 
kaupungintalo, viljapörssi ; 1544 perust. latina- 
koulu. — Harjoitetaan jonkun verran teollisuutta 
(konepaja), osterinpyyntiä, kauppaa ja rannikko- 
liikennettä. — R. (vanhalla ja keskiajalla (Du- 
robrivm, Dourbryf, Hrofescesler) oli roomal. ai- 
kana sotilaallisesti tärkeä kaupunki. — 2. Mon- 
roen kauniin pääkaupunki Yhdysvalloissa. New 
Yorkin valtion luoteisosassa, 11 km Ontario-jär- 
vestä Genesee-joen (tekee R:ssa kolme 8-29 m kor- 
keaa putousta) ja Erie-kanavan varrella monen ra- 
dan risteyksessä; 218.149 as. (1910; 1900 162,608 
as., joista 40,748 ulkomailla, Saksassa, Kana- 
dassa, Irlannissa y. m. syntyneitä). — Monta 
kaunista kirkkoa, oikeuspalatsi (jossa kirjasto), 
kaupungintalo, pari teatteria, vapaamuurarien 
talo; sotilasmuistomerkki, jonka huipulla Lin- 
colnin patsas. Genesee-joen poikki vie kymmen- 
kunta siltaa ja Erie-kanavan viadnkti (kanavan 
uoma 13,5 m leveä). — Monta oppi- ja sivistys- 
laitosta: R:n yliopisto (kirjastossa 50,000 nid.), 
R:n jumaluusopillinen seminaari, St Bernardin 
jumaluusopillinen seminaari, Athenamm and me- 
clianics institution-opisto, yleinen kirjasto y. m. 
Roomal. -katolisen piispan istuin. — Teollisuus 
kukoistava ; valmistusarvo 1905 428,4 milj. mk. 
Huomattavin on valokuvauskoneiden ja -tarpei- 
den valmistus (arvoltaan 38,4 milj. mk.), jossa 
R. on maailman ensimäinen (Eastman Kodak 
C:o). Merkittävä on myös optillinen teollisuus 
(Bausch & Lomb). Valmistusarvoltaan suurin on 
vaatetus- ja jalkineteollisuus. ■ — R:ssa on Yh- 
dysvaltain suurimmat kauppapuutarhat. — Har- 
joitetaan melkoista ulkomaankauppaa Kanadan 
kanssa. — Per. 1810-12; sai kaupunginoikeudet 
1834. — 3. Olmstedin kauntin pääkaupunki Yh- 
dysvalloissa. Minnesotan valtion kaakkoisosassa, 
Zumbro-joen varrella, ratojen risteyksessä; 7,233 
as. (1905). — Koski voimiin perustuva teollisuus; 
suuret viljaelevaattorit. — Per. 1854. E. E. K. 

Rochester [rotscsto], John W i 1 m o t earl 
of R. (1647-80), engl. runoilija, Kaarle II :n suo- 
sikki, urhoollinen soturi. Hänen runonsa (ilm. 



1680), joista onnistuneimmat ovat hänen satii- 
rinsa, ovat siroja, mutta pintapuolisia ja kyynil- 
lisiä. Merkillisen vastakohdan sekä hänen ru- 
noilleen että kevyelle elämälleen muodostavat hä- 
nen lämminsävyiset, syvää tunnetta ilmaisevat 
kirjeensä. H. Kr-n. 

Rochette f-se'tj, D. Raoul, ks. Raoul- 
R o c h e 1 1 e. 

Rockall [roköl], graniittikallio Atlantin me- 
ressä, 416 km pohjoiseen Irlannista, 300 km 
St Kiidän saarelta Hebrideissä, kohoaa 21 m yi. 
merenp. 160 km pitkästä, 80 km leveästä veden- 
alaisesta selänteestä, jota ympäröi 2,000 m syvä 
meri, on vain 90 m ympärimitaten. Matalikon 
makrillikalastuksen takia Englanti 1860 otti R:n 
haltuunsa. 

Rockefeller [rokfehj, John D a v i s o n (s. 
1839), amer. liikemies ja lahjoittaja; aloitti 
uransa tyhjin käsin, mutta perusti jo 19-vuo- 
tiaana liikkeen, joka 1865 alkoi puhdistaa petro- 
lia; sai yhdistämällä joukon tällaisia puhdistus- 
laitoksia v. 1870 perustetuksi Standard oil com- 
panyt, jonka peruspääoma oli 1 milj. dollaria. 
Tämä yhtiö paisui nopeasti mahtavaksi yrityk- 
seksi osittain siten että R. sai siihen liitetyksi 
toisen kilpailijan toisensa jälkeen, joko hyvällä 
tai pakolla ja osittain siten että hän anasti hal- 
tuunsa kaikki apuliikkeet; niinpä hän v:sta 
1879 lähtien sai vähitellen haltuunsa ne putki- 
johdot, jotka kuljettavat öljyn lähteistä lastaus- 
paikoille. V. 1882 R. yhdisti omansa ja sarjan 
uusia yhtiöitä Standard oil trustiksi, jonka pe- 
ruspääoma oli 75 milj. dollaria. Tämä maailman 
kuuluisin trusti hajosi 1892 muodollisesti 20 
osakeyhtiöksi, joiden pääoma oli 102 milj., 
mutta todellisuudessa ne edelleen pysyivät R:n 
itsevaltaisesti johtamana jättiläisyrityksenä; 
v :een 1904 asti oli 400 eri yritystä sulautunut R :n 
trustiin, jolla on Ameriikassa todellinen mono- 
poliasema ja joka maailmanmarkkinoilla on voi- 
tollisesti suoriutunut kilpailusta. R. itse omis- 
taa suuremman osan Standard oilin osakkeista; 
sitäpaitsi hän on sijoittanut varojansa muihin- 
kin yrityksiin, niin että hänen vaikutusvaltansa 
ulottuu tavattoman laajalle alalle: hänen omai- 
suutensa on arvioitu 3 ä 4 miljardiksi. R:n toi- 
mintaa ja liiketapoia on usealta taholta arvos- 
teltu ankarasti, mutta itse hän muistelmissaan 
..Random reminiscences of men and events" 
(1909) esittää itsensä rehellisyyden ja terveitten 
liikeperiaatteitten malliksi. R. on myöskin teh- 
nyt suuria lahjoituksia — kaikkiaan n. 150 milj. 
— eri tarkoituksiin, m. m. hän 1901 perusti hä 
nestä nimensä saaneen laitoksen lääketieteelli- 
siä tutkimuksia varten. [Broxvne, ..A study of 
J. R."; Tarbel, ..Tlie history of the Standard oil 
company".] <J ■ F. 

Rockford [rokfäd], kauntin pääkaupunki Yh- 
dysvalloissa. Illinoisin valtion pohjoisosassa, Book- 
joen varrella, rautateiden ja sähköratojen ris- 
teyksessä; 45.401 as. (1910; 1900 31.051 as., joista 
6.690 ruotsalaisia). — R:n nais-college. Carne- 
gien kirjasto. Roomal.-katolisen piispan istuin. 
Mclkoii teollisuus (huonekaluja, sukkia, maa- 
taloustyön soit a. koneita y. m. arvoltaan 79.3 milj. 
mk. 1905) perustuu kunnan omistamiin vesivoi- 
miin. — Per. 1834. 

Rockhampton [rokh&mptan], kaupunki Aust- 
raaliassa, Queenslandin valtion itäosassa, Fitzroy- 



115 



Rockhill — Rodbertus 



116 



joen varrella 70 km sen suusta; 20,915 as. (1911). 
— Teurastuslaitoksia, lihan säilyketehtaita: suuri 
maataloustuotteiden, jäädytetyn lihan, vuori- 
työntuotteiden kauppa. Ulkosatamiin (Alma ja 
Broadmount) pääsevät valtamerialukset. Queens- 
landin sisämaanradan lähtökohta. 

Rockhill frok-/. William Woodwille 
(s. 1854), amer. diplomaatti ja tutkimusmatkai- 
lija, oli v:sta 1884 alkaen useampaan kertaan 
Yhdysvaltain lähetystön sihteeriini ja lähetti 
läänä Itä-Aasiassa ja Balkanilla (1897-99), teh- 
den Pekingistä käsin useita tutkimusmatkoja 
Kiinan sisäosiin ja Tibetiin, saapuen retkellään 
1891-92 lähelle I. hasaa. Allekirjoitti Pekingissä 
1901 Yhdysvaltain puolesta suurvaltain rauhan- 
päätöksen, oli 1899-1905 amer. tasavaltojen kan- 
sainvälisen toimiston johtajana Washingtonissa. — 
Julkaissut m. m. ,.The land of the Lamas" (1891). 
Rockingham [rokirfam], Charles W e n t- 
\v o r t h (1730-82). markiisi, engl. valtiomies; 
tuli 1765 pääministeriksi ja sai peruutetuksi 
leimapaperilain, joka oli herättänyt suurta suut- 
tumusta Pohjois-Ameriikassa, mutta oli pakotettu 
luopumaan jo seur. v., koska ei alistunut ku- 
ningas Yrjö III:n persoonalliseen politiikkaan; 
puhui jo 1778 Poh jois-Ameriikan riippumatto- 
muuden puolesta; tuli 1782 jälleen ministeris- 
töön Foxin ja Burken mukana. J. F. 

Rock Island frok aitend], kauntin pääkau- 
punki Yhdysvalloissa, Illinoisin valtion länsi- 
rajalla, Mississippi'n vas. rannalla vastapäätä 
Davenportia (jonne kaksi siltaa), vähän yläpuo- 
lella Pioek river-joen (jossa olevasta saaresta 
R. T.-n nimi) ja Illinoisin-Mississippiä kanavan 
suuta: 24.335 as. (1910; n. Vs ulkomailla synty- 
neitä). — Ameriikan ruotsalaisten Augustana- 
opisto ynnä jumaluusopillinen seminaari (perust. 
Augustana-seminaari nimisenä 1800 Chicagossa, 
siirretty 1863 Paxtoniin ja 1875 R. I:iin), Mo- 
dern \voodmen of the \vorld-liiton (jäseniä 
220.000 1909) päätoimistot. Rock islamiin-saa- 
rella on sotavarikko ja asetehdas. Harjoitetaan 
saha-, maanviljelyskone-, lasi-, uuni-, mylly- 
y. m. teollisuutta, vilkasta kauppaa. (E. E. K.) 

Rockiin [mk-], kaupunki Yhdysvalloissa. Ka- 
liforniassa, lähellä San Franeiseoa. Kivilouhi- 
moita. Suomalaisten vanhimpia asumapaikkoja 
Kaliforniassa. 

Rockport frokpötj, kaupunki Yhdysvalloissa. 
Massachusettsin valtiossa. Atlantin valtameren 
rannalla Cape Annin, suomalaisien Kiipinnie- 
men koillispäässä, ' Gloucesterista koilliseen: 
4.211 as. (1910). — Harjoitetaan sekalaista teolli- 
siini ta ja huomattavaa graniitinlouhintaa. Ke- 
sänviettopaikka. Suomalaisten vanhimpia asunto- 
paikkoja Massachusettsissa. Suomalaisia seura- 
kuntia ja yhdistyksiä. 

Rock Springs frok sprirjz], kaupunki Yhdys- 
valloissa. Wyomingin valtion eteläosassa, Bitter 
creek ioen ja Union pacific-radan varrella; 4.363 
as. (1900). Kivihiilikaivoksia. Wyomingin suo 
malaisten vanhimpia pesäpaikkoja. Suomalaisia 
kirkkoa, seurakuntia, rait ! iusseuroja, työväen- 
yhdistyksiä y. m. yhteispy rintoja. 

Rocky mountains ks. Kalliovuoret, 
Koni i 1 1 i e e r i t. 
Rococo ks. R o k o k o. 

Rocoux f-ki'>'J. Belgiassa, Luttichin maakun- 
nassa oleva kylä, jonka luona lokak. 11 p. 1746 



Moritz Saksilaisen johtamat ranskalaiset 
(110,000) voittivat Lothringenin Kaarlen johta- 
mat englantilaiset, itävaltalaiset ja hollantilai- 
set (75,000). Voittajani mieshukka 3,?%, voi- 
tettujen 13.4%. Taktillinen arvo 0,7. -Iskm-. 

Rocroi [rokruä'] (RocroyJ, kaupunki ja kol- 
mannen luokan linnoitus K, iiii- Ranskassa, Ar- 
dennes'in departementissa 2*/a km Belgian ra- 
jalta; 790 as. (1906). — R:n perusti Frans I 
rajan suojaksi. Ludvik Conde" voitti 1643 R:n 
luona esp. armeian, ja 1658 Espanjan palveluk- 
sessa ollen hän valloitti linnoituksen. Saksalai- 
set valloittivat R:n 1871 ja 1914. Linnoituslait- 
teet alkuaan Yaubairin suunnittelemat. 

Rod, Edouard 11857-19111), sveits.-ransk. 
kirjailija ja kirjallisuushistorioita! ja. Oli aluksi 
Schopenhauerin filosofian vaikutuksen alainen, 
liittyi sittemmin Zolan naturalistiseen kouluun. 
mutta teki täyden käänteen psykolbgis-filosofi- 
sella teoksellaan ..La course a la mort" (1885), 
joka raskaudestaan ja pessimismistään huoli- 
matta tuotti hänelle suuren menestyksen. Edel- 
lisen jatkona seurasi valoisampaa elämänkäsi- 
tystä edustava romaani ..Le sens de la vie" 
(1888). Hänen myöhemmistä romaaneistaan on 
mainittava varsinkin .,La vie privee de Michel 
Teissier" (1893) ja .,La seconde vie de Michel 
Teissier" (1894), joissa hän kuvaa valtiollisen 
ja yksityiselämän vuorovaikutuksia nykyisessä 
Ranskassa. Etevin R:n kriitillisistä teoksista on 
,,Les idöes morales du temps prösent" (1891), 
jossa hän m. m. käsittelee Renan'ia. Erikois- 
tutkielmia hän on julkaissut Leopardista, Dan- 
testa. Stendahlista, Lamartinesta. Goethestä 
y. m. Hän ensimäisenä teki Ibsenin Ranskassa 
tutuksi. //. Kw. 

Rodaani, rikkisyaani, radikaali, joka sisältää 
hiiltä, typpeä ja rikkiä (CNS). Sen metalliyhdis- 
tykset ovat suoloja, rodanrideja. Tärkein on ro- 
dankaliumi (CNSK), jota käytetään moniin 
teknillisiin tarkoituksiin ja myöskin kem. rea- 
genssina. Rautaliuoksel (ferrisuolat) muuttuvat 
sen vaikutuksesta verenpunaisiksi. Edv. IIj. 

Rodamiini, väriaine, jota saadaan ftaalihappo- 
anhydridista ja meta-amidofenolista. Värjää vil- 
lan, silkin ja puuvillan ruusunväriseksi. 

Rodbertus /-<'-/, Karl Johann (1805-75), 
saks. taloustieteilijä; toimittuaan jonkun aikaa 
virka-alalla Preussissa ja sen jälkeen oleskel- 
tuaan ulkomailla R. asettui 1837 ostamalleen 
Jagetzowin ritaritilalle Pommeriin; valittiin 
1847 Pommerin maakuntapäiville ja sittemmin 
toisille yhdistyneille valtiopäiville ja 1848 Preus- 
sin perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen; 
oli kesällä 1848 toista viikkoa kultusministerinä 
ja valittiin 1849 toiseen kamariin: tiiman tultua 
hajoitetuksi IL ei enää ottanut osaa valtiolliseen 
elämään, vaan antautui kokonaan yhteiskunta- 
tieteellisiin tutkimuksiinsa. — R. lähtee siiiä 
käsityksestä, että taloudellisten hyödykkeiden 
i ; >- n iriuii -e t ; ;: nnk i niiden tuottamiseksi 
on välttämätön, ja että tämä arvo on mitatta- 
vissa työajalla. Itsekullekin tuleva osa kansallis- 
tuloista olisi siis tämän mukaan määrättävä 
jokaisen työnsuoritusten mukaan. Mutta todelli- 
SUUdessa ei Qäin tapahdu. Työntekijät saavat vain 
osan kansallistuloja ja ainoastaan niin paljon 
kuin he väittämättömästi tarvitsevat ylläpidok- 
seen, eikä tämä osuus lisäänny siinäkään tapauk- 



117 



Rodenbach — Rod in 



118 



sessa, että työn tuottavuus kasvaa: toisin sanoen, 
työntekijät saavat vain osan työntuottoaan työ- 
palkkanaan, loput menee maan ja pääoman 
yksityisomistuksen tähden maan- ja pääoman- 
omistajille. Työn tuottavuuden kasvaessa lisään- 
tyy kyllä maanomistajan ja kapitalistin osuus, 
mutta työväen (suhteellinen) osuus vähenee. 
Tässä on R:n mukaan kaikkien nykyajan talou- 
dellisten kärsimysten syy; tästä johtuu työväen 
heikontunut ostokyky, liikepulat, pauperismi, 
y. m. Yhteiskunnallisen kysymyksen ihanteelli- 
sena ratkaisuna olisi R:n mielestä siirtyminen 
kommunismiin, mutta koska tämä ei ole pitkiin 
aikoihin mahdollista, tulisi valtion, samalla kuin 
yksityisomaisuus säilytettäisiin, koettaa saada 
aikaan sellainen järjestys, joka suojelisi työn- 
tekijöitä työttömyyden vaaralta ja tekisi heille 
mahdolliseksi päästä osalliseksi työn lisäänty- 
västä tuottavuudesta. Tämän tarkoituksen saa- 
vuttamiseksi olisi työpalkat ja tavarain hinnat 
työn tuottavuuden kasvaessa sen mukaisesti aina 
uudelleen määrättävä, mutta ei metalli-, vaan 
työ rahassa. Sitä varten olisi jokaisessa 
ammatissa otettava selville keskinkertaisen työ- 
läisen keskimääräinen työnsuoritus normaali - 
työajan kuluessa. Pitämällä tällaista keskisuori- 
tusta arvoyksikkönä ja vähentämällä siitä val- 
tiolle, maan- ja pääomanomistajalle tuleva osa 
olisi työläisille annettava heidän suoritta- 
mansa työn mukaan osoituksia, joilla he saisi- 
vat valtion varastoista vaihtaa itselleen halua- 
miansa samanarvoisia tavaroita. R:n oppi työ- 
rahasta on ehkä peräisin 0\venilta (ks. t.). 
Hänellä on myöskin ajatuksia, jotka muistutta- 
vat Marxin teoriaa; koska hän on esittänyt ne 
aikaisemmin kuin Marx, pitävät monet häntä 
n. s. tieteellisen sosialismin perustajana. Marxin 
radikaalinen ja kansainvälinen sosialismi oli 
R.Ile kuitenkin vieras; hänen kantansa oli kan- 
sallinen, vieläpä monarkistinen ; Preussin kunin- 
kailta hän odotti ehdotustensa toteuttamista. 
Julkaisuja: ,,Zur Erkentniss unserer staatsvvirt- 
schaftliehen Zustände" (1842), .,Soziale Briefe an 
v. Kirchmann" (1850-51), ..Offener Brief an das 
Komitee des deutschen Arbeitervereins in Leip- 
zig" (1863), „Der Normalarbeitstag" (1871), 
,,Aus dem literarischen Nachlass von Karl R.- 
Jagetzo\v" ; sarja vanhan ajan talousoloja valai- 
sevia tutkielmia aikakauskirjassa „Jahrbiicher 
fur Nationalökonomie und Statistik" (1864-74). 
[Dietzel, ,.K. R. Darstellung seines Lebens und 
seiner Lehre".] J. F. 

Rodenbach [rodcnba'k], Georges (1855-98), 
belg.-ransk. kirjailija, oli aluksi parnassolainen, 
mutta kääntyi sittemmin symbolismiin ja mys- 
tiikkaan. Julkaistuaan useita runoteoksia, „Les 
tristesses" (1879) ja ,,Le regne du silence" 
(1891), hän saavutti varsinaisen maineensa, 
suorasanaisilla leoksillaan, jotka kuvaavat Flan- 
derin hiljaisia kaupunkeja ja niiden raskasmie- 
listä muistojen maailmaa. Tunnetuin on ,,Bruges- 
la-morte" (1892; suom.). Muista teoksista mai- 
nittakoon: „La vocation" (1895). ..Le cadrillon" 
(1897), „Le miroir du ciel natal" (1898), „Le 
rouet des brumes" (1901). //. Kr-v. 

Rodenberg [rödeniberhj], Julius (1831-1914), 
aaks. kirjailija (oik. Julius Levy), tunnetun 
aikakauskirjan ,, Deutsche Rundschau"n (1874) 
perustaja ja monivuotinen toimittaja. R. on jul- 



kaissut useita runokokoelmia (,,Lieder und Ge- 
dichte") sekä joukon romaaneja, joista varsinkin 
„Die Grandidiers" (1878) on mainittava, siinä 
kun ensi kertaa yritetään kuvata uudenaikaista 
saks. suurkaupungin elämää, sekä kirjoittanut 
myös matkakertomuksia monista eri maista. 

E. Kr-n. 

Rodentia ks. Jyrsijät. 

Roderik (k. 711), länsigoottien viimeinen ku- 
ningas, oli saavuttanut kruunun murhaamalla 
edellisen kuninkaan Vitizan 710, mutta kadotti 
sen jo seur. v., joutuen Jerez de la Frouteran 
luona tappiolle taistelussa Vitizan poikien avuksi 
kutsumia arabialaisia vastaan, ja hukkui itse 
pakomatkalla Guadelete-jokeen. K. G. 

Rodez [-£'z], Äveyron'in departementin pää- 
kaupunki Etelä-Banskassa, Guyennen maakun- 
nassa, Ranskan keskusylängöllä, Aveyron'in 
varrella ratojen risteyksessä; 11,076 as. (1906). 

— Kaunis gcot. tuomiokirkko (1277-1535; 77 m 
korkea torni), piispan palatsi (1600-1700-lu- 
vuilta), renesanssityylineu Hotel d'Armagnac 
y. m., roomal. amfiteatterin rauniot, roomal., 
vielä käytännössä oleva vesijohto. MonteiTn 
muistopatsas. ■ — Lyseo, pappisseminaari, opet- 
taja- ja opettajatarseminaari, kirjasto, museo 
y. m. Piispanistuin (perust. 401). — Harjoite- 
taan villa- y. m. teollisuutta ; kivihiilikaivoksia. 

— R., vanhan ajan Scgodunum, oli kelttiläisten 
ruthenien pääkaupunki. (E. E. K.) 

Rodin [-da'], August e (s. 1840), ransk. 
kuvanveistäiä, synt. marraskuussa 1840 Parii- 
sissa, opiskellut lyhyen 
ajan A. L. Baryen ja 
6 vuotta E. Carrier-Bel- 
leusen johdolla, jonka 
viimemainitun kanssa hän 
työskenteli Sevres'in pos- 
liinitehtaalla. Vv. 1871-77 
K. oli Brysselissä van Ras- 
bourgin apulaisena sikä- 
läisen pörssitalon ja aka- 
temiapalatsin koristamis- 
töissä, käyden tällä välin 
1875 Italiassa, jonka tai- 
teilijoista Michelangelo on 
tehnyt häneen mitä syvim- 
män vaikutuksen samoin- 
kuin myös antiikin ja 
gotiikan veistokset. R. lä- 
hetti 1864 ensim. huomattavan teoksensa »Mies, 
jolla on ruhjoutunut nenä" Pariisin salonkiin, 
josta se kuitenkin hyljättiin. Vasta 1877 hän 
uudelleen esiintyi salongissa alastonta miestä 
esittävällä teoksella ..Pronssikausi", jota natura- 
lisminsa vuoksi epäiltiin luonnon mukaan vale- 
tuksi. Epäluulon sai kuvanveistäjä P. Dubois 
poistetuksi, ja hyvitykseksi tämä teos ostettiin 
1880 Pariisin Luxembourg-museoon, missä myös- 
kin on R:n ensim. kehityskauden toinen pää- 
teos, 1879 valmistunut ..Johannes Kastaja", joka 
täyden muodon hallitsemisen ohella ilmaisee sitä 
maalauksellista käsittelyä, joka myöhemmin tulee 
yhä enemmän määrääväksi R:n taiteelle. Calais'a 
kaupunkiin tilataan häneltä 1884 monumentaa- 
linen, 6-henkilöinen pronssiryhmä „Calais'n por- 
varit" (pystytetty 1895, toisinnos m. m. Kööpen- 
haminassa), joka <>n mitä voimakkaimman sisäi- 
sen elämiin tulkinta. R:n eniten huomiota herät- 




Auguste Uodin. 



119 



Rod i naali — Roeselare 



120 



täneitä töitä ovat edelleen Victor Hugon muisto 
merkki Palais Royalin puistossa Pariisissa (1886- 
1909) ja PL de Balzacin patsas (1895-98), jonka 
pariisilainen kirjailijayhdistys oli tilannut, mutta 
jota se ei hyväksynyt pystytettäväksi. ITänen 
julkisia veistoksiaan ovat niinikään Claude Lor- 
rain'in muistopatsas Nancyssä (1892), Bastien- 
Lepagen kuvapatsas Damvilliers'ssa (1889), Henri 
Becqiien rintakuva Pariisissa (1886-1908) ja 
Pariisin PanthtVmin edustalle 1900 pystytetty 
pronssipatsas „Ajattelija" (kuuluu oikeastaan 
yksityiskuvana suureen ..Helvetin portti" nimi- 
seen sommitteluun, joka samoinkuin ..Työn torni" 
on R:n keskeneräisiä töitä). Hänen vapaista 
sommitteluistaan tunnetuimpia ovat m. m. mies- 
ja naisryhmät ..Kevät" (1894) ja ..Suudelma" 
(1898, Luxembourg-museossa. ks. liitettä K u v a n- 
veistotaide IV) sekä lukuisat satyyrien 
ja faunien pienoisveistokset, jotka kaikki uhku- 
vat mitä kiihkeintä elontunnetta. R:n tekemistä 
monista rintakuvista mainittakoon vielä esim. 
Henri Kochefort, Puvis de Chavannes, Victor 
Hugo. Jules Dalou ja J. H. Proust. — Antellin 
kokoelmissa Helsingissä on 4 R :n teosta, m. m. 
marmorinen pienoisveistos ,,Danaidi" ja H. de 
Balzacin kuvapatsaan pronssinen pää pienois- 
koossa. 

R. on nyk. elävistä kuvanveistäjistä suurin: 
plastillisemmin kuin kukaan hän on tulkinnut 
nykyajan tunne-elämän värähtelyjä ja liavainnol- 
listuttanut sekä hillittyä että intohimoisen rajua 
liikuntoa. Erinomainen on hänen yksinkertais- 
tuttamisen taitonsa ja milloin sileä, milloin 
luonnosmaisen karkea pintakäsittelynsä. Esitys- 
tavassaan (varsinkin valon ja varjojen esille- 
saomisessa) hän on usein impressionistisesi maa- 
lauksellinen. Kirjallinen ajatus ei ole hänen 
teostensa pohiana, niin mestarillisesti kuin hän 
onkin yhdistänyt aineen ja aatteellisuuden ja 
siten henkevöittänyt plastiikan. Kuten Michel- 
angelo ei R :kään ole sietänyt mitään persoo- 
nallisuuttaan sitovia rajoja, vaan perinnäistapoja 
rikkoen ja saaden osakseen ankaraa vastustusta 
bän on kulkenut omaa tietään, päämääränään 
esityksensä luonteenomaisuus. Ei kukaan ole siinä 
määrin kuin R. vaikuttanut nuoreen kuvanveis- 
täjä polveen. — Hän on myöskin tehnyt radee- 
rauksia ja paljon piirustuksia, jotka niinikään 
antavat selviin kuvan luinen taiteili jaluonteestaan 
ilmaistessaan mitä yksinkertaisimmin keinoin 
hänen luonnontuoretta vaistoaan, rohkeuttaan ja 
vapauttaan. 

[Keskusteluja R:n kanssa ovat julk. Judith 
Cladel, „Auguste R.. pris sur la vie'' (1903) ja 
Paul Gsell, „L'Art" (1911). Elämäkert. kirj. 
L6on Maillard, „Auguste h'., statuaire" (1898). 
C. Black. „Auguste R. : the man. his ideas and 
his works" (1905) ja O. Crautoff, „R." (1911, 
Knackfussin Kiinstler-Monogm ph ien sarjassa).] 

/•;. R-r. 

Rodinaali, para-amidofenolikloridi, kiteinen, 
veteen ja alkoholiin liukeneva valonarka jauho, 
jota käytetään valokuvauksessa behitysaineena, 
turkisten värjäykseen y. m. S. S. 

Rodiumi (kreik. rhodoe'is ruusunpunainen). 
kem. alkuaine, keveihin platföametalleihin kuu- 
luva. Esiintyy luonnossa kullan ja platinan 
kera. Taottava, hopeanvalkea, hyvin vastustus 
kykyinen harvinainen ja kallis metalli. At.-p. 



102,9. Om.-p. 12,i. Sulamispiste n. 1850°C. 
Et. -suolat ovat ruusunpunaisia. Käytetään m. m. 
posliinin kultaukseen kultaan sekoitettuna. 

S. S. 

Rodney [ui], George B r y d g e s (1718-92), 
lordi, engl. amiraali; tuli 1762 vara-amiraa- 
liksi; taisteli Itävallan perintösodan ja seitsen- 
vuotisen sodan aikana ranskalaisia vastaan 
Länsi-Intiassa ; v. 1780 hän voitti Espanjan lai- 
vaston Kap Vincent in edustalla, 1782 ranskalai- 
set ratkaisevasti Martiniquen kohdalla, minkä 
jälkeen hän vallitsi Länsi-Intian vesiä. J. F. 

Rodolais-ritarit ks. Johanniitat. 

Rodomontadi (ransk. rodomontade) , Bojardon 
,, Orlando innamorato" ja Arioston ,. Orlando fu- 
rioso" runoelmassa esiintyvän Rodomonte (edel- 
lisessä Rodamonte, ,,vuorenvyöryttäjä") nimisen 
kerskailevan sankarin mukaan : suurisuinen kers 
kailu. 

Rodosto (turk. Tckirdagli, vanhan ajan />'/- 
su» tiu- ja Rhcedestos), kaupunki Euroopan-Tur- 
kissa, Marmara-meren pohjoisrannalla; 35,000 as. 
(1905), joista n. puolet kreikkalaisia. Useita 
moskeioja ja kirkkoja; Panagia Rheumatokra- 
tissa-kirkossa 1686 isänmaastaan karkoitettujen 
unkarilaisten haudat. — Satama paras Mar- 
mara-meren rannalla; kauppa Konstantinopolin 
kanssa melkoinen. — Bulgaarialaiset marssivat 
R :oon marrask. 1912. 

Rodriguez [-i'gcp] (virall. Rodrigues), Masca- 
renhas-saaristoon kuuluva. Englannin omistama 
saari Intian valtameressä, 640 km Mauritiuk- 
sesta itään; 111 km 2 . 4,829 as. (1911), enimmäk- 
seen ranskaa puhuvia, roomal. -katolisia neekerien 
jälkeläisiä, harvoja eurooppalaisia. - — Koralli- 
riuttojen ympäröimä R. on vuorinen (korkein 
huippu 390 m yi: merenp.), tuliperäistä syntyä. 
Ilmasto samanlainen kuin Mauritiuksen. Alkuaan 
laajat aarniometsät suureksi osaksi hävitettyjä. 
Alkuperäisiä nisäkkäitä on vain eräs siipijalkai- 
nen (lentävä kettu-laji Pteropus rodericevsix) ; 
merkillinen dronttilintu (Ditus solitarius) kuoli 
sukupuuttoon 1600-luvun lopulla. — Väestön 
pääelinkeinona on kalastus (suolattu kala tär 
kein vientitavara) ja karjanhoito. Viljava maa 
tuottaa riisiä, maissia, bataatteja, maniokkia, so- 
keriruokoa, puuvillaa, kahvia, etelänhedelmiä 
y. m. - — Kauppa käy Port Matlmrin'in sataman 
kautta; vienti vuosittain arvoltaan n. 300,000 
mk. — Kaapeli Etelä-Afrikasta Austraaliaan 
kulkee R:n kautta. — Hallinnollisesti R. kuuluu 
Mauritiukseen. — R :n löysivät portugalilaiset 
1645. Se kuului sittemmin Alankomaille ja 
Ranskalle, kunnes englantilaiset 1809 sen val- 
loittivat ja saivat 1814 omistusoikeuden siilien. 

E. E. K. 

Rodulfus (k. 1178), Suomen käännytystyön 
johtaja Henrik Pyhiin kuoleman jälkeen, sano 
taan piispainkronikassa olleen syntyisin Länsi- 
göötanmaalta ja saaneen surmansa ..Kuurin- 
maalla", jonne ..kuurilaiset", joiden nimellä 
tässä on arveltu tarkoitettavan karjalaisia, oli- 
vat hänet vankina vieneet eriiiiltä ryöstöretkel- 
t iiii n. A'. G. 

Roeselare [ruselar] (myös Roitssclacrr. ransk. 
Roulers), kaupunki Belgiassa. Liinsi-Elanderin 
maakunnassa. Lysiin laskevan Mamlelin varrella. 
ratojen risteyksessä; 26.027 as. (1912). — Kau- 
nis St. -Michaelin kirkko. Huomattava kangas- 



121 



Rogate — Rohde 



122 



teollisuus (puuvilla-, puolivilla- ja pellavakan- 
kaita). Oli jo 1000-luvulla kuuluisa kankaistaan. 
— R:n luona Pichegru 1794 voitti itävaltalaiset. 
V. 1914 saksalaiset miehittivät R:n, jonka seu- 
duilla talvella 1914-15 käytiin kiivaita taiste- 
luita. E. E. K. 

Rogate [>'''-] (lat., = rukoilkaa), 5 :s sunnuntai 
pääsiäisestä, jota myös nimitetään rukoussun- 
uuntaiksi. Nimi johtuu vanhan evankeliumiteks- 
tin alkusanasta: rukoilkaa (Joh. 16 2 -i). 

E. K-a. 

Rogatsioni (lat. rögä'tiö), rukous, anomus- 
kirja; esirukous vainajien puolesta. 

Rogel [-Ö-J, Anna (1751-84), talollisen ty- 
tär, joka pitkällisen sairauden aikana saarnasi 
kotipitäjässään Merikarvialla 14 vuoden kuluessa 
unenkaltaiseen horrostilaan vaipuneena. Harien 
puheensa oli raitishenkistä ja vaikutti siunauk- 
sellisesti useissa Satakunnan, Hämeen ja Etelä- 
Pohjanmaan* seurakunnissa. A. J. P-ä. 

Roger [ransk. äänt. roz&], it. Ruggiero, Sisi- 
lian hallitsijoita. 1. R. I (n. 1031-1101), Sisi- 
lian kreivi, normannilaisen Taukredin, Haute- 
villen herran, nuorin poika; hallitsi yhdessä vel- 
jensä Robert Guiscardin kanssa Calabriaa ja 
valloitti 1061-91 arabialaisilta Sisilian; perusti 
tänne uusia roomalais-katolisia hiippakuntia ja 
nimitettiin 1098 paavin legaatiksi, mutta koh- 
teli samalla suvaitsevaisesti saaren kreikkalaisia 
ja arabialaisia ja heidän sivistystään. — 2. R. 
II (1093-1154), Sisilian kuningas, edellisen poika, 
sai pitkällisten taistelujen jälkeen haltuunsa 
normannien Etelä-Italiassa olevat alueet y. m. ja 
kruunautti itsensä 1130 kuninkaaksi; pani valta- 
kunnassaan toimeen lujan keskitetyn, kuningas- 
vallasta kokonaan riippuvan hallinnon; soti Krei- 
kan keisarikuntaa vastaan ja valloitti arabia- 
laisilta Tripolin ja Tuniksen. [Caspar, , .Roger 
II und die Grundung der uormannisch-sicilischen 
Monarchie".] J. F. 

Rogers [rodzoz], James Edwin T h o- 
rold (1823-90), engl. taloustieteilijä ja histo- 
rioitsija ; oli alkuansa teologi, mutta rupesi ys- 
täviinsä Cobdenin vaikutuksesta harjoittamaan 
taloustieteellisiä opintoja; oli v:sta 1859 talous- 
tieteen professorina Lontoon King's Collegessa, 
18G2-67 ja 1888-90 myöskin Oxfordin yliopis- 
tossa; 1880-86 parlamentin jäsenenä; oli teoree- 
tikkona ja talouspolitikkona Manchester-koulu- 
kunnan kannalla; suurempi ja herättävää laatua 
oli hänen merkityksensä taloushistorian tutki- 
jana: teoksia: „A history of agriculture and pri- 
ces from 1259 to 1793" (1866-1902; pääteos), 
„Six centuries of work and \vages" (1884), ,.The 
economic interpretation of history" (18S8). ..The 
Industrial and Commercial history of England" 
(1892). R:n historiankäsitys muistuttaa suu- 
resti Marxin materialistista historianfilosofiaa. 

J. F. 

Rogers [rodzoz], J o li n II a n d o 1 p h 
(1825-92), amer. kuvanveistäjä; opiskellut Firen- 
zessä ja Roomassa. Suorittanut etupäässä momi- 
mentaalitehtäviä lukuisiin Ameriikan kaupunkei- 
hin, esim. YVashingtonin kapitolin pronssiovet ja 
Richmondin Vvashington-muistomerkkiin kuulu- 
van Nelsonin jättiläispatsaan. 

Rogers [rodzoz], Samuel (1763-1855). engl. 
runoilija, Mooren ja Campbellin läheinen ystävä, 
joka muodostaa väliasteen 18:nnen vuosis. klas- 



sillisen ja seuraavan vuosis. romantiikan välillä. 
Hänen esikoisteoksensa, opetusrunoelma „The 
pleasures of memory" (1792) on viimeinen engl. 
pseudoklassillisuuden arvokkaimpia tuotteita, 
mutta ..Jaqueline" (1814) seisoo jo täysin uuden- 
aikaisella pohjalla. Hänen muista teoksistaan 
mainittakoon: ,,The voyage of Columbus" (1812), 
,,Human life" (1819). Mielenkiintoisin ja laajin 
R:n teoksista on silosäkeinen ,,Italy" (1821-34). 

E. Kr- ti. 

Rogge, Kurt (k. 1501), ruots. piispa. Saavu- 
tettuaan Perugian yliopistossa 1460 lakitieteen 
tohtorin arvon R. toimi papillisissa viroissa 
Upsalan hiippakunnassa. Kaarle Knuutinpoika 
uskoi hänelle valtiollisiakin tehtäviä. V. 1479 
Strengnäsin piispaksi valittuna hän vaikutti pa- 
pillisten opintojen edistämiseksi, luostarikurin 
koventamiseksi ja kirkkojen kaunistamiseksi, 
tehden m. m. useita huomattavia lahjoituksia. 
Valtiollisena henkilönä R. kannatti liittoa Tans- 
kan kanssa. A. J. P-ä. 

Rogier [-ziv'], Charles (1800-85), belg. val- 
tiomies; otti tehokkaasti osaa v:n 1830 vallan- 
kumoukseen ja tuli väliaikaisen hallituksen jä- 
seneksi; vv. 1831-32 ja 1834-40 Antverpenin ku- 
vernöörinä, 1832-34 sisäasiainministerinä, 1S40-41 
yleisten töiden ministerinä, 1847-52 ja 1857-68 
pääministerinä ja samalla sisäasiain- tai ulko- 
asiainministerinä; kannaltaan vapaamielinen; 
edisti m. m. vapaakauppajärjestelmän voimaan- 
saattamista ja Antverpenin linnoittamista; 
muistopatsas Brysselissä. J. F. 

Rogier van der Weyden ks. W e y d e n. 

Rogov, N i k o 1 a j Abramovits, ven. 
kansa- ja kielitieteilijä, asui 1846-58 (kreivi 
S. A. Stroganovin palveluksessa ollen) Permin 
kuvernementin Solikamskin piirikunnan syrjää- 
nien (n. s. „permjaakkien") alueella tutustuen 
tällöin näiden elämään ja kieleen. Hänen julkai- 
suistaan ovat tärkeimmät: ..In jvenskaja datsa i 
hozjajstvennyj byt naseljajustsih jeja pernija- 
kov" (2urn. min. vnutr. d., 1855), »Materialy 
dlja opisanija byta permjakov" (2urn. min. 
vnutr. d. XXIX, 1858; Permsk. sbornik II, 1860), 
,,Opyt grammatiki permjatskago jazyka" (1S60) 
sekä varsinkin syrj.-ven. ja ven.-syrj. sanakirja 
..Permjatsko-russkij i russko-permjatskij slovarj" 
(1869)! Y. W. 

Rohan [roä'J, ransk. ruhtinaallinen suku. pol- 
veutui Bretagnen vanhoista kuninkaista ja hert- 
tuoista. Suvusta on vielä elossa haara R.-Gue- 
m e n 6 e-R o c h e f o r t, joka asuu Itävallassa. 

Henri de R.. Leonin ruhtinas. R:n hert- 
tua (1579-1638), oppi sotataitoa Henrik IY:ltä. 
jonka kuoleman jälkeen hänestä tuli hugenottien 
johtaja; taisteli, osittain menestykselläkin, hal- 
litusta vastaan, mutta alistui la Rochellen ku- 
kistumisen jälkeen ja lähti Italiaan, missä m. m. 
kirjoitti muistelmiansa (pain. 16461 ; v. 1635 
Richelieu kutsui hänet kotiin ja antoi hänelle joh- 
dettavaksi melkoisen sotavoiman taistelussa Itä- 
valtaa vastaan. K. marssi Elsassiin ja sittem- 
min G-raubiindeniin Milanon alueelle, mutta jou- 
tui pian epäsuosioon ja menetti päällikkyytensä; 
yhtyi sitten Weiniarin herttuaan Bernhardiin ja 
sai kuolinhaavan Kheinfeldenin tappelussa. 

J. F. 

Rohdainen ks. V y li ä ranta. 

Rohde [rödcj. E r \v i n (1845-98), saks. Krei 



123 



Rohde— Rojas 



124 



ka» muinaisen kulttuurin tutkija. V. 1872 ylim. 
klassillisen filologian prof. Kielissä, v:sta 1876 
vak. prof. eri yliopistoissa (Jenassa, Tubinge- 
nissii, Leipzigissä, Heidelbergissa). Henkevä, it- 
senäinen tutkija. Pääteokset: ..Der griechische 
Roman" (1876, 2:nen pain. 1900), »Psyche. See- 
lencult und Unsterblichkeitsglaube der Griechen" 
(1894. 3:s pain. 1903). O. E. T. 

Rohde [rö-J, Johan G u d m a n n (s. 1856), 
tansk. taidemaalari; esittänyt maisemissaan var- 
sinkin Tanskan vanhoja kaupunkeja ja tehnyt 
hyviä muotokuvia. Hiin on myös laatinul kivi- 
piirroksia omista ja muiden töistä sekä tullut 
erityisesti tunnetuksi työskentelyllään taideteolli- 
sella alalla. E. R-r. 

Rohdos (it. drogd), nimitys suorastaan luon- 
nosta saaduille kasvi- ja eläinkunnan tuotteille, 
joista sitten eri tavoin valmistetaan lääkkeitä. 
Sellaisia ovat ruohokasvien maanpäälliset osat 
(herbce), juuret (radiccs), kuoret (cortices), ku- 
kat (jlores), hartsit (resinae), eläinrasva (adeps), 
j. n. e. Vanhemmissa lääkekir joissa oli niitten 
nimenä pharmaea simplicia. R:t kuivataan ja 
säilytetään huolellisesti valon, kosteuden ja bak- 
teerien vaikutuksilta, jotka helposti turmelevat 
ne arvottomiksi. Useita täytyy apteekeissa vuo- 
sittain uudistaa. Ennen käytettiin r:ia sellaise- 
naan paljon enemmän : nykyään ovat joko näistä 
eristetyt puhtaat vaikuttavat kem. aineet tai 
kem. teollisuuden synteettiset tuotteet saaneet 
suuren käytännön. Kuitenkin pysyvät useat r:t 
halpahintaisuutensa ja vaikuttavien ominaisuuk- 
siensa takia yhä käytännössä, erittäinkin kun 
näistä eristetyillä vaikuttavilla aineilla ei aina 
ole samanlaista vaikutusta elimistöön kuin itse 
r:lla, jolla tiimiin ohella voi olla muitakin lääke- 
vaikutusta edistäviä ominaisuuksia. Suomessa on 
tähän asti otettu kotimaisia r:ia verraten vähän 
talteen. Nykyään on alettu enemmän kiinnittää 
huomiota näitten, etenkin kasvi-r:ien, kokoami- 
seen, viljelemiseen ja käyttämiseen. Keväällä 1905 
perustettiin meillä koko maata käsittävä lääke- 
kasvien kokoamis- ja viljelemisyhdistys. 8. S. 

Rohdoskauppa, kauppahuone niissä myydään 
paitsi rohdoksia myös kem. tuotteita, väriai- 
neita, sekalaisia tavaroita y. m. R:aa saadaan 
meillä harjoittaa ainoastaan kaupungeissa. Eri- 
näisiä asetuksissa tarkemmin määrättyjä aineita 
esim. dekokteia, tinktuureja, y. m. ei saa r:ssa 
myydä. Rohdoksia ja kem. valmisteita, joita 
käytetään tääketarpeisiin, ei saa r:ssa myydä 
vähempää kuin 150 g kutakin lajia. R:n hoi- 
tajan tulee olla proviisoritutkinnon suorittanut 
henkilö. $, S. 

Rohlfs [rölfsj, Gerhard (1831-96), saks. 
Afrikan tutkija, lähti 1S."">."> Algeriaan, jossa sotilas- 
lääkärinä astui muukalaislegioonaan. Perehtyi 
täydellisesti arabian kieleen ja arab. tapoihin, 
niin ettil hiin saattoi esiintyen muhamettilaisena 
vapaasti matkustella. V. 1862 hiin eteni Vadi 
Draahan asti. Retkellään 1864-65 hän saapui 
Tuatiin, josta Ohadamekseir kautta palasi Tripo- 
liin. Kolmannelle retkelleen R. lähti 1866 Mur- 
sukista, tunkeutui Bornuun, sieltä Binue- ja 
Niger-virroille saapuen lS(i7 Lagokseen Guinean- 
lahden rannikolle. V. 1869 hän kulki Kyre- 
naikasta Sivan keitaan poikki Egyptiin, ja 
1873-74 hän johti kediivin toimeenpanemaa ret- 
keä samalle keitaalle. Lähti Tripolista 1878 



Saksan hallituksen kustantamalle retkelle Vadai'n 
sulttaanin luokse, mutta oli pakotettu palaamaan 
takaisin (1879). Vei 1880 Saksan keisarin kirjeen 
Abessiinian hallitsijalle. Saksan konsulina Sansi- 
ba rissa 1885, toimenaan lujittaa Saksan vaiku- 
tusta siellä, R. ei onnistunut. R. on etevämpiä Poh- 
jois-Afrikan, eritoten Saharan tuntijoita. — Jul- 
kaisuja: ,,Reise durch Marokko" (1868), ,,Reise 
durch Nordafrika 1865-67" (1868 ja 1873), „Land 
und Volk in Afrika" (1870), „Von Tripolis nach 
Alexandrien" (1871), „Mein erster Aufenthalt in 
Marokko" (1873), „Quer durch Afrika" (1874-75), 
,,Drei Monate in der Libyschen Wiiste" (1875), 
..Beiträge zur Entdeckung und Erforschung 
Afrikas" (1876), ,,Reise von Tripolis nach der 
Oase Kufra" (1881). E. E. K. 

Rohtimet ovat runkokuituja häkilöidessä eli 
rohtiessa muodostuva haaskio. R. ovat siten 
lyhyempiä ja sekaantuneita runkokuituja sisäl- 
täen usein runsaasti puuosia, päisfäreitä. Eri 
rohdinlajeja, pellava-, hamppu-, juutti- y. m. r:ia 
käytetään rohdinlankojen ja -kankaiden valmis- 
tamiseen. Karkeammista r:sta valmistetaan säk- 
kejä, nyörejä, köysiit y. m. tuotteita ja osa käy- 
tetään täppeiksi 1. tilkkeiksi laivojen runkoja ja 
hirsiseiniä tilkitessä. Nykyään on rakennettu 
erikoisia koneita pellava-r:n puhdistamiseksi 
päistäreistä, ja täten puhdistetuista r:sta kehrä- 
tään verrattain hienoja pellavalankoja, vrt. Pel- 
1 a v a. E. J. S. 

Rohtuma, kansanomainen nimitys mitä moni- 
naisimmille ihottumille; lääketieteessä = ekseemi 
(ks. t.). vrt. myös Herpes ja Psoriasis. 

(J. J. K.) 

— Eläimissä r. on eritettä muodostavaa 
ihotulehdusta ja vastaa limakalvojen katarreja. 
Taudin eri asteilla ollessa huomataan punoittavaa 
ja hilseilevää, näppylä-, rakko-, pukama-, ja 
rupirohtumaa. Kp. 

Roine, luonnonihana järvi Längelmän reitissä, 
Längelmäveden ja Mallasveden välissä, pääosa 
Kangasalan, pienempi osa Pälkäneen alueella; 
suurin pit. n. 13 km, suurin lev. n. 8 km, pinta 
83,7 m yi. merenp. — R:seen yhtyy Kaivan- 
non kanavan (ks. t.) kautta Längelmävesi. 
R:n vedet virtaavat kahta salmea myöten (molem- 
min puolin Haasalon saarta) Mallasveteen. — 
R;n rannikoiden huomattavimmat luonnonnähtä- 
vyydet tarjoavat koillispuolitse kulkevat Kan- 
gasalan harjut (ks. t.). — R:n pohjois- 
rannalla sijaitsee Liuksialan kartano. L. ff-nen. 

Roi-Soleil fruä' snlc'ij, ,, Aurinko-kuningas", 
Ludvik XIV:stä käytetty mairitteleva nimitys. 

Rjivas, Lauri, talonpoikaispäällikkö vv :n 
1741-43 sodan aikana, kotoisin Ilomantsista; 
toimi Sallisen y. m. kanssa menestyksellä venä- 
läisiä vastaan Poh jois-Kar jalassa, ollen m. m. 
mukana Poukkurinteen kahakassa. J. F. 

Rojalisti (ransk. royaliste), kuningasvallan 
kannattaja, kuningasmielinen. ■ — Tätä nimitystä 
on Ranskan suuren vallankumouksen ajoista läh- 
tien käytetty varsinkin Bourbonin suvun kannat- 
tajista, vrt. Legitimisti. ./. F. 

Rojas [rohasj, Fernando de (eli 1500- 
luvun paikkeilla), esp. kirjailija, jota kauan on 
luultu kuuluisan draamallisen romaanin ..Celes- 
tinan" tekijäksi. Myöhemmin tätä otaksumaa on 
kuitenkin ruvettu epäilemään sen johdosta, että 
R. mainitun teoksen ilmestvessä olisi ollut vasta 



125 



Rojas-Zorilla— Rokkala 



126 



20-vuotias. R:n elämästä ei varmuudella tiedetä 
mitään. E. Kr-n. 

Rojas-Zorilla frohas pori'ljaJ, Francisco 
de (1607-n. 1660), esp. draamallinen kirjailija, 
Calderonin koulun oppilaita. Hänen teoksensa 
ovat arvoltaan epätasaisia, toiset hyvinkin ete- 
viä, toiset keskinkertaisia, jopa aivan mahdot- 
tomiakin. ,,Del rey abajo ninguno" eli ,, Garcia 
del Castanar" on kauneimpia ja suosituimpia 
Espanjan kansallisen näytelmäkirjallisuuden tuot- 
teita. Huvinäytelmänä erittäin vaikuttava on 
,,Entre bobos anda el juego". Varsinkin ransk. 
näytelmänkirjoittajat ovat käyttäneet hänen teok- 
siansa hyväksensä. H. Kr-n. 

Rokadi ks. Sakki. 
Rokahtua, saada rohtumaa (ihoon). 
Rokahuttaa, aikaansaada rohtumaa, nostat- 
taa pikku rakkuloita ihoon, esim. ahava roka- 
hutti huulet; voide rokahutti ihon. (J. J. K.) 

Rokassovskij [-o' f-], Platon Ivanovits 
(1800-69), vapaah., kenraalikuvernööri. Palveli 
ensin Venäjän tie- ja vesi- 
kulkulaitosten insinööri- 
kunnassa, sitten armeian 
yliesikunnassa, oli mukana 
Turkin sodassa 1829 ja 
toimi ylimajoitusmesta- 
rina Kaukaasian sotaret- 
killä 1830-32. Nimitettiin 
1843 sotaministeriön yli- 
provianttimestariksi. V:n 
1848 alussa R. määrättiin 
Suomen kenraalikuvernöö- 
rin apulaiseksi. Sävyisänä 
ja oikeudentuntoisena hän 
tuli hyvin suosituksi 
maassamme. Kun R. ei 
mieskohtaisesti ollut läsnä 
senaatin istunnoissa, vaan 
seurasi senaatin toimia ainoastaan kirjallisten 
selostusten kautta, sattui joskus, että syntyi 
väärinkäsityksiä ja sekaannuksia, mutta hänen 
ja senaatin välit eivät kuitenkaan rikkoutuneet. 
Itämaisen sodan sytyttyä R. hoiti kenraalikuver- 
nöörin virkaa Mensikovin ollessa sotanäyttä- 
möllä. Mutta jo joulukuussa 1854 hänet vapau- 
tettiin tästä tehtävästä, kun sotatoimien johta- 
jaksi katsottiin tarvittavan pontevampaa miestä, 
ja R. siirrettiin Venäjän valtakunnanneuvostoon. 
Seur. v. hänelle annettiin Suomen senaatin ehdo- 
tuksesta suom. vapaaherran arvo ja 1857 hän 
määrättiin uudelleen perustetun Suomen asiain 
komitean jäseneksi. V. 1861 R. nimitettiin Suo- 
men kenraalikuvernööriksi ja hän joutui siten 
hoitamaan tätä tärkeätä virkaa niinä vuosina, 
jolloin vapaamieliseen suuntaan käypä uudistus- 
työ alkoi valtiopäivien myötävaikutuksella. 
Yleensä R. kannatti uudistuksia, mutta muuta- 
missa asioissa, ennen muuta perustuslakien 
uudistuskysymyksessä, hänen mielipiteensä erosi- 
vat Suomen hallitusmiesten käsitystavasta. Main. 
kysymys raukesi kokonaan hänen jyrkän vastus- 
tuksensa vuoksi. Mutta riita, joka sen johdosta 
syntyi ministerivaltiosihteeri Armfeltin ja R:n 
välillä, horjutti R:n asemaa, sitä enemmän, kun 
hallituspiireissä oli syntynyt käsitys, että hänellä 
oli liian vähän tarmoa ja kykyä pitää järjes- 
tystä asiain kulussa. R. sai eron kenraalikuver- 
nöörin virasta toukok. 1866. K. W. R. 




P. I. Rokassovskij. 



Rokeerata (ransk. roquer, < roc = sakkipelin 
torni) ks. Sakki. 

Rokitansky [a'-], Karl (1804-78), saks. 
lääkäri, tuli 1804 patologisen anatomian profes- 
soriksi Wieniin. Asettuen pääasiallisesti liumo- 
raalipatologian pohjalle ja arvellen, että kaikki 
taudit yleensä aiheutuvat veren taudillisista muu- 
toksista, hän laski perustan sille katsantokan- 
nalle, joka sittemmin \vieniläis-praagilaisen kou- 
lun nimellä kehittyi etupäässä Skodan, Hebran 
ja Oppolzerin johtamana. R. on julkaissut laajan 
teoksen ,,Lehrhuch der pathologischen Anatomie" 
(3:s pain. 1855-61). 

Rokitnon-suot ovat Länsi-Venäjällä, Minskin 
kuvernementin eteläosassa, Pripetin ja sen lisä- 
jokien Ubortin ja Gorynjin välissä. Kuuluvat 
muiden Pripetin sekä Niemenin metsäisten suo- 
seutujen keralla Polesjeen, ,, metsämaahan", joka 
kolmionmuotoisena leviää Kiovan, Mohilevin ja 
Brest-Litovskin välillä. Soita on osaksi kuivattu 
hallituksen kustannuksella, mutta seutu on yhä 
Euroopan harvimmin asuttuja. 

Rokkala. 1. Maatila Johanneksen pitäjässä 
Rokkalanjoen varrella. Pinta-ala n. 2.416 ha. 
R:n lahjoitusmaa, jonka keskustana R. aikanaan 
oli, lahjoitettiin 1798 R:n lasitehtaiden perusta- 
jalle, viipurilaiselle kauppiaalle Jakob Lundille, 
ja se käsitti 39 tilaa mainittujen tehtaiden 
lähimmässä ympäristössä. Venäjän kruunu lunasti 
sitten sekä R:n tehtaat että tilat ja jätti ne 
1811 keisarillisen kabinetin hoitoon. V. 1860 Suo- 
men valtio osti R:n lahjoitusmaan, joka silloin 
käsitti 15 s /n vanhaa manttaalia, n. 15,028 ha, 
lampuotien lunastettavaksi; perintökirjat jaettiin 
lampuodeille jo seur. v. Tämä oli ensimäinen 
valtion lahjoitusmaalunastuksista. Samaan aikaan 
siirtyivät sekä R:n tila että tehtaat, joilla yhä 
edelleen on ollut yhteiset omistajat (ks. alem- 
pana), yksityisten haltuun. — 2. Kaksi lasi- 
tehdasta yllämain. tilalla Koskella ja Kirkko- 
niemessä. Ensinmainitun perusti 1794 Jakob 
Lund R :n tilan Kukkolan ulkotilalla olleen, 
1772 perustetun lasitehtaan sijaan. Kosken lasi- 
tehtaassa oli sekä sulatinuuni että vesivoi- 
malla (R:n kosken put.-kork. 5.8 m, keskivedellä 
309 hevosv.) käyvä hiomo. Tuotteet, joita 1800- 
luvun alussa vuosittain myötiin 50,000 ruplan 
arvosta, olivat hyvässä maineessa ja niitä käy- 
tettiin m. m. Pietarin keis. palatseissa (Talvi- 
palatsissa y. m.). Keis. kabinetti, jolle lasitehdas 
tiloineen Lundilta oli siirtynyt, myi ne n. 1860 
kreikkalaissyntyiselle Bernardakille, jolta taus 
loviisalaiset Fritz ja Emil Stutzmann 1876 ne 
ostivat. Siihen aikaan sulatinuunissa vuosittain 
valmistettiin 35,000 m 2 ikkunalasia. V. 1880 pan- 
tiin käyntiin keis. kabinetin 1855 rakennuttama 
n. s.- iso sulatto ja 18S4 molemmat sulatinuunit 
laajennettiin 10-sulattimisiksi. V.- 1890 perustet- 
tiin Kirkkoniemelle, erinomaisen luonnonsataman 
ääreen, peililasivalimo, jonka tuotteet hiottiin 
Pietarissa. V. 1899 R. lasitehtailleen siirtyi 
edellisenä v. perustetulle R. glasindustri 
a k t i ebol a g ille (osakepääoma L,878,000 mk), 
joka rakensi 1899 Kirkkoniemelle peililasihiomon, 
1900 4 km pitkän köysiradan Kirkkoniemen sata- 
man ja Kosken tehtaan välille kivihiilen ja tuot- 
teiden kuljetusta varten. Peililasin valmistus 
[miiii kannattamattomana lopetettiin ja 1907 
peililasiuuni muutettiin 14-sulattimiseksi sulatin- 



127 



Rokkalanjoki — Rokotus 



128 



uuniksi ja 1911 vannauuniksi. Ikkunalasin val- 
mistus on vuosittain ollut 0,9-1 milj. m 2 , arvoltaan 
n. 2 milj. mk. (1914 0, 8 milj. m-, 1,800,000 mk.). 
Ikkunalasin ohella valmistetaan hiottua, väril- 
listä, lanka-, katto-, lattia- y. m. lasia. Tuot- 
teista suuri osa on niyöty Venäjälle. — Työ- 
väestöllä, 300 henkeä 1914, on vapaat asunnot. 
Sivistystarkoituksia varten on 10.000 mk: n 
rahasto. — Yhtiö teki vararikon 1914. 

A. Es. <(- E. E. K. 

Rokkalanjoki saa alkunsa lukuisista järvistä 
(Halolan järvi, Halilanjärvi, Kirkkojärvi. Kauk- 
järvi y. m.) Uudenkirkon pitäjässä, ja vastaan- 
otettuaan vasemmalta Kuolemajoen lisävedet 
(Kuolema järvestä y. m.) laskee Johanneksen pitä- 
jän läpi Yiipurinlahteen. — R:n varrella on 
lähellä suuta Kokkalan lasitehdas. 

Rokko. 1. ks. Isorokko, Tulirokko, 
Tuhkarokko ja Vesirokko. 

2. Elliini. Lehmiin r. (= lehmärokko) ilmestyy 
utareihiu pieninä rakkuloina, jotka pian kuivavat 
ruskeahkoksi ruveksi, mikä irtaantuu, jättäen jäl- 
jelle arven. Eläimen yleisvoinnissa tuskin huomat- 
tavaa muutosta. Sopivalla hoidolla paranevat uta- 
reet pian ja taudin leviämisen ehkäisemiseksi 
on välttämätöntä ryhtyä tarpeellisiin eristämis 
toimenpiteisiin. — Taloudellisessa suhteessa huo- 
mattavampi on lammas rokko, jossa edellä- 
mainittuja rakkuloita, rupeutumia ja arpia ilmes- 
tyy kaikkialle limakalvoihin ja ihoon, aiheuttaen 
suurta vahinkoa villansaannissa sekä vieden usein 
kuolemaan. Meidänkin maassamme On taudin eh- 
käiseminen lainsäädännöllä turvattu ja semmoi- 
sista tapauksista on siis viipymättä asianomai- 
sille ilmoitettava. Kp. 

Rokkoaine ks. Rokotusly m f a. 

Rokoko (ransk. rocooo, < rocaille = kivistä, 
simpukoista, koralleista y. m. laitettu koruteos, < 
roc = kallio), se barokista kehittyvä kulttuurikausi, 
taiteellinen ja koristetyyli. joka Ranskassa val- 
litsee Ludvik XV :n aikana (ensin r 6 g e n c e-, 
sitten) Louis q u i n z e-tyylin nimellä, alkaen 
n. v:n 1720 vaiheilla ja n. 1770 muuntuen r:sta 
jäykkään empireen välittävään L o u i s-s e i z e 
(pohjoismaissa kustaviaaniseen) tyyliin. Ulko- 
arkkitehtuurin klassilliseen kireyteen yhä enem- 
män kärjistyviä päämuotoja r. yleensä ei muuta: 
Saksassa r. -tyylisiä fasadeja kylläkin tapaa. 
Ranskassa tuskinpa nimeksikään, mutta 1700- 
luvun alusta saakka suurempaa mukavuutta 
tavoittelevissa huonesommituksissa ja koriste- 
lussa sekä taideteollisuudessa sen aikaansaama 
muutos on varsin perinpohjainen, maalaustaide 
ja kuvanveisto nekin kulkevat sen sirostelevissa 
jäljissä. Se. mikä barokissa vielä oli muhkeata 
arvokkaisuutta, pehmeytyy r:ssa kepeän keikku- 
vaksi, huolettomaksi siroudeksi. loppumattomasti 
taittuvien, kaartuvien. käpristelevien viivain 
rehentelyksi, hienosteleva in viirien, kullan ja 
valkean, naturalististen kukkakiehkurain. emb- 
leemien ja kiinalaisuuksien hekumalliseksi yhteen- 
sulautumiseksi. Yksinkertaista voimaa jasyvyyttä 
r:lta tosin useimmiten puuttuu* konst rukt iivi 
suus sen tapoihin ei kuulu, kauniin sijalle se aset- 
taa siron, multa makua siinä on yllin kyllin : hie- 
nostuneena, keimailevan henkevänä se ehkä pa- 
remmin kuin mikään muu tyyli ymmärtää peit- 
tää skeptillisen. nautinnonhaluisen aikansa yhäti 
hymyileviin kevytmielisen huolettomuuden, tapain 



höllyyden sievisteleviin viehättävän kuoren alle. 
R. on puuteroitujen töttörötukkain, menuetteja 

askeltavien polvihousuisten kukkahan ny st a kk is 
ten kavaljeerien ja vannehameisten naisten, rak- 
kausseikkailujen viehätysten aristokraattinen 
hovitaide. — Huonekaluissa (leveät, käyräjalkai- 
set nojatuolit y. in.), kultasepäntöissä, posliini- 
teollisuudessa (esim. figuuriryhmät) r:n tyhjen- 
tymätön luomakyky ja makuhienous parhaiten 
pääsivät näkyville. Taidemaalarien Watteau'n, 
Boucher'n, Fragonard'in, pastellisti La Tour'in, 
Chardin'in, Greuzen y. m., kuvanveistäjäin Le- 
moynen, Adamien. Pigallen y. m. rinnalle täysi- 
Väkisinä asettuu mainioita taideteollisuuden 
alalla työskenteleviä lukuisia arkkitehtejä (esim. 
Hotel Soubisen rakentaja Robert de Cotte. 1 <>•">(>- 
1735, Oppeuort y. m.). R.-aika ja koko 1700-luku 
yleensä on kaiverrus-, piirustus- ja kuvitustaitei- 
den ja medaljonki-muotokuvain kultainen aika. 
1700-luvulla tuskinpa tapaa ainoatakaan painet- 
tua lehteä, kutsumakorttia, ohjelmaa, teatteri- 
pilettiä, luetteloa j. n. e., jota ei r. tuhlaavalla 
mielikuvitusrikkaudellaan ymmärtäisi ja tah- 
toisi kepeillä vigneteillään somistaa, vrt. Kuva- 
taulua Huonekaluja II. U-o N. 

Rokotus, tauti- tai tartunta-aineen tahallinen 
istuttaminen terveeseen ihmiseen tai eläimeen. 
Lääketieteessä käytetään tällaista istuttamista 
joko taudin laadun selville s a a m i- 
s e k s i (tuberkuloosin, vesikauhun, ruton j. n. e.) 
talii taudin parantamiseksi (tuberkuloo- 
sin, lavantaudin y. m.) tahi s u o j e 1 u s k e i- 
n o n a tautien tarttumista ja leviämistä vas- 
taan (isonrokon, vesikauhun, koleran, ruton 
j. n. e.). R. sanan ahtaammassa merkityk- 
sessä on isorokko-myrkyn keinotekoista is- 
tuttamista ihmiseen suojaksi isoarokkoa vas- 
taan. Tähän tarkoitukseen käytettiin 1700-luvulla 
myrkkyainetta. jota otettiin isoarokkoa sairasta- 
van ihmisen rokkopaisumasta (variolatio). Täl- 
lainen menettelytapa oli kumminkin vaarallinen 
ja aiheutti rokotetussa henkilössä usein pahan 
isorokkosairastumisen. Vasta kun Jenner 1796 
keksi lehmärokko m y r k k y aineen käyt- 
tämisen (vaccination), sai r. suuren käytän- 
nöllisen merkityksen. Lehmärokko (varioin rnc- 
cina) on paisemuodostus lehmän utareissa ja oi- 
keastaan sama tauti kuin isorokko ihmisessä, 
vaikka laadultaan lievempi. Jos sellaisen utare- 
paiseen nestettä, e 1 ä i n 1 y m f a a, pienen iho- 
naarmun kautta istutetaan ihmisen käsivarteen, 
niin se ei synnytä isoarokkoa. vaan ainoastaan 
vaarattoman paikallisen paisemuodostuksen. joka 
kehittyy vähitellen 6-12 päivän kuluessa ja sitten 
vähitellen kuivuu. Tällainen istutus rokko 
aikaansaa keskimäärin 7-10 vuotta kestävän suo- 
jan, immuniteetin, isorokkotartuntaa vastaan. 
Suoja aikaa voi pidentää uudestaan rokottamalla 
(revacdnation). 19:nnellä vuosis. otettiin usein 
lehmän lymfalla rokotetun henkilön rokkopai- 
seesta rokkoainetta ja tällä i li m i s 1 y m f alla 
rokotettiin vuorostaan toisia henkilöitä. Näin me- 
neteltäessä sattui kuitenkin toisinaan, että rokko 
aineen mukana istutettiin toisesta ihmisestä toi- 
seen eri tautejakin, ja etupäässä siksi onkin ih- 
mislymfan käytäntö nykyisin jäänyt miltei koko- 
naan pois, ja käytetään ainoastaan eläinlymfaa 
Suomessa valmistaa r. -aineita valtioa r.-aiueen- 
valmistuslaitos Helsingissä. 



129 



Rokotus-aine — Rolf Kraki 



130 



Useissa maissa r. 011 määrätty pakolli- 
seksi. Saksan eri valtioissa se tapahtui eri 
aikoina, esim. Baierissa 1807 ja Preussissa 1816. 
Uusi, koko Saksan valtakuntaa koskeva r.-laki 
astui voimaan 1874. Sen mukaan r. on pakolli- 
sesti toimitettava syntymävuotta seuraavana ka- 
lenteri-v :na, Uudestaan rokottaminen 12 :ntena ikä- 
vinä ja sotapalvelukseen astuttaessa. — Ruot- 
sissa r. -pakko on olemassa v:sta 1816. 

Suomessa r. isoarokkoa vastaan toimeen- 
pantiin ensi kerran 1802. V. 1810 rokotettujen 
määrä oli 10 % edellisenä v. syntyneistä, 
vv. 1811-25 se oli 46. 6 %. V:een 1826 r. oli ollut 
Suomen talousseuran huostassa, mutta mainittuna 
v. se siirtyi lääkintäviranomaisille. Pakollinen 
r. saatettiin voimaan maassamme vähitellen vv. 
1885-90. R. -pakkoa on vastustettu siksi, 
että r. muka ei vastaa tarkoitustaan olla suojana 
isorokkotartuntaa vastaan ja että se on vaaralli- 
nen ja vahingollinen. Laajat tilastolliset tutki- 
mukset ja kliinilliset kokemukset eri maista to- 
distavat kumminkin selvästi nämä väitteet vää- 
riksi. R. isoarokkoa vastaan on päinvastoin lääke- 
tieteen tärkeimpiä saavutuksia ihmiskunnan hyö- 
dyksi. 0. S-g. 

Rokotus-aine k s. R o k o t u s 1 y m f a. 

Rokotuslymfa, rokotusaine, rokkoaine, joko 
rokotetun ihmisen ihoon kehittyneestä panenta- 
rokosta saatu neste (humaniseerattu 1. ihmis- 
lymfa) tai lehmään (vasikkaan) istutetusta 
rokkopaiseesta otettu neste (animaalinen 1. eläin- 
lymfa). Ihmisten rokottamiseen käytetään nykyi- 
sin eläinlymfaa. ks. R o k o t u s. O. 8-g. 

Rokotuspakko, pakolline'n rokotus isoarokkoa 
vastaan, ks. Rokotus. 

Rokovits („R o g o v i t s", ,,R o p o n i t s", 
..Rogosin"), rosvopäällikkö Ylä-Karjalassa 
Juliana Ill:n käymän Venäjän sodan aikana 
(Rokkoinen?), joka ei näy tunnustaneen mitään 
esivaltaa, vaan liikkuneen omissa valloissaan. 
Luultavasti juuri hänen rosvojoukkonsa 1579 ret- 
keili veneillä Kuopion seuduille saakka. Käki- 
salmen valloituksen jälkeen 1580 oli ruotsalais- 
suomalaisilla paljon puuhaa ja vaivaa hänestä. 
[Th. Schvindt, ,, Aikajakso Käkisalmen histo- 
riasta", Kaukomieli I.] A". G. 

Roksane (Roxane), Makedonian kuninkaan 
Aleksanteri Suuren puoliso, Baktrian ruhtinaan 
Oksyarteen tytär; synnytti Aleksanterin kuoltua 
(323) pojan, joka sai nimen Aleksanteri ja tun- 
nustettiin kuninkaaksi, mutta sekä hän että R. 
murhattiin 311 Kassandroksen toimesta. 

Roksolaanit (lat. RöxoUVtri), kreikkalaisissa 
ja roomalaisissa lähteissä mainittu kansa Maiotis- 
järven (Asovan-meren) rannoilla, luultavasti 
iraanilaista alkuperää. R. olivat tunnetut erin- 
omaisina ratsastajina ja palvelivat semmoisina 
Rooman sotajoukoissa. A'. G. 

Roland [-lä'J, eräs Kaarle Suuren sankareista. 
R. oli seurannut Kaarlea sotaretkelle Espanjan 
sara.seene.ja vastaan, paluumatkalla hän kaatui 
lloncevaux'n (Roncesvalles'in) taistelussa 15 p. elok. 
778. — Muin. ransk. eepos ,,L a c h a n s o n d e 
R o 1 a n d", Laulu Rolandista (ks. myöskin R a n s- 
kan kirjallisuus) kuvailee Kaarle keisa- 
rin taisteluja Espanjan uskottomia vastaan, Ga- 
nelon'in kavallusta, Rolandin viimeistä urotyötä 
ja kuolemaa, sekä keisarin kostoa. — Eepos on 
syntynyt Pohjois-Ranskassa ja se on arvatta- 
5. VIII. Painettu '/i 2 15. 



vasti saanut nykyisen muotonsa ll:nnen vuosis. 
loppupuolella. Vanhin säilynyt käsikirjoitus (Ox- 
fordin Bodleian library'ssa) on n. v:lta 1170. — 
Eepoksen 10- (myöskin 11- t. 12-) tavuiset säkeet 
liittyvät n. 12 ä 15 assonanssin avulla säejak- 
soiksi (n. s. laisse) ; eepos oli aiottu lausutta- 
vaksi, mahdollista on että jonkinlainen musikaali- 
nen säestys seurasi resitatsionia. — Rolandin 
laulu on usein käännetty tahi mukaeltu. Pohjois- 
Italiassa aihetta ensin käyttivät Venetsian murre- 
laulajat, sitten Pistojan, Bolognan ja Firenzen 
cantimbanchi, vihdoin renesanssin taiderunoilijat. 
Pulci, Bojardo, Ariosto, Berni. Etelä-saks. pappi 
Konrad käänsi eepoksen n. v. 1133. Muin.-norj. 
proosakäännöksen sisältää ,,Karlamagnus saga" 
(13:nnen vuosis. keskivaiheilta). Uudemmista 
sommitteluista mainittakoon LulH'n ooppera , Ro- 
land" (1685) ja H. de Bornier'n tragedia ,,La 
fille de Roland" (1874). — [R:n laulun painok- 
sia: Francisque Michel (1837); L. Gautier (1872 
ja myöhemmin), sisältää tekstin ja käännöksen; 
Ed. Stengel (1878), faksimile Oxfordin käsikir- 
joituksesta; ruots. käännös on Hugo af Sehulten, 
„Sängen om R., med en inledning af Werner 
Söderhjelm" (1887). — Joh. Vising. ..Rolands- 
sängen" (1898).J O. //. 

Roland de la Platiere [rolä' da la platiä'r]. 
1. Jean Marie R. (1734-93), ransk. politikko. 
toimi tehtaiden tarkastajana, v:sta 1784 Lyon'issa; 
oleskeli 1791 Pariisissa Lyon'in kaupungin 
asioissa, tutustuen silloin kansalliskokouksen 
tasavaltalaismielisiin jäseniin, varsinkin niihin, 
jotka sittemmin tulivat tunnetuiksi girondistien 
johtajina; tuli 1792 sisäasiainministeriksi gi- 
rondistiministeristöön, mutta oli pakotettu eroa- 
maan kesäk. sam. v. ; kuningasvallan kukistut 
tua 10 p. elok. hän tuli uudelleen sisäasiain- 
ministeriksi, mutta joutui pian riitaan vuori- 
puolueen kanssa ja erosi tammik. 1793 ; girondis- 
tien kukistuessa hänkin vangittiin 31 p. toukok. 
1793, mutta pääsi pakenemaan Rouen'iin; sur- 
masi itsensä marrask. sam. v. saatuaan tiedon 
vaimonsa kuolemasta. 

2. M a no n Jeanne R. (1754-93), omaa su- 
kua P h 1 i p o n. edellisen puoliso; hankki itse- 
opiskelulla laajat tiedot; meni 1780 naimisiin 
R:n kanssa; Pariisissa R. -puolisojen koti tuli 
girondistien yhtymäpaikaksi : henkevyydellään 
ja hehkuvalla rakkaudellaan vallankumouksen 
vapaudenaatteisiin rva R. sai suuren vaikutus- 
vallan girondistien johtajiin; vangittiin kesäk. 
1793, tuomittiin kuolemaan 8 p. marrask. ja meni 
samana päivänä pelkäämättä mestauslavalle: van- 
kilassa hän sepitti kirjoituksen „Appel a 1'impar- 
tiale posterite"; hänen muistelmansa julkaistiin 
1820, myöskin hänen kirjeitänsä on julkaistu. 
[Danhan, ..Madame R. et son temps", Bader. 
..Madame R."] J. F. 

Rolandin aukko ks. B r ö c h e de Roland. 

Rolf ks. Robert, Normandian herttuoita 1. 

Rolf Kraki (s. o. Hinterä), tansk. taru- 
kuningas, tuli setänsä Hroarin jälkeen Tanskan 
kuninkaaksi (isä Helge oli kuollut jo Rolfin 
lasna ollessa), kokosi ympärilleen hoviinsa 
Leireen useita mainioita sankareita, esim. Bodvar 
Bjarken, teki kuuluisan matkan isäpuolensa. 
Ruotsin kuninkaan Adilsin, luo Upsalaan, josta 
hän ainoastaan rohkeutensa avulla sekä sirottele- 
malla kultakoristeitansa Fyris-kentälle takaa- 



131 



Rolin-Jacquemyns — Romaania 



132 



ajajia viivyt taaksensa, onnellisesti pelastui, saa- 
pui kotia Tanskaan, ja kaatui urhoollisen puo- 
lustuksen jälkeen, sukulaisensa Hjarvardin kava- 
lasti yllättämänä. Jotakin historiallista pohjaa 
näyttää kertomuksella H. K :sta olleen, ja Beovvulf- 
runon avulla, jossa samoja tapauksia osaksi ker- 
rotaan, voidaan päättää hänen eläneen noin 
6:nnen vuosis. keskivaiheilla. A". G. 

Rolin-Jacquemyns [roW iulcmfl'], Gustave 
(1835-1902), belg. oikeusoppinut; rupesi ensin 
asianajajaksi, otti 187:> osaa »kansainvälisen 
oikeudenlaitokseu" perustamiseen, oli 1SS7-92 sen 
pääsihteerinä; 1878-86 edusta jakamarin jäsenenä. 
1878-S4 sisäasiainministerinä, 1892-1901 Siamin 
kuninkaan yleisenä neuvonantajana, toimien tai 
dolla maan hallinnon kehittämiseksi ja Ranskan 
vaikutusvallan ehkäisemiseksi ; julkaissut m. m. 
„Les prineipes philosophiques du droit inter- 
national" (1S86). 

Roll, Alfred Philippe (s. 1847), ransk. 
taidemaalari; opiskellut m. m. Bonnafn johdolla, 
tehnyt muotokuvien ohella naturalistisia ulko- 
ilmamaalauksia (laatu- ja maisemakuvia), so- 
siaalisia ryhmäkuvia (esim. ,,Hiilikaivosmiesten 
lakko") ja koristeellisia seinämaalauksia (..Suu- 
ren vallankumouksen 100- vuotis juhla"). 

Rolland [-lä'J, Romain (s. 1868), ransk. 
kirjailija, aloitti realistisilla historiallisaiheisilla 
näytelmillä (..Le triomphe de la raison", 1899, 
„Le quatorze juillet", 1902). Varsinaisen mai- 
neensa LI. saavutti suurella taiteili jaromaanillaan 
...Jean-Cliristoplie". jonka sankarissa on piirteitä 
Beethovenista ja joka jakaantuu 4 osaan (1904-06). 
Liikuttava perhekuvaus ..Antoinette" (1908) ja 
Pariisin musiikkielämää käsittelevä romaani ,.La 
foire sur la place" (1908) ovat aiheeltaan jatkoa 
...Jean-Christophe"lle. R. on myös julkaissut mu- 
siikki- y. m. taidehistoriallisia tutkimuksia. 

Roma 1. Dea Roma [-Ö-J, muinainen Roo- 
man kaupunki, olennoituna jumalattareksi, jonka 
(ynnä Venuksen) komea temppeli oli Rooman 
Forumin ja Colosseumin välissä, kuvattiin tav. 
Minervan muotoisena. K. J. H. 

Romaani (ransk. romun-, mransk. romuni: 
keskiajalla r. merkitsi rahvaankielellä, Iin (juu 
romanaUa, sepitettyä maallisaiheista runomuo- 
toista tai suorasanaista kertomusta), kaunokir- 
jallinen teos, joka kertovassa muodossa kuvaa 
jotakin ihmiselämän tärkeiltä jaksoa ja samalla 
sitä ympäristöä, missä toiminta tapahtuu. Se on 
kertomarunouden päälajeja, mutta on vaikea 
vetää jyrkkää rajaa sen ja muiden eepillisten 
runolajien välille (ks. Eepos, Novelli). 
R:n tapaisia kertomuksia oli jo muinaisajan kan- 
soilla, kreikkalaisilla (Ileliodoros. Longos, Lukia- 
nos) ja roomalaisilla (Petronius. Apulejus), mutta 
varsinaisen alkunsa r. saa vasta keskiajalla. 

R:ksi sanottiin keskiajalla romaanilaisten kan- 
sojen keskuudessa jokaista maallis-aiheista ker- 
tomusta, joka ei ollut sepitetty latinaksi, vaan 
kansan kielellä. Keskiaikainen r., jonka varsi 
nainen kotimaa oli Ranska, otti aiheensa ritari 
elämästä ja oli kirjoitettu loppusoinnullisin sä 
kein (esim. Aleksanterin r.). Myöhemmin hy- 
lätään runomuoto ja suorasanaiset ritari-r:t 
ovat muodissa 1600 :n tienoille asti (esim. Ama- 
dis-r:t), jolloin tämä laji saa päätösmerkik- 
seen Cervantesin kuuluisan humoristis-satiiri- 
sen ..Don Quijote"n. Jo aikaisemmin oli 



ransk. Rabelais aloittanut vastavaikutuksen 
»Gargantua" ja „Pantagruel" nimisillä rallaan ja 
ital. Sannazaro „Arkadia"llaan perustanul pai 

men-r:n, joka oli sangen suosittu I6:nnella ja 
17:nnellä vuosis.: Sidney. d'1'rfe y. m. Myöskin 
veijan-r.. jonka pitkä sarja sai alkuns :1 EspaD 
jassa teoksesta ..I.a/arillo de Tormes" in. 1550; 
tav. pidetään Mendozan kirjoittamana!, nautti 
aikoinaan suurta kannatusta: Alemanj Grimmels- 
hausen, Scarron. Lesage. 'loisia r:n haarautumia 
ovat „utopistinen" r. (Th. Moruksen „Utopia", 
1516) ja matka-r. (Defoen »Robinson", 1719). 
joista viimemain. sai paljon viljelijöitä eri maissa. 
18:nnella vuosis. syntyy perhe-r., joka ottaa 
aiheensa jokapäiväisestä elämästä. Sen perustaja 
on engl. Richardson (myös kirje-r:n luoja). 
Hänen alkamaansa suuntaa kehittävät edelleen 
engl. Fielding, Smollet, Goldsmith ja Sterne, 
joista viimemain. tuo sentimentaalisen huumorin 
tähän r. -lajiin. Mannermaalla se saa jatkajik- 
seen Rousseau'n („Nouvelle Eelolse") ja Goethen 
(„Werther", „Wilhelm Meister"; viimemain. teos 
on ensimäinen kehitys-r.) . 19:nnellä vuosis. r. voit 
taa yhä enemmän alaa ja synnyttää, uusia muo- 
toja. Syntyy historiallinen r.. yhteiskunta-r.. 
tendenssi-r., työläis-r., kansan-r., salapoliisi-r. 
j. n. e.; pääpaino pannaan milloin yksityis 
henkilön sielunelämän ja luonteenkehil vksen 
kuvaamiselle, milloin juonelle ja toiminnalle, mil- 
loin taas ympäristön, yhteiskunnallisten, valtiol- 
listen, uskonnollisten y. m .'olojen esittämiselle, ja 
osoitetaan viimemain. tapauksessa niiden vaiku- 
tus ihmiselämään. Historiallinen r. juontaa juu- 
rensa Walter Scottista („Ivanhoe", „Lammermoo- 
rin morsian" y. m.) ja saa kannattajia kaik- 
kialla: Italiassa Manzoni; Ranskassa Victor Hugo 
ja Alfred de Vignyj Saksassa Willibald Alexis. 
Ebers, Felix Dahn; Tanskassa Ingemann ja Hauch ; 
Suomessa Topelius ja S. Ivalo. Viime vuosis. 
puolimaista alkaen r. on yhä voimakkaammin ja 
syvemmin pyrkinyt käymään käsiksi todelliseen 
elämään ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Ran- 
kassa edustavat George Sand ja Balzac, Englan- 
nissa Thaekeray. Eliot ja Dickens, Venäjällä 
Gogol ja Gontsarov kallistumista tähän suuntaan, 
joka realismin tai naturalismin nimisenä tekee 
r;sta koko nykyajan monikirjavan elämiin täy- 
den kuvastimen. Niistä romaaninkirjoittajista, 
jotka ovat edustaneet uudenaikaista todellisiin 
den kuvausta, mainittakoon ransk. Flauberl 
'..Madame Bovary"). Goncourfin veljekset, Dan 
det. Zola, Maupassant, Bourget, Loti. France; 
ven. Turgenev. Dostojevskij, Tolstoj, Gorki j ; saks. 
Freytag, Spielhagen, Sudermann, Heyse, Keller. 
Reuter. Storm. Frenssen; it. d'Annunzio, Foggaz 
zaro; esp. Valera. ( lähin-, lia/.an ; puol. Sienkie- 
wicz, Eliza Orzeszko; tansk. Goldschmidt, Jaeob- 
sen, Bang, Pontoppidan. Knudsen, Skjoldborg; 
norj. Björnson. Lie, Kiellä ml. Garborg, Sk ram. 
Elster, ITamsun ; ruots. Ahlgren, Strindberg, 
Geijerstam, Söderberg: suom. Kivi. Aho. Minna 
Canth, Ivalo. Järnefelt. Pakkala. Maila Talvio. 
Linnankoski. [Dulop. „History of fiction" (1843) 
Wolff. ..Gesehichte des Romans" MS50). Spiel- 
hagen. „Beiträge zur Theorie und Teehnik des 
Romans" (1883), Gerschmann, »Studien iiher den 
modernen H." (1894).] 

Romaania (Rumeenia, rom. Romania), 
kuningaskunta Kaakkois-Euroopassa, käsittää 



133 



Romaania 



134 



hevosenkengän muotoisen alueen Karpaattien 

(Transsylvanian alppien) ja Tonavan-Prutin vä- 
lissä sekä siihen idässä liittyvän Tonavan suis- 
ton ja sen eteläpuolella, olevan rannikkoalueen, 
s. o. V a 1 a k i a n ent. ruhtinaskunnan Tonavan ja 
Karpaattien välissä (Pieni-Valakia Alutan länsi-, 
Iso- Valakia gen itäpuolella), Karpaattien ja Pru- 
tin välissä olevan osan Moldovan ent. ruhti- 
naskuntaa, sekä Tonavan itä- ja eteläpuolella ole- 
van. D o h r u d z a n (ks. t.), johon 1913 liitettiin 
Bulgaarialta anastettu 8,340 km 2 :n suuruinen 
alue; 137,902 km 2 , 7.508,009 as., 54 km 2 :llä 
(1913) . — Pinnanmuodostukseltaan 
R., Dobrudzaa lukuunottamatta, jakaantuu kol- 
meen vyöhykkeeseen. Lähinnä Tonavaa on ta- 
sainen, alava arovyöhyke, joka paikoitellen on 
viljavaa, paikoitellen korkeata heinää, pensaik- 
koa y. m. s. kasvavaa aroa (esim. Bäraganin aro 
vastapäätä Dobrudzaa). Tonavan rannat ovat 
enimmäkseen rämeistä ruoikkoa, taajassa on uo- 
man siirtymisestä syntyneitä jätejärviä ja -lam- 
pia. Arovyöhykettä seuraa kumpuinen, hedelmäl- 
linen n. s. viiniköynnösvyöhyke, joka täyttää 
suurimman osan Moldovaa, jossa arovyöhyke su- 
pistuu eteläosaan. Unkarin rajalla vihdoin 
on Karpaattien metsärikas vuorivyöhyke; kor- 
kein huippu on Negoi (2,544 m yi. merenp.). 
Solista mainittakoon Punaisen tornin sola 
(365 m yi. merenp.), jonka kautta Aluta juok- 
see, sekä Tömös (1,051 m yi. merenp.). Ta- 
sanko ja suurin osa kumpualuetta on syntynyt 
kvartäärisistä ja tertiäärisistä aineksista. Kar- 
paateissa tavataan kiteisiä liuskeita ja me- 
sozooisia kerrostumia. ■ — Ilmasto on man- 
tereinen, varsinkin talvella Etelä- Venäjän il- 
manpaine- ja tuulisuhteiden vaikutuksen alai- 
nen. Bukarestissa lämpömittari keskikesällä 
säännöllisesti nousee +35° :een C, talvella taas 
alenee — 21° :een C. Tonava on pari kuukautta 
jäässä. Sademäärä, joka tasangolla on alhainen 
(v:n sademäärä Sulinassa 370 mm, Bukarestissa 
580 mm), vuoristossa korkeampi (Sinaiassa 800 
mm, Piatran lähellä Moldovassa 1,320 mm), 
vaihtelee suuresti eri vuosina, aiheuttaen vähyy- 
dellään usein tuhoisia katovuosia; onneksi suuri 
osa sateesta tulee kesällä. — Vesistöt. Kaikki 
R:n monet joet laskevat Tonavaan; suurimmat 
ovat (lännestä lukien) Jiulu, Aluta, Vede, Ar- 
ges-Dimbovitsa, Ialomitsa, Sereth, Prut. Yläjuok- 
sussaan ne ovat vuolaita vuoristojokia, tasan- 
golle tultuaan, hitaita arovirtoja. Järviä on pit- 
kin Tonavan vartta, rannikkola<iuuneja Dobrud- 
zassa. — Kasvisto tasangon aroilla Kaakkois- 
Euroopan tavallista arokasvillisuutta; rämeseutu- 
jen puukasvillisuutta edustavat poppelit ja pajut. 
Kumpuvyöhykkeessä on tammi-, pyökki-, jalava-, 
saarni- y. m. s. metsiä, vuoristovyöhykkeen juu- 
rella on koivu- ja saksankuusi-, ylempänä laa- 
joja havumetsiä, jotka huipuilla vaihtuvat alppi- 
kasvillisuuteen. — E 1 ä i m i s 1 <"> n puolesta Vala- 
kia liittyy Tonavan etelänpuolisiin maihin, Mol- 
dova Etelä- Venäjään. Vuoriston metsissä tapaa 
metsäkauriita, kettuja, susia, karhuja, alppi- 
alueella vuorivuohiakin. — Väestöstä romaa- 
n alaisia (ks. K o m a a n i a, 1 a i s e t) on n. 6, s 
milj. ; juutalaisia yli 300,000. unkarilaisia, bul- 
garialaisia, mustalaisia kulakin yli 100,000, li- 
säksi on saksalaisia, tataareja, turkkilaisia. 
kreikkalaisia, armeenialaisia y. m. Juutalaiset 



asuvat etenkin Moldovassa, monessa Pohjois-Mol 
dovan kaupungissa enemmistönä. Heillä ei ole 
täysiä kansalaisoikeuksia, he eivät m. m. saa 
omistaa maata, mutta siitä huolimatta he maan- 
vuokraajina ja välittäjinä, koronkiskureina, 
pikkukauppiaina ja kapakoitsijoina ovat saavut- 
taneet sangen suuren ja turmiollisen vaikutus- 
vallan. Heitä vihataankin katkerasti. Siebenbiir 
genistä lähteneet unkarilaiset (ks. Csängö- 
magyaarit) asuvat Moldovassa, etenkin Ro- 
manin ja Bacäun kaupunkien tienoilla, bulgaaria 
laisia, turkkilaisia ja tataareja Dobrudzassa, en- 
si nmainittu ja myös pitkin Tonavaa. Mustalaiset 
olivat 1860 v:n seuduille asti melkein orjain ase- 
massa, kasteihin jakaantuneina; he toimivat 
soittoniekkoina, käsityöläisinä y. m. ja alkavat 
osittain sulautua romaanialaisiin. Saksalaiset ovat 
maanviljelijöinä Pienen Valakian vuoristossa ; 
viime aikoina heitä lisäksi on kutsuttu maahan 
teollisuuden elvyttämiseksi. Kreikkalaiset ovat 
enimmäkseen kauppiaita. — Uskonnoltaan n. 
87% väestöstä kuuluu kreik. -katoliseen valtio- 
kirkkoon. V. 1864 R:n kirkko julistautui riip- 
pumattomaksi Konstantinopolin kreik. patriar- 
kasta, joka oli aina käyttänyt asemaansa kreik- 
kalaisten suosimiseksi R:ssa. Kirkon etunenässä 
on pyhä synodi, kaksi arkkipiispaa (Bukares- 
tissa ja Jassyssa, molemmat metropoliitan arvoi- 
sia, edellinen lisäksi R:n kirkon primas) ja 6 
piispaa. Roomal. -katolisilla on arkkipiispa (Bu- 
karestissa) ja piispa. — Kirkkojen ja luostarei- 
den maaomaisuudet peruutettiin 1864 kruunulle. 
Opetuslaitosta on paljon parannettu ja 
koulunkäynti on pakollinen siellä, missä kouluja 
on. Lukutaidottomuus kaikesta huolimatta yhä 
tavattoman suuri. V. 1909 7 v. täyttäneistä 
60,2% ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Koulu-v. 
1909-10 oli 7,780 kansakoulua, joissa 584,963 op- 
pilasta (vain 62% kouluikäisistä) ; 1907-08 oli 
57 keskikoulua, joissa. 15,711 opp.. ammattikou- 
luissa, oli 9,585 opp. Bukarestin yliopistossa 
1909-10 oli 3,398 yliopp., Jassyn yliopistossa 920 
yliopp. — Väestönlisääntyminen on hyvin nopea: 
"syntyneisyys 1912 oli 43.4 °/ 00 (vain Venäjällä 
suurempi), kuolleisuuden ollessa 22,9°/oo (useim- 
missa Kaakkois- ja Itä-Euroopan maissa suu- 
rempi), joten ylisyntyneisyys oli 20.5 °/oo (suu- 
rempi kuin missään muualla). Siirtolaisuus on 
verraten pieni (4,000-5,000 henkeä vuosittain 
Ameriikkaan). 

Elinkeinot. Pääelinkeinona on maatalous: 
siilien perustuu kokonaan sekä yksityisten että 
valtion talous. Maa on hyvin viljavaa, mutta vii 
jelystavat, maanmuokkaus, työkalut y. m. yleensä 
perin alkuperäiset. Lisäksi maanomistusolot ovat 
vielä, parannuksista huolimatta, sangen epätyy- 
dyttävällä kannalla. Vasta 1S64 talonpojat va 
pautettiin maaorjuudesta, mutta he saivat täi 
löin aivan riittämättömästi omaa maata. Vaikka 
hallituksen pääpyrkimyksiä on ollut, parantaa ta- 
lonpoikain tilaa m. m. nivomalla heille maata 
edullisilla ehdoilla, ei heillä, sittenkään ole sitä 
läheskään tarpeeksi; kaiken lisäksi he joutuivat 
tunnottomien juutalaisten koronkiskurien hiisiin. 
Seurauksia oli veriin tukahdutettu talonpoikais- 
kapina 1907. — Nyk. R:n 1,058,172 inaanomista 
jasta. 1,015.302 omistaa V) ha tai alle (kaikkiaan 
vain 41.7% R:n koko pelto- ja niittymaasta). 
4.471 omistaa 100 ha tai yli (47,r.% R:n pelto 



135 



Romaania 



136 



ja niittymaasta). Suurtilalliset vuokraavat 
maansa, usein välikäsien kautta, tav. lyhyeksi 
ajaksi (esim. 5 v:ksii. Jle kuluttavat rahansa, 
useimmiten ulkomaiden suurkaupungeissa, itä- 
maisen ylellisessä elämässä. — Maanviljelyksen 
alhaisesta tasosta huolimatta R. tavallisina vuo- 
sina luottaa suuret määrät viljaa ulkomaille vie- 
tti iksi se on Euroopan vilja- aitoista Venäjin 
jälkeen järjestyksessä toinen, ja ulkoeuroopp. 
maista viljanviennissä" voittavat sen vain Argen- 
tiina, Yhdysvallat ja Intia. Viljan ja jauhojen 
usiius l,* :n viennistä 1911 oli Sl%, suurempi kuin 
missään muussa maassa. Maasta on 49,i'% pel- 
toa. 1,5% puu- ja viinitarhoja. i2,»<f ( niittyä ja 
laidunmaata. 18, 6 % metsämaata (1905). Tär- 
keimmät viljakasvit ovat vehnä (sato 1912 -.4 
milj. ton.l. maissi (2.6 milj. ton.i. ohra i<>..-. milj. 
ton.). kaura (0,i milj. ton.i. Lisäksi viljellään 
viiniä (sato l.g milj. hl 1912: Phylloxera tehnyt 
suuria tuhoja), monenlaisia hedelmäpuita, var- 
sinkin luumuja (joista valmistetaan Isiiica ui- 
mista kansallis juomaa), perunoita (0,i5 milj. ton.), 
sokerijuurikkaita (0,a milj. ton.), papuja, pella- 
vaa, hamppua, tupakkaa (6 milj. kg.) y. m. - 
K a r j a n h o i t o on alkuperäisellä kannalla ; 
1900 oli hevosia Nli4.:'.24 kpl., nautakarjaa 
2,588,526 kpl. (niistä lehmiä vain 776,977 kpl.), 
sikoja 1.709,205 kpl., lampaita 5.655,444 kpl., 
vuohia. 232,515 kpl. — Kalastus tärkeä, tuot- 
taa vuosittain n. 120 milj. mk. — Metsistä, 
joista valtio omistaa suuren osan. saadaan imu- 
tavaroita vietäväksikin. -- Vuori työ tuottaa 
polttoöljyä Karpaattien juurella olevista läh- 
teistä (varsinkin Bacäun, Buzeuu. Dlmbovitsan 
ja Prahovan piirikunnissa) 1,8 milj. ton. (1912). 
1. 3,i % maapallon polttoöljyntuotannosta, ollen 
siten neljännellä sijalla (1900 tuotanto oli l /« 
milj. ton., 1.2% maapallon, öljyntuotannosta). 
Vielä saadaan vuorisuolaa, ruskohiiltä. — Tun- 
nettuja mineraalilähteitä on Sinaiassa ja Baltsä- 
testi'ssa y. m. — Teollis u n s on alullaan, lai- 
tokset enimmäkseen saksalaisten hallussa; sa- 
hoja, polttoöljynpuhdistamoita, myllyjä, sokeri , 
pajieri-, väkiviina- y. m. s. tehtaita. — Liiken- 
nettä edistää verraten taaja rautatieverkko 
(ensimäinen rautatie 1869). V. 191:5 oli 3,763 km 
rautateitä, joista valtio omisti 3.549 km. Maan- 
tiet enimmäkseen hyvässä kunnossa. Tonavalla 
011 suunnaton merkitys R:n liikenteelle. Tona- 
\an suiston kunnossapitoa y. m. s. valvoo kan- 
sainvälinen Tonavan toimikunta. Priit ia ja Se- 
rethiä kuljetaan suupuolelta. Prutin väylän kun- 
nossapitoa ja liikennettä valvoo siilien rajoittu- 
vien maiden edustajista muodostettu toimikunta. 
Kanavia ei ole. — Sähkölennätinlinjoja (valtion) 
1913 oli 8,332 km. puhelinlankoja 70,612 km. 
puhelimia 27.725. postitoimistoja 3,039. 
K a u p p a 1 a i v a s t o s s a 1913 oli 649 alusta, 
yhteensä 198,159 rek.-ton.. joista höyryaluksia 
117, 30,762 rek.-ton. Satamissa, joista tärkeimmät 
Galats ja Bräila Tonavan varrella sekä Kons- 
tantsa Mustanmeren rannalla, selvitettiin 21,:, 
milj. rek.-ton. (1912). -Ulkomaankauppa. 
Tuonti on säännöllisinä vuosina melkoisesti pie 
nempi vientiä, mutta katovuosina vienti vähenee 
tavattomasti, tuontiakin pienemmäksi. V. 1911 
tuonti oli arvoltaan 570,i milj.. vienti 691,? milj. 
mk. (1908 tuonti oli 414, 1. vienti 379.4 milj. 
mk.). Tärkeimmät (arvot milj. mk.): 



vientitavarat 

vilja ja jauhot . . . 557,7 

polttoöljy 40,7 

vihannekset, hedelmät 35,a 

puu, puutavarat . . . 25,8 

eläink. ravintoaineet . 7,s 

karja 6,5 



tuontitavarat 

metallit, metallita varat 122,6 

kasvikunnasta saadut 
kutomateoll. raaka- 
aineet ja tuott. . . 91,« 

koneet 59,2 

villa, villatavarat . . 51,i 

vaunut 38.o 

vaatetustavarat . . . 28,8 

vuodat, nahkatavarat . 23,o 

silkki, silkkitavarat . 20,6 

puu, puutavarat . . . lt.3 

Kauppatuttavista tärkeimmät (arvo milj. mk.) : 
tuontimaat vientimaat 

Saksa 183,7 Belg-ia 2f>3.r, 

Itävalta-1'nkari . . . 136,9 Alankomaat .... 76.» 

Englanti 85,5 Itävalta-Unkari . . 62j 

Ranska 35,3 Englanti 56,o 

I! :n ja Suomen välillä ei ole mainitsemisen 
arvoista suoranaista kauppayhteyttä. — R:n kan- 
sallispankilla (per. 1880) oli 1912 39.055.(111(1 
mk:u pääoma ja vararahastot. Lisäksi on useita 
talletus-. maatalous- ja kiinteistöpankkeja. 
R a h a y k S ikk ö n ä Iru (nion. lei) - 10(1 lumi 
(yksik. banu) = l Smk. -- Mitat ja painot 
\:sta lsso metriset; niiden rinnalla käytetään 
vanhoja turk. yksikköjä. 

Valtio m n o t o, hallitus ja h a 1 1 i n t o. 
Perustuslaki on v:lta 1866 (uusittu 1884); R. on 
kuningaskunta v:sta 1881. Kruunu on j>erinnöl- 
linen ltohenzollern-Si»maringenin suvussa. Ku- 
ninkaalla on toimeenpanovalta; hänen rinnallaan 
on ministeristö, johon kuuluvat sota-, raha-, sisä-, 
opetus- ja kirkollis-, uiko-, maanviljelys- ja do- 
meenien. teollisuus- ja kauppa-, oikeusasiani sekä 
yleisten töiden ministerit. Lakeja säätää kaksi- 
kamarinen eduskunta. Senaatissa on 120 jäsentä 
(niistä 8 piispaa ja 2 yliopiston edustajaa; jokai- 
sen valitun tulee olla 40 v. täyttänyt ja omistaa 
9,400 mk:n vuositulot), jotka valitaan 8 v :ksi. 
Valitsijat jaetaan kahteen luokkaan ; alimpaan 
kuuluvat ne. joilla on 800-2,000 mk:n vuosi- 
tulot. Edustajainkamarissa on 183 4 v:ksi valit- 
tua, 25 v. täyttänyttä jäsentä. Valitsijat jae- 
taan kolmeen luokkaan varallisuus- ja osaksi si- 
vistysperusteiden mukaan. Alimpaan, kolman- 
teen luokkaan kuuluvista luku- tai kirjoitustai- 
dottomat valitsevat valitsijamiesten kautta. Edus- 
kuntavaaleissa harjoitetaan äänten ostamista 
yleisesti. Eduskunnan hyväksymäin lakien 

voimaanastumisen kuningas voi vetollaan lykätä. 
Pääkaupunki Bukarest. Paikallishallintoa 
varten maa 011 jaettu :'.:'> piirikuntaan, nämä taas 
piireihin, piirit kuntiin. Hallinto on järjestettj- 
ransk. tapaan. — Oikeutta hoitaa 266 rau- 
hantuoniaria, 34 tribunaalia, 4 appellatsionituo- 
mioistuinta ja Bukarestin kassatsionihovi. Ri- 
kosasioissa käytetään valamiesoikeutta. Vain kas- 
satsionihovin jäsenet ovat erottamattomat. Kodi- 
fioidut lait ovat ranskalaismalliset. Rasittava 
sotalaitos perustuu asevelvollisuuteen, joka 
kestää 21-46 ikävuosina (edellä käypi 2-vuotinen 
valmistava harjoitusaika), nim. 7 V. vakinai- 
sessa armeiassa. 12 v. reservissä ja 6 v. milii- 
sissä. Siten saadaan harjaantunut, taistelukykyi- 
iiiMi sotavoima, johon 1914 kuului 132,700 miestä 
(reserviä ja miliisiä lukuunottamatta), 28,600 he- 
vosta, sos lykkiä (Kruppin) ja 570 kuularuiskua. 
Galatsin, Nämoloasan, Focsani'n (Serethin-Tona- 

\an linja koillisesta tulevaa vihollista vastaani 
ja Bukarestin (Pariisin jälkeen maailman suu- 



137 



Romaania 



138 



rin linnoitus) luona on lujia linnoituksia. — 
Sotalaivastoon kuuluu 31 vanhaa ja pientä alusta, 
yhteensä 6,004 ton., 101 tykkiä, 2,900 miestä. — 
R :n v a a k u n a : keskustassa Hohenzollernien 
neliosainen, musta-valkoinen kilpi, jota Valakian 
(sinisellä pohjalla kultainen kotka ja aurinko) , 
Moldovan (punaisella pohjalla kultainen härän- 
piiä, tähti ja puolikuu), Pienen Valakian (punai- 
sella pohjalla kruunusta nouseva kultainen lei- 
jona) ja Dobrudzan (sinisellä pohjalla kaksi kul- 
taista delfiiniä) vaakunat ympäröivät. Vaakunaa 
tukee kaksi kultaista leijonaa, alla on ruhtinas- 
huoneen tunnussana ..Nihil sine Deo". Maan 
värit: sininen, keltainen, punainen, jotka 
lipussa ovat pystysuorasti. — Valtion raha- 
asiat osoittavat hyväsatoisina vuosina erin- 
omaisia tuloksia (tiliv. 1913-14 tulot 96,8inilj.mk. 
menoja suuremmat), jotavastoin katokaudet saat- 
tavat valtion vararikon partaalle. Tiliv. 1914-15 
tulo- ja menoarvio päättyi 600,2 milj. mk:aan 
(tulot julkisista laitoksista 159. o milj., välilli- 
sistä veroista 108 milj., valtionmonopoleista 
87,6 milj., rahaministeriöstä 76, g milj., välittö- 
mistä veroista 50,2 milj. mk.; menot rahaminis- 
teriöön 232 milj., yleisten töitten ministeriöön 
111,7 milj., sotaministeriöön 98, i milj., opetus- 
ja kirkollisministeriöön 58,9 milj. mk.). Rasit- 
tava valtiovelka 1913 nousi 1,769,2 milj. mk:aan 
(asukasta kohti 4,3 kertaa suurempi kuin Suo- 
messa). [A. Bellessort, ,,La Roumanie contempo- 
raine" (1905) ; G. Benger, ,,Rumänien im Jahre 
1900" (1901); L. Colescu, ,,Progres economiques 
de la Roumanie, realises sous le regne de sa 
majeste le roi Carol I" (1907); A. de Guber- 
natis, ,,La Roumanie et les roumains" (1898) : 
E. de Laveleye, ,,La pöninsule des Balkans" 
(1886) ; A. Pliilippson, „Europa" (1906) ; H. Le 
Pointe, ,,La Roumanie moderne" (1910) ; J. Samuel - 
son, ,,Rumania, past and present" (1882) ; 
A. A. C. Stourdza, ,,La terre et la race roumai- 
nes" (1904) ; tilastoa: ,, Bulletin statistique de la 
Roumanie". „Gothaischer Hofkalender".] 

E. E. K. 
Historia. R :n valtio on syntynyt M o 1- 
dovan ja Valakian (ks. n.) ruhtinaskun- 
tien yhdistymisestä. V. 1859 valittiin molem- 
missa maissa ruhtinaaksi eversti Aleksan- 
teri Cuza, ja jouluk. 1861 antoi Turkin sult- 
taani, jonka ylivallan alaisia nämä ruhtinas- 
kunnat olivat, suostumuksensa siihen, että Mol- 
dovalla ja Valakialla saisi olla yhteinen ministe- 
ristö ja yhteinen edustajakamari Bukarestissa; 
8 p. jouluk. 1861 julistettiin yhtenäinen R:n 
valtio perustetuksi. V. 1863 peruutettiin valtiolle 
luostaritilat. Edusta jakamar in ja hallituksen 
väliset riitaisuudet, joihin m. m. oli antanut ai- 
hetta kysymys talonpoikain vapauttamisesta, 
päättyi 14 p. toukok. 1864 vapaamielisen pää- 
ministeri Cogalnieeanun johdolla toimeenpantuun 
valtionkaappaukseen. Ruhtinaan valtaa lisättiin, 
eduskunta tehtiin kaksikamariseksi ja vaali- 
oikeutta laajennettiin. Tämän jälkeen seurasi 
joukko uudistuksia, hallinnon ja oikeudenhoidon 
alalla., uudet ranskalaismalliset siviili- ja rikos- 
lait julkaistiin, talonpojat vapautettiin maaor- 
juudesta ja päivätöistä, 407,000 perhettä sai 
maatilkkunsa omakseen maanomistajille suori- 
tettavaa korvausta vastaan. R:n kirkko tehtiin 
kokonaan riippumattomaksi Konstantinopolin 



patriarkasta, ja 1865 otettiin gregoriaaninen ka- 
lenteri käytäntöön ; siviiliavioliitto ja oppivelvol- 
lisuus saatettiin voimaan. Mutta ruhtinas Alek- 
santerin tuhlaavaisuus ja mielivalta herätti kai- 
kista hänen hallituksensa ansioista huolimatta 
suurta tyytymättömyyttä ; häntä vastaan tehtiin 
salaliitto, jonka jäsenet 23 p. helmik. 1866 otti- 
vat hänet vangiksi ja pakottivat hänen luopu- 
maan hallituksesta. Huhtik. 20 p. valittiin kan- 
sanäänestyksellä ruhtinaaksi Hokenzollern-Sig- 
maringenin prinssi Karl. joka nousi valtaistui 
melle nimellä Carol I. Hän vahvisti uuden, 
vapaamielisen, belgialaisinallisen valtiosäännön. 
Uuden ruhtinaan ensimäisinä hallitusvuosina rie- 
hui maassa kiivaita puolueriitoja ja juutalaisia 
vainottiin julmasti hallituksen pysyessä toimet 
tomana. V. 1867 otettiin käytäntöön ransk. raha 
järjestelmä, metriset mitat ja painot: 1868 jär- 
jestettiin sotajoukko preussil. tapaan. Sam. v. 
ryhdyttiin rakentamaan useita rautateitä, jotka 
valtio 1880 otti haltuunsa. Vv. 1870-71 käydyn 
saksalais-ranskalaisen sodan johdosta syntyneiden 
saksalaisia ja osittain ruhtinasta, itseään vas- 
taan suunnattujen levottomuuksien johdosta ruh- 
tinas aikoi luopua vallasta, mutta jäi kuitenkin 
suurvaltain kehotuksesta, paikoilleen ja sai 1871 
hallituksen siirretyksi konservatiiviselle Catar- 
giun ministeristölle, joka palautti järjestyksen. 
Vv. 1876 88 oli johtavana ministerinä loan 
Bratianu. Kun Venäjän ja Turkin välillä huhtik. 
1877 alkoi sota, antoi R:n hallitus Venäjän kul- 
jettaa joukkonsa R:n kautta, ja kamarit julisti- 
vat vasten Venäjän tahtoa R:n Turkista riippu- 
mattomaksi valtioksi. Sodassa R:n joukot ruh- 
tinaansa johdolla ottivat tehokkaasti osaa var- 
sinkin Plevnan piiritykseen ja valloitukseen. 
Siitä huolimatta Venäjä ei laskenut R:aa osalli 
seksi rauhanneuvotteluihin ja pakotti sen vaih- 
tamaan Venäjältä 1856 otetun Bessarabian osan 
vähäarvoiseen Dobrudzaan; tämä menettely vie- 
roitti R:n Venäjästä. Berliinin kongressi tun- 
nusti 1878 R:n itsenäisyyden, ja 26 p. maalisk. 
1881 kamarit julistivat maan kuningaskunnaksi. 
V. 1884 pantiin toimeen valtiosäännön tarkastus 
ja vaalioikeutta, laajennettiin. Jo 1883 R. ulko- 
politiikassaan lähestyi Saksaa ja 1885 se liittyi 
läheisesti kolmiliittoou; tätä ulkopolitiikan suun 
taa kannatti voimakkaasti saksalaissyntyinen 
kuningas. Bratianun luovuttua. 1888 olivat val- 
lassa milloin konservatiivit (Catargiu. Carp 
y. m.), milloin vapaamieliset (Sturdza, Bratianu). 
V. 1889 R. siirtyi kultarahakannalle. Juutalai- 
sia vainottiin edelleen, vaikka suurvalloille oli 
luvattu parantaa heidän asemaansa. Myöskin 
agraariolot pysyivät viheliäisellä kannalla, huoli 
matta siitä, että valtio koetti edistää itsenäisen 
pientilallisluokan syntymistä. Useimmat maalai 
set viljelivät vuokramaata, josta he vanhentu- 
neille työkaluineen ja riljelystapoineen saivat 
huonoja satoja, niin että heidän asemansa ei 
ollut juuri parempi kuin maaorjuuden aikana. 
Juutalaiset, jotka lain mukaan eivät saan. 'et 
omistaa maata, toimivat suurvuokraajina, jotka 
puolestaan antrivat talonpojille maata vuokralle 
pienissä palstoissa. Vanhaan juutalaisvihaan 
yhtyi katkeruus suurtilallisia vastaan, ja ma i 
lisk. 1907 syntyi talonpoikaiskapina, joka oli 
kukistettava asevoimalla: kamarit hyväksyivät 
nyi useita lakeja, joilla pienviljelijäin suorit. -t 



139 



Romaanialaiset — Romaanian kieli ja kirjallisuus 



140 



taya maavero järjestettiin uudelle kaimalle ja 
useat maksut poistettiin. 

Kun Bulgaaria, Serbia, Montenegro ja Kreikka 
syksyllä 1912 aloittivat sodan Turkkia vastaan, 
pysyi li. puolueettomana. Jo ennen sodan alka- 
mista R. oli kuitenkin vaatinut Bulgaarialta 
itselleen strateegisesti edullisempaa rajaa 
Dobrudzassa ynnä Silistrian kaupungin; 15 p. 
huhtik. 1913 suurvaltain välitysoikeus Pietarissa 
myönsikin "R : 1 1 e Silistrian ja kolmen kilometrin 
laajuisen alueen sen ympäriltä, mutta li. piti 
tätä myönnytystä riittämättömänä. Kun Serbia 
ja Kreikka kesällä 1913 joutuivat saaliinjaosta 
sotaan Bulgaarian kanssa, asettuj R., joka pelkäsi 
Bulgaaria n paisuvaa valtaa, edellisten puolelle, ja 
heinäk. R:n joukot vastarintaa kohtaamatta val- 
tasivat osia Bulgaariasta. Bukarestin rauhassa 
elok. sam. v. määrättiin, että R:n ja Bulgaa- 
rian raja oli kulkeva Turtukaista Tonavan var- 
relta Mustanmeren rannalla olevaan Ekreneen. 
Kuningas Carolin kuoltua syksyllä 1914 nousi 
valtaistuimelle hänen veljenpoikansa Ferdi- 
nand (s. 1865). [Xenopol, ..Histoire des rou- 
mains"; Dame. ,, Histoire de la Roumanie cön- 
temporaine"; Jorga, ..Gesehichte des rumänischen 
Volkes".] J. F. 

Romaanialaiset (r u m a a n i a 1 a i s e t, r ii- 
meenit, romaan. romuni, rumani), sekaratui- 
nen, kielellisesti romaanilaisiin kansoihin kuu- 
luva Kaakkois-Euroopan kansa. Sen pääosa asus- 
taa jotenkin yhtenäisellä, melkein ympyränmuo- 
toisella alueella, jonka keskipiste on Fogarasiu 
kaupungin tienoilla Unkarin kaakkoiskolkassa ja 
läpimitta idästii länteen n. 650 km, pohjoisesta 
etelään n. 500 km. Romaanialaisalue käsittää siten 
Romaanian, jossa heitä on n. 6,5 milj. (1910), 
Unkarin itäosan (Siebenbiirgenin, lukuunotta- 
matta varsinkin sen itäosaa, jossa asuu unkari- 
laisia ja saksilaisia, sekä Siebenburgeniin rajoit- 
tuvat muun Unkarin komitaatit), jossa r:ia on 
2.945,000 (1910), Bukovinan eteläosan, 275,000 
(1910). Venäjän Bessarabian, n. 1,230,000 (47% 
Bessarabian asukkaista). Romaaniaan rajoittuvat 
osat Serbiaa (n. 150,000) ja Bulgariaa (79,800 
1910). yhteensä 11.180,000 henkeä. Lisäksi n. 
125,000 romaanialaista asuu vlakkien (valakkien) , 
zinzarien ja aromunien nimisinä Kreikan Make- 
doniassa, Pindos-vuoriston tienoilla, 14.00(1 vlakko- 
megleinä Salonikista luoteiseen Karadzova-vuo- 
ristossa ja 883 (1910) istro-vlakkeina 1. tsiribi- 
reinä muutamissa kylissä Istrian niemimaan itä- 
rannikolla; vielä n. 270,000 romaanialaista asuu 
eri osissa Venäjää, enimmäkseen Ilersonin kuver- 
nementissa. Kaikkiaan r:ia Euroopassa siis on 
n. 11,590,000, joista n. 55,5% asuu Romaaniassa. 
Yhdysvalloissa' heitä 1910 oli 65,900 henkeä; li- 
säksi r:ia on m. m. Kanadassa ja Etelä-Amerii- 
kassa. /•'. E. K. 

R:ten alkuperästä on paljon väitelty. Ennen 
yleisesti hyväksytyllä mielipiteellä, jonka mu- 
kaan r. polveutuvat Trajanuksen Dadaan lähet- 
tämistä kolonisteista, on nykyään kannattajia 
enää vain itse Romaaniassa. Röslerin ja Miklo- 
sichin tutkimusten ilmestyttyä ovat useimmal 
tutkijat sitä mieltä, että se romaaniini nen kieli, 
jota nykyinen romaanian kieli edustaa, on ke- 
hittynyt etelä- eikä pohjoispuolella Tonavaa ja 
nähtävästi nimenomaan Mcesiassa, siis nykyisessä 
Balkanin ia Tonavan välisessä Bulgaariassa. 



josta romaanialaiset myöhemmin vaelsivat ny- 
kyisille asumasi joilleen pohjoispuolella Tonavan. 
Todennäköisintä kuitenkin on, että romaanialais- 
ten esi-isinä on pidettävä niitä roomalaisia ja 
roomalaistuneita illyrejä, jotka asuivat nykyi- 
sessä Serbiassa sekii sitä vastapäätä olevalla To- 
navan pohjoisrannalla nykyisessä Etelä-Unka* 
ris>a ja Transsilvaniassa, siis sillä kohdalla Bal- 
kania niemimaata, jossa yhtenäinen roomalainen 
kielialue oli levein. Serbialaisten siirryttyä poh- 
joisesta nykyisille asumasijoilleen 6:nnella vuo- 
sis. katkesi yhteys Dalmatsiaan ja Albaniaan 
päin ulottuvan roomalaisen kieli vyöhykkeen 
kanssa. Siebenburgeniin jääneen roomalaisuu- 
den kehitys kulki omaa tietään. Dacian pää- 
osasta eli nykyisestä Valakiasta oli roomalaisuus 
hävinnyt 3 :nnen vuosis. lopulla ja 500-luvulta 
asti se oli kokonaan slaavilaisten hallussa; sitä 
nimitettiinkin ..Slaviniaksi". Se samoinkuin Mol- 
dau joutui Siebenbiirgenistä ja Bukovinasta päin 
tulevan romaanialaisen asutuksen valtaan Bul- 
gaarian valtakunnan rappeutuessa puolivälissä 
10:nnettä vuosis. ./. ,/. M. 

Romaanian kieli ja kirjallisuus. 1. R:n 
kieli on muutamissa äänteellisissä suhteissa 
likellä italian ja varsinkin sitä romaanilaista 
kieltä, jota aikoinaan puhuttiin Dalmatsiassa- 
se eroaa viimemainitusta kuitenkin siinä, että 
sensijaan että r. k. on säilyttänyt latinalai- 
sen «-äänteen muuttumatta, se Dalmatsian ro- 
maanilaiskielessä oli muuttunut ?':ksi. Eräissä 
äänteiden muutoksissa r. k. on käynyt rinnak- 
kain albaanin kielen kanssa. Erittäin voimakas 
on slaavilainen, eritoten bulgaarialainen vaiku- 
tus sekä. äänteellisessä että sanastollisessa suli 
teessä. Karakterisia r:n kielen ominaisuuksia 
on: koroton a on muuttunut kumeaksi äänteeksi, 
joka merkitään ä, esim. täcea = vaieta, lat. ta- 
ccre ; e on a:n edessä muuttunut en :ksi ja o ä:n 
ja e:n edessä oa:ksi, esim. searä - ilta, lat. sera: 
oarä = tunti, kerta, lat. hora; un on antanut <ni. 
joka kirjoitetaan un tai in. esim. pane ( piine) - 
leipä, lat. punon; on on antanut un ja en samoin 
in, esim. munte ■ = vuori, lat. montem, eföwte = ham- 
mas, lat. denlern. Konsonanteista on kt ja fcs 
muuttunut />^:ksi ja ps:ksi, esim. noapte =yö. lat. 
noctem, coapsä = lonkka, lat. eo.rn: t ja d ovat 
e:n ja i:n edessä muuttuneet /*:ksi ja s:ksi. sk 
on bulgaarialaiseen tapaan etuvokaalien edessä 
kehittynyt si:ksi: esim. siu = tiedän, lat. scio. 
Määräävä artikkeli pannaan substantiivin jäl- 
keen, kuten bulgaarian ja albanian kielessä. 

R:n kieltä kirjoitettiin v:een 1860 asti muinais- 
slaavilaisilla kyrillisillä kirjaimilla. Siitä asti 
on käytetty latinalaista kirjaimistoa erinäisillä 
lisäyksillä. Sanastossa on slaavilaisia aineksia 
enemmän kuin romaanilaisia, mutta kirjakieleen 
on keinotekoisesti istutettu suuri määrä latina- 
laisia sanoja. Sanakirjoja: Dame. ..Diet ionnaire 
roumain-franrais" (1893-95) . Tiktin. „Rumänisch 
deutscb.es Wörterbueh"; kielioppeja: Densusianu, 
..Histoire de la langue roumaine" III (1901 15), 
Tiktinin ja Weigandin kieliopit, Gartner. ,,Dar- 
stellung der rum. Sprache". 

2. Kirjallisuus. R. k. alkaa myöhään. 
Kirkon ja julkisen elämän kielenä oli kauan ai- 
kaa, muinaisslaavilainen kirkkokieli. Vanhin ro- 
maanialainen teksti on 15 :nnen vuosis. lopulta. 
Vanha r. k. oli sisällykseltään kirkollinen: vasta 



141 



Romaanilainen tyyli 



142 




1. Roinaanilaisen basilikan pohja, b:ssä kuorikäytävät. 2. Sama sisältä. 3. Sama ulkoa. 4. Luostarin ristikäytävä pari- 
pylväineen (arkadeilleen). 5. Koholakinen. 6. Tasalakinen ristiholvi. 7. Pylväs koppakapiteelineen, jalassa täytelehdet 
kulmissa. 8. Poimukapiteeli. 9. Portaalin kinrrevartinen leijonan kannattama pielipylväs. 10. Kuvitettu kapiteeli. 11. Ko- 
ristettuja pylväänvarsia. 12, 13. 14. Ikkunamuotoja ja ryhmityksiä. 15. Sisäänkäytävän päällinen pyöruikkuna. 



1600-luvun jälkipuoliskolta on maallisia, etu- 
päässä historiallisia teoksia. 1700-luku oli ro- 
maanialaiselle kulttuurille taantumukseu aika, 
sillä kreikkalaissyntyisten ylimysten ja pappien 
(n. s. fanarioottien) vaikutuksesta kreikan kieli 
sai silloin täydellisen ylivallan Valakiassa ja 
Mohlaussa. Kansallinen herätys tuli Siebenbiir- 
genistä ja Bukovinasta, jonne fanarioottien valta 
ei ulottunut. Ylpeinä roomalaisesta alkuperäs- 
tään romaanialaiset kirjailijat tahtoivat nyhtää 
kielestä pois muukalaiset sanat ja korvata ne 
latinalaisilla. Tämä teki kirjakielen oppimatto- 
mille mahdottomaksi ymmärtää. Maltillisempi 
kanta pääsi kuitenkin vallalle Titu Maiorescun 
kriitillisten kirjoitusten vaikutuksesta. 19:nnen 
vuosis. kirjailijoista huomattavimmat ovat Cons- 
tantin Negruzzi, ileliade-Radulescu, Bolintineanu, 
Cogalniceanu, Basile Alecsandri, etevä lyyrikko 
Eminescu ja kansanomainen Creanga. Historian- 
tutkijoista on mainittava A. 1). Xenopol ja Iorga, 
kielentutkijoista Hasdeu, Saineanu, Tiktin, Den- 
susianu ja Puscariu. J. J. M. 

Romaanilainen tyyli 1. pyöreäkaari- 
tyyli. se aikaisemman keskiajan tyyli, joka 
Kaarle Surren jälkeisinä vuosisatoina roomalais- 
muihaiskristillisistä aineksista kehittyen sekä by- 
santtilaisiin ja itämaisiin, germaanilaisiin ja kelt- 
tiläisiin aiheisiin sulautuen vallitsi Euroopassa 
1 100-luvun puoliväliin. Saksassa gotiikkaan välit- 
tävänii välit y s 1 y y I i n ii pitkälle 1200-lukuun 
saakka. R. t. oli etupäässä kirkollinen, rakennus- 
toiminta papiston ja munkkien omissa käsissä, 
luostarit taiteen tyyssijoja, mutta maallikko- 
rakennekin linnoissa, ritarilinnoissa. kaupungin- 
taloissa oli jo edustettu. Pohjamuotoina tulevat 
käytäntöön sekä sentraalirakenne (harvemmin) 
että muinaiskristillinen basilika, mutta koko 



joukon monipuolisemmin elimellisemmäksi kehit- 
tyneenä ja etenkin kuoriosaansa nähden väljen- 
nettynä. Lännestä itään suunnattuna kirkon poh- 
jalla poikkilaivoineen on latinalaisen ris- 
tin (crux capitata) muoto, kuoreja joskus on kaksi, 
itäinen ja läntinen (Saksissa), joskus absideja 
on kolme rinnakkain, vieläpä poikkilaivatkin voi- 
vat päättyä pyöreästi (Reinin tienoilla) ; Eng- 
lannissa poikkilaivoja usein on kaksi, tasakuori- 
sia ovat sistersiläisteu kirkot. Kehityskelpoisena 
uutuutena kuori saa k i e r t o k ä y t ä v ä n (Au- 
vergnessa) pikku-absideineen (3-5 kpl.). Ris- 
teys kirkon keskustana ja mittakaavana usein 
kohotetaan 8-kulmaiseksi kupolikattoiseksi 1 a- 
t e r n i i n i k s i. Suuremmissa kirkoissa ylenne- 
tyn kuorin alla (,, korkea kuori") leviää krypta, 
länsipuolella etuhalli (paratiisi), sen ja usein 
sivulaivainkin päällä lehterit (emporit). Si- 
sustaa muodostettaessa lähtökohtana on basilika, 
mutta vaikka tasakattoisia basilikoita, etenkin 
Italiassa yhä rakennetaan läpi koko romaanilai- 
sen keskiajan, esiintyy kuitenkin tärkeänä tyy- 
lin ydinkohtana h o 1 v a u s. millä keinoin ryhdy 
tään monien tulipalojen vuoksi n. 1000 jälkeen, 
jolloin muutenkin (maailmanlopun pelosta pääs- 
tyä) uskonnollinen ja yhteiskuntaelämä vilkas 
tuivat. yleisesti koko Euroopassa kirkkosisusto 
jen keskilaivojakin kattamaan: Etelä- ja Keski 
Ranskassa osaksi Burgundissakin t y n n y r i- 
holveilla, Lounais-Ranskassa bysanttilaisilla 
kupoleilla, kunnes 1100-luvun keskivaiheilla 
ristiholvi. ensin tasalakisena. sittemmin 
korotettuna ja ruoteellisena, vastaavan kireän 
pohjasommituksen \ hteydessä n. s. sidotuksi 
järjestelmäksi muodostuen, yhä enemmän 
yleistyy. Holvit nojasivat aluksi paksuihin sei- 
niin, joiden ohentaminen vasta silloin kävi mah- 



143 



Romaanilaiset kielet 



\U 



elolliseksi, kun ulkoseinille uhattujen kohtain vah- 
vistukseksi myöhemmin sovitettiin tanakampia 
liseenejä, joista sittemmin goottilainen tukijär- 
jestelmä sai alkunsa. Holvien käyttämisestä oli 
myöskin luonnollisena seurauksena, ettei keski- 
laivan seinäin kaarien kannattajina enää yksin- 
omaan käytetä pylväitä, vaan tanakoita neliskul- 
maisia, 8-särmäisiä, pyöreitä p il ar ei t ak i n, 
usein pylväiden kanssa- vaihtelemassa (tuki- 
vaihde), ja kun myöhemmin holviruoteisiin 
keskitetty kantava aihe ikäänkuin alaspäin jat- 
kuen Vähitellen valmistetaan alhaalta saakka, pila- 
reista nousevilla tai näihin jäsen nöidyillä puoli- 
pylväillä (nihdit) ja. pilastereilla, on goottilainen 
kimppupilarikin kohta valmis. Miten huomatta- 
vassa määrässä r. t:n r aken nu sdetal j i t 
eroavat antiikin vastaavista, on pylväs omiaan 
näyttämään. Pylväitä, yksinomaan kaarien kannat- 
tamina, tapaa sekä tanakka- että ohutvartisia vie- 
rekkäin : suhteissa ja muodoissa esiintyy r :llet:lle 
luonteenomainen, melkeinpä tyhjentymätön mieli- 
kuvituksen rikkaus ja vapaus. Jalka k u 1 in a- 
lehtineen on attikalainen, varsi pyöreä tai 
8-kulmainen, usein kuosikoristeinen, pää tukeva*- 
laattainen, voimakas. Naivia omintakeisuutta ja 
alkuperäistä voimaa uhkuva o r n am e n t i i k k a 
kireän tyyliteltyine kasvi- ja fantastisine eläin- 
ailieiueen versoo mehevimpänään portaa- 
leissa. joiden pylväät, kaaret melkeinpä koko- 
naan ovat mittausopillisten suomus-, ruutu-, taite- 
viiva-, punoma- y.m. viivakuosien ja lehtikoriste- 
lun peitossa, — syvänsymbolisine eläin- ja ihmis- 
kuvineen. oven ylimmän pyöröpinnan (tv m pa- 
noni täyttävän suuremman yhtenäisen ku väesi - 
tyksen (esim. viimeinen tuomio) kirjavan komeaksi 
kehykseksi muodostuen (esim. Ye/elay'n ja Au- 
tuain katedraalien portaalit). Yhtä täyteläisenä 
koristus upeilee kapiteelienkin ahtaalla tilalla, joko 
ikäänkuin kaikkien tajuttavana raamatunhisto- 
riana, symbolisiin sekä taru- eitä tosielämän lapsel- 
lisesti käsitettyihin ja kömpelösti, mutta ytimek- 
kään tuoreesti esitettyihin aiheisiin sekaantuen, tai 
myöhemmin etupäässä puhtaasti lehti- ja nauha 
koristeluna. Tornit (aina 7 riisin saakka), jotka 
Italiassa vain esiintyvät kirkosta erillisinä kello- 
torneina (campanile), voittavat. elimellisesti 
kirkkorunkoon sulautuen, kirkkojen siluetissa ja 
Easadimuodostuksessakin tärkeän sijan. Fasadien 
jä-ennöimisessä vaakasuora ja pystyjäkö pitävät 
toisiaan tasapainossa. Luonteisia aiheita ovat 
umpiarkadit. vähän ulkonevat simssit, pyöreä- 
kaariset ja k o n s o 1 i friisit, kääpiögalleriat ; 
pystyjakoina liseenit, kuoreissa joskus puoli- 
pylväät. Ikkunat ovat suhteellisesti pieniä 
pyöreäpäätteisiä ; pielet ulospäin leviten pysyväl 
joko sileinä tai koristetaan taantuviin kulmiin 
sovitetuilla Ikoruikaaria kantavilla kolonneteilla 
(pikkupyl väillä) ja pyörösauvoilla. Ryhmä- 
ikkunoita r. t. vasituisesti suosii, ja uutena 
ilmiönä loistavat etu- ja sivulaivani päissä suu- 
ret keh äikkunat. -- R:n t:n yleisvaikutus 
on kumminkin rauhallisen monumentaalinen. 
[nteriöörikin holvattuna on huonevaikutukseltaan 
arvokas ja suljetun eheä. Varain salliessa absidit 
koristetaan mosaiikeilla tai ulotetaan kalkilla 
maalattu koristelu holveihin ja seiniinkin, yhä 
suurentuvat ikkunat alkavat täyttyä lasimaa 
tauksilla ja kirkkokatu st <> onki n 
keskitetään paljon huolta. Hildesheimin piispa 



Bermvard (n. v:n 1000 vaiheilla) valaa kirk- 
koonsa ovet, mahtavan kynttiläjalan y. m. esi- 
neitä pronssista, laivan katosta usein riip- 
puu Johannekselle Patmoksen luodolla ilmestyvää 
taivaallista Jerusalemia jäljittelevä suunnaton 
kynttiläkruunu, seinillä on usein kuvallisia pronssi- 
laattoja ja krusifikseja, alttarilla koreilee, k u 1 1 a 
sepä ii t ö i n ii. arvokkaita kultaisia reliikkilip- 
paita, mon.st ransseja y. m., jotka, kuten pyhäin 
arvokirjain kannetkin kultasilauksineen, koriste- 
taan antiikin kameoilla tai pyöreäksi tallotuilla 
jalokivillä. — Pienissä esineissä, kuten norsun- 
1 n u I e i k k a u k s i s s a y. m., itämaa ja By- 
santti levittävät länsimaille malleiksi koko kuva! 
lisen käsiteparinsa rikkaudet; hämärissä luostari - 
kammioissaan hurskaat munkit kiisin kopioival 
ja ihmeellisesti kirjailevat pakanallisen antiikin 
ja kristinuskon kirjallisia aarteita (m i n i a 
t y y r i m a a 1 a u s kukoistaa) , huonekalut ja 
ovet vahvistetaan taidokkaasti taotuilla saranoilla 
ja silauksilla. Tyylirajoista itsenäiseksi erkane 
vaa m a a 1 a u s- ja k u v a n v ei s t o taidetta 
romaanilainen aikakausi ei vielä kehitä, kumpi 
kin melkein poikkeuksetta pysyvät rakennus 
taiteen puitteissa. -— Myöhäinen lyhytaikainen 
r:n t:n renesanssi esiintyy viimevuosisadan jälki- 
puoliskolla Ameriikan Yhdysvalloissa- suunnan 
aloittajina ja ensimäisinä miehinä kulkivat ete- 
vät arkkitehdit Richardson ja Hunt. J-n N. 

Romaanilaiset kielet (ransk. nykyään langues 
romaiies, it. m. m. lingiic neoldtine, esp. lenguax 
romances 1. romänicas; aiemmin ransk. romani < 
lat. romancium < lat. römä'nice) en kaikkien 
niitten kielimuotojen yhteisnimitys, jotka oltuaan 
"Rooman keisariajalla puhuttua latinaa (n. s. vul- 
gaarilatinaa 1. a r k i 1 a t i n a a. vrt. I. a 
tinan kieli) ovat olleet alttiina muutok- 
sille, joita aiheuttaa kielen sisäinen kehitys, mur- 
teisiin jakautuminen tai kosketukset muitten 
kielten kanssa. Koska siis r. k. ovat vähitellen 
edelleen kehittynyttä latinaa, ei ole mahdollista 
eikä syytäkään kysyä, milloin r. k. ovat synty 
neet. Havainnollisuuden vuoksi on kuitenkin 
tapana sijoittaa jonkinlainen arkilatinan ja 
i:n k:n välinen raja noin keskiajan alkuun. 
Historiallisten olojen pakosta ainoastaan osa n. s. 
..Romaniaa" 1. myöhäisroomalaista keisari 
kuntaa jäi romaanilaiseksi. P, :n k:n levenemis- 
alueen rajat ovat kansainvaelluksen jälkeen muut- 
tuneet tuntuvimmin suurten löytöretkien aikoina. 
Nykyään romaanilainen kielimuoto on kansan- 
tai myös kansalliskielenä alueella, jonka pää 
osina ovat nvk. Ranska, nyk. Italia. Pyreneittei. 
niemimaa sekä eräät hai a- alueet idässä (ks. Ro- 
ni a a n i a n k i eli): lisäksi laa >at alat Euroc - 
pan ulkopuolella. m. m. Etelä- ja Keski- 
Ameriikka. alueella puhuttujen r:n k:n luettelo 
kuuluu tavallisesti näin : r o m a a n i an k i e 1 i 
(ks. t.) ynnä 1S9S lopullisesti kuollut d al- 
in a t s i a n kieli (nämä yhteensä n. s. i t ä- 

r o m a anilaista kieltä), r et o-r o m a a 
uin kieli (ks. t.i. italian kieli (ks. t.) 
ynnä siitä sangen tuntuvasti eroava Sardi- 
nian kieli, r a n s k a n k i e 1 i. p r o V e n- 
c e n kieli, katalonian kieli, e s p a n- 
j a n k i e 1 i. portugalin k i e 1 i. Kolme 
viimemainittua sekä italian kieli voidaan yhdis- 
tää ,,e t e 1 ä-r o m a a n i 1 a i s e t kielet" nimi 
seksi ryhmäksi. Kaikkia romaanilaisia kielinnio 



145 



Romaanit— Romanino 



146 



toja, jotka eivät esiinny, ylläolevassa luettelossa, 
ou tapana sanoa mainittujen kielten ..murteiksi" 
tai näitten ,,alimurteiksi". Perusteettomana täl- 
lainen luokitus on horjuva. Vastaus kysymyk- 
seen, montako on romaanilaista kieltä, riippuu 
siitä, mitä tarkoitetaan sanoilla ..kieli" ja 
„murre". Toistaiseksi olisi kenties selvintä puhua 
yhdestä ainoasta romaanilaisesta kielestä, joka 
elää lukuisina murteina, joista jotkut ovat 
kehittyneet kirjakieliksi. Tieteelle paljon tär- 
keämpi on kysymys, mitenkä romaanilaisten 
kielimuotojen ääretön moninaisuus palautuu lati- 
naan, jos tämä oli yhtenäistä kieltä. 

Sisäiseltä rakenteeltaan r, k. ia 
jossain määrin jo arkilatinakin eroavat klassil- 
lisesta latinasta, paitsi ja ennen kaikkea äänteil- 
tään, myöskin siinä, että nominintaivutus on 
rappeutunut (vrt. Ranskan kieli) tai unoh- 
tunut ja korvataan prepositsioneilla sekä määrä- 
tymmällä sanajärjestyksellä, että verbintaivutus 
on yksinkertaistunut jääden osaksi apuverbien 
varaan, että sanasto (sekä sanavarasto että mer- 
kitykset) osittain on muuttunut; mainittava on 
myöskin että lauseellinen ympäristö en voinut 
aiheuttaa sanastollista astevaihtelua niin, että 
sama sana voi esim. vahvan koron alaisena esiin- 
tyä aivan toisessa muodossa kuin heikossa ase- 
massa. — Jokaisen romaanilaisen kielen sanasto 
jakautuu p e r i m ä s a n o i h i n (inots popu- 
laires) ja lainoihin, joista erittäin on mai- 
nittava oppitekoiset sanat (kirjasanat, 
mots savants) ; jälkimäiset on nekin useimmiten 
saatu latinasta. — Muitten kielten vaikutuksesta 
r:iin k:iin sekä näitten vaikutuksesta toisiinsa 
ks. eri kielille omistettuja artikkeleita. 

Vanhimmat r :ii k :n e s i k i r j a 1 1 i s e t 
muistomerkit ovat yksityisiä romaanilaisia 
sanoja tai nimiä keskellä muuten latinaista 
asiakirjatekstiä. Paitsi näitten avulla, voi tut- 
kimus lähestyä esikirjallisia r:ia k:iä n. s. kie- 
lellisen interpolatsionin tietä, koska esikirjalli- 
sen kielenkehityksen sekä alkukohta (arkilatina) 
että loppukohta (vanhin romaanilainen kirja- 
kieli) ovat jossain määrin tunnettuja. Varhai- 
simmin tavataan kokonaisia lauseita tai tekstejä 
ranskan (v. 842), provencen (900-luv.) ja italian 
(9G4) murteilla. Varsinaista k i r j a 1 1 i s u u s- 
kieltä syntyi varhaisimmin provencen (900- 
luvulla), sitten ranskan kielellä. Muitten r:n k:n 
alueilla oli vielä kauan sen jälkeen ainoastaan 
latinankielistä kirjallisuutta (ks. Provencen 
kieli ja kirjallisuus 2 sekä muita vas- 
taavia artikkeleita, ks. myöskin Latinan- 
kielinen kirjallisuus). -- R:u k:n ja 
niillä syntyneen kirjallisuuden tieteellistä tar- 
kastelua sanotaan r o m a a n i 1 a i s e k s i f i 1 o- 
1 ogi aksi. Sen perustaja oli F. Diez (ks. t.). 
[Alkeiskirjoja: Bourciez (1910), Zauner III 
(useita painoksia, I :stä uusin 1914). (iorra, „Lin- 
gue neolatine" (1894). - Meyer-Liibke, ..Ein- 
fuhrung in das Studium der roman. Sprach- 
v/issensohaft" (1901, 1909) ; siitä tekijän tarkas- 
tama ja lisäyksiä sisältävä espanj annos 1914, 
sama, „Grammatik der roinan. Sprachen" LIV 
(1890-1901). ,,Grundriss der roman. Philologie" I 
(1888, 1906), II (1-3, 1893-97). jonka useiden 
tiedemiesten avustamana julkaisi G. Gröber 
(..Giröbers Grundriss"), sisältää historiallisia 
erikois-kielioppeja. kirjallisuushistorioita y. m. 



esityksiä, jotka enimmäkseen yhä vielä ovat par 
haat alallaan. — Jud, ,,Probleme der altroman. 
Wortgeographie" (1914), Gillieron et Roques. 
..Etudes de geographie Iinguistique" (1912). — 
Sanakirjoja: Körting, ..Lateinisch-roman. Wbuch" 
(1891, 1901, 1907). Tämän syrjäyttää parhail- 
laan ilmestyvä Meyer-Liibke, ,, Roman, etvmolo- 
gisches Wbuch" (1911-). — Lisäksi melkoinen 
määrä etupäässä saks. ja ransk. yleisromaanilai- 
sia aikakauskirjoja, joitten luettelo tavataan 
esim. yllämainitussa Meyer-Lubken ..Einfiih- 
rung"issa. Tärkein viimeksi perustetuista on 
..Revue de dialectologie romane" (1909-).] 

O. J. T. 

Romaanit, nimitys, jota mustalaiset (ks. t.i 
joskus käyttävät itsestään. 

Romagna [-ma'njaj, alue Pohjois-Italiassa. 
Emilian maakunnan itäosassa, Po-joen eteläpuo- 
lella Adrian-meren rannikolla, käsittää Bologna, 
Eerrara. Eorli ja Ravenna nimiset provinssit 
(v:een 1860 Kirkkovaltion pohjoiset delegatsio- 
nit), 10,104 km 2 . 1,435,417 as. (1911). 

Romahdusteoria ks. M a r x i 1 a i s u u s. palsta 
121. 

Ronia locuta est, causa finita est, Rooma 
(= paavi) on puhunut, asia on ratkaistu. 

Romana, Pedro Gaso y Sylva (1770- 
1811). markiisi, esp. kenraali: tuli 1807 sen 
16,000-miehisen esp. apujoukon päälliköksi, joka 
lähetettiin Tanskaan ottamaan osaa sotaan Venä- 
jää ja Ruotsia vastaan; saatuaan kuulla että 
Espanjassa oli syntynyt kapina ranskalaisvaltaa 
vastaan, hän kokosi suurimman osan joukkojansa 
Fyenin saarelle ja vei ne engl. laivoilla Espan- 
jaan, niissä otti osaa taisteluihin ranskalaisia 
vastaan, v :sta 1810 Espanjan sotajoukkojen yli- 
päällikkönä. J- F. 

Romancero f-pc'-J, esp.. romanssikirja. varsin 
kin kokoelma vanhoja, esp. romansseja ja kansan 
lauluja. Laaiimpia niistä on ..R. general", joka 
ilmestyi Madridissa 1600. Uusromantiikan aikana 
kääntyi huomio jälleen näihin vanhoihin esp. 
romansseihin. ensiksi Saksassa, jossa Grimm jul- 
kaisi 1815 ..Silva de romances viejos" nimisen 
kokoelman ja Herder alkoi niitä kääntää. Esp. 
Duran julkaisi uuden täydennetyn kokoelman 
(5 nid. 1828-32) ja Menendez y Pelayo laajen- 
netun laitoksen 1899. //. Kr-n. 

Roman de la Rose ks. R u u s u n r o m a a n i. 

Roman de Renard fromä' da ranä'r], mransk. 
runoelma Kettu Repolaisesta, jonka vanhin ja 
yksinkertaisin muoto polveutuu 12:nnelta vuosis. 
Sittemmin siihen lisättiin yhä uusia episodeja, 
niin että se lopulta käsitti laajan sarjan runoel- 
mia: ..Roinan de Renard". ..Couronneinent (h' 
Renard", ..Renard le nouvel". ..Renard le eontre 
fait". Sisällykseltään se on allegorinen: kuvaa 
maila viekasta ja sukkelaa kettua, joka voittaa 
itseään paljon voimakkaammat eläimet, se tekee 
purevaa pilaa yhteiskunnan inahtavista. 

//. Kr-n. 

Romania, Morean i Etelä-Kreikan) itäisen 
osan nimi Venetsian vallan aikana: liitä nimeä 
on myös käytetty l tä- Kooman valtakunnasta. 

Romanilaiset kielet ks. K o m a a n i 1 ai sei 
kielet. 

Romanino /-'"'-/• Girolamo m. 1485-1566). 
it. taidemaalari: työskennellyt pääasiallisesti syn- 
nyinkaupungissaan Bresciassa, jonka koulukun- 



147 



Romano — Romantiikka 



148 



taan hän kuuluu, sekä Padovassa, Cremonassa, 

TrientLssä ja Malpagan linnassa Bergamon luona. 
R. on voimakas koristeellinen kyky, jonka teok- 
silla hänen ensi tuotantokaudellaan on Venetsiasta 
saatua vaikutusta osoittava kiiltasävy sekä myö- 
hemmällä kaudella hopeanharmahtäva värituntu, 
joka h.änen jälkeensä tulee tunnusomaiseksi Bres- 
cian koululle. Tehnyt alttari- ja muotokuvia ja 
on huomattava freskomaalari. E. R-r. 

Romano, Giulio ks. Giulio Romano. 

Eoraanos, bysanttil: hengellinen runoilija. 
aynt. Syyriassa ja elänyt 6:nnella vuosis. j. Kr. 
Konstantinopolissa. Hänen hymneissään vallitsee 
hehkuva innostus ja syvä tunne. Kieli on ylevää, 
tavallista bysanttilaista komeilua vailla. Useille 
runoille antaa dialoginen muoto draamallista elä- 
vyyttä. R:n hymneistä, joita väitetään olleen 
noin tuhatkunta, on säilynyt 80, useimmat raama- 
tullisaiheisia, [Pitra, „Analecta sacra IX" 
(ISTO).] E. K-a. 

Romanov [-mä'nof], ven. bojaarisuku, v:sta 
1613 ven. h a 1 1 i t s i j a s u k u. Kantaisä lie- 
nee ollut muudan A n d r e j, liikanimeltä Kobyla, 
jonka isä oli Preussista tai Liettuasta muutta- 
nut Venäjälle ja joka 1340-luvulla oli Moskovan 
suuriruhtinaan palveluksessa. Eräs jälkeläisistä 
oli Roman Jurjevits, jonka tytär 
Anastasia oli naimisissa tsaari Iivana IV :n 
kanssa. Tämä ja muutkin sukulaisuussuhteet 
R:ien ja hallitsi jasuvun välillä kohottivat en- 
sinmainittujen arvoa. Anastasian veljenpoika 
Fedor Nikitits oli Rostovin metropoliit- 
tana nimellä Filaret (ks. t.). Hänen poikansa 
Mikael Fedorovits (ks. t.) valittiin 1613 
tsaariksi ja tuli R:ieu hallitsi jasuvun kanta- 
isäksi. Hänen seuraajansa olivat Aleksej (1645-76), 
Fedor (1676-82), Pietari Suuri (1682-1725). Vii- 
meinen suvun miespuolisia jäseniä Venäjän valta- 
istuimella oli Pietari II, Pietari Suuren pojan- 
poika (1727-30). R:n sukua olivat vielä tämän 
seuraajat Anna (1730-40) ja Pietari Suuren tytär 
Elisabet (1741-62). johon R:n suku sammui 
naisen puolelta. Pietari Suuren tytär Anna, joka 
oli avioliitossa Gottorpin herttuan Karl Fred- 
rikin kanssa, oli Pietari ITI :n äiti; hänen kaut- 
taan nykyinen Venäjän hallitsi jahuone polveutuu 
R:ien suvusta. K. W. R. 

Romanssi (esp. ja ransk. romance), lyyrillis- 
eepillinen runolaji, alkujaan peräisin Espanjasta, 
jossa se esiintyi ensin eepillisinä kansanlauluina, 
käsitellen historiallisia sankariaiheita iCid ja karo- 
lingien tarut) ja ammentaen aiheita mytologisista 
ja raamatullisista lähteistä, mutta kehittyi sitten 
taiderunouden alalla sävyltään lyyrillisemmäksi. 
16:nnella vuosis. alettiin julkaista painosta van- 
hoja romansseja (ks. Romaiieeroi, jotka sii- 
hen asti olivat kulkeneet muistitietoina suusta 
suuhun. Uuden ajan romanssinkirjoittajista mai- 
nittakoon: Stolberg, Schiller, Uhland. Schlegel. 
Riiekert. Chamisso y. m. Saksassa. Pohjoismaissa 
m. m. 0hlensehläger, E. G. Geijer. B. E. Malm 
ström. — Muinaisranskalaisessa kirjallisuudessa 
tavataan eepillisiä, kansanomaisia romansseja. 
Nyk. romance Ranskassa merkitsee puhtaasti 
lyyrillistä rakkausrunoa. Englantilaiset nimit- 
tävät tällä nimellä laajoja ritarirunoja. Musii- 
kissa rieilla tarkoitetaan haaveellisen unelmoivia 
instrumentaalikappaleita. 77. Kr-n. 

Romantiikka (ruots. romantik) merkitsee 



jokapäiväisessä puheessa yleensä semmoista elä- 
mänkäsitystä tai taidesuuntaa, joka todellisuutta 
vieroen viihtyy etupäässä mielikuvituksen ja 
runouden maailmoissa. Kirjallisuudenhistoriassa 
nimitetään r :ksi sitä. filosofian ja runouden 
alalla esiintyvää suuntaa. joka syntyi Sak- 
sassa 18:nnen vuosis. lopussa ja levisi pian 
yli koko Euroopan. Se merkitsi vastalausetta 
valistusajan liiallista järjenpalvelua vastaan ja 
pyrki liittymään keskiajan elämänkäsitykseen, 
semmoisena kuin se ilmeni r o m a anilaist e n 
kansojen runoudessa ritariajalla (siitä nimitys 
r. tai ,,u u s-r.", jota sanaa myös käytetään 
1!>:nuen vuosis. r:sta). R. panee pääpainon tun- 
teelle ja mielikuvitukselle, jotka nyt tulevat 
runoutta ja tiedettäkin kannattaviksi voimiksi. 
Yksipuolinen valistus, kuiva järkeily ja hyötv- 
näkökohtien huomioonottaminen on sille vierasta. 
Sensijaan uskonnollisuus, haavemiel isyys, jännit- 
täväisyys. salaperäisyys ja epämääräisyys on sille 
ominaista. Se asettaa nerokkaan subjektiivisuu- 
den kaikkien sääntöjen yläpuolelle ja henke- 
vän aavistuksen tarkkaa tieteellistä tutkimusta 
korkeammalle. Romanttinen runous on keski 
pakoista. Se hakee esikuviaan eri tahoilta, kau- 
kaisista maista ja kaukaisilta ajoilta. Varsiu 
kin se on kiintynyt eri maiden kansanrunon 
teen ja muihin omaperäisiin henkisiin tuotteihin. 
Tämä kiintymys on johtanut sen entistä parem- 
min ymmärtämään kunkin aikakauden ja kunkin 
kansan ulkonaista ja sisäistä erikoisuutta (siitä 
r:n n. s. ..paikallisväri", ransk. couleur locale). 
R. on vaikuttanut myös hedelmöittävästi filo- 
sofiaan, kielen ja historian tutkimukseen sekä 
kansanrunouden keräilyyn. Esteettisessä sub 
teessä se on ollut vapauttava, mutta valtiolli- 
sessa jokseenkin vanhoillinen suunta. Wienin 
kongressista alkanut poliittinen taantumus sai 
romantikkojen piiristä innokkaita kannattajia, 
ja uskonnollisilta mielipiteiltään kallistuivat 
monet heistä katolilaisuuteen, joten r. kirkko 
historian piirissä merkitsee keskiaikaisen katoli- 
suuden ihanteiden elpymistä. R:lla on eri maissa 
ollut erilainen sävy ja erilaisia pyrkimyksiä. 

Saksassa r. jakaantui kahteen eri ryhmään: 
vanhempaan, joka muodosti kiinteän esteettis- 
filosofisen koulukunnan (veljekset Schlegel, Nova- 
lis, Tieck, Schelling), ja nuorempaan, joka oli 
hajanainen sikermä erihenkisiä ja erivoimaisia 
runoilijoita (Arnim, Brentano, Kleist, Iloffmann. 
Uhland. Eichendorff. veljeksel Grimm y. m.). 
Kumpaisetkin ne suosivat runoudessaan fan 
lastista muinaisuutta ja kansanomaisuutta, kaik- 
kea aavistuksellista ja tendenssitöntä. Ranskassa 
r. merkitsi etupäässä vapautumista klassillisen 
suunnan kompositsioni- ja tyylisäännöistä, sa- 
malla kuin se vaikutti uudistavasti ajatus- ja 
tuntematapaan. Se johti siellä juurensa .1. .1. Itous 
seaifsta. m :me de Stael ja Chateaubriand olivai 
sen edelläkävijöitä ja kirjailisit Lamartine, A. de 
Vigny, V. Hugo, A. de Musset, Th. Gautier ja Du 
mas vanli.. historioitsijat Michelet ja Thierry sekä 
arvostelija Sainte-Beuve sen huomat uimpia edus- 
tajia. Italiassa Manzoni herätti r:n eloon. 
Englannissa r:n vaikutus ilmenee selvimmin 
Walter Scottin historiallisissa romaaneissa, 
.,jär\ ikoulun" lyriikassa ja Byronin tuotteissa. 
Sen pohjoismaisista edustajista mainittakoon 
0hleuschläger, Atterbom. Tegnör ja Topelius. — 



149 



Romanttinen— Romulus Augustulus 



150 



Kirjallisen r:n rinnalla esiintyvä taiteellinen r. 
muodosti vastavaikutuksen antiikkis- ja klassillis- 
henkistä taidesuuntaa vastaan, esim. Eauskassa 
maalari Delacroix. [Th. Gautier, ,,Histoire du 
roinantisme" (1872), Georg Brandes, „Hoved- 
stromninger" (1872-74), Kicarda Huck, ,,Bliite- 
zeit der K." (1899), sama, ..Ausbreitung und Ver- 
fall der K." (1902).] 

Romanttinen (ks. Romantiikka), roman- 
tiikan makusuuunan mukainen ; tunnelmallinen, 
runollisen ihana, viehkeä; eriskummainen. 

Rombidodekaedri, regulaariseen järjestelmään 
kuuluva kidemuoto, ks. K i d e. 

Romboedri, heksagoniseen järjestelmään kuu- 
luva hemiedrinen kidemuoto, ks. K i d e. 

Rombouts, Theodor (1597-1637). flaamil. 
taidemaalari: työskennellyt Antverpenissa. Cara- 
vaggiosta vaikutusta saaneena R. on maalannut 
luonteenkuvaukseltaan oivallisia tapakuvauksia 
luonnollisessa koossa, esim. ..Hammaslääkäri" ja 
„Kortinpelaajat" (Madridin Prado-museossa), sekä 
myöskin uskonnollisia tauluja, esim. ,, Pyhän Ka- 
tariinan kihlaus" (Antverpenissa ja Ypernissä). 

E. R-r. 

Romeenit, rumeenit, ks. Romaania- 
Iäiset. 

Romero Robledo f-c'ro -efdo], Francesco 
(s. 1838), esp. politikko; valittiin jo 1862 edus- 
tajakamariin, otti osaa v:n 1868 kapinaan; oli 
sittemmin monta kertaa ministeristön jäsenenä, 
hoitaen sisäasiain-, siirtomaa- ja oikeusministerin 
toimia; 1904-05 edustajakamarin esimies; jyr- 
kästi vanhoillisena hän on toiminut m. m. vaali- 
oikeuden ja kansalaisvapauksien supistamiseksi. 

J. F. 

Rommi (engl. rum), paloviinalaji, jota valmis- 
tetaan Länsi-Intiassa, etenkin Jamaikassa, Ku- 
hassa ja Guayanassa. Ruokosokerin valmistuk- 
sessa muodostuneen siirapin, melassin, sisältävä 
noin 10-15 % sokeria, annetaan käydä itsestään, 
hiiva- y. m. sienien vaikutuksesta, joita on 
sokeriruo'ossa, noin 5-10 päivää. Käyminen on 
ensin alkoholikäymistä, mutta muuttuu vähitel- 
len happameksi. Käynyt vierre tislataan sitten. 
Tislattaessa saatu r. on väritöntä ja se joko 
värjätääu poltetulla sokerilla tai saa värinsä 
säilytysastioista. R:n omituinen maku ja haju 
johtuu muodostuneista muurahais-. etikka-, voi- 
y. m. hapoista ja niitten estereistä. Riippuen 
siitä, käytetäänkö melassin ohella vierteessä 
vaahtoa (skimmings), joka saadaan sokeriruoko- 
mehua keitettäessä, ja vielä jätteitä (dunder) 
edellisestä tislauksesta, saadaan erilaatuista r:ia. 
Jamaik a-r :i a on kahdenlaista, tavallista puh- 
dasta ja saksalaista 1. maustettua (flavou red). 
Huonoista aineksista valmistettua, n. s. n e e- 
keri-r:ia ei viedä ulkomaille, vaan käytetään 
valmistuspaikoilla. R :n pääkauppapaikka on Lon- 
too. Englantiin tuodaan vuosittain r;ia noin 7 
milj. mk: n edestii. Tavallinen kaupassa oleva r. 
on useimmiten väärennettyä joko siten, että sii- 
hen sekoitetaan tavallista spriitä, tai sitten se on 
vallan keinotekoista eli spriitä, johon on sekoi- 
tettu r. -esanssia (sekoitus edellämainittuja hap- 
poja ja estereitä y. m. aineita). R. sisältää alko- 
holia noin 70-80 volymiprosenttia. Suomeen tuo- 
tiin 1911 ja 1912 ulkomailta 116,807 ja 139,925 mk. 
edestä r:ia. S. S. 

Romney [ra'mni], George (1734-1802). engl. 



taidemaalari; työskenteli v:sta 1762 Lontoossa, 
oli opintomatkoilla 1764 Ranskassa ja 1773-75 
Italiassa. R. oli arvossa pidetty muotokuvamaa- 
lari, joka kilpaili yleisön suosiosta itse Rey- 
noldsin ja Gainsborough'n kanssa. Hänellä on 
yhä edelleenkin kunnioitettu asema Englannin 
1700-luvun loppupuoliskon erinomaisessa muoto- 
kuvataiteessa, johon hän osaltaan on sujuvalla 
ja varmalla maalaustekniikallaan liittänyt monta 
mestariteosta; niistä mainittakoon esim. Lon- 
toon kansallisgalleriassa olevat ,,Lady Hamilton 
bakkantti-naisena" ja ,,Papintytär" sekä Lon- 
toon kansallisinuotokuvagalleriassa oleva ..Adam 
Walker ja hänen perheensä". [R. Go\ver, ,,R. 
and Lawrence" (1882), Hilda Gamlin, , .George 
R. and his art" (1895) sekä H. Ward ja W. Ro- 
berts, „R." (1904).] E. R-r. 

Romny, piirikuntakaupunki Etelä- Venäjällä. 
Pultavan kuvernementin pohjoisosassa, Romen- ja 
Sula-jokien yhtymäkohdassa, rautatien varrella; 
33,264 as. (1911). — Muutamia oppilaitoksia, 
sairaala. Pari tupakkatehdasta ja myllyä y. m. 
Markkinat. — R. mainitaan asiakirjoissa ensi 
kerran 1096. 

Romsdals amt, amti Etelä-Norjan pohjois- 
osassa, Nordenfjeldskessä. Atlantin valtameren 
rannalla, Storfjord. Romsdalsfjord (441 m syvä) 
ja Sundalsfjord nimisten vuonojen ympärillä: 
14,990 km 2 (399 km 2 sisävesiä), 143,102 as. 
(1910). — Rannikko tavattoman vuono- ja saari- 
rikasta. Sisäosissa tunturit kohoavat 2.000 m :iin. 
R. a :ssa ovat Sondmor, Romsdalen (Rauma-joen 
ympärillä) ja Nordmor nimiset vanhat asutus- 
seudut. — Pääelinkeinot maatalous ja kalastus. 
V. 1907 maasta oli peltoa (86 km 2 ) ja niittyä 
(684 km 2 ) yhteensä 5,i%, metsämaata 13,5%. 
Viljansato (1912) 291,001 hl (josta kauraa 
242.236 hl), perunansato 496,477 hl. V. 1910 oli 
nautakarjaa 84,581, lampaita 158,047, vuohia 
28,953 kpl. R. a. on Etelä-Norjan tärkein meri- 
kalastusamti; saaliin arvo 1912 oli 12,8 milj. mk. 
Amtin 281 tehtaassa ja 1 pienessä kaivoksessa 
työskenteli 2,806 työmiestä (1912). — Rautatie 
Romsdalenin kautta päätettiin rakentaa 1908 
Gudbrandsdalenin radan jatkoksi. (E. E. K.) 

Romualdo /-«'-/ R a v e n n a 1 a i n e n (n. 950- 
1027), roomalaiskatolinen pyhimys, kamaldolilais- 
veljeskunnan perustaja, kuului alkuaan benedik- 
tiineihin. mutta eli sittemmin erakkona eri pai- 
koissa Italiaa ja Ranskaa, vaikuttaen suuresti 
erakkoihanteen leviämiseen. [Petrus Damiani. 
„Vita S. Romualdi" (1608).] A. J. Pii. 

Romulus, Rooman tarunomainen perustaja ja 
ensimäinen kuningas. Rea Silvian ja Marsin 
poika, joka ynnä hänen kaksoisveljensä Rem us 
pantiin heitteille. Veljekset joutuivat naaras 
suden imetettäviksi ja Faustulus nimisen pa ime- 
nen ja tämän vaimon Lareutian kasvateiksi. Pe- 
rustettuaan kaupungin (ks. Rooma 1) Tiberin 
rannalle R. surmasi veljensä ja asutti kaupun 
gin kodittomilla pakolaisilla, jotka ryöstiväl it 
selleen sabiinittaria puolisoiksi. Roomalaisten 
ja sabiinilaisten yhdyttyä R. loi kaupungin yh- 
teiskunnallisen ja sotilaallisen valtiojärjestyk 
sen perustuksen. Taru kertoo lisäksi, että I! 
otettiin taivaaseen ja häntä palveltiin myöhem- 
min Quirinus (ks. t.) jumalana. 

Romulus Augustulus f-pn'J. Länsi-Rooman 
valtakunnan viimeinen keisari, jolla oli Roomin 



151 



Röna — Rooma 



15L> 



H. Kr- n. 
kiertokävely, kiertäen 
(esim. .sotaväessä ja 



ensirnäisen kuninkaan ja ensiniäisen keisarin ni- 
met; pääsi (475) 15-vuotiaana isänsä Oresteen 
toimesta valtaistuimelle, mutta jo 47(> Od< vakar 
(ks. t.) kukisti hänet. 

Röna, Jözsef /röna jöeef] is. 1861), unk. 
kuvanveistäjä, opiskeli Budapestissä ja Hellnie- 
riu ja Zumbuschin johdolla Wienissä ; kuului- 
simmai teokset: „Fauni pulassa" (1891), „Vii- 
meinen rakkaus" (1894) sekä Kiapkan, Eugene 
Savojilaisen, L. Kossutkin ja Zrinyi'n kuvapat- 
saat. 

Roncesvalles fronpesva'ljea] (ransk. Ronce- 
vauoc), kylä Pohjois-Espanjassa, Navarran pro- 
vinssissa, Pyreneitten etelärinteellä Urrobi'n laak- 
sossa; luostari, pyhiinvaelluskirkko. Kylän poh- 
joispuolella R:n sola (1,207 m yi. merenp.) vie 
lliafictau kautta Pyreneitten yli. -- R:n luona 
taru kertco Rolandin (ks. t.) TTS kaatuneen puo- 
lustaessaan Kaarle Suuren jälkijoukkoa baskeja 
vaataan. 

Rondeau [rödö'J (ransk., aiemmin rondel, myö- 
hemmin myös trialeiksi nimitetty), piirilaulu, 
merkitsi keskiajalla Ranskassa lyhyttä, tanssiin 
liittyvää laulua jota esitanssija ja kuoro vuo- 
roin esittivät. Alkujaan siinä oli vain yksi sä- 
keistö, joka. oli muodostettu 8. 11, 13, 1<> sä- 
keestä monine laulukertoineen. Uudenaikaiseen 
muotoon sisältyy enimmäkseen 13 säkeistöä ja 
ensiniäisen säkeistön sanat toistuvat osittain tai 
kokonaan laulukertona. 9:nnessä tai 13 : unessa 
säkeistössä. 

Rondi (ransk. rondi I . 
suoritettu ta rkastusretki 
sairashuoneissa |. 

Rondo (it.. = piiri, ransk. rondeau, ks. t.). 
1. Keskiaikainen tanssilaulu, jossa vaihtuvien 
soolosäkeistöjen lomissa kuoron kertaussäkeistö 
(ritornello) uudistuu aina samana. — 2. Edelli- 
sestä arvattavasti vähitellen kehittynyt soitin- 
sävtdlvsmuoto (ks. M us ii kk ii. joka pääsi 
parhaaseen kukoistukseensa 18:nnella vuosis.. 
etenkin Haydnin sävellyksissä. /. A". 

Ronge, Johannes (1813-87), saks. katoli- 
nen pappi, toimi &leesiassa. esiintyi Trierin py- 
hän hameen palvontaa vastaan, menetti virkansa 
ja joutui kirkonkiroukseen 1844. Tämän jälkeen 
hiin ryhtyi perustamaan saksalais-katolista kirk- 
koa, jolla ei kuitenkaan ollut menestystä. Levot- 
toman elämän jälkeen hän kuoli unohdettuna 
Wienissä. vrt. S a k s a 1 a i s-k a tulinen 

I i i k e. /•'. Ka. 

Roninmäki (väärin K o n n i n m ii k n. 227 m 
yi. merenp. kohoava vuori n. '.\ km Jyväskylän 
kaupungista lounaaseen. Keski-Suomen korkeim- 
pia vuoria. R:n rinteellä on nähtävänä selvä, 
todennäköisesti Yoldia-meren aikuinen, ranta- 
törmä m. 200 m yi. merenp.). 

h. limu. 

Ronkaaliset kentät, tasanko lähellä K o n- 
caglian kylää, Piaeenzan itäpuolella Pohjois- 
ltaliassa : tunnetut valtiopäivistä, joita Saksan 
hallitsijat (Otto II I. Henrik V, Fredrik li 
siinä pitivät. 

Ronneby [-by], kaupunki Etelä-Ruotsissa, Ble- 
kingessä, luonnonkauniissa ympäristössä R:n- 
joen varrella 4 km Itämerestä; :'...">u:? as. il!)ll). 
■ — R:n kuuluisa terveyslähdekylpylä hieman 
eteläpuolella kaupunkia. Ensimäinen terveys- 
lähde löydettiin 1705; myöhemmin keksittiin 



useita. Lähteiden v£Bi sisiltm suuret miirit 
(0,»-2,5 °/oo) mineraaleja, etupäässä rautasulfaat- 
tia. Kylpylä on Ruotsin suosituimpia, — - R:n 
kaupunki on Blekingen vanhin. 

Ronninmäki ks. K o n i n m ä k i. 

Ronsard [rösä'rj, P i e r r e d e 1 1524-85), ransk. 
runoilija, antautui aluksi diplomaattiselle uralle, 
mutta erosi siitä kuuroutensa vuoksi ja työsken- 
teli humanististen tutkimusten alalla. Hanskan 
klassillisen ki r jallisuussuiinnan perustaja, ,.1'lei 
ade" (Otava i nimisen runoili jakoulun päämies. 
Yritti uudistaa ranskan kieltä, mutta meni kreik 
kalaistuttamis- ja lal inalaistuttamisinnossaan 
liian pitkälle. Jäljitteli oodeissaan 1'indarosta. 
Anakreonia ja IL ratiusta, hymneissään Kalli 
makhosta, soneteissaan (..Amours de Cassandre" 
ja ..Amours de Marie") it. runoilijoita ja suu 
ressa sankarirunoelmassaan ..La Franciade" 
(1572) Vergiliusta. Lyyrikkona TL on asetettava. 
hyvin korkealle. Hänen lyyrillisissä tuotteissaan 
vallitsee voimakas runohenki, sointuisuus ja 
hämmästyttävä pol jenin Uinen rikkaus. 

Rood of land [rud .tr land], engl. pintamitta 
= 1 / 4 acrea = 1,01 1 .6 m 2 . 

Rooma dat. I!<>in<i\. 1. Rooman valtakunnan 
pääkaupunki, Latiumissa Sabiinilaisvuorten ja. 
Tyrrhenan-meren välissä Tiber-joen varrella. 
nykyään -7 km sen suusta, epäterveellisessä seu- 
dussa. 

K a u p u n g i n s y n t y j a a 1 k u v a i- 

lieet. Jo esihistoriallisella ajalla vesi rikas Tiber- 
joki (ks. t.) houkutteli s ; samaan asukkaita kul 
keniaan aina merelle asti. Mutta vasta sittenkuin 
liike Tyrrhenan-merellä kreikkalaisten ja etrus- 
kien toimesta vilkastui, muodostui kaupunki joen 
viereisille karstakivikukkuloille. jotka tarjosivat 
asukkaille verrattain terveelliset ja helposti puo- 
lustettavat olinpaikat. Tiher-joki niiet tulvi 
useasti ja muutti kukkulain väliset laaksot epä- 
terveellisiksi soiksi, joitten yli oli vaikea piiasta 
kulkemaan. L^seasti on väitetty, että juuri 
etruskit ovat yhdistäneet kukkulain asutukset 
kaupungiksi ja että l\:n nini on etruskilaista 
alkuperää, mutta näitä väitteitä ei ole voitu 
todistaa oikeiksi. H. on aina ollut latina 
lainen kaupunki. Minä vuonna R. perustettiin, 
on edelleen yhtä ratkaisematta, kuin se oli mui- 
noin R:n suuruuden aikana; tavallisesti maini- 
taan v. 75:) e. Kr. roomalaisen oppineen M. Teren 
tius Varron laskelmien perusteella. Perustamis- 
päivänä on vanhastaan pidetty huht.ik. '21 p.. joi 
loin R :ssa vietettiin P a 1 i 1 i a 1. P a r i 1 i a 
(ks. Pales) nimistä juhlaa. Muinaistarut ja 
-löydöl osoittavat, että vanhin kaupunki, jolle 
toisinaan annetaan nimi Ponia quadrata. 
sLaitsi P ai at i u millä 1. Palatinu s-k tikku 
lalla iks. t.i. Tämä oli todennäköisesti muodol 
taan ja rakenteeltaan samanlainen kuin ne pie 
net yhteiskunnat, joitten jäännöksiä on tavattu 
etupäässä Po-joen tienoilta: asunnot olivat pieniä, 
puusta ja savesta rakennettuja mökkejä, ja asuk 
kaat raakoja paimenia ja maanviljelijöitä. Muis- 
tona R:n alkuajoilta on se vanha hautuupaikka, 
joka v. 1902 löydettiin muinaisen torin (Forumin) 
pinnan alta n. s. Faustina n temppelin vie 

iestä. 

K e h i t y s. r a k e n nushistoria, to p o- 
jrrafia. Palat inus-kukkulalt a asutus vähitellen 
levisi Läheisille kukkuloille, joten kaikki joen 



153 



Rooma 



154 



vasemmalla rannalla olevat kunnaat historiallisen 
ajan alussa kuuluivat kaupungin alaan. Joltisella 
varmuudella voidaan todeta muutamia välimuo- 
toja Palatinuksella sijainneen kaupunkikylän ja 
myöhemmän n. s. Servius Tulliuksen muurin 
(ks. t.) ympäröimän kaupungin välillä. Alussa 
lienevät Paiatinus ynnä Cermalus sekä sen 
itä- ja pohjoispuolella sijaitsevat kukkulat 
(Veliä, F a g u t a 1, C i s p i u s, O p p i u s. 
Craslius) .yhdistyneet yhdyskunnaksi, jonka 
muistoa Septimontium niminen uskonnollinen 
juhla säilytti. Kun sabiinien asuttamat kukku- 
lat Quirinalis ja V i m i n a 1 i s Liitettiin 
edellisten yhteyteen, jaettiin kaupungin ala nel- 
jään piiriin 1. kaupunginosaan (Regio S u b u- 
r a n a 1. Sucusana, R. E s q u i 1 i n a, 
R. C o 1 1 i n a ja R. P a 1 a t i n a). Vihdoin myös 
A v e n t i n u s- ja Esquilinu s-kukkulat li- 
sättiin kaupunkiin ja koko kaupungin ala ympä- 
röitiin vahvalla kehämuurilla, jota hamasta mui- 
naisuudesta mainitaan kuningas Servius Tul- 
liuksen rakentamaksi, mutta joka todellisuudessa 
johtuu vasta kelttiläisten (gallialaisten) hyökkäys- 
retken jäljestä. Kaupungin linnavuorena oli 
C a p i t o 1 i n u s-kukkula, jonka pohjoistörmällä 
oli linna (A r x) ja etelätörmällä Juppiterin 
temppeli sekä t a r p e i 1 a i n e n kallio. Kuk- 
kulan alapuolelta Veliaan saakka levittäytyi van- 
hin tori (Forum, ks. t.), jonka poikki kulki 
myöh. viemäriksi muutettu joki (ks. C 1 o a c a 
m a x i m a) . Forumin vieressä oli C o m i t i u m 
(ks. t.), kansankokousten ja valtiontointen paikka 
tasavallan alkuaikoina. Sen pohjoislaidassa oli 
senaatintalo (n. s. Curia Hostilia) ja 
tätä vastapäätä puhelava (myöh. R o s t r a, 
ks. t.). Forumin temppeleistä mainittakoon 
V estä n pyhäkkö, Castorin ja Polluxin 
temppeli (jäännöksiä säilynyt) sekä C o n c o r- 
dian temppeli. Kelttiläisten vallattua R:n Allian 
(ks. t.) taistelun jälkeen kaupunki alueineen 
kärsi suuria tuhoja; roomalaiset koettivat myös 
liioittelemalla R:n silloista hävitystä peitellä 
sitä tosiasiaa, että heillä ei ollut kirjallisia tai 
historiallisia muistomerkkejä kaupunkinsa alku- 
ajoilta. Puunilaissodista saakka R. jotenkin no- 
peasti kasvoi. Capitoliumin, Palatiumin ja Aven- 
tinuksen välillä oli varhain taajalukuinen asu- 
tus, joka pian levisi pitkin joen rantaa muurin 
toiselle puolelle. Siellä oli myöskin varasto- 
paikka (Empori u m) meritse tulleita kauppa- 
tavaroita, suolaa, viljaa, rakennusaineita, y. m. 
varten. Tämän väkirikkaan kaupunginosan tar- 
peeksi tunnettu valtiomies Appiua Claudius Oai- 
cus (ks. Claudius 3) censorina 310 e. Kr. 
rakennutti R:n ensimäisen vesijohdon, maanalai- 
sen 16 km pitkän A q u a A p p i a n. Pohjoiseen 
päin kaupunki laajeni etenkin, sittenkuin R. 
alkoi ulotuttaa valtaansa Pohjois-Italiaan. Mars- 
kentällä mainitaan laivaveistämö (N a vai ia) 
jo 338 e. Kr. Tiiman seudun keskustaksi tuli 
avara kilparata (C i r c u s F 1 a m i n i u s), jonka 
C. Flaminius (ks. t.) v. 220 teetti plebeijien 
juhlaesityksiä varten. Samoinkuin ennenniaini- 
tun Appiuksen rakennuttama V ia Appi a vei 
R:sta etelään Capuaan sekä myöhemmin Brundi- 
siumiin (nyk. Brindisi), kulki V i a F 1 a m i n i a 
pohjoiseen Ariminumiin (nyk. Rimini). Itäisiin 
kaupunginosiin laitettiin (vv. 272-269) Anio 
v e t u s niminen vesijohto, joka Tiberin lisäjoesta 



Aniosta toi vuorivettä R:aan 64 km:n päästä. 
Kaupunginalueen laajetessa kaivattiin yhä enem- 
män mukavampaa yhteyttä Tiberin oikeanpuoli- 
sen rannan kanssa. Ensi aikoina vähäpätöinen 
paalusilta (P o n s subl.icius) johti toiselle puo- 
lelle, Janiculumin kukkulalle. Myöhemmin 
Tiberin saari yhdistettiin puusillalla ensiksi 
joen vasempaan ja sitten oikeanpuoliseen ran- 
taan. V. 179 rakennettiin ensimäinen kivisilta 
(P o n s M m il-i u s) vanhan paalusillan viereen 
ja sen turvaamiseksi Janieulumia varustettiin 
linnoituksilla. Vasta v. 62 e. Kr. valmistui kivi- 
nen Tiberin saarelle johtava Pons Fabri- 
cius sekä vähää myöhemmin saarelta toiselle ran- 
nalle vievä Pons C e s t i u s. Vanha kaupungin- 
muuri kadotti vähitellen merkityksensä Rooman 
suojana vihollisia vastaan. Koska ei mikään ul- 
konainen vihollinen enää uhannut kaupunkia, ah- 
tautui rakennuksia sen kupeelle ja sen tärkeintä 
osaa Esquilinuksen puolella käytettiin tasavallan 
loppuaikoina kävelypaikkana. Kaupungin kas- 
vaessa n. s. muuripiiri (pomerium, ks. t.) 
siirtyi yhä kauemmas. Roomassa oli hamasta 
alusta oikeastaan vain kaksi katua, nim. torin 
poikki johtavat Sacra via (,,Pyhä tie") ja 
Nova via (,,Uusi tie"), joilla oli via nimitys 
kuten kaupungista lähtevillä valtateillä. Muut 
olivat nimeltään vicus (= ,.katu") taikka, jos 
johtivat kukkuloille, cl iv us (=,, rinne"), esim. 
C 1 i v u s Capitolinus. Tasavallan loppuai- 
koina ryhdyttiin yleisemmin katujen kiveämiseen. 
Sittenkuin R:n valtio oli saavuttanut ylivaltu- 
den Välimerenmaissa ja äärettömiä rikkauksia 
ja kallisarvoisia taideteoksia Makedonian ja 
Kreikan kukistuttua tulvaili Italiaan, alkoi vilk- 
kaampi rakennustoiminta R:ssa. Varsinkin tori 
ympäristöineen joutui suurten muutosten alai- 
seksi. Kaupustelijani täytyi 4 ninellä vuosisadalla 
e. Kr. siirtyä lähelle Forumia erityiseen paik- 
kaan (maeellum), minkä jälkeen hopeasepät 
ja rahanvaihtajat asettuivat Forumin halleihin 
(tabernse). Hallit poistettiin lopulta koko- 
naan, kun uhkeat basilikat (ks. t.) kreik- 
kalaisten mallien mukaan rakennettiin Forumin 
varrelle. V. 184 e. Kr. M. Porcius Cato (ks. t.) 
censorina ollessaan rakennutti ensimäisen basi- 
likan B a s i 1 i c a P o r c i a n senaatin talon vie- 
reen, M. Fulvius Nobilior rakensi Forumin poh- 
joispuolelle seuraavan B a s i 1 i c a F u 1 v i a n v. 
179 ja T. Sempronius Gracchus kolmannen B a- 
s i 1 i c a Se m p roni a n v. 170. Varsinkin 
tasavallan loppuaikojen sotapäälliköt ja valtio- 
miehet ryhtyivät suuriin rakennusyrityksiin. 
Niinpä Cn. Pompeius rakennutti Rooman ensi- 
mäisen kiviteatterin, joka villittiin v. •">•"> e. Kr., 
ja Q. Lutatius Catulus valmisti arkistorakennuk- 
sen (Tabular ium), josta suuri osa on jäl- 
jellä nyk. senaattoripalatsin perustuksena. Pää- 
kaupungin koristamiseksi ja mmi joutokansan 
pidättämiseksi lyössä ('. Julius Oeesar suunnitteli 
suuria rakennusyrityksiä. Saattaakseen vanhan 
Forumin lähempään yhteyteen Mars-kentän kanssa 
hän laitatti suunnattomilla kustannuksilla mui- 
naisen Comitiumin paikalle uuden torin (F o 
r u m Julium), jonka keskuksena oli hänen 
sukunsa otaksutulle kaiitaeinolle (V e n u s (! e n e- 
t r i x) pyhitetty temppeli. Forumin eteläpuo- 
lelle rakennettiin komea Basilica Julia 
(jäännöksiä aäilynyt) sekä Mars-kentälle suun- 



1.55 



Rooma 



156 



aattoman suuri kansankokousten äänestyksiin 
käytettävä hallirakennus (S x p t a J u 1 i a). 
Kaikki nämä rakennukset valmistuivat täydelli- 
sesti vasta Augustuksen toimesta. Kaikista laa- 
jennuksista ja muutoksista huolimatta R. pysyi 
tasavallan loppuaikoihin saakka yksitoikkoisena 
ja rumana kaupunkina. Vasta keisariaika saat- 
toi R:n ulkonaiselta muodoltaan laajan valta- 
kunnan ensimäiseksi kaupungiksi luomalla mo- 
nenmoiset loistorakennukset, joitten jäännökset 
vielä herättävät ihmettelyä. Erikoista huolen- 
pitoa Augustus omisti pääkaupungilleen. Hän 
saattoikin ylpeillen lausua, että hän oli ottanut 
vastaan tiilestä rakennetun kaupungin, mutta 
jättänyt jälkeensä marmorisen. Hänen aikanaan 
valmistuneista rakennusyrityksistä mainittakoon 
vain seuraavat: Csesarin torin takana sijaitseva 
korkean ympärysmuurin suojaama tori (Forum 
August i), jonka koristuksena oli Mars 
Ql torin temppeli (osa säilynyt). Palatinus- 
kukkulalle rakennettu komea Apollon temp- 
peli (tulipalon hävittämä v. 363 j. Kr.). Mars- 
kentällä Via Flaminian varrella oleva upea 
rauhanalttari (A r a pacis Augusta', jään- 
nöksiä säilynyt), Pantheon (ks. t., v :sta 60S 
kirkko S. Maria ad Martyres), Marcel 1 uk- 
sen teatteri (osaksi säilynyt) , pari vesi- 
johtoa y. m. Koko kaupunginala jaettiin 14 pii- 
riin, joitten nimet myöhemmin olivat: Porta 
C a p e n a, Cselemontium. Isis e t S e r a- 
p i s, Templum Pacis, E s q u i 1 i ee, Alta 
Semi ta, Via Lata, Forum Roman nm, 
Circus Flaminius, P a 1 a t i u m, Circus 
M a x i m u s, P i s c i n a p u b li c a, A v e n- 
t i n u s, Trans T ib e r i m. Yleisen turvalli- 
suuden ylläpitämiseksi muodostettiin poliisi- ja 
palokuntia (cohortes vigilum) sekä eri- 
tyinen linnaväki (cohortes .urbanse). Sa- 
moin hänen lähimmät seuraajansa innokkaasti 
jatkoivat R:n kaunistamista toreilla, temppe- 
leillä, teattereilla, palatseilla, kylpy rakennuk- 
silla, vesijohdoilla. Tiberius ja Gaius Caligula 
teettivät itselleen palatsiraken nuksia 
Palatinuksella Forumin yläpuolelle, joista osia 
on säilynyt. Claudiuksen hallitusaikana valmis- 
tui v. 52 kaksi suunnatonta vesijohtoa A n i o 
n o v u s ja A q u a C 1 a u d i a. Suuria muutok- 
sia aikaansai Neron aikana heinäkuussa v. 64 
yhdeksän vuorokautta raivonnut suunnaton tuli- 
palo, se kun kaupungin 14 piiristä tuhosi 10. 
Palon jälkeen Nero innokkaasti joudutti kau- 
pungin uudestaanrakentamista uuden ajan vaa- 
timan asemakaavan mukaan. Keskelle tiheim- 
min asuttua kaupunginosaa Nero rakennutti 
suunnattoman suuren loistopalatsin n. s. kul- 
taisen talon (Domus aurea), joka täytti 
n. 50 ha:n alan Palatinus-kukkulalta Esquili- 
Dukselle saakka. Vespasianuksen käskystä hävi- 
tettiin Neron kultainen talo osittain; sen alalle 
rakennettiin Forumin itäpuolelle eläin- ja gla- 
diaattoritaisteluja varten niaailinanniainio pyörö- 
teatteri i A m p li i t h e a t r u m F 1 a v i u m. 
myöh. Colosseum, ks. t.). Forumin läheisyy 
teen laitettiin upea Rauhan temppeli (Templum 
Pacis) keskelle uutta, toria (Forum Pacis 
1. Vespasiani). Hänen poikansa Domitianus 
valmisti mahtavan loistolin n a n Palat inus- 
kukkulan keskikohdalle vanhempien palatsiraken- 
nusten sijaan. Traianus taas laitatti Augustuksen 



Forumin viereen Mars-kentälle suurenmoisen 
torin (Forum T r a i a n u m) moninaisine 
rakennuksineen, jota vielä kaukaisina aikoina 
pidettiin koko pääkaupungin loistokohtana. Jäl- 
jellä on vielä muistopylväs, jonka päähän 1588 
apostoli Pietarin pronssikuva asetettiin aikoja 
sitten jäljettömiin kadonneen keisärikuvan tilalle. 
Eadrianuksen toimesta rakennettiin Forumin ja 
Colosseumin väliin suuri Venuksen ja Roo- 
man kaksoistemppeli (osaksi säilynyt S. Fran- 
cesca Romana nimisenä kirkkona), kuuluisa 
hautarakennus (M au soi e uni 1. M oi es 
Hadriani, nyk. Castello S. Angelo) y. m. 
Marcus Aureliuksen ajoilta johtuu toinen kun 
luisa muistopylväs, joka kaikessa on Traianuksen 
pylvään toisinto. A*ielä 3:nnella vuosis., sotilas- 
vallan aikana, valmistui useita nionuinenltaali 
rakennuksia. Niinpä Septimius Severus Palat i- 
nuksen eteläkupeelle rakennutti laajan palatsin 
(Domus Severi an a), jonka korkeat perus 
muurit ovat jäljellä, sekä kauas näkyvän koru- 
rakennuksen Septizoniumin ja luinen poikansa 
Caracalla teetti lyhyessä ajassa (211-216) suun- 
nattoman kylpylaitoksen (n. 10,5 ha) ..Oaracallan 
thermit" (T h e r m a? A n t o n i n i a n a-), minkä 
mahtavat jäännökset vielä ovat nyk. R:n mer 
killisyyksiä. Seuraavalta vuosis. on mainittava 
m. m. Diocletianuksen, kaupungin koillisosassa 
sijaitseva, yhtä laaja kylpylaitos, josta osa 
on muutettu (1563-66) Michelangelon johdolla 
luostariksi ja S. Maria degli Angeli nimiseksi 
kirkoksi sekä Maxentiuksen aloittama ja Konstari- 
tinus Suuren valmistama holvirakenteiltaan huo- 
mattava basilika vanhan forumin laidassa. Koska 
germaanien hyökkäykset yhä useammin kohdis- 
tuivat R:aan, ryhtyi keisari Aurelianus v. 272 
varustamaan R:aa; kaupungin linnoittaminen 
päättyi seitsemiin vuoden perästä keisari Pro- 
buksen aikana v. 279. N. s. A u r e 1 i a n u k s e n 
m u u r i on 18.837 m pitkä, 16 m korkea sekä 
3,5-4 m läpimitaten : se on rakennettu karstakivi- 
betonista. joka on verhottu kolmionmuotoisilla 
tiileillä. Kaikkiaan muurissa on ollut 17 porttia; 
niistä vain harva on muuttumatta säilynyt. 
4:nnen vuosis. alussa R. oli muuttunut kau- 
pungiksi, jolla ulkonaisessa komeudessa ja lois 
tossa ei ollut vertaistaan missään silloisessa 
maailmassa. Jonkinlainen kuva R:n Laajuudesta 
ja komeudesta saadaan niistä Luetteloista 
(N o t i t i a ja Curiosum u r b i s Ro m bb i . 
jotka 4:nnen vuosis. keskivaiheilta ovat säily 
neet. Näitten luettelojen sekä toisten tiedon 
antojen mukaan oli Roomassa 4:nnen vuosis. 
alkupuolella 423 temppeliä, 10 basilikaa. 28 kir- 
jastoa. 2 amfiteatteria. 3 teatteria. 2 kilpatan- 
neiia. 5 nauinarhiaa. 1 1 kylpylaitosta (t h e r m ») . 
8ö6 pienempää kylpylää ib a lue a). 19 vesijoh- 
toa. 1") suihkulaitosta. 1,352 kaivoa. 290 erilaista 
makasiinia, 254 leipomoa. 144 julkista mukavuus- 
laitosta, S siltaa, 11 toria, 37 porttia. 423 kau- 
punginkorttelia, 1,790 palatsia (domus). 46,602 
vuokra-asuntoa (insulse) sekä vielä lisäksi 
36 marmoriporttia, 2' muistopylvästä, 6 obeliskia, 
2 kolossikuvaa, 22 ratsastajapatsasta, 80 norsun- 
luista ja 3,785 pronssikuvapatsasta. Muinaisen 
K :n väkilukua on koetettu määritellä monin 
tavoin, mutta aivan varmaan tulokseen ei ole 
voitu päästä. Nykyään varovaiset tutkijat (esim. 
.1. Beloch, F. Castiglione, R. Lanciani) otaksuvat 



157 



Rooma 



158 



R:ssa ja sen lähimmässä ympäristössä olleen 
kaupungin kukoistusaikana, 2:sella vuosis. j. Kr., 
n. 1.200,000 as., nim. itse kaupungissa n. 800.000 
ja etukaupungeissa korkeintaan 400.000 as. Edelli- 
nen luku tuntuu kylläkin korkealta ottaessamme 
huomioon, että varsinaisen kaupungin pinta-ala 
oli melkein sama kuin nykyisen Aurelianuksen 
muurin ympäröimän R:n ja että julkiset raken- 
nukset, muistomerkit ja puistot täyttivät niin 
suuren osan tätä alaa. 

Muinaisen Rooman hävitys. Silloin 
kuin R. oli kohonnut korkeimpaan kukoistuk- 
seensa, oli sen valta monesta syystä alkanut 
horjua. Ja samassa määrässä kuin R:n valta- 
asema heikkeni, itse kaupunkikin vähitellen rap- 
peutui. Aluksi valtaistuimen ja hovin siirtymi- 
nen Konstantinopoliin turmiollisesta vaikutti R:n 
kehitykseen. Vielä turmiollisempi isku oli kristin- 
uskon voitto pakanuudesta. Kuitenkaan ei edes 
vanhoja temppeleitä vahingoitettu eikä hävi- 
tetty, vaan niitä käytettiin eri tarkoituksiin, 
esim. virastohuoneustoina, makasiineina y. m. 
Tuntuvammin kuin edellämainitut seikat germaa- 
nilaiskansain hyökkäykset tuottivat tuhoa lukui- 
sille rakennuksille ja muistomerkeille. V. 410 
Alarik goottilaisjoukkoineen tunkeutui kaupun- 
kiin Porta Salariasta sekä antoi joukkojensa 
3 päivää tyydyttää, saaliinhimoaan. Noin 50 v. 
myöhemmin, v. 455, vandaalit Genserikin johdolla 
samosivat R :aan ja elämöivät siellä 14 päivän 
ajan. Vandaalien hyökkäyksen jäljestä kohosi 
kurjuus R:ssa ylimmilleen ; väestökin oli niin 
vähentynyt, että laajat alat kaupunkia olivat 
autioina. Parempi aika koitti R :lle vasta sitten 
kuin itägoottien kuningas Teoderik oli tullut 
sen hallitsijaksi. Samoin hänen seuraajansa otti- 
vat R:n muistomerkit suojelukseensa. Mutta kun 
Vitiges v. 537 ryhtyi kaupunkia piirittämään, 
katkaisi hän kaikki sinne kulkevat vesijohdot, 
14 luvultaan, ja nuo ihmelaitokset lakkasivat 
vihdoin toimimasta. Goottilaissotien jälkeisenä 
aikana R. muuttumistaan muuttui raunioiksi. 
Langobardien hyökkäysretket, maanjäristykset ja 
Tiher-joen tulvat edistivät osaltaan kaupungin 
hävitystä. Vielä Kaarle Suuren aikana useim- 
mat R:n muinaisrakennukset olivat jäljellä rap- 
peutuneessa tilassa. 8:nnen vuosis. lopulla muuan 
tuntematon vaeltaja kulki entisen maailmankau- 
pungin halki ja merkitsi muistiin sen tärkeim- 
mät muistomerkit ynnä niissä olevat piirtokir- 
joitukset, kuten liänen matkaoppaansa (n. s. 
A n o n y m u s E i n s i d 1 e n s i s) osoittaa. 
Kaarle Suuren ajan jälkeen jatkettiin vanhan 
R:n hävittämistä kiivaammin kuin ennen. 
Pahimmin kaikista kalkinpolttajat riehuivat van- 
han R:n raunioilla. Alituiset sodat ja taistelut, 
milloin paavin ja hänen vastusta jainsa, milloin 
mahtavien ylimyssukujen kesken, milloin taas 
kansan ja ylimystön välillä, tuottivat myös 
ääretöntä tuhoa R:n muinaisrakennuksille. Kur- 
jimmillaan R:n tila oli paavien oleskellessa 
Avignonissa 1305-77. Harvalukuinen väestö, 
arviolta vain n. 17,000 henkeä, siirtyi silloin 
melkein kokonaan joen viereen entiselle Mars- 
kentälle, jonka alalta viimeisetkin muinais jätteet 
vähitellen katosivat. Muut kaupunginosat muut- 
tuivat keskiajalla miltei erämaaksi, missit vain 
rappeutuneet kirkot ja luostarit törröttivät rau- 
nioitten välistä. Kun R. jälleen elpyi kirkon- 



hajaannuksen tauottua 1417, ryhdyttiin kaik- 
kialla korjaus- ja uudistuspuuhiin. Seuraavat 
vuosisadat, 15 :s ja 16 :s, tulivat sentakia kovin 
turmiollisiksi kaikille muinaisjäännöksille. Juuri 
renesanssiajalla muinaisjäännöksiä käytettiin 
säälimättömämmin kuin koskaan ennen. Sen ajan 
kuuluisimmat arkkitehdit ja taiteilijat eivät hai- 
kailleet ottaessaan rakennusaineita, mistä luuli- 
vat parhaat saavansa. 17:nnen vuosis. alusta tus- 
kin enää saattaa mainita mitään suurempaa 
hävitystyötä, mutta muinaisjäännösten kulutus 
on jatkunut ja tulee monestakin syystä yhä jat 
kiimaan. R:n tultua uuden' Italian kuningas- 
kunnan pääkaupungiksi on kaupunki ollut suur- 
ten muutosten alainen. Tosin useitakin muinais- 
jäännöksiä on hajoitettu tahi kätketty uusien 
rakennusten alle, mutta toiselta puolelta tietomme 
muinaisesta R:sta ovat suuresti laajentuneet ja 
lukuisat muinaisesineet, taideteokset ja piirto- 
kirjoitukset ovat joutuneet päivän valoon. 

[Platner, Bunsen, Gerhard, Röstell, Urliohs. 
„Beschreibung der Stadt Rom" (IIII, 1830-42) ; 
H. Jordan, ,, Topographie der Stadt Rom im Al- 
terthum" I 1-2 (1878-85), 3 bearb. von Ch. Hiil- 
sen (1907), II (1871); O. Richter, ,.Topographie 
der Stadt Rom" (I. v. Miiller, ..Handbuch der 
klass. Altertums\vissenschaft" III 3, 2. 2 :nen pain.. 
1901) ; O. Gilbert, ,,Geschichte und Topographie 
der Stadt Rom im Altertum" IIII (1883-90) ; 
Homo; „Lexique de topographie romaine" (1900) ; 
R. Lanciani, ..Ancient Rome in the light of re- 
cent discoveries" (1888) ; sama, ,.The ruins and 
excavations of ancient Rome" (1897) ; sama, ..The 
destruction of ancient Rome" (2:nen pain. 1901); 
sama, „Forma Urbis Romse" (1893-1901) ; H. 
Kiepert et Ch. Hiilsen, ,,Formse urbis Romse an- 
tiqua?" (1896) ; A. Schneider, ,,Das alte Rom" 
(1896); Ch. Hiilsen, „Das Forum Roma- 
niini" (2:nen pain., 1905); J. Centerwall, „Ro- 
mas ruiner" (1889); H. Schiick, ,.Rom. En vand- 
ring genom seklerna" (1912) ; L. Borsari, , /Topo- 
grafia di Roma antica" (1897).] vrt. Rooma 
2, 4. 

2. (it. Foma), Italian kuningaskunnan pää- 
kaupunki, paavin asuinpaikka, samannimisen 
provinssin (ks. edellä) pääkeskus, sijaitsee kes- 
kellä epäterveellistä tasankoa (ks. C a m p a g n a 
d i R o m a) n. 27 km merestä. Kaupungin läpi 
virtaa Tiber-joki (it. Tevere) pohjoisesta etelään 
S-muotoisena, erottaen varsinaisen kaupungin 
Vatikaanin alueesta (Borgo 1. Cittä Leonina) sekä 
Trasteveren (< lat. Trans Tiberim) kaupungin- 
osasta. Asukasluku on etenkin v:ii 1S70 jälkeen 
kohonnut suuresti: 1910: 530.000 as., joista 
n. 480.000 varsinaisessa kaupungissa (1377: 
n. 17.000 as.; 1527: 55.035 as. : 1600: 109,729 as.; 
1639: 114.256 as.; 1700: 141.781 as.; 1800: 
153,004 as. ; 1870: 226,022 as.; 1880: 305.469 as.; 
1904: 503.857 as., niistä muukalaisia 9.855 hen- 
keä). — R:n vaakunana (v:sta 1888) on kruunun 
koristamassa punaisessa kilvessä kultainen risti 
ja viistorivissii kultaiset kirjaimet SPQR (= Sena- 
tus Populusque Romanus). — R:n ilmasto on 
lauhkea, etupäässä meren läheisyyden takia. 
Vuoden keskilämpömäärä on 15.s° C (kesällä on 
keskimäärin 23.(1° C. talvella 7,5° C). Sadepäiviä 
on vuodessa keskimäärin 115, etupäässä talvi- 
kuukausina; sademäärä on vuosittain n. 880 mm. 
Lunta sataa aniliarvoin eikä pysy kauan. Aikai- 



159 



Rooma 



160 



semmiu kuumetauti (malaria) kovasti raivosi 
K:.-sa. mutta tehokkailla toimenpiteillä ter- 
veydentila R:ssa on saatu mallikelpoiseksi 1870 
v:u jälkeen. Varsinkin vesi johtojensa puo- 
lesta R. on parhaiten varustettu Euroopassa. 
Käytännössä olevat johdot ovat Acqua Vergine, 
Acqua Felice, Acqua Paola sekä Acqua Marcia, 
joitten päivittäinen tuotanto on 235,000 m 3 
vettä (muinaisuudessa li :n keisariajalla ainakin 
1,500,000 m 3 kaikista vesijohdoista yhteensä). 

Nykypäivinä R:n kuuluisat kukkulat: Pala- 
tinus, Capitolinus, Quirinalis, Viminalis, Esqui- 
linus, Cadius, Aventinus, Pincius, Vaticanus .ja 
Janiculum näyttävät varsin mitättömiltä, kun 
vuosisatain muodostamat kivi- ja sorakasat ovat 
täyttäneet laaksot ja tasoittaneet jyrkänteet. 
Useimmissa paikoissa erotus nykyisen pinnan ja 
keisariajan kivityksen välillä on 8-10 m ja nou- 
see toisinaan kaksinkertaiseksi. Sen lisäksi kei- 
sariajan kivityksen alla vielä on tavattu monta 
erilaista kerrostumaa, joista voidaan nähdä pai- 
kan aikaisemmat vaiheet. Monen kirkon vanhempi 
osa on nykyään syvällä maan sisällä alakertana 
il. kryptana). Toisinaan korkeita kumpuja on 
muodostunut vanhain rauniokasain hajotessa, 
kuten Monte Testaccio (Aventinuksen eteläpuo- 
lella Porta S. Paolon ja Tiberin viilissä) savi- 
astiain sirpaleista. Kaupunki käsittää koko- 
naan muinaisen R:n Aurelianuksen muurin ympä- 
röimän alan, mutta on varsinkin viime vuosi 
kymmeninä laajentunut sen ulkopuolelle, esim. 
Vatikaanin puolella Trasteveressa ja Porta Pian 
edustalla. Muurin ympäröimä ala on likimaa rin 
1,467,5 ha. Vanhat keskiajalta johtuvat kau- 
punginosat (rioni) ovat: Monti, Trevi, Colonna. 
Campo Marzio, Ponte, Parione, Regola, Sant' 
Eustachio, Pigna, Campitelli, Sant' Angelo, Ripa. 
Trastevere, Borgo (ja Prati'di Castello), uusi on 
Esquilino e Castro Pretorio. 

Keskiajalta asti asutus keskittyi kukkulain ja 
Tiberin väliin muinaiselle Mars-kentälle, kau- 
pungillakin alavimmalle osalle (ll-20m yi. meren- 
pinnan). R:n tultua Italian pääkaupungiksi on 
uusia kaupunginosia kasvanut kaikkialle puisto- 
jen ja viinimäkien tilalle Monte Pinciolle, Quiri- 
nalis-, Viminalis- ja Esquilinus-kukkuloille, Aven- 
tinuksen ja Monte Testaccion väliin. Vatikaanin 
viereen n. s. Prati di Castello alueelle sekä muu- 
rin ulkopuolelle etenkin Porta Salaran. Porta 
Pian (hienompi osa), Porta S. Lorenzon ynnä 
Porta S. Ciovanni n (työväkeä) edustalle. Ter- 
veydenhoidon ja liikenteen edistämiseksi on lai- 
tettu vanhempiin kaupunginosiin uusia leveitä 
katuja. Majoitettu liian epäterveellisiä, ahtaasti 
rakennettuja kortteleita, kuten juutalaisten asui 
tama Ghetto (vastapäätä Tiberin-saarta) , järjes- 
tetty Tiberin juoksua syventämällä sen uomaa 
sekä rakentamalla uusia komeita rantalaitureita. 
V. 100!) päätetyn kaupungin asemakaavan jär- 
jestelyn (Piano regolatore) mukaisesti on edel- 
leen jatkettu uudistustöitä. Sen nojalla Palatinus- 
ja Cadius-kukkulat sekä eteläpuolella oleva kau- 
punginosa aina muuriin saakka on jätetty raken- 
tamattomaksi muistomerkkialueeksi (Zona monu- 
tnentale. — Kautta aikojen Aurelianuksen muuri 
on ollut K:n suojana sen vihollisia vastaan. Sitä 
on aina korjattu ja kunnossa pidetty, kuten 
lukuisat muuriseiniin kiinnitetyt muistotaulut, 
piirtokirjoitukset ja vaakunat vielä osoittavat. 



Vasta v:n 1870 jälkeen vanha muuri on jätetty 
oman onnensa nojaan. Joentakainen muurinosa 
Trasteveressa on suurimmaksi osaksi jo hajoi- 
tettu ja kaupungin laajentuessa sen pohjoinen 
ja itäinen osa, luultavasti tulevat häviämään. 
Sen tärkeimmät (osaksi alkuperäiset) portit ovat: 
Porta del Popolo ivanhan Porta Flaminian 
sijassa, rakennettu 1561), Porta Sala ra (ent. 
P. Salaria), Porta Pia i suljetun ent. P. Nomen- 
tanan sijassa, rak. 1564), Porta S. Lorenzo (ent. 
Porta Tiburtina), Porta Maggiore (ent. 1*. Prae- 
nestina; vesijohtorauniot, leipuri Eurysaeeen 
hauta). Porta S. Giovanni, Porta S. Sebastiano 
(ent. P. Appia), Porta S. Paolo (ent. P. Ostiensis) 
sekä Janiculuiiiin puolella Porta S. Pancrazio 
(ent. P. Aurelian vieressä). Trasteveren puolella 
on myös paavi Irban VIII RarberinFn v. 1642 
rakennuttama suojamuuri. Vanhojen kaupungin 
muurien riittämättömyyden takia on v:n 1870 
jälkeen R:ii ulkopuolelle n. 2-4 km päähän ra- 
kennettu sarja linnakkeita. 

Kadut kulkevat vanhoissa kaupunginosissa 
aivan säännöttömästi, uusissa taas liian yksitoik- 
koisesti ja kaavamaisesti. Varsinkin Tiberin puo- 
liöissä kaupunginosissa (Campo Marzio, Ponte. 
Parione. Regola, S. Eustachio, Pigna, Campitelli. 
S. Angelo) on vielä tavaton määrä kapeita, mut- 
kittelevia, pimeitä keskiajalta johtuvia katuja 
ja kujia, joista usea on vain muutaman m:n 
levyinen. R:n pääkatuna on edelleen Via de) 
Corso 1. Corso Umberto Primo (muinaisen Via 
Flaminian alkuosa Via Lata 1.500 m pitkä 12 m 
leveä), joka Piazza di Veneziasta johtaa Piazza 
del Popolo nimiselle torille ja yhä vielä on rooma- 
laisten (kaupunkilaisten ja muukalaisten) suosi- 
tuin kävelypaikka sekä karnevaalielämän keskus- 
tana. Piazza di Veneziasta haaraa ntuu uusi Via 
Nazionale itäänpäin Piazza delle Terme torille 
Diocletianuksen tbermien ja päärautatieaseman 
läheisyyteen ja niinikään (osaksi uusi) murto- 
katu Via del Plebiscito ynnä Corso Vittorio Ema- 
nuele länteen Tiberin rannalle. Jälkimäisestä 
erkanee Via di Torre Argentina ynnä sen jat- 
kona Via Arenula etelään, jatkuen vielä Ponte 
Garibaldi-sillan toisella puolella Trasteveren halki 
Viale del Renä. Piazza del Popoloon yhtyvät 
vielä Tiberin rantaa seuraava Via di Ripettä ja 
itäpuolinen Via del Babuino. jonka toinen pääte- 
kohta on Piazza di Spagna. Sieltä lähtevä Via 
de'Due Macelli jatkuu nykyään v :sta 1904 avaran 
tunnelin kautta Quirinalis-kukkulan alitse aina 
Via iVazionajeen. Samansuuntaisesti edellisen 
kadun kanssa käy Via Sistina, jonka jatkot (Via 
delle Quattro Fontane. Via Agoslino Depretis 
ynnä Via Merulana) johtavat aina Lateraani- 
kirkolle saakka. Via Nazionalesta lähtee Via del 
Quirinale kuninkaanpalatsin ohi, jatkuu sitten 
V. del Venti Settembre nimisenä Porta Pialle, 
jonka toiselta puolelta V. Nomentana alkaa (saa- 
nut nimensä muin. Noment uniista 1. nyk. Menta- 
nastai. Muinaisen Forumin tienoilta käy uusi 
murtokatu V. Cavour vanhan sokkeloisen kau- 
punginosan (ent. Suburan) halki rautatieasemalle. 
Uusissa kaupunginosissa on paljon suoria, leveitä 
katuja. kuten V. Keale Piazza Cavourista 
Piazza del Risorgimentoon. V. Cola di Kienzo 
Piazza della Libertasta vastamainitulle torille. 
Porta Pincianalle vievä V. Yenetio, V. Prineipe 
Umberto v. m. kadut rautatieaseman länsipuolella. 





< 




7- 


< 


< 


s 


u 


o 


< 


o 


< 


& 


ir, 




UJ 




U. 




5| g »f a . 

•S .5 l--sä 1 "-3 i-gj 1 "l«q 9 

lilllilalllllgiiile 



ii * 






n + ultfi-MSiOggM + JJtfrJJJ 



«J iii 

li 'III 

■<NM*iäffl, -. 



IV 1 

^3 ^ -^ <i ct, — 



CO _ </> m 

° 2 !'5.o 

53| w §.5s 

? tni«£ o- ™ 
Q- o <« u « w — 
3 o. O - i- uj < 



E 

o 

II cc 

3 s 

n C 



E~ 



-H* 
„, - w c 

3^ a • - 

o " O tJ 

t- l ; 

ö o. Oi ■ 




Rooma I. 

(Muinaisjäännöksiä y. m.). 





rorum Romanum. 



Pantkeon. 




Saturnuksen ja Vespasianuk 

temppelit Forumilla. 




Titukseu kunniaportti sekä Venuksen 
ja Roman temppeli. 




1*A>. 
Livian talo Palatinuksella. 




3* ■ J 



»"MUSttm 




Septimius Severuksen palatsi Palati- 
nuksella. 




Con st anti ii uksen basilika. 




1\ i\ t i\ i Palat Hiuksella. 



Rooma II. 

(Muinaisjäännöksiä y. m.). 





Constantinuksen kunniaportti. 



X. s. Janus quadrifrons. 





(aracallan kylpylaitos. 



Dioclet ia miksen kylpylaitos. 




#F5t 



*«\ 








Porta San Paolo ynnii Cestiuksen 
hautapyramidi. 




Porta San Sebastiano ynnii Drusuk- 
sen kaariportti. 





Dioskuurit ratsuilleen kunink. 
linnan edustalla. 



V 



Aqua Claudia, 





Rooma III. 

(Rakennuksia keski- ja uudelta ajalta.) 



fc 


i 

f,: 


__ 


HBH^k.fli 


t**st^B^Kt 




HR 15LIP fv' «i"' wwtr 


-4m\ *fi 5= 


KL 


"S-.V" "~ : '-£!ik'';tfir * ♦ 








Capitolium. 



Tiber-joki ja Castel Sant' Angelo. 





Piazza Colonna ynnä M. Auieliuksen pylväs. 



Piazza Navona. 





Fontana di Trevi. 



Suihkulaitos Janiculumilla. 



:~fft^ M |rL g 







K 

: 


»» 


L 






-? 















Piazza del Popolo. 



Pincio. 



Rooma IV. 

(Rakennuksia keski- ja uudelta ajalta). 









Pietarinkirkko ja Vatikaani. 



Kunink. linna (Quirinale). 




Lateraanikirkko. 



Lateraanipalatsi. 





.nta Maria Maersri 



Euori lo Miira. 





San Paolo ruori le Miira. 



San Paolon sisusta. 



161 



Rooma 



162 



— T o r e j a, aukioita ja puistoja ou mel- 
koinen joukko; useimmat ovat koristetut taide- 
teoksilla, suihkukaivoilla, muistomerkeillä j. n. e. 
Huomattavin kaikista on suurenmoinen Pietarin 
tori (Piazza di S. Pietro) Pietarinkirkon edus- 
talla (273 m pitkä, 240 m leveä). Torin reu- 
nustaa etelä- ja pohjoispuolelta Bernini'n 1667 
suunnittelema komea travertiinipylväistö pyki- 
myskuvineen. Sen keskellä on kahden suihku- 
kaivon välissä 25,36 m korkea obeliski, joka 1586 
paavi Sikstus V:n toimesta siirrettiin tänne kir- 
kon sivulta. Capitoliumin palatsien välissä on 
pieni Piazza del Campidoglio, Michelangelon 
luoma; sen keskellä on keisari Marcus Aure- 
liuksen antiikkinen ratsastajapatsas, jonka paikka 
vielä keskiajalla v:een 1538 oli Lateraanikirkon 
lähistöllä. Vilkkaan kaupunkielämän keskustana 
on äskettäin laajennettu Piazza Colonna, joka on 
saanut nimensä Marcus Aureliuksen muistopyl- 
väästä. Vanhastaan kansan suosima kokous- 
paikka on pitkulainen Piazza Navona 1. Circo 
Agonale, jonka paikalla muinoin oli Domitii- 
nuksen Stadium 1. kilparata ; siinä 3 suihku- 
kaivoa, joista huomattava Bernini'n luoma keski- 
mäkien barokkikaivo (obeliski ja 4 päävirran 
Tonavan, Niilin, Gangeksen ja La Platan kuva- 
patsaat). Kaupungin pohjoisosassa on Piazza di 
Spagna (Bernini'n valmistama veneenmuotoinen 
suihkukaivo ja muistomerkki Neitsyt Marian 
saastuttamattomasta sikiämisestä v:lta 1857). 
Siellä johtavat korkeat n. s. Espanjalaiset portaat 
S. Trinitä de' Monti-kirkon aukiolle. Ennenmai- 
nittua soikionmuotoista Piazza del Popoloa koris- 
taa 2 kaivolaitosta ja obeliski. Muita huomat- 
tavia toreja ovat : viime aikana uuden kansallis- 
muistomerkin (aloit. 1885, vih. 1911, yli 30 milj. 
liraa) takia laajennettu Piazza di Venezia, 
P. Campo de' Fiori, ennen teloituspaikka, nyk. 
vihannestori (Giordano Brunon muistopatsas, 
1S89), P. del Quirinale, kuninkaallisen palatsin 
edustalla (Castorin ja Polluxin jättiläiskuvat, 
obeliski), P. della Rotonda Pantheonin edustalla 
(obeliski), P. di S. Giovanni in Laterano Late- 
raanikirkon vieressä (obeliski 47 m korkea, suu- 
rin kaikista), Piazza Farnese (suihkukaivoja), 
Piazza Barberini (Bernini'n Tritonikaivo), Piazza 
Mattei (viehättävä kilpikonnakaivo Fontana delle 
Tartarughe v:lta 1585). Uusista toreista mai- 
nittakoon Piazza delle Terme sekä sen viereinen 
Piazza dei Cinquecento rautatieaseman edustalla 
ja laaja puistotori Piazza Vittorio Emanuele kau- 
pungin kaakkoisosassa (suihkulaitoksen raunioita, 
n. s. Trofei di Mario). — Siltoja Tiberin yli 
vie nykyisin 13, joista muutamat ovat peräisin 
muinaisuudesta. Mainittavimmat : Ponte Marghe- 
rita (valm. 1892), Ponte S. Angelo (osaksi vanha 
P. ^Elius v:lta 136 j. Kr.), Ponte Vittorio Ema- 
nuele (1911), Ponte Gianicolense (valm. 1906), 
Ponte Sisto (ent. Pons Valentinianus, uud. 1474), 
Ponte Garibaldi (valm. 1889). Ponte Quattro Capi 
(ent. Pons Fabricius) ja Ponte S. Bartolomeo 
(ent. Pons Cestius) Tiberin saaren molemmin 
puolin. — R :n puistoista on ensi sijassa 
munittava ihana Monte Pincio Piazza del Popolon 
yläpuolella (suurenmoinen näköala, kauniita istu- 
tuksia, kuvapatsaita m. m. veljekset Cairoli, 
pyst. 1883); siihen on myös lähemmin yhdistetty 
viereinen ent. Villa Borghese (Goethen ja Victor 
Hugon muistopatsaat). Janieulumin harjalle on 
<i. VIII. Paineltu »/ 12 1.",. 



viime aikana järjestetty viehättävä puisto Passeg- 
giata Margherita (yli koko kaupungin ulottuva 
näköala, Garibaldi'n ratsastajapatsas, pystytetty 
1895). Vaikka R:n lähin ympäristö nykyään on 
autiona ja viljelemätönnä, tarjoaa se monta mer- 
kittävää kohtaa ja huomattavaa näköalaa, joista 
mainittakoon Monte Mario, Ponte Molle, luostari 
Tre Fontane, Via Appia. Edempänä on paljo huo- 
mattavia paikkoja ja kaupunkeja: Tivoli, Pales- 
trina, Frascati, Marino, Albano, Velletri y. m. 

Rakennuksista ovat huomattavimmat lu- 
kuisat kirkot ja palatsit. Lukemattomilla mui- 
naisjäännöksillä, muistoesineillä ja taideteoksilla 
nämä verrattomalla tavalla valaisevat koko länsi- 
maisen kulttuurin kehityskulkua vanhan ajan lo- 
pusta nykypäiviin saakka. R:n n. 400 kir- 
kosta on tietenkin ensinnä mainittava kristi- 
kunnan suurin temppeli maailmankuulu Pietarin- 
kirkko (ks. t., S. Pietro in Vaticano). Kirkon lu- 
kuisista taideteoksista ovat huomattavat apostoli 
Pietarin pronssikuvapatsas 5:nneltä vuosis.. 
Michelangelon Pietä (ks. Pietä), Klemens XIII: n 
hauta (Canovan tekemä), Pius VII:n hauta 
(Thorvaldsenin muovailema), kuuluisain taulujen 
mosaiikkijäljennöksiä y. m. Maanalaisessa osassa 
(Grotte Vaticane) on paljo vanhemmasta basili- 
kasta siirrettyjä muistoesineitä, paavinhautoja 
j. n. e. Lähinnä kuuluisin on R:n kaakkoisosassa 
sijaitseva Lateraanikirkko (ks. t., S. Giovanni 
in Laterano), perustettu jo v. 324 j. Kr. paavi 
Silvester I:n toimesta, useasti uusittu ja laajen- 
nettu (komea koristekatto, vanhoja mosaiikkeja, 
paavienhautoja y. m.). R:n pääkirkkoja ovat seu- 
raavat: komearakenteinen S. Maria Maggiore, 
rak. ennen 432, monesti uusittu (vanhoja mar- 
morikolonneja, mosaiikkikuvia, kauniita kappe 
leita), Porta S. Lorenzon ulkopuolella oleva S. L o 
renzo fuori le Mura (ks. Limina apostolo- 
rum), vanha jo 578 uusittu takakirkko sekä 
1216-27 rakennettu etukirkko (vanhoja pylväitä. 
Pius IX :n hauta), suurenmoinen viisilaivainen 
Porta S. Paolon ulkopuolella Ostiaan johtavan 
tien varrella sijaitseva S. Paolo fuori le Mura. 
perustettu 388, palon hävittämä 1823, sitten ko- 
measti uusittu. S. Croce in Gerusalemme Late- 
raanikirkon itäpuolella, kirkonkokouksen paik 
kana 433, täydellisesti uusittu 1743 sekä R:n 
eteläpuolella Via Appian varrella sijaitseva S 
Sebastiano, myös kokonaan uusittu. Muita vmi 
hempia kirkkoja: S. Agnese fuori le Mura Porta 
Pian ulkopuolella, uusittu jo 626 sekä monesti 
(katakombeja), Santa Cecilia Trasteveressa (van 
hoja mosaiikkikuvia, Stefano Madernan tekemä 
Pyhän Cecilian kuvapatsas), S. Clemente. nyk. 
kirkko rakennettu 1108, sen alla vanha basilika 
valmistunut 4:nnen vuosis. keskivaiheilla, tämän 
alla 2:selta vuosis. johtuvan ylimysrakennuksen 
jäännökset sekä pohjimpana tasaväliä naikuiset 
muurit (vanhoja maalauksia ja mosaiikkikuvia) . 
S. Crisogono Trasteveressa (vanhoja pylväitä), s. 
Marco, 833 uusittu. Palazzo di Vene/.ian yinpii 
röimä. Santa Maria in Aracoelj Capitoliumin 
Juno-temppelin paikalla S:imella vuosis. (van 
hoja pylväitä, useita hautoja), Santa Maria in 
Cosmedin Palatinuksen ja Tiberin välissä" mui- 
naisrakennusten raunioilla (kaunis kellotorni 
12:nnella vuosis., vanhoja pylväitä y. m.) , Santa 
Maria (la Rotonda 1. Pantheon, ks. t.)> Santa Ma 
rii in Trastevere, viehättivät vinha basilika, mai- 



163 



Rooma 



1G4 



iiittu 499, uusittu 1140. S. Pietro in Vincoli Co- 
losseumin pohjoispuolella, rak. 442 (Pietarin kah- 
leet, Julius II :n hauta ja Michelangelon Mooses), 
Santa Pudenziana, R:n vanhimpia, kertomusten 
unikaan Pietarin perustama senaattori Pudensin 
taloon, Santa Sabina Aventinuksella, rak. 425 
(24 vanhaa korintholaista pylvästä), S. Stefano 
Rotondo Cseliuksella, ent. iso kauppahalli (Macel- 
lum magnum) Neron ajoilta, vih. 5:nnellä vuo- 
sis. Nuorempia kirkkoja ovat: jesuiittakirkko 
Gesu 1575, S. Ignazio (1626-85, Pozzion komea 
kattomaalaus). Santa Maria degli Angeli (vrt. 
Rooma 1), Santa Maria sopra .Minerva, ainoa 
goottilaiskirkko, rak, 1280 (Michelangelon Kris- 
tuksen kuva), Santa Maria del Popolo, rak. 1099. 
uusittu (ihania hautakuvia, lasimaalauksia), Santa 
Brigida Piazza Farnesen varrella. S. Onofrio 
Janiculumilla. rak. 1439 (Torquato Tasson hauta), 
S. Pietro in Montorio, aloit. 1472. Uusia ovat: 
S. Anselmo Aventinuksella v:lta 1900, S. Gioac- 
chino Prati di Castellossa (1893) sekä juutalais- 
ten synagoga (1904) ent. Ghettossa. Hautausmaa 
(Campo Vera no) on S. Lorenzo fuori le Muran vie- 
ressä, protestanttien y. m. on Monte Testaceion 
lähistöllä (ks. Cestius). — M a a 1 1 i k k o r a- 
kennuksista ovat mainittavimmat paavilliset 
palatsit Vatikaani (ks. t.) ja Lateraani (ks. t.) sekä 
Quirinali (ks. Quirinale), v:sta 1870 Italian 
kuninkaan asuntona. Vielä paavin hallussa oleva 
laaja Palazzo della Cancelleria (rak. 1486-95), 
Palazzo di Venezia (aloit. 1455) Itävalta-Unka- 
rin hallussa, Palazzo della Consulta (rak. 1739) 
ulkoasiainministeriön virkarakennus, Palazzo 
Braschi (rak. 1780) sisäasiainministeriön hallussa, 
Palazzo Madama (rak. 1492, uusittu 1642), senaa- 
tintalo. Capitoliumilla on senaattoripalatsi, nyk. 
kunnan oma, P. Colonna lähellä Piazza di Vene- 
rien palatsi ynnä museorakennus. Pantheonin 
pohjoispuolella on eduskunnan iso palatsi Palazzo 
del Parlamento. 1650 Bernini'n aloittama. Uu- 
sista julkisista rakennuksista ovat huomattavat: 
ylen laaja valtiovarainministeriön rakennus ja 
sota-asiainministeriön rakennus Via Venti Set- 
tembren varrella, komea oikeuspalatsi Palazzo di 
Giustizia S. Angelon vieressä (valm. 1911). Lu- 
kuisat ovat R:n y k s i ty i s p a 1 a t s i t, jotka 
ainakin osaksi ovat vanhojen ylimyssukujen hal- 
lussa. Näistä mainittakoon tärkeimmät : Palazzo 
Barherini (taulukokoelma y. m.), P. Borghese (sa- 
moin), P. Caffarelli Capitoliumilla. Saksan valta- 
kunnan oma, P. Colonna lähellä Piazza di Vene- 
ziaa, P. Corsini Trasteveressa, Accademia dei Lin- 
cei nimisen tiedeakatemian hallussa, Kristiina 
kuningattaren kuolinpaikka (suuria kokoelmia), 
P. Doria Corson varrella (suuri taulukokoelma). 
P. Farnese samannimisen torin varrella, P. Bns- 
pigliosi (taulukokoelma, m. m. G. Reni'n Aurora), 
P. Spada (veistoteoksia, m. m. Pompeiuksen kuva- 
patsas). R:lle ennen ominaisista laajojen puistn 
jen ympäröimistä palatseista (n. s. villoista) on 
muutama jo hävitetty, kuten Villa Ludovisi Pin- 
eion eteläpuolella. Jäljellä ovat m. m. Villa AI 
bani (rikas kokoelma veistoteoksia), laaja Villa 
Borghese 1. nyk. V. Umberto I Pinciolla. Villa T)o- 
ria-Pamfili Janiculumin takana, Villa Medici Pin- 
ciolla. 

Tieteellisiä, opillisia ja sivistyk- 
sen i s i ä 1 a i t o k s i a, seuroja j a y h d i s- 
tvksiä on R:ssa vanhastaan melkoinen joukko. 



Yliopisto, Bonifacius VIII :n 1303 perustama, kä 
sittää v:sta 1870 4 tiedekuntaa (lainopillinen, 
lääketieteellinen, matemaattis-luonnontieteellinen 
ja filologis-filosofinen) ; n. 400 opettajaa, 3,849- 
yliopp. (1912-13). Yliopistoon liittyy, paitsi Alek- 
santeri VII :n 1665 perustamaa kirjastoa, erinäisiä 
laitoksia m. m. teknillinen korkeakoulu (378 yliopp. 
1912), seminaareja oppikoulujen mies- ja nais- 
opettajien valmistamiseksi. R:ssa on opistoja ja 
oppilaitoksia: 4 lyseota, 5 kymnaasia (1 tytöille), 
8 teknillistä koulua (sam. 1 tytöille), seminaa- 
reja, kauppakouluja y. m. Myöskin alkeisopetus 
on R:ssa edistynyt ripeästi viime vuosikymme- 
ninä. Jumaluusopillisia laitoksia on 52 kirkol- 
lista seminaaria ja kollegia, kuten Collegium 
Urbanum de propaganda fide, Pontificia Accade- 
mia dei nobili Eeelesiastici valtiollisten ja hal- 
linnollisten virkamiesten valmistamiseksi, jesu- 
iittaan Pontificia Universitä Gregoriana (Colle- 
gium Romanum), 1,070 yliopp. 1912 (ks. Jesuii- 
tat) y. m. — Tiede- ja taideakatemi- 
oista ovat tärkeimmät Accademia Reale dei Lin- 
cei, kuninkaallinen tiedeakatemia, Accademia degli 
Arcadi, Accademia Pontificia di Archeologia ; näit- 
ten lisäksi on suuri joukko erikoistieteitä ja -tai- 
teita harrastavia yhdistyksiä ja seuroja. Lisäksi 
huomattava Kansainvälinen maanviljelystaloudel 
linen laitos (Institut international d'agriculture. 
perust. 1905). Sitäpaitsi useat valtiot R:ssa villi 
pitävät tieteellisiä ja taiteellisia laitoksia, kuten 
Saksa, Ranska, Englanti ja Ameriikan Yhdysvallat 
(arkeologisia laitoksia), Belgia. Alankomaat, Itä- 
valta ja Preussi (historiallisia laitoksia). Rausku. 
Espanja ja Belgia (taideakatemioja) . Vielä eri 
maiden tieteellisiä retkikuntia (m. m. v:een 1915- 
asti toht. H. Biaudefn perustama suom. hist. 
tutkijakunta) on toimessa R:ssa. Vihdoin useit- 
ten maitten kansalaiset ovat perustaneet yhdis- 
tyksiä maanmiestensä avustamiseksi, opastami- 
seksi j. n. e.; mainittava m. m. Skandinaavialai 
nen yhdistys, johon on kuulunut paljo suomalai- 
sia jäseniä. — Kirjastoista on tärkein Va- 
tikaanin (ks. t.) kirjasto, joka käsittää n. 400.000 
nid., 45.000 käsikirj. Muita on: luostarikirjas- 
toista muodostettu arvokas Biblioteca Vittorio 
Emanuele (1912 n. 450.000 nid.. 350.000 pikku- 
kirjaa, 5,800 aikakauskirjaa, 1.600 inkunahelia. 
30.000 kirjettä y. m., 6^200 käsikirj.), Biblio- 
teca Casanatense (125,420 nid.. 2.068 inkun., 5.999 
käsikirj. y. m.), yliopistonkirjasto Biblioteca Ales- 
sandrina '(135,502 nid.. 102.5215 lentokirj. y. m.). 
Biblioteca Barberiniana. yhdistetty 1902 Vati- 
kaanin kirjastoon, Saksan arkeologisen laitoksen 
kirjasto y. m. Arkistoista ennen muita mainit- 
tava tavattoman tärkeä ja runsas Vatikaanin ar- 
kisto, joka Leo XIII: n toimesta avattiin tutki- 
joille (102.435 nid. ja vihkoa). 

B : n m u i n a i s t i e t e e 1 1 i s e t ja taide- 
kokoelm at ovat arvokkaammat ja runsaam- 
mat kuin minkään muun Euroopan kaupungin. 
Rikkaimmat ovat vanhat Vatikaanin ja Lateraa- 
nin kokoelmat, Capitoliumin kokoelmat (Konser- 
vaattorienpalatsissa ja Museo Capitolinossn) . Mu- 
seo Kircheriano (lop. 1913, sijassa esihistorialli- 
nen ja kansatieteellinen museo), uusi Museo Na- 
zionale Romano Diocletianuksen thermeissä (löy- 
töjä kaupunginalueelta y. m.), Museo Nazionale- 
di Villa Giulia (löytöjä Latkimista, Etruriasta 
y. m.). Museo Barracco di Scultura antica. Ar- 



165 



Rooma 



166 



vokkaita ovat Galleria Nazionale cTArte antica 
Palazzo Corsini'ssa (veistoteoksia, tauluja, piirrok- 
sia), Galleria d'Arte moderna taidenäyttely ineeu, 
ent. Villa Borghesen kokoelmat, Accademia di S. 
Lucan taulukokoelma. Senlisäksi on useimmissa 
yksityispalatseissa, kuten edellä on mainittu, huo- 
mattavia kokoelmia. 

R ;n teattereista ovat huomattavat Teatro 
Drammatieo Nazionale (rak. 1885), Teatro Argen- 
tina (oopperoita ja näytelmiä), Teatro Costanzi, 
Teatro Metastasio (kansannäytelmiä), Teatro Qui- 
rino (huvinäytelmiä). Soitto- ja lauluesityksistä 
huolehtii m. m. tunnettu Accademia di Santa 
Cecilia. Vanhat loistavat kirkolliset juhlat ovat 
sitten 1870 supistuneet vaatimattomiksi, samoin 
ennen suosittu karnevaali on viime vuosikymme- 
ninä kokonaan menettänyt merkityksensä R:n 
elämässä. R:ssa ilmestyy useita sanomaleh- 
t i ä, kuten päivälehdet Tribuna, Giornale dTtalia, 
Messaggero, sosialistien äänenkannattaja Avanti, 
myöskin moniaita vieraskielisiä. 

Elinkeinot. Teollisuus on R :ssa yleensä 
vähäpätöinen. Parhaiten edustettuna on kaiken- 
lainen pienteollisuus, varsinkin taiteellinen : 
kulta-, hopea-, pronssi- ja jalokivikoristeiden ja 
-teosten, kipsi- ja marmorijäljennösten, korukan- 
kaiden ja -ompelutavarain, pyhiinvaellusmuisto- 
jen ynnä rihkamatavarain valmistus. Vain muu- 
tamia suurempia tehdaslaitoksia on R:ssa. Kau- 
pungista viedään etup. taideteollisuustuotteita, 
tuodaan ravintoaineita, raaka-aineita j. n. e. 
Äärettömän tärkeä on R:lle vanhastaan matkai- 
lijaliikenne. Paitsi uskovaisia pyhiinvaeltajia 
kaikista katolisista maista (etenkin pääsiäis- 
aikana) vetää ,, ikuinen kaupunki" rikkailla muis- 
toillaan ja runsailla taideaarteillaan vuosittain 
suuret määrät tavallisia huvimatkailijoita, taitei- 
lijoita, tiedemiehiä y. m. puoleensa. R:ssa onkin 
tavaton määrä hotelleja, vieraskoteja, pensionaat- 
teja. ravintoloita. R:aan yhtyvät useat pääradat; 
ympäristöön ja lähikaupunkeihin välittävät lii- 
kennettä paikallisrautatiet, sähkörautatiet ja 
raitiotiet; itse kaupungissa on taajasti sähkö- ja 
hevosraitioteitä y. m. Vesiliikenne on vähäinen, 
ulkosatamana käytetään Fiumicinoa taikka Civi- 
tavecchiaa. 

R. on Italian kuninkaan, hallituksen, edus- 
kunnan, keskusvirastojen y. m. asunto- ja kokoon- 
tumispaikka. Vielä R. edelleen on paavin, kardi- 
naalikollegion sekä paavillisten virkakuntien asun- 
tona. Vatikaanilla, Lateraanilla ja Cancellerialla 
on v:sta 1871 täydellinen eksterritoriaalioikeus. 
Kaupungin hallintoa hoitaa kunnallisneuvosto 
(Consiglio comunale, 78 jäsentä) sekä sen valit- 
sema pormestari (Sindaco) ja maistraatti (Giunta 
municipale). R:ssa on hyvin paljo hyvänteke- 
viiisyyslaitoksia, sairaaloita, armeliaissäätiöitä 
(Opere Pie, omaisuutta yli 100 milj. liraa) y. m. 

[E. Petersen, „Vom alten Ronr' (1898) ; Tl. Schoe- 
ner, „Rom" (1898); A. de Wan], ,.Roma Sacra" 
(2:nen pain., 1905); Th. Gsell Fels, „Rom und 
die Campagna" (Meyers Reisebiicher 6:s pain., 
1906); Zacher, ..Römisches Volksleben der Gegen- 
vart" (1910) ; Letarouilly, ..fidifices de Roine 
moderne", 3 osaa (1840-57) ; R. Schneider, ,,Rome" 
(1907); A. Strong, ..Roinan sculpture" (1907); 
D. Gnoli, „Have Romu" (1909); TT. Schiick, „Ur- 
strand, „Vandringar genom Rom" (1910) ; T. & 
W. Söderhjelm, ,,Italiensk renässans" (1907: 



suom.) ; Ester Hällström, „Italienska dagar" 
(1912). j 

Historia. Länsiroomalainen valtakunta 
loppui vihdoin pitkällisen kitumisen jäljestä \ 
476 j. Kr. ja R. joutui Odoakerin (ks. Ödova- 
k a r) haltuun. Mutta jo 493 itägoottien kunin- 
gas Theoderik valtasi koko Italian. Hän oles- 
keli enimmäkseen Ravennassa sekä antoi kau- 
punginpäällikön hallita R:aa. Goottien valta 
Italiassa päättyi ennen pitkää verisiin levotto- 
muuksiin ja sotiin, joitten keskuksena R. tav. 
oli. Lyhyessä ajassa (536-552) R. viisi kertaa 
joutui piirityksen tai valloituksen alaiseksi. Ali- 
tuiset taistelut sekä usein riehuvat ruttotaudit 
ja nälänhätä vähensivät suunnattomasti R:n ja 
sen ympäristön väkilukua ja suurin osa kaupun- 
gin alaa oli jo aivan tyhjä ja asukkaaton. Kun 
kuningas Totila 546 poistui R:sta saaliineen ja 
vankeineen, jäi se niin autioksi ja tyhjäksi, että 
kertomusten mukaan ainoastaan petoeläimet 40 
päivän kuluessa siellä asuskelivat. Goottilais- 
sotien aikana luovuttiin myös ikivanhasta ta- 
vasta haudata vainajat kaupungin ulkopuolelle 
ja entiset hautuupaikat, kolumbaariot ja kata- 
kombit, osaksi hävitettiin, osaksi rappeutuivat 
ja unohtuivat. Kun sitten langobardit valloitti- 
vat suurimman osan niemimaata, jäi R. ympä- 
ristöineen edelleen Ravennan eksarkin (ks. t.) 
suojelukseen sekä luettin itäroomalaiseen kei- 
sarikuntaan. Täten R:n piispat, paavit, saavut- 
tivat yhä suuremman vallan sekä tulivat lopulta 
melkein itsenäisiksi Itä-R:n vallan heikontuessa. 
R. oli myöskin pääapostolien ja marttyyrien 
asuin- ja kuolinpaikkana kaikkien kristittyjen 
silmissä pyhä kaupunki sekä lukuisain toivio- 
retkeläisten päämäärä. Kun sitten frankkilai- 
set hallitsijat, Pipin Pieni ja Kaarle Suuri, lah- 
joituksillaan vahvistivat ja enensivät paavien 
maallista valtaa, tuli R. uuden Kirkkovaltion 
pääkaupungiksi. V. 846 arabialaiset saraseenil 
tunkeutuivat R:n muureille saakka ryöstäen 
m. m. Pietarin ja Paavalin basilikoita; sen joh- 
dosta paavi Leo IV rakennutti lujan muurin 
ympäri Vatikaanin kaupunginosan, jota siitä 
lähtien on nimitetty hänen mukaansa (lat. Leo- 
polis 1. Civitas Lconina, it. Cittä Leonina). Seur. 
vuosisatoina R:u ja sen ympäristön sotaisat yli- 
myssuvut riistivät kaiken vallan itselleen sekä 
elämöivät mielinmäärin R:ssa. Kaikkialle ko- 
hosi 10:nnellä ja 11 :nnellä vuosis. aatelisiin- 
noja ja -torneja, joista moni vielä on pystyssä 
R:n vanhemmissa osissa. Kun Robert Guiscard 
1084 tuli paavi Gregorius VII:n avuksi keisari 
Henrik IV:tä vastaan, ryöstelivät hänen nor- 
manni- ja saraseenijoukkonsa kaupunkia paheni 
min kuin vandaalit aikoinaan ja tulipalo hävitti 
Mars-kentän ja koko itäosan. Ainakin Crclius- 
kukkula ja Aventinus muuttuivat tämän jäljestä 
erämaaksi, missä vain vanhat kirkot keskellä 
viinimäkiä törröttivät kaukana ihmisasunnoista. 

R:n kansakin kyllästyi loppumattomiin rii- 
toihin ja taisteluihin sekä päätti vapautua paa- 
vin vallasta ja jälleen uudistaa vanhan tasaval 
lan. V. 1143 R:n kansa asetti senaatin R:aa joh- 
tamaan ; Capitolium tuli tästä lähtien Rai val- 
tiollisen elämän keskipisteeksi. Vasta Aleksan- 
teri III (Bandinelli, 1159-81) ja Innocentius III 
(Conti, 1198-1216) lujittivat jälleen paavien val- 
lan R :ssa, Myöhemmin kansa uudelleen riisti 



167 



Rooma 



1GS 



herruuden itselleen sekä asetti omat hallitus- 
miehensä. Näistä R:n keskiaikaisista, senaatto- 
reista mainittakoon bolognalainen Brancaleone 
degli Andalö, joka in. m. 1257 hävitti 140 aate- 
lislinnaa, Sisilian kuningas Manfred ja Napoli 'n 
kuningas Kaarle Anjoulainen. Kurjin oli R:n 
tila paavien oleskellessa Ranskassa (1305-77). 
Tosin haaveileva Cola di Kienzi (ks. t.) jälleen 
koetti uudistaa R:n tasavallan sekä tehdä R:n 
Italian valtioitten muodostaman liiton pääkau- 
pungiksi. Mutta Rienzi'n aikeet raukesivat tyh- 
jiin ja hän sai surmansa 1354. Vasta sitten 
kuin Martinus V (Colonna) suuren kirkua 
hajaannuksen loputtua saapui R:aan 1420, pa- 
lautui rauha ja järjestys jälleen. Senninkään 
kuin paavien maallinen valta jälleen lujittui, al- 
koi R. kohota rappiotilastaan. Ennen pitkää R. 
joutui renesanssisivistyksen piiriin sekä tuli 
1400-luvun lopulla sen pesäpaikaksi. Jo Niko- 
laus V (Parentucelli, 1447-55) paransi katuja, 
siltoja ja kaivoja, korjautti useita kirkkoja y. m. 
Sikstus IV (della Rovere, 1471-84) suoritti suuria 
rakennustöitä (m. m. Ponte Sisto, Sikstuksen 
kappeli). Varsinkin Julius II (della Rovere 
1503-13) ja Leo X (de' Medici, 1513-21) edisti- 
vät suurenmoisesti tieteitä ja taiteita sekä suo- 
sivat auliisti niitten harjoittajia. Aikakauden 
kuuluisimmat arkkitehdit, kuvanveistäjät ja maa- 
larit, kuten Bramante, Michelangelo, Raffaello 
Santi, Pintnriechio, Perugino y. m., kokoontui- 
vat silloin K :aan sekä loivat mestariteoksensa. 
Koko maailmasta tulvi suuria pääomia R:aan. 
Kaupungin valloitus 1527 (n. s. Sacco di Ronia) 
saattoi tosin jonkun verran häiriötä aikaan. 
Vaikka jo Paavali III :ii (Farnesen, 1534-49) 
ajoilta ilmeni jonkinlainen vastavaikutus rene- 
sanssin ja humanismin rientoja vastaan, pysyi 
R. yhä kaikkien kuvaamataiteiden parhaimpana 
ahjona sekä sen etevimpien edustajien tyys- 
sijana. Tarmokas Sikstus V (Peretti, 1585-90) 
edisti suuresti R:n kehitystä; hän loi paljon uu- 
sia katuja, m. m. Via Sistinan ynnä sen jatkot, 
rakennutti uuden vesijohdon Acqua Felicen, Es- 
panjalaiset portaat y. m. Mahtavat nepootti- 
suvut (Aldobrandini, Barberini, Borghese, Chigi, 
Farnese, Ludovisi, Odescalchi, Pamfili, Rospig- 
liosi y. m.) hankkivat itselleen suunnattomia rik- 
kauksia, joitten avulla rakennuttivat komeita 
palatseja ja huviloita, täyttäen ne suurenmoi- 
silla kokoelmilla. Varsinainen kansa taas vai- 
pui yhä suurempaan köyhyyteen ja laiskuuteen, 
aivan kuten muinaisessa R:ssa keisariajalla 
R:ssa oli 1639 114,256 as., joista 24 piispaa. 
1,786 pappia, 3,539 munkkia. 2.496 nunnaa, 
2,180 kardinaalien huonekuntalaista. 

Vielä 1600-luvulla suoritettiin suuria rakennus- 
töitä U:ssa. Urbanus VIII (Barberini'n, 1623- 
44) ynnä seuraavien paavien taiteellinen avus- 
taja oli monipuolinen Bernini. jonka töitä ovat 
m. m. Pietarintorin pylväistöt ja Vatikaanin 
loistoportaat (Scala regia) . 1700-luvulla alet- 
tiin l!:ssa ryhtyä muinaisjäännösten tieteelli- 
seen tutkimiseen ja esineitten huolellisempaan 
kokoilemiseen ja säilyttämiseen. Klemens X 1 \" 
(Ganganelli, 1769-1774) järjesti Vatikaanin an- 
tiikkikokoelmat, n. s. Museo Pio-Clementinon. 
V. 1798 ranskalaiset lyhyeksi ajaksi saivat R:o 
haltuunsa. Kun sitten Napoleon I 1809 vallat 
tuaan Kirkkovaltion yhdisti R:n Ranskaan, tuli 



siitä hänen toinen pääkaupunkinsa ; hänen poi- 
kansa Napoleon tuli syntymästään 1811 R:n ku- 
ninkaaksi. Kirkkovaltion jälleen jouduttua paa- 
vin käsiin hallittiin R:aa ankarasti ja kaikki 
vapauspyrinnöt tukahutettiin armotta. Mutta 
1849 R. paavi Pius IX :n (Mastai-Ferreti'n, 1846- 
78) paettua vallankumouksen tieltä julistettiin 
tasavallaksi, joka samana vuonna kukistettiin 
ranskalaisten valloitettua kaupungin. Kun Na- 
poleon 111 :n täytyi vetää varusväkensä pois 
Rista, valtasi Italian sotajoukko R:n tunkeutuen 
kaupunkiin muurinaukosta Porta Pian vierestä' 
20 p. syysk. 1870. Kuningas Viktor Emanuel II 
saapui käymältä R:aan jouluk. 31 p. sam. v. ja 
tammik. 26 p. 1871 R. julistettiin Italian kunin- 
gaskunnan pääkaupungiksi. Senjälkeen R. (it. 
la terza Roma) on ripeästi edistynyt: väkiluku 
on kovasti kohonnut, uusia kaupunginosia kas- 
vanut kaikkialle, uusia loistorakennuksia tullut 
lisään j. n. e. Kaikenlaiset työt ja järjestelyt ai 
heuttivat 1889 taloudellisen ahdinkotilan, josta 
R. vain hallituksen avustuksella suoriutui. V. 
1911 vietettiin R:ssa suurenmoisilla juhlalli- 
suuksilla Italian kuningaskunnan 50-vuotista 
muistojuhlaa. 

[F. Gregorovius, ,,Geschiehte der Stadt Roni im 
Mittelalter", 8 osaa (5 :s pain., 1903 seur.), Pas- 
tor, ,,Geschichte der Päpste" (3 :s pain. 1899 
seur.) ; Grisar, „Geschichte Roms und der 
Päpste im Mittelalter" (1898 seur.); E. Stein- 
mann, ,,Rom in der Renaissance" (1902) ; Joly, 
„La Rome d'aujourd'hui" (1895) ; T. & W. Söder- 
hjelm, ,,Italiensk renässans" (1907, myös suom.) ; 
vrt. Rooma 1 ja3 (Rooman valtakunta). 
Italia, Kirkkovaltio, Paavi.] 

3. Kooman valtakunta. 

Valtion alkuvaiheet. Kuninkai- 
den aika (n. 753- n. 510 e. Kr.). 

Roomalaisten perintätaru kertoi, että Alba Lon- 
gan (ks. t.) kuninkaan Numitorin tyttären Rhea 
Silvian ja Mars-jumalan kaksoispojat Romulus ja 
Remus olivat perustaneet kaupungin Palatinus 
kukkulalle ja että Romulus oli nimittänyt kau- 
pungin oman nimensä mukaan surmattuaan vel- 
jensä Remukseu. Romuluksen jälkeen mainitaan 
vielä kuusi kuningasta : Numa Pompilius, Tul- 
lus Hostilius, Aneus Marcius, Tarquinius Pris 
cus, Servius Tullius ja Tarquinius Superbus (ks. 
n.), jotka muka olivat ohjanneet ja kehittäneet 
R:n valtiolaitosta. X T oilla tarinoilla on epäile- 
mättä todellista pohjaa eikä sovi pitää R:n seit- 
semää kuningasta satuhenkilöinä tai pelkkinä 
vertauskuvina. Varsinkin kolmen viimeisen ku 
ninkaan elämää ja hallitustoimia on kuvattu 
seikkaperäisesti. Nämä kuninkaat, Tarquiniuk 
set ja Servius Tullius, olivat muinaistarinain mu 
kaan etruskilaista alkuperää; tämä näyttää osoit- 
tavan, että R. kuningasajan lopulla oli läheisessä 
suhteessa etruskeihin, kenties myöskin heidän yli- 
herruutensa alaisena. Servius Tullius on kansan - 
tärinäin mukaan ollut hurskaan, alamaistensa pa- 
rasta harrastavan hallitsijan perikuva. Hän on 
muka toimeenpannut moniaai mitä tärkeimmät 
uudistukset: tribus-jaon (ks. t.), eenturia-laitok 
sen ynnä censuksen ja centuria-kokouksel (ks. n.) 
sekä myös rakennuttanut mahtavan muurin R:n 
ympärille (vrt. Rooma 1). Lähteiden epäluotet- 
tavuuden takia tiedot K:n valtion vanhimmista 
yhteiskunnallisista oloilta ja laitoksista ovat pe- 



169 



Rooma 



170 



räti niukat ja vaillinaiset. Joka tapauksessa val- 
litsi Roomassa monarkkinen hallitusmuoto, niin- 
kuin vanhimmalla ajalla oli laita kaikissa Apen- 
niinien niemimaan valtioissa. Kuitenkaan kunin- 
gasvalta ei ollut perinnöllinen, vaan siirtyi su- 
vusta toiseen kansan vaalin nojalla. Kuningas 
(rex) valittiin etupäässä johtamaan kansaa sodan 
aikana. Sotakurin ylläpitämiseksi hänellä oli 
korkein tuomio- ja rankaisemisvalta. Tavalli- 
sen kertomuksen mukaan R:n viimeisen kunin- 
kaan Tarquinius Superbuksen karkoittaminen 
ja kuningasvallan lakkauttaminen tapahtui 
n. vv. 510-507 e. Kr. 

Kuninkaan rinnalla oli neuvoskunta s e- 
naatti (ks. t.). Tärinäin mukaan jo Eomu- 
lus oli valinnut 100 miestä senaattiin ja Tarqui- 
nius Priscus lisännyt senaatin jäsenten luku- 
määrän kaksin- tai kolminkertaiseksi. R:n kansa- 
laiset jakaantuivat patriiseihin (ks. t.) 
ja plebeijeihin (ks. Plebs). Patriisit 
olivat ne maata omistavat kansalaiset, jotka 
yhdessä kuninkaan kanssa hoitivat yhteiskunnan 
asioita. Patriisien suojeluksen alaisina olivat 
klientit, suojatit 1. turvatit, jotka olivat velvolli- 
set seuraamaan ja avustamaan suojelusherraansa 
(patronus) myötä- ja vastoinkäymisessä. Klientit 
lienevät alkuaan olleet vapautettuja orjia ja 
muukalaisia taikka patriisien valloittaman maa- 
alueen asukkaita. Plebeijejä olivat muut vapaat 
kansalaiset, jotka eivät saaneet ottaa osaa val- 
tion hallintoon, kuten pienviljelijät, tilattomat, 
käsityöläiset y. m. Arvattavasti erotus patrii- 
sien ja plebeijien välillä ensi alussa oli talou- 
dellista laatua, mutta vähitellen yksin syntyperä 
tuli määrääväksi. 

Perintätietojen mukaan R:n väestö oli jaettu 
kolmeen heimopiiriin (tribus) : Tities, Ramnes, 
Luceres, kukin tribus oli jaettu 10 kuuriaan 
(curia) ja jokainen kuuria 10 sukuun (gens). Jo 
muinaisuudessa otaksuttiin, että Ramnes nimityk- 
sellä tarkoitettiin R:n alkuperäistä väestöä, että 
Tities olivat Titus Tatiuksen seurassa kaupun- 
kiin muuttaneet sabiinit ja Luceres Tullus Hosti- 
liuksen R:aan siirtämät Alba Longan asukkaat 
taikka sinne tulleet etruskit. Kuuria-osastojen 
perusteella järjestettiin sotajoukko. Kukin osasto 
asetti jokaiseen kutsuntaan 100 jalkamiestä 1. 
centurian ja 10 ratsumiestä, joten tribus-piirin 
osalla oli 1.000 jalkamiestä (milites) ja 100 ratsu- 
miestä (cclcrcs). Sotajoukko saattoi kokoontua 
päättämään sodanjulistuksesta tai rauhanteosta. 

Tasavallan perustaminen. Säät y- 
riidat. Italian valloitus (n. 510-265 
e. Kr.). 

Kuninkaan sijaan tuli valtion johtajiksi 
kaksi vuodeksi valittua virkamiestä, joita myö- 
hemmin nimitettiin konsuleiksi (ks. t.) 
I. virkatovereiksi; vanhempi nimitys oli prcclor 
(sotapäällikkö). Kumpikin konsuli saattoi virka- 
aikanaan toimia vapaasti ja itsenäisesti, mutta 
toisella oli aina oikeus estää virkatoverinsa 
toimenpiteitä. Senaatti oli edelleen konsulien neu- 
vostona, joten sen jäsenten nimitys, kokoon- 
kutsuminen sekä kokousten johto ynnä päätös- 
ten toimeenpano oli konsulien asiana. Senaatti 
teki esityksensä kansankokoukselle sekä vahvisti 
tämän päätöksiä hyväksymisellään. Vaikka 
senaatti kertomusten mukaan jo tasavallan ensi 
aikana oli täydennetty etevillä plebeiji jäsenillä. 



oli senaatti vielä kauan aikaa aatelisten patrii- 
sien vallassa. Vanha curia-kokous (comitia 
curiata) säilyi vielä ilman mitään valtiollista 
merkitystä; sitävastoin siitä kehittynyt centuria- 
kokous (comitia centuriata) sai yhä suuremman 
vaikutuksen. Koska kaikki virkamiehet, tuomarit 
ja papit olivat patriiseja, pakotettiin plebeijit 
liittäytymään yhteen patriiseja vastaan voittaak- 
seen suurempia oikeuksia yhteiskunnallisessa ja 
valtiollisessa elämässä. Perintätietojen mukaan 
plebeijit saavuttivat ensimäiset voittonsa vael- 
tamalla pois R:sta. Ensimäisen vaelluksen 
(v. 494 e. Kr.) tärkeimpänä tuloksena mainitaan 
erityisten luottamusmiesten, kansantribuu- 
nien (ks. t.), asettaminen plebeijien keskuu- 
desta. Tribuuni saattoi pelkällä kiellollaan ( inter- 
cessio) kumota senaatin päätökset ja konsulien 
toimenpiteet. Hänen persoonansa oli pyhä ja 
loukkaamaton. Tribuuneja lienee alkuaan ollut 
neljä; sittemmin heidän lukunsa lisättiin 10:ksi. 
Kansantribuunien ohessa mainitaan ediilit 
(ks. t.). Patriisien ja plebeijien eripuraisuus 
johti vanhan sovinnaisen kaupunginoikeuden 
kodifioimiseen ja kirjoitettujen lakien laatimi- 
seen. V :ksi 451 valittiin 10 miestä (ks. D e c e m- 
v i r i) valmistamaan kirjoitettuja lakeja ja näille 
annettiin korkein valta. He saivat virka-aika- 
naan 10 lakitaulua valmiiksi. Seur. v:ksi ase- 
tettiin samanlainen lautakunta jatkamaan edelli- 
sen työtä. Kun nämä kymmenmiehet käyttäy- 
tyivät väkivaltaisesti eivätkä aikoneet luopua toi- 
mestaan, nousi kansa kapinaan ja kukisti heidät 
(vrt. Claudius 2). Senjälkeen valtiolaitos 
palautettiin entiselleen. Uudet konsulit L. Vale- 
rius Potitus ja M. Horatius Barbatus päättivät 
kymmenmiesten lainsäädännän liittämällä kaksi 
uutta taulua ennenmainittuihin 449 e. Kr. Nämä 
taulut, n. s. Kahdentoista taulun 
lait (ks. t.), sisälsivät etupäässä siviilioikeutta 
ja oikeudenkäyntiä koskevia määräyksiä, mutta 
myöskin rikosoikeutta y. m. Vanhastaan patrii- 
sit kiivaasti puolustivat säätynsä puhdasveri- 
syyttä ja täysvertainen avioyhteys patriisien 
ja plebeijien välillä (conubium) oli laissakin 
kielletty. V. 445 patriisit kuitenkin kansan- 
tribuuni C. Canuleiuksen esityksestä suostuivat 
tuon rajoituksen poistamiseen. Valtion johtoon 
päätettiin v. 444 asettaa joko kaksi konsulia 
taikka useampia s o t a t r i b u u n e j a (ks. Tri- 
buuni). Yksinomaan sotatribuuneja oli sitten 
valtionjohtajina 390-367, vuodessa 3-9. V. 435 
asetettiin kaksi censoria taksoitta maan ja 
luetteloihin merkitsemään veronmaksajia ja ase- 
velvollisia. Nämä valittiin oikeastaan 5 v:ksi. 
mutta heidän virkatoimensa rajoitettiin miltei 
heti korkeintaan 1 1 / 2 v :ksi. 

Tasavallan ensi vuosisadoilta mainitaan rooma- 
laisten historioitsijain kertomuksissa melkoinen 
joukko sotia ja taisteluja kuikkien R:n naa- 
purien kanssa. Kuitenkin näistä kertomuksista 
perin vähiin jää jäljelle kriitillisen tarkastuksen 
jäljestä. Tavallisten kertomusten mukaan Tarqui- 
niusten kuningassuku koetti palata Rraan heimo 
laistensa etruskien avulla (vrt. Por Senna). 
Todennäköisesti Rooma ynnä Latium edelleen 
pysyivät etruskien vallan alaisena, ehkä vain 
lyhyen ajan. Taisteluissa etruskeja vastaan 
roomalaiset ja latinalaiset toimivat yhdessä, 
mutta sopu oli useasti epävarma. Perintätietojen 



171 



Rooma 



172 



mukaan roomalaiset jo Servius Tulliuksen halli- 
tessa olivat tehneet liiton muun Latiumin asuk- 
kaiden, latilaisten 1. latinalaisten kanssa. Tosi- 
asiassa roomalaisten ja latinalaisten keskinäiset 
suhteet järjestettiin eräällä liittosopimuksella, 
jonka konsuli Spurius Cassius Yecellinus teki 
latinalaisten kaupunkien valtioliiton kanssa, luul- 
tavasti 493. Tämä liitto oli samalla ystävyys- 
ja puolustusliitto; se oli oikeastaan suunnattu 
Latiumin sotaisia naapuriheimoja, sequejä ja 
volskeja, vastaan, jotka vuoriltaan alinomaa 
hätyyttivät Latiumin tasangon asukkaita. Sitten- 
kuin nämä heimot oli kukistettu, käänsivät 
roomalaiset aseensa pohjoispuolisia naapurei- 
tansa, etupäässä Veji'ä vastaan. Ratkaiseva sota 
alkoi 406 ja päättyi 396 Veji'n valloittamiseen 
diktaattori M. Furius Camilluksen iks. t.) joh- 
dolla. 

Vähän senjälkeen R. joutui suureen vaaraan, 
kun keltit 1. gallit samoilivat Italiaan. Allian 
(ks. t.) joella saamansa voiton jäljestä gallit 
valtasivat kaupungin; ainoastaan Capitoliumin 
linnavuori jäi roomalaisten haltuun. Saatuaan 
runsaat lunnaat poistuivat gallit, mutta hätyyt- 
teliväl vielä useita kertoja R:n alueita. V. 358 
uudistettiin sopimus latinalaisten valtioliiton 
kanssa ja v. 354 solmittiin liitto samnilaisten 
kanssa. Kun R:n ylivalta Latiumissa yhä vah- 
vistui, ryhtyivät latinalaiset v. 340 puolusta- 
maan itsenäisyyttään. Sota päättyi 33S latina- 
laisten kukistukseen : Latiumin kaupunkien valtio- 
liitto hajosi ja useimmat kaupungit menettivät 
itsenäisyytensä sekä tulivat municipikaupungeiksi. 
Tiiman jälkeen R:n valtion ala oli n. 12,000 km 2 
ia asukasluku n. 3 /« miljoonaa. 

Latiumin kukistuksen jälkeen seurasi sotia 
roomalaisten ja samnilaisten välillä (327-304 ja 
298-290). Lopullinen rauha tehtiin 290, jolloin 
samnilaiset saivat pitää vuorimaansa R:n yli- 
herruuden alaisina. Pian tämän jälkeen rooma- 
laiset saivat tilaisuuden puuttua Etelä-Italian 
asioihin. Kun Tarentumin asukkaat ahdistelivat 
R:ii laivastoa, syttyi sota R:n ja Tarentumin 
välillä. Vaikka tarentolaiset saivat puolelleen 
lukaanlt, messaapit ynnä muut heimot sekä vielä 
kutsuivat avukseen Epeiroksen kuninkaan Pyr- 
rhoksen (ks. t.), täytyi Tarentumin 272 antau- 
tua roomalaisille. Myöskin Etrurian heikontu- 
neet kaupungit joutuivat tähän aikaan R :n val- 
taan. Näiden valloitusten jälkeen R:n hallit- 
sema osa Italiaa oli n. 130,000 km 2 ja asukas- 
luku n. 4 miljoonaa: se ulottui Arnus- (nyk. 
Arno) ja Rubico- (nyk. Fiumicino) joista Messinan- 
salmeen. Siten Apenniinien niemimaan eteläosa 
täydellisesti oli joutunut R:n vallan alaiseksi ja 
Italia nimitys, jota kreikkalaiset muinoin olivut 
käyttäneet sen äärimäisestä kärjestä, nim. Regiu- 
mista (nyk. Reggio di Calabria) Scylaciumiin 
(nyk. Squillaee) ulottuvasta osasta, tuli koko 
niemimaan tavalliseksi nimeksi. 

Ennenkuin Italia täten joutui R:n valtaan, 
olivat patriisien ja plebeijien väliset säätyriidat 
päättyneet jälkimäisten eduksi. Alituinen sota- 
tila edisti voimakkaasti yhteiskunnan kansan 
valtaistuttamista, koska pitkällisiä sotia ei voitu 
käydä menestyksellisesti ilman kaikkien kansan 
kerrosten myötävaikutusta. I*st>at plebeijit, kuten 
M'. Curius ja C. Fabricius (ks. n. K ylenivät 
valtion korkeimpiin luottamustoimiin sekä kun 



nostautuivat sodan ja rauhan aikana. Kuitenkin 
toinen konsuli vielä v :een 172 e. Kr. säännölli- 
sesti valittiin patriisien keskuudesta. Mitään 
suurempaa erimielisyyttä patriisien ja plebeijien 
välillä ei syntynyt ennenkuin v. 287, jolloin 
plebeijit aseellisina miehittivät Janiculumiu. 
Silloin diktaattori Q. Horiensius sääti lain, jonka 
mukaan tribus-kokouksen (cornitta tributa, ks. 
C omi ti a) päätökset (plebiscila) tulivat sito 
viksi koko kansalle sekä samanarvoisiksi cen- 
t uria-kokousten päätösten (legcs) kanssa. Lain- 
säädäntö sekä alempien virkamiesten vaalit jou- 
lun at tästä lähtien suurimmaksi osaksi tribus- 
kokousten huoleksi; sitävastoin valtion korkeim 
mat virkamiehet: konsulit, pnetorit ja ceusorit 
valittiin eenturia-kokouksissa. 

Puunilaissodat. Yli valtius Väli- 
m e r e n-m aissa ja maailmanvalta 
(265-133 e. Kr.). 

Sittenkuin Etelä-Italia täydellisesti oli joutu- 
nut R:n valtaan, käänsivät roomalaiset huo- 
mionsa niemimaan jatkoon, Sisilian saareen. 
Tästä johtui yhteentörmäys Karthagon kanssa. 
Kun roomalaiset avustivat kampanialaisia palkka- 
sotureita mamertiineja, jotka olivat miehittä- 
neet Messanan, seurasi v. 264 sota R:n ja Kar- 
thagon välillä. Kaikkiaan oli 3 sotaa, joita 
tavallisesti nimitetään puunilaissodiksi. 
Vaikka Karthago tähän aikaan oli silloisen 
maailman ensimäinen merivaltio ja R:lla sodan 
alussa oli tuskin nimeksikään sotalaivoja, niin 
konsuli C. Duilius vartavasten rakennetulla lai- 
vastolla loistavasti voitti karthagolaiset Myken 
meritaistelussa v. 260. Senjälkeen käytiin sotaa 
vaihtelevalla onnella vielä monta vuotta. Vih- 
doin konsuli C. Lutatius Catulus ratkaisevasti 
voitti karthagolaiset iEgates-saarten luona v. 242. 
Rauhanteossa v. 241 Karthago jätti R :lle koko Sisi- 
lian ynnä sen ja Italian manteren välillä olevat 
saaret sekä maksoi suuren sotakorvauksen. Sisi- 
lia tuli R:n ensimäiseksi voittomaaksi 1. pro- 
vinssiksi. Rauhanteon jälkeen roomalaiset vil- 
pillisesti anastivat v. 238 Sardinian, joka hei- 
dän selityksensä mukaan sijaitsi Sisilian ja Ita- 
lian välillä sekä ottivat haltuunsa Korsikankin. 
Samaan aikaan roomalaiset tekivät sotaretken 
Adrianmeren toiselle puolelle Illyriaau, minkä 
jälkeen Apollonia (lähellä nyk. Aulonaa 1. Valo- 
naa) ja Epidamnos (myöh. Dyrrhachium, nyk. 
Durazzo) ynnä Korkyra (nyk. Korfu) liittou- 
tuivat R:n kanssa. Pohjoiseenkin päin laajeni R :n 
alue. Konsuli M. Claudius Marcellus voitti keltti- 
läiset Clastidiumin edustalla <nyk. Casteggio) ja 
toinen konsuli Cn. Cornelin- Scipio valtasi Medio- 
laniumin (nyk. Milano) ; tämän jälkeen kelttiläiset 
alistuivat R:n valtaan v. 222. Vähiin senjälkeen 
R. ja Karthago uudelleen joutuivat sotaan. Kun 
roomalaiset vastoin Hasdrubalin (ks. t.) kanssa 
tekemäänsä sopimusta ottivat suojelukseensa Ebro- 
joen eteläpuolella sijaitsevan Saguntumin (ks. t.) 
ja karthagolaisten seuraava ylipäällikkö Hanni- 
bal v. 219 valloitti kaupungin, syttyi sota R:n 
ja Karthagon välillä (toinen puunilaissota 
vv. 218-201 e. Kr.). Hannibal hyökkäsi sotajouk- 
koineen Italiaan, missä hän toivoi saavansa apua 
R:n alamaisilta ja liittolaisilta. Vaikka hän 
voitti m. m. konsuli C. Flaminiuksen (ks. t.) 
Trasumenus- järven (nyk. Lago di Trasimenoi 
rannalla v. 217 ja molemmat konsulit L. vEmi- 



173 



Rooma 



174 



lius Paulluksen ja C. Terentius Varron Cannam 
(ks. t.) taistelussa v. 216, niin roomalaisten sit- 
keä, järjestelmällinen vastarinta sekä heidän 
liittolaistensa uskollisuus lopulta mursivat Kar- 
thagon voimat. R:u päälliköiden, varsinkin 
P. Cornelius Scipion, saavuttamat menestykset 
Pyreneitten niemimaalla ja Afrikassa pakottivat 
Karthagon kutsumaan Hannibalin pois Italiasta. 
Zaman taistelussa 202 päättyi sota R:n hyväksi. 
Rauhanteossa Karthago luopui kaikista Afrikan 
ulkopuolella olevista alusmaistaan sekä melkein 
koko sotalaivastostaan ja maksoi suuren sota- 
korvauksen. Karthagon kukistuessa R. saavutti 
ylivaltiuden Välimeren länsiosassa ja saattoi täy- 
sin voimin kääntyä itäänpäin heikontuneita hel- 
lenistisiä valtioita vastaan. Tappioistaan huoli- 
matta Karthago jälleen suuresti vaurastui laajan 
kauppansa ja rikkaan alueensa avulla. Sentäh- 
den roomalaiset vielä kerran v. 149 tarttuivat 
aseisiin tuhotakseen vanhan kilpailijansa. Var- 
sinkin tunnettu valtiomies M. Porcius Cato ja 
Numidian kuningas Masinissa puuhailivat väsy- 
mättömästi Karthagon perikatoa. P. Cornelius 
Scipio iEmilianuksen ylijohdolla Karthago val- 
loitettiin tuimien taistelujen jälkeen ja hävitet- 
tiin maan tasalle v. 146. Karthagon alue yhdis- 
tettiin R:n valtakuntaan Africa nimisenä pro- 
vinssina. 

Ennen Karthagon lopullista häviötä R. useilla 
Illyriassa, Makedoniassa ja Vähässä- Aasiassa käy - 
millään sodilla lujitti ylivaltansa kreikkalaisessa 
maailmassa. Makedonia menetti melkein täydel- 
lisesti vaikutuksensa Kreikassa, Syyria työnnet- 
tiin pois Vähästä-Aasiasta ja heikonnettiin tun- 
tuvasti ja Egypti kadotti useimmat alusmaansa. 
Makedonia ei säilynyt enää kauan itsenäisenä val- 
tiona. Kun roomalaiset v. 171 julistivat sodan 
sen kuningasta Perseusta vastaan, tunkeutui L. 
^Emilius Paullus Makedoniaan sekä päätti koko 
sodan Pydnan taistelulla v. 168. Vihdoin maa 
muutettiin R:n provinssiksi v. 147. Makedonian 
jälkeen tuli itse Kreikan vuoro joutua R:n val- 
taan. Sittenkuin Akhaian liittokunta oli hajoi- 
tettu ja m. m. rikas Korinthos oli perin pohjin 
hävitetty varoitukseksi muille, menetti Kreikka 
valtiollisen itsenäisyytensä sekä yhdistettiin Ma- 
kedonian provinssiin, kunnes erityinen Akhaia- 
maakunta myöhemmin muodostettiin. Pergamo- 
nin viimeisen kuninkaan Attalos III Philometo- 
rin jälkisäädöksen nojalla roomalaiset v. 133 sai- 
vat haltuunsa suuren alusmaan, joka niinikään 
järjestettiin Asia nimiseksi provinssiksi. Roo- 
malaisten täytyi myöskin yhtämittaa Italiassa 
taistella kelttiläisiä ja ligureja vastaan. R:n sota- 
joukot tunkeutuivat lakkaamatta eteenpäin ja 
roomalaiset ynnä latinalaiset siirtolaiset seura- 
sivat heitä, joten Pohjois-Italia (Gallia Cisal- 
pina) vähitellen joutui täydellisesti R:n valtaan. 
Pyreneitten niemimaalla roomalaiset kävivät ko- 
via taisteluja sikäläisten alkuasukkaiden kanssa. 
Lopulta ennenmainittu Scipio iEmilianus kukisti 
eri heimot sekä valloitti v. 133 pitkällisen piiri- 
tyksen jälkeen Numantian. 

Valtiolaitos pysyi tällä ajanjaksolla näennäi- 
sesti samanlaisena kuin ennen, mutta muuttui 
tosiasiassa useissa kohdissa. Toisen puunilais- 
sodan ajoilta, saakka kansankokousten merkitys 
vähenemistään väheni ja kaikki valta keskittyi 
senaattiin. Senaatin huolena oli valtionvarain 



hoito ja käyttö, joten se päätti valtion tuloista 
ja menoista, määräsi verot sekä vuokrasi verojen- 
kannon urakoitsijoille (ks. Publikaani). Se 
huolehti voittomaiden hallinnosta, hoiti ulko- 
asioita, ylläpiti yhteyttä vieraiden valtioiden 
kanssa sekä valvoi myös oikeustointa ynnä 
uskonnon asioita. Senaatti oli virkaylimystön 
(nobilitusj keskuksena ja edustajana. Ainoastaan 
se, joka oli joutunut n. s. kuruliseen virkaan 
(ks. S e 1 1 a c u r u 1 i s) , se on tullut ainakin 
qurcstoriksi, saattoi lukeutua tähän ylimystöön, 
jonka jäsenet pitivät kaikkia valtion virkoja 
yksinomaisena etuoikeutenaan. Varsinaisen virka- 
ylimystön, senaattorisäädyn, ohella muodostui 
rahaylimystö, ritarisääty. Tämän säädyn jäsenet 
saivat haltuunsa liikeyritykset ja rahatoimet sekä 
veronkanto-oikeuden, joten heidän vaikutuksensa 
yhteiskunnassa oli tavattoman suuri. 

Tasavallan loppuaika. Sisälliset 
levottomuudet ja sodat (133-30 e. Kr.). 

Kun Karthago oli hävitetty ja Makedonia ynnä 
Kreikka vallattu, oli R:n tasavalta silloisen 
maailman mahtavin valtio; sen alue ulottui 
Alpeilta Afrikan erämaihin sekä Atlantin valta- 
merestä kauas Vähään-Aasiaan. Mutta alin- 
omaiset sodat olivat hyödyttäneet vain ylimys- 
piirejä; sitävastoin kansan ydin, maataviljelevä 
luokka, oli kuten ennenkin kantanut raskaimman 
taakan sotien raivotessa, kaupunkilaisväestö taas 
oli paljoa vähemmän rasitettu ja alin kansan- 
luokka, köyhälistö, oli lain mukaan vapautettu 
sotapalveluksesta. Sodat olivat myös aikaansaa- 
neet täydellisen muutoksen koko Italian talou- 
dellisessa elämässä. Viljanviljelys ei enää kan- 
nattanut, sittenkuin R. oli saanut viljaatuoi tavia 
alusmaita. Suuret tilanomistajat suoriutuivat 
kuitenkin helpommin orjalaumainsa avulla kuin 
varsinaiset talonpojat. Taloudelliset ja yhteis- 
kunnalliset epäkohdat tulivat ennen pitkää niin 
räikeiksi, että muutosta kovasti kaivattiin. 
Senaatin velvollisuutena olisi ollut ryhtyä paran- 
nuspuuhiin, mutta koska sen jäsenistön edut etu- 
päässä olivat kysymyksessä, jäivät kaikki toimen- 
piteet sen puolelta sikseen. Siksi itse kansan 
täytyi ryhtyä parantamaan asemataan ja siitä 
oli seurauksena pitkällinen levottomuuksien ja 
uudistusten ajanjakso, joka päättyi tasavaltaisen 
hallitusmuodon kukistumiseen. 

Kansan asiata ajoi ensiksi Tib. Sempronius 
Gracchus (ks. Gracchus 2), lempeä, hienosti 
sivistynyt ylimys, joka valitutti itsensä kansan- 
tribuuniksi v:ksi 133 e. Kr. sekä heti ryhtyi 
uudistuspuuhiin. Ajaakseen uudistuksensa täydelli- 
sesti perille Tib. Gracchus pyrki vielä seuraavan 
vuoden kansantribuuniksi vastoin perinnäistapaa. 
Mutta vaalitoimituksen aikana syntyneessä me- 
telissä Gracchus ynnä 300 hänen puoluelaistaan 
sai surmansa. Hänen nuorempi veljensä Gaius 
Gracchus (ks. Gracchus 3) jatkoi hänen työ 
tään laajemmin ja tarmokkaammin. Gaius 
Gracchuksen päämääränä oli kansanvaltaisen hal- 
lituksen luominen, hallinnollisten epäkohtien ja 
puutteellisuuksien poistaminen sekä yhteiskunnal- 
listen olojen parantaminen. Hän tuli kansan 
tribuuniksi v:ksi 123 sekä niinikään v :ksi 122. 
Virka-aikanaan hän esitti ja ajoi perille useita 
tärkeitä lakiehdotuksia. Mutta kun Graeclmsta 
juonittelujen takia ei enää valittu uudestaan tri- 
buuniksi ja senaatti aikoi peruuttaa muutamia 



175 



Rooma 



176 



hänen toimenpiteitään, ryhtyivät hänen puolue- 
laisensa aseelliseen vastarintaan. Mellakassa ta- 
pettiin 3,000 kansanpuoluelaista : Gracchus itse 
surmautti itsensä orjalla 121 e. Kr. Useimmat 
Gaius Gracchuksen laeista jäivät voimaan, kuten 
lait vii janjakelusta sekä tuomarinvirkojen täyt- 
tämisestä. Vähää myöhemmin Rooma joutui so- 
taan, joka räikeästi paljasti koko hallituspuolueen 
ja ylimystön turmeluksen ja kyvyttömyyden, 
niin. sotaan Jugurthaa (ks. t.) vastaan (111-105 
e. Kr.). Lopuksi kansa valitsi sivistymättömän, 
halpasukuisen C. Mariuksen (ks. t.) konsuliksi 
v :ksi 107 sekä määräsi hänelle erityisellä pää- 
töksellä sodankäynnin Jugurthaa vastaan. Sota 
päättyikin pian .1 uunit ha n vangitsemiseen 105 
e. Kr. Marius pani toimeen useita tärkeitä 
uudistuksia sotajoukon muodostuksessa ja asestuk- 
sessa. Hän otti näet joukkoihinsa etupäässä köy- 
hälistöön kuuluvia sotamiehiä, jotenka armeia 
muuttui asevelvollisesta kansalaismiliisistä pesta- 
tuksi palkkajoukoksi. Senlisäksi Marius määriisi 
kaikille jalkamiehille samat aseet ja varustukset. 
Legioona jaettiin kohortteihin (ks. t.) ja ratsu- 
väki muodostettiin yksinomaan liittolaisista ja 
maakuntalaisista. Mariuksen aikana germaanilai- 
set kimbrit (ks. t.) liittolaisineen uhkasivat R:n 
valtakuntaa tuholla. Mutta Marius voitti teuto- 
nit ynnä ambronit perinpohjin Aquae Sextisen 
taistelussa 102 e. Kr. sekä yhdessä virkaveljensä 
Q. Lutatius Catuluksen kanssa kimbrit Vercel- 
lam läheisyydessä 101 e. Kr. Jugurthan sodasta 
asti kansanpuolueen vaikutus valtiossa oli ko- 
honnut. Sen etunenässä olivat kansantribuuni L. 
Appuleius Saturninus ja praitori C. Servilius Glau- 
cia. Saturninuksen C. Gracchuksen henkeen laa- 
timat lakiehdotukset saattoivat kaikki yhteiskun- 
nan varakkaat yhtymään senaattiin ja optimaat- 
teihin omien etujensa puolustamiseksi. Senaatti 
antoi silloin konsuleille täydellisen (diktaatto- 
rin) toimivallan, ja Marius, joka oli kuudennen 
kerran konsulina v. 100, käytti sitä omia puolue- 
tovereitaan vastaan. Saturninus ja Glaucia sur- 
mattiin ja heidän kannattajiaan vainottiin anka- 
rasti. Pian sen jälkeen Italiassa olevien liitto- 
laisten vanha tyytymättömyys R :aa kohtaan puli- 
kesi ilmikapinaan 91 e. Kr. Nämä kyllä asettivat 
suuremman osan sotajoukkoa, mutta eivät saaneet 
nauttia sotien tuottamista eduista samassa mää 
rässä kuin täyskansalaiset. Koska italialaisilla 
ensi aluksi oli paljon menestystä, myönsivät roo- 
malaiset kansalaisoikeuden erinäisin rajoituks ; n 
kaikille liittolaisille 89 e. Kr. Ennenkuin liitto- 
laissota (ks. t.) oli loppunut, uhkasi Pontoksen 
mahtava kuningas Mithridates VI Eupator (ks. t.) 
R:n valtakuntaa Vähiin-Aasian puolelta, yli- 
päällikkyys sodassa häntä vastaan oli senaatin 
toimesta annettu konsuli L. Cornelius Sullalle 
(ks. t.), mutta kansanpuolue tahtoi määrätä sen 
Mariukselle ja kansankokous päätti niin. Silloin 
Sulia sotajoukkoineen valtasi pääkaupungin. Vah- 
vistaakseen ylimyspuolueen valtaa Sulia koetti 
saattaa valtiomuodon sen aikaisemmalle kannalle. 
Hiin teki niiet tribus-kokousten lainsäädäntötoi 
minnan riippuvaiseksi senaatin hyväksymisestä 
ja rajoitti kansantribuunien toimintavallan p li- 
tanialla heidän aloiteoikeutensa. Sulia n lähdet- 
tyä Epeirokseen 87 e. Kr. Marius palasi Afri- 
kasta sekä valloitti yhdessä L. Cornelius Cinnan 
(ks. t.) kanssa Rooman, missä hänen hurjistuneet 



joukkonsa monta vuorokautta raivosivat ylimys- 
puolueen kannattajia vastaan. Sullan lait ku- 
mottiin ja hän itse julistettiin valtion kirouksen 
alaiseksi. Voittojen perästä tehtyään rauhan 
Mithridateen kanssa 85 e. Kr. Sulia saapui jäl- 
leen Italiaan sekä valtasi Rooman, tuhottuaan 
samnilaiset ja lukaanit sen edustalla 82 e. Kr. 
Hiin tuli sitten diktaattoriksi nimenomaan vai 
tiomuodon ja lainsäädännön järjestämiseksi sekä 
koetti lukuisilla toimenpiteillä palauttaa, lujit- 
taa ja enentää senaatin valtaa. Järjestettyään 
valtion olot mielensä mukaan Sulia vetäytyi 
yksityiselämään 79 e. Kr. 

Sullan kuoltua 78 e. Kr. puolueiden kiistal 
alkoivat entistä kiivaampina. Mariuksen puoluetta 
edusti menestyksellisesti Pyreneitten niemimaalla 
Q. Sertorius, joka taisteli hallituksn sotajoukkoja 
vastaan kuolemaansa saakka 72 e. Kr. Häntä vas- 
taan lähetettiin lopulta Sullan ent. alipäällikkö 
Cn. Pompeius (ks. t.). Järjestettyään Pyreneit- 
ten niemimaan olot Pompeius palasi 71 e. Kr. 
Italiaan sekä tuhosi vielä Pohjois-Italiassa jään- 
nökset Spartacuksen (ks. t.) johtamista orjajou- 
koista, mitkä prsetori M. Licinius Crassus Dives 
(ks. Crassus 2) oli voittanut Lukaniassa ja 
Apuliassa. Voitolliset päälliköt Pompeius ja 
Crassus tulivat konsuleiksi v:ksi 70 e. Kr. kan- 
sulivuotensa loputtua Pompeius lähestyi kansan- 
puoluetta saadakseen sen avulla laajempaa toi- 
mintaa ynnä voitonmainetta. V. 67 e. Kr. kan- 
santribuuni Aulus Gabinius kansankokouksessa 
puolsi melkein rajattoman ylipäällikkyyden an- 
tamista Pompeiukselle sodassa Välimerellä ret- 
keileviä merirosvoja vastaan. Pompeius puhdis 
tikin lyhyessä ajassa koko Välimeren meriros- 
voista. Sitten hän sai kansantribuuni C. Mani- 
liuksen esityksestä ylipäällikkyyden sodassa 
Mithridatesta ja Armeenian kuningasta Tigra- 
nesta vastaan (ks. Lueullus). Pompeiuksen 
voittojen johdosta Mithridates päätti päivänsä 
ja Tigranes alistui 63 e. Kr. Vielä Pompeius yh- 
disti Syyrian R:n valtakuntaan 64 e. Kr. sekä 
asetti Juudean sen maaherran hallinnon alaiseksi 
seur. v. Hänen toimestaan kolme uutta pro- 
vinssia Bithynia (ja osa Pöntöstä), Kilikia (ynnä 
Pamphylia) ja Syyria (sekä Foinikia! välittö- 
mästi yhdistettiin R:n valtakuntaan ja useat 
osat saivat roomalaisille mieleiset ruhtinaat'. 
Samoihin aikoihin Catilinan (ks. t.) salahank- 
keet 65 ja 63 e. Kr. saattoivat valtion kuohuksiin. 
Mutta v:n 63 konsuli M. Tullius Cicero (ks. 
Cicero 1) tukahutti hänen salaliittonsa sekä 
mestautti useat hänen rikostovereistaan. Tämän 
johdosta ylimyspuolueen ja senaatin arvovalta 
jälleen jossakin määrin lujittui. Silloin v :ksi 59 
konsuliksi valittu G Julius Ca?sar (ks. t.), Cras- 
sus ja Pompeius tekivät keskenään sopimuksen, 
n. s. ensimäisen triumviraatin, avustaakseen toi- 
siaan tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Konsuli- 
ajan loputtua Caesar Lähti Galliaan, jonka hiin 
lopulta kokonaan yhdisti R :n valtakuntaan. 
Vv. 51-50 koko Gallia järjestettiin room. maa 
kunnan muotoon. Askenmainittu liitto uudistet- 
tiin Lucassa v. 56, ja Crassus ja Pompeius tuli- 
vat jälleen v:n 55 konsuleiksi. Crassus lähti 
sitten Syyriaan käydäkseen sotaa parthialaisia 
vastaan, mutta Orodes im päällikkö Surenae 
tuotti hänelle perinpohjaisen tappion Karrhain 1. 
Carrham eteläpuolella, ja peräytymismatkallaan 



177 



Rooma 



178 



hän sai surmansakin 53 e. Kr. Crassuksen kuol- 
tua Pompeiuksen ja Caesarin suhde kävi yhä kyl- 
memmäksi ja Pompeius lähestyi taas senaatin- 
puoluetta. Pitkien myrskyisten keskustelujen jäl- 
keen senaatti tammik. 7 p. 49 e. Kr. päätti vaa- 
tia Caesaria määräpäiväksi luovuttamaan maakun- 
tansa sekä laskemaan sotajoukkonsa hajalle. Sil- 
loin Caesar tammik. 10 ja 11 päivän välisenä 
yönä kulki sotajoukkoineen yli Rubico-joen ; nyt 
alkoi sisällissota, jota enimmäkseen käytiin Ita- 
lian rajojen ulkopuolella. Thessaliassa Pharsa- 
loksen (ks. t.) tasangolla Caesar perinpohjaisesti 
voitti Pompeiuksen armeian 48 e. Kr. Pompeius 
itse surmattiin kavalasti paettuaan Egyptiin 
sam. v. Voitettuaan vastapuolueen joukot Afri- 
kassa 46 sekä Hispaniassa Mundan taistelussa 
45 e. Kr. Caesar oli todellisuudessa R:n valta- 
kunnan yksinvaltias hallitsija. Vanha valtio- 
muoto oli jo käynyt yli-ikäiseksi ja vain sotilas- 
monarkia oli enää mahdollinen. Kuitenkin Caesar 
vältti kuninkaan nimen tavoittelemista. Mutta 
vihaa ja tyytymättömyyttä häntä kohtaan kyti 
vielä monella taholla. Lopulta noin 60 ylimystä 
yhtyi salaliittoon Caesaria vastaan ja Caesar sur- 
mattiin tikariniskuilla senaatin istunnossa maa- 
lisk. 15 p. 44 e. Kr. 

Yleisen epävarmuuden vallitessa Caesarin mur- 
han jäljestä hänen uskollinen kannattajansa ja 
virkatoverinsa konsulintoimessa v. 44 Marcus 
Antonius (ks. t.) koetti saada johdon käsiinsä. 
Silloin saapui Caesarin sukulainen ja pääperil- 
linen Gaius Octavius (ks. August us), jonka 
Caesar oli adopteerannut sukuunsa nimellä 
C. Julius Caesar Octavianus. Hän tuli sotajouk- 
kojen avulla jo 43 e. Kr. konsuliksi yhdessä 
sukulaisensa Q. Pediuksen kanssa. Ennenkuin 
mitään yhteentörmäystä tapahtui Octavianuksen 
ja Antoniuksen välillä, yhtyivät nämä ynnä 
M. ^Emilius Lepidus lähellä Bononiaa (nyk. 
Bologna) sekä tekivät liiton (toisen triumviraa- 
tin) vastustajiensa kukistamiseksi. Erityisellä 
lakimääräyksellä nämä miehet rajattomin val- 
tuutuksin asetettiin valtion johtoon 5 vuodeksi. 
v:n 38 loppuun. Ensi aluksi triumvirit raiva- 
sivat tieltään vastustajansa sekä hankkivat itsel- 
leen varoja heidän omaisuutensa takavarikoimi- 
sella. Kaksoistaistelussa Philippoin tienoilla syk- 
syllä v. 42 voitto joutui lopullisesti triumvireille : 
edellisen taistelun jäljestä toinen tasavaltalais- 
ten johtajista C. Cassius Longinus (ks. Cas- 
sius 1) surmasi itsensä ja toisen tappion joh- 
dosta M. Junius Brutus (ks. Brutus 3) päätti 
päivänsä. Sitten triumvirit jakoivat R:n valta- 
kunnan provinssit keskenään. Triumvirien liitto 
uudistettiin jälleen 5 vuodeksi v. 37 e. Kr. Mutta 
Octavianus pakotti jo v. 36 Lepiduksen vetäyty- 
mään yksityiselämään. Antonius taas loukkasi 
roomalaisia suhteellaan Egyptin kevytmieliseen 
kuningattareen Kleopatraan (ks. t.). Vihdoin 
t. 32 e. Kr. julistettiin sota Kleopatraa vas- 
taan sekä erotettiin Antonius kaikista viroistaan. 
Kun Rooman laivaston päällikkö M. Vipsanius 
Agrippa saarsi Actiumin niemekkeen ulkopuolelle 
asettuneen Antoniuksen laivaston, alkoi taistelu 
syysk. 2 p. 31, joka päättyi Octavianuksen voit- 
toon. Egypti antautui miltei vastarinnatta: 
Antonius lopetti päivänsä itsemurhalla ja Kleo- 
patra noudatti hänen esimerkkiään. Veriset 
sisällissodat päättyivät nyi ja rauhan ja edis- 



tyksen ajanjakso alkoi R: Q valtakunnalle uuden 
maailmanvaltiaan Caesar Octavianuksen turvissa. 

Sisä valtiollinen, aineellinen ja 
henkinen kehitys tasavallan ajan 
loppuu n. 

R:n valtakunta kehittyi vähitellen maailman- 
vallaksi pienestä kaupunkivaltiosta, jonka väli- 
tön alue kuningasajan lopulla lienee ollut 
n. 100 km 2 , ja se säilytti edelleen kaupunki- 
valtion hallintoelimiä ja laitoksia. Erittäin tai- 
tavasti R:n hallitus osasi ryhmittää alamaisensa 
ja liittolaisensa moniasteiseen valtiojärjestelmään 
estääkseen kaiken yhteistunnon heidän välillään. 
Italian valloituksen jälkeen R:n välitön alue 
ulottui pitkin kaistalein yli koko niemimaan, 
koska roomalaiset pakottivat voittamansa valtiot 
ja heimot luovuttamaan itselleen osan maistaan. 
Näille alueille sijoitettiin viljelijöitä vartavasten 
perustettuihin kaupunkeihin. Useimmat valloite- 
tuista kaupungeista tulivat municipiumeiksi 
(ks. t.). Sitäpaitsi kuului R:n valtiorakennuk- 
seen liittovaltioita ja -heimoja. Nämä kaikki 
nauttivat sisällistä itsenäisyyttä, mutta olivat 
muuten R:n hallituksen alaisia sekä velvollisia 
asettamaan sotajoukkonsa sen käytettäviksi. Toi- 
sen puunilaissodan jälkeen italialaisten liitto- 
laisten asema yhä huononi, kun sotien tuotta- 
mat rasitukset kasvavassa määrässä joutuivat 
heidän niskoilleen. Vasta n. s. liittolaissodan 
johdosta roomalaiset katsoivat välttämättömäksi 
myöntää R:n kansalaisoikeudet melkein kaikille 
liittolaisille. Uudet Italian ulkopuolella olevat 
voittomaat tulivat alusmaiksi 1. provinsseiksi, 
joiden asukkaat eivät olleet R:n kansalaisia 
eivätkä liittolaisia, vaan sen alamaisia. ■ — 
Valtiolaitos pysyi näennäisesti tasavallan lop- 
puun samanlaisena kuin ennen, mutta, muuttui 
itse asiassa aivan toisenlaiseksi. Toisen puuni- 
laissodan ajoilta saakka kansankokousten mer- 
kitys vähenemistään väheni ja kaikki valta kes- 
kittyi senaattiin. Senaatti tuli uuden virka- 
ylimystön varsinaiseksi edustajaksi. Senaattori 
säädyn ohella muodostui vähitellen rahaylimvstö. 
ritarisääty, jonka jäsenet ottivat huostaansa 
liikeyritykset ja rahatoimet. 

Aikaisin Italian kansat joutuivat Kreikan 
sivistyksen yhteyteen. Vasta 3:nnen vuosis. 
keskipaikkeilta alkoi kreikkalainen kulttuuri 
tuntuvammin vaikuttaa R:n oloihin. Sittenkuin 
valloitettuihin maihin oli perustettu siirtokuntia, 
jotka olivat yhtämittaisessa yhteydessä emä 
maan kanssa, levisi kreik. kulttuuri laajempiin 
kin kansankerroksiin. Varsinkin toisen puunilais- 
sodan ajoilta alkoi muukalaisia tulvailla R :aan, 
joka oli muuttumaisillaan koko silloisen maail- 
man keskustaksi (ks. Rooman kirjalli- 
suus). 

Roomalaisten vanha kansallinen uskonto muut 
tui jo varhain. Kansanomaisten jumalain lisäksi 
(Dei indigetes) tuli varhain uusia tulokkaita 
(Det novensides), jotka työnsivät syrjään enti- 
set jumalat tai sulautuivat niihin. Roomalaiset 
omaksuivat kaikkina aikoina helposti muukalai- 
sia hengensuuntia ja palvelutapoja sekä suvait- 
sivat vapaamielisesti vieraita uskontoja, kunhan 
vain nämä eivät rikkoneet yleistä järjestystä. 
Italialaisten heimojen jumalien lisäksi omaksut- 
tiin jo tasavallan alkuaikoina kreikkalaisten 
jumalia palvelutapoiueen. Vasta toisen puunilais- 



179 



Rooma 



180 



sodan ajoilta roomalaisten kultti kreikkalaistin 
täydellisesti. Tasavallan loppuaikoina sivistyneet 
piirit yleensä olivat aivan välinpitämättömällä, 
jopa kielteiselläkin kannalla uskonnonasiois>a. 

Yksinvallan perustaminen. 11 a u- 
h a n ja edistyksen aikakausi (30 e. Kr.- 
192 j. Kr.). 
Juliukset ja Claudiukset (30 e. Kr. -68 j. Kr.). 
Kun Octavianus Antoniuksen ja Kleopatran 
kuoltua oli palannut Roomaan 29 e. Kr., järjesti 
hän seuraavina Nuusina valtakunnan oloja enti- 
sen rajattoman valtansa nojalla. Riutta tammik. 
13 p:nä 27 e. Kr. hän luopui erityisistä valtuuk- 
sistaan sekä jätti hallituksen jälleen senaatin ja 
kansan huostaan. Kiitollisuutensa ja kunnioituk- 
sensa osoitukseksi senaatti antoi hänelle kunnia- 
uimen Augustus (ks. t.). Alussa, v:sta 27 e. Kr., 
August us vuosittain li oi 1 i kousulintointa. 
V:sta 23 hän perusti siviilivaltansa kansantri- 
buunin virkaan, joka vuosittain annettiin hänelle. 
Saadessaan eensorin virkavallan Augustus tehok- 
kaasti vaikutti senaatin muodostukseen. Lisäksi 
hän pidätti itselleen vakinaisen armeian yli- 
koinennon käyttäen kuten Caesar v:sta 40 pysy- 
väisesti imperalorin nimeä. Hallituksen kahtia- 
jaon (dyarkian) takia senaatin ja Augustuksen 
välillä R:n valtakunnan eri osat jaettiin siten, 
että Italia sekä keskiset. rauhalliset provinssit 
tulivat senaatin hallinnon alaisiksi ja rajamaa- 
kunnat (Hispania citerior, Gallia, Illyria ja Syy- 
ria) sotajoukkoineen joutuivat Augustuksen 
osalle. Senaatti hoidatti maakuntiaan prokonsu- 
lin arvoisilla ent. konsuleilla ja pra?toreilla, Au- 
gustus taas käytti käskyläisiään (legati), joilla 
oli prsetorin arvo. Suurenmoinen oli Augustuk- 
sen pitkällinen ja laajakantoinen toiminta R:n 
valtakunnan kaikkien osien tyynnyttämiseksi, 
kohottamiseksi ja vaurastuttamiseksi. Useilla toi- 
menpiteillä ja määräyksillä hän koetti parantaa 
edellisen ajan tuottamia taloudellisia vaurioita. 
Tekemällä lukuisia matkoja Augustus perehtyi 
provinssien tilaan ja tarpeisiin. Varsinkin vero- 
laitosta parannettiin. Suurella innolla Augustus 
antautui yhteiskunnan siveelliseen kohottamiseen 
ja uudistamiseen. Useilla asetuksilla ja ohje- 
säännöillä hiin pyrki estämään tasavallan loppu- 
aikoina valtaan päässyttä ylellisyyttä, nautin- 
nonhalua ja tapainturmelusta sekä edistämään 
yksinkertaisuutta ja hyviä tapoja. Myöskin us- 
konnon piti palvella Augustuksen valtiollisia 
suunnitelmia; hän tuli itse uskonnon viimaiseksi 
kaitsijaksi ja esimieheksi, pontifex maximukseksi, 
v. 12 e. Kr. Vaikka Augustus ei suosinut valloitus- 
politiikkaa, käytiin rajojen turvaamiseksi useita 
Botia etenkin Agrippau ja Augustuksen poika- 
puolien Drusuksen ja Tiberiuksen johdolla. Pyre- 
neitten niemimaan sotaisat alkuasukasheimot, as- 
turit ja kantabrit, kukistettiin vv. 27-19 e. Kr. 
Kaikki Tonavan puoliset maat (Raatia, Vindelicia 
ynnä Noricum vv. 16-15 e. Kr., Pannonia ja Dal- 
matia sekä osaksi Mcrsia 14-9 e. Kr. ja 6-9 j. Kr.) 
vallattiin täydellisesti, joten Tonava tuli valta 
kunnan luonnolliseksi pohjoisrajaksi. Augustuksen 
valta-asema oli niin luja ja vanna, et lii hänen 
po.jintimansa ja ottopoikansa Tiberius Claudius 
Nero (ks. Tiberius) esteettömästi seurasi 
häntä R :n valtakunnan hallitsijana. Tiberius 
(14-37 j. Kr.) piti alussa Augustusta esikuvanaan. 
Hän lisäsi senaatin valtaa siten, että hän siirsi 



sille virkamiesten vaalit sekä lainsäädännön, hä- 
vittäen täten muodollisestikin kansankokousten 
merkityksen. Erittäin huolellisesti valvoi Tibe- 
rius provinssien hallintoa; hän piti virkamiehiä 
tarkasti silmällä, toimeenpani välittömän veron- 
kannon sekä poisti useita epäkohtia. Kansan 
tyytymättömyys, perheonnettomuudet ja monet 
juonittelut hovipiireissä katkeroittivat Tiberiuk- 
sen mieltä sekä tekivät hänet yhä enemmän epä- 
luuloiseksi ja ihmisaraksi. Turvallisuutensa ta- 
kia hän yhdisti kaikki henkivä rt iaväen kohor- 
tit kasarmeihin (Castro, prveloria) Rooman itä- 
osaan. Majesteettirikosjutut tulivat tavallisiksi 
ja kaikenmoiset valtiolliset ilmiantajat saivat 
laajan toimialan. Kovin turmiollinen oli henki- 
vartiapäällikön L. .Klius Sejanuksen vaikutus 
valtakunnan asioihin. Hän saattoi haikailematta 
vallita R:ssa, koska Tiberius jo v. 26 pysyväi- 
sesti siirtyi pois Kampaniaan ja Capri'n saa- 
relle. Jälkisäädöksessään Tiberius oli määrännyt 
Germauicuksen (ks. t.) pojan Gaiuksen ja oman 
pojanpoikansa Tiberius Gemelluksen pääperilli- 
sik&een. Gaius, liikanimeltään Caligula (37- 
41), päätyi piankin mitä nurjimpaan mielival- 
taan : hän vaati itselleen jumalallista kunnioitusta, 
harjoitti törkeätä tuhlausta ja irstailua, kiskoi 
suuria veroja, pani toimeen takavarikoimisia ja 
oikeusmurhia anastaakseen alamaistensa varoja 
sekä teki monia mielettömyyksiä. Caligulan sur- 
man jälkeen senaatti vielä ajatteli tasavaltaisen 
valtiomuodon palauttamista, mutta henkivartia- 
väen sotilaat huusivat Caligulan sedän Claudiuk- 
sen R:n keisariksi. Vaikka Claudius (41-54) 
jätti hallitustoimet hovivirkamiestensä, entisten 
orjain Callistuksen, Narcissuksen ja Pallaan. 
sekä vaimojensa huostaan, oli hänen hallitusai- 
kansa yleensä edullinen R:n valtakunnalle. Hä- 
nen aikanaan Mauretania (nyk. Marokko) tehtiin 
provinssiksi v. 40, samoin Thraakia v. 46, ja Bri- 
tannian valloitus pantiin alulle. Claudiuksen 
kuoltua puolisonsa Agrippinan myrkyttämänä 
huusivat henkivartiajoukot hänen poikapuolensa 
Neron (ks. t.) hänen seuraajakseen. Neron 
^54-68) hallituksen alkuaika oli kylläkin edulli- 
nen R:n valtakunnalle; hänen neuvonantaji- 
naan toimivat silloin hänen kasvattajansa, kuu- 
luisa filosofi ja kirjailija L. Annaeus Seneca (ks. 
t.) sekii henkivartiaväen päällikkö Sex. Afra- 
nius Burrus, jotka estivät Agrippinan ja hänen 
suosikkiensa vaikutusta hallitustoimiin. Senaa- 
tin liehakoiminen ja alistuvaisuus yllytti Neroa 
yhä suurempaan mielivaltaan ja yhä järjettö- 
mämpiin tekoihin. Lopuksi yleinen ty yt ymättä 
myys puhkesi kapinaan rajamaakunnissa Gal- 
liassa, Espanjassa ynnä muualla. Paetessaan 
R:sta Nero surmautti itsensä kesäkuussa 68. Hän 
oli viimeinen R:n valtakunnan hallitsija Julius- 
ten ja Claudiusten suvusta. 

Flaviukset ja Antoniukset '60-192 j. Kr.). 

Legioonaiu hallitsijaksi kohottama iäkäs käs- 
kynhaltia Servius Sulpicius Galba (ks. t.) sur- 
mattiin jo v:n 69 alussa, ja M. Salvius Otho 
(ks. t.) huudettiin keisariksi. Mutta hän päätti 
päivänsä jo sam. keväänä eikä Aulus Vitell i us 
kyennyt saavuttamaan itselleen yleisempää kan 
natusta. Itäisissä provinsseissa majailevat sota- 
joukot julistivat keisariksi T. Flavius Vespasia- 
nuksen (ks. t.), joka lopulta tunnustettiin hallit- 
sijaksi koko valtakunnassa. Vespasianus 



181 



Rooma 



182 



(69-79) ryhtyi tarmolla korjaamaan valta- 
kunnan vaurioita. Hän tukahutti armeiassa 
vallitsevan kurittomuuden, paransi taloudellista 
tilaa sekä saattoi valtion rahastot jälleen hyvään 
kuntoon. HUnen päällikkönsä Q. Petilius Ce- 
rialis kukisti batavien ynnä muiden heimo- 
jen aloittaman kapinan v. 70. Myöskin juuta- 
laisten kova vapaudentaistelu tukahutettiin sam. 
v. Hänen seuraajansa, hänen vanhempi poikansa 
Ti tus (79-81) oli lyhyenä hallitusaikanaan 
niin lempeä ja oikeamielinen, että hänelle annet- 
tiin kunnianimitys ,, ihmiskunnan rakkaus ja 
ihastus". Tituksen veli T. Flavius Domitia- 
nus (81-96) oli intomielinen, vallanhimoinen hal- 
litsi jaluonne, joka lopulta tuli ylen julmaksi ja 
luulevaiseksi despootiksi. Hänen aikanaan taistel- 
tiin mitä parhaimmin saavutuksin Britanniassa 
(ks. Agricola). Domitianuksen saatua surmansa 
salaliittolaisten toimesta senaatti valitsi keskuu- 
destaan keisariksi vanhan kokeneen M. Coceeius 
Nervan (96-98). Hänestä alkaa ajanjakso, 
jota syystä pidetään R:n valtakunnan loistavim- 
pana ja mainehikkaimpana. Silloin etevät, ky- 
vykkäät miehet tulivat hallitsijoiksi edeltäjiensä 
vaalin ynnä adoptsionin nojalla. Nervan seu- 
raaja, hänen ottopoikansa M. Ulpius T r a j a- 
nus (98-117) oli kyllä ensi sijassa sotilas, mutta 
hän huolehti taitavasti kaikista hallinnon aloista 
ja kaikista valtakunnnan osista. Senaatin ja hal- 
litsijan välit muuttuivat taas hyviksi. Trajanus 
huolehti erityisesti rajojen turvaamisesta ja R :n 
valtakunta saavutti hänen aikanaan suurimman 
laa i untensa. Kahdella sotaretkellä Trajanus täy- 
dellisesti voitti daakialaiset (ks. Daakia ja 
Decebalus). Parthia tuli Rooman suojelus- 
valtioksi ja Armeenia. Mesopotamia sekä Assy- 
ria tulivat sen provinsseiksi v. 116, samoin 
osaksi Arabia v. 106. Hänen seuraajansa H a d- 
rianus (117-138) oli erittäin lahjakas, moni- 
puolisesti sivistynyt ja tietorikas mies, mutta 
oikullinen, turhamainen ja luulevainen. Hän on 
kuitenkin niinkuin vain harva vanhan ajan ruhti- 
nas noudattanut sitä periaatetta, että hallitsija 
on oleva valtion ensimäinen palvelija. Hadria- 
nus kohdisti kaikki harrastuksensa valtakunnan 
sisäiseen hallintoon ja rauhalliseen kehitykseen. 
Heti hallituksensa alussa hän luopui Eufrat- ja 
Tigris-jokien takaisista maista sekä muutti Ar- 
meenian jälleen suojelusvaltioksi. Hän teki laa- 
joja monivuotisia matkoja kaikkialle, järjestäen 
ja parantaen oloja. Verolaitosta parannettiin, 
teitä tehtiin kaikkialle, postilaitos uudistettiin 
j. n. e. Hadrianus erotti enemmän kuin ennen 
siviilivirkamiehistön sotalaitoksesta, jotenka hal- 
linnollisiin virkoihin nimitettiin henkilöitä mel- 
kein yksinomaan ritarisäädystä. Huolimatta rau- 
hanharrastuksistaan täytyi hänen verisesti ryh- 
tyä kukistamaan juutalaisten aloittamaa kapi- 
naa (ks. Mli a Capitolina ja Bar- 
K o h b a) . Hänen ottopoikansa Antoninus 
(138-161), joka suuren lempeytensä ja oikea- 
mielisyytensä takia sai kunnianimen ..hurskas" 
(Pius), noudatti samaa rauhanoh jelmaa, jotenka 
hänen hallituskautensa oli hiljaista rauhan ja 
vaurastuksen aikaa ilman sanottavia sisällisiä 
tai ulkonaisia häiriöitä. Antoninuksen jälkeen 
hänen ottopoikansa Marcus Aurelius (161- 
180) ja Lucius Verus (161-169) yhteisesti ryhtyi- 
vät hallitukseen; edellinen oli kuitenkin kaiken 



aikaa varsinaisena hallitsijana. Marcus Aure- 
liuksen täytyi aivan hallituksensa alusta vastoin 
harrastuksiaan taistella valtakunnan itärajalla 
parthialaisia vastaan sekä Reinin ja Tonavan 
rajaseuduilla germaanilaisheimoja vastaan. Pa- 
latessaan itämailta sotajoukot toivat muassaan 
ruttotaudin (todennäköisesti isonrokon), joka ko- 
van nälänhädän ohessa useita vuosia tavattomasti 
vaivasi koko R:n valtakuntaa. Marcus Aureliuk- 
sen poika Commodus (180-192), ensimäinen 
kruununperillisenä syntynyt R:n valtakunnan 
hallitsija, oli isänsä täydellinen vastakohta, ke- 
vytmielinen ja julma irstailija, joka jätti val- 
tiontoimet kunnottomien suosikkien käsiin. 

Sotilasvallan aika (193-285 j. Kr.). 

Commoduksen murhan jälkeen joutui hänen 
seuraajansa valitseminen henkivartiaväelle, ku- 
ten aikoinaan Neron saatua surmansa. Samalla 
tavoin ratkaisu tästä lähtien valtaistuinriidoissa 
aina jäi sotaväelle, joka yhtämittaisten sotien 
takia tuli tärkeimmäksi tekijäksi R:n valtakun- 
nan vaiheissa. Seuraavaa, n. vuosisataa käsittä- 
vää, ajanjaksoa onkin tavallisesti nimitetty so- 
tilasvallan ajaksi. 

Sittenkuin henkivartiasotilaat olivat murhan- 
neet ensiksi keisariksi kohottamansa kaupungin- 
päällikön P. Helvius Pertinaxin, antoivat he kei- 
sarinarvon rikkaalle senaattorille M. Didius Ju- 
lianukselle, joka lupasi maksaa heille suuren 
rahasumman. Mutta provinsseissa olevat sotajou- 
kot kohottivat omat päällikkönsä hallitsijoiksi. 
Vihdoin tarmokkain heistä afrikkalainen S e p- 
t i m i u s S e v e r u s voitti kilpailijansa sekä tuli 
koko valtakunnan yksinhallitsi jaksi v. 197. R:aan 
tultuaan v. 193 Septimius hajoitti vanhan kurit- 
toman henkivartiaväen sekä muodosti uuden 
kaartijoukon kaikkien armeiaosastojen kokeneim- 
mista sotilaista. Enentäessään sotaväen valtaa 
Septimius vähensi senaatin merkitystä. Augustuk- 
sen aikaansaama hallitusjärjestelmä (dyarkia) 
oli kahden vuosisada-i kuluessa jo muuttunut täy- 
delliseksi itsevaltiudeksi. Septimiuksen seuraaja, 
hänen vanhempi poikansa M. Aurelius Antoninus, 
lisänimeltä Caracalla (211-217), joka heti 
alussa surmautti kanssahallitsijaksi määrätyn 
veljensä Getan, suosi sotaväkeä vielä enemmän 
kuin hänen isänsä. Hän myönsi v. 212 valta- 
kunnan kaikille asukkaille täydet Rooman kan- 
salaisoikeudet (n. s. Constitutio Antoniniana) . 
Italia oli tästä lähtien vain osa valtakuntaa niin- 
kuin kaikki provinssit. Caracallan murhaa ia. 
henkivartiaväen päällikkö M. Opellius Macrinus, 
oli ensimäinen ritarinsäätyinen R:n keisari. Hä- 
nen jälkeensä sotajoukot kohottivat valtaistui- 
melle Caracallan nuoren sukulaisen El a g ab a- 
luk sen 1. H e 1 i o g ab a 1 u k s e n (218-222). 
joka koko hallitusaikanaan harjoitti mitä tör- 
keintä irstailua ja vallattomuutta, Murhattuaan 
Heliogabaluksen kohottivat sotajoukot keisariksi 
hänen serkkunsa M. Aurelius Soverus Alexande- 
rin (ks. Aleksanteri S e verus, 222-235). 
Hänen hallitusaikanaan senaatti jälleen saavutti 
joltisen merkityksen. Itärajalla vaara kävi en- 
tistään uhkaavammaksi, kun sasanidit kokosivat 
ympärilleen kaikki iraanilaiset ja muodostivat 
iuulen voimakkaan valtakunnan. Uuden-Persian. 
Hiinkin surmattiin Mogontiacumin (nyk. Mainz) 
tienoilla ja traakialainen Maximinus (235- 
238) tuli keisariksi. Hänen ajastaan R:n valta- 



183 



Rooma 



184 



kunnan rappiotila kävi yhä suuremmaksi. Senaa- 
tilla ei enää ollut mitään arvovaltaa ja sotaväki 
oli tottunut mielivaltaisesti kohottamaan hallit- 
sijoita. Tavallisesti julistettiin useita henkilöitä 
keisareiksi eri osissa valtakuntaa ja nämä kävi- 
vät sotajoukkojensa avulla tuimia taisteluja kes- 
kenään. Yleensä näitten lyhytaikaisten hallitsi- 
:ain vaiheita tunnetaan kovin puuttellisesti. 
Valtakunnan itärajalla uhkaavan vaaran ohessa 
tulivat germaanien hyökkäykset pohjoisesta päin 
yhä kiivaammiksi. Maximinus ei saavuttanut 
yleisempää tunnustusta eikä koskaan tullut itse 
pääkaupunkiin. R:n senaatti taas valitsi kes- 
kuudestaan keisareiksi kaksi senaattoria, Pupie- 
nus Maximuksen ja Cselius Balbinuksen. Kaik- 
kien näiden menetettyä henkensä oli lopulta jäl- 
jellä nuori Gordianus III (238-244). Soties- 
saan Persian kuningasta Säpuria (lat. Sapor) 
vastaan hän sai surmansa henkivartiaväen ko- 
mentajan M. Julius Philippuksen toimesta. P h i- 
lippus (244-249). syntyperänsä takia liikani- 
meltään Brabs, kaatui taistellessaan vastakeisa- 
riksi julistettua Deciusta vastaan. Kristityille 
vihamielinen Decius (ks. t., 249-251) kävi koko 
hallitusaikansa sotaa gootteja vastaan sekä kaa- 
tuikin eräässä taistelussa Moesiassa. Hänen lä- 
himmät seuraajansa Trebonianus Gallus (251- 
253) ja M m i 1 i a n u s (253) saivat pikaisen lo- 
pun. Valerian us (253- n. 260) joutui sota- 
retkellä persialaisten vankeuteen, jossa hän kuoli. 
Hänen poikansa Gallienuksen (260-268) ai- 
kana koko R:n valtakunta näytti olevan hajoa- 
maisillaan. Kaikkialta uhkasivat vihollisjoukot: 
alemannat, frankit, gootit ja persialaiset tunkeu- 
tuivat kauas rajamaakuntiin. Kaikkialla pro- 
vinsseissa ilmestyi vallantavoittelijoita, joita roo- 
malaiset historioitsijat Ateenan historian mukaan 
nimittävät kolmeksikymmeneksi tyranniksi. Li- 
säksi kova nälänhätä sekä itämailta levinnyt 
rutto 15 vuotta surkeasti vaivasi koko valtakun- 
taa, joten tämä ajanjakso on maailmanhistorian 
synkimpiä. Gallienuksen seuraaja Claudius 
(268-270) voitti alemannit ja gootit. Sitten ur- 
hoollinen ja voimakas Aurelianus (270-275) 
useilla sodilla palautti valtakunnan eheyden. 
Kuitenkin Iiii n luovutti gooteille Daaki an. Aurelia- 
nus esiintyi jo kuin itämaalainen itsevaltias sekä 
nimitti itsensä herraksi ja jumalaksi. Tacituk- 
sen lyhyen hallituskauden jälkeen tuli tarmokas 
illyrialainen Probus (276-282) keisariksi. Sit- 
tenkuin hänen seuraajansa Carus oli saanut väki- 
valtaisen kuoleman sotaretkellään persialaisia 
vastaan v. 283 ja hänen poikansa Carinus menet- 
tänyt henkensä Moesiassa. luli armeian valitsema 
Diocletianus (ks. t.) tunnustetuksi koko valta- 
kunnassa. 

Rajattoman yksinvallan aika. 
Kristinuskon voitto. Valtakun- 
nan jako (285-295). 

Ainoastaan rajaton itsevaltius luotettavan virka- 
miehistön ja vahvan armeian turvissa saattoi 
enää turvata R:n valtakuntaa sisälli siltä ja ulko- 
naisilta vaaroilta sekä estää sen hajoamista. 
Koska "Diocletianus piti valtakuntaa liian 
laajana yhden miehen hallittavaksi, otti hän ko- 
keneen sotatoverinsa Maximianuksen kanssahal- 
litsijakseen (Augustus) sekä nimitti v. 293 
Constantius Chloruksen ja Galeriuksen apu- 
hallitsi joikseen (Caesar). Hänen suunnitelmansa 



oli, että varsinaiset keisarit 20 v:n kulut- 
tua luopuisivat vallastaan ja csesarit tulisival 
heidän seuraajikseen sekä määräisivät uudet apu- 
miehet. Koko valtakunta jaettiin entistä useani 
piin provinsseihin ja hallinnon eri haarat ero- 
tettiin tarkasti. Hallitusjärjestelmä sai nyt täy- 
dellisesti itämaalaisen itsevaltiuden muodon. Dio- 
cletianuksen ja Maximianuksen luopumuksen jäi 
keen 305 Constantius ja Galerius tuli- 
vat heidän seuraajikseen. Mutta pian syntyi 
valtaistuinriitoja ja jo v. 307 oli R:n valtakun 
nalla kuusi August usta. Lopuksi Constantius 
Chloruksen poika Konstantinus (Constantinus) 
\oitti vaarallisimmat kilpailijansa Maxent iuksen 
ja Liciniuksen (ks. n.) sekä tuli koko valtakun- 
nan hallitsijaksi 324. Konstantinus S u u r i 
(324-337) kehitti Dioeletianuksen yksinvaltaisen 
järjestelmän vielä täydellisemmäksi. Koko valta- 
kunta jaettiin 4 hallintopiiriin (prcefecturce), ne 
taas 12 piirikuntaan (diceceses) ja nämä 116 maa- 
kuntaan (provincice). Koska R:ssa kaikki muis- 
tutti vanhoista valtiollisista ja uskonnollisista 
oloista, teki Konstantinus R:n valtakunnan piili 
kaupungiksi Byzantionin, joka hänestä sai Kons- 
tantinopolin nimen. Hän kohotti kristinuskon val- 
tion pääuskonnoksi sekä antoi kastaa itsensä kuo- 
linvuoteellaan. Hänen poikansa Konstantinus II. 
Konstantius II ja Konstans jakoivat valtakun 
nan keskenään, mutta joutuivat pian riitaan. 
Vihdoin Konstantius 353 tuli yksin keisariksi. 
Mutta Galliassa olevat sotajoukot kohottivat hä- 
nen sukulaisensa Juliänuksen keisariksi 360: 
J ui i a n u s (361-363) koetti jälleen monin kei- 
noin saattaa riutunutta pakanuutta voimaan. Hän 
kaatui sotiessaan persialaisia vastaan ja hänen 
seuraajakseen tuli kristitty Jovianus (363 
364). Hänen seuraajansa, urhoollinen ja tarmo- 
kas V a 1 e n t i n i a n u s T (364-375). otti vei 
jensä Vaiensin kanssahallitsijakseen. jättäen hä- 
nelle itämaat. Meidän aikanaan alkoi suuri ger- 
maanilainen kansainvaellus (ks. t.) 375. Valens 
itse menetti henkensä kärsittyään kovan tappion 
378 taistellessaan Adrianopolin edustalla länsi 
gootteja vastaan. Sitten Gratianus, Valen 
tinianus I :n poika, nimitti 379 kanssahallitsi- 
jakseen etevän espanjalaisen päällikön Theodo 
siuksen. Hiin taivutti länsigootit asettumaan 
Moesiaan ja Thraakiaan. Kun Gratianus oli me- 
nettänyt henkensä 383 ja hänen veljensä Ya 
lentinianus II niinikään 392, tuli Theodosius 
(ks. t.) yksin hallitsijaksi, ollen viimeinen koko 
R:n valtakunnan keisari. Sillä hänen määräyk- 
sensä mukaan jaettiin valtakunta hänen kuol- 
tuaan 395 hiinen poikainsa kesken siten, ettii nuo 
rempi Honorius sai länsimaat ja vanhempi 
Arcadius itämaat. Täten syntyivät Länsiroo- 
malainen 1. Länsi-Rooman valtakunta ja 
Itäroomalainen 1. Itä-Rooman fl. Kreikkalai- 
nen) valtakunta. 

S i s ii v a 1 t i o 1 1 i n e n. aineellinen ja 
henkinen kehitys keisariajalla 
ennen kristinuskon voittoa j a 
valtakunnan rappeutumista. 

Pitkällisen rauhan suojassa R:n valtakunta 
kdiosi suureen kukoistukseen, jota sotilasvallan 
ajan onnettomuudet eivät voineet hävittää. Tällä 
ajanjaksolla Augustuksen luoma dyarkkinen vai 
tiojärjestelmä tosiasiallisesti muuttui täydelli 
seksi autokratiaksi. kun hallitsija fprincept 



185 



Roomalainen kirkko — Roomalainen kylpy 



186 



imperator) sai yhä suuremman vallan senaatin 
kustannuksella. Diocletianuksen valtiorakenteessa 
senaatilla ei enää nimellisestikään ollut mitään 
valtiollista merkitystä. Tasavallan aikuiset toi- 
met ja virat säilyivät kyllä keisariajalla, mutta 
menettivät piankin merkityksensä, kun keisarien 
muodostama virkamiehistö kehittyi yhä lukui- 
sammaksi. Vanhat kansankokoukset pysyivät 
vielä Augustuksen aikana, mutta lakkasivat pian 
hänen jälkeensä olemasta. Ero säätyluokkien 
välillä säilyi, kuten tasavallan loppuaikoina, 
kahdella valtasäädyllä: Italiaan sidotulla senaat- 
torisäädyllä ja etenkin provinsseissa mahtavalla 
ritarisäädyllä oli vahvasti plutokraattinen leima. 
Näiden vastakohtana oli suurin osa valtakunnan 
asujamistoä; vapaat talonpojat, kauppiaat, käsi- 
työläiset y. m., joiden toimeentulo useimmiten 
oli huono. Italia oli kauan etuoikeutetussa ase- 
massa koko R:n valtakunnan keskuksena. Sen 
moninaiset heimot ja kansat olivat jo keisari- 
ajan alussa sulautuneet yhdeksi kansaksi. Muu- 
ten Italia keisariajalla osoitti enentyvää aineel- 
lista heikontumista. Vähitellen erotus siirtolais-, 
municipi- ja liittolaiskaupunkien välillä oli 
kadonnut ja niiden hallinto sekä kunnalliselämä 
järjestynyt pääkaupungin esikuvan mukaan. 
R:n valtakunnan siirtyminen monarkkiseen hal- 
litusjärjestelmään tuotti yleensä sen maakunnille 
parempaa järjestystä, edistystä ja vaurastusta. 
Keisariajalla provinssikaupungit kohosivat kukois- 
tukseen, jota moni niistä ei sittemmin enää saa- 
vuttanut. Pitkänä rauhan aikana elinkeinot ja 
teollisuuden haarat elpyivät, kauppa ja liikenne 
kohosivat ja aineellinen tila parani etenkin pro- 
vinsseissa. 

Sen mukaan kuin R:n valtakunnan moninai- 
set kansanainekset sekaantuivat ja sulaantuivat 
toisiinsa, sekaantuivat ja sulaantuivat niiden 
jumalat ja uskonnot. Varsinkin itämaiset hengen- 
suunnat ja palvelutavat vetivät yhä voimak- 
kaammin ihmisten mieliä puoleensa. Ainakin 
Marcus Aureliuksen ajoilta jumalain ja uskon- 
tojen sekoitus (synkretismi) tuli täydelliseksi. 
Kauppiaat, sotamiehet ja orjat edistivät tehok- 
kaasti paikallisten kulttien leviämistä (ks. Isis, 
Mitra). 

Länsiroomalainen valtakunta (395- 
476). 

Raja valtakuntien välillä kulki Ison-Syrtin 
lahdesta suoraan pohjoiseen Adrianmeren poikki 
Tonavaan, joten Länsiroomalainen valtakunta kä- 
sitti Italian, Gallian, Britannian, Espanjan, Af- 
rikan, Dalmatian. Noricumiu, Pannonian ja Ra> 
tian. Se joutui heti germaanilaiskansojen tui- 
mien hyökkäilyjen alaiseksi. Jo v. 41(7 länsigoo- 
tit Alarikin (ks. t.) johdolla valloittivat itse 
R :n (vrt. Rooma 1). josta hovi v. 403 oli siir- 
tynyt turvalliseen Ravennaan. Länsigootit perus- 
tivat sitten oman valtion Etelä-Galliaan, svee- 
vit asettuivat Pyreneitten niemimaan luoteis- 
osaan ja vandaalit sen eteläosaan, josta lie kul- 
kivat Afrikkaan 429 V a 1 e n t i n i a n u s III: n 
(425-455) hallitessa. Hänen aikanaan saksit val- 
tasivat Britannian n. 450. Pian oli valtakun- 
nasta jäljellä enää melkein vain Italia. Keisa- 
rit olivat jo kauan aikaa käyttäneet germaani- 
laissotureita turvajoukkoinaan ja näiden pääl- 
liköt olivat todellisuudessa Italian herroina. 
Niinpä sveevi Ftikimer asetti ja erotti useat nimi- 



keisarit, m. m. Maiorianuksen (457-461) ja Au- 
themiuksen (467-472). Vihdoin pannonialainen 
päällikkö Orestes kohotti keisariksi nuoren poi- 
kansa Romuluksen, jolle pilkalla annettiin 
arvonimitys Augustulus. Mutta jo seur. v. 476 
Odovakar pakotti hänet vetäytymään yksi- 
tyiselämään sekä nimitytti itsensä Italian ku- 
ninkaaksi. Näin loppui mainehikkaan R:n valta- 
kunnan toinen puoli Länsiroomalainen valta- 
kunta kaikessa hiljaisuudessa, toinen puoli jat- 
kui vielä Itä-Rooman keisarikuntana (ks. t.) 
halki koko keskiajan. 

[B. Modestov, ,,Introduction a l'histoire ro 
maine" (1907), alkuteos venäjäksi; F. Baumgar- 
ten, F. Poland, R. Wagner, „Die hellenistisch-rö- 
mische Kultur" (1913) ; L. Friedländer, „Darstel- 
lungen aus der Sittengeschichte Roms" I-IV (8:s 
pain. 1910) ; Th. Mommsen, „Römische Geschiehte'' 
IIII (9:s pain. 1903-04), V (5 :s pain. 1904); B. 
Niese, „Grundriss der römischen Geschiehte" 
(I. v. Miiller, Handbuch der klass. Altertumswis- 
senschaft III 5. 4:s pain. 1910); E. Pais, , ^to- 
ria di Roma" I-II (1898-99) ; G. de Sanctis, »Sto- 
ria dei Romani" I-I1I (1907-) ; G. Ferrero, „Gran- 
dezza e decadenza di Roma" I-IV (1902) ; W. 
Drumann, ,, Geschiehte Roms in seinem Ueber- 
gange von der republikanischen zur monarchischen 
Verfassung" I-VI (2:nen pain., toim. P. Groebe 
1899-) ; H. Schiller, „Geschichte der römischen 
Kaiserzeit" I-II (1883-87) ; Ch. Merivale, „A 
History of the Romans under the Empire" I-VIII 
(4:s pain. 1902); V. Duruy, ..Histoire des Ro- 
mains" I-VII (1870-85) ; O. Seeck, „Geschichte 
des Untergangs der antiken Welt" I-V (3:s 
pain. 1910-13) ; J. Marquardt, „Die römische 
Staatsvenvaltung" (2 :nen-3 :s pain. 1884 ; J. Jung. 
„Grundriss der Geographie von Italien und dem 
Orbis Romanus" (I. v. Muller, Handbuch III 3.1. 
2:nen pain. 1897); Maailmanhistoria III, Rooma 
(1914-15).] vrt. Rooma 1 ja 2. 

4. (it. Ronin) Italian provinssi, muinaisajan 
Latium (ks. t.), nyk. it. maakunta Lazio. pää- 
kaupunki Rooma, Tyrrheuan-meren rannalla, 
pinta-alaltaan 12,081 km 2 , 1911: 1.298,142 as. 
(107 henkeä km 2 :llä), jakautuu Civitaveccliian. 
Frosinonen, Rooman, Velletri'n ja Viterbon piiri- 
kuntiin, vrt. R o o m a 1 ja 2. [E. Abbate, „Guida 
della Provincia di Roma" (2:nen pain. 1894).] 

A". J. 11. 

Roomalainen kirkko ks. Roomalaiskato- 
linen kirkko. 

Roomalainen kylpy käsitti myöhemmällä roo- 
malaisajalla neljä eri osaa: oleskelu lämmitetyssä 
ilmassa (hikoiluhuoneessa, sudatoriumissa.), läm- 
min vesikylpy, kylmä vesikylpy ja hieronta. Tätii 
varten oli tarpeen vähintään neljä eri sauna 
osastoa. Riisuutuminen suoritettiin erikoisessa 
pukuhuoneessa (apodyterium) . Eri osastot olivat: 
kylvyn edellä käypää lämmittelyä varten cella te- 
pidaria 1. tepidarium, lämmintä vesikylpya" var 
ten cella caldaria 1. caldarium, kylmää vesikylpya 
varten cella frigidaria (ammeita ja uima-allas) ; 
hierontaa ja ruumiinvoitelua varten oli vielä" 
destrictoriitm 1. unctorium niininen osasto, [.1 
Marquardt, ..Das Privatleben der Römer".] 

Vielä meidän päivinämme r. k. on pääpiirteis- 
sään samanlaisena käytännössä, vaikkakaan emme 
rakennusten upeuteen nähden kykene kilpaile 
maan roomalaisten kanssa. Eniten vallalla on 



187 



Roomalainen oikeus 



188 



alkuperäisestä r :sta k:stä muodostettu n. s. ven.- 
roomal. 1. roomal.-iiril. kylpymuoto. Tällaiseen 
kylpyyn kuuluu kolme osastoa: lämminkuone 
40°-50° C, kuumahuone 60°-70° C ja höyrykuone 
45°-50° C. Kylpy lopetetaan kylmässä vesi- 
altaassa. R:ta k :yä käytetään kaikissa reumaatti- 
sissa taudeissa, kihdissä, liika lihavuudessa ja eri- 
näisissä ihotaudeissa, mutta se on sangen rasittava 
kylpymuoto ja siis on sitä käytettäessä, etenkin 
heikoille ihmisille, varovaisuus taipeen. J. L. L. 

Roomalainen oikeus. Aikaisimmassa r:ssa 
o:ssa oli yksityisoikeus mitä likeisimmin yhdis- 
tynyt julkiseen oikeuteen. Miltei kaikki oikeu- 
dellinen toiminta tapahtui uskonnollisia menoja 
tarkasti noudattamalla. Papit olivat oikeuden- 
tuntijoita ja -säilyttäjiä sekä oikeusriitojen tuo- 
mareita. Ensimäinen laajempi oikeudellinen teos 
oli n. s. kahdentoista taulun lait iks. t., leges 
duodecim tabularum) n. v:lta. 450-449 e. Kr., 
jonka laatimisen jälkeen Rooman kansalaisille 
ominainen oikeus (jus civile) syntyi. Jus civile 
kehittyi siten, että käytäntöön otettu tapa yhdessä 
uusien lakien kanssa sitä vähitellen muutti. Näin 
syntyneen oikeuden ohella muodostui valtion 
virkamiesten, etupäässä preetorien edikteistä 
(ks. t.), toinen oikeuslähde (jus honorarium), jonka 
avulla ankarasti muodollinen jus civile saatiin 
mukaantumaan ajan vaatimuksiin, mutta muo- 
dostui myöskin aivan uutta oikeutta. Preetorien 
ediktit varsinkin kehittivät aikaisempaa oikeutta 
koko Rooman valtakuntaa käsittäväksi maailman- 
oikeudeksi (jus prcetorium). 

Keisarivallan aikana r. o. kehittyi yhä edelleen 
lainoppineiden toiminnan vaikutuksesta. Lain- 
oppineet olivat alituisessa yhteydessä käytännöl- 
lisen elämän kanssa, minkä vuoksi heillä oli tilai- 
suutta perinpohjin ottaa selkoa käytännön vaati- 
muksista eri aloilla. He kyllä kehittivät teoriaa 
.äärimmäisellä johdonmukaisuudella, mutta kui- 
tenkin he osasivat sitä sovelluttaa elämän moni- 
naisiin pikkuseikkoihin sekä kykenivät ajatuk- 
silleen antamaan mahdollisimman sattuvan ja 
sopivan muodon. — Parhaat lainoppineet saivat 
oikeuden keisarin edesvastuun alaisina (ex anelu 
ritate principis) antaa vastauksia (responsa) eri 
oikeuskysymyksiin ja jos eri lainoppineiden vas- 
taukset olivat yhtäpitäviä, oli tuomarien niitä 
ehdottomasti noudatettava. 

Roomalaisten lainoppineiden julkaisemat teok- 
set ovat sangen lukuisia. Niistä on säilynyt osia 
keisari Justinianuksen lakiteoksessa, Cajuksen 
institutsionit sekä osia Ulpianuksen ja Pauluk- 
sen kirjoitelmista. Kuuluisimmat lainoppineet 
olivat M. Antistius L a b e o. n. s. Proculuksen 
koulukunnan 1. prokulilaisten (Proculiani) kou- 
lun perustaja, sekä C. Ateius Capito, Salvius 
Julian us ja Mas[s]urius S abi n us Sabi- 
nuksen koulukunnan 1. sabinilaisten (Satiiniani) 
edustajat ynnä n. s. „viisi suurta lakimiestä" 
G a j u s, iEmilius Papinianus, Domitius U 1- 
pianus, Julius Paulus ja Herennius Mu 
d e s t i n u s. 

R:n o:n kolmas kehityskausi loppui Konstani i 
nus Suuren aikana ja sen jälkeen alkoi neljäs, 
joka kesti keisari Justinianuksen hallitusaikaan 
(527-565 j. Kr.) saakka. Italian ja Rooman yli- 
valta alkoi tämän kehityskauden aikana vähen- 
tyä, loppuen viimein aivan täydelleen. Kun oli 
.vaikea ratkaista, mikä aikaisempien lainoppinei- 



den usein aivan vastakkaisista mielipiteistä oli 
oikea, ryhdyttiin harkitsematta noudattamaan 
aikaisemman aikakauden lainoppineiden auktori- 
teettia. Mentiinpä niinkin pitkälle, että keisari Va- 
lentinianus III eräässä laissa (siteerauslaki v :lta 
426 j. Kr.) määräsi, että määrättyjen viiden roo- 
malaisen lainoppineen mielipiteitä oli pidettävä 
suorastaan lain arvoisina, ja milloin heidän mieli- 
piteensä olivat erilaisia, oli noudatettava sitä 
mielipidettä, jota useimmat kannattivat. Lopuksi 
keisari Justinianus antoi kodifioida voimassa ole 
van oikeuden. Hänen toimestaan vv. 529-5:54 koot- 
tiin kaikki voimassa olevat keisarilliset asetuk- 
set erityiseen lakikirjaan, joka on saanut nimen 
Codex Justinianus, lisäksi hän antoi 
tehdä otteita etevimpien lainoppineiden kirjoituk- 
sista Digesta 1. Pandecta? nimiseen teok- 
seen sekä kirjoittaa lyhyen oikeuden oppikirjan, 
Institutiones. Nämä teokset hän sitten 
varusti lain voimalla selittäen kaikki muut ai- 
kaisemmat määräykset, mikäli niitä ei ollut tässä 
lakiteoksessa, mitättömiksi. Nämä kolme teosta 
muodostavat Justinianuksen omien lakien n. s. 
Novell a?-kokoelman ohella lakiteoksen ,,C o r- 
pus juris civili s", jommoisena r. o. on säi 
lynyt nykyaikaan. 

R. o. jäi voimaan niissäkin germaanilaisissa 
valtioissa, jotka perustettiin Rooman valtakun- 
nan raunioille. Lain tieteellinen käsittely kui- 
tenkin lakkasi pitkiksi ajoiksi. Vasta 12:nnella 
vuosis. alettiin Pohjois-Italiassa, Bolognan yli- 
opistossa luennoida r :ta o:ta. Alun tähän teki 
tunnettu lainoppinut Irnerius ja hänen työ- 
tään jatkoivat sittemmin hänen oppilaansa n. s. 
glossaattorit (ks. t.) , joista viimeinen, A c- 
c u r s i u s kokosi kaikki ..Corpus juris" teosta 
koskevat lausunnot teokseen ,,G 1 o s s a ordi- 
n a r i a". - — Glossaattorien selitysten avulla r. 
o. joutui koko silloisen maailman omaisuudeksi. 
Vähitellen ryhdyttiin miltei joka maassa. Eng- 
lantia ja Skandinaavian maita lukuunottamatta. 
r:ta o:ta kehittämään ja tutkimaan. Näistä 
tutkijoista mainittakoon n. s. p o s t g 1 o s s a a t - 
torit, joiden edustajia ovat Bartolus (k. 
1357), B ai du s (k. 1400), ransk. Cujacius 
(k. 1590), "Don eli us (k. 1591), saks. Hugo 
Grotius (k. 1645), esp. Suarez (k. 1791) 
ynnä 19:nnellä vuosis.: Thibaut, Savigny. Puchta. 
Vindsclieid, Dernburg, Ihering y. m. 

Varsin kuvaava r:n o:n vähitellen kasvavalle 
vaikutukselle on ollut oikeustieteen kehitys Sak- 
sassa. Alkuperäiset germaanilaiset lait olivat 
joko aivan vapaat r:n o:n vaikutuksesta tai 
sisälsivät ainoastaan jälkiä siitä. 15 :nnellä vuo- 
sis. alkoivat oikeusoppineet yhä enemmän tuo 
mioistuimissa sovelluttaa r:ta o: ta., ja seurauk- 
sena oli, että r. o. 16:nnella ja 17:nnellS vuosis. 
oli täydelleen vallitsevana. 18 :nnen vuosis. keski- 
välillä alkoi sittemmin vastavaikutus, jonka seu- 
rauksena lopulta oli 1900 voimaan astunut, r:n 
o:n Saksassa täydelleen syrjäyttänyt „Bärger- 
liehes Gesetzbueh". Samantapainen on kehitys 
kulku ollut miltei kaikkialla sivistysmaissa. Ny- 
kyään ei r:lla o :11a semmoisenaan ole mitään 
varsinaista merkitystä muussa suhteessa kuin 
lainopillisena apukeinona. — Skandinaavian mai- 
den lainsäädäntö on ollut jokseenkin vapaa r:iio:n 
vaikutuksesta. Niinpä on Ruotsi-Suomen Lainsää 
däntökin pääasiallisesti kehittynyt germaanilais- 



189 



Roomalainen rautakausi— Roomalainen taide 



190 




.. flirtti n^htftl.L 
TEATTERi. (£ 



I. Roomal. podium-(jalusta-)temppeli. II. Caracallan therrnipn keskilohko 8:iDe sisäänkäytävineen (e). III. Teatter 
IV. Amfiteatteri, muodostui kahdesta vastakkaisesta teatterikatsomosta yhdistämällä. V. Kilpa-ajurata. VI. Riemukaari 
patsasta kantavine palkistoulokkeineen. VII. Ns. „teatteri"-aihe, alakerrassa doorilainen, toisessa joonilainen, kolman- 
nessa korinttilainen seinäjärjesto. ^VIII. Pilasteri, varsi syvennetyllä, kehystetyllä köynnösaiheella koristettu. IX. Kotka. 

X. Pylvään ja kaaren yhdistäminen eri aikoina. 



oikeudelliselta pohjalta. 1734 v:n laissa on roo- 
malaisoikeudellista vaikutusta havaittavissa pää- 
asiallisesti vain Kauppakaaren määräyksissä. 

H- H. 

Roomalainen rautakausi, Keski- ja Pohjois- 
Euroopan kansojen esihistoriassa se ajanjakso, 
jolloin he olivat Rooman valtakunnasta tulevan 
voimakkaan vaikutuksen alaisia. Tämä vaikutus 
ilmenee melkein kaikilla aloilla. R. käsittää ajan- 
jakson 100-400 j. Kr. ks. lähemmin Esihisto- 
rialliset ajanjaksot, palsta 819. 

A. M. T. 

Roomalainen taide. 1. Rakennustaide. 
Roomalaiset laajensivat melkoisessa määrässä 
rakennustaiteen rajoja, muodostellen ja kehittäen 
edellisten aikain teknillisiä saavutuksia oman 
käytännöllisen ja järjestävän, suurisuuntaisuu- 
teen pyrkivän luonteensa mukaisesti itsenäisiksi, 
järkiperäisiksi, nopeasti ja halvalla suoritetta- 
viksi työtavoiksi, joten palkkasoturit ja tottu- 
mattomat barbaaritkin kykenivät suorittamaan 
rakennuksen karkean rungon ja keskinkertaiset- 
kin taiteilijat sen sovinnaisen koristelun. Arkki- 
tehdin ja insinöörin väliset rajat hälvenivät 
Roomassa, mittakaava entisestään suureni, koko- 
naissommitukset tulivat monipuolisemmiksi ja 
vaihtelevammiksi; pohjain sommitus ja järjestely 



erikokoisille ja -muotoisine huoneineen kehittyi 
todelliseksi taiteeksi; lähinnä etruskeilta perin- 
tönä siirtyneet kaari ja holvi (kiven ja 
tiilen ohella täytemuureihin ja holveihin 
käytetty betoni vulkaanisesta Pozzolana- 
laastista kiven ja tiilen palasiin sekoitettun;i | 
tekivät mahdollisiksi ne suurenmoiset hyöty- 
jä loistorakennukset, yllättävän väljät 
huoneinteriöörit, jotka vieläkin herättävät jälki- 
maailman ihmettelyä. Nerokkaan asiallisesti 
aineen ja olosuhteiden mukaisiksi kehitetyt 
konstruktsionit ja työtavat, siinä roomal. raken 
nustaiteen vahvin puoli. Tämän rinnalla kreikka- 
laisilta lainattu palkistojärjestelmä rakennuksen 
kaariaukkoiseen runkoon ja kerro s-a r k k i- 
t e h t u u r i i n sovitettuna, kaikkine siitä johtu- 
vine seurauksineen ei esiinny muuta kuin raken 
nuksen ulkonaisena kuorena ja ehdollisena somis- 
teluna, paitsi avonaisissa peristyleissä ja kolon aa- 
deissa. Kreikkalaisilla pylväs ja palkisto ou 
rakenteellinen välttämättömyys, roomalaisille 
siirtyneinä kaari- ja holvirakenteen täydennys, 
suuripiirteinen koristeellinen lisä: vasituisesti 
roomal. piirre, johon myöhempi kreik. kehitys jo 
viittasi. Holveista sekä t y n n ö r i holvi käytä- 
vien ja temppelikanimioiden kattona että silin- 
teripohjalta kohoava kupoli ja etenkin tasa- 



191 



Roomalainen tyyli — Roomalaiskatolinen kirkko 



192 



lakinen ruoteeton ristiholvi muodostuvat 
sisävaikutukseen nähden vähintään yhtä tär- 
keiksi tekijöiksi kuin ulkoasussa kaaren ja 
pylvään samanaikainen käyttö. Rakennus- 
aineista on luonnollisen kiven ohella 
tiili sangen tärkeä, ja sitä käytetään joko 
rapattuna tai rappaamattomana täysmuurina tai 
täytemuureissa kuorena sekä muurin ja holvin 
vahvikkeena betonin vielä tuoreena ollessa. Tosin 
muutamat tärkeät monumentaalirakennukset: teat- 
terit, amfiteatterit (Colosseum), temppelit ja 
riemukaaret olivat useimmiten kivestä. Mutta 
omituiselta tuntuu, että esim. Pantheon, suuret 
thermit ja Palatinus-vuoren keisarinpalatsit oli- 
vat vain rapattuja tiilirakennuksia, joissa ainoas- 
taan simssit ja peristylit tehtiin kivestä, ja 
ylellinen aine- ja muotorikkaus keskittyi etu- 
päässä sisälle. Sisäseinäin sileät pinnat vuo- 
rattiin halleilla erivärisiini marmorilaatoilla, 
johon Italian omat kivivarat eivät läheskään 
riittäneet, tai koristettiin rapatulle pinnalle teh- 
dyillä freskoilla ja groteskeilla. Yleistä suosiota 
nautti mosaiikin ohella, etenkin katoissa, 
kipsistukki, työtapa, jota italialaiset vielä- 
kin harjoittavat suurella taituruudella. Varsin 
viehättäviä kipsistukkeja tapaa esim. Titukseu 
ja Pompejin thermeissä, keisarien palatseissa ja 
Rooman haudoissa. Koriste taiteessa val- 
litsee suuri muotorunsaus ja rehevyys, äärimäi- 
nen kaavoittelu ja naturalismi rinnatusten. Val- 
litsevimpana aiheena on a k a n 1 1 i (Acanthus 
mollia), jota käytetään muhkeina simssiosain lehti- 
koristeina, vyöryvinä, täyteläisinä köynnös- 
friiseinä, täyteornamenttina, nouse- 
vien kiehkurain lähtökohtana j. n. e. aina loppu- 
mattomiin. Aito roomal. koristeaiheita ovat lisäksi 
kukkasköynnökset, delfiinit, kot- 
kat, sfinksit, amoriinit, kandelabe- 
r i t, y. m. Korkeata reliefiä (haut- 
relief) suosittiin ja sen aineena käytettiin m a r- 
m oria. Arkkitehtoninen koristelu muuten oli 
pääasiassa sama kuin kreikkalaisilla, sovitettuna 
vain koko joukon vaikuttavammaksi ja samalla 
helpommin suoritettavaksi. Loppumattoman tois- 
telun yksitoikkoisuutta lievensi raaka-aineen ja 
aiheiden rikkaus sekä koristelusta johtuva erikois- 
osien mittakaavan vaihtelu. — Rooman vanhim- 
mat kuningasvallan aikuiset rakennukset, Jupi- 
ter Capitolin uksen temppeli ja vieläkin 
toimiva cloaca maxima, olivat etruskilais- 
ten mestarien rakentamia. Tasavallan aikana 
alkaa puhtaasti kreik. vaikutus roomal. rakennus- 
taiteessa yhäti kasvaa n. 200 e. Kr. vaiheilta 
lähtien. Tasavaltakaudella rakennetaan etupäässä 
liyötyrakennuksia : oivia sotilas teitä, vesi- 
johtoja ja basilikoita, temppeleist ii 
kaunis pyöreä V estän temppeli Tivoli'ssa, 
joonilainen Fortuna Viriliksen temppeli ja Via 
Lppian varrella C se e i 1 i a M e t e 1 1 a n hauta- 
merkki. Tietoisen roomal. luonteen rakennus- 
taide saa tasavallan lopulla. Sen loistoaj an alkaa 
Julius Caesar, joka pystyttää vanhan Forum 
romanumin viereen omansa ja Rasilika Julian. 
Forumien sarja jatkuu Capitoliunun ja Quirina- 
liksen välillä Augustuksen, Neron, Vespasia- 
miksen aikana ja päät tyy loistavaan Trajanuksen 
forumiin, johon kuuluu basilikoja, kirjastoja, 
muistopylväitä ja Trajanuksen temppeli. Mutia 
muitakin tyypillisiä loistorakennuksia pystyte 



tään näihin aikoihin, kuten Agrippan, Neroti. 
Tiberiuksen, Caracallan, Diokletianuksen ther- 
m i t (suuret julkiset kylpylaitokset), basili- 
koita,, teattereja, amfiteattereja, 
esim. suunnaton Flaviuksen amfiteatteri, johon 
mahtui 80-100,000 henkeä (osaksi hävitetyn Ne 
ron ,, kultaisen talon" paikalle) ; monumentaalisia 
„tumulus"-hautoja, joista Augustuksen ja Hadria 
nuksen mausoleumit olivat huomattavimpia. Augus- 
tuksen aikana tyylinkehitys on korkeimmillaan, 
ja se yhdistää kreik. hienostuksen roomal. loistoon. 
Myöhäiskukoistusta on Trajanuksen eklektinen 
taidekausi, jonka jälkeen muodoissa vähitellen 
alkaa näkyä rappeutumisen oireita. Jo 300-400- 
luvuilla plastillinen aisti kangistuu ja raaistuu. 
luomakyky köyhtyy ja tylsistyy, entisajan muis- 
tojen kunnioitus häviää; esim. Konstantinuksen 
riemukaaren koristetarpeita kootaan maan ta- 
salle hajoitetun Trajanuksen kaaren jätteistä 
j. n. e. — Kuinka suurenmoisia huoneensisä- 
vaikutuksia roomal. rakennustaide täysivoimai- 
sena kykeni luomaan, näemme Hadrianuksen ai- 
kaisesta, kupolikattoisesta Pantheonista, johon 
valo tulvaa ylhäältä yhdestä ainoasta pyöröau- 
kosta (,,ochio" = silmä, 9 m läpimitaten) . Mutta 
niinkin myöhään kuin Konstantinuksen ensimäi- 
sinä hallitusvuosina nousee vielä ilmoille 3 :11a 
yli 25 m jännemittaisella ristiholvilla keski- 
laivassaan katettti Maxentiuksen basi- 
lika, jonka tyhjät seinät vielä raunioinakin te- 
kevät pelottavan valtavan vaikutuksen. U-o N. 

2. Kuvanveistotaide (ks. t.). — 3. 
Maalaustaide (ks. t.). 

Roomalainen tyyli esiintyy taidehistoriassa 
kreik. taidekehityksen loppujaksona, johon rooma- 
laiset painoivat oman hallitsevan, käytännöllisen 
ja, rikkauksien kasvaessa, loistonhaluisen luon- 
teensa leiman. Selvimpänä tyylileima ilmenee 
rakennustaiteessa : hyötyrakennukset, tiet y. m. 
olivat roomalaisilla hallintovälineitä (instrumentti 
regni), temppelirakennus sensijaan tuli vasta 
toiselle sijalle, ks. Roomalainen taide. 

U-o N. 

Roomalaiskatolinen kirkko (lyh. myös 
Katolinen kirkko), Rooman paavin val- 
taan tunnustautuva osa kristikuntaa, sellaisena 
kuin se keskiajalla muodostui vastakohdaksi itä- 
maiselle eli kreik. -katoliselle kirkolle (ks. 1 1 ä- 
mainen kirkko) ja 1500-luvulla uudelleen 
järjestyi torjuessaan siitä irtaimeen protestantti- 
suuden (ks. t.). 

Historia. Kreik. -katolisen ja r:n k:n 
yhteisenä pohjana on vanhan ajan kansainväli- 
nen ,,k a t o 1 i n e n" kirkko (ks. t.) niinhyvin 
marttyyria jalla kuin 4:nnen ja 5:nnen vuosis. 
..valtakuntakirkkona". Siitä saatuun yhteiseen 
perintöön kuuluu vanhakirkollinen. ..oikumecni- 
sissa" kirkolliskokouksissa ja tunnustuksissa 
määritelty oppi (dogma), piispallinen järjestys ja 
muut katolilaisuuden (ks. t.) katsantotavan perus- 
piirteet : t r a d i t s i o n a 1 i s m i, n o m i s m i. 
s a k r a m e n t a 1 i s m i. Mutta jo 3 : unelta 
vuosis. saakka oli myöskin syvälle käyviä eroa- 
vaisuuksia itämaiden ja länsimaiden kirkollisessa 
elämässä ja teologiassa, ja ne johtivat vähitel- 
len hajaannukseen. Sitä valmisti 5-7:nnellä vuosis. 
Rooman valtakunnan valtiollinen kahtiajako ja 
kirkon erilaiset ulkonaiset vaiheet kummassakin 
valtakunnan osassa. Länsimaiden kirkko keskit 



193 



Roomalaiskatolinen kirkko 



194 



tyi, valtakunnan murtuessa, yhä kiinteämmin 
Rooman paaviuden (ks. Paav i) ympä- 
rille: kansainvaelluksen aikuisissa uusissa val- 
tioissa syntyneet kansalliskirkot alkoivat taas 
(8-11 :nnellä vuosis.) sulautua kansainväliseksi 
kirkoksi yhdenmukaisille laitoksineen, ja se arvo- 
valta, mikä paaveilla ensin oli uskon ja siveel- 
lisyyden , vartijoina, muodostui oikeudelliseksi, 
valtiolliseksi ja taloudelliseksi vallaksi, joka ei 
periaatteessa tunnustanut minkäänlaisia rajuja. 
Mutta kun paavit ryhtyivät ulottamaan tätä val- 
taa myöskin itämaiseen kirkkoon, nousi siellä 
vastustus, jonka takana oli koko kansanluonteen 
erilaisuus ja kansallinen itsetietoisuus ja jonka 
johtajiksi Konstantinopolin patriarkat asettuivat. 
Patriarkka Photios syytti v. 866 Rooman kirkkoa 
harhaopista ja teki siten juovan auttamattomaksi. 
Lopullinen ero tapahtui patriarkka Mikael Keru- 
lariuksen (ks. t.) aikana 1054. Samoihin aikoi- 
hin. 9-ll:nnellä vuosis., kilpailivat kreik. ja 
roomal. kirkko lähetystyössä Itä-Euroopan vielä 
pakanallisista kansoista, varsinkin slaavilaisesta 
maailmasta; Rooma voitti puolelleen Mähristä 
ja Saksasta käsin tsekkiläiset, puolalaiset ja 
unkarilaiset, mutta serbialaiset, bulgaarit ja 
ennen kaikkea venäläiset joutuivat Konstanti- 
nopolin valtapiiriin. Maantieteellinen raja mo- 
lempien katolisten pääkirkkokuntien ja samalla 
idän ja lännen sivistyspiirin välillä sai jo sil- 
loin pääasiassa nykyisen suuntansa : Adrian- 
meren pohjukasta itää kohti Transsilvaniaan ja 
siitä mutkittelevana viivana pohjoiseen, Suomen- 
lahden pohjukkaa sivuuttaen Jäämerelle asti. 

10-13 :nnella vuosis. kehitti sitten r. k. eri 
aloilla elämänmuotojaan : paavillisen vallantäydel- 
lisyyden, kirkko-oikeuden (ks. Kanoninen 
oikeus), skolastisen tieteen (ks. S k o 1 a s- 
tiikka), jumalanpalveluksen, uusia munkki- 
laisuuden (ks. t.) muotoja j. n. e. Se oli r:n k:n 
klassillinen aika. Sitä seurasi keskiajan lopulla 
ja 1500-luvulla kriitillinen aika; valtiovallan ja 
sivistyksen vapautuminen kirkon holhouksesta ja 
ennen kaikkea uskonpuhdistus panivat keski- 
aikaisen järjestelmän mitä kovimmalle koetuk- 
selle. Protestanttisuus eri muodoissaan pääsikin 
vallalle suuressa osassa Keski-Eurooppaa, Englan- 
nissa ja pohjoismaissa, jotka siten menivät 
r:lta k:lta hukkaan. Myöskin muualla Euroo- 
passa oli sen asema jo hyvin horjuva, kun 1540- 
luvulla alkoi Espanjasta käsin uudistusliike, joka 
poisti pahimmat kirkolliset väärinkäytökset, 
mutta muuten kokonaan rakensi vanhoille peri- 
aatteille (Tridentin kirkolliskokous 1545-63). 
Tämä pääasiassa jesuiittain johtama ,, vasta- 
uskonpuhdistus" antoi r:lle k :lle uutta voimaa 
ja valloitti inkvisitsionin avulla takaisin useita 
jo osaksi menetettyjä alueita, kunnes Westfalenin 
rauhaan 1648 päättyvä uskonsotien aika vakaan- 
nutti protestanttisuuden ja r:n k:n maantieteel- 
lisen rajan Euroopassa. Sillävälin Etelä- ja 
Keski-Ameriikka oli Espanjan ja Portugalin 
alusmaina joutunut r :ii k :n valtapiiriin ; Intiassa 
ja Kiinassa tehtiin sen hyväksi lähetystyötä, 
mutta ilman pysyviä tuloksia. Pokjois-Amerii- 
kasta tuli osa Kanadaa, jossa asutus oli ranska- 
laista, katoliseksi; muutoin sai protestanttisuus 
siellä ylivoiman, eikä edes viime aikojen suuri 
siirtolaisuus Etelä-Euroopasta ole saanut aikaan 
siinä sanottavaa muutosta. Mitä r:n k:n uudem- 
7. VIII. Painettu "V^ 15. 



paan sisäiseen kehitykseen tulee, on siinä tais- 
tellut kaksi suuntaa: jyrkästi paavinvaltainen, 
jonka päätukena edelleen ovat jesuiitat, ja 
vapaampi, joka tahtoo säilyttää piispoille ja 
kansalliskirkoille enemmän itsenäisyyttä ■ viime- 
mainitun suunnan ilmauksia on Ranskan ,,gallika- 
nismi" (ks. Gallikaaninen kirkko) ja 
se oli 1700-luvun lopulla, valistusajalla, laajalti 
vallalla, jotavastoin 1800-luvulla paavinvaltainen 
suunta taas on ,,ultramontanisniin" (ks. t.) muo- 
dossa päässyt aivan ylivoimaiseksi. Tämän suun- 
nan voittoa Vatikaanin kirkolliskokouksessa 1870 
seurasi ,,vanhakatolisen kirkon" (ks. t.) irtautu- 
minen, joka kuitenkin jäi vähäpätöiseksi. 

Yleinen luonne. R:ssa k:ssa vallitsee 
ennen kaikkea auktoriteettiperiaate: 
yksilön oikeutta ja velvollisuutta muodostaa oma 
uskonnollinen vakaumuksensa ei tunnusteta, vaan 
yksilön on alistuttava kirkon johtoon. Kir- 
kon johtovaltaa edustaa näkyvässä muodossa 
papisto, ja papiston valta keskittyy paa- 
viin. Näiden edustajiensa kautta kirkko antaa 
yksityisille kristityille selvän ja taatun totuuden 
tiedon ja pelastuksen neuvon, jotavastoin ,, ulko- 
puolella kirkkoa ei ole autuutta". Paavin arvovalta 
perustuu uskoon, että hän on Pietarin seuraaja, 
jolle Kristus (Matth. 16i 8 ) oli antanut taivaan- 
valtakunnan avaimet ; ..apostoliruhtinaan" oikeu- 
dellinen valta on mennyt perinnöksi Rooman piis- 
poille. Korkeimmilleen tämä paavin arvovalta 
kohotettiin Vatikaanin kirkolliskokouksessa 1870, 
jolloin paavi julistettiin erehtymättömäksi, kun 
hän virkansa puolesta (ex cathedra) puhuu uskon 
ja siveellisyyden asioissa. Kaikki kirkon jäsenet 
ovat velvolliset ehdottomasti tottelemaan häntä. 
Täten on r:lla k :11a luja ulkonaisen järjestön 
yhteys, jotavastoin itämaisella ja vielä enem- 
män protestanttisella kirkolla tämä yhteys on 
henkistä laatua. Kirkon opin ja oikeuden mitta- 
puuna on Raamattu (johon myös n. s. apokryfi- 
set kirjat luetaan) ja perintätieto, joka käytän- 
nössä asetetaan Raamattua korkeammalle. Mutta 
kaikkivaltiaan paavin ratkaisut ja päätökset 
muodostavat yhtämittaa uutta perintätietoa, joka 
kiinteästi liittyy entiseen. Siten r. k. mukautuu 
uusiinkin olosuhteisiin paljoa joustavammin kuin 
itämainen kirkko, jolle perintätietoa on vain se, 
mikä on ikivanhaa. 

Yksityisen kristityn usko on r:n k:n käsi- 
tyksen mukaan ensi sijassa kirkon opin totena 
pitämistä ja siihen alistumista. Pelastus- 
opissa vallitsee, huolimatta siitä että Augus- 
tinuksen oppi on virallisesti hyväksytty, semi- 
pelagiolaisuuden henki : ihminen tekee, minkä voi, 
saavuttaen siten jotain ansiota, ja Jumalan armo 
tulee avuksi, täyttäen mitä puuttuu. Armo tulee 
ihmisen osaksi ennen kaikkea s a k r a m e n t- 
t i e n kautta, joiden hoito on papiston yksin- 
oikeus. Sakramentteja on 7 : kaste, ehtoollinen, 
konfirmatsioni, rippi, viimeinen voitelu, avio- 
liitto ja papiksivihkiminen ; vallitseva käsitys 
niistä on. että ne tuottavat jotakin hyötyä jo 
„tehtynä työnä" (ex opere operato). katsomatta 
sisälliseen mielialaan. Käytännössä tärkein on 
näistä rippi (ks. t.). Sitäpaitsi on runsaasti 
muita sakramentintapaisia pyhiä toimituksia : 
manauksia, siunauksia, voiteluita. pesemisiä j. n. o. 
Armovälineiliin kuuluvat tavallaan myös ,, hyvät 
työt", jommoisina ovat erityisessä arvossa eräät 



195 



Roomalaiskatolinen kirkko 



196 



hartaudenharjoitukset, kuten määrärukouksien 
lukeminen ja pyhiinvaellukset, tai lahjoitukset 
kirkollisiin tarkoituksiin. Siten on uskonnollinen 
elämä ja toiminta mahdollisimman suuressa mää- 
rässä sidottu selviin ulkonaisiin muotoihin ja 
velvollisuuksiin, jotka supistavat yksilön persoo- 
nallista vastuunalaisuutta. Kuitenkaan ei ihmi- 
nen näiden muotojen täyttämiselläkään pääse 
varmuuteen pelastuksestaan; vasta kuoleman 
jälkeen ratkaistaan hänen kohtalonsa. Mikäli hän 
ei eläessään ole täyteen sovittanut syntiensä ajal- 
lista rangaistusta, joutuu hän kiirastulen (ks. t.) 
puhdistukseen, siksi kunnes voi päästä taivaa- 
seen; kuolemansynneissä kuolleet joutuvat heti 
kadotukseen. — Suuri merkitys on neitsyt Marian 
ja pyhimysten kunnioituksella ja uskolla heidän 
esirukoustensa voimaan, Marian palvelus (ks. t.) 
on uuden ajan katolisuudessa kohonnut yhä kor- 
keammalle, ja oppi Marian saastuttamattomasta 
sikiämisestä korotettiin 1s.">4 dogmiksi. R:n k:n 
sivey sopii le on luonteenomaista siveellisen 
ihanteen kaksinaisuus: suurelle joukolle riittää 
alhaisempana siveellisyytenä maallisen kutsumuk- 
sen velvollisuuksien täyttäminen, kun sen ohessa 
mahdollisimman tarkoin noudatetaan kirkollisia 
velvollisuuksia; mutta niiden, jotka pyrkivät 
kristilliseen täydellisyyteen, tulee elää askeet- 
tista elämää (ks. Askeesi), kuten munkit ja 
nunnat tekevät (ks. Munkkilaisuus) ja 
naimattomuuteen (selibaattiin) velvoitettu papisto. 
Siveysopilliset määräykset ovat yksityiskohtaisia, 
,,kasuistisia" (ks. Kasuistiikka) ; mikä on 
siveellisesti oikein tai väärin, sitä ei viime 
kädessä ratkaise yksilön omatunto, joka subjekti- 
vismissaan on epäluotettava, vaan kirkon aukto- 
riteetti, joka yksityistapauksissa on parhaiten 
selville saatavissa kysymällä rippi-isän neuvoja. 
Siten on auktoriteettiperiaate tälläkin alalla voi- 
massa ja takaa kirkolle äärettömän suuren val- 
lan. Jumalanpalveluksessa vallitsevat 
myöskin tarkat, kaavoihin sidotut (,, liturgiset") 
muodot; saarnalla on syrjäytetty asema, ja 
jumalanpalveluksen huippukohtana on messu 
(ks. t.), jossa saapuvilla oleminen joka sunnuntai 
on katolisen kristityn päävelvollisuuksia. Mes- 
sussa, jossa pappi sanoillaan muuttaa leivän ja 
viinin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (ks. 
Transsubstantsioni) ja „verettömästi" 
uudelleen uhraa Kristuksen elävien ja kuolleiden 
puolesta (,, messu-uhri", ks. t.), tulee pappeuden 
korkea asema maallikoiden ja Jumalan välittä- 
jänä parhaiten näkyviin. Messun juhlalliset 
muodot, pappien loistavat puvut, kirkkojen sisus- 
tus y. m. ovat tarkoitetut esteettisesti vaikut- 
tamaan aisteihin; seurakunta on siinä pääasialli- 
sesti vain hartaana katsojana, varsinkin kun 
latinan kielen käyttö liturgiassa tekee toimituk- 
sien ymmärryksellisen seuraamisen useimmille 
mahdottomaksi. Latina kirkkokielenä tarkoittaa 
olla kirkon kansainvälisen luonteen takeena. 
Kirkkovuosi on rikas eriasteisista juhlista, joista 
Marianjuhlat ovat loistavimmat. Etelä-Euroopan 
maissa on varsinkin yksityishartauden ja kansan- 
omaisen hurskauden alalla paljon antiikkisen 
pakanuuden jäännöksiä, jotka on peitetty ohuella 
kristillisellä kuorella, ja samoin on katolinen 
lähetys Etelä-Ameriikan, Aasian ja Afrikan kan- 
soissa usein tyytynyt ulkonaisimpiin muodolli- 
siin vaatimuksiin. Toisaalta voi katolisessa hurs- 



kaudessa, erittäinkin siellä missä se on mystii- 
kan elähdyttämää, olla suurta voimaa ja syvyyttä 
ja monella kristillisen rakkaudentyön alalla on 
r:n k:n toiminta suurenmoista. Erityisellä tai- 
dolla on tämä kirkko ottanut uudenaikaisen 
sanomalehdistön ja yhdistyselämän tarkoituk- 
siensa palvelukseen. Kun ei nykyaikainen valtio 
enää alistu r:n k. n ulkonaiseen holhoukseen, on 
kirkko koettanut näillä keinoin saavuttaa vai- 
kutusvaltaa, ja Saksassa, Itävallassa ja Belgiassa 
ja muissa maissa on lujasti järjestäytyneellä ja 
taitavasti johdetulla kirkollisella (klerikaaii- 
sella) puolueella suuri, usein ratkaiseva merkit y.- 
valtiollisessa elämässä. Kirkon ja valtion suhteet 
katolisissa maissa järjestetään nykyisin tavalli- 
sesti erityisillä sopimuksilla (ks. K o n k o r- 
daatti), vaikka r. k. ei tunnusta niihin sisäl- 
tyviä kirkon vallan rajoituksia itselleen sito- 
viksi. Siksi että tämä kirkko nykyisinkin, niin- 
kuin keskiajalla, periaatteessa vaatii itselleen 
rajatonta määräämisvaltaa, ei kirkon ja valtion 
suhde katolisissa maissa voi vakaantua pysyvästi 
rauhalliseksi, vaan johtaa alituisiin taisteluihin, 
jolloin valtion oikeuksia valvovat puolueet hel- 
posti kehittyvät, kirkon ja uskonnonkin viholli- 
siksi. Saksassa, Ranskassa, Portugalissa ja 
muissakin maissa on siten viime vuosisadan 
kuluessa ollut käymässä ,. kulttuuritaistelu" 
(ks. t.) valtion ja katolisen kirkon välillä. Mutta 
myöskin nykyaikaisen sivistyselämän ja r:n k:n 
välillä on syvä vastakohta olemassa. Siinäkin 
kirkko yhä vaatii ulkonaista holhoojavaltaa 
kaikkien yli: ..kiellettyjen kirjojen luettelolla" 
(ks. Index librorum prohibitorum) 
se määrää, mitä uskovaiset saavat lukea, ja sekä 
siinä että aika ajoin julkaisemassaan ,, nyky- 
aikaisten erehdyksien luettelossa" (ks. S y 1 1 a- 
b u s) se on tuominnut hyljättäväksi sellaisia 
nykyajan aatteita kuin uskonvapauden, paino- 
vapauden ja tieteellisen tutkimuksen vapauden ; 
onpa sellainenkin asia kuin protestanttisen kir- 
kon raamatunlevittämistoimi leimattu turmiolli- 
seksi. Kouluissa ja yliopistoissa vaaditaan ope- 
tettavaksi vain kirkon hyväksymää tietoa, ja 
paavi Leo XIII on julistanut Tuomas Akvino- 
laisen nykyajankin teologiseksi ja filosofiseksi 
auktoriteetiksi. Kun tästä huolimatta uuden- 
aikaisempi tieteellinen käsitys on pyrkinyt esille 
yksinpä katolisen teologiankin alalla, ryhtyi 
paavi Pius X ankaraan taisteluun ..modernismia" 
(ks. t.) vastaan. Seurauksena tästä r:n k:n 
kielteisestä suhteesta nykyajan sivistykseen ja 
tieteeseen on ollut, että sivistyselämä katolisissa 
maissa toisaalta, ja varsin laajoissa piireissä, on 
tyyten irtaunut kirkon vaikutuksesta ja käynyt 
sille hengeltään vihamieliseksi, toisaalta taas, 
mikäli se vielä on pysynyt kirkollisena, on muo- 
dostunut hengeltään ahtaaksi ja kiihkomieliseksi. 
Paikoittain on perustettu erityisiä kirkollisia 
yliopistoja (Pariisissa, Louvain'issa, eri paikoin 
Yhdysvalloissa |. 

Tilastoa. Kristittyjen nykyinen yleisluku 
arvioidaan n. 600 miljoonaksi; siitä tulee r :n k:n 
osalle n. 270 milj. Näistä on 5 milj. ,,uniaatteja", 
s. o. kreik. -katolisia, jotka tunnustavat paavin- 
vallan ja ovat saaneet säilyttää eräitä erikoi- 
suuksia liturgiassa; ne asuvat pääasiallisesti Itä- 
vallassa. Euroopan maista on Ranskalla nimelli- 
sesti suurin katolinen väestö (38-39 milj.), mutta- 



197 



Roomalaiskirje — Rooman kirjallisuus 



198 



melkoinen osa siitä on itse asiassa kokonaan 
irtaunut kirkosta (jo 1881 oli 7 milj. ranska- 
laista, jotka eivät ilmoittanneet kuuluvansa 
mihinkään kirkkokuntaan). Sitten seuraa Italia 
(34 milj.), Itävalta-Unkari (ilman uniaatteja 
33 milj.), Saksa (24 milj.) ja Espanja (20 milj.); 
Venäjällä or. heitä 13 milj. (puolalaisia), Bel- 
giassa 7, Portugalissa 5, Englannissa ja Irlan- 
nissa 5, Alankomaissa 2, Sveitsissä 1 1 / 2 milj. 
Euroopassa yhteensä n. 190 milj. Etelä-Ameriikka 
on melkein kauttaaltaan katolinen (n. 60 milj.) ; 
Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa on katolisia 
n. 15 milj., Kanadassa 2 milj. Aasiassa r. k. 
on vallalla espanjalaisten entisissä alusmaissa 
Filippiineillä (7 milj.), mutta muutoin se on 
siellä, samoinkuin Afrikassa ja Austraaliassa, 
vain lähetyskirkon asemassa. — Kirkko-oikeudel- 
lisesti r. k. jakaantuu „apostolisen istuimen 
maakuntiin" (provincise sedis apostolicae), joita 
piispat (ks. t.) hallitsevat, ja ,, lähetysmaihin", 
joissa lähetyssaarnaajat työskentelevät ,,uskon- 
levittämis-kongregatsionin" (Congregatio de propa- 
ganda fide) määräyksien mukaisesti. Hierarkiaan 
kuuluu Rooman paavi, korkeintaan 70 kardinaalia, 
115 arkkipiispaa, 501 piispaa j. n. e.; sitäpaitsi 
epämääräinen luku lähetyspiispoja (,,in partibus 
infidelium"). Korkeinta hallintoa hoitaa paavil- 
linen ,, kuuria" (ks. t.) monine osastoineen. 
[Katolista kirjallisuutta: ,,Die kath. Kirche 
unserer Zeit und ihre Diener in Wort und Bild, 
herausgeg. v. d. Leo-Gesellschaft in Wien" (1899- 
1902) ; P. Baumgarten, „Die kath. Kirche auf 
dem Erdenrund" (1907); J. A. Möhler, „Symbo- 
lik oder Darstellung der dogmatisehen Gegensätze 
der Katholiken und Protestanten" (uusin pain. 
1871) ; A. Ehrhard, ,,Der Katholizismus und das 
zwanzigste Jahrhundert" (12 :s pain. 1902); 
protestanttista kirjallisuutta: Fr. Loofs, „Sym- 
bolik" I (1902); K. Hase, „Handbuch der protes- 
tant. Polemik gegen die röm.-kath. Kirche" 
(6. -s pain. Hasen kootuissa teoksissa 1894); 
P. Tschackert, „Evang. Polemik" (2:nen pain. 
1888) ; K. Sell, ,, Katholizismus und Protestantis- 
mus in Geschichte, Religion, Politik, Kultur" 
(1908).] J. G. 

Roomalaiskirje, Korinttilais- ja Galatalais- 
kirjeiden ohella yksi Paavalin neljästä pääkir- 
jeestä ja huomattavin niistä kaikista, on, kutoi 
siinä olevista viittauksista (16i seur. ; 152233 vrt. 
Ap. tek. 20>> seur.) suurella todennäköisyydellä 
voidaan päättää, kirjoitettu Korintosta P:n kol- 
mannella sinne tekemällä matkalla, luultavasti 
alkupuolella vuotta 59. P. tahtoo sillä valmistaa 
Rooman seurakuntalaisia, jotka suurimmalta 
osaltaan olivat hänelle persoonallisesti tuntemat- 
tomia, mutta joiden uskoa hän sanoo mainitta- 
van koko maailmassa (Is), sinne-tuloaan varten 
(lio seur.; 1Ö22 seur.). Kirje jakaantuu kahteen 
pääosaan, opilliseen, luv. 1 is- 11, jossa Paavali 
esittää evankeliuminkäsityksensä, ja käytän- 
n ö 1 1 i s-k e h o t t a v ai se e n, luv. 12-15, joka 
sisältää kristityn jokapäiväistä elämää koskevia 
kehotuksia ja neuvoja. Edellisessä, kirjeen pää- 
osassa, P. suurella ponnella teroittaa vapaata ar- 
moa ja uskon vanhurskautta vastakohtana juu- 
talaiselle lakihurskaudelle. Se totuus, että ih- 
minen tulee vanhurskaaksi uskosta ilman lain 
töitä, on niin sanoaksemme koko tämän osan 
läpikäyvänä perusajatuksena. — Uskonpuhdistuk- 



sen historiassa R:llä on erittäin tärkeä sija. Var- 
sinkin juuri se avasi Lutherin silmät näkemään 
katolisen kirkon puutteellisuuksia. 

Kirjeen oikeaperäisyyden tutkijat miltei poik- 
keuksetta myöntävät. Vain viimeiseen lukuun 
nähden — ■ on huomautettu erikoisesti sitä, että 
kirjeessä tavallaan on perätysten neljä eri lope- 
tusta, nim. I533; 16 2 o; I624 ja 16,25-27 — on siinä 
suhteessa olemassa suurempaa erimielisyyttä. 

A. F. P. 

Rooman kirjallisuus, joka käsittää Rooman 
vallan aikana ilmestyneen latinankielisen kirjal- 
lisuuden (litterce latince), on saanut nimityk- 
sensä siitä, että se on syntynyt ja kehittynyt 
Roomassa sekä liittyy läheisesti Rooman histo- 
riaan. R. k:n historia jakautuu 5:een aika- 
kauteen. — [Niiden kirjailijain nimet, joiden 
teoksia on säilynyt, esiintyvät harvennettuina.] 

I. Esihistoria. Kirjallisia muistomerk- 
kejä puunilaissotien ajoilta on vain muu- 
tamia, ja nekin todistavat roomalaisten vil- 
jelleen kirjallisia välineitä ainoastaan käy- 
tännöllisen tarpeen vaatiessa. Vanhin r u- 
11 o u s oli rytmillistä proosaa (carmen), jota käy- 
tettiin, milloin suulliselle esitykselle oli annet- 
tava jokapäiväisestä puhetavasta poikkeava yle- 
vämpi muoto, kuten rukouksissa, valoissa ja loit- 
suissa. Esityksen juhlallisuutta lisättiin sanoi- 
hin sovitetun sävelen ja tanssin avulla. Rytmilli- 
sen proosan kanssa läheiseen yhteyteen on ase- 
tettava roomalaisten kansallinen runomitta 
(versus Saturnius), joka sittemmin kokonaan 
väistyi kreik. runomittain tieltä. Jakautu- 
neena kahteen säepuoliskoon versus Saturnius 

(^_L|^-_L|^_L|;— ii_!_i — _Li — _Li:m) todennäköisesti 



sisälsi kummassakin puoliskossa 3 pitkää nousu- 
tavua. Laskussa esiintyvät tavut saattoivat olla 
pitkiä tai lyhyitä. Vanhimmassa runoudessa on 
usein huomattavana myös alkusointua. Uskon- 
nollisista lauluista on säilynyt Salii nimisen 
pappiskunnan Marsille omistettuja hymnejä 
(carmen saliare) sekä Arvales nimisen veljeskun- 
nan rukouksia (carmen arvale), joita kesäisin 
laulamalla esitettiin maan hedelmällisyyden juma- 
lattarelle, Maaemolle suositukseksi. Loitsulaulu- 
jen joukkoon on luettava versus fescennini, kar- 
keilla pilasanoilla ja törkeillä lauseparsilla höys- 
tettyjä lauluja, joilla karkoitettiin kateenhenget 
onnellisten juhlijain (sulhasten ja triumfin viet- 
täjäin) lähistöltä. Hautajaistilaisuuksissa, erityi- 
sesti palkatut vaimot lauloivat valituslauluja 
(nenice), ja hautakiviin piirrettiin runomittaisia 
muistosanoja vainajista (elogia). Oskilaisilta 
roomalaiset olivat oppineet kansanomaisen, tila- 
päisesti suunnitellun pilanäytolmän (f ah ula alel- 
lana), jossa esiintyi pysyviä henkilötyyppejä, 
tavallisimmin narri (MaccusJ, hölmö (Buoco), 
hyvänsävyinen vanhus (Pappns) ja kyttyeäselkäi- 
neu petkuttaja (Dosscnuus). 

Vanhimpia muistomerkkejä suorasanai- 
sen kirjallisuuden alalta on 12: n tau- 
lun laki (n. v. 450), joka kouluissa opittiin 
ulkoa, ylimmäisten pappien toimittamat kalen- 
terit (fasti) ja vuotuiset muistiinpanot vuoden 
merkillisyyksistä (avnales) sekä maallisten ja 
uskonnollisten virkailijain arkistot. Näihin on 
luettava myös vainajien muistoksi pidetyt 
hautapuheet (laudat ioncs funebres) ja heidän 



199 



Rooman kirjallisuus 



200 



kodeissa säilytettyjen rintakuviensa alle piirre- 
1 vt lyhyet elämäkerralliset tiedot (tititli ima- 
ginum). 

II. R. k: u synty ja alkuvaiheet 
(240-78 e. Kr.). Jo vanhimmista ajoista alkaen 
olivat roomalaiset olleet kosketuksessa niiden 
kreikkalaisten kanssa, jotka asuivat Italian 
niemimaan eteläosassa ja Sisiliassa, ja siten 
omaksuneet heiltä joukon kulttuuriaineksia. 
M. m. sisälsi 12:n taulun laki sitä tietii Krei- 
kasta kulkeutuneita aatteita. Mutta pitkälle ehti 
valtiollinen kehitys, ennenkuin roomalaiset sai- 
vat omakielisen kirjallisuuden. Vasta sitten 
kuin he valloitustensa kautta joutuivat pysy- 
väiseen yhteyteen kreik. sivistyksen kanssa, alkoi 
Roomassa varsinainen kirjallinen tuotanto elpyä. 
Hellenistisen maailman sivistyskeskuksista kir- 
jallisuuden tunteminen ja harrastus levisi Roo- 
man valloittajien mukana, joista useat olivat 
helleeni läis-ystävällisiä. Rooman yi Itäisimmissä 
piireissä' saavutti kreikan kieli yhä laajemman 
käytännön, alemmissakin sitä ymmärrettiin. 
Helleeniläismielinen suunta meni niin pitkälle, 
että sen toimintaa vanhoillis-isänmaallisissa pii- 
reissä alettiin pitää vaarallisena. Siten syntyi 
helleeniläisyyttä vierova kansallismielinen liike, 
jonka toimesta kreik. runoilijat ja puhujat kar- 
koitettiin pääkaupungista (161). Kummankin 
äärimmäisyvsvirtauksen vastapainoksi muodostui 
välityssuunta, jonka pyrkimyksenä oli isänmaal- 
liseen mielialaan yhdistää kreik. sivistys. Välitys- 
suunnan edustajien avulla (niistä mainittakoon 
Seipiot, C. Laelius ja myöhemmältä ajalta Q. Lu- 
tatius Catulus) kreik. tiede ja taide roomalaistu- 
ueena sai vakavan jalansijan Roomassa. Roomal. 
kirjakieli alkoi kehittyä ja kreik. kirjailijain vil- 
j el emät kirjallisuuslajit kotiutuivat latinankieli- 
sinä Roomaan, kumminkin siten, että ..kreikka- 
laisiin loimiin sovitettiin roomalaiset kuteet". 

Runous. R. k:n lainaluonnetta todistaa 
sekin, että ensimäinen kirjallisuuden laji, jonka 
roomalaiset ottivat käytäntöön, oli d r a a m a. 
runouden kehittynein mucto, jonka edellä Krei- 
kan kirjallisuuden historiassa oli käynyt lyyril- 
linen ja eepillinen runous. Perintä! iedon mukaan 
ensimäiset näytelmäkappaleet, sekä murhe- että 
huvinäytelmät, esitettiin Roomassa 240. jota pide- 
tään roomal. kirjallisuuden syntymävuotena. 
Kreik. esikuvien mukaan oli ne kirjoittanut 
L. Livius Andronicus. Hänen seuraajistaan toi- 
set, kuten Plautus (n. 254-184), T e r e n- 
tius (n. 185-159), Statius Csecilius ja Turpilius, 
julkaisivat yksinomaan kreikkalais-aiheisia huvi- 
näytelmiä (fabula palliata), toiset, taas. kuten 
Titinius, T. Qvinctius Atta ja Afranius, koti- 
maisiin oloihin sovellettuja (fabula togata). Niin- 
ikään vakavammissa näytelmissä toiset, joista 
erityisesti mainittakoon Ennius, Pacuvius ja 
Accius. seurasivat yksinomaan kreik. näytelmän- 
kirjoittajia, varsinkin Euripidestäj toiset, kuten 
Naevius ja Ennius käsittelivät etupäässä roomal. 
historiallisia aiheita (fabula prcetcxta). Myöhem- 
min (v. 100 jälkeen) myös oskilainen näytelmä 
(fabula atellana) kehittyi kirjalliseksi näytelmä- 
lajiksi, jota esitettiin murhenäytelmien jälki- 
näytöksenä. Atellanain kirjoittajista olivat kuu- 
luisimmat Pomponius ja Novius. — Kirjallisuu- 
den alkuaikoina roomal. runoilijat koettelivat 
taitoaan, kuten samanaikuiset hellenistiset, useilla 



runouden aloilla. Ensimäinen draamain julkai- 
sija. Livius Andronicus, toimitti myös ensimäisen 
latinankielisen eepoksen, saturnisella runo- 
mitalla julkaistun käännöksen Homeroksen 
Odysseiasta, jota sittemmin kauan aikaa 12: n 
taulun lakien rinnalla käytettiin kouluissa oppi 
kirjana. Na;vius julkaisi eepoksen ensimäisestä 
puunilaissodasta, vielä saturnisella mitalla. 
Ennius taas, joka myös kirjoitti historiallisen 
eepoksen („Annales"), käytti ensimäisenä kuu.- 
mittaa lat. runoudessa. Roomalaisille ominainen 
leikinlasku ja ivailu pukeutui opettavaisena 
runoutena kirjalliseen muotoon satiireissa 
(satira), jotka olivat enimmäkseen kuusimittai 
sinä dialogeina, kirjeinä, matkakertomuksina tai 
kaskuina esitettyjä kuvauksia ja arvosteluja 
vallitsevista oloista, varsinkin ihmisten heikkouk- 
sista ja nurjista tavoista. Jo Ennius oli kirjoit 
tanut satiireja. Mutta esikuvallisia tällä alalla 
tulivat olemaan Lueiliuksen julkaisemat runot. 

Suorasanainen kirjallisuus oli 
alunpitäen vapaasyntyisten roomalaisten harras- 
tusten esineenä, jotavastoin runoutta kirjallisuu- 
den kehityksen ensi aikoina harjoittivat ainoas- 
taan ulkoapäin Roomaan muuttaneet henkilöi. 
Historiankirjoitus alkoi Hannibalin 
sotien jälkeen. Vanhimpia historiankirjoittajia 
nimitetään annalisteiksi noiden papillisten muis- 
tiinpanojen (a n n a 1 e s) mukaan, joiden muotoa 
he historiallisessa esityksessään noudattivat. Ensi- 
mäiset annalistit, Q. Fabius Pictor ja Cincius 
Alimentus. joita myöhemmät historioitsijat piti- 
vät luotettavina tiedonantajina. kirjoittivat 
kreikan kielellä. Rooman suorasanaisen kirjalli- 
suuden perustaja ja ensimäinen latinankielinen 
historioitsija M. Porcius Cato poikkesi julkaise- 
massaan historiassa (..Origines". Rooman esi- 
historia) annalistien noudattamasta esitystavasta, 
käsitellen sisällyksellisesti yhteenkuuluvia seik- 
koja yhtäjaksoisesti. Myöhemmät, historioitsijat 
kirjoittivat Caton esimerkkiä seuraten latinan 
kielellä, mutta palaten annalistiseen esitystapaan. 
Gracchusten aikaisia annalisteja olivat L. Calpur- 
nius Piso Frugi, Cn. Gellius ja Cn. Fannius. 
Annalistien kertomukset olivat yleensä voimak- 
kaasti väritettyjä jonkun suvun tai puolueen 
eduksi. Liioitteluistaan ja tosiasiain vääristelystä 
on erityisesti mainittava Antias. luotettavampana 
cn pidetty Quadrigariusta. Ainoastaan rajoitet- 
tuja ajanjaksoja käsittelivät L. Cselius Antipater. 
jonka kuvaus toisen puunilaissodan tapahtumista 
perustui tunnolliseen lähteiden käyttämiseen, ja 
L. Cornelius Sisennä (n. 120-67), joka kirjoitti 
oman aikansa historian. Niinikään Sempronius 
Asellio. Rooman ensimäinen pragmaattinen histo- 
rioitsija. k< hdisti historiallisel tutkimuksensa 
oman aikansa tapahtumiin. Historiallisia muis- 
telmia omien ja puolueensa toimien puolustuk- 
seksi julkaisivat M. .Fmilius Scaurus (162-n. 89), 
P. Rutilius Rufus (k. n. 77). Q. Lutatius Catulus 
(konsulina v. 102) sekä tunnettu valtiomies 
L. Cornelius Sulia (138-78). joka kreikankieli- 
sessä muistelmateoksessa koetti esittää itseään 
kaitselmuksen välikappaleeksi. 

P u h u j a t a i t o a olivat roomalaiset käytän- 
nöllisesti harjoittaneet jo ammoisista ajoista asti 
milloin valtiollisissa neuvotteluissa, milloin asian- 
ajotoimissa. milloin eri tilaisuuksiin sovelletuissa 
ylistyspuheissa, kunnes kreik. ammattipuhujat 



201 



Rooman kirjallisuus 



202 



toivat mukanaan puhujataidon teorian. Vanhoil- 
listen vastustuksesta huolimatta kreik. retoriikka 
saavutti ylhäisön keskuudessa suurta kannatusta 
muuttuen vähitellen muotiasiaksi, jota jokaisen 
vapaan roomalaisen tuli tuntea. Silloinen helle- 
nistinen muotityyli, jolla oli kiihkoisa sävy, 
soveltui hyvin tämän aikakauden vallankumouk- 
sellisiin aatteihin. Aikakauden suurimpia puhu- 
jia, jotka esityksessään jo seurasivat kreik. reto- 
riikan sääntöjä, olivat Tiberius ja erittäinkin 
Gaius Gracchus. M. Antonius (143-87) herätti 
huomiota nerokkaasti ja selvästi jäsennetyillä, 
L. Licinius Crassus (140-91) kauniissa muodossa 
esitetyillä puheillaan. 

Erikoisti e. teiden alalla alkoi myös 
ilmestyä latinankielisiä teoksia. Käytännöllisiä 
tarpeita silmällä pitäen Flavius julkaisi prosessi- 
kaavat, toiset taasen selittivät 12 :n taulun lakia, 
toiset antoivat pulmallisten oikeustapauksien 
ratkaisusta kirjallisia ohjeita. Filologia oli 
pergamonilaisten oppineiden välityksellä tullut 
tunnetuksi Roomassa: vanhempien kirjailijain 
(Enniuksen ja Nreviuksen) teoksia julkaistiin 
selityksillä varustettuina ja kreik. kielitieteen 
metodin sovellutti latinan kielen tutkimukseen 
Varron ja Ciceron opettaja L. ^Elius Stilo. 
Esteettisen arvostelun muodosti erityiseksi kir- 
jallisuuslajiksi Q. Lselius. Marcus Porcius Cato 
(234-149) oli kirjoittanut maanviljelyksestä käy- 
tännöllisen esityksen, joka on vanhin teos mei- 
dän aikoihimme asti säilyneestä latinankielisestä 
proosakirjallisuudesta. 

ITT. Roomal. ja kreik. kirjallisu u- 
d e n täydellinen yhteensulautumi- 
nen (n. 78 e. Kr.-14 j. Kr.). Yhteys roomal. 
ja kreik. sivistyksen kesken muuttuu yhä lähei- 
semmäksi. Nuoret roomalaiset tekevät opinto- 
matkoja Kreikkaan ja kreik. tieteilijöitä, opet- 
tajia ja kirjailijoita asettuu Roomaan, jossa 
heille avautuu yhä suurempi vaikutusala. Sivis- 
tynyt roomalainen puhuu myös kreikan kieltä. 
Hellenististen ja roomal. sivistysainesten yhtymi- 
sestä kehittyy elimellinen kokonaisuus. Rooma- 
laiset omaksuvat kreikkalaisten luomat kirjal- 
lisuuslajit ja kehittävät oman kielensä taipui- 
saksi ilmaisemaan kreik. oppineiden lausumia 
ajatuksia sekä taiteellisessa ilmaisutavassa kilpai- 
lemaan kreik. taidekielen kanssa. R. k. saavut- 
taa korkeimman kehitysasteensa. Tämä aika- 
kausi, jota nimitetään ,, kultaiseksi aikakaudeksi", 
jaetaan kahteen jaksoon. 

l:n e n jakso (Ciceron aika 78-14): suora- 
sanainen kielipä rsi saavuttaa täydellisimmän 
kehi tysmuotonsa. 

Runous. Roomassa oli tähän aikaan, kuten 
Aleksandriassakin, kirjailijain kesken vallalla 
kaksi eri suuntaa. Vanhoillismieliset pyrkivät 
ajanmukaisesta kehittämään Enniuksen luomaa 
tyyliä. Tämän suunnan huomatuin edustaja oli 
T. Lucretius Carus (n. 96-55). joka didak- 
tisessa 6-mittaisessa runoelmassa (,,De rerum 
natura") teki roomalaisille tunnetuksi epikuuro- 
la.isen atomioppiin perustuvan materialismin. 
Uudistusmieliset, jotka loivat, roomalaisen ele- 
gian, seurasivat aikaisempia aleksandrialaisia 
runoilijoita. Pannen pääpainon myt. aiiiehiston 
runsaaseen käyttämiseen, soinnukkaisiin rytmei- 
hin, somisteltuihin periodeihin ja hyvin harkit- 
tuun sanajärjestykseen, mutta käyttäen myös 



runsaasti kreik. lainasanoja he käsittelivät ru- 
noissaan joko myt. aiheita tahi päivän tapah- 
tumia (tilapäärunoja) ja hetken tunnelmia, toi- 
sinaan myös purevalla ivalla arvostelivat monar- 
kisen puolueen pyrkimyksiä. He toivat kirjalli- 
suuteen eletyn elämän, yhtyen siten Luciliukseen. 
Uuden suunnan runoilijoista on erittäin mainit- 
tava C. Valerius Catullus (n. 84-54) , jonka 
rakkauselegiat. epigrammit ja kertoelmat ovat 
roomal. kirjallisuuden parhaita. Muista uuden 
suunnan lyyrillisistä runoilijoista mainittakoon 
P. Terentius Varro Atacinus, joka kirjoitti myös 
opettavaisia runoja, P. Valerius Cato, tunnettu 
aikuistensa runoili jäin kesken myös eteväksi 
arvostelijaksi, C. Helvius Cinna, paitsi epigram- 
mein myös oppineisuutensa vuoksi vaikeatajuisen 
epyllionin kirjoittaja, sekä C. Licinius Calvus, 
joka kuten hänen ystävänsä Catulluskin kuului 
Cse.sarin vastustajiin. Draamallinen runous 
alkaa kuihtua. Enimmän miellytti roomalaisia 
kirjalliseksi runoudenlajiksi kehittynyt miimi 
(miinus), joka karkean realistisessa muodossa 
kuvasi kansanelämää höystäen sitä sattuvilla 
mietelauselmilla. Miimien kirjoittajista saavutti- 
vat suurimman kuuluisuuden D. Laberius ja 
Publilius Syrus, jonka kappaleissa esiintyvät 
mietelauselmat jo aikaisin julkaistiin erityisenä 
kokoelmana. Miimejä alettiin esittää atellanain 
asemesta tragediani jälkinäytöksinä. 

Suorasanainen kirjallis u u s. Lati- 
nan kielen kirjallinen muoto hienostuu ja va- 
kiintuu, mutta samalla myös kiteytyy tarkasti 
harkittujen taidesääntöjen mukaiseksi, muodos- 
tuen oppineen yläluokan kieleksi. Huolellisen 
valinnan vuoksi sanavarasto köyhtyy. Juopa si- 
vistyneiden ja sivistymättömäin välillä kasvaa. 

Kaikilla aloilla esiintyvät taistelut kehittyivät 
nyt puhujataidon suurimpaan täydellisyy 
teensä. Sisällyksen ohella kiinnitettiin huomiota 
myös puheen taiteelliseen kokoonpanoon ja muo- 
don kauneuteen. Retoriikan tuntemista pidet- 
tiin puhujalle välttämättömänä. Kuten tiimiin 
aikakauden runoilijat, olivat puhetaidonkin har- 
joittajat jakautuneet kahteen leiriin kreik. esi- 
kuvainsa mukaan. Aasialaisen koulukuntin n 
edustajista, jotka tavoittelivat puheissaan teen- 
näistä hienoutta ja kiihkoisaa esitystapaa tai 
uhkuvaa täyteläisyyttä, oli huomattavin Q. Hor- 
tensius Hortalus (114-50). Attikalaiseen pu- 
hu jakouluun, jonka pyrkimyksenä oli noudattaa 
vanhempien attikalaisten puhujien yksinker- 
taista ja korutonta esitystapaa, kuuluivat ru- 
noilijana äskenmainittu C. Licinius Calvus. M. 
Junius Brutus ja C. Julius Cffisar (100-44). 
Roomal. puhujataidon kuuluisin edustaja sekä 
suorasanaisen latinan kielen taitavin kehittäjä 
ja käyttäjä, M. Tullius Cicero (106-43) suosi 
aluksi aasialaista suuntaa, mutia Rhodokseen te- 
kemänsä opintomatkan jälkeen hän omaksui hil- 
litymmän esitystavan. Cicero on jättänyt jälki- 
maailmalle useita retoriikan oppikirjoja sekä 
suuren joukon puheita, joissa taiteelliseen muo- 
toon liittyy selviisi i ja taitavasti laadittu jäsen 
tely sekä havainnollisesti ja mielenkiintoisesti 
esitetty sisällys. Pitäen puhujalle tarpeellisim- 
pana edellytyksenä filosofian tuntemisen 
Cicero itse oli kreikankielisen kirjallisuuden 
avulla tutustunut tähän alaan. Valmistaakseen 
mvös kansalaisilleen tilaisuuden perehtyä suur- 



203 



Rooman kirjallisuus 



204 



ten ajattelijain mielipiteisiin hän loppuiällään 
julkaisi useita filosofisia teoksia ja siten loi py- 
syväisen latinankielisen oppisanaston filosofi- 
sille käsitteille. Kirjeissään hän välittö- 
mämmin kuin mikään muu roomal. kirjailija on 
paljastanut itsensä ja aikakautensa jälkimaail- 
man nähtäväksi. — Historian kirjoittajista 
annalistit jatkoivat tosioloja väärentelevää esi- 
tystapaansa, kertoellen usein toisteltuja taruja 
tai sovitellen Kooman vanhempaan histo- 
riaan Kreikan historiassa ja uudemmassa "Roo- 
man historiassa esiintyneitä tapauksia. Luotet- 
tavimpia ovat ne historioitsijat, jotka kuvaavat 
oman aikansa oloja, jos kohta heidänkin kirjoi 
tuksissaan voipi huomata määrätyn tarkoituksen 
tavoittelua. Sallustiu s (86-34) . joka van- 
hanaikuista sävyä tavoittelevaan tyyliinsä koet- 
taa yhdistää Tukydideen juhlallisen vakavuuden 
ja oman aikansa retoriikan puuskuvan pauhun, 
kirjoittaa historialliset teoksensa nimenomaan 
paljastaakseen ylimyspuolueen mädännäisyyden. 
Csesar julkaisee esikuntansa muistiinpanojen 
ja osastopäällikköjen kertomusten mukaan uus- 
attikalaista tyyliil noudattaen koruttomassa ja 
huolellisessa kieliasussa asiallisen selonteon 
(„Commentarii") sotaretkistäitn. mutta sovittaa 
esityksensä samalla itsepuolustukseksi valtiollis- 
ten vastustajiensa syytöksiä vastaan. Ca?sar jul- 
kaisi myös kieliopillisen tutkimuksen. Kronolo- 
gisen katsauksen Eocman historiaan, jossa kos- 
keteltiin myös kirjallisuutta ja muiden kansain 
historiaa, kirjoitti T. Pomponius Atticus (109- 
32), vanhin tunnetuista roomal. kirjallisuuden 
julkaisijoista ja kirjakauppiaista. Yksityisten 
henkilöiden valtava vaikutus historiallisten ta- 
pausten kulkuun Iuopi biografisen kirjallisuuden, 
jonka edustajista ansaitsevat mainitsemista M. 
Terentius Varro ja Cornelius Nepos (n. 
100-27). Biografian ohella alettiin harrastaa 
myös genealogiaa, jonka päätarkoituksena oli 
osoittaa kuuluisien sukujen vanha alkuperä. 
Avartunut kirjallisuudenharrastus ja opinhalu 
avasi Roomassa tien ensyklopedialle, 
jolla alalla huomatuin oli Varro, roomalaisten 
uutterin kokoilija sekä monipuolisin ja tuotte- 
liain kirjailija. Paitsi ensyklopedisia teoksia hän 
kirjoitti myös teoksen maanviljelyksestä, kieli- 
opillisia tutkielmia ja kreik. Menippuksen mu- 
kaan sommiteltuja satiireja. Toinen huomattava 
ensyklopedisti oli P. Nigidius Figulus. Ensimäi- 
sen roomal. virallisen lehden, jossa julkaistiin 
kertomukset senaatin istunnoista, sekä päiväleh- 
den, jonka avulla yleisölle jaeltiin virallisia ja 
yksityisiä tiedonantoja, perusti Caesar konsulina 
ollessaan. 

2:nen jakso. (Augustuksen aika.) 
Vuosisataisen sekasorron jälkeen seurannut 
rauha, joka Augustuksen hallitukseen tullessa 
koitti Koomalle, toi mukanaan uusia aatteita ja 
herätteitä, jotka voimakkaasti vaikuttivat kirjal- 
lisuuden laatuun ja muotoon. Maailmanherruus, 
jonka roomalaiset olivat saavuttaneet, nosti hei- 
dän itsetuntoaan ja laajensi näköaloja. Ne kir- 
jallisuuden lajit, joita ei latinan kielellä ennes- 
tään ollut olemassa, vallattiin ja ennen vallat 
tuja täydenneltiin ja kehiteltiin. Uuden hallitus- 
muodon palvelukseen koottiin kaikki kirjalliset 
voimat. Kansa oli nostettava siveellisestä alennus- 
tilasta, johon se oli vajonnut pitkällisten sisäl 



li.-ten sotien aikana. Ja tiiinä oli tapahtuva siveel- 
lisyyslakien kautta, joita kirjailijain oli kanna- 
tettava. Kirjallisuuden tuntijain ja suosijain, 
varsinkin Msecenaan ja M. Valerius Messalla Cor- 
vinuksen välityksellä ja osaksi välittömästikin 
Augustus innostutti kirjailijat uusia aatteita 
ajamaan. Kirjallisuuden viljeleminen kasvoi, 
kun hyvin järjestettyjen kustannustoimistojen 
kautta kirjojen saanti oli käynyt helpommaksi 
ja vasta perustettujen kirjastojen varastot olivat 
avautuneet yleisön käytettäviksi. 

Runous. Toiselta puolen avartuneet olot 
vaativat kirjailijoilta suurisuuntaista esitys 
tapaa, toiselta puolen roomal. lukijakunta oli 
sisällisen rauhan palattua vastaanottoinen yle- 
vämmille aatteille ja jalostuneille tunteille. 
Augustuksen aikaan runous saavutti korkeimman 
kehitysasteensa, johon suorasanainen kielen- 
käyttö oli kohonnut jo edellisellä aikakaudella. 
Kummankin kirjallisuuslajin kehittyminen tapah- 
tui samoilla edellytyksillä. Kuten Cicero oli 
lähinnä seurannut esikuvanaan Demosthenesta ja 
Sallustius Thukydidestä, samein tämän aikakau- 
den runoilijat lähentelivät kreikkalaisten klassil- 
lisia edelläkävijöitä, kumminkin siten, että he 
pukivat edellisten syvälliset aatteet hellenististen 
runoilijain teknilliseen täydellisyyteen kehittä- 
miin muotoihin. 

Suurkaupungin väsyttävä touhu ja luonnon- 
vastainen elintapa oli kääntänyt ihmisten huo- 
mion maalaiselämän tarjoamaan rauhaan ja 
yksinkertaiseen elintapaan. Karkeata realismia 
seurasi haaveileva romantiikka, jonka arvokkaam- 
maksi tulkiksi tuli P. Vergilius Ma ro 
(70-19). P a i m e n r u n o i 1 1 a a n L.Rucolica'"i. 
joissa hän mukaeli kreik. Theokritosta. hän len- 
nokkaalla kielellä ja eheässä runomuodossa esitti 
aikalaistensa kaipuun päästä takaisin luonnon 
jalostavaan yhteyteen, koteuttaen siten idyllisen 
runouden roomal. kirjallisuuteen. Maanviljelys 
oli pitkällisten sotien aikana lamautunut. Rau- 
hallisten olojen palattua miekka oli vaihdettava 
auraan ja kansa jälleen totutettava maanvilje- 
lijän toimiin. Maanviljelystä koskevaa suora- 
sanaista kirjallisuutta oli roomalaisilla ollut 
kirjallisuuden alkuajoilta asti sekä alkuperäisiä 
että käännöksiä. Tällä aikakaudella ilmestyy 
aikaisemmin julkaistujen suorasanaisten lisäksi 
myös runopukuinen esitys maamiehen eri toi- 
mista ja maalaiselämän viehätyksistä saman kir 
jailijan kädestä kuin roomalaisten ensimäiset 
paimenrunot. Tunnelmallisuudessa ja runollisessa 
ylevyydessä Vergiliuksen Maanviljelijän laulut 
(..Georgica") voittavat kreik. esikuvansa. Eepil- 
lisen runouden tehtäväksi jäi osoittaa hallit- 
si j asu vun ylhäinen alkuperä ja etenkin Rooman 
vallan ylevä päämäärä, joka perustui kohtalojen 
määräyksiin. Kehittämällä runoilijain ja histo- 
rioitsijani jo aikaisemmin esittämää perinnäis 
tarua Rooman ja Juliusten suvun alkuperästä 
Vercfilius suoritti homerolaisten eeposten suuri - 
piirteisyyttä lähennellen ja huippuunsa kehite- 
tyllä teknillisellä taitavuudella sekä sointuvalla 
kielenkäytöllä tämän tehtävän. Hänen ...E n e i s" 
runoelmansa on lat. runouden mestariteos jn 
roomalaisten kansalliseepos, jolla on ollut arvaa- 
mattoman suuri vaikutus roomalaismaailman 
ja keskiajan tunne-elämään sekä myöhempien 
sivistyskansain kirjallisuuteen. Latinankielisen 



205 



Rooman kirjallisuus 



206 



lyyrillisen runouden Vergiliuksen ikä- 
toveri Q. Horatius Flaccus (65-8) nosti tai- 
teelliseen täydellisyyteensä siirtämällä kreik. 
runoudesta roomal. pohjalle uusia muotoja ja 
kehittämällä entisiä. Vanhan kreik. lyriikan esi- 
kuvia seuraten Horatius käsitteli 2-säkeisissä 
enimmäkseen jambisissa stroofeissa valtiollisen 
elämän ja hellenistisen epigrammin tarjoamia 
aiheita sekä aiolilaisten runoilijain mitoilla 
sovitti kreik. klassillisen lyriikan synnyttämiä 
ajatuksia ja tunnelmakuvia roomalaisten elämään 
etenkin isänmaallisissa lauluissa („Carmina"), 
jotka hän asetti Augustuksen herättämän siveel- 
lisyysaatteen palvelukseen. Satiralle hän 
antoi edistyneempää sivistyskantaa vastaavan 
muodon, vaihtaen Luciliuksen purevan ivan miel- 
lyttävään leikinlaskuun ja karkean realismin 
hienostettuun todellisuuskuvaukseen. Kirjeitä 
olivat hellenististen esikuvain mukaan roomal. 
runoilijat jo aikaisemmin julkaisseet. Varsinkin 
Caesarin ajalla oli kirjeiden muodossa tieteelli 
sesti käsitelty kirjallisia kysymyksiä. Opetta- 
vaisen runouden sisällysrikkaimpia ja miellyttä- 
vimpiä tuotteita ovat Horatiuksen kirjeet, 
joista pisin on omistettu runoust äiteelle. Ele- 
gisen lemmenlaulun huomattavimmat 
edustajat, jotka lähinnä liittyvät aleksandrialai- 
siin lyyrikoihin, ovat Albius Tibullus (n. 54- 
19) ja S. P r o p e r t i u s (n. 50-15), joista edelli- 
nen hillityin tuntein, jälkimäinen kiihkoisen into- 
himoisesti, mutta kumpikin huolellisessa ja miel- 
lyttävässä kieliasussa käsittelee vaihtelevia ai- 
heita. Tibulluksen lauluja lähentelevät hänen 
aikalaisensa naisrunoilijan, S u 1 p i c i an runot. 

Edellämainitut augustolaisen aikakauden runoi- 
lijat olivat eläneet mukana tasavallan viimei- 
sissä taisteluissa. Kovat kokemukset olivat ka- 
raisseet heidän luonnettaan ja syventäneet hei- 
dän maailmankatsomustaan, mikä antoi heidän 
runoudelleen vakavan ja ylevän leiman. Saman 
aikakauden nuorempi ruuoilijapolvi, joka oli 
kasvanut rauhallisissa oloissa, oli jo omaksunut 
keveämmän katsantotavan. Tämän lisäksi oli 
senaikainen opetus, jossa pääpaino pantiin reto- 
riselle koulutukselle, totuttanut nuorison sivuut- 
tamaan aatteellisen puolen ja kiinnittämään huo- 
mionsa etupäässä muotoon. Tämän suunnan huo- 
mattavin runoilija on P. Ovidius Naso 
(43 e. Kr.-17 j. Kr.), joka mestarillisesti käyt- 
telee runokieltä, elegisenä runoilijana vetää ver- 
toja aikaisemmille ja kertojana viepi voiton 
kaikista, mutta voimakkaamman tunteen ase- 
mesta usein tarjoaa lukijoilleen retorista sana- 
helyä ja runollisen ylevyyden sijasta mataloitu- 
neen elämänkatsomuksen luomia mietteitä. Suju- 
vissa kuusmittaisissa säkeissä hän käsittelee 
aistillisen nautinnon kannalta rakastamisen tai- 
toa ja eepillisissä runoissa esittää sarjan muodon- 
vaihdostaruja (metamorfooseja). Kertomuksia yk- 
sityisistä vaihdostapauksista kyllä oli olemassa 
jo aikaisemmassa sekä kreik. että roomal. kir- 
jallisuudessa, mutta pitempää laulusikermää ei 
ollut ennestään kreikkalaisessakaan kirjallisuu- 
dessa. Uskonnollisia tapoja hän kuvaa puoli- 
tiehen keskeytyneessä runoelmassa ,,Fasti", 
jonka esityksen jokapäiväinen sävy osoittaa, 
kuinka runoilijalta, kuten koko silloiselta ajalta, 
alkoi puuttua kunnioitus ylevämpiä kysymyksiä 
kohtaan. Maanpaossa ollessaan hän lauleli vai- 



kerruksia surkeasta kohtalostaan ja rukoili kar- 
koitustuomionsa lieventämistä tai peruuttamista 
(,,Tristia" ja ,,EpistoIae ex Ponto"). Ovidiuksen 
runoja on kaikkina aikoina ihastuksella luettu. 
Draamallinen runous jatkui pääasialli- 
sesti kirjatuotteena, joka lainasi aiheensa kreik- 
kalaisilta. Etevin näytelmänkirjoittaja tällä 
aikakaudella oli L. Varius Rufus. Teatte- 
reissa esitettiin miimejä ja pantomiimeja. 
Vakavampaa taidenautintoa korvasivat runoili- 
jain ja kirjailijain suulliset esitykset (recitatio- 
nes), joiden pitäminen varsinkin ylemmissä pii- 
reissä tähän aikaan oli tullut tavaksi. Valtiollisen 
toiminnan lamautuminen Augustuksen aikana 
käänsi sivistyneiden roomalaisten harrastukset 
tieteiden ja taiteiden alalle. Kirjaileminen, joka 
aikaisemmin oli saanut alkunsa käytännöllisestä 
tarpeesta tai tositaipumuksen aiheuttamasta 
pakosta, muuttui sivistyneiden ajankuluksi, syväl- 
linen ja itsenäinen työskentely tekotaiturien 
huvipuuhailuksi. Runouden kaikilla aloilla ilmes- 
tyi Augustuksen aikana suuret määrät uutuuksia, 
joista useimmat kumminkin olivat siksi ala- 
arvoisia, etteivät saavuttaneet tunnustusta 
muualla kuin kirjailijaklubeissa samanarvoisten 
tekeleiden rinnalla. 

Suorasanainen kielenkäyttö oli 
edellisellä aikakaudella saavuttanut taidekielen 
puhtauden, säännöllisyyden ja sointuisuuden. 
Jo Augustuksen aikana on huomattavissa alene- 
mista : runokielen sanoja ja lauseparsia sekoi- 
tetaan proosakieleen ja ankara periodirakenne 
höltyy. Käytännöllinen puhujataito meneh- 
tyy, samalla kuin vapaan sanan käyttö valtiol- 
lisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä lakkaa. 
Mutta sitä innokkaammin harjoitetaan teen- 
näistä puhujataitoa reetorikouluissa. Reetori 
L. Annaeus Senecan (n. 54 e. Kr.-38 j. Kr.) 
julkaisema kokoelma kouluissa käsiteltyjä puhe- 
aiheita osoittaa, miten vieraita todelliselle elä- 
mälle ne olivat ja mitenkä puhetaidon opetus 
oli omansa kehittämään ainoastaan sanansaivar- 
telua ja kuluneiden lauseparsien käyttöä. His- 
toriankirjoitus, jossa entistä enemmän 
tuntuu retoriikan vaikutus, muodostuu aika- 
kauden vaatimusten mukaiseksi. Laajentuneita 
näköaloja valaistakseen Pompeius Trogus kir- 
joittaa kreik. esikuvan mukaan ensimäisen latinan- 
kielisen yleishistorian, josta jälkimaailmalle on 
säilynyt M. Junianus Justinuksen (2:sella 
vuosisadalla j. Kr.) kirjoittama lyhyt ote. 
Augustuksen harrastuksia tukien T. L i v i u s 
(59 e. Kr. -17 j. Kr.) julkaisee laajan Rooman 
historian, jossa hän ihanteellisessa valossa esit- 
tää kansallensa edellisen, etenkin vanhemman 
ajan roomalaiset siveyden, hyveen ja jumalan- 
pelon kohottamina esikuvina. Onpa Liviuksen 
historiaa nimitetty suorasanaiseksi romanttiseksi 
eepokseksikin, joka historiallisen arvostelun puu- 
tetta osoittavista kohdistaan huolimatta varsin- 
kin väririkkailla ajankuvauksilla tarjoaa suurta 
esteettistä nautintoa ja synnyttää eetillistä voi- 
maa. Asinius Pollio, Ciceron laajarakenteisten 
periodien vastustaja, kirjoitti elävän kuvauksen 
ensimäisen triumviraatin perustamisen ja Phi- 
lippoin taistelun välisestä ajasta osoittaen siinit 
itsenäistä arvostelukykyä. Maantieteelli- 
sissä teoksissa käsiteltiin koko tunnetun 
maailman piiriä. M. Vipsanius Agrippa (k. 12 



207 



Rooman kirialiisuus 



208 



e. Kr.) toimitti maailmankartan, josta myöhem- 
min tehtynä otteena on meidän päiviimme asti 
säilynyt n. s. Peutingerin matkakartta. Filo- 
logian alalta julkaisi C. Julius Hyginus 
muinaistiedettä ja uskontoa käsittelevän teoksen 
ja M. Verrius Flaccus laajan sanojen merki- 
tystä selostelevan sanakirjan, jonka hän oli itse- 
näisesti kokoonpannut aikaisemmista samantapai- 
sista julkaisuista. Verriuksen alkuperäinen teos 
on hävinnyt. Säilynyt on S. Pompeius Festuksen 
(2:sella vuosis. j. Kr.) toimittamasta otteesta 
jälkiosa siinä muodossa, missä Kaarle Suuren 
aikalainen Paulus Diaconus oli sen lyhen- 
nellen julkaissut. R a k e n n u s t a i d e t t a kä- 
sittelevän teoksensa kokoili Vitruvius Pollio 
Augustusta varten lukuisista kreik. lähteistä ja 
Varron teoksista. Asiallisen ja yksinkertaisen 
esitystapansa vuoksi mainittakoon Augustuk- 
sen oma kirjoittama selostus hallitsijatoimis- 
taan (,.Monumentum Ancyranum"). 

Keisarikauden kirjallisuus. Au- 
gustuksen aikana kirjallinen uutisraivaus oli 
miltei loppuun suoritettu. -Keisarikaudella roo- 
malainen saattoi omalla kielellään tutustua kaik- 
kiin kirjallisuuslajeihm, joita rikas kreik. henki 
oli luonut. Samalla kreikan kielen taito väheni 
ja nuorempi kirjailijapolvi käytti enimmäkseen 
latinankielisiä lähteitä. Kirjailijat täydentelivät 
ja muuntelivat kulloinkin vallitsevan henkisen 
suunnan mukaan ennestään omaksuttuja kirjal- 
lisuuden eri aloja. Yksinvaltius rajoitti kirjai- 
lijan vapautta. Itsenäiset ajattelijat pakotettiin 
vaikenemaan. Ammattikirjailijaan huostaan jä- 
tettynä kirjallisuus menetti alkuperäisyyden vie- 
hätyksen. Retoriikan vaikutus kävi yhä tuntu- 
vammaksi. Kirjallinen tuotanto oli keskinker- 
taista, jonka yli vain ani harva julkaisu kohosi. 
Etevimmät kirjailijat olivat ulkoroomalaisia, 
kotoisin romanisoiduista provinsseista, Espan- 
jasta, Galliasta ja Afrikasta. 

[V. Aikaisempi keisarikausi (Tibe- 
riuksesta Hadrianukseen). kirjallisuuden n. s. 
hopeakausi. Aistilliset huvitukset, joista gladiaat- 
torileikit olivat suosituimpia, sekä hovin mieli- 
valtainen mellastus, joka todellisessa elämässä 
pani näytteille rikkaimmankin mielikuvituksen 
keksimien kuvausten yli kohoavia kohtauksia, 
olivat raaistuttaneet ihmisten mielet ja tykyt- 
täneet heidän tunteensa. Kirjailijain oli tarjot- 
tava voimakkaasti höystettyä ravintoa, jos mie- 
livät herättää vastakaikua aikalaistensa väsy- 
aeissä mielissä, He turvautuivat aasialaisen 
tyylin tarjoamiin voimakeinoihin. Koko kirjal- 
linen sanontatapa suunnataan voimakkaiden vai- 
kutteiden herättämiseen. Proosakieleen sekoite- 
taan runokielen sanoja ja lausetapoja, isku- 
sanoja käytetään runsaasti, sisällökkäitä miete- 
lauselmia siroitellaan sinne tänne, teennäisesti 
kyhättyjä vastakkaisasetelmia (antiteesejä) suo- 
sitaan, loppu- ja alkusointuja sovitetaan suora- 
sanaiseen tyyliin. Periodirakenne hylätään ja 
sensijaan sommitellaan lyhyitä asyndeettisiä lau- 
seita. 

Runous esiintyy retoriikan turmelemana 
korutavarana, jolta useimmiten puuttuu todelli- 
suuden leima. Eepillisenä runoelmana jul- 
kaisi M. Annasus Lucanus (39-65) esityksen 
Caesarin ja Pompeiukseu välisestä taistelusta 
asettuen monarkista aatetta vastustamaan. S i 



lius Italicus (n. 25-101) 2 -.sesta puunilais- 
sodasta. V a 1 e r i u s F 1 a ecu s (k. ennen v. 90) 
ja Papinius S ta tiu s (n. 45-96) käsittelivät 
mytologisia aiheita, jotka sananvapauden ollessa 
rajoitettuna olivat vaarattomampia kuin histo- 
rialliset, Statius kirjoitteli myös tilapäärunoja. 
M. M a n i 1 i u s (Tiberiuksen hallituskautena) 
esitti eepoksen muodossa astrologian salaisuuk- 
sia stoalaisen filosofian hengessä. Paimen- 
runoutta edusti T. Calpurnius Sieulus. Sa- 
tiirin kirjoittajista Aulus Persiu s Flaccus 
(34-02) muodosteli retorikoulun antamia aiheita 
vaikeatajuisiksi siveysesitelmiksi. ja D. Junius 
J u v e n a 1 i s (n. 60-140) käsitteli Neron ja Domi- 
tianuksen aikaisia oloja. Aitomenippolaisessa 
satiirissa, jossa suorasanaiseen esitykseen on si- 
roiteltu runomuotoisia osia. Seueca ivailee kei- 
sari Claudiuksen kohtaloa tämän Olympoon pyr- 
kiessä. Epigrammi, jonka Catullus oli ko- 
hottanut taiderunoudeksi, soveltui lyhyytensä 
ja keskitettyjen kompieusa vuoksi erityisesti 
aikakauden muotityyliin. Roomalaisten huoma- 
tuin epigrammiruiioilija M. Valerius M a r t i- 
alis tn. 40-102) on esiintynyt tämän aikakau- 
den lopulla, Satu r u n o u t t a olivat vanhem- 
mat roomal. runoilijat viljelleet tilapiiisesti. Eri- 
tyiseksi runolajiksi kehitti sen P h 33 d r u s (Au- 
gustuksen ja Tiberiuksen aikana) julkaisemalla 
runomittaisen satukokoelman kreik. Aisopoksen 
mukaan. Opettavaiseen runouteen on 
luettava C o 1 u m e 1 1 a n maatalousoppikirjaansa 
liittämä runopukuinen esitys puutarhanhoidosta 
ja Oermanicuksen kirjoittama uusi latinankieli- 
nen laitos kreik. Aratcksen suositusta runoel- 
masta, joka kiisitteli taivaalla havaittavia il- 
miöitä, Draamallisen kirjallisuuden alalla 
ansaitsevat mainitsemista L. Annaaus S e n e e a 
nuoremman (n. 4 e. Kr. -65 j. Kr.) resitatsionia 
varten muotityyliin laaditut kreikkalaisaiheiset 
tragediat, ainoat latinankieliset murhenäytelmät, 
jotka ovat jälkimaailmalle säilyneet. Aiheen roo- 
malaiseen tragediaan, jonka kirjoittajaksi aikai 
semmin luultiin Senecaa. antoi Neron onneton 
puoliso Octavia. Toinen kirjallisuuslaji, joka 
satu runouden ohella vasta Iällä aikakaudella ko- 
tiutuu roomalaiseen kirjallisuuteen, on monessa 
suhteessa huomiota ansaitseva romaani, jonka 
miletolaisiin novelleihin, menippolaisiin satiirei- 
hin sekä miimeihin perustuen Petro n i u s Ar 
biter (Neron aikana) julkaisi. 

Suorasanaisten kirjailijain jou 
kossa esiintyy selväpiirteisiä persoonallisuuksia, 
jotka uudessa muodossa loivat kaikkina aikoina 
arvossa pidettyjä teoksia. Filosofia oli yk- 
sinvaltiuden ihmisvapautta rajoittavissa oloissa 
roomalaisten kesken saavuttanut suuria kanna- 
tusta. Varsinkin stoalaisella koulukunnalla oli 
roomalaisten joukossa tällä aikakaudella innok- 
kaita kannattajia. Vuoropuhelujen, kirjeiden ja 
luonnontieteellisten tutkielmani muodossa keisari- 
kauden monipuolisin kirjailija. Seneca nuor., 
esitti aikalaisilleen edellämainitun koulukunnan 
hengessä käytännölliseen elämään sovellettuja 
eetillisiä mietelmiä ja luonnonfilosofisia kirjeitä. 
Historiankirjoitus tarjosi helpost i käy- 
tettäviä yleissilmäyksiä. C. Velleius Pater- 
culus (Tiberiuksen aikana) kirjoitti hätäisesti 
kokoonkyhätyn Rooman historian. C u r t i u s 
Rufus (Claudiuksen aikana) Aleksanteri Suu- 



209 



Rooman kirjallisuus 



210 



ren historian enemmän pitäen silmällä lukijain 
hupia kuin historiallista totuutta. Roomalaisten 
nerokkain historioitsija P. Cornelius Tae itu s 
(n. 55-120), jonka kokoonpuserretussa kielipar- 
ressa ilmenee kirjoittajan voimakas yksilöllisyys, 
kuvaa psykologin tarkkanäköisyydellä ja dramaa- 
tikon jännittävällä esitystavalla keisarikauden his- 
toriaa kahdessa erityisessä teoksessa (,,Annales" ja 
,, Historia?"), piirtää biografina miellyttävän ku- 
vauksen Britannian valloittajasta Agricolasta, 
luopi etnografina ja maantieteilijänä arvokkaan se- 
lostuksen silloisesta Germaniasta sekä käsittelee 
reetorina erittäin miellyttävässä vuoropuhelussa 
kirjallisia päivänkysymyksiä. Matkakertomuksen 
muodossa Pomponius Mela kirjoittaa maan- 
tieteellisen kuvauksen silloin tunnetusta 
maailmasta. Filologeista Q. Asconius 
Pedianus (n. 3-88) kirjoitti asiallisia selityksiä Ci- 
ceron puheisiin. M. Valerius Probus otti latina 
laisen kirjallisuuden julkaisemisessa käytäntöön 
aleksandrialaisten oppineiden metodin, Q. Remmius 
Palsemon julkaisi kieliopin, Bessus metriikan. 
Retoriikan opettaja M. Fabius Q u i n t i 1 i a n u s 
(n. 35-95), Ciceron ihailija, julkaisi arvokkaan ja 
miellyttävän teoksen opetusaineestaan, C. P 1 i- 
nius Caecilius Secundus (62-n. 113) joutoluvuksi 
aiottuja kirjeitä kirjallisuudesta ja sen ajan 
oloista. Valerius M a x i m u s (Tiberiuksen 
aikana) toimitti asiallisesti järjestetyn kokoel- 
man mainittavia töitä ja lauseita reetoreille lähde- 
kirjaksi historiallisten esimerkkien löytämistä 
varten. Maataloutta käsitteli L. Junius Modera- 
tus C o 1 u ni e 1 1 a, sotatiedettä, maanmittausta 
ja vesirakennuksia Julius Fr out inu s (n. 40- 
103). Tieteiden tutkijat pyrkivät keisarikaudella 
yleensä rajoittumaan määrätylle erikoisalalle. 
Kumminkin ovat ensyklopedisia teok- 
s i a kirjoittaneet C. P 1 i n i u s Secundus van- 
hempi (23-79), joka laajassa luonnonhistoriassa 
käsittelee miltei kaikkia silloisia tiedonaloja, 
myös maantiedettä ja taidehistoriaa, sekä A. Cor- 
nelius C e Ks us (Tiberiuksen ja Claudiuksen 
aikana), joka ,,Artes" nimisessä teoksessaan 
esittää m. m. lääketiedettä. 

V. Myöhempi keisarikausi (Hadria- 
nuksesta Länsi-Rooman tuhoutumiseen) on hajoa- 
misen ja rappeutumisen aika kirjallisuudenkin 
alalla. Itsenäinen roomalaishenki on yksinval- 
tiuden painostuksesta ja uusien, itämailta leviä- 
vien aatteiden vaikutuksesta lamautunut. Krei- 
kan kieli pääsee erittäinkin keisari Hadrianuksen 
ja hänen seuraajansa suosiollisuudesta helleni- 
läistä kulttuuria kohtaan jälleen valtaan. Sivis- 
tyneet roomalaiset kirjoittavat kahdella kielellä, 
toisinaan vain kreikaksi. Kosmopoliittinen piirre 
on huomattavana koko sivistyselämässä. Hadria- 
nukseen asti oli Rooma tieteellisenä keskuksena. 
Senjälkeen alkavat provinssit kilpailla valta- 
kunnan pääkaupungin kanssa. Keskipiste siirtyy 
ensin itään, Ateenaan. Aleksandriaan ja Antio- 
kiaan ; sitten syntyy lännessä uusia keskuksia: 
Corduba, Hippo. Karthago ja 4:nnellä vuosi- 
sadalla Gallian kaupungit, kuten Massilla, Burdi- 
gala, Lugdunum. Sittemmin muutetaan Konstanti- 
nopoli valtakunnan pääkaupungiksi. Lännessä 
syntyy vihdoin helleeniläis- roomalaisesta kulttuu- 
rista vapautuneita itsenäisiä romaanilaisvaltioita. 

Sisäisesti vaikutti kirjallisuuden rappeutumi- 
seen se retorinen suunta, joka pyrki jäljittele- 



mään vanhoja kirjailijoita ja vanhaa kielen- 
käyttöä (arkaismi). Siten kirjailijat itse täy- 
dellisesti katkaisivat yhteyden itse elämän ja 
elävän kielen kanssa. 

Runous on sisällykseltään köyhää ja mitä- 
töntä. D. Magnus A u s o n i u s (n. 310-393) 
kuvaa matkaansa Mosel-virtaa pitkin, hovirunoi- 
lija Claudius C 1 a u d i an u s ylistelee eepoksis- 
saan aikalaistensa Stilichon ja Honoriukseu 
tekoja tai käsittelee klassillisia aiheita Vergi- 
liusta jäljitellen, Rutilius Claudius Namatia- 
nus (5:nnen vuosis. alkup.) laulaa sujuvissa 
distikoneissa paluumatkastansa, jonka oli tehnyt 
Roomasta Galliaan, piispa C. Sollius S i d o n i u s 
Apollinaris (n. 430-480) kirjoitti viehättäviä kir- 
jeitä ja eepillisiä runoja, Luxorius (6:nnen 
vuosis. alkup.) matkii Martialista. Flavius 
Cresconius Corippus kirjoitti 2 eeposta oman 
aikansa, 6:nnen vuosis. tapahtumista. 

Suorasanainen kirjallisuus on 
muodoltaan ja usein sisällykseltäänkin hyvin 
kirjavaa, kuvastaen aikakauden vaihtelevia pyr- 
kimyksiä. Vanhastelevan suunnan perustaja oli 
reetori M. Cornelius Fr on to (n. 100-170), 
jonka kirjeet todistavat suurta aatteellista köy- 
hyyttä. Innoittavaan imarteluun alentuvat pane- 
gyyrikot keisareille pitämissään ylistyspuheissa. 
Afrikkalainen reetori ja filosofi A p u 1 e i u s 
synt. n. 125) on jättänyt jälkimaailmalle realis- 
tisesti kirjoitetun romaanin sekä retorisia har- 
joitelmia ja uusplatonisen filosofisen julkaisun. 

Tieteellinen toiminta kohdistui poimintojen 
tekemiseen vanhasta kirjallisuudesta. Näistä on 
säilynyt A. G e 1 1 i u k s e n (synt. n. 130) 
kokoamat muistiinpanot, M a r t i a n u s Capel- 
lan (5:nnellä vuosis.) ensyklopedia ja Mac ro 
hiuksen (n. 400) eri tieteen aloja käsittele- 
vät pöytäpuheet. Suurimpia kokoilijoita ja aika 
kautensa oppineimpia oli C. Su eloni us Tran- 
quillus (n. 70-160). jonka julkaisuista on säi- 
lynyt 12 kaavamaisesti kirjoitettua keisari- 
biografiaa, alkaen Caesarista. Historiankirjoituk- 
sista mainittakoon vielä useampien kirjailijain 
(Scriptores historia? Augusta?) toi - 
niittämät keisaribiografiat. jotka ovat täynnä 
imartelua ja asiakirjain tahallista vääristelyä. 
Luotettavimpia on A m m i a n u s Marcelli- 
nuksen (n. 330-400) valtakunnan historia ja 
Eutropi uksen (4:nnellä vuosis.) yleiskat- 
saukselleen roomalaishistoria sekä Cassiodo 
r uksen (n. 485-580) Goottien historia. Kieli- 
opillisen tutkimuksen harjoittajista ja vanheni 
pien kirjailijain selittäjistä ovat mainittavia 
Terentius Scaurus, Velins Longus, .Emilin- 
Asper. Helenius Aero sekä Donatus (n. 350) 
ja Priscianus (n. 500). Matemaattisten, 
musiikinopetusta käsitteleväin ja filosofisten 
teostensa vuoksi mainittakoon vielä valtiomies 
Boethius (k. 524). Keisarikauden lopulla 
heräsi viimeinen yritys saattaa vanha roomal. 
uskonto ja sivistys entiseen asemaansa. Sen suun- 
nan huomattavimpia kannattajia oli Q. Aurelius 
S y m m a c h u s (n. 345-405) . jolta on säilynyt 
joukko kirjeitä. 

Ainoa ala. jolla roomalaiset keisarikauden 
aikana, loivat pysyväisesti arvokkaan kirjalli- 
suuden, oli oikeustiede. Kuuluisimmat lakitietei 
lijät olivat Gaius (Antoninus Piuksen aikana). 
.Emilius Papinianus (k. 212). Domitius Ulpianus 



211 



Rooman kuningas— Roosevelt 



212 



ik. 228) ja Julius Paulus (3:nnen vuosis. alkupa- 
Oikeustieteellisen kirjallisuuden päätekohdan muo- 
dostaa keisari Justinianuksen aikaansaama ko- 
koelmateos Corpus juris, joka paitsi keisa- 
rillisia säädöksiä sisältää lakitieteen oppikirjan 
(,,Institutiones") ynnä suuren määrän kuuluisain 
lakimiesten toimittamia lainselityksiä (,,Pandec- 
ta> 1. ..Digesta") . ks. K o o m a 1 a i n e n oikeus. 

H. k. jatkui latinankielisenä kirjallisuutena 
kirkon ja sivistyneiden ajatusten vaihdossa 
keskiajalla ja vielä uudellakin ajalla. ks. 
Kirkkoisät ja Latinankielinen kir- 
jallisuus II. 

[Bernhardy, „Grundriss der röm. Litteratur*' 
(1869), W. S. Teuffel, „Geschichte der röm. Lite- 
ratur" I-III (6:nnen uudistetun pain. toimitta- 
neet Kroll ja Skutsch), Otto Ribbeck, ,,Gesch. 
der röm. Dicktung" 1-3 (1887-92), M. Schanz, 
.,Gesch. der röm. Litteratur" 1-4 (Iwan Möl- 
ler, Handb. VIII), E. Norden, ,,Die antike 
Kunstprosa" I-II (1909), sama, „Die röm. Lite- 
ratur" (,,Einl. in die Altertumswissenschaft", 
herausg. v. A. Gercke. u. E. Norden 1- 1912), Leo. 
..Gesch. der röm. Literatur" I (1913). sama, 
,,Die röm. Lit. des Altertums" (Die Kultur der 
Gegemvart I 8, 1912), B. Dahl, „Latinsk Litte- 
raturhistorie" (1889).] TI. F. S. 

Rooman kuningas, arvonimi, joka vanhassa 
Saksan valtakunnassa annettiin sille, joka keisa- 
rin eläessä oli valittu hänen seuraajakseen; Na- 
poleon I antoi tämän arvonimen pojalleen heti 
tämän syntymän jälkeen. 

Rooman kuuria ks. P aav i n i s tui n. 

Rooman palkinto (ransk. grand prix de 
Rome), taiteilijastipendi, jonka Ranskan valtio 
antaa jokaiselle, joka Pariisin Academie des 
beaux-arts'in vuotuisissa kilpailuissa on saanut 
n. s. suuren palkinnon. Se annetaan kuvaavien 
taiteiden ja musiikin harjoittajille viideksi vuo- 
deksi, jonka ajan palkinnonsaaja on oikeutettu 
valtion kustannuksella oleskelemaan Roomassa 
olevassa Acadömie de Francessa. R. p:n perusti 
varsinaisesti Konventti heinäk. 1793. 

Roon, Albrecht Theodor Emil von 
(1803-79), kreivi, preussil. sotilas, oli 1859-73 
Preussin sotaministerinä, 1861-71 myös meri- 
ministerinä; järjesti sotaministerinä ollessaan, 
huolimatta rahallisista vaikeuksista ja edustaja- 
kamarin vastustuksesta, Preussin sotalaitoksen 
sille oivalliselle kannalle, jolla se osoittautui ole- 
vansa vv. 1866 ja 1870-71 sodissa: tuli 1866 
jalkaväenkenraaliksi, 1871 kreiviksi, 1873 ken- 
raalisotamarsalkaksi; oli 1873 jonkun aikaa mi- 
nisteripresidenttinä ; julkaissut m. m. ..Orund- 
ziige der Erd-, Volker- und Staatenkunde" 
(1837-40), ..Militärische Länderbesehreibung von 
Europa" (1837). V. 1892 julkaistiin: „Denkwur- 
digkeiten aus dem Leben des Generalfeldmar- 
sehalls Grafen v. R.", v. 1895-96 „Kriegsminis- 
ter v. R. als Redner". [v. Blume, „Kaiser Wil- 
helm der Grosse und R."; v. Gossler, „Graf Al- 
brecht v. R."] 

Roos frfis]. 1. Anders Oskar R. (1812-49), 
runoilija; yliopp. 1829: julkaisi Tukholmassa 
yhteisnimellä ..Thalia" näytelmät „Johan lie 
niinir". „01of oeh Helena" ja ,,Landtgodset i 
Tavastland'' (1837), ollen ensimäisiä draamalli- 
sen runouden harjoittajia Suomessa. 

2. Jakob Henrik R. (1818-85), pappi, 



runoilija; yliopp. 1835, vihittiin papiksi 
1842; v:sta 1867 kirkkoherrana Inkoossa; 
1877-78 jäsenenä pappissäädyssä ; julkaisi 1830- 
ja 1840-luvuilla muutamia ruotsinkielisiä runo- 
kokeita, v. 1862 kokoelman virsiä „Kristeliga 
sänger", joista muutamat otettiin uuteen ruotsin- 
kieliseen virsikir jaehdotukseen ja muutamat suo- 
mennettuina myöskin suomenkieliseen ; valittiin 
1876 ruotsalaiseen virsikir jakomiteaau. J. F. 

3. Adolf Vilhelm R. (1824-95), pääposti- 
tirehtööri, runoilija, edellisen veli, siirtyi 1845 
Ruotsiin, jossa 1867 tuli pääpostitirehtööriksi. 
Hänellä oli suuria ansioita Ruotsin postilaitok- 
sen ajanmukaisesta kehityksestä. Sai 1846 Ruot- 
sin akatemian pienemmän palkinnon „Ruuosän- 
garens död" nimisestä runoelmasta. E. G. 

Roos [riis], Samuli (1792-1878), lää- 
käri, kirjailija; yliopp. 1811, lääketieteen lisen- 
siaatti 1821; toimi piirilääkärinä Kajaanissa ja 
Karjalan ylisessä piirissä, kaupunginlääkärinä 
Raumalla ja v:sta 1842 yksityisen lääkärintoi- 
men harjoittajana Mynämäellä ja Vehmaalla ; 
harrasti innokkaasti suomen kielen kirjallista 
käyttämistä, julkaisten sekä käännöksiä että 
alkuperäisiä kirjoitelmia, m. m. ,, Johdatus samiin 
oikeaan kirjoittamiseen" (1851), ,, Kristillinen ja 
terveellinen lasten kasvattaminen" (1856-57). 

Roos, Magnus Friedrich (1727-1803). 
saks. teologi, Bengelin (ks. t.) oppilas, vaikutti 
melkoisesti VVurttembergin pietismiin. Hänen 
hartauskirjansa ja käytännölliset raamatunseli- 
tyksensä ovat vieläkin paljon luettuja. Suomeksi 
on hänen teoksistaan ilmestynyt ,,Kotihartaus- 
kirja" (1896), „Ristinkoulu" (1896) ja „Raa- 
matunselityksiä" I-VI (1898-1900). E. Ka. 

Roos af Hjelmsäter [rus äv jelmseter], Her- 
man Julius (1725-86), ruots. sotilas; antau- 
tui sotilasalalle 1741. tuli 1770 majuriksi Pohjan- 
maan rykmenttiin, 1775 everstiluutnantiksi ; oli 
1776-79 varamaaherrana Länsipohjan läänissä; 
kun säädyt v. 1756 valtiopäivillä asettivat n. s. 
talousdeputatsioneja isonjaon toimeenpanemiseksi 
Suomessa, tuli R. Pohjanmaan deputatsionin 
puheenjohtajaksi ja suoritti tämän tehtävän 
ansiokkaalla tavalla. 

Roosevelt [ruzvelt], Theodore (s. 1 858) , 
amer. valtiomies, Yhdysvaltain presidentti 
1901-08; oli 1882-84 jäsenenä New Yorkin vai 
tion lakiasäätävässä, kokouksessa, missä esiintyi 
pontevasti hallinnon alalla vallitsevaa lahjomis- 
järjestelmää vastaan; toimi samaan suuntaan 
ollessaan 1895-97 New Yorkin poliisipäällikkönä: 
tuli 1897 alivaltiosihteeriksi meriministeriöön. 
mutta luopui tästä virasta 1898 ottaakseen muo- 
dostamansa ratsuväkirykmentin päällikkönä osaa 
Yhdysvaltain ja Espanjan välillä syttyneeseen 
sotaan Kuban saarella; 1898-1900 New Yorkin 
valtion kuvernöörinä; valittiin 1900 Yhdysvaltain 
varapresidentiksi ja tuli syysk. 1901 MacKinleyn 
murhan jälkeen presidentiksi, valittiin tähän toi- 
meen uudelleen neljäksi vuodeksi 1904. Presi- 
denttinä ollessaan R. erityisellä innolla harrasti 
m. m. Yhdysvaltain sotilaallisen voiman kehit- 
tämistä ja Panaman kanavan rakentamista : 
v. 1905 hän esiintyi rauhanvälittäjänä Venäjiin 
ja Japanin välillä, minkä johdosta hänelle 1906 
annettiin Nobelin rauhanpalkinto: hän perusti 
tiiliä rahasummalla laitoksen, jonka tuli edistää 
työrauhaa teollisuuden alalla: toimi mvöskin 



213 



Root — Rosaceae 



214 



innokkaasti Haagin toisen rauhakonferenssin 
aikaansaamiseksi. Sisällisessä hallinnossaan hän 
ryhtyi pontevaan taisteluun, trustien väärinkäyt- 
töjä ja nylkemisiä vastaan, saavuttamatta kui- 
tenkaan sanottavia tuloksia; kannatti tulli- 
suojelusjärjestelmää, mutta ei vastustanut tullien 
alentamista vastavuoroisuussopimuksilla; ei sal- 
linut kovin tuntuvasti rajoittaa maahanmuuttoa 
ja pakotti 1907 Kalifornian valtion luopumaan 
loukkaavasta menettelystään maahanmuuttaneita 
japanilaisia kohtaan ; huolimatta etelävaltioiden 
yleisestä mielipiteestä hän osoitti suurta suosiolli- 
suutta myöskin neekerejä kohtaan m. m. asetta- 
malla heitä tärkeihin virkoihin. Toisen presi- 
denttikautensa loputtua R. lähti 1909 pitkälle 
metsästysretkelie Itä-Afrikkaan ja kävi paluu- 
matkalla 1910 useissa Euroopan pääkaupungeissa, 
saaden kaikkialla loistavan vastaanoton ; asettui 
1912 jälleen presidenttiehdokkaaksi, mutta ei 
saavuttanut tarpeeksi kannatusta; vaaliagitatsio- 
nin aikana häntä vastaan tehtiin murhayritys ; 
julkaissut m. m. „American Ideals" (1897), 
,,Strenuous life" (1901), ,,Hero tales from Ame- 
rican history" (1905), ,,Outdoor pasttimes of an 
american hunter" (1906). J. F. 

Root [rut 1. rut], Elihu (s. 1845), pohjois- 
amer. valtiomies; rupesi 1867 asianajajaksi; oli 
1899-1904 sota-asiain valtiosihteerinä; 1905-08 
ulkoasiainministerinä Rooseveltin toisena presi- 
denttikautena. J. F. 

Rooteli (lat. rotulus = pieni pyörä), pinkka 
samaan juttuun kuuluvia oikeudenkäyntiasia- 
kirjoja: luettelo niistä jutuista, jotka kunkin 
virkamiehen on esiteltävä. 

Ropola, maatila Rautalammilla kauniilla pai- 
kalla Aijäveden rannalla. Omistaja (v:sta 1890; 
1915) presidentti Isak Fellman. Näkötorni R:n 
vuorella. 

Ropp, G o s \v i n von der (s. 1850), vapaa- 
herra, saks. historiantutkija, v:sta 1891 professo- 
rina Marburgissa; julkaissut m. m. ,,Zur deutsch- 
skandinavischen Geschichte des 15. Jahrhunderts" 
(1876), „Hanserezesse 1431-1476" (1876-92). 

Rops, F 6 1 i c i e n (1833-98) , belg. taidemaalari, 
radeeraaja ja kivenpiirtäjä. Tuhlattuaan suuren 
perintönsä R. alkoi Brysselissä hankkia elatus- 
taan kuvitustyöllä tehden m. m. kivipiirroksia 
sikäläiseen ,,Uylenspiegel" nimiseen pilalehteen. 
Siellä hän myös perusti lyhytaikaisen kansain- 
välisen etsaajain yhdistyksen. Jälkeen v:n 1874 
R. asui Pariisissa, jossa hän maalasi öljy- ja 
vesiväritauluja, teki paljon kirjojen kuvituksia 
ja tapasi radeeraajana oman erikoisalansa, millä 
saavutti suurimman maineensa. R. on tuotan 
tonsa epätasaisuudesta, huolimatta nykyaikaisen 
taiteen mielikuvitusrikkaimpia ja taitavimpia pii- 
rustajia sekä suurimpia graafillisen tekniikan 
mestareita, jonka esitystapa tekee taiteellisesti 
mielenkiintoisiksi useimmat hänen sangen kyy- 
nilliset aiheensa, joissa epäterve aistillisuus, 
paheet, himo, tuska ja kauhu ovat pääsisällyk- 
senä. Niinkuin Goya 1800-luvun alussa oli R. 
sen lopussa hirtehispilan etevin edustaja. [Eug. 
Ramiro. ,.Catalogue descriptif et analytique de 
l'a?uvre grave" de Fölicien R." (2:nen pain., 1894, 
liite 1895) ja „F£licien R., graveur" (1905), 
Huysmans, P61adan y. m., „F. R. et son ceuvre" 
(1896), Blei, ..Fölicien R." (1906). Kahn. ..F. R." 
(1912) ja Klein, ,.F. R." (1913).] E. R-r. 



Roquefort [rokfö'r], kylä Etelä-Ranskassa, 
Guyennen maakunnassa, Ranskan keskusylängöllä, 
lähellä Causses'in kalkkiylätasangon länsireunaa; 
kuuluisa juustoistaan joita valmistetaan joko pel- 
kästä lampaanmaidosta tai lisäämällä jonkun 
verran vuohenmaitoa. Valmistaessa sirotellaan 
kerroksittain jonkunlaista leivänhometta. Juustot 
kypsytetään viileissä kalkkivuoriluolakellareissa. 
joita on rakennettu kaupungin lähistöön. 

Roquette [-lce't], Otto (1824-96), saks. kir- 
jailija. Aloitti uransa lyyrillisillä runoilla ja 
teki nimensä tunnetuksi saturunoelmillaan „ Wald- 
meisters Brautfahrt" (1851) ja ,, Orion" (s. v.). 
V:sta 1869 R. toimi kirjallisuuden ja histo- 
rian professorina Darmstadtin polyteknillisessä 
opistossa. Julkaissut kirjallis-historiallisen teok- 
sen ,, Geschichte der deutschen Litteratur" (2 os.. 
1862-63), lyyrillisen runokokoelman ,,Liederbuch" 
(1852), kertomarunon „Hans Heidekukuk" 
(1855), novellikokoelmat „Luginsland" (1867). 
„Novellen" (1870), „Welt und Haus" (1871-75) 
ja runoelman „Gevatter Tod" (1873). Myöskin 
hänen romaaninsa ovat suosittuja: ,,Das Buch- 
stabierbuch der Leidenschaft" (2 nid. 1878), ,,Die 
Prophetenschule" (2 nid. 1879), „Krethi und 
Plethi" (1895). Itse kirjoittamansa elämäkerran 
„Siebzig Jahre" (2 nid.)' R. julkaisi 1894. Suo- 
meksi ,,Odenwaldin tammi" (1882). H. Kr-v. 

Rosa (lat.) ks. Ruusu. 

Rosa frö-J, S ai v at o r (1615-73), it. taide 
maalari ja vaskenpiirtäjä; synt. lähellä Napoli'a. 
jonka koulukuntaan hän kuuluu. R. opiskeli 
ensin eräässä Napoli'n hengellisessä seminaarissa, 
siirtyi pian maalaustaiteeseen, jossa hänen opet- 
tajikseen mainitaan Ribera ja sotakuvaaja Fal- 
cone, vietti sitten pitkät ajat seikkailevaa kierto- 
laiselämää m. m. Napoli'ssa ja sen lähettyvillä, 
kunnes vihdoin varakkaana ja kunnioitettuna 
miehenä työskenteli Firenzessä ja varsinkin Roo- 
massa. Aikaisin hän herätti huomiota monipuoli 
sella lahjakkuudellaan etenkin satiirisena runoi- 
lijana ja säveltaiteilijana. Maalarina R. kuuluu 
aikansa naturalistiseen suuntaan, mutta hänen 
esitystapansa on vähemmän plastillista kuin esim. 
Riberan ja osoittaa kauttaaltaan enemmän maa- 
lauksellista käsitystä, niin himmentyneitä ja 
mustanvoittoisia kuin hänen värinsä muuten 
ovatkin. Erityisen tunnusomaista on hänelle 
mielikuvituksen vilkkaus ja luonteen intohimoi- 
nen rajuus ja fantastinen romanttisuus. R. on 
maalannut raamatullisia ja historiallisia tauluja 
(esim. pohjoismaisen aavemainen „Endorin noita- 
akka näyttää Saulille Samuelin hengen". Parii- 
sin Louvressa, ja ..Catilinan salaliitto", Firenzen 
Pitti-galleriassa), joukon muotokuvia (esim. oma 
kuva, Firenzen Uffizi-galleriassa), eloisasti som- 
miteltuja taistelukuvia ja ennenkaikkea maise- 
mia, joihin hänen maineensa varsinaisesti perustuu 
ja joissa hän on esittänyt aitoromanttisia, syn- 
kän rauhattomia luonnontunnelmia, lopulta myös 
Claude Lorrain'in vaikutuksenalaisia hillitympiS 
rannikkokuvia. Varmasti ja vapaasti tekemissään 
vaskipiirroksissa R. esittää yksinomaan henkilö- 
kuvia: antiikkisia ja mytologisia aiheita sekä 
talonpoikia ja rosvoja, joita hän eniten käyttää 
maalaustensakin tävtekuvina. [Salvini, ,,Satire 
e vita di Salvator R." (1833) ja Regnet, ..Salva - 
tor R." (1877).] E. R-r. 

Rosaceee ks. Ruusukasvit. 



215 



Rosan il ii n i — Roscoe 



216 



Rosaniliini, p,a r at ii a midodife o y 1 i 
metatolylikarbinoli, C2oHieN 3 , orgaani- 
nen emäs, joka itse on väritön, mutta muodostaa 
happojen kanssa suoloja, jotka ovat kauniin- 
punaisia n. s. r. -väriaineita. Näitä saadaan, kuu 
aniliinin ja toluidiinin sekoitusta, n. s. aniliini- 
punaöljyä, kuumennetaan hapettavien aineitten, 
kuten arsenikkihapon tai nykyään nitrobentsolin, 
kera. Suolahappoinen suola on fuksiini 
(ks. t.j, etikkahappoinen r o s e i i n i ja typpi- 
happoinen a t s a 1 e i i n i. Alkyloituja r :eja saa- 
daan korvaamalla amidoryhmien vety alkyleilla, 
esim. metylillä, jolloin väri muuttuu punaisesta 
yhä sinisemmiiksi. mitä useampia nietyliryhmiä 
tulee lisää. Sellaisia ovat Hofmannin violetti ja 
aniliinisini. Par a-r.. C19H17N3, muodostaa myös 
väliaineita ; sellaisia on esim. metyli- ja kristalli- 
violetti. S. 8. 

Rosario [-ä'-J, Santa F6n provinssin pääkau- 
punki Argentiinassa, Paranä-joen oik. rannalla, 
ratojen risteyksessä; n. 220,000 as. (1913), Argen- 
tiinan toinen kaupunki. — Säännöllisesti raken- 
nettu, useita huomattavia julkisia rakennuksia. 
Korkeampi opisto, pari teatteria. Harjoitetaan 
sokeri- (Argentiinan suurin sokeritehdas), mylly-, 
olut- y. m. teollisuutta. Pääelinkeinona on kauppa ; 
keskikokoiset valtamerialukset pääsevät virtaa 
myöten nousemaan Eroon asti. Vienti käsittää 
viljaa, pellavansiemeniä, sokeria, vuotia, karjaa, 
liliaa. villaa y. m., arvoltaan n. 350 milj. mk., 
tuonti teollisuudentuotteita ja kivihiiltä y. m., 
arvoltaan n. 110 milj. mk. (1902). Satamassa 
selvitettiin 2.9 milj. rek.-ton. (1907), josta ulko- 
maisessa merenkulussa 2,4 milj. rek.-ton. — Per. 
1730, alkoi kasvaa vasta 1850-luvulla. E. E. K- 

Rosas, Juan Manuel de (1793-1877), 
Argentiinan presidentti, hallitsi 1835-52 diktaat- 
torin vallalla ja suurella julmuudella, mutta 
piti yllä hyvää järjestystä ja edisti maan aineel- 
lista kehitystä, kunnes hänet kukistettiin Brasi- 
lian avulla; pakeni Englantiin; hänen suuri omai- 
suutensa otettiin takavarikkoon ja hän itse tuo- 
mittiin kuolemaan 1861. sittenkuin oli saatu 
todetuksi, että 22,400 ihmistä oli joutunut hänen 
tyranniutensa uhriksi. J. F. 

Rosberg [rusbärj], Johan Evert (s. 1864). 
maantieteilijä, fil. kand. 1886. fil. lis. 1895. 
v:sta 1902 maantieteen ylimääräinen ja v:sta 
1912 vak. professori Helsingin yliopistossa; opet- 
tajana R. on herättänyt oppilaissaan innostusta 
aineeseensa. R. on toiminut myöskin koulumie- 
henä, m. m. opettajana Helsingin ruots. jatko- 
opistossa v:sta 1898. Tehnyt useita tutkimus- 
matkoja naapurimaihin. Keski-Eurooppaan ja 
Aasiaan. Julkaissut m. m. »Ytbildningar i ryski 
och finska Karelen" (Fennia 7), ..Bottenvikens 
finska deltan" (väitöskirja; 1895). ..Kyrkslätt 
socken" (U. A. Fleegen kanssa; 1900). ..Land 
och folk" (1906; suom. ...Maa ja kansat" 1907), 
„Anteckningar om lapparna i Finland" 1 Suomen 
maant. yhdistyksen julkaisuja IX), ..Finlands 
geografi i landskapsskildringar" (1911; suom. 
..Suomen maantiede maakuntakuvauksittain" 
sam. v.). ..Lappi" (sarjassa ..Suomen maakun- 
nat", 1911). Toimittanut useita maantieteen oppi- 
kirjoja, m. m. ..Koulun maantieto" (J. E. Aron 
kera l:nen pain. 1908) ja ..Kansakoulun koti- 
seutuoppi ja maantieto" (1909). Suomen maant. 
yhdistyksen aikakauskirjan päätoimittaja v:st a 



1898, saman yhdistyksen ..Julkaisujen" päätoi 
mittaja IV:stä niteestä alkaen. Ruots. -norj. poro- 
laidunkomissionin jäsen. 

Rosboinikka (ven. razbo'jnik), ven. sissien ja 
rosvojen nimityksenä Itä-Suomessa 1600- ja 1700- 
luvuilla. 

Roscellinus [-?-] (ransk. Roseelin 1. 
R o u s s e 1 i n) , Johannes (synt. n. 1050. k. 
v:n 1121 jälk.h ransk. skolastikko, oli kaniik- 
kina Compiegnessa. Kerrotaan ensimäisenä esit- 
täneen »nominalismia" 1 ks. t.) ja siitä johtaneen 
sen johtopäätöksen, että Jumalan kolme persoo- 
naa ovatkin kolme eri olentoa, jotka vain nimi- 
tetään yhteisellä nimellä, joten joutui „triteis 
miin". kolnii jumaluuteen, Hänen oppinsa julis- 
tettiin kerettiläiseksi Soissons'in kirkolliskokouk- 
sessa 1092. R. oleskeli sitten Englannissa, mutta 
palasi myöhemmin Ranskaan ja pääsi kauiikiksi 
Besancon'iin. Oli Abölardin opettaja, mutta jou- 
tui sitten ankaraan kiistaan tämän kanssa, f Pi- 
eavet, ..Roseelin" (1896).] I. Gr. 

Roscher [-sdr]. Wilhelm (1817-94), saks. 
taloustieteilijä; v:sta 1848 historian ja valtio- 
tieteiden professorina Leipzigissä; R. on Saksan 
taloustieteen historiallisen koulukunnan perus- 
taja. Hänen mielestään nykyajan olot saattoi se- 
littää vain menneisyyden ymmärtämyksen poh 
jalla; tarkastaessaan taloustieteen alaan kuulu- 
via tosiasioita hän aina pitää silmällä niiden yh- 
teyttä kulttuurielämän muiden puolten : kielen, 
uskonnon, valtiolaitoksen. oikeuden, tieteen, tai- 
teen kanssa. Käänteentekevä merkitys oli jo 
hänen 1843 ilmestyneellä pienellä teoksellaan 
..Grundriss zu Vorlesungen iiber die Staats\virt- 
schaft nach geschiehtlicher Methode". jossa hän 
sovittaa historiallista metodiansa; muita julkai- 
suja: ..Leben. Werk und Zeitalter des Thukydi- 
des" (1842). ..System der Volks\virtschaft" (5 
nid., 1854-94). ..tJber Kornhandel und Teuerungs- 
politik" (1852). ..Kolonien. Kolonialpolitik und 
Aus\vanderung" (1856), ..Ansioitten der Yolks- 
wirtschaft aus dem treschichtlichen Standpunkte" 
(1861), ..Geschichte der Nationalökonomik in 
Deutschland" (1874). ..Politik" (1892), ..Geist- 
liche Gedanken eines Xationalökonomen" (1895). 

J. F. 

Roscius. 1. Q 11 i 11 t u s R. G a 1 1 11 s. kuuluisa 
roomal. näyttelijä n. 134-62 e. Kr. -- 2. S e x- 
tu s R.. syntyisin Ameriasta. Etelä-Umbriassa 
(..Amerinus"). tunnettu siitä oikeusjutusta, joka 
hänen isänsä murhaajien ja tilusten anasta piin 
aloitteesta häntä vastaan nostettiin ja jossa isän- 
murha pantiin hänen syykseen (180e.Kr.). Juttu, 
joka R;lle oli sitä uhkaavampi, kun syyttäjän 
lakana m. m. oli eräs kaikkivaltiaan Sullan suo- 
sikki, päättyi hänen vapauttamiseensa Cieeron 
pitämän, vielä säilyneen puolustuspuheen joh- 
dosta. /■•'. R-n. 

Roscoe [-kouj. 1. William R. (1755-1831), 
engl. kirjailija; toimi ensin asianajajana, sittem- 
min pankkiirina; alihuoneen jäsenenä v:sta 1806 
luisteli orjakauppaa vastaan-, teoksia: ..The life 
of Lorenzo Medici" (1796i. ..Life of Leo X" 
(1805). 

2. Sir Henry Enfield R. (s. 1833), engl. 
kemisti, edellisen veljenpoika, prof. Lontoossa ja 
Manchesterissä. ITänen tieteelliset ansionsa ovat 
etupäässä fotokemian ja spektraalianalyysin 
alalla. Hvvin tunnettu on hänen Schorlemmerin 



217 



Rosebery— Rosen 



218 



kanssa toimittama lavea kemian oppikirja ..Trea- 
tise on chemistry" (1877-98, 2 pain. v:sta 1905 
alkaen), saksaksi nimellä ..Ausfiihrliches Lehr- 
buch der Ckemie" (1877-1901). Edv. Hj. 

Rosebery [rouzbori] , Archibald Philip 
Primrose (s. 1847). jaarli, engl. valtiomies; 
esiintyi v:sta 1871 lähtien ylähuoneessa liittyen 
vapaamielisiin: oli 1886 ulkoasiainministerinä 
Gladstonen kabinetissa; tuli jouluk. 1892 uudel- 
leen ulkoasiainministeriksi ja oli Gladstonen luo- 
vuttua. 1894-95 pääministerinä. V. 1896 hän luopui 
vapaamielisen puolueen johdosta ja asettui sit- 
temmin omalle vapaamielisen puolueen ohjelmasta 
osittain poikkeavalle kannalle ajaen m. m. impe- 
rialismia ja vastustaen oman parlamentin myön- 
tämistä Irlannille; R. on myöskin kauan harras- 
tanut ylihuoneen uudistamista siihen suuntaan, 
että senkin jäsenet valittaisiin: julkaissut 1891 
Pitt nuoremman, 1899 Peelin ja 1900 Cromwel- 
lin elämäkerrat sekä ..Napoleon: the last phase" 
(1900). J. F. 

Rosegger [r&st-], Peter (oik. Petri Ket- 
tenfeier) (s. 1843). itäv. kirjailija, julkaisi 
esikoisrunonsa ,.Zither und Hackbrett" (1869) 
Steiermarkin murteella. Perusti 1876 kuukaus- 
lehden ,.Heimgarten"in, jossa useimmat luinen 
tuotteensa ovat ensiksi ilmestyneet. Lukuisissa 
teoksissaan R. on kuvannut kotiseutunsa, Steier- 
markin luontoa ja kansaa suurella myötätunnolla 
ja herkällä ymmärtämyksellä. Myöskin taiteelli- 
sessa suhteessa hän hallitsee aihettaan täydelli- 
sesti ja on saks. kansankuvaajista ensimäisiä, 
sukua. Auerbachille. Kertomus ,,Tannenharz und 
Ficktennadeln" (1870) on niinikään murteella 
kirjoitettu. Kirjakielellä sepitetyistä R:n teok- 
sista mainittakoon : ,,Die Schriften des Wald- 
schulmeisters" (1875). ,,Waldheimat" (1877), ,, Der 
Gottsucher" (1883). „Jakob der Letzte" (1888), 
,, Martin der Mann'' (1889), .,Der Schelm aus 
den Alpen" (1890), .,Allerlei menschliches"(1893). 
,,Als ich jung war" (1895; suom. 1896), ,,Ge- 
sehichten aus Berg und Tai" (1896; suom. 1905), 
,,Spaziergänge in der Heimat" (1899.), ,,I. N. R. I." 
(1905; suom.) y. m. H. Kr-)). 

Rosen [röz&n], Georg (1820-91), saks. orien- 
talisti, kävi 1843-44 Berliinin tiedeakatemian lä- 
hettämänä kieli- ja kansatieteellisellä tutkimus- 
matkalla Kaukaasiassa ja oli senjälkeen erilai- 
sissa diplomaattisissa toimissa Konstantinopolissa, 
Jerusalemissa ja Belgradissa. Julkaisuja: ,,t)ber 
die Sprache der Lazen" (1844), ,,Ossetische Gram- 
matik'' (1846). ..Geschiehte der Tiirkei vom Sieg 
der Reform 1826 bis zum Pariser Traktat 1856'"' 
(2 os., 1866-67), y. m. 

Rosen fril-J. 1. Johan Georg Otto von 
R. (s. 1843), kreivi, ruots. taidemaalari; opiskeli 
Tukholman taideakatemiassa, Munchenissä Pilotyn 
oppilaana ja etenkin Antverpenissa H. Leysin 
johdolla, jonka tyylistä hän sai paljon vaiku- 
tusta. R. johtaa Ruotsin historiamaalauksen 
uuteen, korkeimpaan kehitysasteeseensa. Ruotsin 
renesanssiaika mieliaiheenaan ja vaatimuksenaan 
pukujen ja tyyppien oikeaperäisyys hän tahtoo 
yhdistää historiallisen todenmukaisuuden ja oman 
ajatus- ja tunnemaailmansa. Ensi tuotantokau- 
dellaan, jonka piiiiteos on „Eerik XIV, Kaarina 
Maununtytär ja Yrjö Pietarinpoika" (1871, Tuk- 
holman kansallismuseossa), hän kiinnittää enem- 
män huomiota viivojen ilmehikkäisyyteen kuin 



väriin, jota hän taas varsinaisesti käyttää ilmaisu- 
keinonaan myöhemmällä, romanttisemmalla kau- 
dellaan (pääteoksia: ,, Kaarina Maununtytär 
Eerikin luona vankilassa", 1881, Kööpenhaminan 
taidemuseossa, ,, Tuhlaajapoika", 1885, Tukholman 
kansallismuseossa, ja ..Kuningatar Dagmarin 
herääminen". 1889, Fredriksborgissa Tanskassa). 
R:n monista muotokuvista, joiden maalaajana hän 
on Ruotsin etevimpiä, mainittakoon ^Kaarle XV" 
(1873). ,. Oskar II" (1875). oma kuva (1877, 
Firenzen Uffizi-galleriassa), ,, Nordenskiöld" (1886, 
Tukholman kansallismuseossa) ja „Pontus Wik- 
ner" (Upsalassa). Lisäksi on m. m. mainittava 
R:n laatukuvat, maisemamaalaukset, radeerauk- 
set ja piirustukset. R. nimitettiin 1880 Tuk- 
holman taideakatemian professoriksi ja oli 1881-87 
ja 1894-99 sen johtajana. E. R-r. 

2. Adolf Eugene von R. (1797-1886). 
kreivi, ..Ruotsin rautateiden isä"; toimi v :sta 1814 
meriupseerina, ja 1829-33 myöskin Motalan ja Ny- 
köpingin konepajojen isännöitsijänä. Vv. 1834-36 
hän oleskeli Kreikassa järjestämässä tämän val- 
tion uutta merisotalaitosta, senjälkeen Itäval- 
lassa suunnittelemassa uusia puolustuslaitoksia 
Adrian-meren rannikolle ja järjestämässä Tona- 
van laivastoa, 1837-39 Englannissa työskennellen 
John Ericssonin kanssa potkurin kehittämiseksi, 
ja viipyi sen jälkeen vielä useita vuosia ulko- 
mailla saadakseen tämän keksinnön käytäntöön 
otetuksi Englannin ja Ranskan sotalaivastossa 
rakentaen Ranskassa ensimäisen potkurilla käy- 
vän fregatin. Palattuaan 1845 Ruotsiin R. rupesi 
innokkaasti toimimaan rautateiden aikaansaami- 
seksi ja saikin vastuksista huolimatta rauta- 
teiden rakentamisen aloitetuksi Ruotsissa; oli 
1856-73 Kreikan pääkonsulina Ruotsissa ja otti 
1870-luvulla tehokkaasti osaa Skänen kivihiili- 
teollisuuden kehittämiseen. 

Rosen fru-J, Gustaf Fredrik von 
(1688-1769), kreivi, sotilas, kenraalikuvernööri. 
Oli syntynyt Virossa, seurasi Kaarle XII :ta 
hänen sotaretkillään, pelasti kahdesti kuninkaan 
hengen. Vapaudenajalla R. kohosi nopeasti 
arvoissa ja vaikutuksessa ; 1724 hän sai Ruot- 
sissa aatelisoikeudet. 1731 hänet korotettiin 
vapaaherraksi ja 1751 kreiviksi. Innokkaana 
hattupuolueen jäsenenä R. pääsi 1739 valtaneu- 
vostoon, ja kun selkkauksien synnyttyä Venäjän 
kanssa päätettiin Suomeen perustaa kenraali- 
kuvernöörin virka, määrättiin R. helmikuussa 
1747 tähän toimeen. Tehtävänä hänellä oli huo- 
lehtia maan puolustuksesta ja elinkeinoelämiin 
kohottamisesta. Hän jättikin vv:n 1751-52 valtio- 
päiville näitä seikkoja koskevan esityksen, mutta 
tuloksia se ei tuottanut. Vehkeilyjä, joita luul- 
tiin Suomessa harjoitettavan Venäjän hyväksi. 
R. koetti ehkäistä vakoilujärjestelmän avulla, ja 
m. m. vangitutti epäluulosta kirkkoherra Paccha 
leniuksen. Kun kenraalikuvernöörin virka oli 
1752 päätetty lakkauttaa, palasi R. Ruotsiin. 
Toimi 1757 ' ylipäällikkönä Pommerin sodassa 
mutta ei saavuttanut menestystä ja erosi seur. v. 
Hattupuolueen kukistuttua 176") R:n oli poistut- 
tava valtaneuvostosta. A . 11 . 7?. 

Rosen fröe-J, Victor von (1849-1908). pa 
roni, ven. orientalisti. v:sta 1885 professorina 
Pietarin yliopistossa j;i Venäjän muinaiatieteelli- 
sen seuran itämaisen osaston esimies. Julkaisuin : 
..Muinaisarabialainen runous ja sen kritiikki" 



219 



Rosenau— Rosendal 



220 



(ven., 1872), „Albekrin ynnä muiden kirjailijain 
tiedot Susista ja slaavilaisista"' (ven., 1878, 
viidessä Kunikin kanssa), „Keisari Basilius 
Bulgaroktonos" (arab. ja ven., 1883), ,,Les 
raanuscrits arabes de 1'Institut des langues 
orientales" (1877), „Notices sommaires des manu- 
scrits arabes du Musee Asiatique" (1881), „Les 
manuscrits persans de 1'Institut des langues 
orientales'' .(1886), ,,Catalogus librorum Monaste- 
rii S. Catherinse in Monte Sinai" (Salemannin 
kanssa, 1891), y. m. K. T-t. 

Rosenau ks. E o z s n y 6. 

Rosenberg [rusenberj], Carl Frederik 
Vilhelm Mathildus (1829-85), tansk. 
hist. kirjailija. Paitsi useita tieteellisiä ja 
kaunokirjallisia teoksia (..Eolandskvadet" 1861; 
„Andvares King" 1862: ..Danmark i 1848", 1873; 
, .Gustav Adolf" 1879) E. on julkaissut laajan, 
keskeneräiseksi jääneen tutkimuksen ,,Nord- 
boernes Aandsliv" (3 nid. 1878-85), jossa hän 
iv-ittää pohjoismaiden sivistys- ja kirjallisuus- 
historiaa. 77. Kr-n. 

Rosenberg [ruseribärj] , Petter Herman 
(1798-1874), kamarineuvos; toimi 1818-58 kruu- 
nunvoutina Korsholman eteläisessä kihlakun- 
nassa; hänestä ovat saaneet nimensä hänen poi- 
kansa II. F. Antellin lahjoitusten kautta synty- 
neet »Kamarineuvos Herman Eosenbergin rahas- 
tot", ks. A n t e 1 1. Herman Frithiof. 

Rosenblad [ruseribläd], Mathias (1758- 
1847), ruots. valtiomies, tuli 1783 revisionisih- 
teeriksi, 1792 valtiosihteeriksi, jona sekä hol- 
hoojahallituksen että Kustaa IV Aadolfin aikana 
oli sisäasiainministerin asemassa. 1809 valtio- 
neuvokseksi ja viimein 1829 oikeus-valtiominis- 
teriksi, ollen siinä virassa v:een 1840, jolloin 
jo 82-vuotisena otti siitä eron. E. oli tavat- 
toman taitava ja uuttera virkamies ja vaikutti 
pitkällä virkamiesajallaan syvästi monen tärkeän 
asian ratkaisemiseen. Häntä pidettiin vain liian 
taipuvaisena korkeimman vallan toivomuksiin, ja 
tämä ominaisuus kai osaksi selittää hänen pysy- 
misensä asiain johdossa niin monen erilaisen hal- 
litussuunnan aikana. Varsinkin hänen käytök- 
sensä Kaarle XIV Juhanan aikana, jolloin hän 
viivytti ja vastusti nostettua ehdotusta edus- 
kuntamuutoksesta, synnytti paljon tyytymättö- 
myyttä. E. korotettiin 1805 vapaaherraksi, 181o 
yhdeksi „valtakunnan herroista", 1815 kreiviksi. 

K. G. 

Rosenbliit 1. Eosenpliit [rözan-], Hans, 
saks. runoilija, lisänimeltään „der Schnepperer" 
(melkein = ilvehtijä), eli 1450:n paikoilla Niirn- 
bergissä. Hänen sepittämiään ovat vanhimmat 
alkuperäiset saks. ..laskiaisnäytelmät". E. kir- 
joitti myös kertomuksia ja ilveilyjä (..Sclnvänke"). 
Parhaat hänen runoistansa ovat n. s. „Wein- 
segen" ja ,,Weingrusse". 77. Kr-n. 

Rosenborg ks. K ö ö p e n h a m i n a. 

Rosenborg [rusenborj], Johan Wilhelm 
(1823-71), oikeusoppinut: yliopp. 1840, lakitie- 
teen lisensiaatti 1857; tuli kameraali- ja politia- 
lainopin sekä valtio-oikeuden professoriksi 1860; 
jäsenenä m. m. v:n 1865 perustuslakikomiteassa ; 
pankkivaltuusmiehenä 1868-71. E:n teoksista on 
huomattavin ,,Om riksdagar" (1863), joka ilmes- 
tyi sam. v. kuin Suomen valtiopäivät pitkän 
väliajan jälkeen uudelleen kutsuttiin kokoon; 
sen ansioksi en luettava, että valtiopäiväin toi- 



mintaa voitiin alun pitäen johtaa Euotsin valtio- 
laitoksen vanhojen periaatteiden mukaan, samalla 
kuin siitä oli suuri hyöty uutta valtiopäivä- 
järjestystä valmistettaessa, johon työhön E. myös- 
kin otti osaa perustuslakivaliokunnan sihteerinä 
v:n 1867 valtiopäivillä: muita julkaisuja: ,,Om 
inskränkningar uti dispositionsrätten öfver hom- 
man" (1856), ,,Om fattigdomen oeh allmänna 
fattigvärden i Finland" (1858), „Bidrag tili jord- 
beskattningens historia i Finland under medlet 
af sextonde seklet" (1860). J. F. 

Rosenbusch [rözgnbus], Harry (1836-1914). 
saks. geologi, nykyisen mikroskooppisen vuorilaji- 
tieteen perustajia. v:sta 1873 prof. Strassburgissa, 
v:sta 1877 Heidelbergissa sekä v:sta 1889 samalla 
Badenin geologisen toimiston johtaja. Hän on 
enemmän kuin kukaan muu kehittänyt vuoriiaji 
mineraalien mikroskooppisten ja optillisten omi- 
naisuuksien tuntemista ja laatinut nykyään eni- 
ten käytetyn vuorilajien systematiikan. E. muo- 
dosti tieteellisen koulun ; hänen luokseen tulvi 
oppilaita kaikista maista. M. m. useimmat suom. 
«Teologit ovat Heidelbergissa opiskelleet. Hänen 
tärkeimmät teoksensa ovat: ,,Die Steiger Schiefer 
und ihre Kontaktzone an den Granititen von 
Barr Andlau" (1875), ,.Elemente der Gesteins- 
lehre" (3:s pain. 1910). ..Mikroskopische Physio- 
graphie der Mineralien und Gesteine" (2 os., 
4 nid.. l:nen pain. 1873-77, 4:s pain. 1905-08). 
Viimemain. teoksen molemmat osat ,,Mikr. Physio- 
graphie der petropraphiseh wichtigen Mineralien" 
ja ..Mikr. Physiographie der massigen Gesteine" 
ovat tätä nykyä petrotrrafian välttämättömimmät 
käsikirjat. P. /.'. 

Rosendal [rusendälj, Maunu is. 1848), 
koulumies ja kirjailija. Yliopp. 1868, fi 1 . kand. 
1873, nimitettiin 1877 uskonnon ja ruotsin kie- 
len lehtoriksi Oulun ruots. lyseoon, siirtyi 1888 
samanlaiseen virkaan sikäläiseen suom. lyseoon 
ja nimitettiin 1890 viimemainitun oppilaitoksen 
rehtoriksi. Eehtorinvirasta R. erosi 1902. V. 1903 
hänet erotettiin valtiollisista syistä hallinnollista 
tietä lehtorinvirastaan ja karkoitettiin maasta 
(oleskeli Euotsissa 1903-05). V. 1907 E. sai vir- 
kansa takaisin ja hoiti sitä v:een 1911, jolloin 
täysinpalvelleena erosi. E. on ollut maallikko- 
edustajana kirkolliskokouksissa 1893 ia 1898 
(valittu myös 1903. mutta ei saanut valtakirjaa). 
Valtiopäivämiehenä hän on ollut 1905. 1906. 
190S ja 1909. Paljon huomattavampi on kuiten- 
kin hänen vaikutuksensa uskonnollisena kirjaili- 
jana, puhujana, ja johtomiehenä. Lukeuduttuaan 
aikaisemmin evankelisen suunnan kannattajiin 
hän liittyi 1886 heränneisiin ja on sittemmin 
yhdessä Vilhelm Malmivaaran kanssa johtanut 
tätä liikettä sekii siinä asemassaan tehokkaalla 
tavalla vaikuttanut liikkeen keskuudessa viime 
vuosikymmeninä havaittavana olleeseen nousuun 
ja levenemiseen. Viime aikoina E. on innolla 
edistänyt heränneessä kansassa syntynyttä pyr- 
kimystä isänmaallisen ja. sivistyksellisen harras- 
tuksen herättämiseksi. Tavoitettuaan aikaisem- 
milla hartauskirjoillaan ja tutkimuksillaan varsi- 
naisesti ainoastaan niitä kansankerroksia, joilla 
on jo ennestään ollut uskonnollista harrastusta, 
E. julkaisi 1914 voimakkaan uskonnollisen hengen 
kannattaman romaanin ..Herran tuli" voidakseen 
kerran sanoa sanan niillekin, jotka ovat vieraita 
tälle harrastukselle. E :n kirjallinen toiminta on 



221 



Rosengarten — Rosenkrantz 



222 



varsin laaja ja huomattava. Paitsi osallisuuttaan 
,, Hengellisen kuukauslehden" y. m. aikakautisten 
julkaisujen toimittamiseen hän on julkaissut 
seuraavat itsenäiset teokset: „Kertomuksia kirkko- 
historian alalta" I &II (1887-90), »Silmäyksiä 
ristintien salaisuuteen" (1 :nen pain. 1889, 
2:nen pain. 1890), , .Sureeko Suomi Jumalan 
mielen mukaan?" (1891), „Sananen kiusatuille 
sieluille" (1892). ,, Samuel Herran majassa" 
(l:nen pain. 1894, 2:nen pain. 1897) sekä laaja 
„Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosi- 
sadalla" IIII (1902-1913). A. J. P-ä. 

Rosengarten [ruzongfirton] (= ruusutarha), 
vuoriryhmä Etelä-Tirolin Dolomiiteissa, Bozenista 
itään, korkeimmat huiput Kesselkogel 3,001 m, 
Rosengartenspitze 2,981 m yi. merenp. — Luonnon- 
kaunis, auringon hohteessa heleästi punahohtoinen. 

Rosenhane [rusenhä-]. 1. S c h e r i n g R. 
(1609-63), ruots. valtaneuvos, tuli 1634 Tuk- 
holman alakäskynhaltiaksi, 1642 residentiksi 
Munsteriin, ottaen osaa Westfalenin rauhanteon 
neuvotteluihin, siirrettiin 1645 Ruotsin lähetti- 
lääksi Pariisiin, nimitettiin 1650 valtaneuvok- 
seksi ja Tukholman ylikäskynhaltiaksi. Korotet- 
tiin 1652 vapaaherraksi, saaden läänitykseksi 
muutamia kyliä Kalajoella ja oli nimitettävä 
,,Ikalaborg"in vapaaherraksi. R. oli taitava 
valtiomies, häntä katettiin myöhemminkin ulko- 
maisissa lähetystöissä ja osoitti viroissaan kykyä 
ja toimeliaisuutta. Hän oli myös oppinut mies, 
ja on jättänyt jälkeensä runsaan käsikirjoitus- 
kokoelman, joka säilytetään Upsalan kirjastossa. 
— 2. Gustaf R. * (1619-84), ruots. runoilija, 
edellisen veli, tuli muissa viroissa palveltuaan 
1661 Tarton hovioikeuden presidentiksi. R. on 
salanimellä ,,Skogekier Bergbo" sepittänyt teok- 
set ,, Svenska spräketz klagemäl at thet som sigh 
borde icke ährat blifver", „Venerid" (1680) ja 
,,Fyratijo smä wijsor" (1682), jotka ovat aika- 
kautensa ruotsalaisen runouden parhaimpia tuot- 
teita. — 3. Schering R. nuorempi (1754- 
1812), kabinetti- sitten valtiosihteeri, on histo- 
riallisena kirjailijana julkaissut ,,Svea Rikes 
konungalängd'' (1789), ,,Afhandling om Svea 
Rikes Räd" (1790) y. m. K. O. 

Rosenius [ruse'-], Karl Olof (1816-68), 
ruots. maallikkosaarnaaja. Pohjois-Ruotsin ,, luki- 
jain" seurassa kasvaneena R. esiintyi jo koulu- 
poikana ,. seurojen" johtajana ja sielunhoitajana. 
Päästyään 1837 ylioppilaaksi hän aloitti Upsa- 
lassa jumaluusopilliset opinnot, jotka hän kuiten- 
kin keskeytti. Ankaroissa uskonnollisissa epäilyk- 
sissä R. kääntyi Tukholmassa vaikuttavan engl. 
metodistisaarnaajan Yrjö Scottin puoleen ja kiin- 
tyi hänen käytännölliseen evankelioimistyöhönsä. 
Vuosikymmeniä jatkuvan saarnatoiminnan, pal- 
jon levinneen , , Pietisten" nimisen aikakauskirjan 
sekä muiden kirjoitustensa kautta R. vaikutti 
laajalti maassa, tullen Ruotsin n. s. uusevanke- 
lisen liikkeen perustajaksi. Hänen kristillisyyden- 
käsityksensä oli voimakkaasti evankelinen. Julis- 
tuksen ytimenä oli oppi Jeesuksen sovitukseen 
perustuvasta ansaitsemattomasta armosta. ,,Usko, 
sellaisena kuin olet!" oli pysyväisenä kehoituk- 
sena. Vanhurskaus käsitettiin aivan ulkokohtai- 
sasti Kristuksen vanhurskaudeksi, ja pyhitys- 
elämä muodostui etupäässä syventymiseksi oman 
siveellisen kykenemättömyyden tuntemiseen. 
Vaikka „lain orjia" vastaan paljon kiivailtiin. 



ei R :ta oikeastaan voi syyttää lain syrjäyttämi- 
sestä, sillä hän käsitti evankeliumin vaatimukset 
vakavasti, vaati Jumalan lapsia jyrkästi eroa- 
maan maailmasta ja noudattamaan pietistien 
tapaista varovaisuutta kaiken ,, maallisen" suh- 
teen, johon luettiin suuri määrä luonnolliseen, 
yleisinhimilliseen elämään kuuluvia asioita. Kir- 
kosta R. ei suoranaisesti eronnut, vaikka hän 
sai kokea sen taholta suuria vaikeuksia, mutta 
täyttä arvoa hän ei sille myöskään antanut. — 
R. oli ,,Evangeliska fosterlandsstiftelsen" nimisen 
yhdistyksen perustajia (1856) ja otti kuolemaansa 
asti tehokkaasti osaa sen toimintaan. A. J. P-ii. 

Rosenkampff [rözan-]. 1. Gustaf Adolf R. 
(1762-1832), vapaah., virkamies, oli kotoisin 
Liivinmaalta, palveli Venäjän lakikomissionin 
sihteerinä, tutustuen tässä toimessa jonkun ver- 
ran Itä-Suomenkin oloihin. Kun Viipurin lääni 
yhdistettiin muuhun Suomeen, määrättiin R. 
tammikuussa 1812 tätä lääniä edustavaksi jäse- 
neksi Suomen asiain komiteaan. Armfeltin ajaessa 
yhdistämisasiaa R. oli nähtävästi hänen neuvon- 
antajanaan ja auttajanaan. R. kannatti lahjoitus- 
maatalonpoikien oikeuksia isäntiä vastaan. Koro- 
tettiin 1817 suom. vapaaherran arvoon. — 
2. Carl R. (1793-1846), edellisen veljenpoika, 
vapaah., Suomen koskenperkauskunnan päällikkö. 
Oltuaan ensin virkamiehenä Venäjän lakikomis- 
sionissa R. siirtyi teknilliselle alalle ja palveli 
v:sta 1811 Venäjän tie- ja vesikulkulaitosten 
insinöörikunnassa. Suomen koskenperkausjohto- 
kunnan uudelleen asettamisen jälkeen 1816 R. 
nimitettiin 1817 koskenperkaus- ja kanavatöitten 
tarkastajaksi sekä 1827 koskenperkauskunnan 
päälliköksi. Hän oli tunnettu innokkaaksi ja 
taitavaksi virkamieheksi. Monilla matkoillaan R. 
tutustui perinpohjin maaliamme ja kansaamme, 
ja kaikkialla häntä rakastettiin ja kunnioitettiiu 
hänen ystävällisen käytöksensä vuoksi. Kansan 
keskuudessa häntä nimitettiin ,,koski-parooniksi". 
Paitsi lukuisia järvenlaskemisia ja kulkureittien 
avaamisia R. johti monia kanavoimistöitä, joista 
mainittakoon Kaivannon, Taipaleen ja Konnuksen 
kanavien valmistaminen. Myös Saimaan kanavan 
rakentamisesta hän sai laatia ehdotuksen ja 
valmistaa kustannusarvion, ja kun kanavoimis- 
työ 1845 aloitettiin, määrättiin R. yhdeksi sen 
valvojista, mutta kuoli pian senjälkeen. Saimaan 
kanavalla on hänestä kiveen hakattu muisto- 
kirjoitus. K. W. 1'. 

Rosenkrantz [rözdnkrants] ', Johann Karl 
Friedricli (1805-79), saks. filosofi, tuli nuo- 
rena Haliessa dosentiksi ja ylim. professoriksi, 
oli v:sta 1833 filosofian professorina Königs- 
bergissä, toimi 1848-49 Berliinissä esittelijä- 
neuvoksena kirkollisasiain ministeriössä, mutta 
palasi pian opettajatoimeensa Königsbergiin. 
R. liittyi pääasiassa Hegelin filosofiaan, kuitenkin 
muodostellen sitä erinäisissä kohdissa. Julkaisi 
hyvin lukuisia teoksia filosofian, filosofian his 
torian ja runouden historian alalla, m. m.: 
,,Psychologie od. Wissenschaft vom subjektiven 
Geiste" (1837). ,.Meine Reform der Hegelschen 
Philosophie" (1852). ..Die Poesie und ihre Ge- 
schichte. Fnt\vioklung der poetischen Ideale der 
Volker" (1855), „Wissenschaft der logisehon 
Idee" (1858-59); ks. myös Hegel. Julkaisi 
F. W. Schubertin kanssa Kantin kootut teokset 
(1838-40. 12 os., joista viimeinen sisältää R:n 



223 



Rosenlew & C:o — Rosette 



224 



kirjoittaman ..Geschichte der Kanfschen Philo- 
äophie"). -4- Gr. 

Rosenlew & C:o [rfi-J, porilainen puutavara- 
liike, syntyi siten että Fredrik Wilhelm Rosen- 
lewin (1831-92) 1853 perustama, v:sta 1857 
W. Rosenlew & C:o nimellä (toisena yhliö- 
miehenä oli perustajan veli Carl Petter Rosenlew, 
k. 1899) harjoitettu siirtoinaatävarakauppa ja 
lankkujenvientiliike 1870 erään lontoolaisen 
pankkihuoneen keralla osti Vanhan sahan Porissa, 
jonka Carl Borg y. m. 1S62 olivat perustaneet. 
Sahaliikettä harjoitettiin aluksi Porin höyry 
sahayhtiö nimisenä: 1872 rakennettiin lisäksi 
Seikun saha (aluksi 3- sitten 6-raaminen). Y. 1877 
R. & C:o osti Porin konepajan; samoihin aikoi- 
hin myötiin siirtoinaatävarakauppa ja lunastet- 
tiin lontoolaisen pankkiliikkeen osuus saha- 
yhtiössä. Sahaliikettä yhä laajennettiin ; met- 
sien oston valvomiseksi perustettiin haarakont- 
tori Tampereelle ja tukkien kuljetusta varten 
Näsijärvestä Pyhäjärveen rakennettiin rullarata 
Pispalaan Pirkkalassa (ks. kuvaa kirjoituksessa 
Puunkuljetus). Konepaja sensijaan 1904 
erotettiin eri yritykseksi ja yhtiön harjoittama 
laivaliikenne lopetettiin ja höyrylaivat (luvul- 
taan 4) myytiin. Liikkeen johtajiksi Fredrik Wil- 
helm ja Carl Petter Rosenlewin kuoltua tulivat 
edellisen pojat Hugo (k. 1915) ja Georg Rosen- 
lew ja jälkimäisen kuoltua 1906 edellisen rin- 
nalla 1907 tohtori Carl Wilhelm Rosenlew. 
Sam. v. liike muutettiin o.-;s :ksi (osakepääoma 
4,840,000 mk.). V. 1912 rakennettiin Seikun sahan 
vieressä olevalle Pappilanluodolle suuri laatikko- 
lautasaha, 1913 sähkökeskusasema (jota sittem- 
min on suuresti laajennettu, niin että siitä saa- 
daan käyttövoimaa paljon yli oman tarpeen) ja 
1914 Seikun saha laajennettiin 10-raamiseksi 
(ensimäinen laatuaan Suomessa). Vienti, joka 
lS70-luvulla vuosittain oli n. 7,000 standerttia. 
oli 1907 21,400 std. lankkuja, lautoja ja bat- 
tensia sekä 3,600 std. muita puutavaroita, 1913 
28,800 ja 4,700 std.; valmistusarvo kaikkiaan 
n. 6.s milj. mk. — Työväestö 1913 1,250 henkeä. 
Vanhan ja Seikun sahan työväestöllä on kullakin 
sairaus- ja hautausapukassat; lisäksi on liikkeen 
lahjoittama 30,000 mk:n suuruinen avustus- 
rahasto vanhoja työmiehiä varten. E. E. K. 

Rosen metalli [rö-J, lejeerinki, jossa on 2 osaa 
vismuttia, 1 osa tinaa ja 1 osa lyijyä. Sulaa 
94° :n C lämmössä. S. 8. 

Rosenmuller [rözon-J, Johann (1620-84), 
saks. säveltäjä, soitinmusiikin alalla aikansa mer- 
kittävimpiä (tanssisarjoja y. m.). Toimi 1651-54 
urkurina Leipzigissä, v:sta 1674 hovikapellimes- 
tarina Wolfenbiittelissä. /. K. 

Rosenplänter [rözonplentdr], Johann 
Heinrich (1782-1846), itämerenmaakuntalai- 
nen pappi ja kirjailija, syntyi Wolmarin kau- 
pungissa, lättiläisessä osassa Liivinmaata, tuli 
monien vastoinkäymisten perästä 1803 ylioppi- 
laaksi Tarton yliopistoon, jossa 1806 suoritti pap- 
pistutkinnon. Oli v:sta 1809 kuolemaansa asti 
Pärnun (Pernaun) kaupungissa vir. seurakunnan 
pappina. R. on kirjoittanut viroksi ja lätiksi 
muutamia pikku kirjasia. Hänen huomattavin 
kirjallinen ansionsa on kuitenkin aikakautinen 
julkaisu ,,Beiträge zur genauern Kenntniss der 
ehstnischen Sprache" (yht. 20 vhk. 1813-22), jonka 
tarkoituksena oli viron kielen tuntemisen edis- 



täminen. Se tahtoi ensi sijassa kehittää viroa 
kirjakielenä; oli turvattava puhtaaseen kansan- 
kieleen, lainattava sopivia sanoja suomesta j. n. e. 
R. harrasti viron samoinkuin lätinkin viljelyä 
etupäässä kansansivistyksen kohottamista sil- 
mällä pitäen. Hänestä oli myös luonnollista, että 
papit sekä muut virkamiehet osasivat virolais- 
alueella kunnollisesti viroa, lättiläisalueella lättiä : 
näitä kieliä olisi sentähden jo kymnaaseissa opis- 
keltava. R:n alkuunpanosta on myös esitetty en- 
simäiset vironkieliset näytelmät Pärnussa 1816. 
1824, 1829: Kansansivistystä hän on edistänyt 
m. m. kyläkouluja perustamalla. — Suomalaisuu- 
den harrastukset Turussa 1820-luvulla ovat ai- 
nakin osittain saaneet virikettä R:n ,,Bei- 
träge"issä esitetyistä mielipiteistä. H. O. 

Rosenqvist / rusctikvist], Georg Gustaf 
Alexander (s. 1855). suom. jumaluusoppi- 
nut, yliopp. 1873, fil. kand. 1879, teologian kand. 
1886, tuli jumaluusopillisten esikäsitteiden apu- 
laiseksi yliopistoon 1890, vihittiin papiksi 1891. 
teologian lis. 1893, dogmatiikan ja siveysopin 
prof. 1894. Julkaisuja: ,.Lotzes religionsfilosofi. 
framstäld och bedömd" (1889). .,Guds förhällande 
tili verlden med särskild hänsyn tili det skapa- 
des själfständighet och lagbundna ordninp" 
(l:nen pain. 1893, 2:nen pain. 1900), „Hen filo- 
sofiska grundvalen för Albrecht Ritschls teologi" 
(1902). ,,Nattvardstvänget, historiskt och kritiskt 
belyst" (1903), ,.Moderna sträfvanden för etisk 
kultin" (1904). ..Tili frägorna om religionsfrihet 
och religionsundervisning" (1906), „Civiläkten- 
skapsfrägan" (1907), ,,Kristendomens sociala 
värde" (1908), „Politik och människovärde" (1910), 
,,I tidens religiösa frägor. Uppsatser I-IV" 
(1899-1912), ,,Religionsfrihetskomittens betän- 
kande" (1912) y. m. Toimittanut kaksikielistä 
..Teologista aikakauskirjaa" v:sta 1896 alkaen. 
Edustajana valtiopäivillä v:sta 1904. 

Rosenstein [rus-], oik. Rosen von R. 
1. Nils R. v. R. (1706-73). ruots. lääkäri, tuli 
ulkomailla harjoitettujen perusteellisten opinto- 
jen jälkeen 1740 kasvitieteen professoriksi, minkä 
viran hän vaihtoi Linnön kanssa 1742. jolloin 
hänestä tuli käytännöllisen lääkeopin profes- 
sori. R. on lääketieteellisen opetuksen uudistaja 
Ruotsissa. Hän otti käytäntöön kiinankuoren ja 
toimeenpani rokotuksen ja kirjoitti yleistajuisia 
lääkeopillisia kirjasia. 

2. Nils R. v. R., ruots: virkamies, kirjailija, 
edellisen poika; tuli 1771 virkamieheksi kanslia- 
kollegiin. 1782 lähetystönsihteeriksi Pariisiin. 
niisti tutustui ransk. valistuskirjailijoihin; oli 
1784-95 kruununprinssi Kustaa Aadolfin opetta- 
jana; toimi sittemmin valtakunnan asiain yleisen 
valmistelukunnan jäsenenä. v:sta 1809 kirkollis- 
asiain valtiosihteerinä; valittiin 1786 sam. v. pe- 
rustetun Ruotsin akatemian pysyväiseksi sihtee- 
riksi, mikä toimi saattoi hänet läheisiin koske- 
tuksiin tämän ajan kirjallisten piirien kanssa; 
julkaisuja: ..Försök til en afhandling om uplys- 
uingen, til dess beskaffenhet, nytta och nödvän- 
dighet för samhället" (1793), joukko oivallisia 
muistopuheita, elämäkertoja, esipuheita useiden 
kirjailijain teoksiin, y. m.; v. 183S julkaistiin 
R:n ..Samlade skrifter". J. F. 

Rosette (Rosetta, arab. Ra&id), kaupunki Ala- 
Egyptissä, Niilin läntisen suuhaaran varrella 13 
km Välimerestä; 16.810 as. (1907). — Ennen ku- 



225 



Rosin— Rosmini-Serbati 



226 



koista va kauppa (R. oli Intiaan maitse menevän 
kaupan pääsatamia) on lakannut sen jälkeen, 
kun Mehemed Ali antoi kanavoida väylän Nii- 
listä Aleksandriaan. — Rautatie Aleksandriaan. 
- R:n kivestä ks. Egyptiläinen kir- 
joitu s, palsta 551. 

Rosin [rör-J, Heinrich (s. 1S55), saks. oi- 
keusoppinut, tuli vak. professoriksi Freiburgin 
yliopistoon (Badenissa) 1888; julkaissut m. m. 
..Das Polizeiverordnungsrecht in Preussen" (1882, 
2:uen pain. 1895), ,.Das Recht der öffentlichen 
Genossenschaft" (1886), „Das Recht der Arbeiter- 
versicherung" (I os. 1890-93, II os. 1905). 

R. E. 

Rosinante [-a'-] (esp. Rocinante), Don Quijoten 
(ks. t.) ratsun nimi ; hevoskaakki. 

Roskakirjallisuus. Tähän kirjallisuuslajiin 
kuuluu kaksi eri ryhmää: kirjallisesti ala-arvoi- 
set, joskin siveellisesti vaarattomat kirjat sekä 
kirjallisesti heikot, mutta samalla siveellisesti 
turmelevat teokset. Nämä viimeksimainitut, 
jotka kuvaavat räikeitä rikoksia, siveellisiä hai- 
rahduksia tai sairaalloisia ja luonnottomia tai- 
pumuksia, eivät turmele vain lukijan aistia, 
vaan hämmentävät samalla hänen siveellistä ar- 
vostelukykyänsä. Alkujaan oli ensinmainittu laji 
melkein yksin vallalla, myöhemmin on jälkimäi- 
nen päässyt yhä enemmän voitolle, vieläpä viime 
aikoina saavuttanut varsin suurta tyylin ja muo- 
don taituruutta, joskin samalla sisällys on ke- 
hittynyt yhä kiihottavammaksi, verisemmäksi ja 
luonnottomammaksi. — Uudenaikainen r. on ke- 
hittynyt edellisten vuosisatojen tuotteista; niinpä 
18:nnella vuosis. ritari- ja rosvoromaanit sekä 
kummitusjutut olivat suuresti suositut ja 
19:nnellä vuosis. saivat alkunsa n. s. takapiha- 
tai kolportööriromaanit, jotka tunkeutuivat jokai- 
seen keittiöön ja työväenasuntoon. Ne ilmestyi- 
vät kymmeninä, jopa satoina eri vihkoina, joista 
ensimäiset jaettiin ilmaiseksi ostohalun yllyttä- 
miseksi. Sisällykseltään ne olivat kiihottavia ja 
jännittäviä, usein rakennetut jonkun todellisen 
tärisyttävän tapauksen, murhan tai muun sellai- 
sen pohjalle. Näiden teosten rinnalla on20:nnella 
vuosis. syntynyt vielä uusi ryhmä, joka käsittelee 
salapoliisijuttuja. Tunnetuimpia ja laajimmalle 
levinneitä ovat n. s. Nick Carter-sarjat. 

H. Kr-n. 

Roskilde [roskille], kaupunki Tanskassa, 
Sjadlandin saarella, 30 km Kööpenhaminasta 
länteen, lähderikkaalla rinteellä R :n-v u o n o n 
(haarautuu Isefjordista itään ja etelään päin, 
kuljettava korkeintaan 3,8 m syvässä kulkevilla 
aluksilla) perukassa ratojen risteyksessä; 9,696 
as. (1911). — Keskiaikaisesta kukoistuksesta, 
jolloin R:ssa oli 20 kirkkoa ja 6 luostaria, on 
säilynyt merkillinen tuomiokirkko (valmis 1084. 
uudestaan rak. 1215, esikuvana Tournai'n kirkko-, 
.suipot tornit 74 m korkeat), Tanskan hallitsi jäin 
hautauspaikka v:sta 1536 (aikaisemmista hallitsi- 
joista siihen on haudattu m. m. kuningatar Marga- 
reeta, Kristoffer Baierilainen, Kristian I; lisäksi 
useita Tanskan suurmiehiä, m. m. Saxo Gramma- 
ticus). Upeat sarkofagit koristavat sen hauta- 
kappeleita; Kristian IV:n kappelissa on histo- 
riallisia ja allegorisia maalauksia. Tuomiokir- 
kon lisäksi on vielä huomattava Yor FrueKirke- 
kirkko, St. Laurentii Taarn-torni (yhdistetty uu- 
teen raatihuoneeseen). V. 1913 ruvettiin raken- 
8. VIII. Painettu 21 /i 2 15. 



tarhaan katolista kirkkoa. — Vanha katedraali- 
koulu, laitos aatelisneitoja varten (perust. 1699). 
Kööpenhaminan kaupungille kuuluva hulluin - 
huone. — Teollisuus ja kauppa vähäiset. — R., 
joka on ikivanha, oli tavallisesti kuninkaiden hai 
lituskaupunkina sekä jo 900-luvulla piispanistuin. 
V. 1443 kuningas lopullisesti ja 1536 piispa muutti 
Kööpenhaminaan. R:n rauhassa 26 p. hel- 
mik. v. 1658 Tanska luovutti Ruotsille Skänen, 
Hallandin, Blekingen, Bohusläänin, Trondhjemin 
läänin, Hvenin saaren ja Bornholmin. 

(E. E. K.) 

Roskilden rauha ks. Roskilde. 

Roslagen [ruslä-J, alue meren rannikolla 
Keski-Ruotsissa, Uplannissa, suurimmaksi osaksi 
Dyk. Tukholman läänissä, ulottuu Tukholman seu- 
duilta (Värmdöstä) Geflen eteläpuolelle (Elfkarlc- 
byhyn). Saaristolaiset harjoittavat kalastusta 
ja merenkulkua. 

Roslavlj, piirikunnankaupunki Venäjällä, Smo- 
lenskin kuvernementin eteläosassa, Ostra-joen lä- 
hellä rautatien varrella; 27,546 as. (1911). — Lä- 
hes kymmenkunta kirkkoa, muutamia oppilaitok- 
sia, sairaaloita. Pari öljymyllyä. — Öljy-, 
hamppu-, vilja-, tupakka- y. m. kauppaa. — R:n 
perustajana pidetään Vladimir Monomahia. Ve- 
näjä ja Liettua sekä Puola taistelivat kauan R:n 
omistuksesta, kunnes se vihdoin 16S6 joutui Ve- 
näjälle. 

Roslin [-V-], Alexander (1718-93), ruots. 
taidemaalari. Opiskeltuaan G. E. Schröderin joh- 
dolla Tukholmassa R. työskenteli m. m. Bay- 
reuthin (1745-47) ja Pannan hoveissa sekä tuli 
1752 Pariisiin, jossa pian saavutti suuren mai- 
neen ja pääsi taideakatemian jäseneksi. Sen- 
jälkeen hän, lukuunottamatta lyhytaikaisia oles- 
keluja Tukholmassa ja m. m. Venäjällä, jossa hän 
maalasi useita Katariina II :n muotokuvia, asui 
koko loppuikänsä Pariisissa. R. käytti sekä öljy- 
että pastellivärejä ja oli rokokomaisen siroluon- 
toinen, vaalean loistavia värejä rakastava taito- 
niekka, 1700-luvun Ruotsin parhaimpia muoto- 
kuvamaalareita, joka tuli tunnetuksi ja arvossa- 
pidetyksi miltei koko Euroopassa. Erittäinkin 
hän oli kuuluisa taidostaan maalata pukukan- 
kaita (varsinkin silkkiä ja samettia). Ranskan 
hovista ja ylimysmaailmasta R. on tehnyt lukui- 
sia kuvia (esim. „Maria Antoinette"). Hänen 
maalauksiaan on Pariisin Louvressa, Tukholman 
kansallismuseossa (esim. ,, Kustaa III veljineen", 
1771), Gripsholman linnassa (,,Linne"'). Drott- 
ningholmissa y. m. Ateneumissa on meillä hänen 
1758 maalaamansa presidentin ja ylimarsalkan. 
vapaaherra Th. L. Klincko\vströmin muotokuva. 
[Levertin, .,R." (1901).] E. Rr. 

Rosmariini (Rosmarinus officinalis). Väli- 
merenmaissa kasvava, enintään 1 m korkuinen, 
kanervamainen huulikukkaisheimon varpu, jolla 
on vastakkaiset, tasasoukat, nahkeat, alapinnalta 
valkeavanukkeiset lehdet ja valkeat t. valkean- 
siniset kukat. Usein viljeltynä Keski-Euroopas- 
sakin. Käytetään lääkkeiden, mutta varsinkin 
voimakas- ja hyvätuoksuisen eetterisen öljyn vai 
niistämiseen, koristeeksi juhlatilaisuuksissa y. m. 

K. L. 

Rosmarinus ks. Rosmariini. 

Rosmini-Serbati [-mV- -bä'-J, A n töni <> 
(1797-1855), it. filosofi, synt. Roveretossn E tel 8 
Tyrolissa, harjoitti opintoja Trieutissä ja Pado- 



227 



Rosny — Rosselli 



228 



van yliopistossa, joka siihen aikaan kuului Itä- 
valtaan, antautui papiksi ja perusti hengellisen 
»Rakkauden veljeskunnan". Oli 1848 vähän ai- 
kaa jäsenenä paavin vapaamielisessä ministe- 
ristössä; eli loppuikänsä Stresassa Lago Mag- 
gioren rannalla. Perusti filosofian, joka koettaa 
tukea katolista maailmankatsomusta ajan epäi- 
lystä ja epäuskoa vastaan; nojautuu opissaan 
Descartes'iin ynnä muihin vanhempiin idealis- 
tisiin filosofeihin. Julkaissut suuren joukon fi- 
losofisia, uskonopillisia ja kaunokirjallisia teok- 
sia. R:n innokas ihanteellisuus on mahtavasti 
vaikuttanut Italian henkiseen elämään ja saanut 
paljon oppilaita. Erityinen aikakauskirja ,, Ri- 
vistä "Rosini niana" kannattaa nykyään (v:sta 
1906 alk.) hänen perustamaansa filosofista suun- 
taa. A. Gr. 

Rosny [ronV], Joseph Henry (s. 1856), 
(salanimi B o e x) , ransk.-belg. kirjailija, aloitti 
uransa naturalistina, julkaisten sosialistiset ro- 
maaninsa ..Neil Horn" (1885) ja „Le Bilateral" 
(1886). Liittyi myöhemmin uusromantikoihin ja 
työskenteli yhdessä veljensä J us ti n R:n 
(s. 1859) kanssa. Etevimmät heidän teoksistaan 
ovat: „Le Termite" (1890), „Vamireh" (1894), 
,.L'indomptee" (1895), ,,Les ämes perdues" (1899), 
„L'heritäge" (1902) y. m. Veljesten yhteistoi- 
minta on myöhemmin lakannut. II. Kr-n. 

Rosny [roni], Leon Louis Lucien Pru- 
nol de (1837-1914), ransk. orientalisti ja kansa- 
tieteen tutkija, v. 1868 japanin kielen prof. Pa- 
riisin itämaisten kielten korkeakoulussa, on jul- 
kaissut suuren joukon teoksia, jotka enimmäkseen 
koskevat japanin, kiinan, korean, seemiläisten 
y. m. kieliä, kirjallisuutta ja sivistystä. A'. T-t. 

Rosokivi ks. Rustiikka. 

Rosolihappo, triienylimetaaniväriaineita, saa- 
daan hapettamalla fenolin ja kresolin seosta ar- 
senikkihappoisessa rikkihapossa. Punaisia ki- 
teitä. Käytetään väriaineena ja titreerauksessa 
indikaattorina. 8. S. 

Rosolli (ven. razso'1] 1. sillisalaatti, sillistä, 
hienoksi leikellyistä perunoista, kurkuista, puna- 
juurista y. m. valmistettu kylmä ruokalaji. 

Rosorappaus ks. R a p p a u s. 

Rosorastas ks. Rastaat. 

Rospigliosi [rospiljö'zi], P a 1 a z z o, Roomassa 
Via del Quirinalen varrella oleva, v. 1603 raken- 
nettu palatsi, jossa on tunnettu maalauskokoelma 
im. m. G. Reni'n kattokuva „Aurora"). 

Rospuskat ks. Ajoneuvo t. 

Ross, Ronald (s. 1857), engl. lääkäri, on 
tunnettu tutkimuksistaan malarian, s. o. horkan 
(ks. t.) eli vilutaudin el iologiasta. Tutkittuaan 
aina vuodesta 1892 lähtien tämän taudin kehit- 
tymismahdollisuuksia, tuli R. viisi vuotta myöhem- 
min siihen vakaumukseen, että malaria ei kykene 
tarttumaan suorastaan sairastuneesta ihmisestä 
toiseen, vaan että tartunnan siirron toimittaa 
eräs hyttyslaji, Anoplieles claviger, joka ime- 
mällä verta tautiin sairastuneesta ihmisestä ensin 
saa tartunnan ruumiiseensa istuttaakseen sen 
sitten jälleen toiseen ihmiseen hänen vertaan 
imiessään. Näistä tutkimuksistaan R. sai Nobelin 
lääketieteellisen palkinnon 1902< .1/. OB. 

Ross. 1. Sir John R. (1777-1856), engl. 
kontra-amiraali ja pohjoisnavan seutujen tutkija, 
palveli v:sta 1789 sotalaivastossa, johti 1818 ami- 
raliteetin toimeenpanemaa luoteisväylän etsintä 



retkeii. jolta kääntyi takaisin Lancasterin-salmessa. 
Tuloksista rikkaampi oli R:n johtama ,.Victory"- 
retkikunta 1829-33. jolloin tutkittiin Boothia Fe- 
lixin ja Kuningas \Yilhelmin maan rannikot sekä 
löydettiin magneettinen pohjoisnapa; R. korotet- 
tiin knightin arvoon 1834. Xv. 1850-51 R. johti 
F ranki in- retkikuntaa \Yellingtonin-kanaaliin. Jul- 
kaissut: „ Voyage of discovery for the purpose of 
exploring Baffin's bay" (1819) ; ..Xarrative of 
seeond voyage in search of a Nbrth-West passage" 
(1834).— "2. Sir James Clarke R. (1800-62). 
edellämainitun sisarenpoika, kontra-amiraali ja 
napaseutujen tutkija, seurasi 1818 enoaan luoteis- 
väylän etsintäretkeltä, 1819-27 Parryä neljällä 
naparetkellä, oli ,,\'ictory"-retkikunnan (1829-33) 
toisena päällikkönä ja löysi magneettisen pohjois- 
navan, johti 1839-43 hallituksen lähettämää ,,Ere- 
bus"- ja ..Terror"-retkeä Etelänapamerelle, tun- 
keutuen Etelä-Viktoria-maan rannikolle, löytäen 
Erebus- ja Terror-tulivuoret sekä suuren jäämuu- 
rin (ks. N a p a m a a t, palsta 1012). Kotiin 
palattuaan R. korotettiin knightiksi ja nimitet- 
tiin Ranskan kunnialegioonan jäseneksi. Johti 
1848-49 Franklin-retkikuntaa Barro\v'n-salmeen 
ja Wellingtonin-kanaaliin. — Julkaissut: „ Voyage 
of discovery and research in the Southern and 
Antarctic seas" (1846). — R:n mukaan nimitet- 
tiin R:n-salmi Boothia Felixin ja Kuningas 
Vilhelmin maan välissä sekä R:n-meri Etelä- 
Viktoria-maan edustalla. E. E. K. 

Rossbach [-hah], kylä Preussissa, Saksin maa- 
kunnassa, Merseburgin hallitusalueessa, 13 km 
Merseburgista lounaiseen. — B :n luona Fredrik 
Suuri 5 p. marrask. 1757 voitti 1 1 / 2 -tuntisessa 
taistelussa 22.000 miehellä perinpohjin 43.000- 
miehiset ranskalais- ja valtakunnanarmeiat, joita 
johtivat Soubisen prinssi ja Sachsen-Ilildhurg- 
hausenin ruhtinas. Voittaja menetti 550, voitettu 
7.700 miestä. 

Rossbach [-hah], August Wilhelm 
(1S23-98I. saks. filologi; prof. Tiibingenissä 1854. 
Breslaussa 1856. Julkaisi m. m. yhdessä R. West- 
phalin kanssa alallaan käänteentekevän, antiik- 
k seen rytmilliseen teoriaan (varsinkin Aristokse- 
noksen teosten jäännöksiin) perustuvan laajan 
teoksen ..Metrik der griechischen Dramatiker und 
Lyriker nebst den begleitenden musischen Kunsten" 
(1854-65), jonka ensimäisenii osana oli R:n laa- 
tima ..Griechisehe Rhythmik". Seur. pa ; noksjsv ;l 
tekijät suuresti muovailivat järjestelmäänsä. 
Kolmas painos, nimeltään ..Theorie der musischen 
Kiinste der Hellenen", ilmestyi 1885-89: siinä 
nide III 2, ..Spezielle griechisehe Metrik", on 
R:n kirjoittama. O. E. T. 

Rosse frosj. W i 1 1 i a m Parsons. E a r 1 
of B. (1800-67), engl. tähtitieteilijä, jonka nimi 
on tullut kuuluisaksi niitten jättiläispelitele 
skooppien kautta, jotka hän rakennutti maatilal 
leen Parsonsto\vniin Irlannissa. Suurimmassa 
ref lektor ssa oli peilin halkaisija 1.8 m ja poltto- 
väli 17 m. //. R. 

Rosselli [sc'l-J, Cosi m o (1439-1507). it. 
taidemaalari. Firenzen koulua; Filippo Lippi'n 
seuraajan NTeri di Bicci'n oppilas, Benozzo Goz- 
zoli'n ja Pollaiuolö-veljesten sekä trecento-taiteen 
vaikutuksen alainen. R. oli verraten epäitsenäi- 
nen ja raskasvärinen maalari, joka kuitenkin 
sai suorittaakseen runsaasti tilauksia. Hänen 
tunnetuimmat teoksensa ovat 3 freskomaalaustn 



229 



Rossellino— Rossieny 



'^30 



Rooman Sikstiiniläisessä kappelissa („Mooses Sii- 
nailla", „ Vuorisaarna" ja ,, Ehtoollinen") ja 
Firenzen S. Ambrogio kirkossa oleva fresko 
..Ihmeitätekevää kalkkia viedään juhlakulkueessa" 
(1486). Taulukuvia Italian kirkoissa ja useissa 
Euroopan museoissa. E. R-r. 

Rossellino [-U'-J- 1. Bernardo R., oik. 
Bernardo di M a t t e o Gamba r e 1 1 i 
(1409-64), it. arkkitehti ja kuvanveistäjä; oli 
Leon Battista Alberti'n oppilaana Firenzessä, 
jossa rakensi opettajansa suunnitteleman Palazzo 
Rucellain. Sitäpaitsi on hänen tyypilliseen var- 
haisrenesanssin tyyliin suorittamiansa rakennuk- 
sia Arezzossa, Sienassa ja Pienzassa. Paavi Niko- 
lai V:n aikana aloitetun Rooman Pietarinkirkon 
ensimäinen luonnos on hänen tekemänsä. R:n 
kuvanveistotöistä huomattavimpia ovat koristeel- 
lisen kauniit, myöhemmän renesanssiajan esi- 
kuviksi tulleet marmoriset hautamerkit (esim. 
Leonardo Bruni'n hautamerkki Firenzen Santa 
Croeen kirkossa). — 2. Antonio R. (1427-78), 
edellisen veli ja oppilas, oli myöskin kuvanveis- 
täjä ja arkkitehti. Hän työskenteli enimmäkseen 
Firenzessä ja on ensi sijassa tullut tunnetuksi 
marmoriveistoksillaan, joissa Desiderio da Set- 
tignanon vaikutus on tuntuva. Pääteos on raken- 
nustaiteellisesti aistikas, tuoretta naturalismia ja 
suurta kauneustajua ilmaiseva Portugalin kardi- 
naali Juhanan hautamerkki (1461) niinikään 
R :n; tekemässä S. Miniato ai Monten hautakappe- 
lissa Firenzessä. Mainittavia ovat myös „S. Se- 
bastianin kuva (Empoli'n tuomiokirkossa), joka 
on varhaisrenesanssin viehättävimpiä alastoman 
esityksiä, sekä monet madonnareliefit ynnä luon- 
tehikkaat rintakuvat, kuten esim. ,,Matteo Pal- 
mien" (1468, Firenzen Museo nazionalessa). 

E. R-r. 

Rossetti [-se't-]. 1. Dante Gabriel 
(1828-82), engl. taidemaalari ja runoilija; Lontoo- 
seen v. 1824 muuttaneen ja siellä italian kielen 
professorina toimineen it. uskonnollis-valtiollisen 
runoilijan Gabriel e R:n (k. 1854) poika. 
Opiskeltuaan Lontoon taideakatemiassa ja Ford 
Madox Brownin johdolla R :sta tuli prerafae- 
liittien (ks. t.) „veljeskunnan" varsinainen perus- 
taja 1848. Tämän liiton periaatteita hän nou- 
datti ensimäisissä maalauksissaan, kuten esim. 
„Neitsyt Marian lapsuudena Jalta'' (1849) ja „Ecce 
aneilla Domini" (1850, Lontoon Tate galleriassa). 
Myöhemmin R. alkoi pitää esikuvinaan venetsia- 
laisten renesanssimestarien väri- ja muotokieltä. 
Suurempiin sommitteluihinsa hän valitsi aiheensa 
varsinkin Danten runoudesta (esim. ,, Paolo ja 
Francesca", ,, Danten uni", 1870, Liverpoolissa, 
ja „Salutatio Beatricis", 1881). Mutta suurim- 
malta osalta hän maalasi yksinäisiä naishenkilö- 
kuvia (,,Beata Beatrix", ..Proserpina", ,, Venus 
Verticordia", ,.Astarte Syriaca" y. m.), joissa 
hän käytti malleinaan puolisoansa Elizabeth 
Siddallia ja ystävänsä W. Morrisin vaimoa. 
Omituinen sekoitus runoutta, mystiikkaa ja 
aistillisuutta on hänen henkilöissään, joita ikään- 
kuin sisäinen tuli kalvaa ja jotka elävät omaa 
uinailevaa haave-elämäänsä. R :11a .ei ole niin 
suurta merkitystä maalarina kuin yleensä elä- 
hyttävänä henkenä, joka Englannin taiteeseen toi 
uusia nuiotoihanteita ja tunnearvoja. R. on 
myös tehnyt kuvituksia engl. runoili jäin teok- 
siin. [W. M. Rossetti, ..Kuskin. K. and Pre- 



Raphaelitism" (1899) ja „R. papers" (1903), 
H. C. Marillier, „Dante Gabriel R." (1899), 
Arth. Symons, „Dante Gabriel R." (1913) ja 
J. Jessen, ,,R." (Knackfussin Kunstler-Mono- 
graphien sarjassa).] E. R-r. 

Runoilijanakin R. on saavuttanut suuren mai- 
neen. Sama keskiajan ihailu, sama romanttinen, 
utuinen, tunnelma- ja värikyllyys, joka hänelle 
maalarina on ominainen, elähyttää myös hänen 
runojaan. Kaikkein ensiksi tekivät hänen Dante- 
käännöksensä (,,Early Italian poets" 1861. 
,, Dante and his circle"), jotka ilmaisevat suurta 
muototaituruutta ja lierkkää ymmärtämystä, 
hänen nimensä runoilijana tunnetuksi, mutta 
suurinta ihastusta hän herätti soneteillaan ja 
kansanlaulun yksinkertaista sävyä lähentelevillä 
runoillaan, jotka vetävät vertoja Shakespearen 
ja Words\vorthin runoille. V. 1870 ilmestyi runo- 
kokoelma „Poems", ,,Ballads and sonnets" 1881. 
R:n kuoleman jälkeen julkaistiin ,,Collected 
\vorks" ja ,,Letters of D. G. R." 

2. Christina Georgina R. (1830-94). 
engl. runoili jatar, Dante Gabriel R:n sisar, 
jonka ensimirset runot ilmestyivät prserafaeliitti- 
sessä aikakauskirjassa ,,The Germ". Hänen runo- 
kokoelmistaan mainittakoon: ,,Goblin market" 
(1862), ,,The prince's progress" (1866), lasten 
runot „Sing-songs" (1871) ja ,,Poetical \vorks". 
jotka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen (1904). 
Hänen runonsa ovat hienoja ja henkeviä, usein 
uskonnollisaihe'sia. II. Kr-v. 

Rossi, Ernesto (1829-96), it. näyttelijä, 
etevä traagikko, joka varsinkin Shakespeare- 
os ; llaan saavutti maailmanmainetta. Yhdessä 
Ristori'n kanssa hän kierteli Euroopan näyttä- 
möillä, niittäen kaikkialla laakereita. On esiin- 
tynyt myös pohjoismaissa (Kööpenhaminassa ja 
Tukholmassa). Julkaissut muutamia Shakespeare- 
tutkielmia ja oman elämäkertansa. 77. Kr-v. 

Rossi, Pellegrino (1787-1848). it. valtio- 
mies ja taloustieteilijä; kannatti 1815 Muratfn 
yritystä nostattaa Italian aseis in ja oli sen- 
vuoksi pakotettu poistumaan maasta; tuli 1819 
professoriksi Genevessä ja suuren neuvoston jäse- 
neksi, teki 1S32 Sveitsin liittokokouksessa ehdo- 
tuksen uudeksi liittoasetukseksi ; muutti 1833 
Ranskaan ja tuli 1834 taloustieteen professoriksi, 
1834 paariksi ja kreiv : ksi; oli 1845-48 Ranskan 
lähettiläänä Roomassa; toimi helmikuun vallan- 
kumouksen jälkeen paavin neuvonantajana ja 
valittiin Kirkkovaltion lakiasäätävään kokouk- 
seen; tuli syysk. raha- ja sisäasiainministeriksi. 
R. suunnitteli nyt perustuslaillisen hallituksen 
toimeenpanoa Kirkkovaltiossa, mutta tasavalta- 
laiset epäilivät häntä ja kun hän 15 p. marrask. 
1848 lähti avaamaan kamarien istuntoja, mur- 
hattiin hänet edusta jakamaiin salin portailla 
julkaisuja: ..Traite" de droit pgnal" (1829). 
,.Cours d'economie politique'' (1839-41). [H. d'Ide- 
ville, ,,Le comte R."] -7- F. 

Rossieny (liett. Easeinei) , piirikunnankaupunki 
Länsi-Venäjällä, Kovnon kuvernementin etelä- 
osassa, Bossienka-joen varrella: 10.482 as. (1911). 
joista paljon juutalaisia. — Harjoitetaan puu- 
tavara- ja viljakauppaa. — R. on alueen van 
himpia asutuksia: oli jonkun aikaa Samogitian 
ruhtinaskunnan pääkaupunkina. — R:n piiri- 
kunnan asukkaat ovat suurimmaksi osaksi liet- 
tualaisia zemaiteja 1. zmudeja. — R:n tienoilla 



231 



Rossija — Rostov 



232 



oli 1915 taisteluita venäläisten ja saksalaisten 
välillä. 

Rossija [-V-] (ven.), Venäjä. 
Rossini [si'-J, Gioachino (1792-1868), 
aito-it. oopperatyylin viimeinen ja aikanaan lois- 
tavin edustaja. H :n maine sai alkunsa 181G, jol- 
loin ..Sevillan parturi" esitettiin Roomassa ; tämä 
onkin hänen pysyvin teoksensa ja yleensä loista- 
vin saavutus it. buffa-oopperan alalla. Sävellet- 
tyään vuosittain 2 oopperaa it. näyttämöjä var- 
ten R. muutti 1823 Pariisiin, toimien siellä ensin 
teatterinjohtajana, sitten kunink. ylimusiikki- 
tarkastajana. Sävelsi 1829 viimeisen ja vaka- 
vimman oopperansa ,, Vilhelm Tell"in. V :n 1830 
vallankumous riisti häneltä virallisen aseman. 
Sen koommin hän ei pitkän ikänsä kuluessa 
säveltänyt muuta kuin joitakuita kirkkosävel- 
lyksiä (m. m. ..Stabat mater" 1832, laajennet- 
tuna 1841). Oleskeli 1836-53 Italiassa, loput 
ikäänsä taas Pariisissa. - - Elämäkertoja ovat 
kirjoittaneet: Beyle (2 os.. 1823). Pougin (1870), 
Zanolini (1875). Sittard (1882): C. Thrane. .Ros- 
sini og operaen" (1885). /. K. 

Rossitten [rosVtan], kylä Preussissa, Königs- 
bergin hallitusalueessa, Kurische Nehrung-nie- 
mellä : 945 as. (1905). — Pelastusasema, loisto- 
majakka. Tunnettu lintutieteellinen havainto- 
asema ja museo. 

Rostand [rostä'], Edmond (s. 1864). ransk. 
runoilija, synt. Marseillessa, sai kasvatuksensa 
Pariisissa, Ranskan aka- 
temian jäsen 1901. kir- 
joitti alussa runoja, saa- 
vutti varsinaisen mai- 
neensa näytelmänkirjoit- 
jana. V:sta 1897 hän tuli 
tunnetuksi yli koko maail- 
man sankarillis-koomilli- 
sella, 
sella 
ra no 
rinta 

siloinen, sointuva 
mitta, loisteliaan 
rikas kieli, hieno 
hius ja henkevyys, 
teenkuvaus on sensijaan 
heikompi. Aikaisemmin R. oli herättänyt huo- 
miota runomuotoisella huvinäytelmällä „Les 
Romanesques" (1894) ; sen jälkeen ilmestyi näy- 
telmä ,,La princesse lointaine" (1895) ja raama- 
tullis-aiheinen ,.La Samaritaine" (1897). V:nl900 
maailmannäyttelytilaisuuteen R. sepitti Sarah 
Bernhardtia varten näytelmän ,,L'Aiglon", jonka 
aihe käsittelee Napoleonin poikaa, Reiehstadtin 
herttuaa. ..Theroigne de Merieourt" (1902), 
vallankumousdraama, ei saavuttanut menestystä. 
V. 1907 ilmestyi eläinnäytelmä ,,Chantecler". 
R:n vaimo. o. s. G e r a r d, on sepittänyt jou- 
kon runoja. [Langer, ..E. R." (1901).] H.Kr-n. 

Rostock, Mecklenburg-Sch.werinin suurherttua 
kunnan suurin ja tärkein kaupunki. 5 m:iin 
syvennetyn \Yarno\v-joen vas. rannalla 13 km 
Itämerestä, usean radan risteyksessä; 65,383 as. 
(1910). — R., jota ent. linnoitusten paikalle 
rakennetut puistokäytävät ympäröivät, jakaantuu 
Altstadt, Mittelstadt ja Neustadt nimisiin osiin. 
Tärkeimmät torit Neue Markt (suihkukaivo) ja 
Blöcherplatz (R:ssa syntyneen Bliicherin muisto- 




Rostand. 



puoleksi romantti- 
näytelmällään „Cy- 
de Bergerac". Suu- 
ihailua herätti R:n 
runo- 
kuva- 
sukke- 
Luon- 



patsas, v:lta 1819). Rakennuksia: Marienkirche, 
Nikolaikirehe, Petrikirche nimiset kirkot (1200- 
1400-luvuilta), goottilainen raatihuone (1300- 
luvulta), suurherttuan palatsi (1702), Oberlandes- 
geriehtin, yliopiston ja säätyjen palatsit; Kröpe- 
liner Tor- (1300-luvulta) ja "steintor- (rak. 1575) 
portit. Monta mielenkiintoista vanhaa yksityis- 
taloa. Sotilasmuistopatsas, suurherttua Fredrik 
Frans III:n ja Af rikan tutki ja Poggen muisto- 
patsaat. Sivistyslaitoksista huomattavin 1418 per. 
yliopisto (1,009 yliopp. 1913-14), jonka yhteydessä 
on kirjasto (yli 200,000 nid.). tähtit. observatori, 
maataloudellinen koeasema, naisklinikka y. m. 
Pari lukiota, reaalikouluja, ammattioppilaitok- 
sia; teatteri. — R :ssa on suurherttuakuntain 
korkein oikeus Oberlandesgericht, maakonsistori 
y. m. virastoja. • — Teollisuus melkoinen ja 
sangen monipuolinen; tärkein on laivanrakennus. 

— Sähköraitiotie. — Harjoitetaan huomattavaa 
ulkomaankauppaa; viedään viljaa, villaa, pella- 
vaa, lihaa, tuodaan siirtomaantavaroita, rauta- 
tavaroita, viiniä, kivihiiltä, polttoöljyä, puutava- 
roita, kalaa. Kauppa käy suureksi osaksi R:n 
ulkosataman vVarnemunden kautta; siellä ja 
R:ssa 1912 ulkomaisessa merenkulussa selvitet- 
tiin 3 milj. rek.-ton. netto. R:n oma kauppa 
laivasto käsitti (1913) 59,895 rek.-ton. netto, 
josta 56,864 ton. höyryaluksia. — R. kuu- 
lui 900-luvulla obotriittiruhtinas Gottschalkille. 
1161 Valdemar I valloitti ja poltti sen, Pri- 
bislav II rakensi 1170 sen uudestaan. Sittem- 
min R. hansa- ja yliopistokaupunkina pääsi suu- 
reen kukoistukseen, kärsien kuitenkin aika ajoin 
hävittävistä merisodista. Mecklenburgin jaossa 
1621 R. jäi molemmille ruhtinaskunnille yhtei- 
seksi, joutuen vasta 1695 Meeklenburg-Sch\veri- 
nille. Ruotsalaiset valloittivat R:n 1712. 

E. E. K. 

Rostoptsin ks. Rastoptsin. 

Rostov [-o'vJ. 1. Piirikunnankaupunki (R.veli- 
/,// = ..suuri V\.") Keski- Venäjällä, Jaroslavljin 
kuvernementin lounaisosassa R.- 1. Nero-järven 
(13 km pitkä. 8 km leveä) länsirannalla rautatien 
varrella; 18.250 as. (1910). ■ — Keskustana on 
vanha, muurin ympäröimä kremlj, jonka monet 
kirkot antavat parhaan kuvan 1600-luvun ven. ra- 
kennustaiteesta; kremlj issä on vielä ent. arkkipiis- 
pan palatsi, Belaja palata-palatsi (sen yhteydessä 
olevassa rakennuksessa museo) y. m. Kremlj in poh- 
joispuolella on Uspenskijn tuomiokirkko (vihitty 
1230; Jumalan äidin kuva 1000-luvulta) ja sen 
vieressä Gostinnyj dvor. Monta vanhaa luostaria. 

— Muutamia oppilaitoksia, sairaala. Harjoite- 
taan puuvilla- ja pellavateollisuutta, pyhäin- 
kuvien, nahka- y. m. teosten valmistusta, kasvi- 
tarhanhoitoa. Ennen tärkeät markkinat menet- 
täneet merkityksensä. — R. on Venäjän vanhim- 
pia kaupunkeja, per. jo ennen Rurikin tuloa ; 
joutui Moskovalle Dmitri] Donskojn aikana 
(1300-luvulla). Varhain piispanistuin. v:sta 1390 
arkkipiispan. 1587 metropoliitan, myöhemmin 
uudelleen arkkipiispan istuin, lakkautettu 1780. 

— R:n seutu invk. Jaroslavljin kuvernementti 
sekä osat Novgorodin. Vologdan ja Kostroman 
kuvernementeista) , jossa asui merj alaisia (ks. 
Merj alaiset) ja jota Rurik ja hänen jälke- 
läisensä rupesivat venäläistyttämään, muodosti 
jonkun aikaa itsenäisen ruhtinaskunnan: sittem- 
min (1200-luvulla) se hajosi Jaroslavin, Belo-ozer- 



233 



Rostra— Rotat 



234 



skijn ja Kostroma-Galits-Merjskijn ruhtinaskun- 
tiin. — 2. Piirikunnankaupunki (R.-na-Dony = 
..Donin R.") Etelä-Venäjällä, Donin kasakkain 
provinssissa, Donin korkealla oik. rannalla 
64 km Asovan-merestä, kolmen tärkeän radan 
risteyksessä, Nahitsevanjin kaupungin vieressä; 
172,275 as. (1910; paljon juutalaisia, armeenia- 
laisia, kreikkalaisia, saksalaisia, italialaisia y. m.), 
joiden lisäksi purjehduskautena saapuu 50,000- 
60,000 satamatyömiestä. — R. on Etelä- Venäjän 
rikkaimpia ja Odessan jälkeen paraiten raken- 
nettu kaupunki. Toistakymmentä kreik. -katolista 
kirkkoa, joukossa tuomiokirkko, luterilainen ja 
roomal. -katolinen kirkko, kaupungintalo (rak. 
1897-99), Aleksanteri II :n muistopatsas; muuta- 
mia oppikouluja, kauppa- ja merikoulu. museo. 
— Teollisuus huomattava; R. ympäristöineen val- 
mistaa suurimman osan provinssin teollisuuden- 
tuotteista. Myllyjä, pari suurta tupakkatehdasta, 
valimoita, konepajoja, kutomoita, olut-, köysi-, 
tiili-, saippua- y. m. tehtaita, laivaveistämö. — 
R. on N kolaevin jälkeen Venäjän tärkein viljan- 
vientikaupunki (902,600 ton., josta 547,800 ton. 
vehnää, enemmän kuin mistään muusta Venäjän 
kaupungista; 1912); viedään myös jonkun ver- 
ran muita maatalouden tuotteita. Kaikkiaan 
vienti 1912 oli arvoltaan 159,4 milj. mk. Tuonti 
(maatalouskoneita, työkaluja y. m. s.) on vähäi- 
nen, 1912 arvoltaan vain 2,5 milj. mk. Joen 
mataluuden takia rahtialukset eivät pääse R:iin, 
vaan vilja viedään proomuissa Taganrogin sata- 
massa odottaviin laivoihin. Ulkomaista laiva- 
liikennettä R:lla ei ole. — Harjoitetaan mel- 
koista kalastusta. — R:n paikalle perustettiin 
1761 linnoitus; sen ympärille syntynyt kaupunki 
kasvoi nopeasti seur. vuosisadalla. E. E. K. 

Rostra (lat. rostrum = nokka, kärsä, puskuri, 
roomal. sotalaivojen vaskitettu rautapuskuri, 
jolla meritaistelussa puhkaistiin ja upotettiin 
vihollislaivat; mon. rostra), Roomassa alkuaan 
Forumin pohjoispuolella, myöhemmin sen luoteis- 
osassa sijainnut puhujalava, jonka etupuolelle 
oli kiinnitetty roomalaisten Antiumin valloituk- 
sessa 338 e. Kr. valtaamat vihollislaivani pusku- 
rit; toinen r. sijaitsi Forumin kaakkoisosassa 
Caesarin temppelin edustalla. E. R-n. 

Rostrum (lat.), eläint., monenmoisten kärki-, 
lisäke- t. kärsämuodostusten, esim. rustokalojen 
., kärsän", lintujen nokan, kilpiäyriäisten selkä- 
kilven etukärjen y. m. nimitys. 

Roswitha (II r o s w i t h a) (n. 932-n. 1002), 
oppinut nunna ja runoilijatar, joka eli benedik- 
tiiniläisluostarissa Braunselnveigissä ja sepitti 
latinan kielellä kristillisiä näytelmiä (etupäässä 
Terentiuksen mallin mukaan), legendoja, luosta- 
rin historian sekä ylistyslaulun Otto I:n uro- 
töistä. //. K r-n. 

Rosvoritarit. Keskiajan loppupuolella (13- 
15:nnellä vuosis.) lukuisat ritarit, varsinkin Sak- 
sassa, alkoivat harjoittaa ammattinaan rosvousta. 
Ile ryöstelivät luostareita ja väijyivät ohitse kul- 
kevia kauppiaita viedäksensä heidät vankeina lin- 
noihinsa ja kiskoaksensn heistä suuret lunnaat. 
Kesti kauan, ennenkuin Saksan valtakunnan hal- 
lituksen ja ruhtinasten onnistui tehdä tästä val- 
lattomuudesta loppu. ,/. F. 

Rosvoromaanit, sentimentaalinen seikkailu- 
romaanilaji, joka 18:iinen ja 19:nnen vuosis. 
vaihteessa syntyi Schillerin ,,Räuber" näytelmän 



vaikutuksesta. Niistä mainittakoon Zschokken 
,,Abällino, der grosse Bändit" (1794) ja Vulpiuk- 
sen ,,Rinaldo Rinaldini" (1797). H. Kr-n. 

Rosvosynodi, monofysiittisen riidan johdosta 
Efesoon 449 kokoontunut kirkolliskokous, jossa 
Aleksandrian patriarkan Dioskuroksen johtama 
puolue harjoitti uskomatonta väkivaltaisuutta 
antiokialaisen jumaluusopillisen suunnan kan- 
nattajaa, Konstantinopolin patriarkkaa Flavia- 
nusta vastaan. A. J. P-ä. 

Rosyth [rosaipj, Englannin Pohjanmeren lai- 
vaston uusi asema Skotlannissa, Firth of Forth 
vuonon pohjoisrannikolla olevan St Margarefs 
Hope nimisen lahden rannalla, Firth of Forthin 
sillasta vähän matkaa länteen. Satamarakennuk- 
set aloitettiin 1908, niiden oli määrä valmistua 
1914. Satama (yhtä laaja kuin Portsmouthin) 
käsittää m. m. laivaveistämön, 3 suurta kuivaa 
telakkaa, 40,000 tonnin uivan telakan, kivihiili- 
ja polttoöljyvarastot koko Pohjanmeren laivas- 
ton tarpeiksi. Yksi sotalaivaston kolmesta lento- 
koneasemasta. — R. on saanut nimensä lähellä 
olevain R:n linnanraunioiden mukaan. 

E. E. E. 

Rotanmyrkky, sekoitus erilaisia aineita, tav. 
hyvin myrkyllisiä, joilla hävitetään rottia. Ennen 
käytettiin arsenikkia. Tavallinen r. on sekoitus, 
jossa on tappavana aineena valkoista fosforia. 
jota on rikin ja jonkun punaisen väriaineen 
kera sekoitettu hienonnettuihin leipänmruihin 
tai jauhoihin. — vrt. Patiini. 8. S. 

Rotasismi (nimitys johtuu kreik. ,.rho" kir 
jaimen nimestä). 1. r-äänteen virheellinen ääntä- 
minen. — 2. Erinäisten äänteiden, varsinkin s:n 
(#:n) muuttuminen r:ksi tai myös r:n esiinty- 
minen samassa sanassa s:n (z:n) rinnalla, vrt. 
esim. lat. Aurora < vanhemmasta Ausosa, lat. 
genus, mutta gen. generis ; saks. E ase, mutta 
ruots. hare, y. m. Y. Il . 

Rotat, rotan suvun (Mus) isommat lajit; pie- 
nemmistä lajeista sekä suvun päätuntomerkeistä 
ks. Hiiret. Paitsi suuremman kokonsa ja 
kömpelömmän ra- 
kenteensa puolesta 
r. eroavat hiiristä 
m. m. siinä, että 
hännässä on 200- 
270, hiirillä vain 
120-180 suomu- 

rengasta. Tärkeim 
mät lajit ovat 
musta rotta 
(M. rattus) ja i s o 
rotta (M. decu- 

manus). Mustan rotan pituus on 16-18 cm. häntä 
20-22 cm, väri päältä mustanko, alta tuhkan- 
harmaa, väriraja epäselvä. Ison rotan pituus 
on 24-27 cm, häntä vain 19-20 cm, viiri selkä 
puolelta harmaanruskea t. kellahtava, vatsapuo- 
lelta vaaleanharmaa, viiri ra ja jyrkkä. Elämän 
tavoiltaan molemmat ovat hyvin samanlaiset. Ne 
voivat erinomaisesti mukautua mitä erilaisimpiin 
olosuhteisiin ja käyttävät ravinnokseen kaikkia 
mahdollisia elimellisiä aineita, mihin vain ham- 
paat pystyvät, ahdistavatpa pelotta nukkuvia 
isojakin kotieläimiä. Molemmat ovat nopealiik- 
keisiä, kiipeilevät, hyppäävät, uivat ja sukelta- 
vat taitavasti. Tso rotta etenkin viihtyy hyvin 
veden läheisyydessä ja joskus, esim. Uudessa 




Mustu rotta. 



23) 



Rotator— Roth 



236 



Seelannissa, on huomattu sen suorastaan jättävän 
ihmisasumukset, siirtyäkseen merenrannikolle elä- 
mään. R:u kaivamistako on myöskin saneen 
hyvä ja, kuten tunnettu, ei niiden kykyä jyrsiä 
koloja estä muu kuin metalli, kivi, lasi t. m. s. 
Aistit ovat hyvin kehittyneet, parhaiten kuulo 
ja hajuaisti. Älykkyydestä ja viekkaudesta vaa- 
ran uhatessa t. ravintoa hankkiessa tunnetaan 
paljon esimerkkejä. Lisääntymiskykv on suuri, 
musta rotta synnyttää 5-9, iso rotta 5-14, joskus 
parikymmentäkin poikasta ainakin pari kolme 
kertaa vuodessa. Jo ikivanhoista ajoista ihmi- 
seen liittyen ja hänen mukanaan kaikkialle 
leviten r : Ula on silen ollut kaikki mahdolliset 
edellytykset tulla sellaiseksi maanvaivaksi, minä 
ne todellisuudessa ovat olleet ja edelleen monin 
paikoin ovat. Sekä iso että musta rotta lienevät 
kotoisin Etu- Aasiasta, viimemainitun lajin on 
myös arveltu polveutuvan Egyptistä, jossa elävä 
katto rotta (-1/. alexandrinus) usein katso- 
taan mustan rotan muunnokseksi. Mustan rotan 
tuloaikaa Eurooppaan ei tarkemmin tunneta, kir- 
jallisuudessa se mainitaan Saksasta ensi kerran 
13:nnelta vuosisadalta. Joka tapauksessa se oli 
ennen ison rotan saapumista levinnyt yli Euroo- 
pan ja sieltä Afrikkaan, Ameriikkaan ja Austraa- 
liaan. Ison rotan tiedetään tulleen Eurooppaan 
kahta tietä. V:n 1727 tienoissa se vaelsi Kaspian- 
meren seuduilta pohjoiseen ja länteen, m. m. 
nähtiin suurien laumojen uivan Wolgan yli 
Astrakaanin luona, ja 5 v. myöhemmin se pääsi 
Englantiin laivoilla Itä-Intiasta. 18:nnen vuosis. 
lopulla se jo oli yleinen suurimmassa osassa 
Eurooppaa ja on sitten levinnyt kaikkialle asut- 
tuun maailmaan, Tyynenmeren kaukaisimpiin 
saariinkin. Kaikkialla, missä ennestään tavattiin 
musta rotta, syntyi molempien lajien välillä kova 
kilpailu, usein ehkä suoranainen tappelukin, ja 
musta rotta sai väistyä, säilyen nyt etupäässä 
vain syrjäisemmissä seuduissa, etenkin tropii- 
keissa. Meillä, jonne iso rotta lienee saapunut 
19. unen vuosis. alussa, musta rotta asustaa siellä 
täällä pienemmillä alueilla Hämeessä ja Lounais- 
Suomessa y. m. ■ — R:n suuren vahingollisuuden 
vuoksi ihminen on aina — vaikka turhaan — 
koettanut niitä tuhota. Järjestelmälliseen r:n 
hävitystyöhön on kuitenkin ryhdytty vasta mei- 
dän päivinämme, sittenkun on voitu todeta, että 
r. voivat levittää vaarallisia tauteja, ennenkaik- 
kea paiseruttoa — tästä on muuten itämaiden 
kansoilla jo kauan ollut vaistomainen käsitys. 
r:n ruumiiden viruminen teillä ja kaduilla on 
siellä vanhastaan ollut merkkinä ruton saapumi- 
sesta; tiedetään myös, että r. monin paikoin 
Eurooppaa keskiajalla julistettiin samasta syystä 
kirkonkiroukseen. — Kissojen, rottakoirien sekä 
monenlaisten ansojen ja loukkujen ohella ovat 
myrkyt (ks. Rotanmyrkky) ja viime 
aikoina eräät r:ssa tauteja aikaansaavat bakteeri- 
valmisteet (ratiini, ks. t.) huomatut tehokkain) 
miksi liävityskeinoiksi. /. V-s. 

Rotator [-&-] (lat.). anot., kiertäjälihas, ks. 
Lihakset. 

Rotatoria ks. Rataseläimet. 

Rotatsioni (lat. rntä're = pyöriä, < rota - 
pyörä), pyörintä, akselin ympäri tapahtuva pyö- 
rimisliike. 

Rotatsionikone (ks. Rotatsioni) ks. 
Painokone. 



Rotatsionimagnetismi (lat. rotä're = pyöriä, 
ja magnetismi, ks. t.). Magneetti, joka on 
ripustettu lankaan, niin että se voi vapaasti 
kääntyä vaakasuorassa tasossa, joutuu pois tasa 
painotilastaau, kun lähellä sitä sen alapuolella 
olevaa vaakasuoraa, ympyränmuotoista vaski- 
levyä nopeasti pyöritetään. Magneetti poikkeaa 
sitä enemmän, kuta nopeammin levyä pyörite- 
tään. Arago, joka ensin ilmiön huomasi ( 1824 1 
ja selitti syynä siihen olevan sen, että vaski - 
levy tällaisessa tapauksessa tulee erikoistavalla 
magnetisoiduksi, nimitti sitä r :ksi. U. S. "n. 

Rotatsionipaperi, rotatsionipainokoneissa käy- 
tetty painopaperi, joka juoksee suurelta rullalta. 
Meikäläisten suurten sanomalehtien r. -rulla si- 
sältää n. 7,000 m; rullan paino on n. 320 kg. 
leveys 90 cm. 

Rotebro friltcbrilj, asema Ruotsissa pohjoi- 
sella pääradalla, 19 km:n päässä Tukholmasta; 
historiallisesti merkillinen siitä, että sen lähei- 
syydessä on taisteltu useita taisteluja, m. m. 28 
p. syysk. 1497, jolloin Hannu kuninkaan joukot 
voittivat siinä Tukholman avuksi rientävät taa 
lalaiset. . J. F. 

Roteerata (ks. Rotatsioni), pyöriä akse 
linsa ympäri. 

Roth [rfit]. Jaakko Juhana (1772-1839). 
sotilas; meni 1788 tarjokkaana Uudenmaan jalka- 
väkirykmenttiin, oli mukana vv. 1788-90 sodassa. 
siirtyi sittemmin aliupseerina Porin rykment- 
tiin, otti osaa 1807 taisteluihin Pommerissa. 
1808 Suomen sotaan; Lapuan tappelun jälkeen R. 
ja aliupseeri K. J. Spoof ynnä 40 sotamiestä lä- 
hetettiin Pohjanmaalla toimivan venäläisen sota- 
joukon selkäpuolelle hävittämään vihollisen 
muonavarastoja ja häiritsemään sen yhteyslin- 
joja. R. suoritti tämän tehtävän taitavasti ja 
rohkeasti, lähettipä osan väkeänsä valloittamaan 
Tampereen kaupunkiakin, minkä johdosta sikä- 
läinen ven. päällikkö ilmoitti, että häntä kovasti 
ahdistivat , .kenraali Rutt ja amiraali Spuff" : 
ansioittensa johdosta R. ylennettiin vänrikiksi 
1808 ja sai 1812 eron luutnantin arvolla. 

J. F. 

Roth. [rötj, Justus (1818-92), saks. geologi. 
etupäässä petrografi. Hänen tärkeimpiä teok- 
siaan, joista monella vieläkin on arvonsa, ovat 
„Der Vesuv" (1857). ,,Gesteinanalysen" (1861). 
„t)ber den Serpentin" (1870), „Allgemeine und 
chemische Geologie" (1879-93. 3 os.). P. E. 

Roth [rötj, Paul Rudolf von (1820-92). 
saks. oikeusoppinut; v:sta 1863 professorina 
Miinehenissä; R. saavutti kuuluisan nimen sekä 
oikeushistorioitsijana että siviilioikeuden opetta- 
jana; oli jäsenenä siinä komissionissa, joka laati 
siviililain Saksaa varten ; teoksia: ,,Geschichte des 
Beneficiahvesens von den ältesten Zeiten bis ins 
zehnte Jahrhundert" (1850). ..Feudalität und 
Unterthanenverband" (1863), ..System des deut- 
schen Privat rechts" (1880-86); aikakauskirjan 
..Zeitschrift fiir Rechtsgeschiehte" perustajia. 

J. F. 

Roth [rötj, Rudolph von (1821-95), saks. 
kielentutkija, tuli 1856 itämaisten kielten pro- 
fessoriksi Tiibingenin yliopistoon. Hänen veda- 
tutkimuksensa ja -julkaisunsa ovat perustavaa 
laatua. Yhdessä Böhtlingkin kanssa hän toimitti 
suuren sanskriitin sanakirjan (Sanskrit-Wörter- 
buch, 7 os., 1853-75). J. J. M. 



237 



Rothe— Rothsten 



238 



Rothe [röid], Richard (1799-1867), saks. 
evankelinen teologi. Valistusajan hengessä kas- 
vatettuna R. kyllästyi aikaisin sen kuivuuteen 
ja innostui opiskellessaan Heidelbergissa roman- 
tiikkaan ja Wittenbergissä pietismiin. Saatuaan 
täällä pietistisen herätyksen hän aluksi omaksui 
tiiman suunnan maailmanpakoisen elämänkatso- 
muksen ja asettui myöskin teologista tutkimusta 
vierovalle kannalle. Mutta toimiessaan Preussin 
lähetystön saarnaajana Roomassa (1824-28) hän 
suuresti muuttui; Bunsenin y. m. vapaamielisten 
vaikutuksesta hän hylkäsi entiset yksipuolisuu- 
tensa ja omaksui perusaatteen : kristinuskon ja 
siveellisen kulttuurin sovituksen. Palattuaan koti- 
maahan R. kutsuttiin professoriksi Heidelbergiin 
1837, jossa hän vaikutti kuolemaansa asti, lu- 
kuunottamatta vv. 1849-54, jotka vietti profes- 
sorina Bonnissa. R. oli peruskunnaltaan vapaa- 
mielinen jumaluusoppinut. Mutta kaikenlaista 
ratsionalismia hän vieroi, minkä vuoksi hän ei 
myöskään harjoittanut eikä suosinut historial- 
lista raamatunkritiikkiä. Hänen pääteoksensa 
..Theologische Ethik" (1S45-48) sisältää hänen 
järjestelmänsä, jolla on aitohegeliläinen, speku- 
latiivinen rakenne. Dogmaattisesti merkityksel- 
linen on teos ,,Zur Dogmatik" (18G3). Vanhem- 
pana hän liittyi ,, Protestanttien yhdistykseen" 
(ks. t.), jonka avulla hän luuli voivansa toteuttaa 
lempiaatettaan edistää yleiskristillistä kulttuu- 
ria. [Fr. Nippold, ,,R. R., ein christliches Lebens- 
bild" (2 nid. 1873) ; Ad. Hausrath, „R. R. und 
seine Freunde" (2 nid. 1902-06).] E. K-a. 

Rothiere, L a ks. La Rothiere. 
Rothovius [-tö'-J, Isak (1572-1652), Turun 
piispa, oli talonpojan poika Smälannista, tuli 
1595 ylioppilaaksi Upsa- 
laan, josta sitten Aksel 
Oxenstjernan kotiopetta- 
jana oppilaansa kanssa 
lähti Wittenbergiin, ja 
siellä 1602 vihittiin mais- 
teriksi. V. 1604 hänet nimi- 
tettiin Nyköpingin kirkko- 
herraksi, jossa virassa hän 
oli, kunnes 1627 määrät- 
tiin Sorolaisen jälkeen 
Turun piispaksi. Suomen 
kirkon etunenään tahdot- 
tiin siihen aikaan hallitus- 
piireissä saada ponteva 
johtaja, koska arveltiin 
sen jääneen Ruotsista jäl- 
jelle puiltaan protestantti- 
suuden voimaansaattamisessa, ja muutenkin siinä 
toivottiin suurempaa yhdenmukaisuutta Ruotsin 
kanssa: tämmöistä miestä toivottiin R:sta saata- 
van, ja saatiinkin. R. tosin itse pelkäsi uuden 
virkansa vaikeuksia, m. m. , .koska ei osannut 
Slavonian kieltä", mutta hän otti sen vastaan ja 
ryhtyi kovin kourin tehtäväänsä. Hän huomasi 
Suomessa vallitsevan paljon taikauskoa, raa- 
kuutta, juoppoutta ja sabbatinrikkomista. Ankara 
kirkonkuri pantiin toimeen ja se koski seura- 
kuntain opettajia samoinkuin opetettavia. Käy- 
tettiinpä koko seurakuntiakin vastaan panna- 
rangaistusta, jolloin kirkot suljettiin ja julkiset 
kirkonmenot lakkautettiin. R:n tarmo oli lannis- 
tumaton ja hän pyysi saada Viipurinkin hiippa- 
kunnan hoitaakseen, pannaksensa siinä järjes- 




Isak Rothovius. 



tystä toimeen, mikä ehdotus ei kuitenkaan toteu- 
tunut. R. oli ennen kaikkea järjestyksen mies: 
seurakunnalliset olot tarkoin säännösteltiin, 
kirkonkirjoja ruvettiin ensikerran maassamme 
käyttämään j. n. e. Hyvin suuret ovat R :n ansiot 
myös opetuslaitokseemme nähden. V. 1630 Turun 
katedraalikoulu luinen ehdotuksestansa muutettiin 
kymnaasiksi, ja Pietari Braheu rinnalla hän toimi, 
yliopiston perustamiseksi maahamme, ollen sitten 
tämän laitoksen ensimäisenä sijaiskanslerina. 
Myös raamatunsuomennos aikaansaatiin hänen 
myötävaikutuksellaan. R:n ankara menettely ja 
se epäluulo, jolla luin alussa katseli Suomen 
oloja, antoi aihetta moniin hänelle itselleen ikä- 
viin rettelöihin, niin esim. Turun suomalainen 
seurakunta teki 1634 häntä vastaan valituksen, 
kun R. eräässä saarnassaan oli moittinut suoma- 
laisia, joiden ,, mieli enemmän teki vellipataan ja 
kaalivatiin kuin Herran huoneeseen". R. oli tavat- 
toman ahkera saarnamies ja on painosta ruot- 
siksi julkaissut suuren joukon saarnoja (muuta- 
man suomeksikin, esim. „Saarna pidhetty Turusa 
lepopäivän oikiast pyhittämisest", 1634) . [J. Teng- 
ström, ,,Vita et merita M. Isaaci B. Rothovii" 
(1796-1813).] iv. G. 

Rothschild [rötsiltj, kuuluisa juut. pankkiiri- 
suku. R:n kauppahuoneen perustaja oli Maier 
A m s ehei R. (1743-1812), joka asui Mainin 
Frankfurtissa. Jo hänen eläessään yhtyivät 
liikkeeseen hänen viisi poikaansa, asettuen eri 
maihin: vanhin Amschel R. (1773-1S55) jäi 
Frankfurtiin emali ikkeeseen, joka jatkui v:een 
1903; Salomon R. (1774-1855) asettui lopul- 
lisesti Wieniin, Nathan Meyer R. (1777-1836) 
Lontooseen, Karl E. (1788-1855) Napoliin, J a- 
cob (James) R. (1792-1868) Pariisiin. Liik- 
keen toiminta jatkuu edelleen Lontoossa, Parii- 
sissa ja Wienissä. Sen haaraosastot ovat aina ol- 
leet läheisessä yhteistoiminnassa; yhteenkuuluvai- 
suuden tunnetta ovat ylläpitäneet myöskin su- 
vun keskeiset avioliitot. V. 1815 mainitut viisi 
veljestä korotettiin Itävallassa aatelissäätyyn, 
1822 parooneiksi. Toiminimi harjoitti alussa kai- 
kenlaista kauppaliikettä, sittemmin pääasialli- 
sesti vain pankkiiriliikettä, välittäen erityisesti 
valtiolainain hankintaa; Suomenkin valtio on 
1860-luvulta lähtien ottanut useita lainoja R:n 
välityksellä. Suurella pääomavallallaan R :n huone 
on ajoittain myöskin vallinnut muutamia tär- 
keitä liikealoja, aikaisemmin esim. elohopea- 
markkinoita, sittemmin Venäjän petrolituotan- 
toa y. m. Nathan Meyer R:n poika Lionel 
Nathan R. (1808-79)* harjoitti suurta hyvän- 
tekeväisyyttä juutalaisia maamiehiänsä kohtaan 
eri maissa; valittiin v:sta 1847 lähtien monta 
kertaa Englannin parlamenttiin, mutta kieltäy- 
tyi vannomasta vaadittua kristillistit valaa, ja 
hyväksyttiin täysioikeutetuksi alihuoneen jäse- 
neksi vasta sitten kuin vala oli muutettu 1858. 

J. F. 

Rothsten [rutsicnj, Frans Wilhelm 
(1833-1900). suom. kielimies, yliopp. 1851, fil. 
kand. 1855, toimi suomen kielen opettajana ..Hel- 
singfors lyceum"issa (1871-78) ja ruots. nor- 
maalilyseossa (1870-93) sekä v :sta 1870 Suom. 
kirjallisuuden seuran väsymättömänä ja oivalli- 
sena sihteerinä, jossa toimessa oli monen kirjal- 
lisen yrityksen alkuunpanijana ja avustajana 
sekä erikoisesti niiden — varsinkin seuran kus- 



239 



Rotifera— Rottin kipalm u 



240 



tannuksella ilmestyneiden sanakirjojen — tunnol- 
lisena ja taitavana kielentarkastajana. .Julkaisi 
hyvän ..Latinais-suomalaisen sanakirjan" (1864) 
sekä helppohintaisen, sana- ja asiaselityksillä va- 
rustetun Kalevalan painoksen (1870). 1". W. 

Rotifera ks. Rataseläimet. 

Rotkirch [rutsirkj. 1. Carl Fredrik (1775- 
1832), vapaaherra, presidentti. Palveli v:sta 1793 
Ruotsin kuninkaan kansliassa, otti eron 1803 saa- 
den ensimäisen toimitussihteerin arvonimen ja 
siirtyi syntymämaahansa Suomeen asettuen maa- 
tilalleen Pyhtään pitäjään. R., joka Ruotsissa olles- 
saan oli päässyt hovipiireihin, seurannut monet 
kerrat kuninkaallista perhettä sen matkoilla ja 
saavuttanut esiintymis- ja kielitaidon, joutui jäl- 
leen valtiolliseen toimintaan muutoksen tapah- 
duttua maamme asemassa. Hän oli Kyminkarta- 
non läänin edustajana Suomen lähetyskunnassa 
1808 09, otti osaa Porvoon valtiopäiviin 1809 ja 
nimitettiin sam. v. kolmen säädyn ehdokkaana 
hallituskonseljin jäseneksi ja määrättiin kirkol- 
listoimituskunnan päälliköksi. Sai tästä toi- 
mesta eron 1812 ja kutsuttiin 1817 Vaasan hovi- 
oikeuden presidentiksi. V. 1830 R. korotettiin va- 
paaherran arvoon. K. W. R, 

2. M a t h i 1 d a W i 1 h e 1 m i n a R. (1813-42), 
taidemaalaajatar, edellisen tytär; opiskeli Tuk- 
holmassa J. G. Sandbergin ja R. VV. Ekmanin 
johdolla, oli opintomatkoilla Italiassa ja Parii- 
sissa. Paitsi vanhojen mestarien jäljennöksiä P. 
on maalannut laatu- ja muotokuvia. Suomen 
taiteen historiassa hän on ensimäisiä tunnettuja 
suom. maalaajattaria nykyaikaisessa merkityk- 
sessä. E. R-r. 

Rotliegendes [rätli-J (saks.), permisysteemin 
(ks. t.) alaosasto. 

Rotrou l-rn'], Jean de (1609-50), ransk. 
näytelmänkirjoittaja, Corneillen ystävä. Ensimäi- 
siä ranskalaisia, joka käytt: esp. aiheita näytel- 
missään. Etevimmät hänen 35 teoksestaan ovat : 
„Saint-Genest", ,,Venceslas" ja ,,Cosroös", jotka 
ilmestyivät 1(346-49. //. Kr-n. 

Rotsi (saks. Rotz-, lat. malleus), jo vanhaan 
aikaan tunnettu, 1.882 Löfflerin ja Schutzin kek- 
simiin r. -bakteerin (Baclerium mallei) aikaan- 
saama, eritoten hevosissa, mutta myös koirissa, 
kissoissa, vuohissa, kameeleissa ja kaniineissa 
esiintyvä helposti tarttuva ja ihmisellekin vaa- 
rallinen tauti. Hengityselinten limakalvoihin ja 
niihin kuuluviin lymfarauhasiin muodostuu mär- 
kiviä ajoksia, keuhkoihin ilmaantuu pahkuroita. 
Kova kuume on r :lle ominainen. Iho-r:ssa muo- 
dostuu ihoon vaikeasti kuivuvia ajoksia, lymfa- 
tiehyet pöhöttyvät. Esim. Saksassa voimassa ole- 
vien asetusten mukaan ovat r:iin sairastuneet 
eläimet heti tapettavat. 

Rotta ks. Rotat. 

Rotta, m ns., näppäämällä' soitettava länsi-eu- 
roopp. kielisoitin 9-11 vuosis. vrt. Cli rotta. 

Rotteck, K a r 1 W e n z e s 1 a us Rodecker 
von (1775-1840), saks. historioitsija ja poli- 
tikko; v:sta 1798 historian, v:sta 1818 valtio 
tieteiden professorina Breisgaun Freiburgissa ; 
V:sta 1819 jäsenenä Badenin eduskunnassa ollen 
vapaamielisen vastustuspuolueen johtajia; me- 
netti tämän johdosta virkansa 1832. Sekä tiede- 
miehenä että publisistina R. ajoi innokkaasti 
vapaamielisiä aatteita ja vaikutti Saksassa 
enemmän kuin kukaan muu sen sukupolven val- 



tiollisiin mielipiteisiin, joka pani toimeen v:n 
1848 vallankumousliikkeen; teoksia: ..Allgemeine 
Geschichte" (1812-27), joka sai tavattoman laa- 
jan luki japiirin. ..Lehrbueh des Vernunftreehts 
und der Staatswissenschaften" (1829-35), „Staats- 
lexikon" (yhdessä K. Th. Welckerin kanssa. 
1834-44). J. F. 

Rotten boroughs [rotn barovz] ks. Mädän- 
neet kaupungit. 

Rotterdam, Alankomaiden tärkein kauppakau- 
punki, piirikunnan pääkaupunki Etelä-Hollannin 
maakunnassa, Reinin suistamossa, Reinin suu- 
haaran Nieuwe Maasin varrella pienen Rotte 
nimisen joen suussa, 18 km merestä, jonne vie 
1869-90 kaivettu Niemve Vvatenveg niminen meri- 
kanava (9-11 m syvä), monen radan ja kanavan 
risteyksessä; 459,357 as. (1913), joista n. 1 / 3 kato- 
lisia ja n. 6.000 juutalaista. — R:n pääosa 
on Niemve Maasin pohjoisrannalla, keskustana 
Beursplein-tori. Eteläpuolelle vie kaksi siltaa 
Nordereiland-saaren yli; eteläpuolella on etu 
päässä laajoja satamalaitteita. Kuljettavia kana 
via on paljon varsinkin pohjoispuolella. Huomat 
tavia rakennuksia: reformeerattu Groote 1. hau 
rens Kerk-kirkko (1400-luvulta; kuuluisat urut. 
holl. merisankarien hautoja), reformeerattu Zui- 
der Kerk-kirkko. roomal. -katolinen St.-Antonius- 
kirkko. raatihuone. Boymanin museo, Witte Huis : 
R:ssa syntyneitten Erasmuksen, runoilija Tol- 
lensin ja valtiomies van Hogendorpin muisto- 
patsaat. — Oppi- ja sivistyslaitoksia : taiteitten 
ja tekn. tieteitten akatemia, lukio, musiikkikoulu, 
merimieskoulu, useita seminaareja, Boymanin 
taidekokoelmat, kansatiet. ja merenkulkumuseo, 
luonnont. Bataafsche Genootschap-seura, Leee 
kabinet-seura y. m. — R:n pääelinkeinot, meren- 
kulku ja kauppa, perustuvat sen oivalliseen ase 
maan Reinin suistossa, jommoisena se etenkin on 
tullut tärkeäksi Saksan ja Englannin kaupan 
välittäjäksi. R :n uudenaikaiset satamalaitteet 
käsittävät n. 125 ha ja n. 30 km laitureita. Sata- 
massa selvitettiin 1912 ulkomaisessa merenkulussa 
23,i milj. rek.-ton. netto (1900: 11,7 milj. rek.- 
ton.) ; Amsterdamissa sam. v. 4,4 milj. rek.- 
tonnia. R. on säännöllisessä höyrylaivayhtey 
dessä Euroopan ja valtamerien takaisten maiden 
tärkeimpien satamien kanssa. Useilla suurilla 
alankoni, höyrylaivayhtiöillä on R:ssa pääkontto- 
rinsa (Nederlandsche Stoomboot Maatsehappij. 
Rotterdamsehe Lloyd, Holland- American Steam- 
schip Company). R:n tärkeimmistä kauppatava- 
roista mainittakoon vilja, metallit, malmit, poltto- 
öljy, kahvi, tee, sokeri, tupakka, margariini. - — 
Teollisuus kukoistava: laivaveistämöitä, köysi-, 
tupakka-, suklaa-, sokeritehtaita. panimoita, 
polttimoita, myllyjä y. m. — R. mainitaan vasta 
1200-luvun lopulla: sai 1299 kaupunginoikeudet. 
V. 1480 Frans van Brederode valloitti kaupungin, 
ja 1572 espanjalaiset -.itä ryöstivät. Vasta Napo 
leon T:n poistettua Heinin tullit R. rupesi 
kilpailemaan Amsterdamin kanssa ja Nieuvfi" 
Waterwegin valmistuttua se voitti tämän. 

/:. /•:. K. 

Rottinki ks. Rottinki p a 1 m u. 

Rottinkipalmu (Calamus), noin 200 lajia 
käsittävä, varsinkin Itä-Tntian saaristossa esiin- 
tyvä palmusuku, jonka lajit ovat enimmiikseen 
hyvin pitkävartisia, jotkut aina 150 m pitkiä, 
haaraisia, parilehtisten. piikkisten ja kärhellis 



241 



Rottmann— Rotubiologia 



242 




ten lehtien avulla mui- 
den puiden varassa 
kasvavia kiipijäkasveja, 
jotka usein muodosta- 
vat läpipiiäsemättömiä 
tiheikköjä. Ohutta, hy- 
vin notkeaa vartta (rot- 
tinki 1. Espanjan ruoko) 
käytetään varsinkin 

Kiinassa ja Japanissa, 
mutta paljon muualla- 
kin huonekalujen, ko- 
rien, keppien y. m. val- 
mistukseen. C. Dracon 
hedelmämallosta saa- 

daan hartsia, josta val- 
J ä8£ä^[afiK!3?s«w?!i!isWfc?' niistetään punaisia lak- 
Eräs rottmkipalniulaji. koja ja vernissoja. 

K. L. 
Rottmann, Karl (1798-1850), saks. taide- 
maalari ; työskennellyt Miinchenissä. On Sak- 
sassa ihanteellis-tyylittelevän historiallisen mai- 
semamaalauksen päämestari, jonka käsittelytapa 
on yksinkertaisempaa ja suurenmoisempaa kuin 
J. A. Kochin (ks. t.), jolta hän alkuaan sai vai- 
kutusta. R. maalasi Baierin kuningas Ludvik 
T:n tilauksesta 28 it. maisemaa käsittävän fres- 
kosarjan Munchenin Hofgartenin arkadeihin 
(1829-33, ilman vaikutuksesta nyk. pilaantuneet; 
kartonkikuvat Darmstadtin museossa). Kunin- 
kaan tilauksesta hän niinikään maalasi enkaus- 
tiikkaväreillä Munchenin Uuteen pinakoteekkiin 
23 kreikkalaista maisemaa sisältävän kuvasarjan 
(maalatut R:n 1834-35 Kreikkaan tekemän mat- 
kan jälkeen), jossa huomiota on kiinnitetty enem- 
män valo- ja ilma- kuin viivavaikutukseen. Myös- 
kin öljyvärisissä taulukuvissa R. on esittänyt 
maisemiaan. E. R-r. 

Rotu. Samoinkuin eri tutkijat käsittivät sys- 
temaattisen laji käsitteen hyvin eri tavoin, pi- 
täen sitä milloin todellisena, milloin kokonaan 
abstraktisena, ihmisjärjen luokittelupyrkimyksen 
synnyttämällä, samoin on myös systemaattinen 
oppisana rotu monisisältöinen ja vaikeasti 
määriteltävä. Määrittely on sitäkin vaikeampaa, 
kun oppisanoja rotu, muunnos, alalaji, 
muoto y. in. käytetään biologisessa kirjallisuu- 
dessa hyvin eri tavoin. Yleensä tarkoitetaan 
r :11a n. s. p 1 u r a a 1 i v a r i a t s i o n i a, . s. o. 
suuremmassa yksilöryhmässä ilmenevää poik- 
keavaisuutta lajin tyypistä. R. voi 
yhtä hyvin olla vapaana luonnossa syntynyt kuin 
ihmisen talteenottama ja hoitama viljelyskasvi- 1. 
kotieläinmuunnos (viljelys-r.). R. -ominaisuudet 
ovat yleensä perinnöllisesti pysyviä, mutta on 
myös r:ja, jotka toiseen ympäristöön siirret- 
tyinä menettävät tyypilliset ominaisuutensa. R- 
ominaisuudet ovat luonteeltaan sekä morfologi- 
sia että fysiologisia. — Täsmällisen r. -määritel- 
män antaminen erotukseksi laj määritelmästä 
ei ole mahdollista. Ennen tosin oltiin yleisesti 
sitä mieltä, että kahden eri lajin välinen siitos 
olisi hedelmätön t. tuottaisi parhaimmassa ta- 
pauksessa ala-arvoisia ja hedelmättömiä jälkeläi- 
siä, kun taas päinvastoin saman lajin eri r:jen 
katsottiin olevan keskenään rajattomasti lisään- 
tymiskykyisiä. Nykyaikainen kokeellinen tutki- 
mus on kuitenkin osoittanut tämän käsityksen 
paikkansapitämättöniyyden. On nim. selviä lajeja. 



joiden välinen ristisiitos tuottaa yhtä hyviä jäl- 
keläisiä kuin saman lajin yksilöiden välinen sii- 
tos, ja taas päinvastoin tunnetaan esimerkkejä 
siitä, että läheistä sukuakin olevien r :jen väli- 
nen ristisiitos on osoittautunut hedelmättömäksi 
t. on siitä syntynyt jälkeläisiä, joiden suku- 
puolielimissä on esiintynyt niin huomattavia häi- 
riöitä, että seurauksena on ollut täydellinen t. 
osittainen hedelmättömyys. Nykyaikaiset serolo- 
giset menetelmät eri lajien välisen veriheimolai- 
suuden toteamiseksi jättävät meidät myöskin pu- 
laan, kun on vedettävä raja lajin ja sen r:n vä- 
lille. Monet samaan t. läheisiin sukuihin kuulu- 
vat lajit reageeraavat nim. samalla tavalla, kun 
taas saman r:n eri yksilöryhmätkin voivat osoit- 
taa erilaisen reaktsionin. 

Biologinen r. voidaan siis määritellä ryhmäksi 
toistensa kaltaisia yksilöitä, jotka polveutumi- 
seltaan ovat samanlaisia, synnyttävät samanlai- 
sia jälkeläisiä ja lisäksi suhtautuvat samallata- 
valla ympäristön vaikutuksiin, joten ne voivat 
korvata, toisensa ja siten ylläpitävät yhdessä 
muodostamaansa elämänjaksoa. Biologinen r. on 
siis elämän jatkuvaisuus- 1. säilytysykseys (saks. 
Erhallungseinheit) . - — Ihmiskunnan jaoittelusta 
r :hin ks. I h m i n e n. //. F-ey. 

Rotubiologia (ks. Biologia) on oppi n. s. 
vitaalirodun 1. biologisesti määritellyn rodun 
(ks. t.) elämänilmauksista. R. jaetaan normaa- 
liseen ja patologiseen rotumorfologiaan, normaa- 
liseen ja patologiseen rotufysiologiaan, rotuhy- 
gieniaan ja rotuterapiaan. Normaalinen 
rotu morfologia käsittelee rotua morfologi- 
selta (ks. Morfologia) kannalta, patologi- 
nen morfologia taas tutkii rodun sairaloi- 
sia rakenteenmuutoksia. Normaalinen rotu- 
fysiologia käsittää rodun säännönmukaisten 
elämänilmauksien tutkimisen, patologinen 
r o t u f y s i o 1 o g i a taas tutkii luonteeltaan 
rotupatologisia sairaloisia häiriöitä rodun elon- 
toiminnoissa (vrt. Perinnöllisyys). Rotu- 
hygienian tehtävänä on tutkia rodun elä- 
mänehtoja. Rotuhygienian ja rotupatologisten 
tilanteiden vastustamiseksi käytettäviä lääkin- 
nöllisiä menetelmiä tutkivan ja kokeilevan 
rotu terapian erinäisten osien välillä ei 
tieteellisessä kirjallisuudessa tehdä tarkkaa eroa. 
Koska näet rotuhygienian tehtävänä osaksi on 
ehkäistä sairaloisten rotutilanteiden levenemistä. 
tulee hygieenisillä toimenpiteillä usein olemaan 
rotuterapeuttinen luonne. — Rotuhygienia, e u- 
g e n i i k k a (ks. Perinnöllisyys) on 
viime vuosikymmenenä ollut erittäin hedelmälli- 
sen tutkimustyön esineenä. Systemaattisessa suh- 
teessa se jaetaan kahteen alaosastoon : kv an t i- 
tatiiviseen rotuhygieniaan, joka käsittelee 
rodun optimaalisia s. o. edullisimpia kvantiteetti 
suhteita (syntyneisyyttä, kuolleisuutta, ylisynty 
neisyyttä), sekä kvalitatiiviseen rotu 
hygieniaan, joka tutkii, mitä eri asianhaarat 
valinnassa (selektsiouihygienia) , lisään 
tymisessä, yksilöjen kehityksessä ja hoidossa 
sukupuoliyksilöinä sekä yleensä r u u 
miillisessa ja li e n k i s e s s ii suhteessa 
va kiittävät rodun laatuun. [Rotubiologisia kysy 
myksiä käsitteleviä aikakauskirjoja (eräitä puh 
taasti lääketieteellisiä lukuunottamatta) ; »Archiv 
fiir Entwicklungsmechanik", „Archiv f. Etassen 
u. Gesellschaftsbiologie", „Eugenics Review", 



243 



Rotu eläin — Rouen 



244 



„Korresp. d. deutsch, anthrop. Gesellschaft", 
„Politisch-anthrop. revue", „Treasury of buman 
inheritance", „Zeitschrift f. indukt. Abstammungs- 

lehre", ,,Zeitschrift f. soziale Medizin".] 

G. v. W. 

Rotueläin, sellainen kotieläin, jossa rodun 
pääominaisuudet esiintyvät selvinä ja puhtaina 
ja lisäksi pukdassiitoksessa taatusti pysyvinä, 
joten r. sopii rodun jatkajaksi, vrt. Karjan 
jalostus, Hevonen. 

Rotuf ysiologia ks. Rotubiologia. 

Rotuhygienia ks. Rotubiologia ja Pe- 
r i n n ö I 1 i s y y s. 

Rotula (lat., = pieni kiekko), kiekonmuotoi- 
seksi puserrettu lääkeannos, pastilli. Samaa tar- 
koittavat myös nimitykset trochiscus, tabula ja 
pastillus. Esim. Trochisci eli rotulce menthce pipe- 
ritir piparminttupastillit. S. S. 

Rotumorfologia ks. Rotubiologia. 

Rotunda (it. rotonda), teltta- t. kupukatolla 
varustettu pyörörakennus, jollaisia käytettiin 
etupäässä temppeleinä (pyörötemppelit) roomal. 
(esim. Pantbeon), bysanttilaisessa ja renesanssin 
rakennustaiteessa. 

Rotupatologia ks. Rotubiologia ja Pe- 
rinnöllisyys. 

Rotuterapia ks. Rotubiologia. 

Rotwelsch ks. Salakielet. 

Roty/-/i'/, Louis Oscar (18461911). ransk. 
mitalinkaivertaja ; DumontMn ja Ponscarmen 
oppilas. R. on samoinkuin Chaplain y. m. kohot- 
tanut mitalitaiteen 19:nnen vuosis. lopulla sel- 
laiseen kukoistukseen, joka sillä oli vain rene- 
sanssiaikana. Hänen runollisen ihanteellisilla, 
ai to ranskalais- realistisilla teoksillaan on siro 
maalauksellinen luonne. Enimmäkseen matala- 
reliefin muodossa hän on mitaleissaan ja plake- 
teissaan esittänyt muotokuvallisia, allegorisia tai 
idyllimäisiä aiheita. Hänen tunnetuimpia teok- 
siaan ovat esim. Pasteurin 70-vuotisen ja Chev- 
reulin 100- vuotisen syntymäpäivän kunniamita- 
lit sekä plaketit ,,In labore quies" ja »Lampai- 
den paimenetar" ynnä Ranskan uusien rahojen 
malli i kylvävä vapauden jumalatar), jota myöskin 
on käytetty ransk. postimerkeissä. [F. Maze- 
rolle, ..Louis Oscar R., biographie et catalogue 
de son auivre" (1898-1906).] E. R-r. 

Roubaix jrubr']. kaupunki Pohjois-Ranskassa, 
Nordin departementissa, Lillestä koilliseen 
1 1 / 2 km Belgian rajasta, Deulestä Scheldeen vie- 
vän R:n kanavan (27 km pitkä) varrella, rauta- 
teiden risteyksessä; 122.723 as. (1911). — Uuden- 
aikaisesti rakennettu; St. -Martin-kirkko (1471), 
kaupungintalo, teatteri. Suuri taideteollisuus- 
koulu (perust. 1883), taideteollisuus- ja kiisi- 
teollisuusmuseo, kirjasto y. m. Raitiotiet naapuri- 
kaupunkeihin. ■ — R. on suurenmoisen kutoma- 
teollisuuden keskus; varsinkin villateollisuus on 
kukoistava. Siinä työskentelee n. 50,000 henkeä. 
Huomattava myös puuvilla-, silkki-, kautsukki-, 
olut-, rauta- ja koneteollisuus. Vilkasta villa-, 
lanka-, kivihiili- y. m. kauppaa. — R:n ensimäi- 
nen tehdas perustettiin 1469: vasta 1800-luvulla 
teollisuus kasvoi kukoistavaksi. (E. E. K.) 

Roue [ru&] (ransk., < roue = pyörä, siis 
oikeastaan = teilattu), irstailija, ylempiin seura- 
piireihin kuuluva elostelija. 

Rouen [ruä'], Seine-lnferieure nimisen depar- 
tementin (ja Normandien entinen) pääkaupunki 



Pohjois-Ranskassa, Seinen varrella 130 km me 
restä, monen tärkeän radan ristevksessä: 
124.987 as. (1911). — R:n pääosa on' Seinen 
oik. rannalla; siellä on kauniiden rantakatujen 
reunustamalta Seineltä amfiteatterimaisesti ko- 
hoava, bulevardikehän ympäröimä R:n vanha 
keskus (osittain jo uudenaikaisesti rakennettu), 
johon liittyvät Martainville, St.-Hilaire, Beauvoi- 
sine, Bouvreuil ja Cauchoise nimiset esikau 
pungit. Joen vas. puolella on St.-Sever niminen 
esikaupunki ja aivan siihen kiinirkasvaneet 
Sotteville ja Petit Quevilly nimiset kaupungit 
(32,948 as. 1906). Seinessä on R:iin kuuluva 

Ile Lacroix-saati. — Vanhan R:n pääkatuja on 
etelästä pohjoiseen, päät orin Place de 1'Hötel de 
Villen sivu kulkeva Rue de la Republique; sen 
kanssa yhdensuuntainen on Rue Jeanne d'Arc. 
Toisiinsa nämä yhdistää Rue Thiers. Huomat- 
tavia rakennuksia: goottilainen tuomiokirkko 
(pääasiallisesti 1200 -luvulta . ; uudenaikainen torni 
148 m korkea), jossa paljon lasimaalauksia ja 
25 kappelia kauniine haittoineen ; St.-Ouen-kirkko 
(goottilainen, rak. 1318-1550, sangen sopusuh- 
tainen), flamboyant-tyylinen St.-Maclou-kirkko 
(1437-1521), St.-Vincent-kirkko (1500-luvulta), oi- 
keuspalatsi (1400-1500-luvuilta, täydelleen uusittu 
1842-85), aikoinaan Normandien parlamentin 
istuin, arkkipiispanpalatsi (1400-luvulta: tuomio- 
kirkon yhteydessä), kaupungintalo (1700-luvulta; 
St.-Ouen'in yhteydessä), Hotel du Bourgtheroulde 
(1400-luvulta). Tour de la Grosse Horloge-torni 
(rak. 1389) Porte de la Grosse Horloge-kaaren 
vieressä. Lisäksi mainittakoon 3 teatteria, 
pörssitalo, Musöe-Bibliotheque-rakennus ; Napo 
ieon I:n sekä R:ssa syntyneitten Corneillen. 
Boieldieu'n, Flauberfin ja R:ssa poltetun Jeanne 
d'Arcin muistopatsaat. — Monista oppi- ja sivis- 
tyslaitoksista mainittakoon lääket. ja farmaseut- 
tinen valmistava opisto, korkeampi tiede- ja 
kiriallisuusopisto, useita seminaareja, kauppa- ja 
teollisuuskouluja, taidekoulu, maanviljelyskoulu : 
tieteiden ja taiteiden akatemia, kirjasto (135,000 
nid., lisäksi käsikirjoituksia), taidemuseo, muinais 
muistomuseo, luonnonhist. museo, kasvit, puu- 
tarha. Arkkipiispanistuin. — Pääelinkeinona on 
teollisuus: kukoistava varsinkin puuvillateolli- 
suus, jossa R. on Ranskan ensimäinen. R:ssa 
ja sen ympäristössä olevissa tehtaissa on n. 1 1 U 
milj. kehrää. Erikoisuutena ovat rouenneries 
tuotteet (värjätystä puuvilla- ja pellavalangasta). 
Muita teollisuudenhaaroja: villa-, puolivilla-, pel- 
lava-, kone-, laiva-, kemiallinen, viina-, nahka-, 
polttoöljyteollisuus. Ennen taiteellisista tuotteis- 
taan kuuluisa ta janssiteollisuus lakkasi 1830. — 
Erinomainen asema, hyvät liikennetiet (Seineä 
myöten R :iin pääsevät 6-6. e m syvällä, kulkevat 
merialukset) ja korkealle kehittynyt teollisiin.- 
ovat tehneet R:n tärkeäksi kauppakaupungiksi. 
Ulkomaan kauppavaihto 1911 oli 497.? milj. mk. 
Tärkeimmät tuontitavarat ovat vilja, viini, puu- 
tavarat, kivihiili, öljyt, puumassa: vientitavarat: 
sokeri, metalli-, puuvilla-, kemialliset teokset 
y. m. teollisuuden! uotteet. Laivaliikenteessä 1911 
selvitettiin 4.5 milj. rek.-ton. netto, josta ulko- 
maisessa merenkulussa 3. s milj. rek.-ton. — N. 
4 km R:sta itään olevalla kukkulalla Blossevil- 
lessa on 1838-50 rakennettu pyhiinvaelluskirkko 
ja Jeanne d'Arc'in muistopatsas. — Historia. 
R. oli kelttiläisten vellocassien Rattona 1. Ratti- 



245 



Rouge — Rousseau 



246 



nmcos niminen pääkaupunki; sitten siitä tuli 
Provincia Lugdunensis secundan pääkaupunki 
Rbtomagus ja pian myös arkkipiispan istuin. 
Keskiajalla R:n nimenä oli Rothomum 1. Koda- 
mum. Normannit valloittivat sen 841 ja 911 se 
ympäröivine alueineen läänitettiin Rollolle. Vil- 
helm Valloittaja liitti sen Normandien kanssa 
Englantiin kuuluvaksi, kunnes Filip August 1204 
valloitti sen. Vv. 1419-49 englantilaiset pitivät 
R:ia hallussaan. Hugenottisodissa katolilaiset 
valloittivat R:n, ja Henrik IV sai vasta 1594 sen 
haltuunsa. — Saksalaiset pitivät R :n miehitettynä 
1870-71, ottaen siltä suuren sotaveron. E. E. K. 

Rouge [ruze'], Oliver Charles Camille 
Emanuel, vicomte de (1811-72), ransk. 
egyptologi, v:sta 1859 Egyptin muinaistieteen 
prof. College de Francessa, julkaisi joukon ar- 
vokkaita tutkielmia, pääasiassa ,,Revue areheo- 
logique"'ssa ja Ranskan tiedeakatemian ,,M6moi- 
res" kokoelmassa. [H. Wallon, ,,Notice histori- 
que sur la vie et les travaux de M. E. de R." 
(1877).] K. T-t. 

Rouge et noir [ruz e nuä'r] (ransk.), „punai- 
nen ja valkoinen", eräs 6 leikillä (312 kortilla) 
pelattava korttipeli. Stendhalin romaanin nimi. 
Rouget de Lisle [ruze' d9 U'l], Joseph 
(1760-1836), ransk. runoilija; tuli 1784 insinööri- 
upseeriksi; ollessaan 1792 Strassburgissa hän se- 
pitti tai pikemmin sommitteli marseljeesin (ks. 
t.) ; oli vähällä joutua hirmuvallan uhriksi, mutta 
pelastui Robespierren kukistuessa; julkaissut jou- 
kon muitakin runoelmia, y. m. 

Rouheet, karkeaksi jauhettu, mutta ryynejä 
hienompi vilja; syntyvät varsinaisen jauhatuk- 
sen sivutuotteina. 

Rouhemylly, kone, jolla muserretaan rikki 
malmeja, kivennäisaineita, kemikaalioita y. m. 
Kuva esittää ameriik- 
kalaisen Gaten r:n. 
Akselin C yläpää on 
kiinteä, alapää liikkuu 
hammasrattaiden jaepä- 
keskon välityksellä ym- 
pyrän kaarta pitkin. 
Akseliin kiinnitetyn te- 
räksisen kartion A:n 
ja vaipan B:n väliseen 
suppiloon pannaan rou- 
hittava malmi. joka 
kartion A:n heilahdel- 
lessa musertuu ja valuu alas. V. L. 

Rouher [ruä'r], Eugene (1814-84), ransk. 
valtiomies; toimi ensin asianajajana; valittiin 
1S48 kansalliskokoukseen tasavaltalaisena, mutta 
liittyi pian oikeistoon ja kannatti sittemmin 
prinssi Ludvik Napoleonin politiikkaa; oli lyhyitä 
väliaikoja lukuunottamatta oikeusministerinä 
lokak. 1849 — tammik. 1852; kauppaministerinä 
1855-63 hän teki Englannin kanssa v:n 1860 
tärkeän, vapaakauppajärjestelmän periaatteelle 
rakentuvan kauppasopimuksen ja myöhemmin 
eräiden muiden maiden kanssa samanlaiset väli- 
puheet; vv. 1863-70 R oli valtioministerinä, 
s. o. hallituksen puhetorvena lainsäätäjäkunnassa, 
osoittaen tässä toimessa suurta taitoa, vaikka 
olikin pakotettu asianhaarain mukaan puolusta- 
maan vastakkaisia käsityskantoja. R oli näinä 
vuosina ministeristön vaikutusvaltaisin jäsen, 
minkä vuoksi Emile Ollivier antoi hänelle pilkka- 




Gatpn roulipmylly. 
(Läpileikkaus.) 



nimen ,,varakeisari". Kun Napoleon III katsoi 
tarpeelliseksi ryhtyä rajoittamaan valtaansa, 
täytyi R:n parlamenttaarisuuden vastustajana 
po : stua ministeristöstä, mutta tuli sensijaan 
senaatin esimieheksi ja säilytti edelleen suuren 
vaikutusvallan; valittiin 1872 kansalliskokouk- 
seen ja 1876 edusta jakamar iin ja esiintyi molem- 
missa bonapartistien johtajana; vetäytyi „keisari- 
prinssin"' kuoleman jälkeen 1879 syrjään julki- 
sesta elämästä. J. F. 

Rouhialankoski, koski Vuoksessa, n. 5 km 
Enson tehtaiden alapuolella Jääsken pitäjässä; 
pit. 1 km, putouskork. 7, e m. Keskiveden aikaan 
kulkee koskesta 577 m 3 vettä sek:ssa, hevosvoima- 
määrä 58,469 (vastaavat luvut korkean veden 
aikaan: 671 m 3 , 67,995 hevosv. ; matalan veden 
aikaan 484 m 3 , 49,045 hevosv.). — R:n ynnä jou- 
kon läheisiä vesi-alueita, ranta-alueita ja koskia 
osti 1912 belg. pankkitoiminimi P. & F. Mot- 
tart, kaikkiaan n. 5 x / 2 milj. mk:n kauppahin- 
nasta. Pankkitoiminimi on luovuttanut oikeutensa 
vastaperustetulle ,, pietarilaiselle koskenvoiman siir- 
tämisyhtiölle", jonka tarkoituksena on koskista 
siirtää sähkövoimaa Pietarin kaupungin tarpeiksi 
(110 km pitkää johtoa myöten). L. II-nen. 

Rouhiminen, viljan, erityisesti eläinten väki 
rehuksi käytettävän, karkeaksi jauhaminen, sur- 
vominen tai musertaminen. 

Roulade [rula'dj (ransk.), kääryle, lihakää- 
ryle. — Mus., juoksutus. 

Roulers [rulä'r] ks. Roeselar e. 

Roulette ks. Ruletti. 

Roumanille [rumani' j] , Joseph (1818-91 ) . 
provencelainen kirjailija. Hän oli Felibres- 
liikkeen (ks. t.) perustajia ja sen äänenkannat- 
tajan perustajia, johon viimeksimainittuun hän 
uutterasti kirjoitti. R. on julkaissut useita suora- 
sanaisia ja runopukuisia teoksia: runokokoelman 
,,Li Margarideto" (1847), kokoelman provence- 
laisten runoilijoiden runoja .,Li Prouvenealo" 
(1852), näytelmän ,,La part dou bon Dieu" (1853) 
y. m. //. Kr-n. 

Roundheads [rauvdhedzj ks. Keropäät. 

Rousseau f ruso'], Jean Baptiste (1670- 
1741), ransk. runoilija. Hänen retorisen soin- 
nukkaat, mutta sisällykseltään kylmät lyyrilliset 
runonsa herättivät suurta ihastusta, mutta hänen 
purevan ivalliset epigramminsa tuottivat hänelle 
monta vihamiestä, vieläpä karkoittivat hänet 
maanpakolaisuuteen. [..CEuvres" (5 nid., 1820).] 

//. Kr-n. 

Rousseau [ruso'/, Jean Jacques (1712-78). 
ransk. kirjailija, synt. 28 p. kesäk. 1712 Gene- 
vessä, kellosepän ja tans- 
sinopettajan poika, pan- 
tiin lapsena kaivertajan 
oppiin, karkasi 16:iinella 
ikävuodellaan Savoijiin, 
missä hänet taivutettiin 
kääntymään katoliseen us- 
koon. Lähinnä seur. vuo- 
sina hän asui pitkät ajat 
hyväntahtoisen ja miel- 
lyttävän, mutta kevytmie- 
lisen rouva de VVarensin 
luona, joka suosi vasta- 
kääntyneitä ja jonka ta- 
lossa R. sai kartuttaa 
puutteellista sivistystään; J.J.Rousseau. 




247 



Rousseau 



248 



ajoittain hän kierteli maita kulkurina, palveli 
lakeijana, toimi myöskin musiikinopettajana y. m. 
Lähti 1741 Pariisiin, missä harjoitti musiikkia, 
antoi opetustunteja ja kirjoitti vähähköjä kauno- 
kirjallisia teoksia. Siellä hän meni vapaaseen avio- 
liittoon sivistymättömän ja vähälahjaisen Therese 
Levasseurin kanssa. V. 1749 R., Dijon 'in akatemian 
asettaman kilpakysymykseri johdosta, kirjoitti 
teoksensa ,,Discours sur les sciences et les arts", 
joka yhtäkkiä teki hänet kuuluisaksi. Siinä hän 
loistavasti ja voimakkaasti esittelee sitä väitettä, 
että sivistys ei suinkaan ole parantanut ihmisiä, 
vaan päinvastoin heitä turmellut ja tehnyt hei- 
dät onnettomiksi. Kirjoitti sitten m. m. toisen 
kilpakirjoituksen ,,Discours sur 1'ineimlite" (1754). 
kirjeiden muotoon sepitetyn romaanin ..La nou- 
velle Heloise" (1760), valtio-oppinsa ..Contrat 
social" (1762) sekä kasvatuksen uudistamis:', mi 
tähtäävän teoksen ..Lmile ou de 1'education" 
< 1702 ; suom. 1905). Kaikissa main. teoksissaan R. 
sovittaa nerokkaasti ja pontevasti ihmiselämän 
eri puoliin saman perusaatteen, luonnolli- 
suuden vaatimuksen. Yallallaoleva sivistys ja 
yhteiskuntajärjestys ovat kelvottomat teeskente- 
lyn ja luonnottoman liikasivistyksen vuoksi; on 
luotava uusi, terve ja luonnonmukainen sivistys 
ja yhteiskunta. ,, Contrat social"issa hän suun- 
nittelee jyrkästi kansanvaltaista valtiomuotoa, 
jossa ei edes mikään eduskunta saa säätää lakeja, 
vaan jokainen laki on alistettava yleisen kansan- 
äänestyksen alaiseksi, — mikä on mahdollista 
vain hyvin pienissä valtioissa, semmoisissa kuin 
muinaisen Kreikan kaupunkivaltiot ja Sveitsin 
pienet kantonit. ,,Lmile"ssä R. koettaa osoittaa, 
kuinka ihmistä on kasvatettava sellaiseen sivis- 
tykseen, joka ei kahlehdi hänen luontoaan, vaan 
antaa hänen kykyjensä kehittyä aivan vapaasi i. 
Tähän teokseen on sovitettu osasto „Savoijilaisen 
apulaispapin uskontunnustus", jossa R. rakentaa 
uskonnolleen katsantotapansa luonnollisuuden ja 
yksinkertaisen terveen järjen perustukselle, puo- 
lustaen dogmeista vapautunutta jumalauskoa. 
..T udessa Heloise"ssa hän kuvailee suurta, mah- 
tavaa rakkautta, uskonnollisen mielialan syvyyttä. 
perhe-elämän arvoa ja onnea, luonnon suuren- 
moisuutta yksinkertaisin, mahtavin, tunteellisin 
piirtem, jommoisiin ei oltu totuttu sen ajan 
kirjallisuudessa. 

R. oli Pariisissa joutunut yhteyteen Diderotfn, 
Voltairen y. m. valistuskirjailijani kanssa ja otti 
jonkun aikaa osaa heidän kirjallisiin hankkei- 
siinsa, m. m. kirjoittamalla ..Suureen ensyklo- 
pediaan", etenkin musiikkiasioista. R. ei ollut 
teknillisesti täysitaitoinen musiikkimies, mutta 
esiintyi kuitenkin huomattavalla, lailla sekä 
säveltäjänä että musiikkikirjailijana. Hän jul- 
kaisi musiikkisanakirjan 1767 ja sävelsi laulu- 
näytelmän ,.Le (levin du village", joka oli laadul- 
taan uraauurtava ja pysyi vuosikymmeniä Hau- 
kan näyttämöillä. R:n ja ensyklopedistien välit 
rikkoutuivat sitten katkerasti. R. kannatti ihan 
teellistä maailmankatsomusta ja vihasi materia- 
lismia ja naturalismia, joihin useimmat muut 
ensyklopedistil taipuivat. Hän joutui ankariin 
kirjallisiin kiistoihin m. m. Voltairen kanssa. 
Samaan aikaan se avomielisyys, millä hiin teok- 
sissaan oli käsitellyt sekä uskonnollisia että vai 
tiollisia kysymyksiä, nosti häntä vastaan vainoa 
myöskin katolisten oikeauskoisten ja viranomais- 



ten puolelta. Hänen tuli pakko lähteä pois Rans- 
kasta Sveitsiin. Hän oli. saadakseen takaisin 
Geneven kansalaisoikeuden, palannut reformeerat- 
tuun kirkkoon. Mutta Sveitsissäkin kansa pahek 
sui hänen vapaauskoisuuttaan. hänet karkoitettiin 
sekä Geneven että Bernin alueelta. Vv. 1762-65 
luin asui Neuchätelin alueella, joka kuului 
Preussui kuninkaan valtikan alle, ja kirjoitti 
sieltä pontevia puolustuskirjoituksia (,.Lettres de 
la montagne"). Lähti sitten Humen kutsumuk- 
sesta Englantiin. Mutta R:n oma epäluuloisuus 
ja hermostuneisuus, jotka toisinaan kiihtyivät 
melkein mielisairaudeksi, häiritsivät pian hänen 
ystävällisiä siiliteitään sikäläisiin avustajiinsa ja 
saivat hänet palaamaan Ranskaan. Viimeisinä 
elämänvuosinaan R. eli Pariisissa köyhänä ja 
katkeroituneena, elättäen itseään etupäässä nuot- 
teja kopioimalla. V. 1778 hän erään suosijan kut- 
sumana lähti Erm enon villeen, Pariisin pohjois- 
puolelle, missä kuoli 2 p. heinäk. 

R:n luonne oli omituisen ristiriitainen, omansa 
herättämään sekä osanottoa ja mielenkiintoa 
että vastenmielisyyttä ja inhoakin. Hänessä oli 
yleviä aatteita ja lämpimiä, innokkaita tunteita. 
— elävä vakaumus ihmisen korkeimpien ihantei- 
den, jumalauskon ja siveellisten periaatteiden. 
pyhyydestä — , vierekkäin suurien heikkouksien 
ja rumien virheiden kanssa. Hänen luonteensa 
varjopuolet ja hänen sairaalloiset ominaisuutensa 
saavat selityksensä hänen onnettomasta nuoruu- 
destaan ja elämänjuoksustaan. R. on itse kuvan- 
nut elämäänsä kuuluisissa ..Tunnustuksissaan" 
(..Confessions"), joissa hiin aivan avomielisesti 
esittää maailmalle myöskin omia vikojaan ja 
paheitaan, koettaen osoittaa niiden syitä omassa 
sielunelämässään ; onpa sanottu, että hän niillä 
..keikailee" ja ..ylpeilee". — R:n kirjoitustapa on 
loistavaa ja mukaansatempaavaa. Hänellä on har 
vinainen kyky saada oma mielialansa tarttumaan 
lukijoihin, oma innostuksensa syttymään heidän 
sydämissään. Sentähden hän huolimatta heikkouk- 
sistaan vaikutti valtaavasti aikalaisiinsa. Hyvin 
monille hiin oli ihanteellisen maailmankatsomuk- 
sen ja tunteen oikeuksien voimakas äänenkannat- 
taja vastoin valistusajan kylmää järkeä ja 
naturalismia. Hän oli täten niiden ..romanttisten" 
aateliikkeiden edelläkävijä, jotka pari vuosikym- 
mentä myöhemmin kumosivat valistusajan ia sai- 
vat aikaan uuden ajanvaiheen Euroopan sivistys 
elämässä. — R:n teosten lukuisista kokonais 
painoksista ensimäinen oli Du Peyrou'n julkai- 
sema. 35 pienikokoista osaa ynnä 12 os. jälkeen- 
jääneitä teoksia (1782-83). Paraita painoksia 
ovat Musset-Pathayn. 23 os. (1823-26). ja 
Haehetten. 13 os. il se,:,, uudelleen painettu 1900 
ja seur.). [Chuquet, ..J. J. R." (1893). Morley. 
.,R." (2 os.. 1873), Höffding, ..11. ia hänen filo- 
sofiansa" (tansk. alkuteos 1896, suom. 1898 ja 
1911).] A. Hr. 

Rousseau [ruso'], Pierre £ t i e n n e T h .'■ n 
dore (1812-67), ran-k. taidemaalari: G. Lethie 
ren oppilas, alkuaan Constablen vaikutuksen alai- 
nen. R. on viime vuosisadan suurimpia maisema 
maalareita. Etsien taiteelleen uusia uria hän 
erosi jyrkästi akatemisesta suunnasta, jonka 
vuoksi liiinen taulunsa järjestelmällisesti hyliäl 
tiin Pariisin salongista vv. IX: 1 ,."! 4S. K. asettui 
1848 asumaan Barbizon'iin Fontainebleau-mets&n 
lähelle, jonne liiinen piiriinsä liittyi kokonainen 



249 



Rousselaere — Rovaniemen rata 



250 



ryhmä kuuluisiksi tulleita taiteilijoita (Millet, 
Corot y. m.). Tässä n. s. Fontainebleau- 1. 
Barbizon-koulussa R. kuuluu päämesta reiden jouk- 
koon. Valiten aiheikseen metsä-, suo- ja räme- 
maisemia hän osoittaa taiteessaan suurenmoista 
eepillistä rauhaa ja syvää luonnontajua, joka 
ilmenee hänon enimmäkseen tummasävyisten ja 
runollisen alakuloista tunnelmaa esittävien mai- 
semiensa plastillisen lujassa rakenteessa ja eli- 
mellisessä elämässä. [Sensier, ,,Souvenirs sur 
Theodore R." (1872), J. W. Mollett, ..R. and 
Diaz" (1890), D. Croal Thomson, „The Barbizon 
school of painters : Theodore R." (1892) ja Gensel, 
., Millet und R." (Knackfussin Ktinstler-Mono- 
graphien sarjassa).] — Edellisen veli Phi- 
lippe R. (1816-87), Gros'n ja Bertinin oppilas, 
oli ensin maisemamaalari, mutta tuli parhaiten 
tunnetuksi humoristisena eläin- ja stilleben- 
kuvaajana. E. R-r. 

Rousselaere ks. R o e s e 1 a r e. 

Roussillon [rusijö'], Ranskan entinen maa- 
kunta, rajoittuva Pyreneihin ja Välimereen ; 
vastaa jotenkin nyk. departementtia Pyrenees 
orientales. Pääkaupunki oli Perpignan. Nimensä 
R. sai vanhasta pääkaupungista Ruscinosta. 
Maa oli roomalaisilla 50 e. Kr. -426 j. Kr., sen- 
jälkeen länsigooteilla ja maureilla; 759 se liitet- 
tiin frankkilaisvaltakuntaan ; Kaarle Suuren 
ajoista se oli eri kreivikuntana. V. 1172 R. 
joutui Aragonialle, pysyen kuitenkin Ranskan 
lääninä v:een 1258. V. 1642 ranskalaiset taas 
miehittivät sen, ja Pyreneitten rauhassa 1659 
Espanja luopui siitä. — R:ssa ovat vielä suu- 
reksi osaksi säilyneet Katalonian tavat ja kieli. 

G. E. 

Routa. R:ssa on maa, jonka huokosvesi on jää- 
tynyt. Kylmässä ilmanalassa monilla seuduilla ei 
r. milloinkaan sula. Tämän alituisen routamaan 
päälliseen, kesäisin sulavaan maakerrokseen saat- 
taa kumminkin juurtua kasvullisuutta, jopa rehe- 
vääkin. Tundrat ovat juuri tällaisia alueita. 

P. E. 

Route frätj (ransk.), matka, kulkutie; reitti. 

Rouva (mysaks. f rouva; mruots. frugha; 
ruots. fru, oik. = valtiatar; vrt. goot. frauja), 
vanhastaan korkeampaan säätyyn ja sittemmin 
yleensä säätyläisluokkaan kuuluvan naidun nai- 
sen arvonimi ; nykyään tällä sanalla jo on ylei- 
sempi käytäntö naidun naisen arvonimenä. 

Rouvier [ravi?], Maurice (1842-1911), 
ransk. valtiomies; toimi ensin asianajajana Mar- 
seillessa; valittiin 1871 kansalliskokoukseen, 
missä liittyi äärimäiseen vasemmistoon, v:sta 
1876 edustajakamariin, v. 1903 senaattiin. R. oli 
erityisesti perehtynyt finanssi- ja talouskysymyk- 
siin ja oli useita kertoja finanssivaliokunnan 
puheenjohtajana ; kauppaministerinä Gambettan 
ministeristössä marrask. 1881-tammik. 1882 ja 
uudelleen Ferryn kabinetissa lokak. 1884-maalisk. 
1885; pää- ja raha-asiainministerinä 1887, jolloin 
poisti Boulanger'n sotaministerin paikalta, ja 
pakotti Grevyn luopumaan presidentinvirasta; 
uudelleen raha-asiainministerinä helmik. 1889- 
jouluk. 1892, jolloin hänen täytyi erota syytet- 
tynä osallisuudesta Panamajuttuun ; tunnusti 
ottaneensa yhtiöitit rahoja käyttääksensä niitä 
taistelussa Boulanger'ta vastaan ja vapautettiin 
vastuusta; tuli 1902 jälleen raha-asiainministe- 
riksi Combes'in ministeristöön ja viimemainitun 



luovuttua tammik. 1905 pääministeriksi. Kun 
ulkoasiainministeri Delcasse esiintymällä Maro- 
kon kysymyksessä jyrkästi Saksaa vastaan oli 
saattanut Ranskan sodan kynnykselle, sai R. 
hänet luopumaan ja hoiti sitten itse ulkoasioita 
sovinnolliseen suuntaan; sai hyväksytyksi lait 
valtion ja kirkon erosta, sotapalvelusajan lyhen- 
tämisestä, vuorikaivoksien työajan määräämi- 
sestä ja työväen vanhuudenvakuutuksesta; luo- 
pui maalisk. 1906. J. F. 

Roux [ruj, Pierre (s. 1853), ransk. lääkäri. 
Opiskeltuaan kauan aikaa bakteriologiaa Pae- 
teurin johdolla R. tuli 1904 Pariisin Pasteur- 
laitoksen johtajaksi. R. on tunnettu eteväksi 
bakterilogiksi, jonka tutkimuksia difteriatoksii- 
nein alalla on pidettävä v. Behringin sittemmin 
kehittämän difterian seerumi-hoidon ensimäisenä 
perustana. Niinikään hänen vesikauhuun ja 
jäykkäkouristukseen ynnä koleraan kohdistuvat 
tutkimuksensa ovat luoneet arvokasta lisävaloa 
näiden tautien luonteen ymmärtämiseen ja niitten 
seerumi-hoitoon. M. O-B. 

Roux [ruj, Wilhelm (s. 1855), v:sta 1895 
anatomian professorina Haliessa, nykyaikaisen 
kokeellisen embryologian, n. s. kehitysmekanii- 
kan (ks. t.) perustaja, julkaissut tältä y. m. 
aloilta suuren joukon erinomaisen arvokkaita 
tutkimuksia („Gesammelte Abhandlungen iiber 
Entwicklungsmechanik der Organismen", 2 os., 
1895, y. m.) ; aikakauskirjan ,,Archiv fiir Ent- 
wicklungsmechanik r ' (v:sta 1894) perustaja ja 
julkaisija. 

Rovaniemen rata. Pää raiteen koko pituus 
Laurilan aseman lähtövaihteesta Rovaniemen 
asemakentän loppupäähän 107,36 km; tienpinnan 
korkein kohta 105.66 m yi. merenp. on 10 km 
Rovaniemen asemalta (963:nnella km :11a Hel- 
singistä) ; tienpinnan alin kohta 10,56 m yi. 
merenp. on 1 km Laurilan asemalta (867:nnellä 
km :11a Helsingistä); rautatien tasosta on penke- 
reellä ja silloilla 91.9i km (=85,ei%), leikkauk- 
sissa 15,45 km (=14,39%); syvin leikkaus 13, 12 m 
on Muurolan aseman luona. Penger on kaikkialla, 
paitsi asemilla, tehty yhtä raidetta varten. 
Haararata Rovaniemen satamaan 2,04 km, sivu- 
ja syrjäraiteet asemilla ja hiekanottopaikoilla 
yht. 12,72 km, joten R. r:n koko raidepituus on 
122,i2 km. — Radalla on (1915) 5 asemaa, 1 sa- 
tama-asema ja 7 pysäkkiä. Rautasiltoja 33, joista 
huomattavimmat: Vittakosken (jänneväli 45 m). 
Varcjoen (40 m), Vaajoen (36 m) ja Lollejoen 
(28 m), kaikki yksijänteisiä. Rautatietason yläpuo- 
litse on rakennettu 1 rautainen maantiesilta, ni- 
mittäin Rovaniemen aseman edustalla. — R. r:n 
eri asemilla (Laurilaa lukuunottamatta) 1912 
saapuvien matkustajien luku 45,844, lähtevien 
43,050; saapuvaa tavaraa 18,876 ton., lähtevää 
5,307 ton. — R. r:n ratalinjan alustava tutkimus 
toimitettiin 1899 ja kustannusarvio laskettiin 
9,312,000 mk :ksi : näiden tutkimusten pohjalla 
tehdyn valtiosäätyjen esityksen R. i':n rakenta- 
misesta vahvisti hallitsija 11 p. jouluk. 1906. 
Sitä ennen kuitenkin oli ratalinja (senaatin 
määräyksellä 20 p:ltä kesiik. 1906) lopullisesti 
tutkittu, jolloin radan pituus saatiin 107,»i 
km :ksi ja kustannusarvio nousi 11,248,000 
mk:ksi (=104,878.4.-, mk. 1 :tii rata-km:iä kohti); 
tämän suunnitelmaa hyväksyi hallitsija is p. 
kesäk 1907. Alustaval radan rakennustyöt ai- 



251 



Rovaniemi— Rovvland 



252 



koivat. tamniik. 1907. Laurilan-Koivun rata- 
osa avattiin väliaikaiselle liikenteelle 1 p. jou- 
luk. 1908; koko rata Laurilasta Rovaniemelle 
avattiin säännölliselle liikenteelle 16 p. lokak. 
1909. V. 1910 R. r:n kustannukset nousivat kaik- 
kiaan 10,313,451 mk:aan; radan pääoma-arvo 
1912 10.929,000 mk. (=99,900 mk. 1 :tä rata- 
kin :iii kolli ii. //. II-nen. 

Rovaniemi. 1. Kunta, Oulun 1., Kemin 
kihlak., Rovaniemen nimismiesp. Pinta-ala 
8,251,8 km-, josta viljeltyä maata (1910) 8,473 ha 
(siinä luvu>sa luonnonniityt 7,386 ha). Mant- 
taalimäärä 51 170 / in 2. talonsavuja 434. torpan- 
savuja 163 ja muita savuja 1.319 (1907). 
12,157 as. (1913); 1.512 ruokakuntaa, joista 
maanviljelystä pääelinkeinonaan harjoittavia 712 
(1901). 1,191 hevosta, 3,897 nautaa (1912). — 
Kansakouluja 11 (1914). Yhteiskoulu (5-luokkai- 
nen). Metsänvartiakoulu. Säästöpankki. Pohjois- 
maiden osakepankin. Kansallisosakepankin ja 
Suomen yhdyspankin haarakonttorit. Piirilää- 
käri. Kunnanlääkäri. Kunnansairaala. Apteekki. 
Piirieläinlääkäri. — Teollisuuslaitoksia: Pitkä- 
niemen salia ja Uusi saha; hartsitehdas ; Jää- 
tilan, Pöyliön, Koivurannan, Kuoksan, Songan, 
Apukan ja Juotasjoen myllyt. — Muinaismuis- 
toja: erinomaisen runsaasti kivikauden löytöjä 
(n. 300 k vi-asetta). — Luonnonnähtävyyksiä: 
Ounasvaara (ks. t.). — R:n kirkonkylä, 
Kemijoen oikealla rannalla Ounasjoen suun etelä- 
puolella, on koko Perä-Pohjanmaan tärkeimpiä 
liikekeskuksia, m. m. laajan tukkiliikkeen keskus- 
paikka. Suuret talvimarkkinat 18-20 p. helmik. 
(R:n kirkonkyliin muodostaminen kauppalaksi on 
vireillä.); 4 pankkia; yhteiskoulu. Kylän järjestys- 
muoto v:lta 1905. — 2. Seurakunta, keisarilli- 
nen, Kuopion hiippak.. Kemin rovastik. ; alkujaan 
kuulunut Kemiin ja ollut sen kappelina, ainakin 
v:sta 1632, jolloin seurak. sai oman kirkon; 
erotettiin eri khrakunnaksi kunink. majest. pää- 
töksellä 23 p:ltä helmik. 1785 (aikoinaan oli 
seurakunnan nimenä myös „Korkala", ensimäisen 
kirkonkyliin mukaan). — Kirkko puusta, rak. 
1817. [,, Rovaniemen numero" („Kaiku" 1913 
N:o 39).] L. U-nen. 

— 3. Itautatieasema (IIT 1.) , Rovaniemen 
radan päiitekohta, 219 km Oulusta, 973 km Hel- 
singistä. V. 1912 asemalla oli saapuvien matkus- 
tajani luku 21.256, lähtevien 22,540. Tavaraa 
saapui 1912 16.494 tou., josta huomattavimmat 
määrät olivat: jauhoja ja ryyniä 7,733 ton., hei- 
niä ja olkia 885 ton., metalliteollisuuden tuot- 
teita 830 ton., sokeria 744 ton., suolaa 688 ton.; 
tavaraa lähetettiin sam. v. 2,909 ton., josta huo- 
mattavin mäiirä puutavaroita 2.003 ton. (lank- 
kuja ja lautoja 1.207 ton., hirsiä ja propsia 
520 ton. sekä muita puutavaroita 276 ton.). 

Rovasti ikesk. lat. pröpo'situs < prcepo'sitti8 = 
esimies; mysaks. probost, mruots. provash r. ruöts. 
prost), keskiaikana syntynyt kirkollinen virka 
arvo. Aaehenin säännön (v:lta 817) mukaan r. 
oli tuomiokapitulin ensimuinen jäsen ja sen varo- 
jen hoitaja, mistä myöhemmin on johtunut nimi- 
tys tuomio-r. Korkeampain kirkollisten viran- 
omaisten nimityksenä r. esiintyy Ruotsissa, Nor- 
jassa. Tanskassa. Slesvig-ITolsteinissa y. m. Suo- 
men kirkkolaissa r. on läänin-r. (ks. t.) . Sitä 
paitsi r. on arvonimi, jonka piispa antaa van- 
hemmille, ansiollisille papeille. E. K-a. 



Rovastikunta on ryhmä seurakuntia, joiden 
kirkollista hoitoa valvoo lääninrovasti. Suomen 
kirkkolain mukaan (451 §) kukin maan r. lähet- 
tää yhden maallikkoedustajan kirkolliskokouk- 
seen. R:ain jaon ja luvun määrää tuomiokapi- 
tuli (17 §). — R:ia on Suomessa (1915) 47; 
arkkihiippakunnassa 13, Porvoon 14, Savon- 
linnan 12 ja Kuopion hiippakunnassa 8. 

/:. K-a. 

Rovastinkäräjät, tarkastus, jonka läänin- 
rovasti tuomiokapitulin määräyksestä pitää jos- 
sakin rovastikuntansa seurakunnassa. Näissä tar- 
kastuksissa noudatetaan mitä kirkkolaissa on 
piispantarkastuksista määrätty. E. K-a. 

Rowdies [raudizj, mellakoitsijat, katusankarit 
(Pohjois- Amer iikan kaupungeissa). 

Rovereto [-rV-], kaupunki Etelä-Tirolissa, 
Trentosta (Trientistä) etelään Adigen laaksossa 
lähellä Lenon suuta; 11,618 as. (1910), enimmäk- 
seen italialaisia. — San Marcon kirkko (1400- 
luvulta), Santa Maria del Carmine-kirkko (rak. 
1678), vanha kastelli, pari luostaria, raatihuone. 
Ital. ylälukio, yläreaalikoulu ja opettajasemi- 
naari, museo, kirjasto, teatteri. — Harjoitetaan 
silkki-, nahka-, paperi- y. m. teollisuutta, silkki-, 
viini-, hedelmä-, liha- y. m. kauppaa. — R:ssa 
kävi 10.894 matkailijaa 1912. — R :n ympäris- 
tössä: pyhiinvaelluskirkko Madonna del Monte. 
Saccon suuri tupakkatehdas. Lizzanan linnan 
(jossa Dante oleskeli 1309) rauniot, viininvilje- 
lyksestään kuuluisa Isera. Piano della Fugazze- 
sola y. m. — R. per. 1200-luvulla. (E. E. K.) 

Rovigno [-i'njo] (vanhan ajan Ruginium), 
kaupunki Itävallassa. Istrian niemimaan länsi- 
rannikolla; 12,323 as. (1910), enimmäkseen italia 
laisia. — Tuomiokirkko, teatteri, kirjasto, Ber- 
liinin akvarion asema (suuri museo). — Har- 
joitetaan viinin- ja oliivinviljelystä, kiven- 
louhintaa, kalastusta, merenkulkua (hyviä luot- 
seja), sekalaista teollisuutta, kauppaa. Satamassa 
1911 selvitettiin 0,75 milj. rek.-ton. — R. kuului 
Venetsialle 1330-1797. 

Rovigo /-»'-/. 1. Provinssi • Pohjois-Italiassa, 
Venetsian maakunnassa Pon pohjoispuolella: 
1.774 km 2 , 257,723 as. (1911). — 2. Edellämain. 
provinssin pääkaupunki, Naviglio Adigetton var- 
rella, ratojen risteyksessä Ferrarasta pohjoiseen ; 
11.174 as. (1901; kuntana). — La Madonna del 
Soccorso-kirkko (aloitettu 1594) kellotorneineen. 
Sanmicheli'n rakentama Palazzo Roncali (1555), 
kaupungintalo, kastellin ja Este-ruhtinasten lin- 
nan rauniot; Viktor Emanuel TT :n ja Garibahli'n 
muistopatsaat. — Muutamia oppilaitoksia. Acea- 
demia de' Coneordi (per. 1580), kirjasto, taide- 
kokoelma (Giorgionen. Pordenonen. Giovanni Bel- 
lini'n tauluja). Piispanistuin. — Harjoitetaan 
kutomo- ja nahkateollisuutta. — Mainitaan 838. 
Kuului 1000-luvulta alkaen Este-suvulle, sitten 
Ranskan vallankumoukseen asti Venetsialle. — 
Napoleon I antoi sen 1806 kenraali Savarylle 
ruhtinaskunnaksi. (E. E. K.) 

Rowland [rquland], TT e n r y Au g u s t u s 
(1848-1901), amer. fyysikko, valmistui ensiksi 
insinööriksi ja oli jonkun aikaa rautatieinsinöö- 
rinä. Harjoitettuaan fysiikan opintoja Ilelm- 
holtzin johdolla Berliinissä hän tuli 1876 Balti- 
moren John llopkins yliopiston professoriksi. 
R:n aikaisempi tieteellinen työ koskettelee sähkö- 
oppia ja magnetismia. Hiin keksi sen teoreetti- 



253 



Rovvlandin hila— Rubens 



254 



sesti tärkeän lain, että nopeasti pyörivän staat- 
tisen sähkön magneettinen vaikutus on sama 
kuin sähkövirran, joka samassa ajassa vie joh- 
tonsa läpi mukanaan yhtäsuuren sähkömäärän. 
R. on edelleen määrännyt sähkön johteenvastus- 
tuksen absoluuttisen yksikön (1878). Lämpöopin 
alalla hän määräsi lämmön mekaanisen ekviva- 
lentin (1879) ; valo-opin alalla hän teki tärkeitä 
tutkimuksia spektraalianalyysin alalla (v:sta 
1881) ja keksi laajalti levinneen n. s. R:n liilan 
(ks. Valontaipuminen). Hänen on erin- 
omaisien tutkimusvälineidensä avulla myös onnis- 
tunut valmistaa oiva auringoiispektrin kartasto. 
R:n kootut teokset: ,,Collected physical papers 
of H. A. R." julkaistiin 1902. U. S :n. 

Rowlandin hila ks. Valontaipuminen. 

Rowlandson [ röUndsBn] , Thomas (1756- 
1827), engl. pilakuvapiirustaja ja radeeraaja. 
Hänen sekä taiteellisesti että varsinkin kulttuuri- 
historiallisesti huomattavia pilakuviaan on jul- 
kaistu kirjojen muodossa, esim. „The microcosm 
of London" (1808) ja ,,The english dance of 
death" (1816). R. toimi myös kirjojen kuvitta- 
jana. [J. Grego, ,,R., the caricaturist" (1880).] 

E. R-r. 

Rovno, linnoitettu piirikunnankaupunki Länsi- 
Venäjällä, Volynian kuvernementissa, Ustjin 
varrella ratojen risteyksessä; 39,073 as. (1911). 
— Vanha linna, muutamia oppilaitoksia. Vilja-, 
karja- ja puutavarakauppaa. ■ — On XI :n armeia- 
kunnan päällystön asunto. — R. on Volynian 
vanhin kaupunki, per. 1200-luvulla; 1700-luvulla 
Luhomirski'n ruhtinaat R:ssa pitivät loistavaa 
hovia. 

Rovuma, joki Itä-Afrikassa, alkaa 87 km 
Njassa-järven itäpuolella, virtaa itäistä pääsuun- 
taa, muodostaen melkein kokonaan Saksan Itä- 
Afrikan ja Portugalin Itä-Afrikan välisen rajan, 
laskee suppilonmuotoisen, särkkien tukkeaman 
suun kautta Intian valtamereen ; n. 800 km. 
Koskien takia se on vain paikoitellen kuljet- 
tavaa. — Oikealta tulee iso lisäjoki Ludjenda. 

Royal (ransk. [ruaja'1], engl. [rojdl]), kunin- 
kaallinen. 

Royal society [rojol sosa'ioti], täydellisellä 
nimellä The Royal society of London for impro- 
ving natural knowledge, 1660 perustettu, 1663 
varsinaisesti toimintansa aloittanut kuuluisa engl. 
tieteellinen, etupäässä luonnontieteellinen ja 
matemaattinen seura, jolla on takanaan suuren- 
moinen työ näiden tieteiden alalla. Julkaisee 
..Philosophical transaetions" (v:sta 1664) ja 
.,Proceedings of the Royal Society" sarjoja; 
molemmat jakautuvat nykyään matemaattis-fysi- 
kaaliseen ja biologiseen osastoon. ■ — R. s. nimi- 
nen seura on myös Edinburgh'ssä ja Dublinissa. 

Royer-Collard [ruajc'-kold'r] t Pierre Paul 
(1763-1845), ransk. valtio- ja tiedemies, synt. 
Champagnessa, kasvatettiin jansenilaisuuden an- 
karan uskonnollisessa hengessä, rupesi asian- 
ajajaksi, herätti vallankumouksen puhjettua huo- 
miota kansanpuhujana, oli 1789-92 Pariisin kun- 
nallisneuvosten jäsenenä ja sihteeriini, mutta vas- 
tusti äärimäisyyksiä ja anarkiaa, jonka johdosta 
hiirien täytyi hirmuhallituksen aikana piileskellä 
maaseuduilla. Oli 1797 „500:n neuvoston" jäse- 
nenä; vetäytyi taas syrjään Napoleonin päästyä 
valtaan. Toimi 1811-14 filosofian professorina 
Pariisin yliopistossa, pannen opetuksensa poh- 



jaksi Th. Reidin perustaman skottilaisen ,, com- 
mon sense"-filosofian sekä vastustaen sensualis- 
mia ja materialismia: edisti täten suuresti idea 
listisemman filosofisen aatesuunnan voitolle]iää- 
syä Ranskassa. Kutsuttiin v:sta 1814 alkaen 
tärkeihin toimiin, m. m. julkisen opetuksen neu- 
voston esimieheksi; puolusti samaan aikaan edus- 
kunnassa innokkaasti perustuslaillista hallinto- 
järjestelmää, jonka johdosta vähitellen taas jou- 
tui epäsuosioon ja 1820 erotettiin viroistaan. 
Katsottiin erikoisen vapaamielisen („doktrinää- 
risen") puoluesuunuan perustajaksi. Oli 1828-30 
eduskunnan esimiehenä ja antoi 1830 kuninkaalle 
eduskunnan enemmistön laatiman vastauksen 
uhkaavaan valtaistuinpuheeseen, vaikuttaen siten 
vallankumoukseen, mutta ei hyväksynyt kunin- 
kaan erottamista; esiintyi v:n 1830 jälkeen vain 
harvoin eduskunnassa. A. Gr. 

Rozestvenskij f-vc'-], Zinovij Petro- 
vits (1848-1909), ven. amiraali; kunnostautui 
tykkiveneen päällikkönä Turkin sodassa 1877-78. 
toimi sen jälkeen m. m. merisotalaitoksen järjes- 
täjänä Bulgaariassa ja sotilasasiamiehenä Lon- 
toossa; oli 1903-04 meriyliesikunnan päällikkönä; 
määrättiin Japanin sodan aikana sen laivaston 
päälliköksi, joka lokak. 1904 lähti Itämereltä 
Japanin vesille; pitkällisen ja vaikean matkan 
jälkeen R. 27-28 p. toukok. 1905 kärsi täydel- 
lisen tappion Tsusiman saaren kohdalla ja antau- 
tui pahasti haavoitettuna vangiksi (ks. Japa- 
nin sota). V. 1906 sotaoikeus vapautti hänet 
vastuusta. J. F. 

Rozsnyo [roSnjöJ (saks. Rosenau), kaupunki 
Pohjois-Unkarissa, Gömörin komitaatissa Sajo- 
joen ja rautatien varrella, Kassasta länteen; 
5,198 as. (1901; enimmäkseen roomal. -katolisia 
unkarilaisia). — Ylälukio, seminaari; vuorikai- 
vosmuseo. Roomal. -katolisen ja evankelisen piis- 
pan istuin. Harjoitetaan nahka-, rauta-, paperi- 
y. m. teollisuutta, kaivostyötä. Maalaistuotteiden 
kauppaa. Läheisyydessä R:n raudanpitoinen ter- 
veyslähde, Berzeten rautatehdas ja Andrässyn 
kreivien linna Kraszna Horka. — R :n perustivat 
maahan tulleet saksilaiset Andreas II. -n aikana. 

Rubato f-ä'-J (it., = ryöstetty) mus., tempo 
r., vapaa aikamitan käyttö, jossa esiintyy vuo- 
roin kiiruhtamista ja hidastumista, niin että 
ikäänkuin kiirehtimällä korvataan (ryöstetään), 
mitä hidastumisen vuoksi on aikaa menetetty. 
Täten pääsee kiihkoisissa huipennuskohdissa huo- 
mattavasti ja voimakkaasti esille se alinomainen 
aikamitan kimmoilu puoleen ja toiseen, joka 
muuten huomaamattomana piilee kaiken musiikki- 
esityksen pohjalla. Chopin oli ensimäinen, jonka 
sävelteoksissa r. -esitys tuli laajemmassa mää 
rässä käytäntöön. /. A". 

Ruben ks. R u u b e n. 

Rubens /-»-/, Peter Paul (1577-1640). 
flaam. taidemaalari; synt. Siegenissä 29 p. kesiik. 
1577, oli Antverpenissa Tobias Verhaechtin. 
A. van Noortin ja Otto Vaeniuksen (van Veenin) 
oppilas. R. lähti 1600 Italiaan, jossa enimmäk- 
seen oleskeli Mantovan herttuan hovissa sekä 
myöskin Roomassa, Venetsiassa, Firenzessä ja 
Genovassa tutkimassa renesanssin taidetta; sa- 
malla matkallaan hän kiivi myös Espanjassa. 
V:sta 1008 i;. asui Antverpenissa, tuli 1009 arkki- 
herttua Albrechtin hovimaalariksi, meni sain. v. 
naimisiin Isabella Brandtin kanssa ja rakensi itsel- 



255 



Rubeola— Rubidiumi 



256 




P. P. Rubens, oma muoto- 
kuva. 



leen 1611 komean talon. Kun Isabella kuoli 1626. 
hieni R. 1630 uusiin naimisiin 16-vuotiaan He- 
lene Fourmenfin kanssa. 
Maansa puolesta hän 1620- 
ja 1630-luvuilla sai suo- 
rittaa useita valtiollisia 
lähetystoimia, käyden niitä 
varten m. m. Madridissa 
ja Lontoossa. V. 1626 hä- 
net aateloitiin, 1630 teki 
Englannin kuningas hänet 
ritariksi, 1635 hän osti 
Steen nimisen keskiaikai- 
sen linnan Mechelnin lä- 
hellä; kuoli 30 p. toukok. 
1640 Antverpenissa. 

Palattuaan opintomat- 
kaltaan Italiasta R. tuli 
hyvin pian kuuluisaksi tai- 
teilijaksi, jonka loppumat- 
tomien tilausten vuoksi 
täytyi ylläpitää suurta työhuonetta oppilaineen ja 
apulaisineen (in. m. vaskenpiirtäjiä) ja jonka työ- 
huoneessa valmistuneiden kuvien lukumäärä nou- 
see vähintään 2.200 :een. Hänen harvinaisen mieli- 
kuvitus- ja aaterikkaassa taiteessaan ei ole havait- 
tavissa jyrkästi toisistaan eroavia kehityskausia, 
mutta kyllä yhtäjaksoista kehitystä suurempaan 
värityksen valovoimaan ja vapaampaan esitys- 
tapaan. R. on tavattoman rohkea, rehevä ja terve 
taiteilijapersoonallisuus, joka itsenäisesti ja. kan- 
salliselta pohjalta kehittää Italiasta saamansa re- 
nesanssivaikutukset reheväksi pohjoismaiseksi ba- 
rokiksi. Hänen taiteensa on aina eloisata, usein 
draamallisen vauhdikasta ja kohoaa erikoiseen 
loistavuuteen esittäessään mehevää alastonta ih- 
misruumista. Hän on ensi sijassa väriniekka, jonka 
väritys on rikasta, valoisaa ja vaaleahkoa, mutta 
samalla koristeellisen tehokasta. Hän käsittelee 
suurenmoisella sommittelutaidolla kaikkia eri 
aihealoja : uskonnollisia, historiallis-vertauskuval- 
lisia ja mytologisia esityksiä, maisemia, eläin-, 
laatu- ja muotokuvia. — Hänen uskonnollis- 
aiheisista maalauksistaan, jotka muodostavat 
miltei puolet koko hänen tuotannostaan ja ovat 
vähemmän syvän uskonnollisuuden kuin mahta- 
van katolilaisuuden maallisen komeita ilmauksia, 
mainittakoon liikunnon esitykseltä voimakas 
..Ristin pystyttäminen" (1610) ja valtavasti 
sommiteltu ,, Ristiltä otto" (1611-14, molemmat 
Antverpenin katedraalissa: ; viimemainitusta on 
Pietarin Eremitaasissa hiukan muutettu toisin- 
nos. Lisäksi on mainittava taulu ,, Kristusta it- 
ketään" (1614, Wienissä), valtavan iso ,, Viimei- 
nen tuomio" (Miinchenin vanh. pinakoteekissa) , 
.,Le eoup de lance" i Kristus ristillä. 1620, Ant- 
verpenin museossa), ..Pyhä perhe omenapuun 
alla" ja n. s. Ildefonso-alttari (molemmat w:lta 
1630-32 ja Wienin museossa). Antverpenin je- 
suiittakirkkoon R. teki 1620-luvulla 39 maa- 
lausta (tulipalon tuhoamat, paitsi 3, jotka nyk. 
Wienissä). Hänen viime ajoiltaan (1638-40) on 
..Pietarin ristiinnaulitseminen'? (Kölnin Pietarin- 
kirkossa). — R:n vertauskuvallisista töistä huo- 
mattavin on 1625 valmistunut ja 21 maalausta 
k c.itt i\ i sarja., joka esittää Ranskan leskikunin- 
gattaren Maria dei .Medici'n elämää ja jonka 
kuningatar itse tilasi. -- Parhaiten tulee R:n 
pakanallisen vapaa elonrunsaus näkyviin hänen 



mytoloui>i-sa kuvissaan, joissa hän luo antiikin 
jumalolennot ilaamilaismiehiksi ja -naisiksi, san- 
karimaailman edustajiksi, jotka hohtavat iloisen 
ja terveen aistillisuuden huumaavan voimakasta 
elämää. Monista mestariteoksista mainittakoon 
esim. ,.Perseus vapauttaa Andromedan" (Pieta- 
rissa, Berliinissä ja Madridissa, ks. kuvaliitettä 
Maalaustaide II), , , Amatsonien taistelu" ja 
..Kastor ja Pollux ryöstävät Leukippoksen tyt- 
täret" (molemmat Miinchenissä), ,, Hermes ja 
Argos" ja ,,Pariksen tuomio" (molemmat Dresde- 
nissä) sekä ,, Kolme sulotarta" (Tukholmassa). 
Tähän alaan liittyvät läheltä sellaiset koristeel- 
liset kuvat kuin ..Hedelmäkiehkuraa kantavat 
lapset" (Miinchenissä) sekä mestarilliset eläin- 
ja metsästyskuvat. R:n viimeiseltä tuotantokau- 
delta ovat peräisin eräät erinomaisen voimakas- 
tunnelmaiset ja värikylläiset maisemat, joista 
tunnetuimpia ovat esim. ,,Steenin linnaa esittävä 
maisema" (Lontoon National gallery"ssä) ja ,.Sa- 
teenkaarimaisema" (Miinchenissä). — R:n lukui- 
sista muotokuvamaalauksista huomattakoon ,,R. 
ja hänen ensimäinen puolisonsa" (Miinchenissä). 
monet hänen toista puolisoaan esittävät muoto- 
kuvat (m. m. Miinchenissä, Amsterdamissa, Pie- 
tarissa ja Wienissä), eräät taiteilijaa itseään 
esittävät kuvat (esim. Firenzen Itfizi-galleriassa), 
,,Le chapeau de paille" (Lontoon National gal- 
lery'ssä), ,,R:n molemmat pojat" (Wienissä) ja 
,, Helene Fourment ynnä kaksi lasta" (Pariisin 
Louvressa). — R. on flaamilaisen maalarikoulun 
päämestari sekä Rembrandtin kanssa Pohjois- 
Euroopan etevimpiä taiteilijoita renesanssiajan 
jälkeen. Hän oli ylimyksellinen, sopusointuinen 
luonne ja oppinut mies, joka huvikseen harjoitti 
muinaistutkimusta ja toimi hiukan arkkitehti- 
nakin. [Runsaasta R.-kirjallisuudesta mainitta- 
koon m. m. M. Rooses, ,,L'a?uvre de R." (5 os., 
1886-92) ja „R:s Leven en Werken" (1903, myös 
saks.) ; E. Michel, ..Peter Paul R., sa vie, son 
ceuvre et son temps" (1900); H. Knackfuss, „R." 
(9:s pain.. 1909, ..Kiinstler-Monographien" sar- 
jassa).] E. R-r. 

Rubeola ks. Vihurirokko. 

Rubia ks. Värimatara. 

Rubiaceas, m a t a r a k a s v i t, kaksisirkkais- 
heimo, jonka n. 4,500, pääasiassa kuumissa maissa 
kasvavaa edustajaa ovat ruoho- t. puukasveja, 
ulkonäöltään hyvin vaihtelevia. Lehdet ovat 
vastakkaiset ja ruotien välissä on aina korvak- 
keita, usein kasvulehtien näköisiä ja kokoisia. 
Kukat säteittäiset, 4-5-lukuiset, heteitä myös 4-5. 
Sikiäin 2-lokeroinen. Hedelmä kota, marja, luu- 
marja t. lohkohedelmä. Edustajia m. m.: Aspe- 
rula, Cinchona, Coffea, Galium ja Rubia. Hei- 
mossa on useita myrmekofiileja. K. L. 

Rubico, Apenniineilta Adrian-mereen virtaa- 
van pienen joen nimi vanhalla ajalla; ehkä ny- 
kyinen Pisatello; vanhalla ajalla varsinai- 
sen Italian ja cisalpiinisen Gallian rajana; men- 
nessään sen yli Caesar aloitti kansalaissodan 
(49 e. Kr.). J. F. 

Rubidiumi, harvinainen alkalimetalli. kem. 
merkki Rb. at.-p. 85.4. keksitty spektraalianalyy- 
sin avulla (Kirchhoif, Bunsen 1860). R. esiintyy 
kaliumin ohella pienissä määrin kivennäisvesissä. 
Stassfurtin suoloissa ja muutamissa silikaatti- 
mineraaleissa (lepidoliitissa y. m.). Eräiden kas- 
vien i valkojuurikkaan. tupakan) tuhkassa on ver- 



Rubiini — Rucellai 



258 



rattain runsaasti r. -suoloja. R. on ominaisuuk- 
siltaan kaliumin kaltainen. Se värjää liekin kau- 
niin punaiseksi. Edv. Hj. 

Rubiini (it. rubino, < lat. ruber = punainen), 
punainen jalokivi, kemiallisesti samaa kuin ko- 
rundi (ks. t.). Paitsi tätä oikeata 1. itä- 
in a i s t a r :;a, nimitetään samalla nimellä eräitä 
muitakin samanvärisiä vähemmän arvokkaita 
jalokivimineraaleja. Niinpä ballas-r. on spi- 
uelliä, b ö ö m i 1 ä i n e n r. ja ka p-r. granaat- 
tia, brasilialainen r. punaista topaasia, vrt. 
Jalokivet. P. E. 

Rubin [-bi'n], Marcus (s. 1854), tansk. ti- 
lastotieteilijä, virkamies ; tuli 1883 aikaansaa- 
mansa Kööpenhaminan kunnallisen tilastotoimis- 
ton päälliköksi, 1895 valtion tilastollisen toimis- 
ton johtajaksi, jossa toimessa ollessaan järjesti 
uudelle kannalle valtion tilaston, 1902 ylitulliti- 
rehtööriksi ja verodepartementin päälliköksi ; jul- 
kaissut professori Westergaardin kanssa kaksi 
teosta: tutkimuksen maalaisväestön kuolleisuu- 
desta ja avioliittotilaston (1886-90), ,,1807-14" 
(1892) ja „Frederik VI :s tid" (1895). 

J. F. 
Rubinstein (-st-J. 1. Anton R. (1829-94), 
ven. säveltäjä ja pianisti, juut. tehtailijan poika. 
Muutti lapsuudessaan van- 
hempainsa mukana Podo- 
Iiasta Moskovaan. Teki 
1 840-43 opettajansa Vil- 
loingin seurassa konsertti- 
matkan Ranskaan, Alanko- 
maihin, Englantiin, Skan- 
dinaaviaan ja Saksaan, 
opiskeli 1844-48 Berlii- 
nissä ja Wienissä. Aset- 
tui sitten Pietariin, jossa 
sävelsi useita oopperoita. 
Käytyään uudella kon- 
serttimatkalla Länsi-Eu- 
roopassa 1854-58 R. palasi 
Pietariin ja nimitettiin 
hovipianistiksi ja konser- 
tinjohtajaksi. Tuli 1859 
Pietarin ven. musiikkiseuran esimieheksi ja pe- 
rusti 1862 Pietarin konservatoriu, pysyen sen 
johdossa v:een 1867 sekä jälleen 1887-90. Uuden 
loistokkaan konserttimatkan jälkeen (1867-70) 
hän johti orkesterikonsertteja Wienissä 1871-72, 
mutta antautui sitten pääasiallisesti sävellystyö- 
hön. Pianistina R. oli suuripiirteinen, voimakas- 
ilmeinen. Säveltäjänä hän pyrki samanlaatui- 
seen ihanteeseen, omistamatta kuitenkaan siihen 
täysin riittävää luovaa kykyä. Hänen teoksensa 
ovat enimmillä aloilla huomattavia, jopa osaksi 
suuriarvoisiakin. Oopperoista mainittakoon ,,Dmi- 
trij Donskoj" (1852), „Feramors" (1863). „De- 
mooni" (1875) ja ..Sulamith" (1883). Sävelsi 
useita oratoreja (..Baabelin torni" 1872, ,, Mo- 
ses" 1887, y. m.), 6 sinfoniaa, uvertyyrejä y. m. 
orkesteriteoksia, kamarimusiikki- ja pianokappa- 
leita, lauluja y. m. Esiintyi myös musiikkikir- 
jailijana (,, Musiikki ja sen mestarit" 1892, ., Muis- 
telmia 50 vuoden ajalta" 1892, y. m.). — 2. Ni- 
kolai R. (1835-81), edellisen veli, pianistina hä- 
nen vertaisensa, orkesterinjohtajana häntä ete- 
väni])]. Opiskeli 1844-46 musiikkia Berliinissä 
ja suoritti sitten lainopilliset tutkintonsa Mos- 
kovan yliopistossa. Perusti Moskovan konserva- 
9. VIII. Painettu is /ul5. 




Anton Rubinstein. 



torin 1866 ja johti sitä koko elämänsä ajan. 
Toimi siellä myös orkesterinjohtajana v:sta 1860. 
Hänen oppilaitaan olivat pianistit Tanejev, Siloti 
ja Sauer. /. A". 

Rubriikki (lat. rilbri'ca = punamaa, punaväri), 
alkuaan punaiseksi maalattu alkukirjain tai pu- 
naisella alleviivattu otsake, nykyään yleensä ot- 
sake, päällekirjoitus. 

Rubruquis (myös Rubruk, Ruysbroek, Rys- 
broek, Risbroucke), Wilhelm (n. 1215-70). 
Flanderista kotoisin oleva saksalaissyntyinen 
fransiskaanimunkki ja matkailija. Ranskan ku- 
ningas Ludvik IX lähetti R:n muutamien tove- 
rien kera sananviejänä kristinuskoon käänty- 
neeksi luullun Sertakin, Batun pojan luokse Vol- 
gan seuduille. Matkalle R. lähti toukok. 1253 
Konstantinopolista, tuli Krimin ja Donin poikki 
Volgalle Batun leiriin, josta R. lähetettiin vai- 
valloiselle matkalle suurkhaanin luo Mongoliaan. 
Karakorumin tienoille. Matka kulki Balkas-jär- 
ven eteläpäitse, Ala-taun solan kautta ja kesti 
vähän päälle 3 kuukautta. Paluumatka kävi Bal- 
kas-järven pokjoispäitse Batun luo Volgan suis- 
tamoon ja sieltä Kaukaasian (Derbentin, Nahi- 
tsevanjin y. m.) kautta Antiokiaan, jonne R. saa- 
pui kesäk. 1255. Retkellä tekemistään monen- 
laisista kansa- ja maantieteellisistä havainnoista 
R. antaa matkakertomuksessaan harvinaisen tar- 
kan ja keskiaikaisista liioitteluista vapaan ku- 
vauksen. Muutamat tutkijat asettavat R:n 
Marco Polonkin yläpuolelle. — Muutamien säi- 
lyneiden käsikirjoitusten mukaan Michel ja 
Wright julkaisivat 1839 Pariisin maant. seuran 
,,Recueil des voyages"-sarjassa (IV :s nid.) krii- 
tillisen painoksen R:ii matkakertomuksesta. Sit- 
temmin sitä on käsitellyt F. M. Schmidt teok- 
sessa „t)ber R:s Reise" (1885). E. E. K. 

Rubus, v a tukk a, ruusukasvien heimon suku, 
edustettu etupäässä pohj. lauhkeassa vyöhyk- 
keessä. Useimmat lajit ovat piikikkäitä, useinkin 
kiipiviä t. rentovartisia yrttejä t. pensaita. Leh- 
det ehyet t. liuskaiset. Kukat tav. punaiset t. 
valkeat, usein suuret ja kauniit. Pienet, tav. 
monilukuiset, punaiset, keltaiset t. mustat luu- 
marjat muodostavat erikoppisen hedelmän. Su- 
vun lajien erottelu on erittäin vaikeata, joten 
tarkkaa lajilukua on mahdoton ilmoittaa. Meillä 
9 lajia, joista monet arvokkaita marjakas 
veja, kuten vadelma 1. vattu (JR. idceus), 
mesimarja (R. arcticus) ja muurain (R. 
chamcemorus). Melkein arvottomat hedelmät on 
lillukalla (R. saxatilis). Muutamia harvi- 
naisia, suuria lajeja kasvaa Ahvenanmaalla ja 
Karjalankannaksella (ks. niistä Vattu). Poh- 
jois-amer., 1-2 m korkeaa t u o k s u v a t n k k a a 
(R. odoralus), jolla on suuret, punaiset, tuoksu- 
vat kukat ja pehmeäkarvaiset. 5-liuskaise< lehdet, 
viljellään meilläkin jokseenkin yleisesti puutar- 
hoissa. A". L. 

Rucellai [-tsellffi], G i o v a n n i (1475-1525 I 
it. runoilija. R. oli Medicien sukua ja hänelle 
uskottiin monia Kirkkovaltion luottamustoimia. 
Hänen sepittämänsä näytelmät ,.Rosmomla" 
(1516) ja „Oreste", joista edellinen on Sopho 

kleen „Antigoneen" jäljitelmä, jälkimäinen muo- 
dostus Euripideen näytelmästä ,,Tphigenia Tau 
riissa", ovat ensimäisiS it. murhenäytelmiä, jos 
kin ne ovat pikemmin lyyrillisiä kuin draamalli 
sia. Etevin hänen teoksistaan on opetusruno ,.Le 



259 



Rud — Rudbeckius 



260 



api" (,, Mehiläiset"), vapaa mukaelma Vergiliuk- 
seti „Georgica"n 4:nnestä kirjasta. //. Kr-n. 

Rud [-il-]. 1. Otte R. (k. 1510) i, tansk. soturi ; 
teki ollessaan Borgholmin linnan päällikkönä 
Ruotsin sodan aikana retken Suomeen 1509, jol- 
loin hän perinpohjin ryösti Turun kaupungin (2 
ja 3 p. elok.) vieden saaliinaan m. m. tuomiokir- 
kon kalleudet; kärsien tästä omantunnonvaivoja 
R. teki toivioretken Palestiinaan, josta palates- 
saan hän kuoli. — 2. Otte R. (1520-65), tansk. 
amiraali, otti merisodassa Ruotsia vastaan osaa 
taisteluun (Hännin saaren luona 1564. Tuli 1565 
Tanskan laivaston ylipäälliköksi) mutta joutui 
Bornholmin luona sam. v. taistelussa Klaus Kris- 
terinpoika Hornin johtamaa Ruotsin laivastoa 
vastaan urhoollisen vastarinnan jälkeen tappiolle 
ja kuoli vankeudessa. G. h'. 

Rudagi [rudagi] (k. 943), pers. runoilija, joka 
sepitti vanhimman, sittemmin kadonneen, eepil- 
lisen runoelman uuspersian kielellä. Hänen lyy- 
rilliset runonsa ovat hienoja ja aistikkaita, ja 
omassa maassaan häntä on kautta vuosisatojen 
suuresti ihailtu. //. Kr-n. 

Rudbeck [rudbek] 1. Sai m e 1 a i n e n. Eero 
(1830-67), suom. kansanrunouden tutkija ja kir- 
jailija, yliopp. 1S49, fil. maist. 1857. v.sta 1858 
kymnaasin apulaisena Kuopiossa; kohdisti tie- 
teelliset harrastuksensa suorasanaiseen kansan- 
runouteemme ja julkaisi arvokkaan kokoelman 
..Suomen kansan satuja ja tarinoita" I-IV (1852, 
1854, 1863, 1866), jolion hän itsekin oli koonnut 
aineksia Pohjois-Hämeestä. Tieteellisiä tutkiel- 
mia ovat: „Muinaisten suomalaisten pyllistä me- 
noista" (Suomi 1852), ,,Försök att utreda folk- 
äfventyrets egendomliga karaktär" (Litteratur- 
bladet 1854), ,,Om Finnarnes folkdikt i obunden 
form" (1857). Toimitti lastenlehtiä; ,, Lukemista 
nuorisolle" (1856) ja , .Lasten Suometar" (1857. 
vain alkukuukaudet); näillä ja muilla yleistajui- 
silla julkaisuillaan (suomennoksia ja mokailuja) 
sekä satukokoelmallaan hän suuresti edisti suom. 
kirjakielen kehitystä. 

Rudbeck [rudbek]. 1. Olof R. vanhempi 
(O 1 a vus Rudbeckius pate r) (1630-1702), 
ruots. oppinut. R. harjoitti 
nuoruudessaan erityisesti 
lääke', ieteellisiä opintoja 
ja keksi imusuonet. Opinto- 
matkallaan Hollannissa 
hän tutki kasvitiedeltä ja 
perusti kotiin palattuaan 
Upsalaan kasvitieteellisen 
puutarhan; v. 1658 R. 
tuli ylimääräiseksi ja 1660 
vakinaiseksi lääketieteen 
professoriksi, mutta hänen 
harrastuksensa suuntautui' 
vat kuitenkin etupäässä 
fysiikkaan, liihtit ieteeseen. 
kasvitieteeseen ja mui- 
naistutkimukseen. Erit- 
täin suuret ovat hänen 
alalla ja häntä pidetään 
yhtenä Linnen huomattavimpia edeltäjiä. Hiin 
valmisti aikakautensa suurimman kasvitieteelli- 
sen kuvateoksen ..Campi Elysii" (1701-02). jossa 
enemmän kuin 6,200 kasvilajia oli luonnollisissa 
väreissä ja koossa kuvattuina. Omana aikanaan 
hän kuitenkin saavutti suurimman maineen 




Olof Rudbeck. 
ansionsa kasvitieteen 



muinaistutki jana. Kuuluisassa ruotsiksi ja lati- 
naksi julkaistussa teoksessaan ..Atlantiea. sive 
Manheim, vera Japheti posterorum sedes et pa- 
tria" (1679-1702) K. väitti että Platonin kuvai- 
lema Atlantis oli muinainen Kuotsi ja että 
tämä maa oli maapallon useimpain kansojen alku- 
koti. Nämä rohkeat väitteel ovat viimeinen, 
suurenmoisin ilmaus siitä suurisänmaallisesta 
hengestä, jonka Ruotsin suurvalta-asema oli 
herättänyt J7:nnen vuosis. ruotsalaisissa. Tavat- 
tomassa monipuolisuudessaan R. harrasti myöskin 
käytännöllisiä asioita, perustaen m. m. Upsalaan 
jonkinlaisen teknillisen oppilaitoksen ja sen 
yhteyteen paperimyllyn y. m. laitoksia. [Atter- 
bom, ..Minne af O. R." ; Klemming, ,,Anteek- 
ningar om R:s Atland", Svvederus, ,,0. R." (aika- 
kauskirjassa „Nordisk tidskrift" 1878).] 

2. Olof R. nuorempi (O 1 a v u s Rud 
beckius filius) (1660-1740), oppinut, edel- 
lisen poika; nimitettiin 1692 isänsä eläessä tämän 
seuraajaksi lääketieteen ja botaniikan professo- 
rina; julkaisi Lappiin tekemältä matkaltaan ker- 
tomuksen ., Lapponia illustrata" (1701); harrasti 
sittemmin kielitieteellisiä opinnoita väittäen m. m. 
että lapin kieli oli heprean kielen, suomen kieli 
unkarin kielen sukua; kirjoittanut tältä alalta 
m. m. ..Lapo hebraizans" (1703), ,,Lexicon harmo 
nicum", josta vain pieni näyte julkaistiin 171U 
ja „Specimen usus linguse gothicop" (1717), jossa 
m. m. suomea verrattiin unkariin. 

Rudbeck [rudbek], Ture Gustaf (1714-86) . 
vapaaherra, ruots. virkamies ja politikko; yleni 
sotaväessä 1758 Porin rykmentin everstiksi 176r> 
kenraalimajuriksi; tuli aikaisin huomatuksi ete- 
vänä maanviljelijänä ja valtiopäiväpuhujana; oli 
vv:n 1760-62 valtiopäivillä salavaliokunnan jä- 
senenä ja esiintyi kiivaasti hattuja vastaan, ol- 
len tästä lähtien myssyjen vaikutusvaltaisimpia 
johtajia; v:n 1765 valtiopäivillä maamarsalk- 
kana; 1772 säädyt nimittivät hänet vastoin lakia 
ylikäskynhalt iäksi. Kun vallankumous oli puh- 
jennut elok. sam. v., niin R. koetti saada aikaan 
vastaliikettä, mutta vangittiin ja alistui ; 1773- 
82 maaherrana Upsalassa. J. F. 

Rudbeckius [-heh-], .) oh a n n e s (1581-1646), 
ruots. piispa, Ruotsin suuruudenajan huomatta- 
vimpia miehiä. Tultuaan 
yi oppilaaksi Upsalassa 
R. opiskeli useita vuosia 
Saksassa, etenkin Witten- 
bergissä, missä hänestä 
tuli innokas puhdasoppi- 
suuden mies. V. 1604 hän 
tuli matematiikan profes- 
soriksi Upsalaan, mutta 
siirtyi' pian teologian 
alalle, kilpaillen Joh. Mes- 
seniuksen (ks. t.) kanssa 
yliopiston etevimmän opet- 
tajau maineesta. Eräsiini 
1609 pitämä yliopistoin 
nen puhe »paavillisesta 
orjuudesta" aiheutti kato- 
lisuutta suosivan Messe- J ° nMUiea Rudbeckius. 
niuksen kanssa kiivaan riidan, jolion ylioppilaat 
kin ottivat osaa metelöimällä, niin että halli 
t uksen täytyi poistaa molemmat johtajat l*ps;i 
lasta. R; tuli 1613 hovisaarnaajaksi ja seurasi 

Kustaa 11 Aadolfia tämän sotaretkille Venäjälle. 




261 



Rude — Rudenschöld 



262 



Tultuaan 1619 Vesteräsin piispaksi hän ryhtyi 
monipuoliseen ja suurisuuntaiseen toimintaan, 
jonka kautta hänen hiippakuntansa tuli esi- 
kuvaksi muille 1600-luvun kirkollisessa uudis- 
tuksessa. Hän antoi hiippakunnalleen ansiok- 
ka.an paikallisen kirkkolain („kirkkosäännöt") ; 
vaatimalla luetteloita kaikista hiippakunnan köy- 
histä samoinkuin syntyneistä, kuolleista, vihi- 
tyistä j. n. e. R. tuli kirkollisen kirjanpidon ja 
samalla yleisen tilaston perustajaksi Ruotsissa. 
Erittäinkin hän harrasti pappissivistystä. Hän 
perusti Vesteräsiin Ruotsin ensimäisen kymnaa- 
sin (1623), joka tavallaan myös oli pappissemi- 
naari, ja hankki sille suuren kirjaston sekä kasvi- 
tieteellisen puutarhan; hänen koulujärjestyk- 
sensä merkitsee huomattavaa edistystä Ruotsin 
koululaitoksen kehityksessä, siinä kun pannaan 
erityistä painoa reaaliaineisiin (matematiikkaan, 
fysiikkaan j. n. e.). Myöskin kansanopetuksen 
hyväksi hän toimi. V. 1627 lähetti hallitus 
hänet tarkastamaan Liivinmaan ja Viron kir- 
kollisia oloja, joissa senj aikeen tapahtui suuria 
parannuksia. Kun Kustaa II Aadolf tahtoi 
antaa Ruotsin kirkolle keskushallituksen (,, Con- 
sistorium generale"), jossa maallikkojakin oli 
jäseninä, vastusti R. sitä jyrkästi, viitaten 
Saksan varoittavaan esimerkkiin, miten käy, 
kun valtion ja kirkon rajoja ei pidetä selvillä; 
mutta puolustaessaan kirkon itsenäisyyttä hän 
esitti (varsinkin kirjassaan ,, Privilegiä docto- 
rum") pappisvaltaisia mielipiteitä, jonka joh- 
dosta Axel Oxenstjerna lausui, että hänellä oli 
..lieve p. Pietarin viitasta", eikä hallitus nimit- 
tänyt häntä arkkipiispaksi, vaikka hän kieltä- 
mättä oli valtakunnan etevin piispa ja vaa- 
lissa 1636-37 oli saanut äänten enemmistön. — 
R:n pojista tuli Nicolaus R. (1622-76) 
Vesterasin piispaksi 1670, Johannes R. 
(1623-67) Narvan superintendentiksi ja Pet- 
rus R. (1625-1701) Skaran piispaksi 1692; nel- 
jäs pojista oli kuuluisa Olof Rudbeck van- 
hempi (ks. t.). [Th. Noriin, ,, Johannes Rud- 
heckius" (1871) ; H. Sehtick, ,, Svensk Literaturhis- 
toria" I (1890); B. Rud. Hall, „J. R., en historisk- 
pedagogisk Studie", I. (1911).] J. G. 

Rude [ryd], F r an q oi s (1784-1855), ransk. 
kuvanveistäjä; Cartellier'n oppilas Pariisissa, 
saanut vaikutusta Pugetfstä ja Davidista, työs- 
kennellyt Brysselissä (1815-27) ja Pariisissa. R. 
on viime vuosisadan Ranskan suurimpia ja vai- 
kutusvaltaisimpia mestareita, joka vapautti 
maansa kuvanveiston uusklassillisesta akateemi- 
sesta tyylittelystä ja toi sen sijaan maalaukselli- 
sen luonnonkäsittelyn. Tämän välityssuunnan 
mestariteos on R:n kuuluisa, enemmän barokkia 
kuin antiikkia muistuttava .korkokuva-ryhmä ,, Va- 
paaehtoisten sotaanlähtö 1792" 1. ,,La Marseil- 
laise" (1836, l'Arc de Putoilen seinällä, Parii- 
sissa), jossa isänmaallispateettinen innostus on 
saanut mitä pontevimman taiteellisen muodon. 
Itsenäisin R:n teoksista on Napoleon I:n pat- 
sas (1846, Fixin'iu metsässä Dijon'in läheisyy- 
dessä), jossa keisari on kuvattu lepäävässä asen- 
nossa kuolemanunestaan heräävänä. R:n aikai- 
semmista teoksista, joilla hän ensiksi herätti huo- 
miota, mainittakoon ,,Mercurius kiinnittää sii- 
vet jalkaansa" (1827) ja erittäin tuoreesti ja si- 
rosti muovailtu »Napolilainen kalastajapoika" 
(1833, molemmat Pariisin Louvressa). R. on li- 



säksi tehnyt muistopatsaita (esim. G. Monge, 
1848, Beaunessa. ja kenraali Ney, 1853, Parii- 
sissa), hauta- ja rintakuvia y. m. [C. A. Rosen- 
berg (1884), A. Bertrand (1888) ja L. de Four- 
caud (1904).] E. Ui. 

Rudeen [-d&n], Torsten (1661-1729), ruots. 
piispa, runoilija; tuli 1692 runouden professo- 
riksi, 1706 jumaluusopin professoriksi ja tuomio- 
rovastiksi Turkuun, 1708 Karlstadin superinten- 
dentiksi ja 1716 Linköpingin piispaksi; julkais- 
sut m. m. ,,Finska Helicons underdänige fägne- 
sänger" (1704) ; huomattavampia ovat hänen käsi- 
kirjoituksina säilyneet lyyrilliset runonsa; hä- 
nen lapsensa aateloitiin 1719 nimellä Ruden- 
schöld (ks. t.). [A. Hultin, „T. R." (1902).] 

Rudenschöld [rudensölä]. 1. Karl R. (1698- 
1783), kreivi, valtaneuvos. kirjailija, piispa 
T. Rudeenin poika; toimi kauan aikaa dip- 
lomaattisella alalla, m. m. Ruotsin lähetti- 
läänä Puolassa ja Berliinissä, missä joutui 
läheisiin suhteisiin Fredrik II :een. V. 1756 
R. tuli hovikansleriksi, 1758 kauppakollegin pre- 
sidentiksi, oli valtaneuvoksena 1761-65 ja 1769- 
72; tuli tunnetuksi myöskin etevänä puhujana 
ja kirjailijana; julkaissut m. m. ..Tai om svenska 
spräkets art och nu varande bruk" (1772). [Ruot- 
sin akatemian toimitusten 22 :ssa osassa Fran- 
zenin muistokirjoitus.] 

2. Ulrik R. (1704-65), ruots. taloustieteilijä 
ja runoilija, piispa T. Rudeenin poika, harjoitti 
taloudellisia opintoja ulkomailla säätyjen kustan- 
nuksella. Kuului v:sta 1737 toimikuntaan, jonka 
tuli antaa lausuntoja Suomen taloutta koskevissa 
kysymyksissä, ja oleskeli sitä varten Suomessa. 
Otti myös osaa valtiopäiviin. Kauppakollegin ases- 
sori 1746. R. herätti huomiota kuningattaren syn- 
tymäpäivän kunniaksi julkaisemallaan runolla 
(1727). Yleensä R:n runot ovat viehättäviä ja 
todistavat huomattavia runolahjoja. — Julkaisi 
myös useita taloudellisia kirjoitelmia, esim. met- 
sien hoidosta (1748), tehtaista (1756) y. m. Hä- 
nen Suomen taloudellisti oloja koskevan laajan 
mietintönsä on Suomen historiallinen seura ny- 
kyisin julkaissut (,, Todistuskappaleita Suomen 
historiaan", VI, 1899). 

3. M a g d a 1 e n a Charlotta R. (1 7('»6- 
1823), valtaneuvos ja kirjailija kreivi Kaarle 
R:n tytär, edell :n veljentytär; tuli Kustaa III: n 
sisaren Sofia Albertinan hovineidiksi ja herätti 
suurta huomiota kauneudellaan sekä sukkeluu- 
dellaan, mutta myös kevytmielisyydellään. Hän 
tuli K. M. Armfeltin rakastajattareksi ja sekaan- 
tui Kustaa IV :n Aadolfin holhoojahallituksen ai- 
kana valtiollisiin vehkeisiin välittämällä Arm- 
feltin ja hänen ystäväinsä kirjeenvaihtoa hei 
dän puuhatessaan holhoojahallituksen ja erittäin 
Reuterholmin kukistusta. Kun salaliitto paljas- 
tettiin, kohdeltiin neiti R:iä hyvin ankarasti; 
hänet tuomittin kuolemaan ja hän sai seisoa te- 
loitustavalla; kuolemanrangaistus muutettiin van- 
keudeksi (1794). Kaarle herttuan ankaruuteen lie- 
nee vaikuttanut myös kostonhalu, koska neiti R. 
oli hylännyt hänen rnkkaudentarjouksensa. V. 
1796 neiti R. laskettiin vapaaksi, mutta sukunsa 
hylkäämällä kevytmielisen elämiinsä tähden hän 
sittemmin eli ajoittain suuressa kurjuudessa, 
osaksi ulkomailla. On jättänyt jälkeensä muis 
tiinpanoja elämästään. G. R. 

4. Torsten R. (1798-1859). kreivi, yhteis 



263 



Ruderaatit— Rudolf 



264 



kunnallinen kirjailija, kansanopetuksen järjes- 
täjä. E. toimi aluksi upseerina, sittemmin maan- 
viljelijänä ja opettajana. Vv. 1845-46 hän jul- 
kaisi huomiota ansaitsevat kirjoituksensa sääty- 
kierrosta: „Tankar oin standscirkulation" ja 
..Tankar nm ständscirkulationens verkställighet". 
Säätykierto oli hänen mielestään omansa ehkäi- 
semään vahingollisen liikaväestön syntymistä 
herrasluokassa ; se saattoi jokaisen siihen sää- 
tyyn, johon hänen luonnonlahjansa tekivät hänen 
sopivaksi. Säätykierron aikaansaamiseksi oli 
välttämätöntä luopua monesta vanhasta ennakko 
luulosta, ja antaa kasvatuksessa ruumiilliselle 
työlle tilaa kirjallisten opintojen rinnalla. Aat- 
teensa toteuttamiseksi R. piti tarpeellisena kansa- 
koulun uudistamisen sellaiseksi että se saattoi 
olla yhteisenä pohjakouluna kaikkien yhteiskunta- 
luokkien lapsille. R. omistikin viimeiset vuo- 
tensa yksinomaan kansanopetuksen asialle aut- 
taen useita seurakuntia niiden kansakoululaitok- 
sen järjestämisessä: muita julkaisuja: ..Tankar 
om vär tids samhällsfrägor" (1848. 1850) ja 
..Svenska folkskolans praktiska ordnande" (1856). 

Ruderaatit (lat. rftdus = sora) . kasvit, jotka 
kernaimmin kasvavat asuntojen lähellä, rikka- 
ja soraläjillä, tunkioilla, pihoilla, kaduilla, tien- 
vierillä j. n. e. Usein käytetään nimitystä myös 
laajemminkin, tarkoittamaan yleensä varsina i 
silla kulttuuripaikoilla kasvavia kasveja. K. L. 

Rudimentti (lat. rudime'ntum = alkuyritys, 
opinalkeet, < rudis = raaka, harjaantumaton). 
alku. ensi alkeet; alkeellinen, kehittymätön t. 
surkastunut elin t. kasvinosa, ks. Surkastu- 
in a t. — E u d i m e n t ä ä r i n e n. alkeellinen, 
surkastunut. 

Rudin [-'in]. Erik Georg Valdemar 
Napoleon (s. 1833), ruots. jumaluusoppinut. 
Tultuaan 1851 ylioppilaaksi R. liittyi Upsalassa 
opiskellessaan ylioppilaiden keskuudessa alkanee- 
seen evankelishenkiseen herätysliikkeeseen ja 
antautui, suoritettuaan 1857 filosofiantohtorin- 
tutkinnon, jumaluusopilliselle alalle. Vv. 1859-69 
hän toimi „Evangeliska fosterlandsstiftelsen"in 
palveluksessa. v:sta 1S61 alkaen sen Johanne- 
lundissa olevan lähetyskouhm johtajana. Siirryt- 
tyään 1869 papiksi Klaran seurakuntaan Tuk- 
holmassa hän alkoi herättää huomio; a uskonnol- 
lisena puhujana. V. 1872 hän tuli Raamatun 
selitysopin dosentiksi Upsalan yliopistoon. 1874 
jumaluusopin apulaiseksi ja Näsin kirkkoherraksi. 
1877 jumaluusopin tohtoriksi ja Raamatun selitys- 
opin ylim. professoriksi, 1892 saman aineen vak. 
professoriksi, pysyen viimemainitussa virassa 
v:een 1900, jolloin täysin palvelleena erosi. 
V. 1S95 E. valittiin Viktor Rydbergin jälkeen 
Ruotsin akatemian jäseneksi. E:n vaikutus Euot- 
sin uskonnolliseen ja kirkolliseen elämään vii- 
meisinä vuosikymmeninä on hyvin huomattava. 
Liittyen jumaluusoppineena lähinnä J. T. Beekin 
alkuunpanemaan raamatulliseen suuntaan ja 
hankittuaan itselleen laajoilla opinnoilla, ulko- 
maanmatkoilla ja käytännöllisellä työllä moni- 
puolisen sivistyksen hän on yliopiston opettajana, 
uskonnollisena puhujana, kirkolliskokousten jäse- 
nenä, kirjailijana ja monissa muissa toimissa 
edustanut suurella menestyk-rllii aitoperäisen 
kristillisyyden periaatteita nykyaikaisessa yhteis- 
kunnassa. Hänen käsitystään edistyksen vaati- 
muksista kuvaa m. m. hänen 1888 kirkollis- 



kokouksessa tekemänsä' ehdo'.u> papinvalan vaih- 
tamisesta lupaukseen. Erittäin suuri on ollut 
hänen persoonallinen vaikutuksensa ylioppilaihin. 
E:n kirjoituksista mainittakoon: ,.Ord fran 
altaret" MI (1873-81). „Evighetsvinkar, pre- 
dikningar öfver kyrkoärets texter" (1872-75, 
uusi pain. 1878. uusi sarja 1883-89). ..Sören 
Kierkegaards person och författareskap" 1(1880). 
„Innehallsöfversikt af de särskilda evangelierna" 
(1S81), ,,De mindre profeterna öfversatta och 
utlagda" l-III (1881-87), „Uppsatser i teologiska 
oeli kyrkliga ämnen" (18S5-88). I. J. P-ii. 

Rudini [-%'•], Antonio Starabba (1839- 
190S). markiisi, it. valtiomies; sisilialaisena E. 
Oli 1S59 jäsenenä vallankumouskomiteassa, joka 
valmisti tietä 6aribaldi'lle; toimi sittemmin Pa- 
lermossa pormestarina ja prefektinä, 1868 pre- 
fektinä Napoli'ssa; 1869 sisäasiainministerinä: 
v:sta 1S70 jäsenenä edusta jakamarissa, missä 
v:sta 1886 oli oikeiston johtajana: pää- ja ulko- 
asiainministerinä 1891-92, jolloin kolmiliitto uu- 
distettiin ja valtion raha-asioiden parantamiseksi 
turvauduttiin säästäväisyyspolitiikkaan; 1896-98 
uudelleen pääministerinä. J. F. 

Rudis (lat.) ks. Rudimentti. 

Rudkobing [rUd-J, kaupunki Tanskassa, Lan- 
gelandin länsirannalla, saaren ainoa kaupunki: 
3.766 as. (1911). — Keskiaikainen kirkko, Fred 
r ; k VII:n muistopatsas. — 0rstedin synnyin 
kaupunki. 

Rudolf, saks. kuninkaita ja keisareita. 

1. E. (k. 1080), Schwabenin herttua, kapinal- 
listen ruhtinasten valitsema keisari Henrik IV :n 
vastakuninkaaksi, lupasi vaalitilaisuudessa, että 
ruhtinaat vastedes saisivat oikeuden valita Sak- 
san kuninkaan. Saatuaan joitakuita voittoja 
Henrikistä R. joutui tappiolle ja haavoittui kuo- 
lettavasti Hohenmölsenin taistelussa. 

2. R. I Habsburgilainen (1218 91). Sak 
san kuningas, hallitsi v:sta 1273; Habsburgin 
kreivin Albrekt Viisaan poika, peri isänsä maat 
1239. Piti sen ajan taisteluissa uskollisesti Ho- 
henstaufien puolta ; lisäsi alueitaan, niin että hä- 
nellä vihdoin oli hallussaan nyk. saksalainen 
Sveitsi sekä Ylä-Elsass. Cornvralfisin Rikardin 
kuoltua R. valittiin Saksan kuninkaaksi. Ollen 
järkevä, käytännöllinen ja toimelias ruhtinas R. 
luopui edellisten hallitsi jäin Ttalian-politiikasta 
pyrkien vain siihen, mikä oli mahdollista saa 
viittaa. Hän tahtoi varsinkin peruuttaa menete- 
tyt kruununtilat sekä pakottaa vasalleja tun- 
nustamaan hänen ylivaltaansa. Kun Böömin Ot- 
tokar (ks. t.) ei tahtonut tähän taipua, riisti R. 
häneltä 1276 Itävallan. Steiermarkin. Kärntenin 
ja Krainin; Böömistä ja Määristä Ottokarin täy- 
tyi vannoa vasallinvala. Uudestaan syttyneessä 
taistelussa Ottokar voitettiin ja kaatui Marcli- 
feldin kentällä 1278. Itävallan, Steiermarkin ja 
Krainin R. jätti pojilleen perustaen siten Habs 
burg suvun itävaltalaiset perintömaat. Saksan 
valtakunnassa R. innolla puuhasi rauhan lujit- 
tamisia hävittämällä useat rosvoritarien linnat. 
Yksinkertaisten tapainsa ja suopean olemuksensa 
tähden 1!. nautti suurta kansansuosiota. 

:;. R. II (1552-1612i. saks.-roomal. keisari, hali. 
v:sta 1576, Maksimilian II :n poika, Unkarinku- 
ttingas v:sta 1572. Böömin kuningas v:sta 1575. 
valittiin keisariksi isiinsä kuoltua. R. suosi lie 
teitä ja taiteita ja kutsui hoviinsa m. m. Tyge 



265 



Rudolf— Ruge 



266 



Brahen ja Keplerin, mutta vähitellen hänessä ke- 
hittyi mielisairaus, joka teki hänet kykenemät- 
tömäksi hallitsemaan ; hän vetäytyi yksinäisyy- 
teen ja joutui kokonaan suosikkiensa johdetta- 
vaksi. R:n suosimaa katolista reaktsionia pro- 
testantit asettuivat vastustamaan; viholliset puo- 
lueet muodostivat aseellisia liittokuntia, unionin 
ja liigan, ja Saksan valtakunta joutui täydelliseen 
sekasortoon. Samoin kävi Italian perintömaissa. 
Turkkilaisia vastaan sodittiin huonolla menes- 
tyksellä, ja Unkarissa syttyi kapina Bocskayn 
(ks. t.) johdolla. Kun R. itse ei tehnyt mitään 
vaaran torjumiseksi, ryhtyivät hänen sukulai- 
sensa hallituksen johtoon, ja hänen veljensä Mat- 
tias riisti häneltä 1608 Unkarin, Itävallan sekä 
Määrin. Säilyttääkseen Böömin R. myönsi sikä- 
läisille protestanteille uskonvapauden n. s. ma- 
jesteettikirjalla 1609. mutta 1611 Mattias pa- 
kotti hänet vuotuista eläkettä vastaan luopumaan 
Bööminkin kruunusta. G. R. 

Rudolf, Frans Karl Josef (1858-89) , 
Itävallan arkkiherttua ja kruununprinssi, kei- 
sari Frans Josef I:n ja keisarinna Elisabetin 
ainoa poika, oli lahjakas ja sai huolellisen kasva- 
tuksen, harrasti varsinkin sota- ja luonnontie- 
teitä. Nai 1SS1 Stephanien. Belgian kuninkaan 
Leopold II :ii tyttären, mutta avioliitto ei tullut 
onnelliseksi. Kuoli äkkiä Meyerlingin metsästys- 
linnassa yhdessä rakastajattarensa, vapaaherra- 
tar Vetseran kanssa tavalla, jota ei ole täydel- 
leen selvitetty. Kirjoitti muutamia matkakerto- 
muksia ja suunnitteli suurta. Itävalta-Unkaria 
kuvaavaa teosta : .,Die tfsterreichisch-Umrarische 
Vfonarchie in Wort und Bild" (1886-1902). 

G. R. 

Rudolfin taulut (t ab u 1 se R u d o 1 p li i n a?) . 
Keplerin 1627 laatimat kiertotähtitaulut. ks. 
Kepler. 

Rudolf-järvi (Basso Narok = ..tumma vesi"), 
laskujoeton järvi Itä-Afrikassa, suurimmaksi 
osaksi Englannin Ttä-Afrikassa (pohjoiskärki kuu- 
luu v:sta 1907 Abessiinialle). on syntynyt pit- 
kään, etelästä pohjoiseen kulkevaan itä-afrikka- 
laiseen hautaan, n. 280 km pitkä, 60 km leveä, 
9,000 km 2 , pohjoispäässä, johon laskee Omo-joki. 
sangen matala, etelässä syvempi ; tiedot sen kor- 
keudesta (yi. merenp.) vaihtelevat. Muutamia pie- 
niä tuliperäisiä saaria. Vesi vähäsuolaista. Ran- 
nikot autiot, erämaanluontoiset. monta sammu- 
nutta tulivuorta. Pohjoisrannikko suoperäistä. 
Itärannikko on melkein asumaton, länsiranni- 
kolla kuljeskelee paimentolaisia. — R :n löysivät 
Teleki ja Höh n el 1888. E. E. K. 

Rudolstadt [rudolstat], kaupunki Keski-Sak- 
sassa. Sch\varzhurg-Rudolstadtin ruhtinaskunnan 
pääkaupunki. Weimarista etelään, kauniissa seu- 
dussa Thuringerwaldin pohjoisjuurella, Saalen 
vas. rannalla: 12.9)57 as. (1910; protestantteja). 
— Ruhtinaalliset ITeideckshurc;in ja Ludwigs- 
burgin linnat, 4 kirkkoa, Rudolsbad-kylpylaitos ; 
lukio, opettajaseminaari, teknillinen oppilaitos. 
kauppakoulu, kirjasto (yli 65,000 nid.), teatteri. 
Keskusvirastojen asuinpaikka. — Harjoitetaan 
kemiallista, posliini- y. m. teollisuutta. — R. mai- 
nitaan ensi kerran 800. Tuli 1 ri3f> Schwarzburgin 
ruhtinaalle. Maakreivi Fredrik poltti sen 1345. 
Uskonpuhdistus pantiin toimeen 1532. (E. E. K.) 

Rudom ,/>»-/. t manttaalin suuruinen rälssi- 
tila Lappträskin pitäjässä lähellä Lappi raskin 



rautatieasemaa. Tila on ollut Wildeman-, af Ene- 
hjelm-, Langenskjöld-, Gylling-, Krook-, Creutz- 
ja Liljeblad-suvuilla. Nykyään (1915) se on 
kauppaneuvos J. Askolinin perillisten hallussa. 
Päärakennus on 1700-luvulta. A. Es. 

Rudorff, Adolf Friedrich (1803-73), 
saks. lainoppinut, toimi professorina Berliinissä. 
Julkaissut: „Recht der Vormundschaft" (1832-34), 
„Röm. Rechtsgeschichte" (1857-59), „Fr. K. v. Sa- 
vigny" (1863). 

Rudra, muinais-int. jumala, jonka ajateltiin 
liikkuvan vuoristossa, missä hänen surmaava 
nuolensa kohtaa sekä karjaa että ihmisiä. Häntä 
pelättiin sentähden suuresti, ja hänelle uhrattiin 
vain siinä toivossa, että säästyttäisiin hänen 
vihaltansa. Hän kuului intialaisten jumalien 
asuras-ryhmään, joissa demoniset piirteet ovat 
vallitsevina. E. K-a. 

Rueda [-e'-], Lope de (n. 1500-n. 67), esp. 
näytelmänkirjoittaja, teatterinjohtaja ja näytte- 
lijä, jonka kukoistusaika on 1544-66. Hänen teok- 
sistaan mainittakoon huvinäytelmät ..Eufemia", 
..Armelina", ,,Los enganos" ja ,,Medora", osittain 
runopukuiset, osittain suorasanaiset paimenkes- 
kustelut „Coloquios", kansanelämän kuvaukset 
(pasos) sekä runomuotoinen vuorokeskustelu 
,,Dialogo de Cas ealzos". R:n teokset julkaistiin 
1567-88 yhteisnimellä „E1 deleitoso". E. Kr-». 

Rufidschi (Rufiji), joki Saksan Itä-Afrikassa, 
syntyy Livingstone-vuoristosta tulevista Lmvego 
ja Ulanga nimisistä lähdejoista, virtaa aluksi 
koillista, sitten, saatuaan vas. suuren Ruaha nimi- 
sen lisäjoen, itää kohti, laskee vastapäätä Mafian 
saarta 65 km leveän, monihaaraisen suiston kautta 
Intian valtamereen. Kuljettava vain suupuolella. 

Rufinus frufi'-], itäroomal. valtiomies, syntyi- 
sin Akvitaniasta, v:sta 390 magister officiorum 
ja v:sta 392 pra?feetus prretorio. Theodosius 
Suuren määräämänä Arkadioksen suojelijaksi R. 
viimemainitun noustua valtaistuimelle 395 oli 
todellinen hallitsija ; turhaan hän kuitenkin koetti 
saada tyttärensä nuoren keisarin puolisoksi. 
R., joka m. m. oli tehnyt itsensä vihatuksi saa- 
liinhimonsa vuoksi, murhattiin sain. v.. kenties 
vastustajansa Stilikhon aloitteesta. E. R-n. 

Rufus ks. C u r t i u s Rufus. 

Rugarvi ks. Rukajärv i. 

Ruge /-»-/. Arnold (1803-80), saks. kirjai- 
lija ja politikko; istui ylioppilaana viisi yuotta 
linnavankeudessa senvuoksi, että oli ottanut osaa 
Bursehenschaftiin (ks. t.) ; asettui 1832 dosentiksi 
Hallen yliopistoon; julkaisi v:sta 1837 aika- 
kauskirjaa ,,Hallesche Jahrbiieher", sittemmin 
»Deutsche Jahrbiieher"; se lakkautettiin 1S42. 
minkä jälkeen R. muutti Pariisiin; julkaisi siellä 
viidessä K. Marxin kanssa aikakauskirjaa 
„Deutsch-französisehe Jahrbiieher" (2 vhk.), 
mutta erosi pian Marxista, jonka sosialismia ei 
hyväksynyt. Otettuaan 1848-49 osaa Saksan 
vallankumousliikkeeseen m. m. äärimäisen vasem- 
miston jäsenenä Frankfurtin parlamentissa hänen 
täytyi 1850 paeta Englantiin; oltuaan jonkun 
aikaa Ma/.zini'n y. m. Lontoossa perustaman 

eurooppalaisen vallankumouskomitean jäsenenä 
asettui Brightonin kaupunkiin; sai v:sta 1877 
Saksan valtakunnalta vuotuisen apurahan tunnus- 
tukseksi toiminnastaan Sak-an yhteyden liyväksi. 
Julkaisuja: „Aus friiherer Zeit" (1863-67), muu- 
tamia kertomuksia, näytelmiä y. m. J. F. 



2ln 



Rugilaiset — Ruija 



208 



Rugilaiset 1. rugit, germ., gootteihin lukeu- 
tuva kansa, joka alkuaan asui Oderin suulla, sit- 
ten keskisen Tonavan varsilla kuuluen Attilan 
valtaan. Odovakar. mahdollisesti itse rugilainen, 
vangitutti 487 heidän kuninkaansa Fevan, jolloin 
osa kansasta pakeni itägoottien luo ja sitten hei- 
dän kanssansa tuli Italiaan. A*. G. 

Rugnola, maatila Kemiön pitäjässä n. 7 km 
kirkolta pohjoiskoilliseen, käsittää 1 verotilan ja 
'■'< rälssitilaa, yhteensä 3 5 /g manttaalia. E. mai- 
nitaan jo keskiajalla. Ennen v. 1442 Hakan 
Frille oli lahjoittanut sen Pyhän ruumiin altta- 
rille, jonka kuoriin hänet sen johdosta haudat- 
tiin. 1500-luvun alussa R. oli Bitz- ja Fincke- 
suvuilla, 1593-1601 omisti sen eräs Torkel Antin- 
poika, 1600-luvun alkupuolella se kuului Joen- 
suun Horneille, 1700-luvulla m. m. Johnstone- 
suvulle ja viimeksi se on ollut Wrede- ja Armfelt- 
suvuilla. Nvk. omistaja (1915) J. \V. Wikman. 

A. Es. 

Rugoosit (Tetracorallia), sukupuuttoon kuol- 
leita paleozooisen maa'lmankauden korallieläimiä, 
joiden ruumiin pohjalukuna, oli 4. 

Ruha, ratsuvelvollinen säteri Orimattilan pitä- 
jässä Porvoonjoen rannalla 16 km Orimattilan 
asemalta Lahden-Loviisan radalla etelälounaaseen, 
käsittää päätilan lisäksi 4 verotilaa, yhteensä 
2 manttaalia, lähes 3.000 ha. Meijeri. — R:n 
omisti 1600-luvun lopulla eversti G. J. Wrede ja 
hänen kuoltuaan 1695 hänen tyttärensä Elsa ja 
tämän puoliso eversti A. J. Gjertta (k. 1739). 
1740-luvulla E. joutui kapteeni Henrik Lövingille, 
joka perusti tilalle 1746 lammastarhan, hank- 
kien siilien lampaita Espanjasta saakka, sekä 
vähää myöhemmin pienen verkatehtaan.. Nämä 
laitokset eivät kuitenkaan oikein kannattaneet 
huonon menekin tähden. Löving-suvulta R. jou- 
tui naimisen kautta majuri Henrik Töllille liiiii 
o. s. Löving) ja häneltä 1830-luvulla kapteeni 
L. M. Björkenheimille, jonka tyttären myötäjäi- 
sinä tila siirtyi kreivi Adolf Aminoffille. Nykyään 
(1915) R. on tilanomistaja A. Jokisen hallussa. 
— Vanhan puiston ympäröimä, 1903 uusittu, 
päärakennus on 1750-luvulta. A. Es. 

Ruhjevamma, kontusioni (lat. co)i1usio), sel- 
lainen ruumiinloukkaus, jossa kudokset joltakin 
kohden ovat tylsän esineen vikuuttamia (vasta- 
kohta: esim. terävän aseen synnyttämä haava). 
R. saattaa olla asteeltaan hyvin erilainen; mil- 
loin on vain iho vioittunut, niin että syntyy 
mustelma, milloin sen alla olevat kudoksetkin 
ovat turmeltuneet, niin että repeytyvät ja ehkäpä 
kuoleutuvat, milloin voi sysäys kohdata syvem- 
mälläkin olevia luita ja elimiä, aiheuttaen luun 
murtumisia, sisällisiä verenvuotoja y. m. elinten 
vikaantumisia. Hoito riippuu kokonaan vamman 
laadusta ynnä siitä ruumiinosasta ja elimestä, 
joka on vioittunut. M. O /;. 

Ruhla [rulaj, kaupunki Keski-Saksassa Thii- 
ringervvaldissa, Gothasta länteen, puoleksi Sach- 
sen-Weimarin. puoleksi Sachsen-Koburg Gothan 
alueella; '7,017 as. (1905). — Suurherttuallinen 
metsästyslinna (nvk. Kurhaus), museo. Barjoi 
tetaan tunnettua piipputeollisuutta, lisäksi valmis 
tetaan leikkikaluja, rasioita, taskukelloja y. m. s. 
■ — Oli keskiajalla kuuluisa asesepistään. 

Ruhnken [ruskan], David (1723-98), saks. 
filologi, v :sta 1761 historian ja puhetaidon pro 
fessorina Leidenissä, v:sta 1774 myös kirjaston 



hoitajana. K. oli erittäin terävä kriitikko ja 
huomattavimpia latinisteja. Hänen teoksistaan 
mainittakoon ,, Epistola* criticoe" (1749-51) sekä 
useat kreik. ja roomal. tekstijulkaisut. E.R-n. 

Rulioparlamentti (engl. rump parliament) 
ks. Pitkä parlamentti. 

~Ru.hr [rilrj, joki Länsi-Saksassa, Westfalenissa 
ja Reinin-maakunnassa. Reinin lisäjoki oik.. 
alkaa Winterhergiltä, virtaa läntistä pääsuuntaa, 
laskee Duisburgin (Ruhrortin) kohdalla Reiniin : 
235 km, vesialue 4.470 km 2 . Suurimmat lisä joet ; 
Möhne (jonka poikki kulkeva, 1913 valmistunut 
638 m pitkä laaksosalpa patoo 130 milj. m 3 vettä 
sisältävän järven) oik., Wenne, Ilonne. Lenne ja 
Volme vas. — R. on kuljettavaa 76 km. Koska 
R. virtaa Saksan rikkaimman kivihiilialueen 
(R e i n i 1 ä i s-w e s t f a 1 e n i 1 a i s e n 1. R:n 
kivihiilialueen) halki, on liikenne sen 
suupuolella tavattoman suuri; sen suussa olevat 
satamalaitteet (Duisburg-Ruhrort) ovat Euroopan 
sisäjokisatamain suurimmat. V. 1912 sinne tuo- 
tiin 8,2 milj. ja sieltä vietiin 16,6 milj. ton. 
tavaraa. Ennen itsenäinen kaupunki Ruhrort 
(41.416 as. 1905; suurenmoista rauta- ja teräs- 
teollisuutta) yhdistettiin 1905 Duisburgiin. R:n 
kivihiilialueella (jossa kivihiilikerrokset peittä- 
vät n. 900 km 2 ) olevista suurista, etupäässä 
rauta- ja terästeollisuutta harjoittavista kau- 
pungeista mainittakoon Dortmund (josta Emsiin 
johtavaa kanavaa myöten lähetetään paljon kivi- 
hiiltä), Bochum, Gelsenkirchen, Essen. Miilheim. 
Duisburg. Tavattoman taajaa rautatieverkkoa 
myöten 1913 kuljetettiin päivittäin 35,000 vaunun- 
lastillista kivihiiltä. E. E. K. 

Ruhss ■ [rusj ks. B o d e n-j ärvi. 

Ruhtinas (ruots. furste. saks. Furst), 1) hal- 
litsija yleensä, 2) hallitsi japerheen ei-ballitseva 
jäsen (prinssi), 3) ylhäisimmän aatelin jäsen 
eräissä maissa, esim. Saksassa, Venäjällä (kujasi. 
Ranskassa (prince), Italiassa (principe), 4) eräi- 
den Saksan valtioiden (Reuss, Selnvarzburg, Lippe 
ja Waldeck), Liechtensteinin ja Monacon hallit- 
sijani arvonimi; näinä alueet ovat ruhtinas- 
kuntia. — Ruotsissa r:n arvo on annettu kaksi 
kertaa (suvuille Hessenstein ja Puthus) ; Suo- 
messa otettiin keisarin käskystä ritarihuoneen 
kirjoihin ven. ruhtinassuku Mensikov. J. F. 

Ruhtinaskunta ks. Ruhtinas. 

Ruliu ks. E u n ö. 

Ruhvi (ruots. mff), väestön asuntohuone 
isoissa aluksissa. Euvipursissa ja muissakin pie- 
nemmissä aluksissa, joissa on vain yksi yhteinen 
suojus, nimitetään sitäkin r:ksi. /■'. W. /.. 

Ruija. 1. Norjan Laiiin suom. nimitys. 
norj. F i n m a r k e n (norjan kielessä fin = lappa 
lainen). R. käsittää varsinaisen K.u i j a n a m ti n 
(ks. Finmarken) lisäksi osan Tromssan 
amtia, nimittäin Malangeniin asti, jossa aikoi- 
naan on ollut Norjan valtakunnan pohjoisraja 
ja josta silloinen Fiiiniork (= Lappi) alkoi. Pinta- 
ala n. 67.400 km 2 , suurin pit. Vuoreijasta 
Malangeniin n. 450 km; n. 64,100 as. (1900). 
joista lappalaisia 17.200 ja suomalaisia (kvcener) 
ii 7oii. sekä" suomalais-lappalais-norj alaista seka- 
kansaa u, 8,000 henkeä. Suomalaisten lukumää- 
rää osoittava luku ei kuitenkaan samalla osoita 
K:n suomeapuhuvan tai osaavan väestön luku 
määrää, joka yleensä lasketaan lähes puoleksi 
li:ii koko väestöstä; suomalais-lappalais-norjalai- 



269 



Ruija 



270 



nen sekalainsa puhuu nimittäin suurimmaksi 
osaksi suomea ja monet lappalaisista (varsinkin 
Varangin puolessa) ovat täysin suomenkielen- 
t:iitoisia, vieläpä useat norjalaisistakin. Lukui- 
sissa kylissä suomalaiset muodostavat runsaasti 
puolen asujamistoa (niinkin etäällä kuin Kjel- 
vikin kylässä Mageron saarella). Vakinaisten 
suomalais-asukkaitten lisäksi oleskelee R:ssa vuo- 
sittain lukuisasti suomalaisia tilapäisesti kalan- 
pyynnissä; viime vuosikymmeninä on kuitenkin 
näiden luku huomattavasti vähentynyt. R:n suo- 
malaiset, niin vakinaiset kuin tilapäisetkin, ovat 
kotoisin enimmäkseen Kemin ja Oulun kihlakun- 
nista, Tornion jokilaaksosta (rajan molemmilta 
puolin) sekä myös Kajaanin kihlakunnasta. 
1700-luvulla ei tiettävästi vielä R:ssa ollut suo- 
malais-asutusta ; siirtyminen sinne alkoi toden- 
näköisesti vasta 1800-luvun alkupuolella, käyden 
pian kuitenkin jo niin runsaaksi, että 1845 R:ssa 
oli 2,687 vakiuaista suom. siirtolaista. Vv. 1845-55 
oli R:aan muuttaminen suurimmassa vauhdissa; 
viimemain. v. oli suom. siirtolaisten lukumäärä 
siellä 4,470, v. 1875 5,782 ja v. 1900 6,700. Nor- 
jan hallitus on viime aikoina kaikin tavoin 
koettanut vaikeuttaa suomalaisten elinehtoja 
R:ssa ja ryhtynyt tarmokkaasti rajoittamaan 
suomalaisuuden suurempaan valtaan pääsemistä 
siellä. — Pääelinkeinona rannikolla on k a 1 a s- 
t u s ja tärkeimpänä kalana turska monine 
eri lajeineen (seiti, hyysa y. m.). Vuoden tär- 
kein merikalastusaika, huhti-kesäkuu, tuottaa tav. 
4-7.5 milj. mk. (v. 1906 6,947,220 mk.) ; varsin 
tärkeä myöhempänä kesäaikana on myös n. s. 
..kesä- 1. kotikalastus", jonka saaliilla enimmäk- 
seen tehdään vaihtokauppaa ven. (Arkangelista 
y. m.) laivurien kanssa, vaihtamalla kalaa pää- 
asiallisesti ruisjauhoihin (tav. saadaan niitä 
20 kg 16-40 kg :11a turskaa, 30-80 kg :11a seitiä 
[saitaa] ja liyysaa). Arvioitaessa kesäkalastus 
tav. n. 3,5 milj. mk:ksi ja jokikalastus (lohta 
y. m.) vähintään 280,000 mk:ksi, lasketaan R:n 
kalastuksen tuottavan vuosittain 7,8-ll,a milj. mk., 
lukuunottamatta vielä sitä määrää, mikä saa- 
liista jää suorastaan jokapäiväiseen elämiseen. 
Valaanpyynti oli aikoinaan myös tärkeänä 
elinkeinona, mutta v:n 1902 asetuksella se kiel- 
lettiin 10 :ksi v :ksi Norjan rannikolla ja 1912 
jälleen 10 :ksi v :ksi. Poronhoito (järvi- ja 
jokikalastuksen ohella) on R:n sisä-osien asuk- 
kaitten tärkein elinkeino; porojen lukumäärä 
1907 n. 110,000. Kotieläimiä 1900: n. 1,300 
hevosta, n. 20,000 nautaa, n. 35,000 lammasta. 
n. 7,000 vuohta. Viljelyskasveista on 
ainoastaan peruna huomattava. Ohraa on vil- 
jelty hiukan niinkin pohjoisessa kuin Alattion- 
vuonon rannalla, mutta siitä on yleensä luovuttu 
sadon alituisen epävarmuuden vuoksi. — Metsiä 
on vain R:n eteläosissa ja keskiosien alavam- 
milla mailla (R:n amtissa on koivua 1,158 km 2 :llä, 
mäntyä 651 km 2 :liä). Koivu, pienenä ja kitu- 
kasvuisena, tunkeutuu etelästä jokilaaksoja myö- 
ten kaikkialla aivan Jäämeren rantaan ; pohjoi- 
sin mäntymetsikkö on Porsangin vuonon itäpuo- 
lella 70° 20' pohj. lev. Kaikki metsä on valtion 
omaa. 

R:n mahtavaan ylänkömaahan (keskikork. 
n. 500 m) tunkeutuu kaikkialla vuonoja, 
joista huomattavimmat, idästii lukien, ovat: 
Vnrangin-, Teno-. Laijis- (Lakse-), Porsangin-. 




Suomalaisen kalastajan asunto Varanginvuonon 
pohjoisrannalla. 

Alattion- (Alten-) ja Naa- (Kvamangen-) vuonot, 
sekä läntisimmässä osassa suurenmoisesta luonnon- 
ihanuudestaan kuulut Jyykeän- (Lyngen-), Ulvus- 
(Ulfs-) ja Paatsi- (Bals-) vuonot. Suurimmat nie- 
met: Varjagnjarga 1. Varanginniemi, Tsor- 
gosnjarga, Spiertenjarga ja Jyykeänniemi. — 
Tärkeimmät joet: Tenojoki ja Alattionjoki 
(ks. n.). — Rannikot korkeita, kohoten tav. 
suoraan merestä jyrkästi 200-300 m:n kor- 
keuteen, tarjoten vain harvoissa paikoissa (tav. 
vuonojen perukoissa) hiukan tasaisempia kohtia 
asutusta varten. Rannikko idässä saaretonta, poh- 
joisessa ja luoteessa saarien suojaamaa; suu- 
rimmat saaret: Magero, Soro, Kvalo, Seiland. 
Arno, Vanno, Ringvasso y. m. R:n ylänkö- 
maa on lounaassa ja lännessä korkeampaa, 
aleten hiukan itää kohti. Korkeimmat tuntu- 
r i t ovat Jyykeänniemellä Jseggevarre (1,915 m) 
ja Jaigervasstinder (1,690 m) y. m. m. ikuisine 
jäätikköineen ; muita huomattavimpia tuntureita 
(lännestä lukien) : Rieppevarre (1,330 m), Nord- 
mandsviktind (1,330 m), Rieppe (Nordreisassa. 
1,330 m), Bretsegelhalde (1,260 m), Halde (ks. t.). 
Tsokka-Rassa (1,130 m), Vuorjegaisa (1,017 m) 
ja Rastegaisa (ks. t.). Suurimmat ikuiset 
j äätiköt: Oksf jordjokel (1,166 m) ja Seilands- 
jokel (1,075 m). — R:n luonnosta ja sen 
kaiusta jylhyydestä antaa aavistuksen jo maan 
keskikorkeus (500 m), kun tiedetään täydellisen 
tunturiluonnon rapautuvine kivilouhikkoineen ja 
varpukasvullisuuksineen Etelä-R:ssa alkavan n. 
300 m:n korkeudesta ja pohjoisessa sekä luo- 
teessa jo muutamia metrejä yi. merenp. Ilmasto 
seudun pohjoiseen asemaan katsoen varsinkin 
rannikolla erittäin lauhkea. V:n keskilämpö ran- 
nikolla (Hammerfestissä) + 2° C, sisämaasi 
(Kautokeinossa ja Karasjoella) — 3° C. Keski- 
yö n a u r i n k o on näkyvissä 2-2 l /s kuukauden 
ajan (71° :n tienoilla 13 p:stä toukok. — 31 p:ään 
heinäk.). — Tärkeimmät liikepaikat rannikolla: 
T r o m s s a n, H a m m o r f e s t i n. V u o r e i j a n 
ja V e s i s a a r e n kaupungit (ks. n.) sekä Tal- 
vikin, Bossekopin. Klvebakkenin. ITonningsvaagin. 
Mehavnin, Pinkongkjeilenin ja Berlevaagin kylät 
ynnä K i r k e n e s in tehdaskylö (rautakaivokset 
ja tehtaat Etelä- Varangissa) ; sisämaassa: Karas- 
joen ja Kautokeinon kirkonkylät. — R:sta iKirke- 
nesistä ja Vesisaaresta alkaen) on kolnio kertaa 
viikossa postilaivayhteys Etelä-Norjaan läpi vuo- 



271 



Ruijan-ahven— Ruis 



272 




Honningsvaagin kalastajasatarna Mageren saarplla. 

den ; Tromssasta 5 kertaa viikossa (samoin kesäi- 
sin Hammerfestistä) ; sitäpaitsi oli vuonoilla vil- 
kas paikallislaivaliikenne. - — Säännöllinen laiva- 
liikenne on myös Vuoreijasta Arkangeliin. 

Historia a. Kuten ylempänä mainittiin, oli 
varsinaisen Norjan pohjoisraja muinoin Malan- 
geniu kohdalla, ja siitä alkoi Lappi, norjalaisten 
silloinen Finmork, joka idässä luettiin ulottu- 
vaksi aina Vienanmereen saakka. Tällä alueella, 
jossa norjalaiset, ruotsalaiset, suomalaiset ja 
venäläiset kävivät verottamassa lappalaisia, muo- 
dostui vähitellen joukko yhteisalueita (,,fa>lles- 
distrikter") Norjan, Ruotsin (Suomen) ja Venä- 
jän kesken, aiheuttaen alituisia riitoja mainit- 
tujen valtakuntain kesken. Kauan aikaa oli 
nykyisten Kautokeinon, Karasjoen, Polmangin 
ja Utsjoen pitäjäin seutu Norjan ja Ruotsin 
(Suomen) yhteisenä. Kuollanniemi ja nykyinen 
Varanki Norjan ja Venäjän s,ekä Inari Norjan, 
Venäjän ja Ruotsin (Suomen). Rajat pysyivät 
myöhäisiin aikoihin epämääräisinä, kunnes ne 
v:n 1751 rajankäynnissä järjestettiin Suomen ja 
Norjan välillä sekä 1826 Norjan, Venäjän ja 
Suomen villillä. Näissä rajankäynneissä tulivat 
Suomen edut niin huonosti valvotuiksi, että Suomi 
suljettiin pois Jäämeren (täällä alati sulan) yhtey- 
destä (vain kapeiden maakaistaleiden erottamana 
siitä). Uusien rajojen kautta jakautui siten enti- 
nen Lappi. Finmork 1. Finmarken neljään osaan, 
nimittäin Venäjän- 1. Kuollan-Lappi, Suomen- 
Lappi, Norjan-Lappi 1. R u i j a ja (Ruotsille jää- 
nyt osa) Ruotsin-Lappi. — R:ssa järjestyi sisäi- 
utn hallinnollinen jako nykyiselleen 18(30. kun 
silloinen R :n amti jaettiin kahteen osaan, nykyi- 
siin R;ii ja Tromssan amteihin. [A. V. Ervasti, 
., Suomalaiset Jäämeren rannalla" (1884); P. Nis- 
sen. „Faedrelandet'' (1914) ; J. A. Friis. ..En Som- 
mer i Finmarken" (1880).] — 2. R:n amti 
ks. F i n m a r k e n. /.. H-nen. 

Ruijan-ahven (Sebastes norvegicus I. marinus), 
piikkieväisiin kuuluva, ulkomuodoltaan sangen 
paljon ahventa muistuttava, n. 1 m:n pituiseksi 
kasvava merikala. On yleinen Pohjois- Jäämeressä, 
m. m. Varankivuondssa, sangen harvinainen jo 
Pohjanmeressä etelässä. R:ta pidetään sangen 
herkullisena, kalastus m. m. Norjan rannikoilla 
verraten huomattava. /. V-s. 

Ruijan-pallas ks. K a m pe 1 a t. 

Ruijter / riii-J, M i c h i e 1 A d r i a a n s z o o n 
(1607-76), alankoni, nierisankari : yleni vähitellen 



matruusista kenraalianiiraaliluutnantiksi ; osoitti 
erinomaista kuntoa isänmaansa monissa sodissa 
Espanjaa. Ruotsia, barbareskivaltioita. Englantia 
ja Ranskaa vastaan; m. m. hän 1659 vei laivas- 
ton Tanskan avuksi Ruotsia vastaan; v. 1666 hän 
yliamiraalina voitti Englannin laivaston North 
Forelandin kohdalla, saarsi Lontoon ja pakotti 
Englannin Bredan rauhaan 1667; sai kuolinhaa- 
van taistellessaan Messinan kohdalla ranskalaisia 
v, istaan (1676); muistopatsas Rotterdamissa. 

J. F. 

Ruin /-*'-/, Waldemar (s. 1857), suom. 
yliopistomies, yliopp. 1876, fil. kand. 1881, fil. lis. 
1886, filosofian dosenttina v:sta 1887. kasvatus 
ynnä opetusopin professorina v:sta 1888; ollut 
v:sta 1889 ylioppilastutkintovaliokunnan puheen- 
johtajana ja v:sta 1915 yliopiston rehtorina: 
vv:na 1907-15 oppikoulukomitean puheenjohta- 
jana. Julkaissut m. m. väitöskirjat „Kunskap 
och ideal" (1886) ja ,,Om karaktärsbildnineens 
didaktiska hjelpmedel" (1887), jolla viimemaini- 
tulla teoksella hän meidän maassa ensimäisenä 
on raivannut tietä herbartilaiselle kasvatusopille. 
Tunnettu esitelmöitsijänä ja puhujana. M. S. 

Ruineerata (lat. rm'na = raunio), hävittää. 
tuhota, saattaa perikatoon, vararikkoon. 

Ruis (Secale cereale), viljakasvina viljelty. 
1 A /2-2 1 / 2 m korkea, kapealehtinen heinä, jonka 
nivelikkäässä. tasa soukassa kerrotussa tähkässä 
on vuorotellen vastakkaisilla puolin lapakkoa täh- 
kylä, missä on 2 siitoskykyistä kukkaa ja kol- 
mannen surkastunut jäännös. Kaleet 1 -suoniset. 
Sekä kaleet että helpeet ovat pitkävihneisiä. Tyy- 
pillinen tuulensuosija. R. polveutuu todennäköi- 
sesti Välimerenmaista Keski-Aasiaan asti kasva 
vasta 8. montanum lajista, joka eroaa r:sta pää 
asiallisesti vain siinä, että se on monivuotinen 
ja että sen tähkäla pakko kypsyessä murtuu pala- 
siksi. R. on verraten nuori viljalaji. Sitä eivät 
tunteneet vanhat aasialaiset sivistyskansat, ei- 
vätkä egyptiläiset ja kreikkalaisetkaan. Vasta 
Kristuksen syntymän seuduilla mainitaan sitä 
viljellyn Pohjois-Italiassa ja pian sen jälkeen 
myös Traakiassa ja Makedoniassa. Luultavasti 
alkoi viljelys Kaukaasian seuduilla ja pohjois 
osissa Balkanin niemimaata ja levisi täällä 
muuanne, varsinkin Pohjois-Eurooppaan. jossa 
sitä kuitenkin vielä keskiajalla viljeltiin paljoa 
vähemmän kuin ohraa. Vielä keskipalkoilla 1400- 
lukua sanottiin r:ta Ruotsissa uudeksi viljalajiksi. 
Suomessa r. oli tunnettu ennen kristinuskon 
tuontia maahan, mutta sitä viljeltiin vanhimpina 
aikoina melkein vain Lounais-Suomessa ja Suo 
menlahden rannikkoseuduissa. Nykyisin se on 
meidän pääleipäviljamme ja sitä viljellään ylei- 
seen napapiirin paikkeille saakka. Pohjoiseni 
pana käy viljelys hyvin epävarmaksi ja lakkaa 
pian kokonaan. Kuitenkin on vielä Inarinjärven 
pohjoispuolella korjattu r. -satoa. Yleensä maini- 
taan r: n- viljelyksen alueeksi Euroopassa 50-60° :n, 
Pohj.-Ameriikassa 40-55° :n välisiä seutuja. Suu 
rin on viljelys Euroopassa. Vielä Keski-Saksassa 
on r. tärkein leipävilja. Etelämpänä sitii kasva- 
tetaan vain vuoriseuduissa. A". /,. 

R :ta viljellään syys-, j u h a n n u s- t. 
kevät-r:na. Syys-r. kylvetään meillä tav. elo- 
kuun alkupuoliskolla ja sato korjataan seur. 
syksynä. ,luhannus-r. (juuri-, juurus-, kesä i 
kylvetään juhannuksen tienoilla; ensimäisenä v. 



273 



Ruisdael— Ruiskutus 



274 



kasvanut laiho niitetään vihantarehnksi ; jyvä- 
sato tuleentuu vasta seur. v. Kevät-r. kylvetään 
keväällä ja kypsyy saman v:n syksyllä. Syys- 
r:n viljelys on meillä yleisintä, mutta juhannus- 
r.-n viljelys on voittamassa alaa. Kevät-r :n vil- 
jelyksellä ei maassamme ole merkitystä. Varsi- 
naisia eri r. -muunnoksia eivät syys-, juhannus- 
ja kevät-r. ole, vaan eroavaisuudet johtuvat nii- 
den kasvuajan pituudesta, tavallisesti viljely --.- 
olojen p : tempiaikaisesta vaikutuksesta. 

R. -laatuja on muihin viljakasveihin verrattuna 
vähän. Erot eri laatujen kesken ovat vähem- 
män kasvitieteellistä kuin kasvullista laatua ; ne 
ilmenevät erilaisena talvikestävyytenä, eri suu- 
ressa pensastumiskyvyssä, oljen vahvuudessa 
y. m. — Suomalaisista maatiaislaaduista ovat 
vanhastaan tunnettuja Vaasan-r. ja Uudenmaan-r. 
Varsinkin edellisellä on aikaisemmin ollut suuri 
menekki ulkomaillakin, vähemmän sen ominai- 
suuksien vuoksi kuin siitä syystä, että se on 
ollut riihitettyä. Näillä molemmilla r.-laaturyh- 
millä on pienet jyvät ja heikonpuoleinen olki. 
— Ulkolaisista valikoiduista tai jalostetuista 
r. -laaduista, mitä meilläkin on viljelty tai viljel- 
lään, mainittakoot Probsteier-, Schlanstedter-. 
Petkus- ja prof. Heinrichin r. sekä Svalöfin 
tähti-r. Suom. r. -jalostuksia ei ole olemassa. 

Edullisin r.-maa on hyvä hiekkamaa tai hiekan- 
sekainen savimaa. Kevyillä multamailla ja kivi- 
sillä hiekkamailla viljellään etupäässä juhannus- 
r :ta. Jäykemmillä mailla, jotka keväisin, pinta- 
maan jäätyessä, liikehtivät, r:n juuristo helposti 
vioittuu. ■ — R. kestää kaikista viljakasveista 
parhaiten kuivuutta. — R. kylvetään meillä kesan- 
toon tai puolikesantoon ja on niin ollen ensimäi- 
senä kasvina useimmissa vuorotuksissa. — Vaikka 
r. on tärkein leipäviljakasvimme, ei kotimainen 
viljelys läheskään riitä maamme r:n-tarvetta 
tyydyttämään, vaan kasvaa ulkolainen tuonti vuo- 
sittain. 20-25 v. sitten arvioitiin vuosisato 
n. 300 milj. kg:ksi, 1909-12 n. 270 milj. kg:ksi. 
Samaan aikaan oli r:n ja r. -jauhojen tuonti kas- 
vanut 5-6-kertaiseksi, ollen 1909-12 keskimäärin 
n. 350 milj. kg (1 hl rukiita = 70 ä 72 kg). 

V. A. 

Ruisdael, J. van ks. Ruysdael, J. van. 

Ruiskaunokki ks. Kaunoki t. 

Ruisku, koje, jolla voi työntää (,, ruiskuttaa") 
jotakin nestettä suihkuna määrättyyn suuntaan. 
Jokaiseen r:uun kuuluu pumppulaite (ks. 
Pumppu), joka panee nesteen liikkeeseen, 
suukappale (r:n-torvi), josta neste virtaa 
ulos, ja — enimmäkseen — taipuisa letku, joka 
johtaa nesteen pumpusta suukappaleeseen. 

R:uja on monta eri laatua ja kokoa aina pie- 
nistä lääkärien sormi-r:ista suuriin, konevoi- 
malla käytettäviin uudenaikaisiin palo-r :ihin. 
Letkulla varustetut metalliset r:t. joita enim- 
mäkseen käytetään palo-r :ina, voidaan käyttö- 
voimaan katsoen jakaa käsi- ja k o n e-r :i li i n. 
Edellisten pumppulaitteet ovat tav. yksitoimisia, 
ja muissa, paitsi pienissä kannettavissa r:issa, 
on kaksi vastavuoroisesti imeviiä ja työntävää 
mäntää. — Suukappale antaa suihkulle määrätyn 
muodon. Yleensä suihkun tulee niin kauan kuin 
suinkin pysyä eheänä, s. o. kantaa mahdolli- 
simman pitkälle ennen hajoamistaan. Mutta on 
myöskin suihkua hajoittavia suukappaleita, esim. 
konttien ja teideu kastelussa käytettäviä. 




Ruiskun pumppulaite. 



Kuva esittää kaavamaisesti kaksisilinteriseu 
r:n pumppulaitteen. Siihen kuuluu silinterit aa, 
männät bb, imuaukko i. imuventtiilit ViPx; puris- 
tusventtiilit v*v-z, paineaukko p, painejohdon 
ilmakupu c; pumpun yläpäässä on mäntiä liikut- 
tava vipulaite. Vanhanmallisissa pumpuissa oli 
koko laite otettava hajalle, jos mieli päästä 
käsiksi sisäosiin, eten- 
kin venttiileihin ; uu- 
demmissa pääsee vent- 
tiileihin heti käsiksi, 
kun kansi k (ks. kuv.) 
irroitetaan. Toinen pa- 
rannus on se, että imu- 
johtoonkin on sovitettu 
ilmakupu, joten veden 

nousu imujohdossa tapahtuu tasaisemmin. Ruos- 
tumiselle alttiimmat osat yleensä ovat mes- 
singistä, ilmakuvut vaskesta. — ks. Höyry- 
ruisku ja Palotoimi. E. S-a. 

Ruiskukalat (Toxolcs), etupäässä meressä 
Intiasta Austraalian pohjoisrannikoille eläviä 
pienehköjä piikkieväisiä, tunnettuja (etenkin 
Jaavassa koristuskalana pidetty T. jaculalor) 
omituisesta tavastaan pyydystää saalista ruiskut- 
tamalla 1 V2 m :kin päästä vesipisaroita lähellä 
vedenpintaa istuvia hyönteisiä kohti saadakseen 
ne putoamaan veteen. /. V-s. 

Ruiskukka = ruiskaunokki, ks. Kaunoki t. 

Ruiskukurkku (Ecballinm elatcrium), Cvcurhi- 
£acea;-heimoon kuuluva, Välimerenmaista kotoi 
sin oleva, maata pitkin rentona kasvava, pitkä, 
harmaanvihreä, kankeakarvainen, 1-vuotinen 
ruohokasvi, joka viljeltynä viihtyy Etelä- ja 
Keski-Ruotsissa asti ja joka on tunnettu siitä, 
että sen 4-5 cm pitkä marja- irtautuessaan 
hedelmäperästä äkkiä ruiskuttaa limaisen sisäl- 
tönsä siemenineen kauas. R:n kuivattua hedelmä- 
mehua käytettiin ennen tärkeänä, hyvin voimak- 
kaasti vaikuttavana ulostuslääkkeenä. K. L. 

Ruiskupullo, kemistien käyttämä. vedellä 
osaksi täytetty lasipullo sakkojen huuhtomista 
varten. Kuten kuva näyttää, on 
siinä kaksi lasiputkea. Toiseen pu- 
haltamalla pullossa tiivistynyt ilma 
painaa veden juoksemaan hienona 
suihkuna ulos toisesta. U. «S':?>. 

Ruiskutus. 1. LääJcet. Injek- 
tsioni, veden tai muiden nesteiden 
ja lääkesekoitusten saattaminen kor- 
vaan, nenään, peräsuoleen, emään 
j. n. e., mikä tapahtuu monenlaisten tautien ja 
taudintilojen paikallishoidossa. I h o n a 1 a i n e n 
(hypodermaattinen. subkutaaninen) r. toimitetaan 
erilaisten tarkoitusperien saavuttamiseksi terävä 
ja onttokärkisellä Pravazin ruiskulla, jolla lää- 
kettä, morfiinia, kokaiinia y. m. ruiskutetaan ihon 
läpi sen alla oleviin kudoksiin. Seerumhoidossa 
ruiskutetaan niinikään erikoisella, tarkoitusta 
varten tehdyllä ruiskulla eri tavoin valmistettu» 
seerumia ihonalaisiin kudoksiin. M. O-B. 

2. P u u t a r li a n h o i d o s s a, varsinkin he- 
delmän viljelyksessä, r:1 suoritetaan myrkyllisillä 
liuoksilla tuhoeläinten, etenkin hyönteisten, sekä 
loissienten torjumiseksi. Paitsi vaikuttavaa myrk- 
kyä, sekoitetaan puutarharuiskeeseen tavallisesti 
jotain kiinnitysainetta, sokeria, melassia, suopaa, 

jotta se pysyisi kasvin pinnassa, kunnes sopiva 
aika tulee vaikuttamiseen. Neste saadaan tasai- 




Ruiskupullo. 



275 



Ruiskutusreikä— Ruisrääkät 



276 



sesti leviämään erikoisilla Rajoittajilla varustet- 
tujen puutarkaruiskujen avulla. 

A. Sieniruiskeiden (fungisidien) määrä 
on tappaa joko sienen kasvullinen osa. rihmasto, 
tai sen itiöt 1. oikeastaan itiöstä esiinkasvava 
iturihma. Sienirihmaston solut ja itiöt ovatkin 
sangen arkoja mineraalimyrkyille, omenarupi- 
.sienen itiöt esim. kuolevat sangen laimean vaski 
sulfaattiliuoksen vaikutuksesta, mutta luonnossa 
myrkkyaineiden pääsy loissienten yhteyteen 
useimmin on sangen rajoitettu, näiden rihmasto 
kun yleensä elää isäntäkasvin solukkojen sisässä 
ja itiötkin, varsinkin talviasi eet. tav. ovat hyvin 
suojeltuja epäedullisilta vaikutteilta. Siksi onkin 
fungisidien käyttämisellä pääasiassa ehkäisy- 
toimenpiteen luonne; jos sieni kerran on pääs- 
syt tunkeutumaan isäntäkasvin sisään, ei tiitä 
ruiskeilla enää voida parantaa. Luonnossa ruiske 
vaikuttaakin siten, että kaste tai sade saattaval 
kasvin pinnalle pudonneen itiön itämään samalla 
liuentaen jonkunverran kuivunutta ruisketta, 
jonka sisältämä myrkkyaine sitten tappaa itu- 
rihman. Sieniruiskeissa ovat tavallisimmin \ aski- 
suolat, etenkin vaskisulfaatti (vaskivihtrilli) , vai- 
kuttavina myrkkyaineina. Yleisin vaskisulfaattia 
sisältävä sieniruiske on li o r d e a n x-n este: 
2 kg vaskivihtrilliä. 1 kg sammuttamatonta 
kalkkia, 100 1 (pehmeää) vettä. Bordeaux-neste 
on käytettävä verekseltään. Jos Bordeaux-nestee- 
seen lisätään sokeria tai melassia (100 1 nestettä, 
50 g sokeria), kestää se säilytystä jonkin a : kaa. 
ja jos lisätään pariisinvihreää, vaikuttaa se 
samalla hyönteisruiskeena. 

B. Hyönteisruiskeet (insektisidit) vai- 
kuttavat joko iho- tai suolimyrkkyinä, ja niiden 
käyttötavan tulee olla sovellettu kulloinkin tor- 
juttavan tuhohyönteisen elintapojen mukaan. 

1) Ihomyrkyt ovat tehoisimmat pehmeäpintaisille, 
karvattomille tai lyhytkarvaisille ja hidasliikkei- 
sille eläimille, mitkä samalla elävät joukoittain : 
kirvoille, kaalimadoille, .Ertocampa-toukille y. m. 
Ihomyrkkyjä : K v a s s i a n e s t e (Kochin neste) : 
7.5 kg kvassialastuja, 12,5 kg saksansuopaa, 
100 1 vettä. Tupakka haude: 2 1 nikotiini- 
sulfaattiliuosta (8-9%:ista), 2 1 saksansuopaa. 
100 1 vettä. Paloöljyemulsioni: 200 1 
paloöljyä, 12,5 kg saippuaa, 100 1 vettä. Kalkki- 
tulikiviliuos, jonka vaikuttavina osina 
ovat kalsiumin sulfidit. Yleisin ohje on: 20 kg 
rikkiä, 10 kg sammuttamatonta kalkkia, 100 1 
vettä. Kalkkitulikiviliuos on osoittautunut erin- 
omaiseksi ihomyrkyksi myös vaikeasti hävitettä- 
ville kilpikirvoille sekä samalla jokseenkin tehoi- 
saksi fungisidiksi omenan ja päärynän ruvelle. 

2) Suolimyrkkyjen on määrä joutua ravinnon 
mukana tuhoeläimen ruuansulatuskanavaan. Niitä 
käytetään hyönteisiä vastaan, joilla on purevat 
tai nuolevat suuosat kuten kovakuoriaisille, perhos- 
toukille y. m., mutta eivät sovellu eläimille, 
joilla on pistävät ja samalla imevät suuosat, esim. 
kilvoille, marjaluteille j. n. e. Yleisimmin käy 
tetty suolimyrkky on pariisin- 1. keisarin 
v i h r e ä, joka on arsenikkihapokkeisen ja etikka 
happoisen vasken kaksoissuola ; 100-200 g parii- 
sinvihreää, 250-500 g vasta sammutettua kalkkia. 
100 1 vettä. Pariisi nvihreäneste ei kestä säily 
tystä. Liian runsas käyttäminen usein vahingoit- 
taa. Pariisinvihreän asemesta on etenkin A.me 
riikassa viime aikoina alettu käyttää lyijy 



arsenaattia, joka on viljelyskasveille paljoa vaa- 
rattomampaa. Myrkyllisten arsenikkiyhdistysten 
asemesta käytetään myös n. 2%:ista barium 
kloridiruisketta melko hyvällä menestyksellä. 

Puutarharuiskun tulee täyttää seuraavat ehdot: 
1. Nesteiden yhteyteen joutu vain osien tulee ker- 
naimmin olla messinkisiä. 2. Ruiske on saatava 
verrattain korkean paineen alaiseksi (n. 1,5-2 ilma 
kehää). '■'>. llajoittajan tulee hajoittaa neste utu- 
maiseksi vihmaksi. 4. Suuremmissa ruiskuissa 
tulee olla itsetoimiva sekoittaja, joka pitää säi- 
liönä olevan nesteen tasaisessa liikkeessä. [Holl- 
rung, ..Die ehemisehen Mittel zur Bekämpfung der 
Pflanzenkrankheiten" (1914). ] J. A. W. 

Ruiskutusreikä (spiracidum). 1. Kaksi auk- 
koa useimpain rustokalojen pään yläpinnassa, 
silmien takana, johtavat suuonteloon vieviin 
käytäviin ja vastaavat alkuperäistä ensimäistä 
kidusrakoparia leuka- ja kielikaaren välissä — 
r:ssä on vielä kiduksen jäännös, n. s. valekidus 
(pscudobranchia). R:ien kautta voi kulkea vettä 
edes takaisin, siitä nimi. Maaluurankoisilla r.- 
käytäviä vastaavat Eustachion-torvet ja itse auk- 
koja rumpukalvon peittämä reikä. — 2. Valaiden 
yhtyneistä sieraimista (kaikilla nämä eivät ole 
yhtyneet) muodostunut hengitysaukko tav. pää- 
laen korkeimmalla kohdalla, muutamilla erityisen 
kohokkeen päässä, joten eläin hengittäessä voi 
pysyä melkein kokonaan veden sisässä. R:stä 
näyttää uloshengittäessä nousevan 5-10:kin m:iii 
korkea vesisuihku, jonka vuoksi ennen luul- 
tiin valaiden nielevän vettä ja sitten taas ruis- 
kuttavan sen ulos. Todellisuudessa suihku on pää- 
asiassa ahtaasta aukosta voimakkaasti kylmään 
ilmaan puserretun hengitysilman tiivistyvää vesi- 
höyryä. /. V-s. 

Ruisrääkät (Ortygometra). liejukanoihin kuu- 
luva kahlaajasukti. Nokka on lyhyt, tanakka, 
sivuilta litistynyt, taka 
varvas korkeintaan puo- 
len nilkan pituinen. Suku 
jaetaan usein kahteen eri 
haaraan, ruisrääkä n 
(Crex) ja kaisla r il li- 
ka n (Ortygometra 1. Por- 
zana) sukuihin. Ne eroa- 
vat toisistaan takavarpaan 
pituuden, nilkan levypeit- 
teen ja hartiahöyhenten 
pituuden puolesta. Ruis- 
rääkkä (Ortygometra Ruisrääkkä 
[Crex] crex) on selkäpuo- 
lelta vihreänharmaanruskean . mustan- ja har 
maankirjava, kupeet ja siivet ruskeanpunaiset, 
vaalean poikkiviivaiset, eturinta harmaa ja rus- 
keahko, kurkku ja vatsa vaaleat. Pituus 25-28 cm. 
Levinnyt koko Eurooppaan, pohjoisimpia seutuja 
lukuunottamatta. Keski- ja Lounais- Aasiaan. 
Etelä-Siperiaan ja Luoteis-Af rikkaan. Suomessa 
ainakin useimpina vuosina jokseenkin yleinen, 
n. G4° pohj. lev., pesinyt pohjoisemmassakin. 
Asustaa pelloilla ja niityillä, josta sen rääkkyvä 
ääni ..kreks. kräks. kreks. kräks...." kuuluu 
varsinkin öisin melkein taukoamatta. Piilottau- 
tuu mainiosti heinikkoon eikä lennä mielellään. 
Pesä maassa, munia 8-12, harmaansinipunaisen 
keltaisella pohjalla isompia punaniuskeita ja 
harmaita täpliä. Tulee keväällä myöhään ja 
muuttaa aikaiseen pois kuumiin maihin. 




277 



Ruissalo — Rukoilijasirkka 



278 



Kaislarääkkä (Ortygometra [Porzana] por- 
zana) on selkäpuolelta vihertävän ruskea, musta 
täpläinen ja valkeaviiruinen. Rinta vaalean- 
harmaa, vatsa ja kupeet mustanruskeat. Pituus 
22-24 cm. Levenemisalue jokseenkin sama kuin 
edellisen lajin. Suomen etelä- ja keskiosissa har- 
vinaisenpuolemeu ja esiintyminen hyvin ajoit- 
taista. Asustaa järvien ja jokien rannoilla kaisli- 
koissa ja ruovokoissa. Kimakka, ruoskan vingah- 
dusta muistuttava ääni „hyitt huitt . . . ." kuuluu 
sangen kauas. Pesä tiheässä, märässä ruohikossa 
mättäällä, munia 9-14, edellisen munia muistut- 
tavia. — Ii. syövät hyönteisiä, matoja ja nilviäi- 
siä, mutta myös siemeniä ja muita kasvinosia. 

E. W. 8. 

Ruissalo (ruots. Runsala), 9 km pitkä, 
luonnonihana saari Aurajoen suulla Turusta lou- 
naaseen, tunnettu rehevistä lehmus- ja tammileh- 
doistaan ja kauniista kävelypaikoistaan. E. oli 
aikoinaan maaherran latokartanona (3 l /s mant- 
taalia), mutta 1845 yhdistettiin kaupungin aluee- 
seen ja jaettiin huvilapalstoiksi, jättämällä kui- 
tenkin erikoinen osa saaressakävijäin kävely- 
paikaksi („Yleinen kävely"). Raittiusravintola 
(kaupungin omistama) ; „Chorauiksen lähde" 
(ks. t.). Lukuisia kesähuviloita. — R:n halki 
kulkee yleinen maantie, joka on liitetty sillalla 
mantereeseen. L. U-nen. 

Ruiz f-i'pj, Juan- (k. ennen 1351), esp. runoi- 
lija, Hitan arkkipiispa, sepitti vankeudessa, 
jonne hän hurjastelevan elämänsä vuoksi joutui, 
laajan kirjavasisäl toisen runoelman ,,Libro de 
huen amor". Se on jonkinlainen elämäkerralli- 
nen teos. johon liittyy kaikenlaisia juttuja, lau- 
luja, rakkaustarinoita, moralisoivia mietteitä ja 
uskonnollisia virsiä. Se todistaa tekijänsä suurta 
lukeneisuutta; yhtä perinpohjin hän tunsi Raa- 
matun ja kirkkoisät kuin Ovidiuksen, muinas- 
ransk. sadut sekä sankarirunoelmat. Hänen teok- 
sensa on ollut myöhempien aikojen veijariromaa- 
nien esikuvana. E. Kr-n. 

Rukajärvi 1. Rugarvi (ven. Rugozerskaja). 
kunta Aunuksessa. Poventsan piirikunnassa, Re- 
polan pohjois-, koillis- ja itäpuolella. 2,229 as. 
(1905), pääasiallisesti karjalaisia. 7 ven. kansa- 
koulua (1905). — Huomattavimmat kylät: Ruka- 
järvi, Kiimasjärvi, Luvajärvi, Korpilaksi, Kuusi- 
niemi, Nokeus ja Miinoa (ks. t.) . — Kunnan- 
huone Rukajärven kylässä. L. H-nen. 

Rukatunturi 1. R u k a v a a r a, n. 482 m yi. 
merenp. kohoava tunturi Kuusamossa, kirkolta 
Alakitkaan vievän tien varrella, n. 25 km kir- 
kolta; kuuluu Pyhätunturi-Rukatunturi-Valta- 
vaara-ryhmään. Luonnonihana näköalapaikka; 
lounaisella sivustalla luola, jyrkässä kalliosei- 
nässä. Ij. U-nen. 

Rukavaara ks. Rukatunturi. 

Rukki, alkuaan n. s. pitkärukki. jonka pyörää 
toisella kädellä pyöritettiin, samalla kun toisella 
käytettiin värttinää: sittemmin poljinrukki. 
jonka lyhty punoo rihman. Edellinen oli aina- 
kin jo 1300-luvulla länsimaissa tunnettu; jälki- 
mäinen lienee keksitty v:n 1530 vaiheilla; mei- 
llä n maassamme se kotiutui ITämeeseen vasta 
1700-luvun puolivälissä; Venäjän Karjalassa se 
on vasta käytäntöön tulossa. Poljinrukissa ko- 
koontuu valmistunut rihma t. lanka lyhdyn rul- 
lalle. Pellavakuontalo sidotaan rukin lapaan (kuva 
ks. L e i k k a u s k o r i s t e e t. suom. leikkaus- 




Rukki. 



koristeita I 2-6). 
torttiin (kuva ks. 
Leikkausko- 
r i s t e e t, suom. 
leikkauskoristeita 
13-15) t. karkkiin, 
joka on kiinni ru- 
kin käsipuussa. 
U. T. 8. 
Ruko ja r u k o 
seiväs ks. H e - 
n ä. 

Rukoilevaiset, 
rukoilijat, 
erään Lounais-Suo- 
meen, varsinkin 
Rauman ja Porin 
lähipitäjiin levin- 
neen uskonnollisen liikkeen kannattajat. R. joh- 
tavat juurensa 1750-luvulla alkaneesta Sata- 
kunnan heränneisyydestä, jonka ensimäisistä 
johtajista Anna Rogel (k. 1784) ja Anna 
Haapakoski 1. Lagerblad (k. 1811) ovat mai- 
nittavat. Sensijaan että useat liikkeen jäsenet 
eksyivät epäraittiiseen hurmahenkisyyteen, muu- 
tamat rahvaanmiehet, kuten Matti Pukanhaava 
Kankaanpäästä (k. 1833) ja Matti Paavola Nakki- 
lasta (k. 1859), osasivat johtaa osan heistä vaka- 
van, raittiin kristillisyyden harjoitukseen. 
V:n 1830 tienoilta alkaen nämä saivat myöskin 
Henrik Renqvistin kirjoista samaan suuntaan 
käypiä vaikutteita. Erityisenä ryhmänä he ovat 
esiintyneet semminkin 1840-luvulta alkaen, jol- 
loin n. s. evankelinen suunta rupesi leviämään 
samoilla seuduilla. R:n elämä osoittaa äärimäi- 
sen yksinkertaisuuden ja vilpittömän, maailmaa 
pakenevan hurskauden leimaa. Kotikutoisesta, 
useimmiten mustasta tai harmaasta kankaasta 
tehdään puku vuosikymmenestä toiseen samaan 
malliin, muotien vaihteluista huolimatta. Ei edes 
partaa tavallisesti ajeta. Raamattua sekä useita 
vanhempia hartauskirjoja, kuten Taulerin. 
Lutherin, Arndtin, Scriverin, Vegeliuksen y. m. 
teoksia viljellään ahkerasti sekä kodeissa että 
., seuroissa". Laulukirjoina käytetään Suomen 
kirkon vanhaa virsikirjaa, ,,Sionin virsiä", 
,, Halullisten sieluin hengellisiä lauluja" y. m. 
samanhenkisiä laulukokoelmia. Mutta ennen 
kaikkea harjoitetaan rukousta. Se tapahtuu aina, 
sekä kotona että kokouksissa maahan kumartu- 
neessa asennossa ja muodostuu esivaltaa, pap- 
peja ja koko ihmiskuntaa tarkoittavaksi esi- 
rukoukseksi. Toisinaan kokouksissa syvä liikutus 
valtaa mielet. Suuri arvo annetaan vanhain, 
kokeneiden kristittyjen, ,, hengellisten isien" ja 
,, hengellisten äitien", opetuksille. Kaikkia uudis- 
tuksia uskonnollisella alalla, jopa kieliasun puo- 
lesta korjattuja vanhain kirjain uusia painoksia 
vierotaan. Mutta kaikessa vanhoillisuudessaan ja 
omituisuudessaan r. ovat. semminkin missä he 
saavat papiston puolelta osakseen ymmärtämystä 
ja johtoa, ev.-lut. kansankirkon uskollisia jäse 
niä, joiden koko olento todistaa uskonnon todel- 
lisuudesta heidän elämässään. A. J. Pii. 

Rukoilijasirkka (Muuli* religiosa), kävely- 1. 
astuma jalkaisten (Grcssoria) alalahkoon kuuluva 
suorasiipinen hyönteinen, jonka keakiruumiin 
ensimäinen nivel on pitkäksi ja hoikaksi veny- 
nyt ja jonka eturaajat muodostavat voimakkaat 



279 



Rukous— Rukouskulkue 



280 




Rukoilijasirkka. 



pihdit siten, että sääri voi painua reittä vasten 
kuten linkkuveitsi ja molempien yhteensattumat 
pinnat ovat varustetut 
V terävillä piikeillä. Näillä 

pihdeillä r. pyydystää 
liikkumattomana ruohi- 
kossa istuessaan ohilen- 
täviä kärpäsiä y. m. hyön- 
teisiä. Nimensä r. on saa- 
nut siitä, että se saalista 
odottaessaan istuu aivan 
kuin ., rukousasennossa" 
eturuumis ylöspäin koho- 
tettuna eturaajat painau- 
tuneina vastakkain. — 
Väri on ruohonvihreä, pi- 
tuus n. 50 mm. Paitsi tätä keski- ja eteläeuroop- 
palaista lajia, elää etelämaissa suuri määrä muita 
saman heimon (Mantidce) lajeja. U. S-s. 

Rukous, äänetön tahi äänellinen puhe, jolla 
ihminen lähestyy jumaluutta, joko esittäen sille 
tarpeensa tahi kiittäen sitä avusta. Loitsusta r. 
eroaa siinä, että kun ihminen loitsussa luulee 
voivansa voimasanoilla pakottaa jumaluutta, hän 
r:ssa tunnustaa jumaluuden ylemmyyden ja 
alistuu sen vallan alaiseksi, samalla kuin hän 
myöskin kohtelee sitä persoonallisena olentona. 
Alemmalla asteella r. saattaa joskus saada sopi- 
mattoman kaupanteon leiman, kun ihminen ju- 
maluudelle lupaamiensa uhrien ja lahjojen perus- 
teella luulee voivansa esittää sille vastaavia vaa- 
timuksia. Toisinaan saattaa r:ssa esiintyä myös- 
kin imartelua, jossa ylhäiseksi ajateltua tai vihas- 
tunutta jumaluutta tahdotaan taivuttaa suosiolli- 
seksi. Oltuaan alkuaan pelkkää avuksihuutamista 
hädässä esiintyy r:ssa kehittyneemmällä kannalla 
kiitos ja vihdoin tavoittelu päästä elämänyhtey- 
teen itse jumaluuden kanssa. — R :een liittyy 
usein erilaisia r u u m i i n a s e n t o j a. Maahan 
heittäytyminen, pään kumartaminen maahan ja 
polvistuminen ovat nöyrän kunnioituksen ilmai- 
suja. Silmien, pään tai käsivarsien kohottami- 
nen ylöspäin osoittavat, että apua odotetaan tai- 
vaasta. Roomalaiset peittivät rukoillessa päänsä. 
itämaiden dervisit heiluttavat kiihkeästi ruu- 
mistaan. Kristillinen tapa ristiä kätensä tar- 
koittaa ilmaista rukoilijan avuttomuutta: hiin ei 
itse tee mitään, vaan odottaa jumaluudelta apua. 
— R:n ulkonaisista apuneuvoista on tavallisin 
i.-n a u h a. jota katolisissa maissa käytetään r:ten 
laskemiseen. Se lienee alkuaan ollut solmunauha, 
jonka solmuilla luultiin olevan maagillinen mer- 
kitys ja jota käytetään sekä muhammedilai>ten 
että buddhalaisten kesken. Tibetin buddhalaisilla 
on sitäpaitsi r.-myllyt, jotka ovat joko pieniä. 
käsissä pidettäviä, tuulen pyöritettäviä rattaita 
tahi isompia, kahvimyllyn kokoisia; niihin ovat 
r.-sanat piirretyt. 

Juutalaisuudessa r. kohdistuu säännöl- 
lisesti yksin Jumalaan, Jahveen. Yleensä pidet- 
tiin Jerusalemin temppeliä ainoana varsinaisena 
r. -paikkana; myöhemmin, esim. maanpakolaisuu- 
den aikana, olivat ainakin kasvot rukoillessa 
käännettävät Jerusalemia kohti. R:n esineenä 
mainitaan usein maalliset edut, esim. taivaan 
kaste, runsaasti jyviä ja viiniä, nisien ja koh- 
tujen siunaus. Mutta rukoillaanpa myöskin syn- 
tien anteeksiantamusta ja Herran mielisuosiota. 
Erityinen r:ten laji on siunaus, joista huomat- 



tavin on Aaronin siunaus, meillä tunnettu ..Her- 
ran siunauksen" nimellä (4 Moos. 6 2 4-2 6 ). Se on 
yksinkertaisuutensa ja henkevyytensä takia saa- 
nut tärkeän sijan kristillisessä jumalanpalveluk- 
sessa. Profeetat soimaavat usein kansaa tyhjästä 
suun-r:sta, jolloin sydän on Jumalasta kaukana. 
ja vaativat sensijaan sisä ; stä sydämen-r :ta. Täl- 
laista harjoitettiinkin Israelissa paljon, ja siitä 
on todistuksena psalttari; useat psalmit ovat 
mitä hartaampia ja kauneimpia r:ia. Mutta kun 
maanpakolaisuuden jälkeisenä aikana farisealai- 
nen kaavamaisuuden henki pääsi valtaan, alkoi- 
vat r:tkin kangistua: pidettiin tarkka vaari 
määrätyistä r. -ajoista ja pitkien r :ten uudista- 
misesta. Tällaista monisanaisuutta ja hokemista 
Jeesus vastustaa vuorisaarnassa (Matt. 6 7 , 8 )- 
Niinikään hän moittien puhuu farisealaisten 
r. -menoista, he kun tekivät raamatunlausekote 
lonsa leveiksi ja viittansa tupsut suuriksi. 

Vastoin näitä kehoitti Jeesus yksinäisessä 
kammiossa rukoilemaan Isää, joka salaisuudessa 
näkee, ja opetti tuon yksinkertaisuudessa verrat- 
toman ,,Isä rneidän"-rukouksen. Tämä r. esiin- 
tyy U:ssa T:ssa kahdessa toisinnossa, joista 
Matt. 69-1,1 on pitempi ja Luuk. 11.2-« lyhyempi. 
Matt. 9is esiintyvä n. s. doksologia (..sillä sinun 
on valtakunta" j. n. e.) on myöhäinen lisä. Itse 
Jeesuksen kerrotaan olleen harras rukoilija. 
Getsemanessa rukoillessaan hän lausui sanat : 
..Isä, älköön tapahtuko, mitä minä tahdon, vaan 
mitä sinä tahdot" (Mark. 14 36 ). jotka osoittavat, 
kuinka hän hartaimmassakin r:ssa alistui Isän 
tahtoon. R. tuli hänelle täten välikappaleeksi 
itsensävoittamiseen. 

R. on ollut halki aikojen kristillisen hurskau- 
den tärkein ilmaisumuoto. Suotta sitä ei ole 
verrattu hengitykseen, joka todistaa, että elimistö 
on elossa. R:n lakkaaminen on hengellisen kuo- 
leman merkki. Mutta r:n ei aina tarvitse pukeu 
tua sanoihin ; se voi syventyä äänettömäksi har- 
taudeksi tahi kohota sanattomaksi palvonrseksi. 
jolloin ihminen kumartaa Iankaikkista hengessä 
ja totuudessa (Joh. 4 2 4) . Tällaiselle rukoilijalle 
ei ole pääasiana ulkonaisten etujen saavuttami- 
nen, vaan Jumalan läheisyyden ja voiman tunte- 
minen. E. K -n. 

Rukoushuone, jumalanpalveluksessa käytetty, 
seurakunnan. yhd ; styksen tai yksityisen omis- 
tama kokoushuone. Kirkkolaissa on säädetty. 
että tarkoitukseensa vihityssä r:ssa on lupa 
tuomiokapitulin suostumuksella jakaa Herran 
ehtoollista (Kirkkolaki 59 §). F. K-a. 

Rukoushuoneseurakunta, jonkun seurakun- 
nan laitaosista muodostunut yhteisö, jolla on 
oma rukoushuone jumalanpalveluksia varten. 
R :n muodostamiseen tarvitaan hallituksen suos- 
tumus. E. K-a. 

Rukouskirja, kirja, joka sisältää rukouksin 
joko yksityisen tai seurakunnan hartaudeksi. 
Evankelisen kirkon varsinainen r. on virsikirja. 
N. s. evankeliumikirjaan on myöskin liitetty 
rukouskokoelma, jota nimitetään r:ksi. vrt. 
TT a r t ,1 u s k i r j a 1 1 i s n u s. E. Ka. 

Rukouskulkue, katolinen tapa määräaikoina 
toimeenpanna uskonnollisia kulkueita. Ne olivat 
jo käytännössä esikristillisessä Roomassa, josta 
kirkko ne omisti. Vuosittain niitä vietettiin tav. 
kaksi : edellinen, n. s. litania major 25 p. huhtik., 
jälkimäinen, litania minor viikolla ennen hela- 



-281 



Rukousnauha— Rumeelia 



282 



torstaita. Kulkueen tarkoituksena oli vuoden- 
tulon edistäminen. Suomessa vietettiin keski- 
aikana kulkuepäivinä maanantaita ja tiistaita 
rukoussunnuntain jälkeen. E. K-a. 

Rukousnauha ks. Rukous. 
Rukouspäivä. Yleisiä kiitos-, paasto-, rukous- 
ja katumuspäiviä on esivallan käskystä ollut 
tapana viettää protestanttisissa maissa. Sellainen 
määrättiin esim. 1633 pidettäväksi Saksissa 
kolmikymmenvuotisen sodan johdosta. — Ruot- 
sissa Kustaa Vaasa määräsi 1544 pidettäväksi 
kahdeksan r:ää vuodessa, myöhemmin hän vähensi 
niiden luvun neljään. V:sta 1676 alkaen on 
Ruotsissa säännöllisesti vietetty neljä r :ää vuo- 
dessa. — Niiden aika on määrätty edellisenä v. 
annetuissa r.-julistuksissa. joihin myöskin tav. 
sisältyi hengellisiä kehotuksia kansalle. V:sta 1773 
alkaen sijoitettiin r :t lauantaihin; v:sta 1807 
sunnuntaihin. Ensimäinen suomenkielinen r. -julis- 
tus on v:lta 1647. Vv. 1810 ja 1811 ei Suomessa 
vietetty r:iä; 1812 määrättiin vietettäväksi 
kaksi ja v:sta 1813 niitä on aina vietetty neljä. 
V:een 1825 r. -julistukset olivat laaditut Keisarin 
ja Suuriruhtinaan nimessä; v:sta 1826 alkaen 
ne on julistanut senaatti. E. K-a. 

Rukoussunnuntai, viides sunnuntai pääsiäi- 
sestä, ks. R o g a t e. 

Rule Britannia [nll britä'nia] (,, Vallitse. 
Britannia...!"). Englannin kansallishymni, jota 
..God save the king" (ks. t.) -laulun ohella pal- 
jon käytetään. I. K. 

Ruletti (ransk. roulette), eräs onnenpeli, saa- 
nut nimensä samannimisestä, akselinsa ympäri 
pyörivästä levystä, jonka pelin- 
johtaja vasemmalla kädellään 
panee pyörimään, samalla kuin 
hän oikealla kädellään heittää 
päinvastaiseen suuntaan pyöri- 
mään pienen norsunluupallon ; 
voitto on sen numeron, jota 
vastaavaan lokeroon pallo py- 
sähtyy. Noir, rouge, pair. 
impair, passe, manque 
(n. s. yksinkertaiset mahdolli- 
suudet) antavat yksinkertaisen 
voiton, useampikertaiset mahdol- 
lisuudet: P, M, D (s. o. l:nen, 
2:nen t. 3 :s tusina) kaksinkertai- 
sen, t r a n s v e r s a 1 e s i m p 1 e 
(esim. 22/27) 5-kertaisen ; t r a n s- 
versale pleine (19/21) 11- 
kertaisen, car r 6 (13, 14, 16, 17) 
S-kertaisen. ä oh e vai (S. 11) 17-kertaisen, 
en p 1 e i n n u m e r o (y k s i numero) 35-kertai- 
sen. (zero-nolla) oikeuttaa pelipankin korjaa- 
maan itselleen kaikki useampikertaisille mahdol- 
lisuuksille asetetut panokset (refait), yksinker- 
taisten mahdollisuuksien panoksista se saa puo- 
let; jos tällainen panos oli vain 5 frangia (pie- 
nin panos), jää se en prison. 

Rulla, ympyriäinen, siirrettävän kuorman 
liikkeen helpottamiseksi käytetty tasapaksu tai 
kartiokas, joko kahden pinnan viilissä vierivä 
(esim. rullalaakeri ks. Laakeri) tai kiinteän 
akselin tai itse r :aan kiinnitettyjen tappien 
varassa pyörivä tela (esim. rullatie) ; myöskin 
Linkojen ja rihmojen keränalus (ks. La lika- 
rulla). Po P-o. 
Rulla-istuin ks. Soutu. 




Unieni 



liukuvat 
olivat 




Rullaluistelija 



Rullaluistimet, luistimet. jotka 
rulla maisten pyörien avulla. Ensimäiset 
käytännössä jo 1760. V. 1819 
käytettiin kolmi- ja 182:1 
viisipyöräisiä r:ia, pyörät 
samassa suorassa viivassa. 
Nykyään käytetään nelipyö- 
räisiä r:ia, joiden akselit 
ovat sillä tavalla rakennetut, 
että r. voivat liukua käyriä 
viivoja myöten. R:ia käyte- 
tään huvi-, pika- ja kauno- 
luisteluun sitä varten ra- 
kennetuilla kovapintaisilla 
radoilla sekä osaksi myös 
liikeneuvoina suurkaupun- 
kien sileillä kaduilla. 

Kl. U. S. 

Rullapuu ks. Puutavaralajit. 

Rullarana, kiskoja pitkin kulkevalle vaunulle 
sovitettu pienehkö nostorana. 

Rullareivi. Isojen alusten ylimärssy- ja 
prammipurjeissa käytettiin viime vuosisadan jäl- 
kimäisellä puoliskolla toisinaan n. s. rullareiviä. 
jonka avulla raakaa tai sen alapuolella olevaa 
pyöreätä tankoa pyöritettäessä purje kääriytyi 
tämän ympäri ; näitä laitteita ei kuitenkaan enää 
tavata, ne kun olivat epäkäytännöllisiä. Sitä 
vastoin on nyt huvi- ja kilpapurjehdusaluksissa 
alettu käyttää r. -reiviä kahvelipurjeissa siten, 
että purjeen alareunassa olevan puomin pyö- 
riessä purje kääriytyy sen ympäri. F. IV". L. 

Rullatie, tukkien kuljetukseen yli kannaksien 
ja harjujen käytettävä, vesiruuhen tapainen, 
usein korkeilla telineilläkin kulkeva kalteva 
tukkiuoma (tukkitie), jonka pohjana on rauta 
tappien varassa pyörivät telat 1. rullat. Tukit 
vedetään tällöin tav. konevoimin kiskoja pitkin 
kulkevilla, kahteen päättömään ketjuun kiinnite- 
tyillä piikkiselkäisillä vaunuilla uoman korkeim- 
malle kohdalle, josta ne itsestään omalla painol- 
laan liukuvat teloja pitkin alas. Jos uoman kai 
tevuus on pieni, kuljetetaan tukit äskenmaini- 
tuilla vaunuilla koko matkan. Näillä keinoilla 
kuljetetaan esim. Tampereen luona tukit Näsi- 
järvestä Pyhäjärveen, vrt. Puunkuljet u s. 
— R:ksi sanotaan myös rakennus- y. m. kaivauk- 
sia tehtäessä soran, saven, rakennustarpeiden 
y. m. kuljetukseen käytettäviä pieniä raideteitä. 
joita pitkin joko miesten työntämät tai hevosten 
vetämät n. s. rullavaunut kulkevat. P-o P-o. 

Rullatupakka ks. T u p a k k a. 

Rullavapa ks. Urheilukalastu s. 

Rullavaunu. 1. Kiskoja pitkin kulkeva, kii- 
sinlykättävä, nelipyöräinen vaunu, jota varsin- 
kin tehdasrakennuksissa käytetään tavaran siir- 
tämiseen. — 2. ks. Resiina. V. I. 

Rullaäes ks. Ä e s. 

Rum [ram], s ; sempiin TTehrideihin kuuluva 
saari Skotlannin luoteisrannikolla, korkein kohta 
813 m yi. meren)». Melkein puuton ja asumaton. 

Rumaania ks. Romaania. 

Rumaanian kieli ja kirjallisuus ks. R o- 
ni a a n i a ii kieli ja k i r j a 1 1 i s u u s. 

Rumeelia iturk. Pum iii = ..roomalaisten maa"). 
nimitys, jota 1400-luvulta alkaen käytettiin 

Thraakiasta ja Makedoniasta. Osa siitä, Iiii 
Rumeelia (ks. t.), liitettiin 1S7S Bulgaariaan, 
jonka jälkeen R:n nimi jäi käytännöstä 1 pois. 



283 



Rumeenia — Rumpu 



284 



kuuluva suku, jonka 




Niittysuolaheinä. 



Rumeenia ks. R o m a a n i a. 
Rumeenian kieli ja kirjallisuus k s. Roinaa 
n i a n kieli ja kirjallisuus. 

Eumen /-'"(-/ (lat. < ruminäre - märehtiä), 
pötsi, ks. Märehtij ä t. 

Rumex, h i e r a k k a, tattarikasvien heimoon 
n. 100 lajia kasvaa poh- 
joisessa lauhkeassa vyö- 
hykkeessä. Niistä ovat 
useimmat monivuotisia 

korkeita ruohoja. Lehdet 
ovat ehyet, tav. hertta- t. 
nuolikantaiset. Korvake- 
tuppi on kaivomainen, 
pian kuoleva. 2- t. har- 
voin 1 -neuvoiset kukat 
ovat kiehkuroittain aset- 
tuneissa viuhkoissa, jotka 
muodostavat pitkiä latvus- 
terttuja. Kukka 6-lukui- 
nen, kehä terämäinen, luo- 
tit pensselimäisiä. Sisem- 
mät kehälehdet kasvavat 
kolin i kulmaista pähkylää 
ympäröiväksi, hedelmän 
levenemistä edistäväksi 
muodostukseksi. Tuulensuosi joita. Meillä 11 lajia. 
Hyvin yleinen pelloilla, pihamailla, tienvierillä 
j. n. e. kautta maan on k o t i h i e r a k k a 
(R. domesticus), 1 / 2 -l m korkea ruoho, jonka 
aluslehdet ovat pitkulaisen puikeita, poimureunai- 
sia. Samantapaisilla paikoin etupäässä Etelä- 
Suomessa kasvaa yhtä suuri poimuhierakka 
(R. crispus), joka eroaa edellisestä nystermällis- 
ten terälehtiensä ja kapeampien, reunoiltaan vielä 
poimuisempien lehtiensä kautta. Toiset suuret 
lajit ovat ranta- t. ojakasveja, jotkut harvinai- 
sia rikkaruohoja t. lastauspaikkain kasveja. Pie- 
nempiä, kaksikotisia lajeja ovat koko maassa 
hyvin yleiset, etenkin niityillä kasvava niitty- 
suolaheinä (R. acetosa) ja ahoilla, kallioilla 
ja pahana rikkaruohona laihoilla pelloilla kas- 
vava a h os u o 1 a h e i n ä (R. acetosella). Edel- 
linen on kookkaampi ja sen lehdet nuolikantai- 
sia, jälkimäinen on pienempi, usein punavärinen, 
sen lehdet keihäskantaisia. Molemmat ovat kar- 
vaita, oksaalihappoisia, ja edellistä käytetään 
ja viljelläänkin pinaattikasvina. Englanti- 
laisesta pinaatista (R. patientiaj ks. 
Pinaatti. K. L. 

Rumford [ramfodj, B e n j a m i n (1753-1814), 
luonnontutkija, kotoisin Ameriikasta, toimi Baie- 
rissa. jossa sai kreivinarvon. R. on mekaanisen 
lämpöteorian edeltäjiä. 

Rumi f riimi], Dzeläl-eddin Muham- 
med (1207-73), persialaisten suurin mystillinen 
runoilija, Mewlewi-dervisivel jistön perustaja, ko- 
toisin Khorasanin Balkhista, vaikutti opetta- 
jana Vähän-Aasian Koniassa 1. Rumissa, josta 
sai nimen R u m i 1 a i n e n. Mesne\vi nimisessä 
innossaan, joka sisältää 26,000 kaksoissiiettä kuu 
dessa kirjassa ja on suufilaisuuden peruskirjoja, 
R. vertauskuvallisesti ja mystillisessä muodossa 
esittäil oppia, ..kuinka kaikki on lähtenyt luomat 
tomasta iankaikkisesta valosta ja kuinka voidaan 
päästä jumaluuden yhteyteen mietiskelyllä, ulko- 
naisesta muodosta luopumalla ja oman itseytensä 
hävittämällä". Mesnevvin on Redhouse täydelli- 
sesti kääntänyt englanniksi (1881)- käännös- 



otteita ovat julkaisseet YVhinfield (1887i. Wilson 
(2:sen kirjan, 1910) ja (i. Rosen (saks. 1849). 
R:n Dhvänin ovat osittain kääntäneet Roseuzweig 
(1838) ja Nicholson (1898). [F. H. Davis, „The 
Persian mysties. JalaluMdin Rumi" (1907).] 

K. T-1. 

Ruminantia (lat. < riiminä' r e = märehtiä) ks. 
Märehtijät. 

Rumjantsev [-)<>' n -]. 1. Aleksandr Iva- 
n o v i t s R. (n. 1680-1750), kreivi, ven. sotilas 
ja diplomaatti; yleni Pietari Suuren aikana ken- 
raaliksi: kävi 1720 lähettinä Tukholmassa; otti 
osaa Turkin sotaan 1738-39; lähettiläänä 
Konstantinopolissa 1740-42: v. 1743 Venäjän val- 
tuutettuna Turun rauhanneuvotteluissa. 

2. Pe tr Aleksandrovits R. (1725-96), 
edellisen poika, kreivi, kenraali, saavutti mai- 
netta seitsenvuotisessa sodassa etenkin Kuners- 
dorfin taistelussa (1759). Toimi Turkin sodassa 
(1768-74) ylipäällikkönä ja voitti 1770 kolmasti 
sulttaanin ja tatarilaiskaanin joukot. Teki 1774 
Venäjän puolesta Kutsuk-Kainardzi'n rauhan. 
Sai ansioidensa palkkioksi nimen Zadunajskij 
(Tonavan ylimeni jä), sotamarsalkan arvon ja 
laajoja tiluksia. Sekä Pietariin että Tsarskoje 
Seloon on pystytetty obeliski R:n muistoksi. 
[Sasonovin ja Tsitsagovin kirjoittamat elämä- 
kerrat.] 

3. Nikolaj Petrovits R. (1754-1826), 
edellisen poika, kreivi, valtiomies. Oli 1779-96 
Venäjän lähettiläänä Saksassa, nimitettiin Alek- 
santeri 1 :n valtaistuimelle noustua kauppaminis- 
teriksi ja tie- ja vesikulkurakennusten ylitireh- 
tööriksi sekä 1807 ulkoasiain ministeriksi. Kun 
Suomen sodan sytyttyä Venäjän hallituspiireissä 
oli syntynyt aie kutsua valtiopäivät Turkuun. 
yhtyi R. Klickin vaikutuksesta niihin, jotka 
valtiopäiviä vastustivat, mutta ei kuitenkaan sit- 
temmin, kun keisari päätti antaa Suomelle sisäl 
lisen itsenäisyyden ja kutsua valtiosäädyt Por- 
vooseen, asettunut hallitsijan tahtoa vastaan. Syk- 
syllä 1808 R. seurasi keisaria Erfurtiin ja oli toi- 
nen Venäjän valtuutetuista, jotka solmivat Ruot 
sin kanssa Haminan rauhan syksyllä 1809. Nimi 
tettynä valtakunnan kansleriksi R. ei hyväksj 
nyt keisari Aleksanterin Ranskan politiikkaa ja 
erosi 1812. Ollen harras tieteiden suosija R. 
m. m. edisti suomen kielen tutkimusta kustantaen 
Renvallin sanakirjan ja tukien Sjögreniä (ks. 
Ras k. Renvall. Sjögren). Hän myös va- 
rusti laivan, jolla Otto v. Kotzebue suoritti ensi- 
mälsen purjehdusmatkansa maan ympäri. ItseR. 
kokosi aineksia Venäjän historiaan ja kirjoitteli 
historiallisia tutkielmia. Hänen suuri kirjastonsa 
ja runsaat raha- ja mineraalikokoelmansa säily 
tetään hänen nimeään kantavassa museossa, joku 
nykyisin on Moskovassa. K. W. R. 

Rumontsch ks. Retoromaanin kieli. 

Rumpsteak framsteik] (engl.). parilassa t. 
pannussa paahdettu munuais- t. takapaisti. 

Rumpu. 1. (ruots. trumma, engl. drum, suk.-. 
Trommel, it. tamburo 1. cassa, ransk. tambour 
1. caisse) on tärkein niistä lyömäsoittimista 
(ks. t.), jotka ovat vailla määrättyä tahi selvästi 
havaittavaa sävelkorkeutta. Rissa on puinen t. 
lakkinen sylinterinmuotoinen kehys, jonka kum- 
pikin pää on peitetty nahalla. Nahan erilaisesti! 
pinnoituksesta johtuu r:n heleämpi lähi tum- 
mempi sointi. Ääni saadaan r:sta siten, että 



285 



Rumpuankkuri — Runeberg 



286 



nahkaa lyödään puisilla palikoilla; palikat ovat 
toisinaan nahalla päällystetyt. R:uja on monta 
eri lajia, etenkin luonnonkansoilla. Taidemusii- 
kissa käytetään useimmiten vain kahta lajia: 
isoa r:ua (it. gran cassa) ja pikku- 1. 
sotilas-r:ua (it. tambnro militare). Edellisen 
sointi on jylhän kumea; älkimäisellä on päri- 
sevä ääni, joka johtuu sen alapuolisen nahan 
poikki kiinnitetystä suolikielestä. /. A'. 

2. Pienin laji siltoja maanteillä ja rautateillä. 
Rautateillä on katettu r. sellainen, jossa sil- 
lan kannattimina ja samalla sen kantena ovat 
kivipaadet, joiden päälle tulee täytesoraa, ja 
avonainen r., sellainen, jossa kannattimet 
ovat rautapalkkeja ja kansi kuten pienissä sil- 
loissa yleensä (vrt. Silta). R:jen rakennus- 
aineena käytetään nykyään usein puun taikka 
kiven asemasta betonia. J. C-en. 

Rumpuankkuri ks. Sähkökone. 
Rumpukalvo ks. Kuuloelin. 
Runagärd ks. Ruonankartano. 
Runa-kirjoitus, riimukirjoitus (ks. t.). 
Rundetaarn ks. Kööpenhamina. 
Runeberg [runebärj]. 1. E ph r ai m Otto 
(1722-70), ruots.-suom. maanmittari, taloudellinen 
kirjailija; opiskeltuaan Upsalassa meni 1746 
vapaaehtoisena linnoitusväkeen, missä 1750 yleni 
konduktööriksi ; tuli sam. v. Suomen maanmittaus- 
komissionin johtajaksi ; järjesti uudelle kannalle 
maanmittaustyöt Suomessa ja johti isojaon toi- 
mituksia useissa lääneissä; julkaisuja: Ruotsin 
tiedeakatemian toimituksissa m. m. »Beskrifning 
öfver Lajhela socken (1758) ja „Försök tili en 
politisk värdering pä land och folk" (1759), 
,,Nödige päminnelser om tjenstehjonsstadgan" 
(1761), ,,Tankar om ett rätt kammar- och skatt- 
läggningsverk" (1761). J. F. 

2. Johan Ludvig R. (1804-77), Suomen kan- 
sallisrunoilija, edellisen veljen pojanpoika, syntyi 
Pietarsaaressa 5 p. helmik. 
1804. Hänen isänsä, meri- 
kapteeni Lorens Ulrik R., 
oli nuoruudessaan ollut 
ylioppilaana ja säilytti 
aina kiintymyksen kirjal- 
lisuuteen. Äidillä, Anna 
Maria Malmilla, joka oli 
pietarsaarelaista kauppias- 
sukua, oli rikas mieli- 
kuvitus, hyvä kertomis- 
taito ja sydämellinen luon- 
teenlaatu. Koti ei ollut 
varakas, mutta sentään 
toimeentuleva siihen asti 
kuin R:n isä sai (1821) 
halvauksen ja kävi työhön 
kykenemättömäksi. R. lä- 
hetettiin 8-vuotiaana Oulun alkeiskouluun ja asui 
rikkaan setänsä, tullinhoitaja R:n luona. Sedän 
kuoltua R. palasi kotiin ja pantiin 1815 Vaasan 
kouluun, josta hän hyvällä todistuksella varus- 
tettuna pääsi ylioppilaaksi syksyllä 1822. Poika 
kehittyi nuoruudessaan itsenäiseksi, reippaaksi ja 
pelottomaksi luonteeksi. Vapaa-aikansa hän vietti 
nyt, niinkuin myöhemminkin, mielellään ulkona 
luonnossa, metsästys- ja kalastusretkillä. Siten 
hän jo varhain saavutti sen tarkan luonnon- 
tuntemuksen, mikä tulee näkyviin hänen runou- 
dessaan. P:n kirjalliset harrastukset alkoivat 




Johan Ludvig Runeberg 
v. 1832. 



herätä Vaasan koulussa. Hän oli kotonansa kuul- 
lut laulettavan Franzenin lauluja ja tutustunut 
Choramksen runoihin, joita hän alkaa jäljitellä; 
koulussa hän ihastuu Bellmaniin sekä lukee 
Kellgreniä, Leopoldia ja Lidneriä. Varhaisim 
mat meille säilyneet R:n runot ovat kuitenk ; n 
vasta v:lta 1822 (n. s. »Sinisessä kirjassa"). 
Yliopistossa R. harrastaa alussa ahkerasti opin- 
toja, pääaineena kreikan kieli, mutta lueskelee 
myös ruots. kirjallisuutta ja kokeilee eepillisellä 
alalla sepittämällä kuusimittaisrunon suden- 
ajosta („Vargiaden"). Varojen puute pakottaa 
hänet kuitenkin joulun tienoissa 1823 lähtemään 
kotiopettajaksi Saarijärvelle kapteeni af Ene- 
hjelmin ja ruununvouti Danielsonin perheisiin ja 
sieltä kesällä 1825 ensinmainitun perheen mukana 
Ruovedelle, josta hän vasta alussa v:ta 1826 palaa 
takaisin Turkuun. Tämä aika on erittäin tär- 
keä R:n kehitykselle. Hän, ruots. rannikkoseudun 
lapsi, tutustuu siellä suom. sisämaan alkuperäi- 
seen, suurenmoiseen luontoon ja kiintyy sen 
yksinkertaiseen, syvämietteiseen kansaan, jonka 
miehuullinen taistelu hallaa ja nälkää vastaan 
herättää hänessä ihastusta. Nämä vaikutelmat 
pukeutuvat ensinnä semmoisiin runoelmiin kuin 
„Saarij arven Paavo" (1830), „Hauta Perhossa" 
(1831), „Hirvenhiihtäjät" (1832) sekä kansatie- 
teelliseen kuvaukseen »Nägra ord om nejderna, 
folklynnet och lefnadssättet i Saarijärvi" (1832). 
ja niistä saa suom. väriä ja sävyä hänen myö- 
hempikin tuotantonsa. M. m. ovat useat »Vän- 
rikki Stoolin tarinoista" kehkeytyneet niistä 
alku-iduista, jotka painuivat hänen mieleensä Ruo- 
vedellä oleskellessa, missä hän sai kuulla sota- 
tarinoita isäntäväeltänsä, aliupseeri Pelanderilta 
ynnä muilta. -- Turkuun palattuansa R. ryhtyi 
innolla tutkintolukuihinsa ja valmistui maiste- 
riksi keväällä 1827. Seur. vuoden hän vietti koti- 
opettajana Paraisissa arkkipiispa Tengströmin 
vieraanvaraisessa perheessä ja kiintyi siellä 
arkkipiispan veljentyttäreen, Fredrika Charlotta 
Tengströmiin, jonka kanssa hän pitkän kihlaus- 
ajan jälkeen meni naimisiin 1831. Rakkaussuhde 
vaikutti R:iin kehittävästi ja joudutti hänen 
kypsymistään runoilijaksi. Hän oli jo 1826 aloit- 
tanut ,, Hirvenhiihtäjiänsä" (alk. „Elgjakten") 
ja esiintynyt 1827 yleisölle ensi kertaa runoili- 
jana julkaisemalla „Äbo Tidningar"issa runon 
»Auringolle" (,,Till solen"). Mutta vasta lähei- 
nen ja lämmittävä seurustelu tuon lahjakkaan 
ja kirjallisesti sivistyneen naisen kanssa laajen- 
taa hänen persoonallisuuttansa ja värittää hänen 
mielikuvitustansa. Näiden elämysten sekä eri 
tahoilta tulleiden kirjallisten vaikutusten alai- 
sina syntyvät useat niistä runoista, jotka hän 
otti ensimaiseen kokoelmaansa ..Punoja" (,,Dik- 
ter", 1830). Tämä kokoelma, jonka R. omisti 
ihailemalleen Franzenille, eroaa siilien aikaan 
Ruotsissa vallalla olevasta runoudesta yksinker- 
taisen sävynsä ja luontevuutensa puolesta, vaikka 
siinä onkin eräitä yleisaatteisia muoti runoja sekä 
R.-n hengelle niin vieras tuote kuin tuo romant 
tinen »Mustasukkaisuuden yöt" (,,Svartsjukans 
nätter"); jota aikalaiset ihailivat. Moni kohta 
tässä runokokoelmassa todistaa R:n saaneen 
ratkaisevia vaikutuksia serbialaisista kansanlau- 
luista, joihin hän oli saks. käännöksen avulla 
tutustunut 1828; varsinkin n. s. idylliepigram- 
nieissa on uudenaikaisen kansanlaulun tyylitelty 



•287 



Runeberg 



288 



yksinkertaisuus yhtynyt muodon antiikkiseen 
puhtauteen. Arvostelu ei huomannut tämän teok- 
sen ansioita kovinkaan merkittäviksi, mutta 
Franzen ennusti sen johdosta, että „Suomelle on 
syntymässä suuri runoilija". — Kokoelman ilmes- 
tyessä R. asui jo Helsingissä. Hän oli muut- 
tanut sinne syksyllä 1828, nimitetty kohta sen- 
jälkeen yliopiston konsistorin amanuenssiksi ja 
syksyllä 1830 roomal. kirjallisuuden dosentiksi 
sekä perustanut oman. vaatimattoman kodin. 
Hänen ympärilleen muodostui 1830-luvulla kuu- 
luisa Lauantaiseura iks. t.). johon kuuluivat, sil- 
loisen Suomen lupaavimmat kyvyt. esim. J. J. 
Nervander, Fredr. Cygnaeus, J. V. Snellman, 
.M. A. Castren, ja joka vaikutti paljon jäseniensä 
henkiseen kehitykseen sekä heidän harrastus- 
Lensa suuntautumiseen isänmaallisia päämääriä 
kohti. M. m. oli Suomalaisen kirjallisuuden seu- 
ran syntyminen ja Helsingin yksityislyseon 




J. L. Runeberg puolisoineen, poikineen. 

perustaminen tiiman tuttavapiirin käytännöllisiä 
aikaansaannoksia. R. toimi mainitun koulun opet- 
tajana 1S31-37. Samaan aikaan luin toimitti kah- 
desti viikossa ilmestyvää ..Helsingfors Morgon- 
blad"ia (1832-37). Lehti sisälsi ensimäisessä 
vuosikerrassaan m. m. ankaroita, itsenäisen va- 
kaumuksen kannattamia, arvosteluja Ruotsinval- 
lassa olevasta runoudesta ja sen yksityisistä 
edustajista, arvosteluja, joiden edessä eivät aka- 
teemikot eivätkä fosforistit löytäneet armoa. Po- 
sitiivisena täydennyksenä tälle repivälle arvos- 
telulle oli R:n samanaikainen runoilu sekä ko- 
timaisten sivistyskysymysten pohdinta isänmaal- 
lisessa hengessä. A'. 1832 ilmestyi R:ti ensimäi- 
nen kuusimitalla kirjoitettu eepillinen runoelma 
,, Hirvenhiihtäjät" (,.Elgskyttarne"), jossa näkö- 
jään vähäinen aine — liirvenajo lähtövalmistuk- 
sineen ja kihlauksen yhteydessä vietettävine loppu- 
juhlineen — kasvoi laajaksi realistiseksi kuvaksi 
Suomen kansan kotoisesta elämästä. Tämä ru- 
noelma herätti ilmestyttyään ihastusta varsinkin 
nuorisossa, mutta moni lauhemman polven edus- 
taja ei ymmärtänyt antaa täyttä arvoa sen yksin 
kertaiselle kauneudelle ja luonnonmukaisuudelle, 
lonka yllättävä uutuus vain puolittain pääsee 




J. L. Runeberg v. 1862. 



näkyville antiikkisen muodon alta. Seur. v. il- 
mestyi toinen kokoelma runoja ..Dikter", josta 
R. antoi tulot Pohjois- ^^^^^^^^^^^^^^ 
Suomen hätääkärsiville. | 
Se sisälsi m. m. kertovan 
runoelman ,Jlauta Per- 
hossa" („Grafven i Per 
ho"), josta R. 1831 oli saa- 
nut Ruotsin akatemian 

pienemmän palkinnon. 
sekä joukon yksinkertai- 
sia, suom. kansanrunou- 
den hengessä sepitettyjä 
lauluja lemmestä ja luon- 
nosta. Suuremman suo- 
sion R. saavutti idylli- 
sellä eepoksellaan ..Han- 
nalla" (1836). Hiljainen 
maalaispappila, ylioppilai- 
den saapuminen ja rak- 
kauden äkillinen herääminen nuorten povessa on 
sijoitettu niin ihaniin luonnonkehyksiin ja esi- 
tetty niin tutunomaisen viehkeästi, että se val- 
loitti sydämet ja teki R:n tunnetuksi laajoissa 
piireissä. 

Kohta tämän jälkeen R., joka oli turhaan koet- 
tanut hankkia itsellensä parempaa virkaa ja va- 
kinaisempaa toimeentuloa yliopistossa, muutti 
Porvooseen lukion latinan (sittemmin kreikani 
kielen lehtoriksi. Elämä tuossa rauhallisessa 
pikkukaupungissa ei millään tavalla kiirehtinyt 
hänen runoiluaan. vaikkei se myöskään vaatinut 
häntä hajoittamaan voimiansa. Hän oli ,,Borgä 
Tidning"in toimittaja 1838-39, tuomiokapitulin 
jäsen ja hoiti kouluvirkaansa v :een 1857. Kesät 
hän vietti Kroksnäsiu tilalla Haikon selän ran- 
nalla. Siellä luonnon keskellä yksinäisillä kalas- 
tus- ja metsästysmatkoilla keritsivät ja hiljoil- 
leen varttuivat monet niistä aiheista, jotka sitten 
syksyn ja talven kuluessa kehkeytyivät runoiksi 
ja kirjoitelmiksi. Ensinnä syntyivät ,, Vanhan 
puutarhurin kirjeet" (,,Den gamle trädgärdsmä- 
starens bref", ilm. 1837). tuo ehyttyylinen ten 
denssikirjoitus. jossa R. pohtii uskontokysymystä 
asettuen vastustamaan pietistien yksipuoli- 
suutta ja joutuen siitä väittelyyn Lauri Sten- 
bäckin kanssa. Sitten legendat (aiheutuneet L. 
Kosegarteniin tutustumisesta) — esim. ,, Kirkko" 
i.,Kyrkan") ja ,,Chrysanthos" — ja useat niistä 
lyyrillisistä runoista, jotka muodostavat kolinan 




Runebergin työhuone ja kuolinhuone Porvoossa. 



289 



Runeberg 



290 



nen kokoelman ,, Runoja" („Dikter" III, 1843). 
Myöhemmin kaunis runosikermä „Pieni kohtalo" 
(,,Ett litet öde", 1846), jossa Kantelettaren ru- 
nouden merkit tuntuvat sulautuneina hienoksi 
persoonalliseksi taiteeksi. Mutta myöskin suu- 
rempia eepillisiä aiheita kypsyi R:n mielessä 
1840-luvulla. Varhaisimmin niistä valmistui 
,, Joulu-ilta" (,,Julqvällen", 1841), talvinen ker- 
raskartanokuvaus, jossa sota-aihe muodostaa va- 
kavan taustan ja antaa tunnelmalle varsinkin lo- 
pussa laajan isänmaallisen kantavuuden. Tämän 
runoelman kiinteämpi rakenne ja tiiviimpi sa- 
nonta osoittaa kellitystä verrattuna R:n edelli- 
siin kuusimittarunoelmiin. Sam. v. ilmestynyt 
,,Nadeschda" on väritykseltään romanttisempi ja 
runomuotonsa puolesta vaihtelevampi kuin R:n 
aiemmat eepilliset tuotteet. Sen kuvaus, joka kos- 
kettelee Venäjän eri yhteiskuntapiirejä, kehit- 
tää nähtäväksemme halvan orjatytön sydämessä 
piilevän inhimillisen jalouden, jättäen luonnepiir- 
relxnät hieman häilyvään ylimalkaisuuteen. Kor- 
keimmilleen kohoaa R:n eepillinen runovoima 
,, Kuningas Fjalarissa" („Kung Fjalar", 1844). 
Se on puolittain muinaisskandinaaviseen, puolit- 
tain gaelilaiseen ympäristöön sijoitettu tarina 
ihmishengen uhmasta jumalia vastaan, sen alis- 
tumisesta korkeampien voimien johtoon ja risti- 
riitojen lopullisesta sovituksesta. R:n maailman- 
katsomuksen antiikkiin kallistuminen tulee siinä 
näkyviin, samalla kuin tämä runoelma toiselta 
puolen osoittaa Ossianin lauluista tulleita voi- 
makkaita vaikutuksia. Väkevä ja samalla hillitty 
sanonta, tyylitellyillä runokeinoilla saavutettu 
yksityisten kohtausten valtava suuruus, kielen- 
käytön ilmelrkkyys ja vapaus antaa tälle teokselle 
erikoisen taiteellisen sijan R:n tuotannossa. — 
Kansallisrunoilijan merkityksen R. on kuitenkin 
lähinnä ansainnut syvän isänmaallisen hengen 
kannattamilla „Vänrikki Stoolin tarinoillaan" 
(„Fänrik Stäls sägner", I 1848, II 1860). Kohot- 
tamalla aatteelliseen kirkkauteen ja runolliseen 
tehokkuuteen niitä muistoja, joita oli kuullut tai 
lukenut (esim. Montgomeryn sotahistoriasta) Suo- 
men viime sodasta, R. loi kansallisen merkki- 
teoksen, joka on mahtavammin kuin yksikään 
muu tässä maassa Kalevalan jälkeen ilmestynyt 
runotuote kohottanut mieliä ja herättänyt valoi- 
saa luottamusta tulevaisuuteen. Samalla nuo ker- 
tomukset nimellisistä ja nimettömistä sanka- 
reista, joiden muotokuviin ■ — niinkuin tutkimus 
on todistanut — on osunut yksinäisiä piirteitä 
Franzenin, Tegnerin. Homeroksen y. m. runoudesta 
jopa Caesarin „Gallialaissodastakin", ovat ihas- 
tuttavia taideteoksia. Eepillinen ja lyyrillinen 
aines, realismi ja idealismi on sulanut niissä yh- 
teen. Miltei veistoksellisen ehyt muoto säteilee 
lämpöä. Miten laajaa ja rikasta asteikkoa R:n 
mielikuvitus parhaimpina hetkinään hallitsi, 
siitä ovat näytteinä esim. semmoiset kappaleet 
kuin ,, Pilven veikko", ..Sandels", „Munter", , Dö- 
beln Juuttaalla" ja ,, Heinäkuun viides päivä", 
jotka osoittavat hänen runovoimansa ulotteluja 
eri suuntiin. Kaikissa niissä on eri puolilta tul- 
kittu samaa isänmaanrakkautta, joka on kokoel- 
man alkuun asetetusta ,,Maamme"-laulusta (v:lta 
1848) tehnyt meidän kansallislaulumme. — 1850- 
luvulla R. otti osaa virsikirjakomitean työhön ja 
julkaisi (1857) ruots. virsikirjan ehdotuksen, jo- 
hon hän oli sepittänyt n. 60 uutta virttä. Hän 
10. VIII. Painettu "/^ 15. 



sai sen johdosta vastaanottaa kansallislahjan 
(n. 72,000 mk.) tunnustukseksi runoilijatoiminnas- 
taan. Taloudellisesti turvattuna hän saattoi sil- 
loin jättää lehtorinvirkansa ja antautua vapaam- 
min runoiluun. Hänen viimeiset tuotteensa ovat 
draamoja. Pienenä välityönä syntyi 1862, osit- 
tain Heibergin mallin mukaan, ,,En voi" 
(,,Kan ej") niminen, raskaanlainen huvinäytelmä. 
V. 1863 valmistui antiikkisaiheinen „Salamiin 
kuninkaat" („Kungarne pä Salamis"), johon oh 
vaikuttanut toiselta puolen kreik. tragedia (lä- 
hinnä Sophokles), toiselta taas Shakespeare. Se on 
korkeatyylinen aaterunoelma, joka samoinkuin 
,, Kuningas Fjalar" ylistää jumalien suuruutta ja 
itsekkäiden ihmispyyteiden turhuutta. Lakipoh- 
jaisen oikeuden merkitystä ihmiselämän ja yh- 
teiskunnan perustuksena se tehostaa muinaisai- 
kuisin kuvin tiiviisti rakennetuissa säkeissään. 
— Kohta tämän teoksen ilmestymisen jälkeen ta- 
pasi R:ia metsästysmatkalla halvaus, joka murti 
hänen terveytensä. Kolmetoista vuotta kestäneen 
sairauden jälkeen saapui kuolema hänelle pelas- 
tajaksi 6 p. toukok. 1877. 

R. oli realismin ensimäisiä tienraivaajia poh- 
joismaiden kirjallisuudessa. Hänessä yhtyvät 
antiikkiset, romanttiset ja realistiset ainekset 
sopusointuisaksi kokonaisuudeksi. Antiikista on 
peräisin hänen plastillisesti luova muototaitonsa, 
romantiikasta hänen runoutensa värielo ja rea- 
lismista sen vankka todellisuudentuntu. Suurin, 
yksinkertaisin piirtein hän kuvailee elämän il- 
miöitä, kiintyen varsinkin niiden jakamattomiin 
perusjuonteisiin ja tehostaen erityisesti niiden 
eetillistä merkitystä. Hän on tuonut runouden 
piiriin Suomen kansan jalona, vakaana ja ehyenä. 
Elämä esiintyy hänelle näet pääasiassa valoi- 
salta puolelta, kirkastuneena synteettisenä nä- 
kynä, jossa paha häipyy olemattomiin ja aate 
toteutuu voitollisena. Siveellisen kunnon ja isän- 
maallisen yhteishengen väkevänä runoili jatulk- 
kina hänen merkityksensä Suomen sivistyselä- 
mässä on arvaamattoman suuri, samaten kuiD 
hän taiteilijana on jättänyt pysyviä merkkejä 
henkensä harvinaisesta voimasta. 

R:n teosten suomentamiseen ovat viime vuosis. 
puolimaista alkaen ottaneet osaa meidän parhaat 
runoili] avoimamme, Oksanen, Suonio, Tuokko, 
Jännes, Cajander j. n. e., ja ne voidaan katsoa 
pysyväisesti liitetyiksi suomenkieliseen kirjalli- 
suuteen sen täydellisen käännöksen kautta, jonka 
suorittivat yhdessä O. Manninen. Eino Leino, P. 
Cajander, Arvi Jännes, Alpo Noponen ja Juhani 
Aho ja joka ilmestyi 1902-09. Muillekin kielille 
(esim. tanskan, saksan, englannin, ranskan ja 
venäjän) on R:n tuotteita käännetty, ja hänen 
nimensä on tullut siten tunnetuksi laajemmalti 
maailmassa kuin muiden suomalaisten runoili- 
jani. 

[Runsaasta R. -kirjallisuudesta mainittakoon 
seur. teokset: J. E. Strömborg, ..Biografiska an- 
teckningar om J. L. R." I-IV (1880-98); L. Diet- 
richson, „J. L. R." (1864); C. G. Estlander. „R:s 
skaldskap" (1902), sama. ,.R:s estot iskä asigter" 
(1886); Valfrid Vasenius. ,.E. Suomen kansan ru- 
noilijana" (1903); Otto Syhvan, „J. L. R." (1903) ; 
Helien Lindgren, „J. L. R." (1904); Werner Sö- 
derhjelm, ,,J. L. R., oans lif och diktning" I-II 
(1904-06). sama suomeksi (1904-08); ,,J. L. R :s 
hundraärsminne, festskrift 5 febr. 1904"; Eliel 



291 



Runeberg 



292 



Aspelin, ,,J. L. R:n suomalaisuus" (1904); Ruth 
Hedvall, „R:s poetiska stil" (1915).] 

3. Fredrika Charlotta R. (1807-79), 
kirjailija, edellisen puoliso, syntyisin T e n g- 
s t r ö m. Tämä kielitaitoinen ja lahjakas nai 
nen auttoi miestänsä kääntämällä novelleja ja 
kirjoittamalla omintakeisia kertomuksia hänen 
toimittamaansa ..Helsingfors Morgonblad"iin 
v:sta 1833 lähtien. Nämä pienet kertomukset ja 
tunnelmakuval hän julkaisi sitten kokoelmassa 
„Teckningar och drömmar" (1861), jossa hän 
lämpimästi puhuu kaikkien sorrettujen puolesta 
ja, Fredrika Bremerin hengenheimolaisena, vaa- 
tii naiselle suurempaa toimintavapautta perheen 
ja yhteiskunnan jäsenenä. Hän on myös kirjoit- 
tanut huomattavan historiallisen romaanin .,Fru 
Katarina Boije och hennes döttrar" (1858), jonka 
aihe on Ison vihan ajoilta, sekä historiallisen ku- 
vauksen Klaus Flemingin päiviltä, nimellä ..Sig- 
rid Liljeholm" (1862). Runoilluinkin rva R :11a 
oli taipumuksia. [Helena Westermarck, ..Fred 
rika R." (1904).] V. T. 

4. Walter M a g n u s R. (s. 1838) , J. L. R :n 
poika, synt. Porvoossa 29 p. jouluk. 1838. R. tuli 

yliopp. 1857, jona v. hä- 
nellä myös oli Helsingissä 
näytteillä ensimäiset taide- 
luonnoksensa. Tätä ennen 
hän lyhyen ajan oli ollut 
C. E. Sjöstrandin oppi- 
laana, harjoitti 1857-58 pii- 
rustusta R. V. Ekmanin 
johdolla Turussa ja mat- 
kusti syks. 1858 Kööpen- 
haminaan, jonka taideaka- 
temiassa hän 4 v. opiskeli 
etupäässä H. W. Bissenin 
johdolla ja jossa valmisti 
isiinsä ja Werner Holm- 
bergin marmoriset rinta- 
kuvat. Edellisestä kuvasta 
R. sai 1863 taideyhdistyk- 
sen palkinnon ja yleisistä varoista 500 ruplaa, 
joka oli Suomen senaatin antama ensimäinen tai- 
teilijastipendi. Vv. 1862-76 R. oleskeli Roomassa, 
lukuunottamatta kahta käyntiä Suomessa 1865-67 
ja 1872-73. Tämän ajan tärkeimmät teokset ovat : 
..Kheiron ja Akhilleus" (1863), ,,Seilenos satyy- 
rien seurassa" (1865), ,, Ilmarinen takoo kuuta" 
(1866), marmoriryhmä ..Apollon ja Marsyas" 
(1872. kaikki Ateneumissa), .,Psykhe sefiirien 
kantamana ( 1 872, marmoriveistoksena Helsingin 
keis. palatsissa), ,,Psykhe lamppu ja tikari kä- 
dessä" (1876. marmoriv. Antellm kokoelmissa) ja 
.,Kleobis ja Biton vetävät äitinsä temppeliin" 
(Helsingin ylioppilastalon otsikkoryhmä) . 

Roomasta R. muutti 1876 Pariisiin. Siellä hiin 
m. m. valmisti 1878 marmoriryhmän ..Baoehus 
ja Amor lapsina" (Ateneumissa ja Gööteporin 
museossa), mutta hänen päätöinään oli hänen 3 
suurta pronssiin valettua muistomerkkiänsä: 
isänsä J. L. R:n patsas Helsingissä i paljastettu 
6 p. toukok. 1885; pienemmässä koossa Por- 
voossa), Pietari Brahen patsas Turussa (palj. 29 
p. toukok. 1888; pienemm. koossa Raahessa 
Aleksanteri II :n patsas Helsingissä (palj. 29 p. 
huhtik. 1894). Vv, 1893-96 R. työskenteli Kööpen- 
haminassa muovaillen m. m. kuvapatsasryhmät 
„Kaksi danaidia" (1895) ja »Ylösnousseet" (1896). 




Walter Runeberg. 



Muutettuaan tiimiin jälkeen kotimaahansa Hel- 
sinkiin hiin teki 1897 tansk. lääkärin H. W. Mey- 
erin jätti Hiiskuvan tämän Kööpenhaminassa ole- 
vaan muistomerkkiin; saman kaupungin taide 
museon edustalle pystytettiin 1901 R :n tekemä 
tansk. taidemaalarin V. N. Marstrandin pronssi- 
patsas. — Edellisen lisäksi H. on muovaillut suu 
ren joukon rintakuvia, jotka etupäässä esittävät 
suom. ja skandinaavialaisia merkkimiehiä. Näistä 
mainittakoon Z. Topelius, F. L. Schauman (1867), 
H. Ibsen (1868), N. A. E. Nordenskiöld (1877). 
A. Fryxell (1879. molemmat viimemainitut An 
teliin kokoelmissa ja Tukholman kansallis- 
museossa), A. Edelfelt (1884), Jonas Lie (1884). 
Bjornstjerne Bjornson (1886), J. E. Strömborg, 
(1898), Sven Nilsson (1902, Lundissa), A. Chy- 
denius (1903, Kokkolassa), J. L. Runeberg (1904. 
Pietarsaaressa) ja L. Mechelin (1909, Ateneu 
missä). 

R. on E. Cainbergin jälkeen ensimäinen Suo- 
messa syntynyt kuvanveistäjä. Opiskellessaan 
Kööpenhaminassa ja Roomassa hänestä tuli tyy- 
pillisyyttä tavoittelevan, abstraktisuuteen kallis- 
tuvan muodon klassillissuuntainen edustaja. Hä 
nen taidekatsantonsa on Thorvaldsenin tapaan 
ihanteellinen, jonka mukaan taiteen tulee vaikut- 
taa ajatuksen ylevyydellä, tunteen puhtaudella ja 
muodon sopusuhtaisella kauneudella. Pariisissa ol- 
lessaan hän jossakin määrin sai vaikutusta ransk. 
taiteen realistisesta ja yksilöllisemmästä käsitte- 
lystä, mutta pääpiirteiltään on hänen tavattoman 
runsastuotteinen taiteensa osoittanut harvinaisen 
tasaista kulkua pysyessään uskollisena vanhoille 
ihanteilleen. ■ — R:n osaksi on tullut lukuisia 
kunnianosoituksia sekä koti- ettii ulkomailla; 
niinpä hänet m. m. on kutsuttu taideakatemioiden 
jäseneksi Pietarissa (1874), Tukholmassa (1877) ja 
Kööpenhaminassa (1883) sekä valittu Lundin ja 
Helsingin vliopistojen kunniatohtoriksi. E. R-r. 

5. Johan Wilhelm R. (s. 1843). lääkäri, 
edellisen veli, yliopp. 1860, 
sisätautien hoidon prof. 
1877-1907. Taitavana eri- 
koisalansa yliopistollisena 
opettajana R. on pitkiin 
toiminta-aikansa kuluessa 

tehokkaasti kohottanut 
lääkiiri sivisty. st ii maas- 

samme. Asettuen luonnon- 
tieteelliselle pohjalle hän 
otti kliinillisessä hoidossa 
käytäntöön mikroskooppi- 
set ja fysikaaliset menetel- 
mät. Hiinen runsaasta ja 
huomattavasta tieteellisestä 

tuotannostaan mainitta- 
koon vain: ..Ora albumin- 
urins patogenetiska viii 
kor", ,,Om albuminuri hos 
friska personer", ..Oin filtration 
ningar genom djuriska membraner", ,.Om albu- 
minhalten i ascitesvätskor", ..Oin halten af fixa 
iiinnen nied undantag af albumin, äfvensom om 
chloridhalten i de patologiska transsudaten". 
,,Om den diagnostiska betydelsen af ägghvite- 
halten i patologiska trans- och exsudat". R:n 
tutkimus ..t)m Bothrtocephalus latus och perni- 
ciös anemi", jossa hän toteaa heisimadon ole- 
van anemia perniciosan yhtenä aiheena, an- 



lääket. toht. 1871. 




J. w 



Runeberg. 
af ägghvitelös 



293 



Runge— Runnari 



294 



toi aloitteen sarjalle veritauteja koskevia tut- 
kimuksia. R. ou lisäksi ensimäisenä esittänyt 
menetelmän mahalaukun ja paksunsuolen tutki- 
miseksi pumppuamalla niihin ilmaa, kirjoittanut 
perkussorisesta tränssonanssista ja julkaissut 
useita tutkimuksia märkivän keuhkopussintuleh- 
duksen operatiivisesta käsittelystä. Henkivakuu- 
tusyhtiö Kalevan ylilääkärinä (33 vuotta) R. on 
julkaissut teokset: „0m syfilis inflytande pä död- 
ligheten af de försäkrade" ja „Dödsorsaken i lif- 
försäkringsbolaget Kaleva 1875-1907. R. oli yli- 
opiston edustajana 8 :illa sääty valtiopäivillä (1882, 
1885, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904-05, 1905-06) 
«ekä Pohjanmaan pohj. vaalipiirin edustajana 
(ruots. kansanpuolueesta) eduskunnassa 1907. 

6. Hjalmar Johannes R. (s. 1874), 
R 4:n poika, f il. kand. 1897, fil. lis. 1905, julkais- 
sut nimimerkeillä A 1 c e s t e ja N i n o Rune- 
berg runokokoelmia (,,Dikter", 1899; „Nya 
dikter", 1902; „Dikter", tredje samlingen, 1908; 
käännöksen „Bhagavad-Gita", 1910) sekä näytel- 
män ,,Maximiliano, Kejsare af Mexico" (1913). 

Runge, Philipp Otto (1777-1810), saks. 
taidemaalari ; opiskellut Kööpenhaminassa ja 
Dresdenissä, työskennellyt Hampurissa. R., joka 
on maalannut enimmäkseen muotokuvia, on Bie- 
dermaier-suunnan mestareita ja realistisen ja ro- 
manttisen suunnan välittäjiä. Hänen taiteensa on 
naiivia, mutta ilmehikästä; erityisesti hän onnis- 
tui luonteenkuvauksessa ja valon ja ilman esi- 
tyksessä. Teoksia Hampurin taidehallissa. R. toimi 
myös taidekirjailijana. [A. Aubert, „R. und die 
Romantik" (1909, norj. 1911).] E. R-r. 

Runhultti ks. Pyöröpuu. 

Runius [rii-], Johan (1679-1713), ruots. ru- 
noilija, suosittu tilapäärunojen sepittäjä, suk- 
kela ja iloinen laulaja, joka tavattoman kevyesti 
leikki sanoin ja ajatuksin, runomitoin ja loppu- 
soinnuin. Hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin 
hänen runonsa eri kokoelmana nimellä ,,Dudaim' ; 
(1 :nen os. ..Andelige" blommor", 2:nen os. 
,,Werldzlige lillior", 1714-15; 2:nen painos sekä 
3 :s osa „>Sinnekryddor", 1733). //. Kr-n. 

Runkoanalyysi (ks. Analyysi), metsänh., 
puiden kasvun ja kehityksen y. m. olosuhteiden 

r tarkoin selville saamiseksi 

\ niiden kehitysjakson eri aika- 

kausina toimitettava ana- 
lyysi, jolloin tutkittava puun- 
runko katkotaan 1 m:n pi- 
tuisiin kappaleisiin tai saha- 
taan siitä aina 1 m :n väli- 
matkalta tyvestä latvaan 
kiekkoja 1. leikkeleitä, joista 
rungon paksuusläpimitat sekä 
poikkileikkauspinta-alat sen 
eri ikävuosilta helposti ovat 
mitattavissa. Laskemalla yh- 
teen mainittujen eri poikki- 
leikkauspintojen alat samalta 
ikävuodelta saadaan tietää 
rungon kuutiomäärä vastaa- 
valta ajalta. Myös puun 
korkeus sen eri ikäisenä 
ollessa käy tällöin helposti 
selville, ja jos senlisäksi on 
analyseerattu rinnan kor- 
keudelta (l,s m:n pääslä maasta) tehty leikkaus, 
voidaan myös määriltä, millaiset rinnankorkeus-, 




Evon kruununpuis- 
tosta otettu kuusi. 
Ika 101 v., korkeus 
30 m. 



runko- t. järeän puun muotoluvut puulla on tai 
eri aikoina on ollut. (vrt. Muotoluku ja 
Näyttäjämenettely.i O. Lth. 

Runkokunta (cormus, saks. Tierstock), eläint., 
eläinyhdyskunta, joka on syntynyt jatkuvan su- 
vuttoman lisääntymisen (jakautumisen, silmikoi- 
misen) kautta yhdestä alkuperäisestä emoyksi- 
löstä siten, että uudet yksilöt aina jäävät elimel- 
liseen yhteyteen entisten kanssa. Yksinkertai- 
simmassa tapauksessa eri yksilöt ovat kaikki sa- 
manlaisia ja siksi itsenäisiä toisiinsa nähden, että 
kukin yksilö kokonaisuudesta irroitettuna on ky- 
kenevä omintakeiseen elämään* ja lisääntymiseen 
(esim. lukuisat k o r a 1 1 i e 1 ä i m e t, eräät 
vaippaeläimet). Toisissa tapauksissa (esim. 
lukuisilla hydrozooeilla ja sammaleläi- 
millä) huomataan r:n eri jäsenten kesken al- 
kavaa työnjakoa ja siis erilaistumista; tämän 
kehittyessä pitemmälle eri yksilöt tulevat yhä 
riippuvaisemmiksi kokonaisuudesta, menettävät 
yhä enemmän itsenäisyyttään ja tulevat äärimäi- 
sissä tapauksissa melkein samanlaiseen asemaan 
kokonaisuuteen nähden kuin korkeampien eläin- 
ten elimet. Ne eivät siis enää irroitettuina ky- 
kene itsenäiseen elämään, mikä riippuu siitä, että 
ne rakenteeltaan surkastuvat muissa suhteissa 
paitsi siinä, mikä koskee niiden erikoistehtävää 
kokonaisuuden palveluksessa. Tällaisista poly 
m o r f i s i s t a r :ista ovat parhaana esimerk- 
kinä uimapolyypit (ks. t. ja Polymor- 
fismi). Paitsi edellämainituissa ryhmissä ta- 
vataan r:iksi käsitettäviä pysyviä t. väliaikaisia 
yhdyskuntia m. m. matojen joukossa, esim. 
eräillä merisukamadoilla y. m. ; selitetäänpä jos- 
kus heisimatojenkin ketjut tähän kuuluviksi: pää 
käsitetään tällöin emoeläimeksi, sukupuolinivelet 
tästä kuroutumalla syntyneiksi tytäryksilöiksi 
(vrt. Heisi madot). Myös yksisoluisten eläin- 
ten joukossa tavataan vastaavia yhtymiä, esim. 
sellaiset siima- ja ripsilikoeläimet. jotka ovat 
kiinni yhteisessä kontraktiilisessa varressa; sa- 
moin johtavat varsinaisiin r:iin sellaiset kolo 
niat, joiden solut (yksilöt) jäävät toistensa yh- 
teyteen alkulimasäikeiden välityksellä (esim. Vol- 
vox). — Kuten edellämainituista ryhmäesimer- 
keistä käy selville, voivat r:t olla sekä alustaan 
kiinnittyneitä että vapaina eläviä. R. nimitys 
johtuu siitä, että useat (esim. monet korallieläin 
r:t) voivat muistuttaa naaraista puunrunkoa, sa- 
moinkuin monisoluisten eläinten r:ien tyypilli- 
nen syntymätapa muistuttaa kasvin kasvua. 

/. V-s. 

Runkoluvun käyrät osoittavat erilaatuisella 
maaperällä tai kasvupaikoilla säännöllisesti kas- 
vaneiden puhtaiden (samaa puulajia käsittävien) 
metsiköiden puuyksilöiden lukumäärän pinta-ala- 
yksikköä kohti metsiin eri-ikäisenä ollessa. Vaaka 
suoralle abskissa-akselille on merkitty metsikön 
eri ikävuodet ja kohtisuoraan tätä vastaan piir- 
retyille ordinaatoille vastaavat puiden luku- 
määräluvut. Viimemainittujen ordinaattapisteiden 
kautta vapaalla kädellä piirretty käyrä osoittaa 
runkolukumäärän vähenemisen metsikön iän kart- 
tuessa. O. Lth. 

Runkoparlamentti ks. P i t k ä pari a- 
m e n 1 1 i. 

Runnari (amer. suom., < engl. ruvner oik. = 
juoksija), ulkomaalaisissa satamissa liikuskeleva, 
hotellien, yhtiöiden y. m. s. palkkaama henkilö. 



295 



Runnata — Runolaulu 



296 



joka (usein petollisin lupauksin) houkuttelee työ- 
väkeä (vars. merimiehiä, siirtolaisia) hotelleihin. 
rautateille j. n. e. 

Runnata (amer. suom.. < engl. run = käydä, 
olla liikkeessä), olla käynnissä (tehtaasta). 

Runni (< ruots. brunn = kaivo, terveyslähde), 
Suomen ainoa yleisessä käytännössä oleva ter- 
veyslähde, Iisalmen pitäjässä 2 penink. päässä 
(1 ^2-2 tunnin laivamatka) Iisalmesta länteen 
Kiuruvedestä Haapajärveen laskevan Kiurujoen 
varrella. Lähteen vesi on t olit. Y. Tuomikosken 
analyysin muk. radioaktiivista (keskim. radio- 
aktiivisuus 10 l:s*a O" 0,6 min. -mg) ja sisältää 
1 l:aa kohden 27,8 mg:aa rautaa sekä 206 mg 
hiilihappoa eri muodoissa. Vettä juodaan suuret 
määrät ja se vaikuttaa tehokkaasti leinissä, vatsa- 
taudeissa, sydäntaudeissa, hermotaudeissa y. m. 
Lisäksi käytetään varsinkin vaikuttavia ruoste- 
kylpyjä ja hierontaa. — R. on rahvaan keskuu- 
dessa ollut tunnettu jo ammoisista ajoista, mutta 
yleisemmin sitä on ruvettu käyttämään n. 10 v. 
takaperin, jolloin sen otti haltuunsa 1904 per. 
Iisalmen Runnilähtcen o.-y. Paikalla 
on nyk. kaivohuone, hotelli (huoneita 60 kylpy- 
vieraalle) y. m. Kylpy vieraiden lukumäärä vuo- 
sittain n. 1,200; suurin osa on rahvaanmiehiä 
ja -naisia. E. E. K. 

Runo (goot. runa, isl. run - salaisuus, sa- 
lainen neuvottelu, puhe), lyhyt runomittainen 
kappale. — vrt. Kalevala, Kanteletar, 
Kansanrunous. 

Runojalka 1. ruuopolvi on nousun ja las- 
kun säännöllinen yhdistys runomittaisessa esi- 
tyksessä. Se sisiiltää tav. yhden pitkän (korol- 
lisen) ja yhden tai kaksi lyhyttä (korotonta) ta- 
vua. Tavallisimmat r:t ovat näin ollen kaksi- 
tai kolmitavuisia. Kaksitavuisia r:oja ovat: 
1) trokee (ks. t.) 1. t r o k a i o, pitkälyhyt, 
\j (esim. tuuli), 2) jambi (ks. t.), lyhyt- 
pitkä, ^j — (esim. en voi), 3) spondee (ks. t.) 
1. s p o n d a i o, kaksipitkä, — (enimmissä 

korko edellisellä tavulla: autuus; välistä jälki- 
mäisellä tavulla: vie pois). Tärkeimmät kolmi- 
tavuisista ovat: 1) daktyli (ks. t.), alku- 
pitkä, — kj <u (esim. laulava), 2) anapesti 
(ks. t.). loppupitkä. \_> ^1 — (esim. ihanuus), 3) 
amfibrakys (ks. t.) , keskipitkä, w — ^ 
(esim. jos voisin), 4) kretikos (ks. t.), keski- 
lyhyt, — vj — (esim. laulamaan). Kreikkalai- 
set käyttivät myös nelitavuisia r:oja, esim. 
khoriambia (ks. t.), — ^ ^ — , ja kaksi- 
tavuisista on vielä mainittava pyrrhikhios 
(ks. t.), kaksilyhyt, ^ ^ . Kaksitavuiset r :t 
muodostavat kaksittain yhteen liitettyinä kak- 
soispolvia 1. d i p o d i o j a. joissa runokorko on 
joko edellisellä tahi jälkimäisellä nousulla. Sen 
mukaan miten monta dipodiaa säe sisältää, nimi- 
tetään sitä mono metriksi, dimetriksi, 
t r i m e t r i k s i j. n. e. 

Runolaulajat, tav. eepillisten runojemme esit- 
täjät, joskin rajaa näiden ja loitsujen sekä lyy- 
rillisten runojen laulajien välillä on vaikea 
vetää, koska samat henkilöt usein ovat esittä- 
neet kaikkia vanhan kansanrunoutemme lajeja. 
Runoja ovat vanhoina aikoina laulaneet kaikki 
kansanluokat, etupäässä kuitenkin talonpoikai- 
nen väestö. Eteläisillä runoalueilla, Virossa ja 
Inkerissä, niitä esittivät etupäässä naiset, mutta 
pohjoisemmilla pääasiassa miehet. Tavallisessa 



paljoa 
he to- 



^m 5^ 





.Arhippaini Miihkali". 



elämässä nämä vanhat taitajat eivät 
eronneet ympäristöstään, mutta henkisesti 
dennäköisesti kaikkina ai- 
koina ovat olleet muuta 
kansaa korkeammalla, 

jomm-oisiksi heidät ympä- 
ristössään yleensä käsi- 
tettiinkin. Huolimatta 

siitä, että vanha runon- 
taito yleensä kulki epä- 
säännöllisesti suusta' suu- 
hun, keskittyi sen vilje- 
leminen kuitenkin usein 
erityisiin sukuihin, jou- 
tuen perintönä isältä po- 
jalle ja tältä edelleen. 
Niinpä muodostui Suo- 
men-Karjalaan tunnetut 
Sissosten, Huohvanaisten, 
Sotikaisten. Semeikkain 
ja Vornasten laulajasuvut; Vienan-Karjalaan 
esim. Perttusten. Malisten, Kettusten ja Lesos- 
ten laulajasuvut. Huomattavimpia yksityisiä lau- 
lajia viimem. alueella on ollut Arhippa ja hä- 
nen poikansa Miihkali (,, Arhippaini Miihkali") 
Perttunen Latva järveltä, Ontrei ja hänen poi- 
kansa Jyrki Malinen Vuonnisesta ja Jyrki Ket- 
tunen Tsenasta, leski Matro Uhtuasta sekä Kale- 
valan kokoonpanon historiasta muistettava Vuon- 
nisen tietäjä Vaassilä Kieleväinen. Suomen-Kar- 
jalan laulajista mainittakoon Juhana Kainulai- 
nen Kesälahdelta, Simana Sissonen ja hänen si- 
sarensa Iro sekä Simana Huohvanainen Ilomant- 
sista, Ontrei Sotikainen ja Jaakko. Iivana, Pedri 
Jaakonpoika, Pedri Iivananpoika (..Myrysvaaran 
Pedri") sekä Iivana Jehkinpoika (..Jehkin Ii- 
vana'') Semeikka Suistamolta, Iivana Vornanen 
Korpiselästä, Borissan Ontto Suojärveltä ja Ontrei 
Vanninen Sortavalan Rautalahdesta. Inkerin puo- 
lella oli huomattavin laulajatar Larin Paraske, 
jolta muistiinkirjoitettu säeluku on korkeampi 
kuin keltään muulta saatu, nimittäin 32,676 
säettä (vertauksen vuoksi mainittakoon, että 
Vienan-Karjalan parhaan laulajan. ..Arhippaisen 
Miihkalin" säeluku oli n. 4,000). Inkerin etevin 
mieslaulaja lienee Ontropo Melikov; muita Inke- 
rin laulajia: Varvana-eukko Hevaalta ja Väär- 
nojan Kati Soikkolasta. — Nykyjään on kerto- 
van runon laulanta Karjalasta melkein tarkoin 
hävinnyt, kun taas loitsuja ja varsinkin lyyril- 
lisiä lauluja vielä paikoittain runsaastikin vil- 
jellään, vrt. Kalevala. /. IJ-nen rf A. N. 

Runolaulu, mus., eroaa lyyrillisestä kansan- 
laulusta jonomaisen rytmirakenteensa kautta. 
Runosävelmään kuuluu 1, 2 tahi korkeintaan 3 
säettä, jotka alinomaa kertautuvat, joko tarkal- 
leen yhtäläisinä tahi tilapäisten vaihtelujen muun- 
tamina. Kertausta jatkuu niin pitkältä kuin ru- 
noa tahi yhtenäistä runojaksoa riittää. Kertaus- 
ten lukumäärä on siis satunnainen ja semmoise- 
naan vailla erikoisvaikutusta. R:ua on muinai- 
sina aikoina paljon harrastettu. Kreikkalaisten 
y. m. vanhojen kansojen kertomarunot ovat epäi- 
lemättä aikoinaan täten laulettuina periytyneet 
sukupolvesta toiseen, vaikka niiden sävelmiä ei 
olekkaan enää säilössä. Intialaisilla on nykyisissä 
temppelilauluissa säilynyt sävelmiä, joita voi- 
daan pilää ainakin pääpiirteissään heidän alku- 
peräisen r:nsa tapaisina. Sama jonomainen ra- 



297 



Runollinen vapaus— Runous 



298 



kenne vallitsee myös kristillisessä psalmilaulussa 
(ks. t.). Keskiajan kertomarunojen sävelmiä on 
säilynyt sekä ransk. että saks. käsikirjoituksissa. 
Kansan suussa on r:ua jatkunut meidänkin aikoi- 
himme asti Suomessa, Virossa, Vähä- Venäjällä 
y. m. [Launis, „Art, Entstehung und Verbrei- 
tung der estnisch-finnischen Runenmelodien" 
(1910), Kolessa, ,,Melodii ukrajnskih narodnyh 
dum" (1910-13), Tiersot, „Histoire de la chanson 
populaire en France" (1889), Felber, „Die in- 
dische Musik der vedischen und klassischen Zeit" 
(1912), I. Krohn, ,. Suomen kansan runosävelmät" 
(Oma maa).] I. K. 

Runollinen vapaus ks. L i c e n t i a. 

Runomitta 1. metri (lat. metrum = mitta) 
perustuu runoudessa esiintyvän poljennon sään- 
nöllisyyteen, s. o. runokielen nousujen ja las- 
kujen järjestettyyn vaihteluun. Eri kielet nou- 
dattavat siinä suhteessa erilaisia menetelmiä. 
Toisissa r. perustuu tavujen laajuudelle (1. pi- 
tuudelle), toisissa taas korolle (1. painokkuu- 
delle) , ja onpa kieliä, joissa molemmat seikat 
otetaan samalla kertaa huomioon, sekä semmoi- 
sia, joissa tavujen luku jo yksinään määrää 
r:n. Kreikan ja latinan kielessä r. nojautui yk- 
sinomaan tavujen laajuuteen, s. o. pitkät ja ly- 
hyet tavut vaihtelevat kreikan- ja latinankieli- 
sessä runoudessa säännöllisessä järjestyksessä. 
Sensijaan useimmissa nykyajan sivistyskielissä 
on korko r :aa määräävänä aineksena. Niin 
esim. ranskankielisessä, kuten yleensä romaani- 
Iäisten kansojen runoudessa on korollisten ta- 
vujen lukumäärä säännöllinen, vaikka poljento 
muuten on verraten vapaata, noudattaen läheltä 
suorasanaisen puhekielen poljentoa. Germ. kielissä, 
esim. ruotsissa ja saksassa, yhtyvät laajuus ja 
korko, niin että korollinen tavu luetaan runou- 
dessa aina pitkäksi. Slaav. kielissä oli alkujaan 
korollisten tavujen määrä r :ssa säännöllinen, 
mutta korottomien vaihteleva. Myöhemmin esim. 
venäjän kieli, nojaten germ. esikuviin, on kehit- 
tynyt noudattamaan täsmällisemmin koron ja 
korottomuuden säännöllistä vaihtelua. Mskand. 
runous oli jonkunlaista rytmillistä proosaa, pi- 
kemmin aiottu saneltavaksi kuin laulettavaksi, 
ja se erosi suorasanaisesta säännöllisemmin is- 
kevän poljentonsa ja alkusointurikkautensa puo- 
lesta (,,stavrim"). Muinaissuomal. runous, joka 
taas kehittyi läheisesti laulun yhteydessä, ra- 
kentui niin hyvin korolle kuin laajuudelle (ks. 
Kalevalan r.). Uudempina aikoina on taide- 
runoutemme r. perustunut pääasiallisesti kor- 
koon, kuitenkin niin, että laajuussuhteitakin ote- 
taan huomioon (esim. kun sallitaan 3-tavuisen 
sanan lyhyttä alkutavua käyttää laskussa). 
Korko muodostaa vain r:n rungon, ja laajuus- 
suhteet antavat eloa ja ilmettä. Tästä eri kiel- 
ten luonteen erilaisuudesta johtuu, että on ole- 
massa r :oja, jotka ovat niin elimellisesti kasva- 
neet kiinni jonkun kielen omaan olemukseen, 
että niitä vain vaivoin voidaan mukailla toisen- 
laatuisen kielen runoinitallisilla keinoilla (esim. 
antiikkinen kuusimitta, ranskan aleksandriini 
ja suomen kalevalainen r.). R. muodostuu runo- 
jaloista (ks. t.) 1. runopolvista. Kahden tai 
useamman runopolven yhtymisestä syntyy säe. 
Säe saattaa olla yksinkertainen, s. o. kokoon- 
pantu samanlaisista runojaloista, tai sekoitettu, 
s. o. kokoonpantu erilaisista runojaloista. Jos 



kaikki säkeeseen kuuluvat runojalat ovat täy- 
delliset, sanotaan säettä täysipolviseksi 1. a k a- 
talektiseksi. Mutta usein säkeen viimei- 
nen polvi ei ole täydellinen, ja siten syntyy vaja- 
polvinen 1. katalektinen säe. Jos säkeen 
loppuun on liittynyt ylimääräinen tavu, on säe 
liikatavuinen 1. hyperkatalektinen. Sä- 
keen alussa, runokorollisen tavun edellä esiin- 
tyvä koroton tavu (tai korottomat tavut) muo- 
dostaa alkutahdin 1. anakruusin (ks. t.). 
Kun sanat, ja runopolvet eivät satu yhteen, vaan 
leikkaavat toisiansa, syntyy jako 1. s e s u u r i 
(ks. t.). Tällaiset leikkaukset ovat kauneuden vaa- 
timia ja estävät yksitoikkoisuutta. Pitkissä sä- 
keissä tavataan myös määrätyllä kohdalla sään- 
nöllinen pysähdys 1. tahtilepo, joka jakaa 
säkeen kahtia. Säkeet muodostavat yhteen lii- 
tettyinä runoelman. Jos määrätty luku säkeitä, 
joko yhtäläisiä tai erilaisia, järjestetään pienem- 
pään ryhmään, muodostuu säkeistö 1. stroofi 
(ks. t.). — Tärkeimmät antiikkiset r:t ovat: 
heksametri (ks. t.) 1. kuusimitta (eepillinen), 
pentametri (ks. t.) 1. viisimitta (elegian, 
idyllin, epigrammin distikoneissa), s a p p h o- 
lainen, alkaiolainen, asklepiadi- 
n e n r. (lyyrillisiä) ja jambinen tri metri 
1. kolmimitta (draamassa). Romaanilaisille kie- 
lille ominaisista r:ista ja säkeistölajeista mai- 
nittakoon : italiasta peräisin olevat t e r z i n a, 
ottava rima 1. stanza ja sonetti (ks. t.), 
ranskasta aleksandriini (ks. t.) ja r o n- 
d e a u (ks. t.), espanjasta redondilla (ks. t.) ; 
germ. k ; eliin kuuluvista r:ista taas: alkujaan 
engl. silosäe 1. blank verse (ks. t.) , alku- 
jaan saks. knitteli 1. kalikkasäe. 

Runotar ks. Muusa. 

Runotar-almanakka, saks. Musenalmnnach, 
vuosittain Saksassa ilmestyvä, alkuperäisiä ru- 
noja sisältävä kalenteri. Ensimäinen arvokas r.. 
per. 1770, oli „Göttinger M.", sitä seurasivat 
,, Hamburger M." (v:sta 1776) ja ,,Wienerischer 
M." (1777); etevin tällä alalla oli Schillerin toi- 
mittama „M." (1796-1801), jossa Schiller ja 
Goethe sekä kaikki sen ajan etevimmät kyvyt jul- 
kaisivat runojaan. Sittemmin toimittivat myös 
A. W. Schlegel ja Tieck, Varnhagen von Ense ja 
Chamisso samantapaisia kalentereja. Myöhem- 
män ajan r:ista mainittakoon: ..Cottasche M." 
(1891-1900), „Moderner M." (1893-94), ..Deutscher 
M." (1896) ja ,.M. deutscher Studenten". 

• 77. Kr- n. 

Runous 1. runotaide on se kaunotaiteen 
haara, joka käyttäen kieltä välikappaleena luopi 
lukijan tai kuulijan mielikuvitukselle kirkastu- 
neen kuvan sisällisestä tai ulkonaisesta maail- 
masta. R. saattaa olla niin hyvin runomitallista 
kuin suorasanaista. Syntymätavan ja laadun 
puolesta erotetaan r:ssa kaksi lajia: kansa n-r. 
ja taide-r. Esitystapaan katsoen r:n tuotteet 
jaetaan tav. kolmeen ryhmään : lyyrillisiin, 
eepillisiin ja draamallisiin, sen mu- 
kaan kuvaako kirjailija niissä etupäässä, omia 
tunnelmiansa vai kertooko hän jonkun tapahtu- 
man menneenä vai esittääkö hän jonkun toimin- 
nan tapahtuvaksi välittömästi lukijan tai kat- 
sojan silmien edessä, antaen eri henkilöiden esiin- 
tyä puhuvina ja toimivina. Kuitenkaan eivät 
nämä r. -muodot jyrkästi eroa toisistaan: on 
olemassa välimuotoja, ja sitäpaitsi saattaa 1\ j 



299 



Runousoppi — Ruoka-aineet 



300 



rillinen runo olla sovitettu keskelle eepillistä 
tai draamallista esitystä; draamassa saattaa 
esiintyä eepillinen kertomus; lyyrillisessä tai 
eepillisessä runossa saattaa olla suoranaista 
draamallista vuoropuhelua j. n. e. ks. Kansan- 
runous, Eepos. Lyriikka, Draama. 

Runousoppi 1. poetiikka, runouden (ks. t.) 
teoria, se estetiikan osa, joka järjestelmälli- 
sasti tekee selkoa runouden olemuksesta, sen eri 
muodoista ja ilmaisukeinoista, sen suhteista toi- 
siin taiteisiin sekä sen eri lajeista. R. sisältää 
myös sääntöjä runon rakenteesta 1. tekniikasta. 
Vanhin r. on Aristoteleen kirjoittama, mutta 
siitä on säilynyt meille vain sankari runoutta ja 
murhenäytelmää koskevia katkelmia (suom. 1871). 
Toinen vankan ajan r. on Horatiuksen runomuo- 
toinen ,,Ars poetiea". Uuden ajan r:ista mai- 
nittakoon Martin Opitzin ,,Von der deutscheu 
Poeterei" (1624), Gottschedin (1730) ja Lessin- 
?in esitykset Saksassa. Boileau'n ..L'art poeti- 
que" (1074) Ranskassa ja Popen ,,Essay on criti- 
cism" (1711) Englannissa. Tämäntapaisilla 
säännöstelevillä r:illa oli aikoinaan suuri mer- 
kitys runouden kehitykseen sekä kirjalliseen ar- 
vosteluun nähden. Myöhemmin on pyritty anta- 
maan r : ille empiirisempi ja reaalisempi pohja 
kiinnittämällä suurempaa huomiota niihin sie- 
lullisiin lakeihin, jotka määräävät taiteellista 
luomistoimintaa sekä erilaatuisten kirjallisten 
tuotteiden vaikutusta. Tiimiin suunnan edellä- 
kävijöitä oli Fechner ja kehittä) iä m. m. saks. 
estetiikan tutkijat T. Lipps, E. Elster, K. Groos 
ja E. Meumann, ransk. M.-J. Guyau ja suom. 
Yrjö Hirn. R. on näin ollen haaraantunut mo- 
neksi eri tutkimusalaksi, käsitellen runoilija- 
psykologiaa, kirjallisia muotoja ja ilmaisukei- 
noja, runomittaa ja tyylioppia, esteettisen vai- 
kutuksen laatua ja edellytyksiä j. n. e. vrt. 
Estetiikka, [Gottschalf. „Poetik" (1856); 
Wackernagel, ..Poetik" (1873) ; Viehoff, ..Die 
Poetik" (1888); \Vilkens, „Poesien" (1893); 
Bruchmanri, ..Poetik" (1898) ; Borinski, ,, Deutsche 
Poetik" (1901); E. Lehmann. ..Deutsche Poetik" 
(1908); E. vVrangel, ..Dikten och diktaren" 
(1912)5 B. F. Godenhjelm, ..Runousoppi" (3 :s 
pain. 1909).] 

Runsala ks. Ruissalo. 

Runsaudensarvi, kierteinen, kukilla ja hedel- 
millä täytetty sarvi, ylitsevuotavan runsauden 
tunnuskuva, joka taiteessa esiintyy maan hedel- 
mällisyyden jumalien (Plutoksen, Gaian, jokijuma- 
lain, Tykhen. Najadien) attribuuttina; myto- 
logiselta alkuperältään Akhelo'oksen t. Amaltheian 
(ks. n.) sarvi. 

Runsoro (Itutoenzori), vuoriryhmä Keski-Af ri- 
kassa, Englannin Ugandan ja Belgian Kongon 
rajalla, Albert Edvard- ja Albert Njansa-järvien 
välissä, Semliki-joen itiipuolella. R:n, joka nou- 
see hyvin jyrkästi Semliki'n laaksosta, jakavat 
solat kuuteen ryhmään (korkein huippu Mount 
Stanley n. 5,550 m yi. merenp.), jotka n. 4,500 
m:n yläpuolella ovat aivan paljaita tai ikuisen 
lumen ja jään peittämiä. Alempana saderikkaus 
(ainakin 2,500 mm V:ssa) synnyttää rehevän kas- 
vullisuuden; paljon puroja ja jokia. R. on syn- 
tynyt vanhemmista tuliperäisistä aineksista ja 
kiteisistä liuskeista, joihin reunoilla liittyy nuo- 
rempia purkautuneita aineksia. — R:n löysi 
Stanley 1888; sen monista tutkijoista mainitta- 



koon Abruzzien herttua Ludvik. jonka johtama 
retkikunta 1906 ensimäisenä nousi sen korkeim- 
mille huipuille ja loi uutta valoa sen geologiaan. 

E. E'. K. 

Runo [riivo] ivir. Ruhnu-saar), Liivinmaau 
Saarenmaan piirikuntaan kuuluva yksinäinen 
saari keskellä Riianlahtea, 6 1 / 2 km pitkä, 4 km 
leveä, idiissä suurimmaksi osaksi Venäjän kruu 
mm omistamaa havumetsää, lännessä viljelys 
maata. Lentohiekkahar juja. Asukkaat ikimuistot 
sista ajoista (ainakin jo 1341) ruotsalaisia, nykyi- 
sin 269 henkeä (1911). harjoittavat maatalouden 
ohella pääelinkeinoinaan hylkeenpyyntiä (n. 1,000 
kpl. vuosittain) ja kalastusta. Kirkollisesti R:n 
luterilainen seurakunta kuuluu Arensburgin 
(Kuresaaren) konsistorin piiriin. Vanha kappeli 
rak. 1644, uusi kirkko 1912. — Langaton sähkö 
lennätinasema. [F. J. Ekman, „Beskrifning om 
Runo i Liffland" (1847).] E. E. K. 

Ruoansulatus k s. R u u a usul a t u s. 

Ruode, seinähirsien päähän luikatussa uur- 
teessa oleva, seinää tukeva puukara. R:tta käy- 
tetään ovien ja ikkunain pielissä. Hako 
ruode, kaadettu, karsittu, katkaisematon havu 
puu. V. h. 

Ruoho, ruohokasvi, yrtti, kasvitie 
teessä kasvi, jolla vastakohtana puille, pensaille 
ja varvuille on puutumaton, ruohomainen varsi, 
joka kuolee talveksi t. säilyttää vain maan 
rajassa olevat osat. Tavallisessa puheessa r. on 
myös vihreä, mehevä, matala r. -kasvipeite. R:ja 
erotetaan 1-, 2- ja monivuotisia. Erityisen ryh- 
män r :oja muodostavat mehukasvit (vrt. t.). 
joilla maanpäälliset osat säilyvät vuosikausia, 
vaikkeivät olekkaan puutuneita. Kasvitopografi 
sissa kuvauksissa erotetaan reistä eri ryhmäksi 
heinä- ja sarakasvit, vihviliit, piipot j. m. s. 
..h e i n ii t". Monivuotista r :oa on kirjallisuu- 
dessa joskus nimitetty h or maksi; laajoilla 
aloilla maassamme tarkoittaa sana kuitenkin 
maitohorsmaa. K. L. 

Ruohokanukka ks. K anukk a. 

Ruohokasvi ks. R u o h o. 

Ruoholaukka, ruohosipuli (Allium 
schcrvoprasum), merenrantakallioillamme jok- 
seenkin yleinen, ontto- ja liereiilehtinen, puna 
kukkainen. 15-30 cm korkea ruohokasvi, jota leh- 
tiensä takia yleisesti viljellään liha- ja kalaruo- 
kien mausteena käytettäväksi, vrt. Allium. 

K. L. 

Ruohoneilikka ks. A r m e r i a. 

Ruohosipuli ks. R u o h o 1 a u k k a. 

Ruohoöljy, Oleum andropogonis, itä-intialais 
ten Andropogon-l&jien öljy. Palmarosa- 1. 
intialainen g e r a n i u m-ö 1 j y tuoksuu 
ruusuöl jylle, jota väiiren.nettiiessii sitä käytetään 
ja sisältää pääasiallisesti geraniolia. Sen emä- 
kasvi on A. schcenanthus. S i t r o n e 1 1 a-ö 1 j y ä 
saadaan lajista ,4. varaus. A. citratus sisältää 
1 e m o n-g r a s s- 1. s i t r u u n a r u o h o ö 1 j y ä. 
joka on pääasiallisesti sitraalia. Kaikki r:t 
ovat erinomaisen hyvänhajuisia. Niitä käytetään 
hajuvesien valmistukseen ja lääkkeinä. 8. S. 

Ruoka-aineet ovat joko luonnon- tahi tehtait- 
ten tuotteita ja sisältävät enimmäkseen jo si 
nänsä useanlaatuisia ravintoaineita, ks. Ra- 
vintoaineet, ja R a v itse m i n e n. vrt. 
myöskin Keittotaito. — ks. myös Ruo- 
kinta ia R e h u a i n e e t. 



301 



Ruoka-ajat — Ruokaruotsi 



302 



Ruoka-ajat ovat kehityksen mukaan sivistys- 
kansoilla vaihdelleet. Yleensä pääateria on so- 
vitettu tähtit. keskipäivään t. iltaan varsinaisen 
päivätyön loppuun. Kreikkalaisten ensimäinen 
aamiainen (akratisma) oli varhain aamulla; 
yleensä sen muodosti viiniin kastettu leipä; toi- 
nen aamiainen (ariston), johon kuului kylmiä ja 
lämpimiä ruokalajeja, syötiin klo 10-12 välillä 
e. p. p. ; pääateria (deipnon 1. dorpon) klo 4 j. p. p. 
tai myöhemmin; rahvas sai yleensä tulla toimeen 
ruisjauhopuurolla. Leipä edellytti jo parempaa 
laloudellista asemaa. Viini ■ — jumalanmaljaa 
lukuunottamatta — oli aterioiden yhteydessä 
vedellä miedonnettua ja juotiin aterian jälkeen, 
jolloin juominki (symposion, ks. t.) alkoi; se voi 
kestää hyvinkin myöhään. Roomalaisilla oli myös 
3 ateriaa: jentaculum (klo 5:n t. 6:n tienoissa 
aamulla) , johon varakkaammilla kuului leipää, 
kuivattuja hedelmiä, munia, oliiveja, juustoa: 
prandium (n. klo 12) : lihaa, kalaa, äyriäisiä 
y. m.; cocna (klo 3-4), joka oli kolmiosainen; 
ensi osan (gustatio) tuli ärsyttää ruokahalua, 
toiseen (cena) kuului varojen mukaan 1-6, jopa 7 
ruokalajia, enimmäkseen lihaa; kun oli uhrattu 
lareille (ks. t.), seurasi jälkiruoka (secundce 
mensie). Symposion oli roomalaisilla nimeltään 
commissatio. Rahvas söi pääasiallisesti spelttipuu- 
roa (puis). Tasavallan lopulla ja keisarivallan 
aikana, syöminkien ja juominkien ylellisyys 
äärettömästi yltyi. — Germaanilaisten kansojen 
pääateria oli vanhastaan illalla. Bysanttilaisella 
ajalla samoinkuin keskiajan lopulla ja uuden ajan 
alussa herkuttelu varakkaiden ja ruhtinaallisten 
henkilöiden kesken saavutti ennen aavistamatto- 
man ylellisyyden. — Saks. porvari söi 3 ateriaa : 
aamiaisen klo 4-6 :n tienoissa aamulla, päivälli- 
sen klo 10-11 e. p, p. ja illallisen klo 3-6 j. p. p. 
Ranskassa, jonka keittiö ja pöytätavat vähitel- 
len tulivat määrääviksi, 1300-luvulla päivällinen 
syötiin n. klo 10 e. p. p.. mikä aika sittemmin 
siirtyi eteenpäin, niin että 1700-luvulla päivälli- 
nen syötiin klo 1. Nykyään Pariisissa ja mui- 
den suurkaupunkien ylimmissä piireissä lunch 
(toinen aamiainen) syödään klo 1 :n tienoissa t. 
jonkun verran myöhemmin, kun taas kevyt ensi- 
mäinen aamiainen (= meidän aamukahvi t. -tee) 
syödään tav. heti ylösnoustua, ja päivällinen (Ie 
diner) on siirretty klo 7- 1 /2 9 illalla. Varsinainen 
illallinen (le sonper) tulee kysymykseen vain eri- 
koisissa tilaisuuksissa. Englanti on yhä edelleen 
lukuisien ateriain ja raskaiden ruokalajien maa. 
Varakkaiden kesken ensimaiseen aamiaiseen 
(klo 7-9 välillä aamulla) kuuluu paitsi kahvia 
t. teetä silavaa (bacon), kinkkua, kylmää paistia 
sekä voita ja paahdettua leipää (toast). Toi- 
seksi aamiaiseksi (luvcheon) vaaditaan ainakin 
2 ruokalajia, jos se syödään ennen klo 2 e. p. p., 
syödään joskus vielä n. s. tiffin: kylmää lihaa 
ja perunoita sekä teetä t. kahvia. Sitten seuraa 
n. klo 5 j. p. p. five o'cloek tea, johon kuuluu 
teetä, voileipiii ja leivoksia (tämä tapa on levin- 
nyt kaikkialle sivistyneeseen maailmaan). Päi- 
vällinen (dinner) on klo 6 t. myöhemmin. Iltaa 
myöhempään vietettäessä lopetetaan päivä vielä 
kevyellä aterialla. Maaseudulla syödään kuiten- 
kin usein aikainen päivällinen (early dinner) 
klo 1-2 j. p. p. ; tällöin syödään illallinen (suppcr) 
klo 7:n tienoissa. R. ovat tietenkin vaihtelevia 
eri yhteiskuntaluokissa. 



Ruokahalu ks. Ruuansulatus. 

Ruokakunta, leamer. Muutamat verot on maa 
seudulla vanhastaan suoritettu kultakin itsenäi 
seltä taloudelta, jota tällaisena veroperusteena 
sanotaan r :ksi (matlag) tai savuksi (röh). Van- 
himmissa laeissa tavataan siitä nimitys „egen 
disk ooh duk". Siten esim. Kristofferin maanlain 
(Rakennuskaaren 21 ; 4) mukaan tuli sudenver- 
kon pitämiseen ja petoeläinten ajoon ottaa osaa 
kaikkien niiden, niinhyvin vapaamiesten ja 
talonpoikain kuin lampuotien ja loisten, joilla 
oli lehmä ja sika sekä oma ruuanpito (,,alla the 
koo och soo hafwa och sin enkannelikin disk och 
duk"), s. o. jokaisen maanviljelijän, jolla oli oma 
talous. 1734 v:n lain mukaan tuli kihlakunnan 
jahtiin lähteä miehen kustakin „ ruokakunnasta" 
(Rakennuskaaren 23 : 3) samoin metsävalkean 
sammuttamiseen (Rakennuskaaren 15:4). Ruoka- 
kunnittain oli myös suoritettava päivätöitä kir- 
kon, pitäjäntuvan ja vaivaistalon rakentamiseen 
(Rakennuskaaren 26:1). — Jo vanhastaan oli 
Suomessa jokainen talonpoika suorittanut 4 kap- 
paa jyviä tuomarin ja lautakunnan ylläpitoon 
käräjillä. 1600-luvun lopulla annetut määräykset 
osoittavat, että talonpojalla ei tässä tarkoitettu 
ainoastaan talonomistajia, vaan myös torppareita 
ja loisia 1. yleensä kaikkia, joilla oli oma talous 
maalla ja jotka siis muodostivat oman ruoka 
kunnan eivätkä olleet erityisillä perusteilla siitii 
vapautetut. — Vielä nykyäänkin suoritetaan 
käräjäjyviä ruokakunnittain (Keis. as. 25 p:ltä 
tammik. 1886). Samoin jos metsävalkea syttyy 
ja arpakapula pannaan liikkeelle sammutusmie- 
histön kokoamiseksi, tulee yhden kykenevän mie- 
hen kustakin ruokakunnasta lähteä palopaikalle 
(1886 v:n metsälain 30 §). K. Il-a. 

Ruokalista, luettelo ravintolassa tai muussa 
ruokapaikassa saatavista ruokalajeista ja niiden 
hinnoista. 

Ruokalisä (ruots. matskott), keskiaikainen 
kirkollinen vero, jonka piispa Ragvaldin (1258-66) 
kerrotaan panneen Suomessa toimeen. Se suori- 
tettiin kirkkoherroille elatuksen avuksi (Ruot- 
sissa myös piispoille), maan eri osissa eri tavalla. 
N. s. ruotsalaisen ,, oikeuden" mukaan se mak- 
settiin voissa, sisämaassa viljassa ja näyttää 
olevan sama vero, jota Savossa sanottiin ..leipä- 
vakkain" nimellä. Pohjanmaalla (Kemissä) se 
suoritettiin osittain turkiksissa tai kuivatuissa 
kaloissa, heinissä, voissa j. n. e. [H. G. Porthan. 
.,Chron. Episc. Finl.", J. Tengström. ..Afhandling 
om presterliga tjenstgörningen i Äbo erkestift". 
A. G. Fontell, ,,Om Svenska och Finska rätten". 
V. Voionmaa. ,,Suom. keskiajan tutkimuksia".] 

K. G. 

Ruokamulta, peltomaan päällimäinen, kuoh- 
kea, kerros, jossa maanmuokkausaseet enimmäk- 
seen työskentelevät ja johon kasvien juuret etu- 
päässä leviävät, ks. Humu s. J. F. S. 

Ruokaruotsi (..rokarotz", ..rokarossi" y. m.), 
uuden ajan alussa useissa Suomen maakunnissa 
mainittu keskiaikainen verotustapa, jolla tarkoi- 
tetaan huovien ja heidän ratsujensa kestitystä 
pitäjissä nimismiesten luona. Näillä matkoilla 
kannettiin samalla verorästejä ja sakkoja. V. 1530 
Kustaa Vaasa Hämeessä ,, peruutti Hämeenlin- 
nassa hänen armonsa omalle väelle ja jalkamie- 
hille sen ruokaruotsikestityksen, minkä tuoma- 
rit siellä jonkun aikaa ovat nauttineet". R:ksi 



303 



Ruokasienet— Ruokinta 



304 



suoritettiin lihaa, viljaa, heiniä ja rahaa. Yrjö 
Koskinen arvelee nimen syntyneen ,, ruoka" ja 
..ruotsi" sanoista, ja samaa mieltä' näyttää 
V. Voionmaa olevan, mutta todennäköisempää on, 
että jälkimäinen osa alkuansa on „ratsua" mer- 
kitsevä sana (keskiajan ruotsissa ros, saks. Ross). 
[Yrjö Koskinen, ,, Muutamista keskiaikaisista 
veroitusseikoista. I. Ruokaruotsi" (Hist. ark. TV 
siv. 104-113), V. Voionmaa, ,,Suom. keskiajan 
tutkimuksia" (siv. 266-282).] K. G. 

Ruokasienet ks. S i e n e t. 

Ruokatorvi (cesophagus) on se ruuansulatus- 
kanavan osa. joka yhdistää nielun mahalaukkuun. 
Uimisen r. alkaa 6 :nnen kaulanikaman korkeu- 
delta ja päättyy 10-11 :nneu rintanikaman koh- 
dalla, kulkien jokseenkin tasapaksuna putkena 
kaulan alaosan ja rintaontelon kautta. Se sijait- 
see ylhäällä henkitorven takana sen ja selkä- 
rangan välissä, alempana se kulkee aorttaa seu- 
raten ollen ensin aortan oikealla puolen sitten 
sen edessä. Rintaontelosta se kulkee pallean läpi 
n. s. ruokatorven aukon kautta ja aukeaa heti 
senjälkeen mahalaukun suun välityksellä maha- 
laukkuun. R:n seinämän muodostaa uloinna 
sidekudos, sen alla lihaskerros ja sisimpänä lima- 
kalvo, jonka epiteli on kerrostunutta levyepiteliä. 
Epitelin alla on limarauhasia. R. on ruuan- 
sulatuskanavamme yksinkertaisin osa, sen teh- 
tävänä on johtaa nielty pala nielusta maha- 
laukkuun. Y. K. 

Ruokaöljy ks. Oliiviöljy. 

Ruokinta, eläinten (kotieläinten, kesyjen, 
ihmisen osittain tai kokonansa elättämien villi- 
eläinten) ravitseminen. Oikeata r:aa varten on 
tarkoin tunnettava eläinlajien samoinkuin yksi- 
tyisten eläinten ravinnontarve sekä tämän tyy- 
dyttämisen edellytykset (ks. Ravitsemi n e n. 
Ravintoaineet). Eri eläinlajit vaativat 
erilaista ravintoa, s. o. niiden ruuansulatus- 
elimistö on sellainen, että se etupäässä määrätyn- 
laatuisista aineista voi saada ruumiin ylläpitä- 
miseen tarpeelliset ravintoainemäärät. Niiden 
elatusaineiden laadun mukaan, joihin eläinlaji 
parhaiten on mukautunut, eläimet jaetaan kol- 
meen (t. neljään) ryhmään: lihansyöjiin, kaikki- 
ruokaisiin ja kasvinsyöjiin; kasvinsyöjien ja 
kaikkiruokaisten väliin asetetaan joskus hedelmän- 
syöjäin ryhmä. 

Lihansyöjäin ruuansulatuselimistö on pääasial- 
lisesti mukautunut munanvalkuaisrikkaisiin ra- 
vintoaineisiin, joiden kuiva-aineissa on vain aivan 
pieni määrä täyteaineita (selluloosaa). Lihan- 
syöjät voivat, jos tarpeellinen määrä vettä ja 
kivennäisaineita samalla on tarjona, elää pel- 
källä munanvalkuais- (liha-) ruualla. Erikoisten 
n. s. intermediaaristen tapahtumien kautta munan- 
valkuaishiukkasista voi muodostua hiilihydraat- 
teja ja näistä taas rasvaa, joten eläinten ravinto- 
aineiden tarve mainituista kolmesta ravintoaine- 
ryhmästä tulee tyydytetyksi. Kaikkiruokaisen 
ruuansulatuselimistö ei ole mukautunut sulatta- 
maan näin monipuolisesti munanvalkuaisnineita. 
Kaikkiruokainen ei siis voi saada ravinnontar- 
vettaan tyydytetyksi pelkällä liliaruualla. Sen 
elimistössä voi kyllä valkuaisaineesta syntyä 
hiilihydraatteja, mutta kun tällainen muutos 
aiheuttaa kulutusta ja kun munanvalkuaiaainei- 
den sulattaminen ei kaikkiruokaisilla tapahdu 
ylitä suurella tehokkuudella kuin lihansyöjillä, 



täytyy ravinnontarpeen tyydyttämiseksi myös 
olla saatavissa suurempia tai pienempiä, määriä 
hiilihydraatteja ja rasvaa. Yhdessä suhteessa 
kaikkiruokaisten ja lihansyöjäin ruuansulatus- 
elimistöt ovat samanlaiset: kaikkiruokaisenkin 
ruuansulatus mi parhaiten mukautunut sellaisiin 
ravintoaineisiin, jotka eivät sisällä kovin paljon 
täyteaineita. lledelmänsyöjäin ryhmä eroaa 
kaikkiruokaisten ryhmästä siinä, että niiden 
ruuansulatuselimistö on erittäin hyvin mukau- 
tunut sulattamaan hiilihydraatteja juuri semmoi- 
sina kuin ne esiintyvät hedelmissä. Kasvinsyö- 
jäin ryhmälle, johon useimmat kotieläimemme 
kuuluvat, on ominaista, että ruuansulatuselimistö 
on kehittynyt erittäin sopivaksi selluloosarikkai- 
den ravintoaineiden nauttimiseen, samalla kuin 
valkuais-aineiden ja rasvan sulattaminen ei ole 
niin täydellistä kuin kaikkiruokaisilla. Ne 
sulamistapahtumat, joita selluloosansulatus edel- 
lyttää, suoritetaan pääasiallisesti joko moni 
osaisen mahalaukun etumaisissa osastoissa (mä- 
rehtijöillä) tai paksu- ja umpisuolessa ja tämän 
laajennuksissa (kavioeläimillä, kasvinsyöjillä jyr- 
sijöillä y. m.) ja bakteerien välityksellä. 

Eläinkunnassa tavataan kaikkia pelkkien 
kasvinsyöjien, kaikkiruokaisten ja lihansyöjien 
välimuotoja. Myöskin kotieläintemme joukossa 
on ravinnonvalinnaltaan enemmän tai vähemmän 
erikoistuneita lajeja. Suurin kyky käyttää 
hyväkseen täyteainerikasta, ravintoaineista köy- 
hää rehua on nautakarjalla, joka tässä suhteessa 
on huomattavasti hevosen edellä. Jotta hevonen 
saisi saman määrän ravintoäineenlisäystä, on 
sille annettava n. 1,2 kertaa enemmän heiniä 
sekä 2-3 kertaa enemmän touonolkia kuin leh- 
mälle. Vuohi ja lammas ovat täyteainerikkaiden 
reilujen hyödykseen käyttäjinä hevosen ja leh- 
män välillä. 

R:n säännöt ovat siis varsin erilaiset eri 
kotieläinlajeja varten; mihin tarkoitukseen kuta- 
kin kotieläinlajia käytetään, mitä tuotantoa var- 
ten sitä pidetään, sillä on myös merkitystä 
r.-tapaan ja rehuaineiden valintaan katsoen. Jos 
hevosta pidetään esim. vain aivan kevyttä työtä 
varten, voi sen pääasialliseksi rehuksi käyttää 
selluloosarikkaita aineita (eri heinälajeja). Kuta 
raskaampaa ja voimaperäisempää työtä hevoselta 
vaadimme, sitä suurempi on jokapäiväisessä r:ssa 
oleva ravintorikkaiden (konsentreerattujen) rehu- 
jen osuus, sillä muutoin ei ruuansulatuselimistö 
ehdi korvata työssä kulutettua ravintoainemäärää. 

Nämä seikat vaativat r:ssa erottamaan 
elatus-r:n ja tuotanto-r:n toisistaan. Kun 
lisäksi eläinten ravinnontarve kasvua ikana on 
melkoisesti toisenlainen kuin täysikasvuisella 
(tällöin -on kysymyksessä siirtyminen maito-r:sta 
[imemisestä], jolloin on tarjona melkeinpä puh- 
taita ravintoaineita, eläinlajin tavalliseen ravinto- 
järjestykseen), on erotettava kolmas' r:n muoto, 
n. s. kehitys- 1. kasvat u s-r. 

E 1 a t u sr :ssa voi. kun on kysymys kasvin- 
syöjistä kotieläimistämme, edullisesti käyttää 
täyteainerikkaampaa rehua, sillä ruuansulatuk- 
sessa muodostuu lämpöä, mikä voi tulla eläimen 
elimistön hyväksi, eikä täyteaine siis ole tarpee- 
ton jäte kuten tuotanto-r :ssa. Tallinlämmöstä 
y. m. ulkonaisista seikoista riippuen rehuarvo 
on täten jonkun verran kohotettavissa. Väittä- 
ni itt;ni in ra\ lnnonannon maun elatus-r:ssa 



305 



Ruokintajärjestys — Ruoko 



n. s. pintalaki, jonka mukaan eri eläimillä on 
sama ravinnontarve ruumiinpinnan yksikköä 
kohti. Ruumiinpinnan neliömetriä kohti ravinnon- 
tarve on kaloreissa ilmaistuna n. 1,000 kaloria. 
Eläinten suhteellinen ravinnontarve elatukseen 
nähden kasvaa siis kokoon nähden käännetyssä 
suhteessa. Kun ruumiinpaino nousee yli muuta- 
man sadan kg:n, voi aivan suuria virheitä teke- 
mättä laskea elatusrehun arvon 1,800-2,000 tai 
hiukan sen yli eläimen hyväksi tulevaksi kalo- 
riksi 100 kg:n ruumiinpainoa kohti. Käyttämällä 
eläinlajia varten arvioituja sulavaisuuskertoimia 
(ks. Eehuarvo) voidaan määrätä rehun yhtey- 
tyvä ravintoainemäärä sekä sen kaloriarvo ja 
siten tarkoin laskea elatusrehu. Rehuyksiköissä 
lasketaan 0,7-0,9 yksikköä 100 kg: n elävää painoa 
kohti. Munanvalkuaista on annettava 40-70 g 
samaa painoa kohti. 

Tuotantorehun arvioiminen on monessa 
suhteessa melkoista vaikeampaa. Tuotannossa on 
syötetystä rehusta saatava takaisin niin suuri 
prosenttimäärä kuin mahdollista. Paitsi tätä 
määrää on kuitenkin tuotteen samoinkuin tuo- 
tannon hinnalla huomattava merkitys tuotanto- 
rehua arvioitaessa. Ravinnonantoa lisäämällä voi- 
daan tuotantoa, eritoten kun on kysymys maidon- 
annista, mutta myöskin lihoitus- ja teurastus- 
ruokinnassa, melkoisesti lisätä. Mutta samalla 
tuotannon hyväksi tuleva rehun hyöty prosentti- 
määrältään vähenee. Taloudelliset seikat siis huo- 
mattavassa määrin vaikuttavat tuotantorehun 
arvioimiseen. Likimääräinen arvio on : 

Yksi rehu yksikkö voi antaa 3 kg 
maitoa; rehuyksikön tulee tällöin 
sisältää 135 g sulavaa munanval- 
kuaista. 

100 rehuyksikköä voi antaa n. 
15 kg rasvanlisäystä (mahdollisuudet 
kuitenkin melkoisesti vähenevät lihoituksen jat- 
kuessa) . 

1 tunnin ankara työ vaatii O.e-0,9 
yksikön lisäystä. 

Kun kasvatuksella voi olla erilaisia tarkoitus- 
periä (elättäminen teuras-, käyttö-, siitoseläi- 
miksi), muodostuu r. tämän mukaan erilaiseksi. 
Siitoseläimiä kasvatettaessa on ravinnon oltava 
mahdollisimman kauan luonnollista (mieluimmin 
emon maitoa). Siirtyminen muihin ravintoainei- 
hin tapahtuu varovasti ja tarkkaamalla rehuksi 
annettavien aineiden riittävää valkuais- ja kiven- 
näispitoisuutta. 1 kg:n suuruista elävän painon 
lisäystä kohti lasketaan 2-2,5 yksikköä. Kuta 
enemmän kasvu lähenee loppuaan, sitä enemmän 
lisääntyy rehunkulutus elävän painon kartutta- 
miseksi, kunnes on päästy 6-7 yksikön r:aan, 
mikä jo vastaa lihoitus-r :aa. vrt. R e h u a i n e e t 
ja Rehuarvo (jossa myös kirjallisuusluettelo). 

G. v. W. 

Ruokintajärjestys, se järjestys, minkä mukaan 
rehut päivittäin syötetääu eläimille. R:n tulee 
olla tarkoin harkittu huomioon ottamalla ne 
vaikuttavat seikat, joista rehujen hyvä talou- 
dellinen käyttäminen eläimen ruuansulatuksessa 
riippuu, kuten rehujen maukkaisuuden, puhtau- 
den, kuivuuden, kosteuden, sulavaisuuden. annos- 
ten suuruuden, eläinten tottumuksen j. n. e. 
(vrt. Lypsy karjanhoito, Ruokinta, 
R e h u a i n e e t. E. v. K. 

Ruokintakoe, eläinten suunnitelmallinen, en- 




Tavallinen ruokki. 



306 

naita määriteltyjen perusteiden mukaan järjes- 
tetty ruokkiminen jollakin erikoisella t. useam- 
malla eri rehuaineella näiden sulavaisuuden, tuo- 
tannollisen, terveydellisen t. muun vaikutuksen 
selvillesaamiseksi. R:illa selvitellään fysiologisia, 
ruokintaopillisia ja käytännöllisiä kysymyksiä 
joko tieteellisten tahi käytännöllisten näkökoh- 
tien mukaisesti, vrt. Rehuaineet, Rehu- 
yksikkö. E. v. K. 

Ruokit (AlcidceJ, peräjalkaisiin kuuluva lintu- 
heimo. Koivet lyhyet, sijaitsevat sangen takana. 
Etuvarpaissa täydellinen rä- 
pylä, takavarvasta ei ole. 
Höyhenistö tiheää. Nokka eri 
suvuilla erimuotoinen. Pyrstö 
lyhyt, toimii tukielimenä 
lintujen pystyasennossa, nilk- 
kojensa varassa istuessa. Mei- 
dän linnustostamme kuuluu 
tähän neljä sukua: k i i s- 
1 a n (Uria ja alasuku Cep- 
phus), jääkyyhkysen 
(Mergulus), lunnin (Fra- 
tercula) ja ruokin (Alea) 
suvut. Ruokin suvun lintujen 
nokka on vähän pitempi päätä, 

puoliväliin höylien peittoinen, korkea, litteä, syr- 
jissä voimakkaat uurteet. Sieraimet keskellä, 
rakomaiset, kalvon peittämät. Siivet pienet ja 
suipot. Tavallinen ruokki (Alea torda) on 
selkäpuolelta musta, vatsa valkea. Ohjaksissa 
valkea juova ja siivissä, kyynärsulkien päässä 
valkeaa. Pituus 39-47 crn. Paitsi Jäämerenran- 
nikollamme r. pesivät myös siellä täällä Suo- 
menlalulen korkeimmilla kalliosaarilla, Ahvenan- 
maan saaristossa ja Pohjanlahden rannoilla lu- 
kuisastikin. Levinnyt palearktisen alueen poh- 
jois-osiin, Japaniin asti. Pesä kivilohkareen alla 
tahi kallionlovessa. Munia 1, suuri (n. 8 cm), 
puikea, likaisenvalkealla pohjalla suuria mustia, 
tuhkanharmaita ja ruskeita täpliä. — Siive- 
tön ruokki (Alea impennis) oli aikoinaan san- 
gen yleinen pohjoisten merien rannoilla, mutta 
on nyt sukupuuttoon hävitetty; viimeinen saa- 
tiin Ruijan Vardössä 1848. Se muistutti väriltään 
tav. ruokkia, ohjaksien kohdalla oli suuri, pitkän- 
pyöreä, valkea täplä. Koko n. 70-80 cm, siivet 
pienet, 27-29 cm pitkät, lentoon kelpaamattomat. 
Euroopan ja Ameriikan museoissa säilytetään 
täytettyjä siivettömiä r:eja ja niiden nahkoja n. 
80, munia 70, luurankoja n. 25. Nahan arvo n. 
25,000, munan 8,000 ja luurangon 5,000 Smk. 

E. W. S. 

Ruokko. 1. Lapsen-r. ks. Lapseneläke. 
— 2. Eläimen vuokra (saks. ViehverstellitHcj). 
Vuokralleottaja sitoutuu hoitamaan eläintä ja 
antamaan sille ruuan, vuokralleantaja puolestaan 
korvaamaan tätä varten tehdyt kustannukset, 
usein siinä muodossa, että vuokralleottaja saa 
nauttia hyväkseen eläimestä lähtevät tuotteet. 
Jos eläin kuolee vanhuuttaan, tautiin, tai tapa- 
turmasta, joihin vuokralleottaja ei ole syypää, 
joutuu vallinko vuokralleanta jun kärsittäväksi. 
(Rakennuskaaren 12:2.) El. K. 

Ruoko (Phragmites communis), leveälehtinen, 
suuriröyhyinen, 1 V2-3 m korkea (suurin meikä- 
läinen heinä) heinä, jolla mi laajalti suikertava 
juurakko ja joka kasvaa hyvin yleisenä järvien, 
jokien ja merenlahtiemme rantavesissä, var- 



307 



Ruokola— Ruoppaaja 



308 







Ruoko. 



.sinkin pehmeällä poh- 
jalla, ja muodostaa ta- 
vallisesti uloimman, ve- 
denpinnasta nousevan 

ranta kas vi vyöhykkeen. 
R :oa leikataan usein 

karjan ruuaksi, olkia 
käytetään sitomatöihin, 
%?$» ^A '^Ik* JW ^R matoiksi j. n. e., katto- 
- i * t 1 * ^(^ V jen peitteeksi. muuri- 
"Ä^ i lA^8EL<sgl»« laastin alustaksi seinissä 
ja katoissa. käämien 
. pohjallisiksi y. m. Röy- 
3^ W/\ \^i^ÄHviM ^yj^ - kerätään makuu- 
4J^\\ ^IbHHkv I l )at J°J° u J a tyynyjen 
■ täytteiksi. R. on yleis- 
maailmallinen laji ja 
kasvaa muutamissa seu- 
duissa 8 m korkeaksi. 
K. L. 
Ruokola, maatila Pälkäneen pitäjässä Pintele- 
järven rannalla 7 km kirkolta kaakkoon, käsit- 
tää päätilan, joka on ratsuvelvollinen säteri, li- 
säksi 8 augmenttitaloa, yhteensä 4. «5 manttaa- 
lia, 1,630 ha. Höyrysaha, mylly ja iso tiilitehdas. 
Tila oli 1600-luvulla Romano\vitz-suvulla ja myö- 
hemmin v:een 1826 jollakin Silfversvan- suvun 
jäsenellä; sittemmin se on ollut VValldem- ja Wal- 
dens-suvuilla v :een 1904 ja metsänhoitaja Knut 
Tammelanderilla v.een 1914. Nyk. omistaja 
(1915) maanvilj. W. Pätiälä. — Päärakennus 
v:lta 1826. C. L. Engelin piirustama. A. Es. 

Ruokolahti (ruots. Ruokolaks). 1. 
K u n t a, Viipurin 1., Jääsken kihlak., Ruokolah- 
den nimisraiesp. ; kirkolle Vuoksenniskan rauta- 
tieasemalta (ja satamasta) 10 km. Pinta-ala 
1,006.4 km 2 , josta viljeltyä maata (1910) 7,553 
ha (siinä luvussa luonnonniityt 2,523 ha. vil- 
jaakasvava kaskimaa 224 ha). Manttaalimäärä 
70,-8, talonsa vu ja 1,156, torpansavuja 163 ja 
muita savuja 1,028 (1907). 12.278 as. (1914); 
1,854 ruokakuntaa, joista maanviljelys pääelin- 
keinona 1.208:11a, teollisuus 256 :11a (1901). 1.188 
hevosta. 4.375 nautaa (1912). - - Kansakouluja 
11 (1915). Yhteiskoulu (Imatralla; 5-luok.). 
Säästöpankki. Kunnanlääkäri (samalla Tainion- 
kosken tehtaan lääkäri). Pää apteekki Imatralla, 
haara-apteekki Rasilan kylässä. Eläinlääkäri. — 
Teollisuuslaitoksia: Tainionkosken selluloosa- ja 
paperitehtaat, puuhiomo sekä rullatehdas (omis- 
taja O.-y. Tornator) : Immolan höyrysaha (omist. 
O.-y. Tornator) ; Kaliumkloraattitehdas (omist. 
Suomen sähkökemiallinen o.-y.) ; Alkoholitto- 
mien juomien tehdas Chymos (omist. V. Tammen- 
oksa), Eärskiänsaaren höyrysaha (omist. Salvesen 
o.-y.). — Luonnonnähtävyyksiä; Imatra (ks. t.) 
ja ihanat Itä-Saimaan maisemat. — 2. Seura- 
k u n t a, keisarillinen. Savonlinnan hiippak., 
Jääsken rovastik. ; lohkaistu omaksi seurakun- 
naksi Jääskestä 1572. R:een on aikaisemmin 
kappelina kuulunut Raut järvi. — Kirkko puusta, 
rak. 1S74. L. Il-ncn. 

Ruokosokeri ks. Sokeri. 
Ruokovirta, kanava Maaningan järven ja 
Ruokoveden välissä, Maaningan pitäjässä, lisal 
men-Kuopion kulkuväylällä. Kanavan pit. 371 
m. pohjan lev. 7,7 m, veden syv. matalan veden 
aikana 2,i m; sulku rak. puusta, pit. 35, « m, lev. 
7,: m, veden syv. matalan veden aikana 1.78 m. 



Kanava rak. 1878-79 127.000 mk :n kustannuk 
sella. Sulku uudelleen rak. (matalimman veden 
pintaan asti) 1889 ja 1903. — V. 1912 kanavasta 
kulki 1,395 alusta; tulot 1912 6.024 mk., menot 
2,953 mk. L. Unen. 

Ruolahti, kylä Pä'jänteen rannalla Kuhmois- 
ten pitäjässä. 12 km (maitse) kirkolta pohjoiseen; 
laivalaituri. Höyrysaha (omistaa K. Korpinen) 

Ruona, maatila (551 ha) Tervolan pitäjässä 
lähellä Tervolan rautatieasemaa. Tilalla oli 
1888-99 meijerikoulu ja 1900-10 karjanhoito- ja 
mei Jerikoilla. R :n omistajat mainittuina vuo 
sina olivat maanviljelysneuvos A. E. Snellman 
(1870-1901) ja Ruonan' osakeyhtiö (1901-10). 

Ruona, kylä Kuortaneen pitiijässil 5 km kir- 
kolta pohjoiseen Kuortaneenjärven koillisran 
nalla I!:n lahden pohjukassa. R:n taistelu 1 p. 
syysk. 1808. Sittenkun Lintulahden (ks. t.) tien- 
risteys oli joutunut venäläisten haltuun, peräy 
tyivät ruotsalais-suomalaiset joukot Alavuudelta 
Kuortaneelle, missä Jyväskyliin-Kokkolan valta 
tieltä Lintulahdesta tuleva poikkitie yhtyy Hä- 
meenlinnan-Uudenkaarlepyyn valtatiehen. Ka- 
menskin johtamat venäläisten joukot saapuivat 
elok. 31 p. Kuortaneelle. karkoittaen edestään 
vastustajan etuvartiat, jotka sitkeästi puolus- 
tautuivat ja perääntyessään R:n kylään poltti 
vat Nisosjärvestä Kuortaneenjärveen laskevan 
R:n ojan yli johtavan sillan. Seur. päivänä 
venäläiset ryhtyivät hyökkäykseen ja syntyi an- 
kara taistelu, jota käytiin R:n ojan, Nisosjärven 
ja siihen pohjoisesta päin laskevan ojan molem- 
min puolin. Suomen joukkojen asemat olivat ennä 
koita varustetut, ja taistelu päättyikin heille voi- 
tollisesti. Kamenski ryhtyi jo yötä myöten pe- 
rääntymään, mutta pian saatiin selville, että 
vastustajatkin olivat jättäneet R:n kylän. Ve- 
näläisiä joukkoja lähestyi nimittäin Lintulan 
desta päin ja toisia oli lähetetty Kuortaneenjär 
ven länsipuolitse hyökkäämään vastustajain sel- 
kään, jonka vuoksi Adlerereutz. välttääkseen jou 
tumasta saarroksiin, siirtyi Salmen kylään (ks. 
Salmi). * A. Es. 

Ruonankartano (ruots. Runagärd), 2. 5 
manttaalin suuruinen majurin virkatalo Sauvon 
pitäjässä 27 km Paimion rautatieasemalta etelä 
kaakkoon. Laivaliike Turusta. Tila oli keski 
ajalla kuninkaankartano ja annettiin silloin 
tavan takaa läänityksenä eri ylimyksille. V. 1541 
Kustaa Vaasa antoi sen Eerik Flemingille. 
Mutta tila palautettiin pian takaisin kruunulle 
ja oli sitten v:sta 1556 jonkun aikaa eteenpäin 
R:n läänin, johon kuuluivat Nauvo. Parainen ja 
Sauvo, voudin asuinpaikkana. V. 1564 Eerik X IV 
lahjoitti sen Ivar Maununpoika Stjernkorsille. 
Häneltä peri sen hänen poikansa Bertil, joka 
kuitenkin Kaarle herttuan valtaan päästyä me- 
netti kaikki tiluksensa. Seur. vuosis:lla R. jou 
tui uudelleen St jernkors-suvulle. Kaarle XI :n 
reduktsionissa se peruutettiin ja määrättiin 
kuninkaallisten henkirakuunain majurin asuma 
tilaksi. V:sta 1827 se on ollut vuokrattuna 
Christiernin-, de Pont- ja af Hällström sukujen 
jäsenillä sekä 1872-1912 maanviljelysneuvos 
II. M. Grisikolla, jonka lesken hallussa se ny- 
kyään (1915) on. — Päärakennus on n. v:ltal790. 

A. Es. 

Ruoppaaja, kone. jolla kaivetaan maata veden 
alta taikka kuivalla maalla (kuiva r.). Pie 



309 



Ruoppaaja 



310 




Kuva 5 



Kuva 6. 



ueinpiä töitä varten käytetään ruoppaus- 
kauhoja (kuva 1), joissa pilkan puisen var- 
ren päässä on rautainen lapiomainen terä. Var- 
resta kauha painetaan pohjaan käsivoimalla ja 
terästä lähtevällä köydellä nostetaan vintturilla 
vinosti ylös jotta maa pysyisi kauhassa. Työ 
suoritetaan lautalta, jonka keskellä on kaiva- 
mista varten pitkulainen aukko, taikka muka- 
v immin jäältä, johon tehdään kapea avanto. 
Intialaisessa r.-k a u h a s s a (kuva 2) terä 
liittyy nivelellä varteen, niin eitä se ylös nostet- 
taessa voidaan kääntää vaakasuoraan asentoon ja 
tuo enemmän maata muassaan sekä sopii käy- 
tettäväksi ahtaammassakin tilassa, kuten uppo- 
kaivoja laskettaessa (vrt. Perustusraken- 
nus). Kone-r:ia käytetään konevoimalla; 
niistä ovat tavallisimpia h ö y r y 1 a p i o t (ks. t.) 
ja ruoppaus kourat 1. Priestmannin ekska- 
vaattorit (kuva 3), joissa ranamaisesta var- 
resta riippuu kahden ketjun varassa kouralaite, 
minkä muodostaa kaksi rautaiseen kehään kiinni- 
tettyä levysilinterin osaa, jotka saadaan avau- 
tumaan kun toista ripustusketjua jännitetään; 
tästä ketjusta riippuen koura pudotetaan poh- 
jaan avonaisena ja painuu siihen; kun toista 
ketjua jännitetään, sulkeutuu koura ja täyttyy 
maalla ja nousee sulkeutuneena ylös. Avautu- 
maan ja tyhjentymään koura saadaan hellittä- 
mällä viimeksimainittua ketjua, jolloin koura jää 
riippumaan ensinmainitusta ketjusta. Kun pohja 
on kivikkoa, käytetään levykourien asemasta 
leräsham paita (kuva 4), jotka sormimaisesti käy- 
vät ristiin kouran sulkeutuessa. Pipustusketjut 
kulkevat ranavarren kärjessä olevan pyörän 
kautta höyrykoneen käyttämään vintturitelaan. 
R. sijoitetaan joko kiskoilla kulkevalle vaunulle 
taikka erityiselle proomulle. P. -kouria käytetään 



hyvin yleisesti pienempiin töihin; kouran tila 
vuus tav. 0,«-2,5 m 3 . Ketju-r:ia (ks. t.) käy 
tetään hyvin paljon sekä varsinaiseen ruoppaa- 
miseen veden alta (kuv. 5) että kuivan maan 
kaivamiseen. Niiden kauhat joko tehdään levystä 
taikka valetaan teräksestä, uudenaikaisissa ketju 
r:issa tav. 550-600, joskus 1,000 litraa vetäviä, 
nostomäärä 350-600 m 3 hiekkaa tunnissa ja suurin 
ruoppaussyvyys 12-16 m (poikkeukselta 20 711). 
Erittäinkin kuivalla ruopattaessa ketju-r. sijoite 
taan kiskoilla kulkevan vaunun varaan (kuva 6). 
Silloin ketju kiertiiil päinvastaista suuntaa kuin 
edellisissä, sillä kauhat täyttyvät laahatessaan 
kaivoksen reunaa pitkin ylöspäin ja sen takia 
niiden ketjua vastassa oleva puoli on joko avo- 
nainen taikka sellaisella koukulla varustettu, joka 
aukeaa kauhan kiertäessä ylärattaan ympäri. Si- 
sältö putoaa r. -vaunun alitse kulkevaan kuljetus- 
radan vaunuun. Tällaisia r:ia käytetään paljon 
rautatie- ja kanavaleikkausten kaivamiseen, ne 
liikkuvat pitkin leikkauksen laitaa kiskoilla, joita 
on tavantakaa siirrettävä kaivoksen levetessä. — 
P u m p p u-r :i s s a on toimivana osana vahva 
pumppu, joka putken kautta imee mutaa ja 
maata veden mukana ylös. Pohjan tulee tällöin 
olla pehmeä ja mutamainen ja sen irroittamista 
varten käytetään imutorven suulla veitsiä ja pyö- 
riviä siipiä sekä reiällisiä putkia, joiden kautta 
painetaan vettä pohjamutaan. R:n nostama maa 
kuiva-r:ssa kaatuu tav. suoraan rautatievaunuihin 
poiskuljetettavaksi, tavallisissa r:issa se kaatuu 
ränneihin, joita pitkin se vedensekaisena valuu 
rannalle kaatopaikkaan taikka r:n vieressä ole- 
vaan kuljetusproomuun — m u t a p r o o m u u n, 
puiseen tai rautaiseen laakeapoh jäiseen proomuun, 
joka on varustettu pohja- taikka sivuluukuilla tai 
sylinteri venttiileillä mudan tyhjentämistä var 



311 



Ruoppaus — Ruostesienet 



312 



ten, taikka painetaan se — erittäinkin pumppu- 
r:issa — vedellä ohennettuna pumppulaitteilla 
torvijohtoa pitkin kaatopaikalle. Torvijohto teh- 
dään rautaputkista, joita lautat taikka veneet 
kannattavat ja jotka taipuisalla liitoksella ovat 
liitetyt toisiinsa. Jo vanhat sivistyskansal käyt 
tivät kaukamaisia r:ia, mutta ensimäisen r. -ko- 
neen rakentajaksi mainitaan Varantius 
(1591). lS:nnella vuosis. käytettiin Hollannissa 
hevosvoimalla käypiä ketju-r:ia, ja 19 :nnen vuo- 
sis keskivaiheilla alettiin imt i kivttii höyry 
voimalla. Nykyaikaisia suuria rautatie . satama- 
ja erittäinkin kanavatöitä varten on rakennettu 
yhä suurempia ja voimakkaampia r:ia koura- ja 
ke. ju-r. -mallia, joita käyttämällä työt edistyvät 
nopeammin ja tulevat halvemmiksi kuin käsivoi- 
min tai pienillä koneilla kaivaen. [Strukel, ..Der 
(irundbau", lirennecke, ,,Der Grundbau, Klasen- 
Fundierungsmethoden".] J. C-en. 

Ruoppaus, maan kaivaminen veden alta, suo- 
ritetaan ruoppaajilla (ks. t.) peruskuoppien tekoa, 
satamien ja kulkuväylien syventämistä, kana- 
vien rakentamista y. m. s. varten. Tähän lue- 
taan myös usein kivien ja kallion poistaminen 
veden alta. Se tehdään joko ruoppaajilla, kun 
kivet eivät ole kovin suuret, taikka räjäyttä- 
mällä, kun suuret kivet taikka kallio on pois- 
tettava, joskus myös musertamalla kallio siten, 
että annetaan raskaiden (8,000-10,000 kg) teräs- 
meisselien lauttaan kiinnitetyissä torvissa mo- 
nia kertoja pudota kalliota vasten, jolloin tämä 
vähitellen musertuu rikki. J. C-en. 

Ruori (ruots. roder) ks. Peräsin. 

Ruoskijaveljet ks. F 1 a g e 1 1 a n t i t. 

Ruoskiminen ks. Raipparangaistus. 

Ruoste, ruskeata vedenpitoista rautaoksidia, 
jota syntyy raudasta hapettumalla kosteassa 
ilmassa. Kuivassa puhtaassa ilmassa ei ruostu- 
mista tapahdu. Ruostuminen alkaa tavallisesti 
siten, että ilmassa olevan hiilidioksidin vaiku- 
tuksesta syntyy rautakarbonaattia (FeCOs), joka 
hapettumisen ja veden vaikutuksesta muuttuu 
r:ksi (Fe 2 Oo[OH] 2 ). Pienetkin määrät happoja ja 
eräitä suoloja, varsinkin klorideja, edistävät huo- 
mattavasti ruostumista. Alkaliset liuokset, kuten 
lipeät ja kalkkivesi, estävät sitä, koska ne sito- 
vat hiilidioksidin. Rautaesinettä peittävä r. -kerros 
ei estä ruostumista, vaan päinvastoin edistää sitä. 
R. hapettaa nimittäin sen alla olevan raudan 
rautaoksiduliksi ja, ottamalla lisää happea 
ilmasta, edelleen r:ksi. Ruostumisen estämiseksi 
on senvuoksi ensinnäkin kaikki r. -pilkut poistet- 
tava, jonka jälkeen rauta päällystetään sinkillä, 
tinalla, nikkelillä, emaljilla tai voidellaan vase- 
liinilla. Sama vaikutus on rautaoksidulioksidilla, 
joka ohuena sinisen- tai ruskeankir Javana kal- 
vona peittää rautaesineen sitä s